Kerran kuussa

 

Puujalka otsikon aasinsillalla kopisten ryhdyn laatimaan kesätervehdystä Hirnakan Torpan päiväkirjojen lukijoille. 

Pitkä ja kuuma kesä on kulunut tänä vuonna kesätöissä -ja ihan vaan pihalla. Välillä on kyllä minunkin pitänyt käydä jäähdyttelemässä Torpan ilmastoiduissa sisätiloissa, yli +30 asteen hehkuneet lämmöt vetävät mehut sitkeimmästäkin lämmön- ja auringonpalvojasta.

Kesätyöpesti on tätä kirjoittaessa kahta toistaiseksi viimeistä työvuoroa vaille valmis. Kyselin ylihoitajalta mihin palautan avaimeni,  mutta hän kertoi minun tarvitsevan sitä vielä. Noh, käyhän se niinkin. Muutaman vuoron ehdin varmasti syksyn mittaan tekemään.

Heinäkuun uutisoinnissa on useampaan kertaan kerrottu kuinka hoitajapula on tänä kesänä yllättänyt työnantajat. Yllättänyt on sana, joka aikaansaa kolkkoa naurua työpaikan kahvihuoneessa. Vaikka minulla on vasta ohut ammatillinen identiteetti ja vähäinen hoitoalan työkokemus, mielipiteen ja näkemyksen olen jo ehtinyt muodostaa. Meitä on liian vähän. Ala ei houkuttele. 

Ihmeen hiljaa oman alani etujärjestöt ovat olleet ja ehkäpä kuuma kesä lomakiireineen on pitänyt myös päättäjät täysin pimennossa. Nyt jos koskaan olisi pitänyt etujärjestöjen lyödä rumpua ja huutaa torveen totuutta hoitoalan arjesta ja tekevien ihmisten pulasta. Nyt olisi pitänyt naisvaltaisen hallituksen näyttää kyntensä ja pitää asia otsikoissa muutosta vaatien. Ei varmaan ole kirjattu hoitajapulan hoitamista hallitusohjelmaan. Eikä varsinkaan rahoitusta ole joutanut kukaan miettimään. Seuraavien vaalien alla sitten taas kuullaan kuinka tärkeä on saada tekijöitä pysymään ja tulemaan alalle.  Ja puheitten välissä pula senkun pahenee.

Teresanruusun toinen kukinta

Kesätyö on ollut erittäin antoisa ja opettavainen. Hyvällä tiimillä työvuoro sujuu nopeasti ja luontevasti, jollain ei niin hyvällä kokoonpanolla kaikki kyntää -ja kaatuu seuraavan vuoron niskaan. 

On ollut todella silmiä avaavaa päästä näkemään alan arkea muutenkin kuin potilaan tai omaisen silmin, asioilla kun on aina vähintään kaksi puolta. Omainen saattaa nähdä osaston hoitajat kanslian suljetun oven takana istumassa. Hän ei kuitenkaan tiedä, että siellä käsitellään ruokailun ja kahvituksen välissä vartin verran lonkkaleikkauksesta kohta kotiutuvan asukkaan uutta hoitosuunnitelmaa tai keskustellaan jostain muusta salassapidettävästä asiasta, hän näkee kaikki hoitajat notkumassa kansliassa. 

Toisaalta asukas näkee hoitajan istuvan tietokoneella ja ihmettelee miksi työaikana koneella istutaan. Hoitaja voi olla tarkistamassa jonkun asukkaan lääkitystä, kirjaamassa mittaustuloksia tai jotain muuta kaikkien oikeusturvankin kannalta merkityksellistä asiaa. Koskaan en ole itse tai nähnyt kenenkään toisen hoitajan selaavan nettiä työaikana huvikseen. Varmasti poikkeuksiakin on, ihan kuin on työmoraaliltaan arveluttavia hoitopaikkoja ja vaatimuksiltaan erilaisia omaisia ja asukkaita.

Pohjolan kuningatar

Kotiliesi

Drottningen of Sweden

Jotkut omaiset pettyvät huutoavautumiseen saakka kun tehostettuun, ympärivuorokautiseen palveluasumisyksikköön siirretty yli 90-vuotias mummo ei olekaan heidän vierailullaan aktiivinen ja toimelias vanhus. Emme tee heidän mielestään tarpeeksi kuntoutustyötä hoidon ohella. Ei, emme tee koska emme ole varsinaisesti kuntoutusyksikkö. 

Hoidamme ja autamme tätä mummoa kyllä pukemisessa, peseytymisessä, ruokailussa, tuemme omatoimisuutta ja tavoittelemme turvallista arkea. Haluamansa kuntoutuksen omaiset voivat aivan vapaasti järjestää kustantamalla mummelille fysioterapiaa tai muuta aktiviteettia. Me kuuntelemme mummelin murheita, lohdutamme, rauhoitamme  ja olemme ihan vaan läsnä. Toisaalta olen saanut ainotohvelista potkun poskeeni, minua on raavittu, lyöty, silmille syljetty, nipistelty ja haukuttu. 

Asioilla on aina monta puolta.

Syreenifloksi

Elokuun lopussa alkavia opintoja ja tulevia työharjoitteluja odotan innolla. Ties mitä kokemuksia syksy tuokaan tullessaan.

Punainen krassi, niin hieno

Pihahommissa aika on mennyt lähinnä kasteluun, vesisateita ei ole tänä kesänä tällä mäellä juurikaan nähty, hienosti ovat kiertäneet nämä tilukset. Vasta eilen torstaina 29.7. satoi kunnolla.

Pionisesonki oli ylenpalttinen ja lyhyt. Ruusut rakastavat lämpöä ja kiittävät kukkimalla lähes non-stoppina. Mitään uusia pihaprojekteja en ole aloittanut, kasvihuoneen edustan tiiletkin odottavat yhä latomistaan. Ja leikkimökin raadon purkukin on yhä kesken. Katsotaan sitten syksymmällä asioita uudestaan. Kaikki huoltotyöt on kuumimpina päivinä ajoitettu auringonkierron mukaan ja kastelulaitteet säksättävät vasta kun aurinko on painunut alemmas.

Sen sijaan pihasaunan uudesta terassista 'Aurinkokannesta' on nautittu päivittäin pitkään ja hartaasti. On ollut mukavaa istahtaa sinne työvuoron päätteeksi tai saunan jälkeen ja ihan vaan nauttia ihanasta joutilaasta hetkestä. Niitä onkin ollut pikkuinen pakko opetella ottamaan, näköjään olen nopea oppimaan.

Lellu yövuorossa Aurinkokannella

Torpan eläinkaartikin ulkoili kuumimpina viikkoina lähinnä iltayöstä, päivät ne viettivät viileissä sisätiloissa. Leffe älysi sentään mennä pihasaunan pesuhuoneen viileille kaakeleille makaamaan, Muikkeli läähätti auringossa ja jolkotti perässäni. Lämpöhalvauksen pelossa siirryimme yövuoroon pihapartioinnissakin.

Torpan karvaisiin asukkaisiin liittyi heinäkuussa uusi jäsen, Manu (Manuel). Pieni mustavalkea kreikkalainen jack russel-penska saapui pitkän odotuksen jälkeen Perikunnan vanhimman omistukseen ja on hurmannut meidät kaikki täysin. Manu sopii 'lapsenlapseksi' tässä vaiheessa oikein hyvin.

Kissat ovat noteeranneet uuden tulokkaan mutta eivät ole kommentoineet sen kummemin. Spanielitkaan eivät ole meteliä asiasta pitäneet. Muikkeli tosin välillä vähän murisee, pelkää varmaan äitiyden kauhujensa uusiutuneen. Leffe-setää lähinnä ärsyttää häntäänsä tavoittelevat napsuvat leuat -ja loikkaa mielellään sohvalle karkuun.

Tervetuloa Manu, kulje kanssamme kauan!

Lohtusukka, villasukka

Mitäs muuta?

Sattuneesta syystä aika on kulunut tähän saakka lähinnä kotinurkilla. Välillä on käyty syömässä kotikaupungin ravintoloissa (suosikkina kreikkalainen), yksi maakuntamatkailukierros tehtiin kun sattui vapaapäivä mukavasti.

Elokuun alussa sekä maisema että tehtävät vaihtuu, lämpötilat eivät juurikaan. 

Luvassa on pari hikistä viikkoa Pacosin mäellä. Täysin uutta on se, että matkustamme ihan vaan kahdestaan, Perikunta pitää huolen Torpasta ja mummosta. Vuodessa on kertynyt sinnekin kaikenlaista huoltotarvetta ja kunnossapitovelkaa. Ihan varmasti aikaa jää rantavarjon alla loikoiluunkin ja aion kyllä nauttia lomapäivistä ihan täysillä. 

Pyhäselkä on ihan oikeasti suuri järvi

Seuraava päivitys tulee siis (ehkä) vähän erilaiselta rannalta. Olen jo pidempään yrittänyt saada aikaiseksi Torpan omaa Instagramtiliä, ties vaikka lomalla viimeinkin sekin onnistuisi. 

Pysytään kuulolla!

Lyijykukka nauttii Suomen trooppisesta kesästä