Hän on saapunut -ja koska poni näyttää mielestäni aivan Kasperilta, hänestä semmoinen tehtiin. Lempinimiä kertyy tämän poniotuksen tempausten ansiosta varmasti loputtomasti.
Kasper on kaksivuotias poniruuna, tuontiponi Liettuasta. Koska pallit on poistettu vasta pari kuukautta sitten, orin elkeitä on. Onneksi ei juurikaan tukanheiluttamista enempää, ainakaan vielä.
Säkäkorkeutta noin metri, väriksi on merkitty rekisteripapereihin appaloosa, koska pilkut. Saa nähdä mitä tunnistaja aikanaan lausuu, käsi kipeänä ainakin saa piirrellä pilkkuja ja pylpyröitä papereihinsa.
Ponin tottelevaisuuskoulutus alkoi toki jo eilen, tänään oli ihan oikeasti ensimmäiset treenit opettaa kakara talon tavoille. Kuopiminen on kielletty, ehdottomasti. Samoin kaikenlainen muukin perseily käsiteltäessä. Tottahan jääräpää kaikkea kokeilee, mutta topakka EI:llä ojentaminen riitti.
Onhan tätä minimiestä käsitelty ennenkin, perussivistetty ja sosiaalistettu.
Ulkona harjoittelivat taluttamiskäytöstä, pysähdykset etenkin olivat aluksi kamalan ärsyttäviä ja tukkaa heilutettiin oikein uutterasti, poni sanoi EI ja pudisti päätään. Hetken päästä seis -sanasta pysähdys olikin maltillinen ja täsmällinen.
Hassua miten Kasper näyttää kiukkuiselta, ikään kuin kulmat kurtussa olisi. Ihan hyvillä mielin kuitenkin kipitti. Kiukkuista orikiljuntaa kuulimme silloin, kun Oton tallituokio alkoi ja Hän joutui jäämään tarhaan yksin. Onneksi se oli vain pari kiljahdusta ja heinä tukki suun lopullisesti.
Se on kuitenkin jo nähty, että ponin söpö ulkokuori pitää sisällään ihan kokonaisen hevosvoiman eikä tämänkään persoonan kanssa pääse lepsuilulla muuhun kuin hatelikkoon ja syvälle ongelmiin. Kuri on oltava ja käytöskukkasten eteen on tehtävä töitä, jopa pienen ponin.
Tässä vielä pari kuvaa eiliseltä, poni saapui klo viiden heinien aikoihin. Otto oli jo tovin katsellut maantielle päin, selkeästi osasi odottaa.
Kun trailerista kipitti alas ehta hevoseläin, Ottokin innostui hörisemään ja hirnahteli muutaman kerran. Ihan äänetön ei ollut tulijakaan.
 |
| Trailerissa Hyvinkäällä |
 |
| Ihan pihalla Torpalla |
Otto kuikuili tarhasta valtavan kiinnostuneena ja uteliaana. Lopulta Kasper päästettiin tarhaan ja alkoi tutustuminen ihan nenäst nokkaan. Otosta sukeutui välittömästi aito Setämies.
Niin rauhallisesti ja nätisti kumpikin tutustui, ei juurikaan inahteluja eikä protestointia. Kumpikin sai tällin sähkölangasta ja molemmat mulkoilivat erityisesti alalankaa kiukkuisesti, se ottaa harmillisesti korvaan jos yrittää kurkottaa liian pitkälle aitojen ali.
Olikin aikamoinen homma asentaa aitalankojen eristimet uusiin korkeuksiin. Onneksi on pelit ja vehkeet jolla homma joutuu ja sain urakan valmiiksi hyvissä ajoin ennen ponikyydin saapumista. Poltin hartiani, aurinko oli todella pistävä.
Seurailimme illan mittaan syrjäsilmällä tarhan tapahtumia, kaikki oli niin rauhallista ja leppoisaa.
Iltatallia aikaistettiin kun alkoi hartaasti odotettu vesisade. Kasper hyväksyi Ponimiehen entisen yksiön omakseen ja kurkki hetken päästä vesiämpärin luukun kautta tallikäytävän tapahtumia. Luukun ovi siis poistettiin ja varsinainen vesiämpäri asennetaan paremmalle korkeudelle. Jos tämä vesiluukkusysteemi on sinulle outo, kurkkaa Hirnakan tallin puolelta rakentamisvaiheiden selostusta. Mitään muita karsinan muutostöitä ei tarvitse ainakaan tässä vaiheessa tehdä.
Kävin vielä myöhemmin iltayöstä katsomassa, kaikki hyvin ja rauhallista. Aamulla ulkoistin kaksi rauhallista ja korviaan myöten puruissa pyörinyttä harmaata ponia. Kun Kasper haettiin tallituokioonsa, väri oli hieman syventynyt. Vaikuttaa, että Hän on kotiutunut. Karsinassa oli asianmukaisesti pieniä lantapalleroita joten aineenvaihdunta toimii. Se on hyvä.
Tällä kokoonpanolla siis jatketaan, myötä- ja vastamäessä.
 |
| Lika on hyvästä t. Kasper |
