Ennätysluminen talvi alkaa jo vaatia veronsa. Motivaatio meni jo, nyt vain sinnitellään ja pidetään silmällä kalenteria, kuukaudet vaihtuvat kaikesta lumentulosta huolimatta ja talvi on vain yksi vuodenaika, eikös niin? Toukokuussa pitäisi luonnonlakien mukaan olla paljon vähemmän lunta.
Enää en jaksa hämmästellä lumen määrää, sitä vaan sataa kaikesta hämmästelystä huolimatta lisää, päivittäin.
Traktorimiehen kasaamat lumivuoret ovat yltäneet ennätyksellisiin korkeuksiin ja nyt myös metsäbaanalle menevä polku on hautautunut lumivuoren alle. Polkua huoltava kelkkamies joutuu etsimään uuden reitin päästäkseen pihaamme.
Ensimmäisessä kuvassa roikkuva kieleke rysähti yöllä alas ja yltää nyt reilusti tuvan ikkunan alareunaan. Samalla rysähdyksellä meni etuoven pihapolku tukkoon, lapiohommia luvassa tällekin päivälle aivan riittävästi.
 |
| Pelargoniat viheriöivät kuistin ikkunalla |
 |
| Työmaan raamit |
Näissä maisemissa olen iltapuhteeni viettänyt. Onneksi aivan yksin ei ole tarvinnut pihalla heilua, Perikunnan nuorempi on ollut sinnikkäänä apunani. Toinen puolisko perheestäni onkin tehnyt hieman erilaisia pihahommia, leikannut nurmikkoa, poiminut sitruunoita ja säätänyt kastelulaitteita Los Pacosin mäellä. Tänään heillekin paljastuu tämä kotoinen lumi-inferno kun palaavat matkaltaan.
Onneksi helmikuuhun mahtuu muutakin kuin lunta (joka ei mahdu kohta mihinkään).
Vaatimaton chiliyritelmäni paistattelee kasvivalon alla ja kahta tomaattilajiketta odotan itäväksi. Laitoin vain kaksi siementä per lajike. Samaa ankaran pidättyväistä kasvatuslinjaa aion noudattaa kevään edetessä muidenkin esikasvatettavien suhteen.
Kohtalo tosin pistää kapuloita rattaisiin...
Menin sitten voittamaan ystävänpäivän arvonnassa ihanan siemenpaketin.
Tästä onnenpotkusta en kuitenkaan valita, ihania ovat ja kokeiluun pääsee jokainen. Onneksi noiden esikasvatusaika on huomattavasti myöhemmin keväällä.
Maaliskuussa ripottelen multiin pari tomaatinsiementä lisää ja sitten pitäisi kasvatella itsehillintää ennen tuoksuherneiden kylvöä.
Huomaa siemenpussukoiden taustalla söpöilevä mimosan oksa.
Monet vuodet olen käynyt paikallisissa kukkakaupoissa pettymässä, mimosaa ei ole ollut missään. Ja eilen niitä olikin yhdessä paikassa valtava ämpärillinen. Änkesin mimosanoksan kaveriksi viimeiset kukkivat amaryllikset. Ne ovatkin kukkineet koko talven.
Perikunnan nuorempi on kaipaillut hevoshommia jonkin aikaa ja koska oma talli on tyhjä, täytyy hevosen perässä ajella pidemmälle. Ajelimme Kolille, minulle ennestäänkin tutulle Paimentuvalle jossa huikeiden vaaramaisemien keskellä asustaa lauma islanninhevosia.
Se tunne kun istuin vuosien tauon jälkeen satulassa oli pakahduttava ! En saanut sanaa suustani ja silmistä puski liikutuksen kyyneleet. Kaikki mitä siitä hetkestä yritän sanoa kuulostaa niin laimealta, ei sitä tunnetta voi sanoittaa, se oli oma yksityinen voiton hetkeni.
Kahden tunnin ajan tarvoimme oppaan perässä lumisessa metsässä, laukkasimme ja tölttäsimme vaarankylkeä kiipeävää tietä pitkin ja nautimme joka hetkestä.
Tämä tumma komistus ei ollut ratsuni, mutta olipa muuten vaan harvinaisen mukava kaveri joka tuli meitä portille tervehtimään.
Oppaanamme ratsasti saksalainen Markus jolla oli hauskat jutut ja joka ymmärsi tilanteen herkkyyden meille vuosien tauon jälkeen satulaan palanneille.
Se sunnuntai ei unohdu ikinä eikä takuulla jää viimeiseksi ratsastuskerraksi. Kun nyt näköjään kykenen edelleen satulassa pysymään aion sinne palata uudelleen.
Lihakset toki kipeytyivät ja lumitöiden puskeminen oli entistä hikisempää maitohapoille kärventyneiden kinttujen takia.
Mutta oli se sen arvoista! Voi ettien että.
Muita mukavia helmikuun alkupuoliskolle mahtuneita asioita ovat näiden kukkineiden amaryllisten lisäksi opiskelukavereiden tapaaminen koulun lähiviikolla. On niin mukava pähkäillä asioita yhdessä ja rupatella valmiissa ruokapöydässä toisten kanssa. Päivät olivat kieltämättä pitkiä, eräänkin täyden päivän päätteeksi meillä alkoi tentti klo 16. Illalla ei enää jaksanut lumitöiden jälkeen tehdä muuta kuin istua lasittunein katsein tuvan nurkassa.
Seuraava lähiviikko onkin jo ensi viikolla ja sitten lähdetään kevään ensimmäiselle harjoittelujaksolle, tällä kertaa keskussairaalan osastolle.
Laitoin hakemukseni kansainväliseen vaihtoon ja mikäli kaikki menee kerrankin ns. jiiriin, vietän syksyllä useamman viikon Espanjassa, kansainvälisessä sairaalassa harjoittelussa. Samaan rytäkkään aloitellaan opinnäytetyötä opiskelukaverin kanssa tavoitteena saada se seminaariin suunnilleen vuoden päästä. Siitä alkaa opintojen loppusuora, syventävä harjoittelu ja joku diipadaapakurssi vielä ennen valmistumista. Huomasin, että minulla on täydentävien opintojen osuus opintopistevaatimuksen osalta täynnä, lisää pisteitä tulee vielä ainakin Espanjan kielikurssin ja harjoitteluvaihdon verran. Tämän lukukauden lopussa pisteitä on jo n. 150. Uskomattoman nopeasti tämä opiskeluaika on mennyt.
Töitä olisi tarjolla vaikka joka päivälle, olen kuitenkin pitänyt tiukan linjan ja tehnyt vain sellaisia vuoroja joista a) maksetaan tuplapalkka b) sattuu muuten vaan olemaan sopiva sauma. Kaikille muille vuoroille sanon jo melko sujuvasti ei.
Kovasti uskon, että tämä hikinen helmikuu muuttuu kohta maata näyttäväksi maaliskuuksi ja siitä eteenpäin alkaakin ilmassa olla totista kevään tuoksua. Lupaavasti alkaa myös näyttää siltä, että kohta täällä tuoksuu myös keittiöremontti, piirustukset alkavat olla kaikkia osapuolia tyydyttävällä tasolla ja seuraavaksi alkaa kilpailutuskierros.
Muutama kalustetoimittaja jää kokonaan pois huonon toimitusvarmuutensa takia ja muutama sellainen joiden mallistossa ei ole mieluisia vaihtoehtoja. Valitettavasti kokonaan puusepäntyönä teetetyihin kalusteisiin ei ole mahdollisuuksia tällä keittiön uusintakierroksella.
Toivottavasti löytyy sellainen toimittaja jolla lupaukset ja todellisuus ovat balanssissa, tässä luotan paljon tuttavien kokemuksiin ja netistä löytyvään informaatioon. Ei voi vielä tietää missä vaiheessa kevättä mennään kun loppunsa palvelleet keittiökalusteet puretaan pois, sen näkee sitten kun tapahtuu. Kaikki aikanaan.
Sen tiedän kuitenkin, että seuraavan tunnin ajan vietän pihamaalla lumia lapioiden ja kolaten.
Hyvää viikonloppua, missä lienetkin.
 |
Viikonloppukimppu on perinne!
|
