tiistai 23. toukokuuta 2017

Tipotii


Brinsea vaikeni ja nyt on tuvan äänimaailma taas hyvin hiljainen. Kissojen tassutus kuuluu selkeästi ja radio tuntuu koko ajan olevan liian kovalla. Eihän se hautomakone nyt kovaa hurise, semmoinen tasainen humina kuitenkin ja siihen kolmessa viikossa tottuu. Tänä keväänä kone hyrrytti kaikkiaan kolme kertaa eli yhteen menoon yli kaksi kuukautta.

Tämä toistaiseksi viimeinen haudonta oli puhtaasti omiin tarpeisiin. Näiden tipujen kukoistakin luovun vasta pitkän harkinnan jälkeen, kanat pidän ehdottomasti.

Latasin koneeseen kaikkiaan 24 munaa, tulokseksi jäi 11 elävää tipua mikä on mielestäni varsin huono tulos, n. 49 %. Yleensä se on luokkaa 80-99 %. Näiden munien alkutaival oli toki haastava, rytkyttiväthän niistä monet yli tuhannen kilometrin taipaleen Hopianuolen kyydissä.  

Muutama munanen ei lähtenyt alkuun ollenkaan, joku meni kesken alkuvaiheessa ja osassa kuolo korjasi tipun aivan kalkkiviikoilla. Maaliin päässeet ovat kuitenkin pirteitä ja eläväisiä tipuja jotka viihtyvät hyvin lämpölevyn alla. Eräät siellä jo jahtasivat laatikkoon eksynyttä muurahaisparkaa.

Nyt on meikämaallikon melko turhaa arvailla sukupuolia. Siellä on kukkoja ja (toivottavasti) kanoja. Väreistä voi jo vähän veikkailla, aika näyttää senkin varmaksi. Mutta kaikkia näitä ipanoita yhdistää suloisuus ja söpöys.



Tämä viikko on alkanut mukavan lämpimissä asteissa, eilen auton mittari näytti jopa +21°. Hetkittäin on jopa tuntunut siltä ja takkia on saanut riisua usein. Jokakeväinen hämmästys hevosten ryystämän veden määrästä yllätti taas, se on kerran päivässä kiskottava vesilasti tarhaankin. Kohtahan sinne voi vetää vesiletkut, homma helpottuu paljon.

Pihalla riittää pällisteltävää jokaiselle päivälle moneen kertaan. Pari päivää sitten poksahtivat pienet narsissit auki, eilen ensimmäiset isot. Tänään vihertävät jo koivutkin, pihlaja ja vaahtera ovat ihan kintaalla. Eikä tässä mene enää montaa päivää kun ensimmäinen ruohonleikkuu-urakka kuuluu Iso-J:n ohjelmaan.

Torstaina pidetään vapaapäivää, perjantaina Hopianuoli suuntaa nokkansa kohti pohjoista Pohjanmaata. Mutta on tässä kaikkea vielä sitä ennenkin asialistalla, pysytään kuulolla !

Kohta lähden jututtamaan paikkakunnan kuulua Hevoskauppiasta, nyt ei katsella hevosia vaan puomeja ja estetolppia.

Voi hyvin.


PeeÄäs:

Hirvittävät aamun uutisotsikot, tällä kertaa Manchesterista. Toivottavasti se ihmissaasta joka itsensä räjäytti, päätyi paratiisin sijasta johonkin maahisämmien synnyinkoloon.
Surullista on se, että 'jännitettävä' asia näissä iskuissa ei ole enää se, että niitä tapahtuu. Nyt jännätään sitä missä tapahtuu. Maailma on rikki.

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Jouluruusu toukokuussa

Ihana Helleborus

Olipa uuras viikonloppu !

Lauantaina karautin Hopianuolella savonmualle, mukana Perikunnan vanhin ja taitava kuvaaja Taru. Ponit kuvattiin perjantai-iltana ja varmaan koko yön Taru ahersi kuvankäsittelyohjelmansa parissa, valtavan hienoja kuvia on tiedossa.

Savonmualla oli vain yksi osoite, se Ikeakeskus tietty. Ensimmäinen tunti vierähti hevosvarustekaupassa, ratsastussaappaita sovitellessa. Vaikka kaupasta ei poistuttu saappaat kainalossa, mukana oli tarkat speksit tietyistä saappaista jotka onkin jo tilattu netin kautta. En voi kyllin kiittää myymälänhoitaja Terhin asiakaspalveluasennetta, homma toimi taas kerran paremmin kuin missään. No ehkä me vähän ylitettiin budjettia kun loimihyllystä nappasin Otolle ikioman coolerin. 

Kenkäkaupassa kompastuin hyvään tarjoukseen ja poistuin kahdet kengät mukanani. Ikeassa kipaistiin suoraan alakertaan ja siellä totesin, ettei nyt ole ostohousut jalassa, en löytänyt mieleistäni kalustusta A-katsomoon. Kunnes kirjaimellisesti kompastuin yhteen supertukevaan supermukavaan rottinkituoliin. Otettiin yksi tuoleista kuljetukseen, enempää Hopianuolen konttiin ei olisi mahtunut. Iso-J saa hoitaa loput isommalla autollaan.

Bromance
Kuva Taru K.

Kotona oli aika käytetty hyödyllisesti hyväksi, Iso-J ja Seniorikansalainen olivat mellastaneet marjapuskien äärellä, kuva tuolla myöhempänä.

Minulle iski illalla ankara väsymus, paha olo ja muutakin kurjaa tuntemusta. Joku keksi verenpainemittarin ja minähän tietysti nakutin siinä lajissa enkat, kolminumeroiset luvut molemmissa, syke sentään pysyi kaksinumeroisena. Menen huomenna lääkärin puheille, pitää vissiin jotain asialle tehdä.

Jaksoin kuitenkin värkätä vaasiin pionit ja muut upeudet, ne tarttuivat mukaan savonmualta. Pentikille menin synttärikorttia ostamaan mutta poistuin pöytäliinan kanssa. Hain kortin myöhemmin.
Me kun ollaan yleensä poissa omien pionien kukinta-aikaan niin nautitaan nyt edes leikkokukkien suloisuudesta. Ne jopa tuoksuvat.

Ensimmäinen tipukin kuoriutui, araucanan vihreästä munasta ryömi maailmaan topakka ipana. Se sai seuraa tänään kun kaksi orpingtonin munaa räksähti rikki. Juuri äsken toinen vihreä muna halkesi, tilanne siis 2-2. On siellä säröjä monessa muussakin munassa, aamulla saattaa koneessa napottaa useampi nuppi. Toivottavasti napottaa, kaikki otan kiitollisuudella vastaan. Valitettavasti laventelinvärisen orpin muna on mykkä, ei siellä taida olla kukaan tulossa mihinkään. Se tietää uutta Köyliön keikkaa.

Kuvat tulokkaista yritän napata sitten kun kone on tyhjä ja ipanat tipulassa.

Pioni on kukkien aatelia

Tänään oma vointikin oli paljon parempi ja jaksoin vähän askaroida pihalla.

Naapurissa käytiin kahvilla ja saatiin lupa aidata naapurin tontille tänäkin kesänä.
Iltaa kohden vointi vielä koheni ja kykenin apukäsiksi marjapuskaosastolle. Alimmassa kuvassa ensimmäinen rivi. Jo 16 puskaa on saanut uudet tanakat tukikehikot ja leikkauksen. Nämä mustaherukat saivat lisäksi terveisiä tallista, munkkeja helmoihinsa. Muiden vuoro on sitä mukaa, kun hepoista irtoaa jytyvoimaa.

Puutavara loppui puskan nro. 16 kohdalla. Neljä olisi vielä laitettava. Näissä tukikehikoissa on käytetty viime kesänä puretun pihakeinun rimoja ja Seniorikansalaisen vanhan terassin lattialankkuja. Uutta tavaraa on käytetty pystytolppiin. Se on kyllä hyvä kun Torpalla on ahkera ja nuuka mies, pistää vanhankin tavaran talteen ja hyötykäyttää varsin kekseliäästi uusissa projekteissa.

Ja taas saivat kylällä lissee länkytyksen aihetta, nyt alkaa nimittäin olla nämä puskatkin varsin näyttävät, näkyvät myös tielle, särmät rivit on malliksi muille. 

Ja kirjosieppo sain vihdoin seisovan pesän, vinossa repsottanutta se ei kelpuuttanut mutta selkeästi odotti korjaustoimenpiteitä. No nyt pitäisi kelvata.

Mukavaa maanantaita! Jännityksellä odotan, olisiko huominen sellainen.

Puskat mintissä

PeeÄäs: sää on ollut ihan kiva. Kuivaa ja puolipilvistä. Hirmuisia helteitä ei ole ollut mutta plussan puolella myös öisin ja viimeisetkin lumikökkäreet ovat sulaneet.  En olisi ikinä uskonut kirjoittavani tätä, toukokuussa. Mutta tämä vuosi onkin oma poikkeavuutensa.

perjantai 19. toukokuuta 2017

Jännittää



Vappuaattona latasin uskollisen Brinseani 99%:sti täyteen ja kolmen viikon kuumottava odotus alkoi. Kuumotusta lisäävät nuo oikean ylänurkan vihreät rastilla merkityt munat sekä erityisesti keskimmäisen rivin kaksi vasemmanpuoleista V-merkattua munaa. Niissä on aarteita.

Väliaikatarkistuksessa muutama rastimuna piti poistaa keskenmenneinä ja ilmeisesti toinen V-munakin on tyhjä/keskeytynyt. Ikuisena optimistina toivon kuitenkin, että maaliin pääsee edes jokunen aarre ja mahdollisimman monta muuta.

Lauantaina ja/tai sunnuntaina pitäisi koneesta kuulua kiivasta piippausta ja munankuorien ritinää. Tänään poistan välijakajat ja lisään vettä kosteuden nostamiseksi. Samoin loppuu kääntely. Nyt ovat omillaan ja toivon hartaasti kaiken menevän hyvin.

Säät ovat vihdoin lämmenneet ja maisema vihertyy kiivasta vauhtia. Viimeöinen vesisade teki luonnolle ihmeitä ja huomiseksi on luvattu aurinkoa ja keväisiä lukemia, vihdoin! Kyllä se pitkä kylmä kausi oli yhtä kärvistelyä ja hammasten kiristelyä. Nyrkkiä puin taivaalle lumisateessa ja manasin hartaasti kaikki osaamani säidenparannusloitsut. Niistäkään mitään apua ollut, flunssa vain tuli.

Flunssanpahus on onneksi nyt loppusuoralla, enää pitäisi saada putkisto tyhjäksi limasta ja räästä. Sitten sopiikin alkaa niistämään nokkaa koska koivu kukkii pian.

Viikonloppu on ihan käsillä ja siihen on kaikenlaista kivaa hommaa.
Huomenna käväistään Savonmualla ja illalla pestään hevoset. Ehkäpä päästään aitaamaan laiduntakin, kysyin jo naapurilta luvan.

Muuten toivon viettäväni aikani pihalla, siellä on vaikka mitä työmaata joko kesken tai aloittamatta.

Kivaa viikonloppua sinulle, missä lienetkin !

Hullu paljon töitä tekee,
viisas pääsee vähemmällä... t. Ponimies

Jätkät kanatarhssa, ihan luvan kanssa
 luita syömässä

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Hiton Itoh ja kaikki nettikaupat

Hillary (kuva netistä)

Voi että. Ensimmäiset keväisen lämpimät päivät ja minä jo villiinnyin nettiostoksilla.
Hommahan meni niin, että eilinen ruokakaupan kassajonotus lisäsi ostoskoriini puutarhalehden. Olisi pitänyt tajuta, että kun juutuin sitä illalla lukemaan, alitajuntaan jää kaikenlaista.

Tänään mietin moneen kertaan pitäisikö ideat ja ajatuksen pätkät kirjata ylös, tässä tapauksessa ehkä piirtää. Niin monta kehittelemisen arvoista ajatusta pyöri päässäni, pyörii edelleen. Moni minut tietävä ja tunteva muistaa, että joskus olen tuskallisen hidas työstäessäni jotain ajatusta. Joku kaakeleiden valinta tapahtuu melko nopeasti, mutta kenttää, tallia, kukkapenkkiä, muuta rakennelmaa vatuloin vaikka vuositolkulla jos semmoinen suinkin on mahdollista.

Hyvänä esimerkkinä oma makuuhuone. Tapetit siihen ostettiin vuonna 2009 mutta ne ovat yhä rullalla jossain varastossa. Keittiön kaakelit on ostettu samana vuonna ja ne ovat samassa varastossa tapettien kanssa. Hiljaa hyvä tulee nääs. Mutta nyt on selkeästi kitukevään takia patoutunutta toiminnan tarvetta.

Tänään näin tuskallisen kirkkaasti kaikki ne pihan kohteet, joihin olen luvannut (itselleni) syventyä sitten joskus.

Kuinka ollakaan, sähköpostissa oli mainoskirje (kanta-asiakkaalle) ja linkkiä klikattuani klikkasin pari muutakin kohdetta ja kohta postiin jysähtää mojova paketti istutettavaa. Jotenkin se etusormi (liipasinsormi) oli herkillä ja mieli altis. Niinpä pari uutta pionia, yksi ruusu ynnä niiden kehyskasvit lähtevät lähipäivinä matkaan.

Nyt pitäisi päättää, aloitanko hillittömän eteläseinustaprojektin vai tälläänkö kaikki tilatut paikkausistutuksina vanhoihin penkkeihin.

Cora Louise (kuva netistä)
Sitten pitäisi kipaista kaupungin kirppikset ja romuliikkeet, monta istutusastiaa ja vasua tarvitaan visioideni toteutukseen. Lisäksi heinäseipäät, vanhat taulun kehykset ja vedensävyiset kaakelinpalaset tietävät täällä paikkansa. Rautakaupasta pikasementtiä ja kalustemaalia, oi voi kun pukkaa ideaa.

Kiviä pitää taas kärrätä ja isompia maansiirtotöitä varten tarvitaan taas minikaivurimieskin. Ellei sitten vuokrata minikaivuria ja kaiveta itse.

Nyt pitäisi hillitä itseään ja hallita aikataulut. Isoja operaatioita ei ehdi viedä maaliin ennen Hipsaanian lomaa. Sen jälkeen on toivottavasti monta lämmintä loppukesän viikkoa aikaa. Ja jos se uusi kanalakin tulee niin en pääse pitkästymään syksylläkään.

Talven varalle on jo katsottuna muutama kohde jotka saavat tuta chalk painting -kokeilut.
Seuraavana keväänä värkkään uuden kanalan pihan ja ja ja... oh dear.

Nettikaupat koituvat vielä tuhokseni. En viitsi edes mainostaa enempää mitä herkkuja löysin englantilaisen kanafarmarin sivuilta, Essexin reissua pukkaa. Ja 'matkamuistoksi' hommattavat munakennot jemmaan Tescon kassiin, pekonisiivupakettien ja marmite -purkkien alle. Ruokatarvikkeita saa tuoda, minä tarkistin.

Oi että. Joku tilaa rättejä, minä kasveja ja munia. Tuhon tie on lavea ja hemmetin hauska taivaltaa. Koskaan ei voi tietää mihin seuraavaksi innostuu !

Toiveikasta torstaita. See you.

Lavender isabel -väri (kuva netistä)

tiistai 16. toukokuuta 2017

Lämpenee

Äitienpäivä 2017

Muistiin on syytä merkitä; tänään tiistaina 16. toukokuuta, paistaa aurinko lähes pilvettömältä taivaalta, tuuli on maltillinen ja aurinko lämmittää muuallakin kuin muistoissa. Mielestäni nurmikko on vihertynyt muutaman aamupäivän tunnin aikana huomattavasti ja aivan tuotapikaa alkavat silmut poksahdella auki joka puussa ja puskassa. Se taitaa meinata vihdoinkin kevättä !

Olen jo kertaalleen pessyt pipot ja lapaset, sittemmin niitä on otettu uudelleen käyttöön arktisten tuulten ja lumimytereiden takia. Tänään voisin uhmata Luontoäidin oikkuja ja myllyttää ensimmäisen koneellisen toppatakkeja ja -housuja. Eivätköhän nuo nyt jo jouda kesän ajaksi varastoon.

Kevätflunssa asiaankuuluvine yskineen ja muine vaivoineen saattaa sekin kääntyä jo lopuilleen. Hurjan vähän tänä talvena on räkätauteja sairastettu, siksi tämä ainokainen tuntuukin niin vaivalloiselta. Apteekissa on syytä piipahtaa päivän rehuostosten lomassa, yskänlääkepullo on syytä olla käden ulottuvilla etenkin öisin. Hakkaavaan yskään on inhottava herätä ja vielä inhottavampi yrittää nukkua sen kanssa.

Muilta osin viikko on lähtenyt käyntiin ihan perinteiseen tapaan. Muutama pakollinen kuvio olisi veivattava, muuten on kohtuullisen vapaata. Seuraavana pilvisenä päivänä pesen edes tuvan ikkunat, toivottavasti se päivä ei ole huomenna, ei nimittäin nappaa yhtään mokoma urakka.

Tämmöistä tänne, antaa kevään tulla nyt !



PeeÄäs: alitajunta taitaa tehdä töitään, yllätyin nimittäin itse eniten kun huomasin ostaneeni itselleni ratsastuskypärän. Mitähän sen kanssa pitäisi tehdä?

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Äidit nuo, väkevien toivossa

Kyllä kelpaa

Räkäflunssa piti minut tiukasti vällyissä aamuun saakka ja tällä kertaa perhe ja Perikunta pääsivät oikeasti yllättämään. Pulskat aamiaisletut, vahva kahvi ja ajatuksella harkitut muistamiset, niistä on hyvä ja kiva Äitienpäivän aamu tehty.

Tämä oli taas yksi niistä päivistä jolloin tunnen olevani juuri siellä missä pitääkin, juuri oikeiden tyyppien kanssa. Olen kyllä oikeasti aika onnekas.

Down under
Maassa ei ollut viime päivistä poiketen yhtään lunta, joitakin höyheniä kyllä. Eilen oli vallan massiivinen hanhiparvi aivan Torpan ilmatilassa ja kiittelin (ensimmäistä kertaa) hidasta kevättä, kanaset ovat turvallisuussyistä sisätiloissa vielä tämän kuun loppuun. Tuossakin ylilentäneessä parvessa saattoi joku flunssainen hanhi räpistellä eikä niitä tuontipöpöjä tarvita, ei meille eikä varsinkaan naapureiden tuotantotiloille.

Omissakin pöpöissä on kieltämättä sietäminen. Sitkeä kevätflunssa piinaa meitä kaikkia, minuun se iski voimalla eilen ja tänään on ollut ehkä pahin päivä, toivottavasti huomenna jo helpottaa.
Perikunta voi sen verran vahvasti, että ratsastustunnille osallistui vuorollaan kaksi taitavaa poniratsukkoa.

Ponimies nostaa ja kokoaa itseään niin hienosti, että keräilin leukaani maasta. Tänä keväänä otettu kehitysaskel ei ole askel, se on loikka. Ja kyllä, Ponimies olisi rantakunnossa, vatsalihakset näkyivät selkeästi, ei tarvittu edes vaaleanpunaisia aurinkolaseja.

Puoli vuotta (kohta) täällä asuneena Otto pisteli hyvää askellusta, persaus on pyöristynyt ja poni jaksaa jo kantaa itseään aivan uudella asenteella. Laukka rullaa ja homma etenee.

Päivän treeninä oli kummallakin avotaivutus, tuo tuikitärkeä jumppaliike kaikille hevosille. Nätisti sujui kaikille uusi asia. Tallissa kumpainenkin neliveto upotti turpansa pyhäillan erikoiseen, lämpimään ja tuoksuvaan mash-puuroon. Se on semmoinen ponien palkka hyvin tehdyn duuniviikon päätteeksi.

Team Otto

Alkava viikko pitää toivottavasti sisällään paljon terveitä päiviä ja muutenkin mukavia sattumia. 
Keskiviikolle on lupailtu lämpenevää ja vesisadetta. Jos kerrankin pitäisi sääennustus kutinsa ja Luontoäiti lupauksensa, mekin saataisiin kevät, ihan oikea terminen kevät. Ja kasvukausi käyntiin.
Voin vain aavistella miten paljon patoutunutta kasvuvoimaa tuolla silmuissa ja juurissa kytee, tarvitsee vain vähän vettä ja lämpöä. 

Sitä odotellessa otetaas vielä yksi huikka munkintippoja, niillä pysyy henki raikkaana ja ääni kulkee. Väkeviä siis, kerrankin.

Uskalla olla erilainen
PeeÄäs:

A) yleensä on Äitienpäivä ollut se päivä, jolloin täällä kuulee ensimmäistä kertaa käen kukunnan. Nyt pysyi vaiti.

B) yleensä on Äitienpäivä ollut se päivä, jolloin teen kevään ensimmäisen fillarilenkin. Nyt en.

C) tänä Äitienpäivänä tajusin, että meillähän on täällä kaksi niin pätevää poniratsukkoa, että ne pitää toimittaa muidenkin nähtäväksi. Syksyllä voisivat käväistä joissakin paikallisissa kisoissa hakemassa kokemusta.


lauantai 13. toukokuuta 2017

La-la-la-lauantai

Hellikki (kuva netistä)
P.M.A. Tigerstedt (kuva netistä)

Tänään on sikäli maininnan arvoinen päivä, että aion istuttaa Torpan ensimmäiset rhodot.

Sain eilen äitienpäivälahjaksi kaksi vapaavalintaista taimea ja nepä aion nyt parhaan ymmärrykseni mukaan sijoittaa otolliselle kasvupaikalle. Olisin valinnut 'Haagan', mutta sitä ei ollut saatavilla. Asuin aikoinaan etelä-Haagassa ja kuuluisa Laajasuon rhodopuisto oli vakituisen koiranpissityslenkkini vieressä. Haaga on kaiken lisäksi suosikkikaupunginosani Helsingissä. Hellikki taas kuulosti nimenä somalta ja kivalta, siksi sai armon.

Urakka alkaa kiivaalla lapioimisella, vaihdan varmuuden vuoksi vanhan töyhtöangervon vuosikymmenet vanhat mullat isolta alalta tuoreempiin, optimoituihin rhodomultiin. Värkkään vähän niinkuin kohopenkin, jotta pysyisi mahdollisimman pitkään alusta muhevana ja otollisena juurtumiselle.

Koska opiskelin netistä rhodon juurien olevan varsin pienet ja pinnassaviihtyvät, varattuna on kuoriketta siihen pintaan.

Meinasin jahdata varjoyrttiä maanpeittokasviksi ja kunhan semmoista kohdalle osuu, tiedän mitä tehdä.

Ensin aion kuitenkin siivota tipulahäkin. Sieltä muuttaa nyt kaksi teini-ikäistä tukkapäätä (kukkoja, arvaan ma) isompien häkkiin, pienet viiruhousut jäävät vielä varttumaan tipulan lämpöön. Plymouth Rockit sulkaantuvat valtavan hitaasti joten en vielä niitä tohdi Light Sussexien sekaan laittaa, pieniäkin ovat.

Plymouth Rock (kuva netistä)

Ärsyttävä kurkkukipu yrittää sabotoida päivälle asettamiani tavoitteita. Kuumetta ei ole, eikä semmoista kauheaa viskibassoääntä kuin esimerkiksi eilen kotiutuneella Iso-J:llä. Henki kulkee, mutta kurkku on arka, harmittaa. Kiedon vaikka villahousut kaulaani ja painelen pihalle, tässä ei nyt jouda eikä malta sairastelemaan.

Sitä paitsi, tänään ei ole vielä satanut yhtään lumihiutaletta, ettei vaan meinaisi kevättä tehdä?

Leppoisaa lauantaita!

Tämä meille (kuva netistä)