Kevät karkasi kesäkuuksi

 

Kesäkuu on kanojen vapautuskuukausi ja se on aina ilon ja onnen päivä. Heti kuun alussa kannoin pölyiset ja talven nuhjaannuttamat kanat illan kähmyssä ulkotarhaan. Aikansa ne siristelivät silmiään ja pakkautuivat seinän viereen kunnes ensimmäinen heittäytyi kylpemään. Voi sitä kihnutusta ja hinkutusta kun iso kana löhnöttää hiekkakuopassa siivet levällään. Näyttää, ettei elikossa ole henkeä helmen vertaa, mutta sitten se laiskasti siipeään nytkäyttää ja kihnuttaa itsensä vielä mukavampaan asentoon. Kesä höllii!

Yksi kaunokainen villisielu lennähti aitojen yli ja hengasi pitkälle yöhön portailla tai välittömässä läheisyydessä. Muistikohan se, että ovelta tuodaan pullaa ja muuta evästä ja ottautui eturivin paikoille. Oli se yön aikana lentänyt takaisin kanatarhaan ja nykyään pysynytkin siellä.

Tuomi, kirsikka, luumu ja saskatoon kukkivat huikeana valkoisena ryöppynä ja tuimana tuivertanut tuuli puhalteli maan valkoiseksi kukkien terälehdistä. Ne kukinnat olivat nopeasti ohi. Nyt kukkii omena ja pihlaja, syreeni aloittelee.

Töissä on ollut aikamoinen loppurutistus ja vielä olisi kaksi iltaa ja kaksi yötä ennen ensi sunnuntaina alkavaa lomapätkää. Ensi töikseni karautan Helsingin reissulle, autoa pitää käydä siellä asti huollattamassa. Tai mitälie tekevätkään, täyssähköauto on minulle edelleen hieman mysteeri vaikka viime syksystä alkaen olen siihen totutellut. Kivahan sillä on huristella töihin, pidempiä reissuja pitää suunnitella paremmin. Enää ei taida onnistua yhden pikastopin taktiikka. Ainakin kerran pitää malttaa syödä istualteen ja latailla autoa. Olisipa mainiota jos reitillä olisi joku kiva puutarhamyymälä jonka pihassa latauspaikka...

Tulotiessä mulla pitäisi olla kyydissä sekä Perikunnan vanhin, että siskolikka. Juhannusta vietetään kerrankin ihan oman perheen kanssa. Mukava uutuus juhannukseen ovat kaksi vävyehdokasta ja toisen pikkupojat. Eipä täällä ole naperoita pyörinytkään sen koommin kun omat perilliset teineiksi muuttuivat.

Pörriäispelto

Pihahommissa on paljon valmista tullut -ja paljon on tekemättä. Pensasmustikoiden alue on taas siisti mutta kyllä sieltä katteen välistä pintaan ovat löytäneet vuohenputket ja se hiivatin peltokierto mikä hirttää kaiken.  Kasvihuoneessa enää kurkut odottavat istuttamistaan ja astioita pitää siellä myllätä hieman uuteen järjestykseen. Chilit eturiviin aurinkopaikalle ja kurkut taakse varjompaan, tomaatit entiseen tapaan keskelle.

Kesäkukista pitäisi vielä istuttaa auringonkukat ja tsinniat, jättiverbenaakin on vielä odottamassa.

Nyt on ollut niin koleaa ja tylsät säät, ettei niillä ole mielestäni mikään kiire ollutkaan. Ja saattaa olla, että unohdinkin muutaman taimilaatikon, ainakin yllätyin iloisesti kun ne huomasin.

Mansikkamaa 2.0 on nyt valmis. Tein kunnon kohopenkit. Niin paljon kuin muovista mansikkakangasta inhoankin, sitä oli vielä tähän versioon pakko laittaa. Seuraavaan versioon tulee jo kunnon kate, uskon nimittäin vakaasti, että vuohenputki nääntyy ällöttävän mansikkakankaan alle. 

Hankkijalla oli näppäriä kymmenen taimen kennoja eli ostin sitten Fridan, Maijun, Kaunottaren ja Koronan. Lisäksi kahta erilaista ahomansikkaa sekä keltaisen ja valkoisen mansikan taimet. Vielä yksi mahtuisi, pitää katsoa mitä puutarhalla olisi tarjolla. Eihän noista vielä pakkaseen asti marjoja tule, mutta ehkä maistiaisia sentään. Enemmän joka tapauksessa kuin parina viime vuotena yhteensä.

Ja Äitikullan istuttamista ensimmäisistä mansikoista pelastin muutaman taimen, nekin näyttävät viihtyvän.

Eilisen iltavuoron jälkeen oli taas pään nollaushetkelle tarvetta. Tein tulet ja istuin kauniissa kesäillassa. Äitinpoika änkesi tietysti ihan siihen makkaranpaistotikun välittömään läheisyyteen. Saivat osansa kumpikin koira.

Ihailin nättiä maisemaa, kukkivia tulppaaneja ja kuuntelin pihan linnuston metakointia. Kanat olivat jo kukon kyljessä unillaan. Tulen rätinä, lintujen laulu ja rauhallinen iltayö rauhoittivat ajatukset ja uni tuli pyytämättä. Työasiat pyyhkiytyivät pois mielestä ja heräsin tähän vapaapäivään levänneensä.

Aamulla alkoikin sitten vimmattu stigalla kurvailu sillä pihan nurmikko oli kipeästi leikkausta vailla. Neljän tunnin päristelyn jälkeen olin tyytyväinen.  Ihan kaikkiin paikkoihin ja jyrkempiin mäkiin en minä isolla koneella uskalla mennä. 

Huomenna apumies J tulee kuulema hoitamaan loput pienemmällä koneella. Meillä on täällä muutamana päivänä viikossa työkokeilussa muuan heppu, joka vointinsa mukaan tekee pieniä hommia pihalla ja tarvittaessa Iso-J:n varastolla.

Itse aion huomisen vapaapäivän viettää ihan kotosalla. Ystävä tulee lounaalle ja pidetään pienimuotoista kässäkerhoa. Iltapäivällä pitäisi varmaan istuttaa loput istutettavat. Jos sataa, kasvihuoneessa on kyllä tekemistä myös.

Kässähommissa minulla on ihan vähän kesken yksi villasukkapari, puolessa tunnissa saisin sen varmaan valmiiksi jos oikein yrittäisin. Sitten on vähän enemmän kesken unelmankevyt salvianvihreä mohairsilkkineule ja tosi paljon kesken islanninvillasta ja mohairsilkistä aloittamani huppukaulurikokeilu. 

Novita x Arabia Juhlapeitto on sitten kokonaan kesken eli aloittamatta, langat toki on hommattu. Sen työmaan meinaan ottaa mukaan syksyllä Espanjaan, vajaa sata erilaista palaa olisi neulottavana.  En onneksi taida tajutakaan millaiseen urakkaan olen ryhtymässä. No, valmistuu sitten kun valmistuu, eihän se leipää pyydä keskeneräisenäkään.

Ties vaikka vauvanpeittoja pääsisin jossain välissä neulomaan.

No, ne asiat eivät ole minun käsissäni, eikä pidäkään olla.

Pelloille oli ilmestynyt viikonlopun työvuorojen aikana mukavia kesäasukkaita. Kolme hevosta siellä arvioi ruohonleikkuun suoritustani, kaunis maisema nykyään tuollakin suunnalla. Ja hirmuisen haikea olo, kun omia hevosia ei enää ole.

Kivaa kesäkuista viikkoa sinulle, missä lienetkin!