Sain blogeja kiertävän haasteen Kevään ja kesän muisto 2020.
Ensin kapulan heitti minulle Päivi Kottikärryn kääntöpiiri -blogista ja seuraavaksi asialle ehti Tita Unelmia ruusuista -blogista. Haasteen heitti alun perin ilmoille Nila Lappalainen etelässä -blogista.
Haaste on kiertänyt lähinnä puutarhablogeissa ja vastaukset suorastaan pursuneet kevään ja kesän puutarha-aiheisia kuvia. Tapani mukaan otan oikeudet pikkuisen laventaa tätä aihetta sillä Hirnakan Torpan päiväkirja ei ole tiukasti yhdessä asiassa pysyttelevä blogi.
Asiaan. Se mitä tästä kuluvasta vuodesta on päällimmäisenä jäänyt mieleen on sana muutos. Ja varoitan jo nyt, tästä tulee pitkä postaus.
Vuosi alkoi hyvin tavanomaisesti siemenkylvöjen ja taimikasvatuksen parissa. Iltaisin selailin uutuussiementen ja kulttuuriperintösiementen tarjontaa netistä. Suunnilleen samassa tahdissa kun pihalla lumikasat vajuvat, kasvaa taimipurkkiarmeija sisällä. Ja postimies kantaa uusia siemenlähetyksiä postilaatikkoon. Erityisen innoissani odotin daaliatilauksen toimitusta ja voi mikä onnenpäivä sen saapuminen olikaan !
Samaan aikaan alkukeväällä Suomi meni kiinni.
Muistan kuinka pahalta ja pelottavalta hiljentynyt kaupunki tuntui. Kauppakeskusten käytävät kumisivat tyhjyyttään ja päivittäin joku liike pisti lapun luukulle tai vähintään rajoitti aukioloaikojaan.
Samaan aikaan marketeissa ihmiset hamstrasivat vessapaperia ja makaronia.
Meillä kotona oli aloitettu pientä pintaremppaa - tai siis jatkettu siitä mihin edellisrempassa jäätiin. Yläkerran makuuhuoneista ja aulasta remontti valui portaikkoa pitkin alakertaan. Valitsin värit melko rennolla otteella, kuitenkin yhtenäisestä värimaailmasta ja hyvä tuli. Värisävyinä olivat muun muassa herkkusieni ja laama.
Koska olen ihan onneton interiöörikuvaajana(kin), ei kovin kummoisia kuvia löydy.
Se on kyllä aina yhtä mielenkiintoista kuinka pienestä muutos saattaa lähteä liikkeelle.
Minulla se menee jotenkin niin, että jostain alitajunnan ajatustyöpajasta nousee esiin visio ja sitten yksi pieni kimmoke pistää muutoksen vauhtiin. Esimerkiksi etupihan ryteikköisen angervokeskittymän uudistaminen alkoi rusokirsikasta. Sisäremontti pääsi vauhtiin siitä, että noin vuosi sitten maalasin alakerrassa muutaman välioven valkoiseksi.
Nämä muutokset vaativat usein aikaa. Ideasta toteutukseen saattaa mennä useampikin vuosi, sillä en mitenkään aktiivisesti työstä uusia projekteja. Ne jalostuvat aikansa ja pulpahtavat pintaan kohtuullisen valmiina. Ehkä se on tämä vanha talo ja perinteinen ympäristö joka vaatii kypsyttelyä ja pari vuodenkiertoakin. Äkkiä hosumalla pilaa paljon, ainakin näissä perinneympäristöissä.
Samantapaisia muutoskohteita pihalle kertyi kevään edistyessä muitakin. Osa oli hyvinkin nopeita, joskin pahuksen työläitä ja jälkikäteen sitä usein ihmettelee millä energialla tuokin tuohon tuli tehtyä.
Ensin Iso-J toi Kirkkonummen mökiltä pari kymmentä pensasmustikkaa ja loppujen lopuksi niiden ympärille ilmestyi pähkinäpuinen aita.
Sitä ennen oli kasvimaa uudistettu helppokulkuiseksi ja helpompihoitoiseksi lavakaulusalueeksi.
Kevään ja alkukesän aikana löysimme itsemme myös lastaamasta pihakiviä ja laattoja peräkärryyn sekä purkamassa ja pinoamassa niitä myöhempiä projekteja varten. Sorakeisarin kuopalla kuljettiin vertailemassa soralaatuja ja kohta pihassa pönötti kaksi erilaista sora/kiviaineskasaa ja yksi hitollisen iso kasa pihamultaa. Oli muuten kunnollista multaa se, koko kesän aikana nyppäisin siitä irti yhden vesiheinätupsun.
Yhdeltä etelä-Suomen reissulta palasimme auto täynnä kasveja.
Nähkääs kun Iso-J lähti mukaan taimikaupoille ja se oli hän joka päätti haluta lajitelman erilaisia atsaleoita pihaamme. Minä yritin kyllä ihan oikeasti toimia jarruna ja järjen äänenä, mutta olin ehkä hieman vaimea.
Atsaleat taas aiheuttivat sen, että kanalan nuhjuinen ja karu edusta aherrettiin uuteen uskoon ja salavien alle syntyi muhkea penkki. Etupihan rytöpenkistä siirretyt jättimäiset kuunliljat asuttavat komeana rivistönä kanalan puoleista takaosaa. Aurinkoisella länsilaidalla rehottaa toivottavasti jo ensi kesänä hyvin voiva ja upea rivistö erilaisia tänne talven ja kevään aikana kertyneitä pioneita. Jännästi niitä purkkeja tosiaan kertyi, yksi sieltä ja toinen täältä.
Muutoksen vuodesta ei voi puhua mainitsematta hassun pienen jenkkicockerin, M. Muikkelin meille päätymistä. Iso-J toimi tässäkin asiassa itse primus motorina ja se oli hän joka piskin kantoi autoon.
Nyt meillä on vuosikymmenien terrieriputki poikki ja tilalla on kaksi spanielia, hyvä näin.
Jack Russelimme Peetu muutti elokuussa Perikunnan vanhemman mukana citykoiraksi kaupunkiin ja hallinnoi nyt suvereenin seriffin elkein jokirannan promenadeja.
Kissoja sentään on entinen sakki ilman laajennuksia tai liitännäisiä. Kanoja sopivasti.
Kesä oli aivan huikean ihana. Pitkä ja aurinkoinen kevät oli juhlavaa aikaa kaiken mukavan muutoksen keskellä. Juhannuksen aikoihin täällä oli hikiset helteet jolloin sekä aivotoiminta että ruumiilliset työt oli viisainta ajoittaa iltaan. Otin istutushommissa aikalisän, sillä tajusin olevan huomattavasti helpompaa kastella taimia kasvihuoneen seinustan ruukkukeskittymään kuin raahata vesiletkuja alueelta toiselle.
Juhannuksen jälkeen kävin puolisalaa (itseltänikin) tekemässä pääsykokeen kakkosvaiheen, itsekin yllätyin kun kutsu sinne tuli. Heinäkuussa sain lähes veret seisauttavan uutisen opiskelupaikastani.
Koko opiskeluhomma oli vähän sellainen tee elämällesi edes jotain ettet koko loppuikääsi kadu -juttu. Suuria toiveita ja odotuksia en asiaan ladannut, olihan edellisestä tutkinnostani jo pitkästi aikaa eikä itseluottamus ole viime vuosien sairasteluiden takia ollut kovinkaan korkealla. Sitä suurempi olikin ilo !
Tässä välissä tapahtui tallin tyhjeneminen. Hirnakan torpalla ei ole tällä hetkellä hevosia.
Otto löysi ihanat uudet omistajat ja muutti savoon. Nyt se kullanmuru nauttii monipuolisesta tekemisestä, ensimmäinen kisadebyyttikin on takana. Kasper asuu pitkäaikaisen luottoihmisemme luona ja pätevöityy aikanaan sosiaalisen pedagogiikan terapiaponiksi.
Tyhjä talli ja mullistuneet arkirutiinit vihlaisevat hetkittäin syvältä mutta juuri nyt on hyvä näin.
Kesä oli uhkeimmillaan kun tarkan ja pitkän harkinnan ja visujen turvatoimien myötä matkustimme huolto- ja irtiottoreissulle eteläiseen Espanjaan.
Reissun jälkeen linnoittauduin kotiin ja pidin asianmukaisen karanteenin ennen opiskelujen alkua.
Nautin täysillä kukkivasta puutarhasta ja ihastelin kypsyvän sadon runsautta, kaikkea oli yllin kyllin ja ylen määrin.
Tämä kesä oli erityisesti daalioiden ja tuoksuherneiden kesä.
Tuoksuherneet tilasin, kylvin ja kasvatin ruotsalaisen luktärt-guru
Cecilia Wingårdin ohjeilla enkä enää muita ohjeita etsi.
Alkusyksylle kaavailtu pihasaunan pintaremontti alkoi ihan totisesta tarpeesta. Pesuhuoneen lattiatason hirrestä löytyi märkää sohjoa ja syyksi paljastui muuan rakennusaikainen törpön työ. Samalla ajateltiin uusia kiuas ja vesipata. Takkatupaa oli tarkoitus ehostaa kellastuneiden hirsien pintakäsittelyllä. Ehkä uutta sohvaa ja tekstiilejä, uusi jääkaappi saunajuomille...
No, tällä hetkellä tilanne on se, että saunan puolella on laatoitettu lattia ja osa seinistä, hirret ovat saaneet uuden sävyn, löylyhuoneen katossa on upea katajapaneeli kuituvaloineen ja koko rakennuksen edessä on suuri terassi joka odottaa kylpytynnyrin saapumista. Paljualueen päälle rakentui pergola.
Työmaa on vielä kesken.
Loppuviikosta alkaa saunaosaston sisustaminen (lauteet, kiuas ja pata) ja taitava mestaritimpurimme nikkaroi terassin kaiteet ja viimeistelee terassin alarimoituksen. Tallin käytävällä on koko syksyn pyörinyt maalaus- ja puunkäsittelylaitos.
Kaikkiaan vuosi on ollut huikea. Niin paljon positiivista muutoksen energiaa ja kerrankin aikaa toteuttaa asioita. Pikkuisen jopa pelottaa mitä tähän vuoteen vielä mahtuukaan, onhan tässä vuotta jäljellä vielä vaikka miten paljon. Paljon asioita jäi tässä yhteydessä kertomatta, osa tarkoituksella, osa muuten vaan.
Puutarha ei koskaan ole valmis ja se muuttuu vuosittain. Tällä hetkellä tiedossani ei ole isompia pihan kaivoksia, mutta nöyränä otan ideat vastaan sitten kun alitajunta niitä on työstänyt tarpeeksi.
Ja kyllä sieltä ideaa on pukannutkin, voi ettien että !
Kiitos kevät ja kesä 2020, never forget !
Tähän loppuun vielä haasteesta.
Minä en haasta ketään erikseen vaan heitän kapulan ilmaan. Viestikapulan saa napata jokainen, joka haluaa näin talven kynnyksellä palata kevään ja kesän muistoihin.
Voit laittaa pelkkiä kuvia tai kirjoitella tarinan, valinta on sinun. Käy kuittamassa haaste Nilan blogiin (linkki postauksen alussa).
