keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Ulospuhallus

Saunatonttu

Tänään on ollut vaihteeksi sellainen päivä jolloin on saanut hönkäistä ulos ihan sielun pohjasta saakka, semmoisia helpotuksen huokauksia. Nyt saisi tasoittua tämä elämä justiinsa tämmöiseksi kun nyt on. Ei mitään akuutteja vaivoja, ei pahemmin kipujakaan, ihan tasaista jomotusta vaan.
Ja sitä samaa toivon moneen muuhun osoitteeseen myös, hyvät uutiset ovat harvassa näinä ankeina aikoina.

Tallihommien jälkeen oli ainoa oikea ratkaisu tuikata sauna tulille ja seurustella Oscarin kanssa. Katti kipaisi lauteille heti kun saunan ovi aukeni ja siellä se sitten heitti lauteilla pellavaliinoissa kuperkeikkojaan ja keikisteli niin kuin Oscar vain osaa. Joku toinen olisi ehkä nakannut kissan niska-persausotteella pois mutta tänään ei jaksa niuhottaa.

Nyt yksi jakso Netflixiä, vannoutuneena brittirojalistina olen aivan haltioissani The Crown -sarjasta jonka toistaiseksi ainoaa tuotantokautta pihistelen ja pitkitän. Sitten joutaa unille, niiden toivon riittävän tällä kertaa aamuun asti.

Lissee löylyä
Tähän väliin vielä pikainen katsaus alkaneeseen viikkoon.
Pakkasta on pitänyt, ihan reilustikin. Lunta ei ole ihme kyllä isommin satanut, ehkä sentin verran mutta ei se peittänyt edes koirapoikien kellastamia penkanreunoja.

Kengittäjä kävi heti maanantaina. Otto oli kuin enkeli, taas ropisee käytöskukkasia. Ponimieskin sai talvipohjalliset kenkiinsä, loppuu se lumikokkareiden pakkaantuminen tilsoiksi kavionpohjiin. Oli niin ärsyttävää hakata niitä pois taltan ja vasaran kanssa eikä liikkumisesta kentällä tahtonut tulla oikein mitään. Siksi piti oikein hillitä itseään etten olisi kipaissut kengittäjän kaulaan kun hän vääntäytyi ulos autostaan. Tarpeetonta mainita (mainitsen silti), että se naapurikylän mies ei vieläkään ole vastannut viestiini.

Eläinlääkäri kävi eilen, tarkasti Oton silleen päällisin puolin, taivutteli ja tutki. Ja taas sulka Oton päitsiin, on se vaan kiltti ja fiksu. Mikrosirukin löytyi ja numero täsmäsi eli poni on se kuka sen sanotaan olevan. Tähän pitää laittaa merkintä hevosihmisten pohjattomasta uteliaisuudesta. Muuan paikallinen suuruus kantoi 'vilpitöntä' huolta hevoskaupoistamme. Hän sitten muilta kiireiltään päästyään (eli heti) tonki hevosen omistushistorian ja ilmaisi huolensa.

Tästä Neiti Etsivän touhusta hieman nyppiintyneenä soitin hevosen myyntiä hoitavalle ihmiselle ja sain vahvistuksen uskolleni, poni on se mitä pitääkin, kaikkia byrokratian kiemuroita ei ole tehty rekisteröinnin suhteen koska poni on tuotu tänne myyntiin. Kaupat teen henkilön X kanssa ja Oton passin välissä on jo ostajan nimeä vaille valmiiksi täytetty omistajan vaihdosilmoitus. Sillä saadaan ponin omistajatiedot pyhään rekisteriin ajan tasalle. Ja toivottavasti näille uteliaille neitietsiville mielenrauha. Tai siis estetään heidän vahingonilonsa, tällä kertaa.

On se eräillä uteliaisuus ylivoimaisen vahva.

Koirapojat saivat rokotukset ja vielä kun haen matokuurit kaikille jätkille on hommat hoidossa.

Esikoinen oli tänään ensimmäistä päivää koulussa sitten onnettomuuden. 
Iso hivakka joulukortteja on postissa.
Sain Costa Ricasta tuliaisena kahvipaketin. Olen iloinen.

Tästä on hyvä jatkaa.

Pikkaisen parempaa Costa Ricalaista



4 kommenttia:

  1. Noh nii, nyt kuulostaa vaihteeksi hyvältä. Jatkuukoon niin :)

    VastaaPoista
  2. Iso peukku löysän hirren kestokyvystä! Ohi on.

    Mä jätin joulukortit taas kirjottamatta. Lähetän tervehdykset sähköpostilla ja tekstareina.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!