torstai 23. maaliskuuta 2017

Pienestä pitäen

Kämmenellä

Minä kun jo luulin nähneeni paljon, en kaikkea. Eilinen Kainuun reissu antoi kuitenkin vähän uutta ihmeteltävää. Näin pieni on vastakuoriutunut siniviiriäisen tipu. Eihän se viiriäisenmunakaan kummoinen ole, kaupoissa on pääsiäisnamuja jotka ovat viiriäisenmunan kokoluokkaa. Ihan nuo ovat elinvoimaisia ja -kelpoisia öppäiäisiä vaikka noin pikkuisia ovatkin. Oikeita luonnonihmeitä!

Kaverin kanalaloissa oli lisää ällisteltävää, en ole ikinä nähnyt semmoisia lintuja mitä hänellä oli aarteissaan. Ihastuin valtavasti naurukyyhkyihin, niitä tekisi mieli hankkia pariskunta itsellekin.
Riikinkukkokyyhkytkin ovat valtavan kauniita, lienevät lumivalkoisina olevan helppoa ruokaa paikalliselle kanahaukalle. 

Mukaan tarttui kauan etsimäni valkea Kääpiökochkukko ja kaksi kanatipua, toinen omituisen värinen, friseerattu koch ja toinen on valkea valkohuntu eli lisäys Duneltin hallinnoimaan Pallopäiden klubiin. Parille kaverille toin monta laatikollista lintuja ja yhdet kanakansalaiset jätin Juukaan. On tämä hullutusta. Mutta kohtuullisen halpaa ja harmitonta onneksi.

Kun on ihan pieni
Eivät ne nämäkään jättejä ole
Luonnonilmiöitä sain eilisen ajomatkani aikana kummastella usein. Noin vartin välein vaihtunut sää tarjosi kaikkea räntäsateesta auringonpaisteeseen, taivaalta lensi jalkarättejä tuulilasiin, välillä kova tuuli ravisti Hopianuolta ja tielle muodostuneet vesilammikot ynnä sohjo lisäsivät ajamisen haasteita vähintään neljänteen potenssiin.  Onneksi liikennemäärä Kainuuntiellä ei yllä maalikylien määriin ja sain ajella keskenäni, muutama rekka tuli vastaan ja pari postin jakeluautoa, niitäkin näköjään liikkuu vielä.

Tänään sää on ollut kaunis. Täydeltä terältä paistaa ja on lämmin. Pihatie on nyt erittäin työläs ajettava, Hopianuolen leveät renkaat saavat raapia tosissaan ylöspääsyn eteen. Kohta kaikkialla on silkkaa sohjoa ja se on mielestäni yksi kevään tylsimmistä vaiheista, märkyys. Routainen maa ei jaksa imeä vettä samaan tahtiin kuin sitä sulamisesta tulee.

Esikoinen oli löytänyt netistä aarteita, meidän Otto löytyi kasvattajansa albumeista. Tässä ihan sieltä Oton elämän ensiajoista. Voi tuitui sentään kun on ollut pieni ja honkkeli.

Vauhdilla kohti viikonloppua, kivaa torstaita sinulle!

Pikkuinen Otto
Kuva kasvattajan albumista




tiistai 21. maaliskuuta 2017

Uutta elämää

Lisää kukkoja

Jep, pöhinää pöntössä eli hautomakoneessa tapahtuu. Yksi Light sussex kukkopoika on kuoriutunut ja toinen tuolla taustalla pungertaa maailmaan. Jälkimmäisen nimi on Vino-Veli koska se ei ole vieläkään saanut niskaansa suoraksi. Hällä sattui vähän kovempi munankuori avattavaksi. Tajusin vasta 'melkeinliianmyöhään', ettei tipu pääse kuivuneista kuoren kalvoista irti omin voimin. Niinpä minä avasin koneen, kostutin serlaa (sitä imukykyistä) ja liottelin kalvot notkeiksi. Tipu potki itsensä irti kuorenpalasista ja kenottaa nyt niska vinossa.

Vielä yksi tipu sieltä pungertaa maailmaan, silkkikananmunassa rapisee lupaavasti.

Huomenna ajan Kajjaaniin saakka ja koetan neuvotella itselleni koneellisen verran munauksia, kolmas kerta toden sanokoon! Hitto soikoon!

Viikko on muuten sujunut hyvin, mutta tänään sekä koirat että kissat ovat olleet aivan hysteerisiä tipujen piipityksen takia. Neljä nokkaa on kiinni koneessa jos en kiellä. Nyt kissat on teljetty takaeteiseen yörauhan nimissä ja koirilta loppui kunto. Ovat huohottaneet ja hilluneet koko päivän ja minulta verenpaine kiehuu uutta ennätystään. Onneksi kohta saan tiput lämpölevyn hellään huomaan varaston puolelle.

Säiden puolesta ollaan yhä keväässä. Tänään on tullut lunta, räntää ja aurinkoa. Nyt tuulee taas aivan huimilla boforeilla, olisivatko jo kolmannet karistajaiset tälle keväälle ja neljäs lakki kannon nokkaan? Kuten joka vuosi, sekoan laskuissa. Ja aina se kesä kuitenkin tulee, hyvä niin.

Yritän opiskella videoiden liittämistä näihin postauksiin, olisi hauskaa materiaalia tulossa heti kun oivallan miten pitää toimia... saattaa siis vielä kestää. Älä ainakaan hengitystäsi pidättele odottaessasi.

Aamulla tulee heinäkuorma, sitten piipahdan kainuussa, moikka !

Lumiraja vetäytyy

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Kevätpäivän tasaus



Tänään on virallisesti kevään ensimmäinen päivä. Espanjassa kevät alkoi kl. 11.29 ja silloin pitäisi myös munatestin toimia. Joskus olen kokeillut, huonolla menestyksellä. Minulla on nyt vähän erilaiset munahommat menossa, tipu päkistää itseään yksiöstään ulos. Ihan tuossa vieressä on hautomakone ja siellä muutama muna joten aitiopaikalta seuraillaan tätäkin kevään ihmettä.

Uusi viikko alkoi. Maanantain kunniaksi otin kolmituntisen työpöydän setvimisistunnon. Nyt on paperit mapeissa ja muutenkin siellä missä pitääkin. KELAn ruuhkia lisäsin vaatimattomalla kolmen hakemuksen nivaskallani.

Voin kertoa, että olin melkoisen uupunut urakan lopussa. Huomiselle jäi vielä tositemappi. Sen kun punnerran ja omavero.fi -palvelussa teen tarvittavat ilmoitukset, kuulun taas kunnon kansalaisten joukkoon.

Sädekehä loimottaa kirkkaana kuin Jeesuksen otsa, maksoin nimittäin läjän laskujakin reilusti ennen eräpäivää. Kyllä tästä ansiosta pitäisi jo joku ahkeruusmitali saada. Olisipa rahaliikenne tännekin päin yhtä vuolasta kuin täältä pois.

Mikäli tämän päivän säästä mitään voi ennustella, kesällä saadaan aurinkoa ja lunta. Oli pilvistä ja sitten ihan kirkasta. Ja välillä tupsautti kuurollisen lunta, semmoista kevyttä huttua. Kevät on oikukas, todistettavasti.

Viikkoon on mahdutettu yksi pikkuisen pidempi ajoreissu, toivottavasti saan nukuttua hyvin ettei aivan tillintallin tarvitse puuduttavan tylsää matkaa ajella. Muut aktiviteetit pyörittävät meitä kotikaupungissa ja kulmilla.

Jatkan tiputv:n seuraamista.


sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Terkkuja Duneltilta



Kas näin, huppukukko Dunelt on hän jolta keskimmäisessä kuvassa pilkottaa hienot punaiset heltan alut. Enpä muista koskaan ennen olleeni näin iloinen tipun paljastuessa kukoksi. Dunelt toki näytti heltan alkunsa jo monta viikkoa sitten.

Omena on suurta herkkua ja tuommoiset omenanpuolikkaat on nokittu hyvin siistiksi iltaan mennessä. Ovat siis aikamoisia syömäreitä nämä huntupäät.

Olen tässä aikani kuluksi suunnitellut kanalaan kaikenlaista projektia kesäksi. Osa hommista on niin isoja ja työläitä, että tarvitaan miesvoimia hommiin. Mutta maalaukset ja muut fiksailut on hyvä hoitaa vaikka sateisina päivinä, niitä kun kuitenkin riittää.

Kokonaan uusi osasto pitäisi laittaa, mikäli ne orpington -pylleröt käyn hakemassa -ja käynhän minä kuitenkin. Jättikochpariskunta (mustavalkeat) pitää majoittaa myös omaan tilaansa, jättikukko yrittää polkea kääpiökochkanoja eikä sellainen käy laatuun. Ja nämä seuraavan kuvan kukkopojat päätyvät erään kengittäjän paistinpannulle mikäli eivät omaa kotia löydä. Noista tuo etummainen on ainoa kana. Toivottavasti koneessa muhivista munista kuoriutuu edes pari kanatipua.



Sunnuntai on aurinkoinen ja hyvin keväinen. Otto tallusteli pihalla ja rikkoi pihatien liukasta jääkantta. Pyhäkoulu peruutettiin kentän tilanteen takia, onkin ensimmäinen kerta.

Eilen käytiin Savonlinnassa hautajaisreissulla, Iso-J:n isotäti pääsi kaipaamaansa lepoon. Illalla olin niin poikki, että könysin heti iltatallin jälkeen nukkumaan. Oloa ei yhtään helpottanut vatsassa vellonut yökötys ja yleinen paha olo. Meillä on nyt vähän jokaisella ollut vatsanväänteitä. Noroloroa ei sentään, mutta riittävän kurjaa kuitenkin. Kuopus oli tullut kaupungista vatsanväänteiden takia taksilla kotiin, ei olonsa vuoksi jaksanut odottaa bussia ja bussimatkaa. Hänelläkin meni levolla ohi, onneksi.

Mutta niin kipeä ei kukaan ollut, etteikö yksi Savonlinnasta tuotu Kansakoulun jyväleipä olisi tullut syödyksi, jäljellä on vain pikkuinen käntty. Onneksi pakasteessa on toinen leipämurikka, pahan päivän varalle. Maanantai on varmasti oikein hyvä syy raottaa pakastimen kanttaa.

Nyt vielä ilta-aurinkoon ulos, siellä on niin kevät!

Rimppakinttu-Otto



perjantai 17. maaliskuuta 2017

Taas tuulee

Kaverin kanalan kottaraisia

Tuulee niin, että tupee heiluu. Eilinen auringonpaiste on muisto vain, kaunis toki. Tänään on harmaata, viskoo lunta ja tuulee luvattoman kovaa. Kohta ei ole puissa mitä karistaa, hyvin tehokas kevättuuletus on viime aikoina ollut. Mutta ehkäpä nämä ovat nyt niitä tuulia jotka meille kaivattua kevättä puhaltavat.

Joutsenet ovat kuulema saapuneet. En ole nähnyt enkä kuullut, pelkästä tiedosta tulin iloiseksi. Aamulla joku ihan outo lintu huikkaili salavassa, näin vain mustan lentävän pisteen loittonevan eli tunnistamiselle ei todellakaan jäänyt aikaa. Eikä meikämandoliinin lintubongaritaidoilla tunnisteta kuin joutsen ja talitintti. Ja kana.

Yläkuvassa muutama todella outo lintu, kaverin kanalassa on vaikka mitä ihmeitä, kanasta totisesti on moneksi. Nuo ovat samaisia valkohuntuja kuin meidän kaksi pallopäätämme. Noilla on friseeratut höyhenet eli näyttävät posahtaneelta tennispallolta -tai jotain.

Tuulelta voisin tilata yhden hönkäyksen kylmempää ilmaa, sen verran vain, että saataisiin auramies kentälle. Pitäisi lumia sysiä aitojen yli jotta kevät koittaisi kentällekin. Nyt se on ehkä pahimmassa kunnossa ikinä historiassaan ja siksi tarvittaisiin yksi kylmempi hetki jotta lumelle voisi jotain tehdä.
Mietin jo, pitäisikö uriin pakkautunutta jäätä sulatella suolalla. Ehkä konsultoin jotain kentänomistajakolleegaa jolla pidempi historia hevosten hiekkalaatikoiden huollosta.

Viikko on edennyt jo perjantaihin. Iso-J tulee tänään kotiin. Lauantaina on ohjelmassa hautajaiset ja muistotilaisuus naapurikaupungissa ja sunnuntaina Iso-J lähtee taas reissuun. Seuraavina viikkoina elellään emäntävetoista arkea, eipä mittään, kyllä se meiltä käy. Tälle päivälle on vielä kaupunkireissu, aamulla ajelin hevosten kuivikkeita ja kanojen rehua kotiin.

Laitoin muuten tänään puhelimeen laskurin, lomalennon lähtöaikaan on nyt 100 päivää ja muutama tunti päälle. Ei paha.

Leppoisaa viikonloppua!





torstai 16. maaliskuuta 2017

Hyvä päivä

Tämä päivä on syytä merkitä Torpan Päiväkirjaan.
Kesän lennot on buukattu ja maksettu. Tällä kertaa lomalla ollaan täydet viisi viikkoa Hipsaanian takuuvarman auringon alla.

Täydellisen kevätpäivän kruunasi hyväsykkeinen spinning, pitkä istunto kampaajan tuolissa ja hyväksi huipennukseksi lippujen kilahtaminen sähköpostilaatikkoon. Muy bien.

Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja oli kutakuinkin täydellinen kevätpäivä.

Tiedän nukkuvani leveä hymy naamallani.

Iloa viikonloppuusi!

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Kevättä tehdään nyt

Keväthanget

Sitä minä vaan tuli tänne kertomaan, että viime yönä oli jumalaton tuuli, oikein kunnon puhuri. Tapion riihenpuinnin viikkoja eletään ja sen kyllä huomaa. Lunta oli tullut reilut 5 senttiä, nyt se on vettynyt ja painunut loskaksi, nice. Siellä loskan seassa törröttää parin kottarikuorman verran salavien silppua ja oksasuljua ynnä muuta puista irronnutta roskaa.

Lämmintä on juuri sen verran, että hanget vajuvat kiitettävällä tahdilla. Tuulisi vielä vähän niin haihtuminen kiihtyisi. Huomiselle on luvattu aurinkoakin ja se vain passaa.

Lähestyvä kevät ja kasvukausi on aikaansaanut tuttua vipinää kuokkageeneissä. Kevään korvalla sitä on vähän herkempi puutarhaärsykkeille ja -ideoille, niinpä minulle kirkastui eräs idea. Edellinen talvi oli hirvittävän tuhoisa monille vanhoille ja koetelluille kasveille. Torpan takanurkalla ikkunan alla rehotti vuosikaudet vanha angervopuska. RIP puska.

Sen paikalle en ole jaksanut miettiä mitään uutta, viime kevät nyt oli mitä oli eikä pihahommat olleet ihan päällimmäisinä mielessä. Titan, tuon armoitetun puutarhahörhön intoillessa alppiruusujen nupuista tajusin, että ehkä nyt on tullut aika ja paikka alppiruusulle täällä Torpallakin.

Kuutioin, että edesmenneen angervon tilalle mahtuu kolme matalakasvuisempaa rhodoa, vähintään kaksi valkoista ja yksi punainen.

Samoin olen visioinut ratsastuskentän päätyä eli tutuksi tullutta A-katsomoa. Se kukkula kaipaa muutaman komean havun ja sekä happomarjan että lumimarjan. Plus hitollisen määrän sipulikukkia.

Siellä jo on yksi ruusuistutus josta en nyt elämöi enempää koska lähtökohdat ko. ruusurykelmälle olivat jokseenkin karut. Kun en saanut aikaiseksi niin en saanut. Paitsi vähän liian myöhään.

Muutama muukin puutarhaan liittyvä istutusvisio minulla on mutta antaapa vielä lumen sataa ajatusten ylle, siellä ne ehkä jalostuvat ja työstyvät valmiimmiksi. Sitten tarvitaan enää kuokkaa. Ja toki yksi toivioretki Raaheen Särkän Perennataimistolle. Siellähän se homma viimeistään lähtee laukalle.

Kesään on vielä matkaa, otetaan nyt kevääntulosta kaikki riemu irti. Muistin muuten, että minullahan on melkein uudet kumpparitkin, niitä pian tarvitaan.

Nyt pitää taas hankkiutua liikkeelle, moido! Tässä vielä vähän kuva-arkiston antia, näihin kevään iloisiin torvikukkiin ei kyllästy ikinä, narsissit.<3 p="">