sunnuntai 19. elokuuta 2018

Ruuhkaviikosta toiseen



Selittelyt sikseen, ruuhkaviikkoja eletään. Ei jouda/malta/jaksa päivittää blogia.

Kuluneeseen viikkoon mahtui kaikenlaista juoksevien asioiden perässäajelua (kiitos Satu seurasta) ja tulevien tapahtumien ennakointia. En nyt sen kummemmin ryhdy kertaamaan kaikkea nähtyä ja tehtyä, totean vain, että aika todellakin saa siivet. Ikkunanpesuprojektini edistyy, tänään pesin viimeiset etueteisen ikkunat. Enää tv-huone ja alakerta on tältä erää valmis. Mikäli täällä ensi keväänä ylioppilasta juhlitaan, otan ilolla ohjelmaani uuden pesukierroksen.

Pääskysten kokoontumisajot ovat alkaneet. Väkeä on kuin pipoa läheisillä sähkölangoilla. Meiltä naapuriin alkaa olla langalla ruuhkaa ja tolpalta muuntajallekin johdoilla tunnelma tiivistyy. Ilmeisen onnistuneet pesinnät oli pääskyilläkin. Nyt syksyllä aion ottaa (otattaa) pöntöt alas ja suorittaa niille kunnon pesun.



Ruuhkaa oli myös Kukkakuhhauksessa Karjalanruusun tiluksilla. Ensimmäistä kertaa siellä käytiin lauantaina, mutta todellakaan ei ollut viimeinen kerta. Pikkuisen jäi kaihertamaan pari kuivakukkakimppua, erityisesti pellavanipulle löytyisi kyllä maljakko ja asemapaikka.

Perhospolulla oli paljon siipiveikkoja, montaakaan sekuntia ei tarvinnut odotella kun joku jo lepatteli viereiselle ikiviuhkon kukinnolle. Ja niitä ikiviuhkoja oli paljon, jösses sentään!

Torpallakin lepattaa paljon perhosia, pitkä ja lämmin kesä on ollut suotuisa pääskysten lisäksi perhosille ja korennoille (ja ampiaisille). Välillä saa ihan oikeasti väistellä suruvaippoja jotka liehuvat ilta-auringossa lähes holtittomasti.












Kuhhauksessa oli läsnä myös hevoshenkilö. Tarkemmin en tätä yksilöä jututtanut, siellä oli monta minua kovemmasta hevosenkoskemisikävästä kärsivää kansalaista. Turpaterapiaa saan kotona aivan yllin kyllin.

Minuun teki vaikutuksen erityisesti se, kuinka ystävällisesti oppaat ja henkilökunta jaksoi vastata kaikkiin kysymyksiin ja kuinka omistautuneita kyläyhteisöläiset olivat. Siellä on muuten kyläkoulu myynnissä, vain 76 000 € on pyynti hyväkuntoisesta yli 400 m2:n hirsirakennuksesta. Siitähän joku laittaisi näppärän leirikeskuksen tai vaikka kesähostellin. Pihalla oli hienossa kunnossa pidetty ruohokenttä jossa jo sieluni silmin näin kaikenlaista toimintaa poninäyttelystä koirankoulutuskursseihin. Vain noin 50 km lähimmälle lentokentälle ja vielä lähempänä on juna-asemakin.

Ajoitimme visiitin onnekkaasti, ei päästy ihan Rääkkylän kylälle asti kun raivoisa rankkasadekuuro runteli auton kattoa. Autossa ei meinannut pyyhkijöiden teho riittää, vettä tuli todella vuolaasti ihan taivaan täydeltä. Se oli kuitenkin ohi yhtä pian kuin alkoikin.

Olen ihan valtavan iloinen, että tuli lähdettyä. Mukava reissu, kiva kohde ja muutama tunti ihan vaan turistielämää kotikonnuilla. Pitää vielä Äitikultakin tuonne käymään ja joulupuodin aikaan haen sieltä muhkeat kauralyhteet. Hienoja olkihimmeleitäkin siellä oli, todella monimutkaisen näköisiä rakennelmia.






Viikolla on tuumailtu monen tapettihyllyn äärellä. Kun näytepaloja on nyt noin 15, alkaa kolmen kärki selvitä. Onneksi kärkikolmikkoon mahtui oma suosikkini. Meinaamme tulevana kylmänä vuodenaikana vihdoin rempata oman makuuhuoneemme. Sitten saakin jo aloittaa remppojen uusintakierroksen. Tuvan tapetit miellyttävät vieläkin omaa silmää niin paljon, että uusinta alkaa varmaankin Iso-J:n työhuoneesta. Siellä on verkkokalvoja raastava ristiriita kahden eri tapetin välillä. Piti tulla lasiset pariovet kahden huoneen välille, ei tullut mutta kaksi eri tapettia jäi ikävästi huoneiden väliseen 'saumakohtaan'.

Ennen sisätilaremontointisesongin (jee mikä omatekemä yhdyssanahirviö) alkamista pitäisi ynnäillä tarvittavan ovipaneelin määrää. Neliöt laskee helposti, mutta juoksumetrit onkin vähän toinen juttu. Tallin päätyseinä ja autohallin liukuovet on meininki laittaa vihdoin kuntoon. Talliin tuleva lisäeristys on aika ehdoton juttu sillä meinaan asuttaa lammaskarsinaan (kuivikevarastoon) orpingtonit talveksi. Kuivikkeille jätetään vain yhden lavapaikan verran tilaa.





Oscar pyrkii ulkoistamaan itsensä, tilaisuutta huimiin seikkailuihin ei jätetä väliin ja ihmeen ketterästi puujalkakatti vilistääkin ovesta ulos heti kun siihen aukeaa kissanmentävä aukko.

Lauantaina Ossi seikkaili tiellä ja haastoi autoa kaksintaisteluun.
Onneksi vain omassa mielikuvituksessaan ja omalla pihatiellä, isommalla tiellä olisi sattunut varsin nopeasti hyvin pahasti.

Kukaan ei huomannut missä välissä Felix harhautui samaisesta ovesta. Vasta tänään sunnuntaina tajusin Felixin puuttuvan ruokajonosta. Onneksi kissa löytyi aitasta ihan ehjänä ja äärimmäisen nälkäisenä. Hämähäkeillä ja yöperhosilla ei vatsa täyty. Elmo taitaa olla ainoa viisas, se ei vahingossakaan astu ulos, mieluiten kelliskelee ikkunalaudan paremmalla puolella.

Ja mitä tulee kissanmentävään ovenrakoon, meillä on myös ponintultava oviaukko. Kasper otti tuntumaa takaeteisen henkilökuntaoveen.

Olisiko teillä aikaa puhua leipäasioista?
Alkavalla viikolla Iso-J jatkaa reissujaan, Perilliset opintojaan ja minä koetan saada aikani kulumaan. Vakaasti harkitsen pitäisikö hakea turvapaikkaa Espanjasta, kotimaa kun ei minua huoli vieläkään sosiaaliturvan piiriin. Yrittäjyys on vakava rikos ja siihen syyllistyneitä sivalletaan valtiollisella avokämmenellä molemmille poskille. Lohtua ei myöskään tuo se, että vakuutusyhtiön lääkärit totesivat minut taas kerran lähes työkuntoiseksi. Lähes ei ole täysin. Ja oma kokemus sanoo päinvastaista.

Koetan pitää pikkuisen aktiivisempaa päivitystahtia, nyt nimittäin sattuu ja tapahtuu paljon kaikkea.

Mukavaa viikkoa !

Luvassa parempaa pastakastiketta




perjantai 10. elokuuta 2018

Vihdoin

Perjantai.
Pitkästä aikaa se tuntuu siltä, että arkiviikko päättyy ja viikonloppu alkaa.

Toki oli tynkäviikkokin. Tosin minä herään joka aamu viemään hepat ulos ja yleensä päivä jatkuu siitä. Tänään oli poikkeus, kipaisin takaisin yläkertaan ja maastouduin lakanan alle jatkamaan unia. Koska mä voin.

Helteiset päivät jatkavat Torpan ilmatilassa.
Ulkona on heti aamusta vähintään +20° ja siitä se nousee. Tänään korkein näkemäni lukema oli +31°, en viitsi enää edes ajatella paljonko lukema auringon puolella oli.

Näitä lukemia kaivataan muutaman kuukauden päästä, kun räntää sataa ja sukat on märät.

Ilta sujui oikein rattoisasti.

Takapihan Tavernassa grillissä tirisivät herkut vegaanista luolamieheen, parilalla käristyivät hevosenpaisti ja kesäkurpitsa ja muut herkut lisukkeineen.

Huomasin itse syöneeni punaista lihaa viimeksi melkein kuukausi sitten ja valkoistakin söin viimeksi ... öööh... aikoja sitten. Ei vaan tee mieli, eikä maistu. Uudet perunat, juustot ja vihannekset riittävät oikein hyvin. Mitään ideologiaa tässä ei ole, kyse on puhtaasti valinnoista.

Valinnoistakin sen verran, että hyväosainen voi valita lihan ja muun välillä. Ja olen iloinen, että kuulun siihen porukkaan joka saa valita ruokansa, enkä siihen joka syö mitä annetaan. Puhtaasta vedestäkään ei ole edes näillä helteillä pula, hanasta tulee.

Puhtaalla vedellä on pesty tämäkin ikkuna.
Ikkuna on sikäli tärkeä, että siitä tarjoillaan Torpan hevosille herkut, ponien stop and go -luukku siis kyseessä.

Otto vähän arastelee istutusalueiden liepeillä tepastelua, mutta tuli kyllä luukulle kun tajusi, että kuivattua leipää oli tyrkyllä.

Kasperille mikään maaperä ei ole vieras, eikä ongelma. Tuohon luukkuun Kasper ei yllä, mutta varmasti oppii pian ilmaisemaan läsnäolonsa.

Täytyy jokin kissavarma salpasysteemi kehitellä, jotta luukkua voi pitää auki ilman, että kytistää itse vieressä. Oscar etenkin on nykyään erittäin hanakka seikkailemaan, ei yleensä missaa tilaisuutta livistää längistä tahi ikkunoista jos tilaisuutta tarjotaan.




Felix alkaa olla oma itsensä.

Meillä oli heinäkuussa totinen hätä Felixin voinnista.
Kissa oli kuin nenilleen saanut, kipeä ja masentunut.

Nyt kun tuota nenänpielen palkeenkieltä katsoo, ei ole oikeastaan epäilystä. Pataanhan poika oli saanut. Missä lie aitan kulmalla törmäsi kylän pomokolliin. Eihän siihen pitkääkään karkureissua tarvita. Irtokissoja näillämain riittää.

Lääkärin kokeissa ei mitään ihmeellistä löytynyt, lääkittiin minkä voitiin ja maksettiin sangen rasvainen lasku.


Nyt ei enää masenna eikä pelota, ihan on entisellään. Kehrää, puskee ja vaatii huomiota (ja ruokaa).

Torpan kaikki kissat ovat nyt kuitenkin dieetillä, Elmolla alkaa oikeasti kohta olla diabetesriski hälytystasolla. Oscar livistää karkuun aina kun voi, syö hyttysiä ja oksentaa sisällä matoille.

Tämmöistä tänne.
Ilta pimeni, lämpö jäi.Tätä minä niin kaipaan parin kuukauden päästä kun sataa vettä ja paleltaa. Elokuiset perjantai-illat ovat elämän hohtohetkiä ihan semmoisenaan.

Mukavaa viikonloppua !





torstai 9. elokuuta 2018

Ollos tervehditty, Arki !

Antaa tulla vaan !

Kuvituksena tällä kertaa kanalan aina ahkeraa väkeä.

Näin se kuumin kesäsesonki jäi taakse ja arki alkoi. Tätä näpytellessäni istun ihan keskenäni tuvassa ja kaadoin kolmannenkin mukillisen kahvia. Aivan yksin en tietenkään ole, kissat ja koirat lojuvat kuka missäkin. Vieno kuorsaus paljastaa Leffen sijainnin, Peetu kaivautui tapansa mukaan tyynyihin.

Perikunta juoksi bussiin ja kohti koulujaan. Meillä on nyt Abi ja tokaluokkalainen, lukiossa hänkin.
Sitä minä en varmaan eläissäni ymmärrä, kuinka näin nuorella voi olla niin vanhat lapset.

Iso-J:kin pyörähti reissulleen. Perhekalenterin merkinnöistä päätellen reissua pukkaa paljon, tuliaisia on luvassa ainakin Puolasta ja Saksanmaalta.

Onneksi arki on tällä viikolla lyhyt, vain tämä ja huominen päivä.


Maakuntaradion aamuohjelmassa muistutetaan autoilijoita olemaan tavallista tarkempana liikenteessä ja syystä. Siellä on taas untuvikkoja ja keltanokkia liikenteessä. Ainakin koulujen lähistöllä pitäisi malttaa katsoa ja odottaa, antaa tietä ja varmistaa pikkuisille turvallinen koulutie.

Kuvassa etualalla valkoinen, hyvin todennäköisesti kukkopoika. Takana bobtail -värinen kana. Näyttää hyvinkin siltä, että kesän tipusaldossa valkoisia kukkopoikia on enemmistö ja bobtailit liki kaikki kanasia.

Tälle päivälle on luvattu lisää lämpöä ja mittari kertoo nyt lukemiksi reilusti yli +20°. Onneksi mitään isompaa jumppaa ei ole työlistalla. Kaikesta lomailusta huolimatta olen saanut pestyksi jo monta ikkunaa, juuri nyt en viitsi ajatella kuinka monta pientä ruutua ja lasipintaa vielä on jäljellä. Ikkunanpesussa (niinkuin monessa muussakin hommassa) vaikeinta on aloittaminen. Kyllä se sitten sujuu kun saa homman alulle. Voi olla, että tänään pesaisen etukuistin ikkunat. Voi olla, että en.
Akuutimpi tarve läsnäololleni on mustaherukkapensailla.


Arki on ollut silkkaa juhlaa tällä viikolla muutenkin.
Tiistaina 7. elokuuta Torpalla oli taas uudenvuoden aatto. Tuli täyteen 9 vuotta elämää tällä mäellä. Ensi vuonna eka kymppi täynnä, se on totisesti juhlan paikka. Aika on kieltämättä kulunut kuin siivillä. Taidankin selailla blogiarkistoa ja palauttaa mieleen tunnelmia ja tapahtumia matkan varrelta. Ei välttämättä mitään hirveän hohdokasta, mutta täyttä elämää ja sehän se on kaikkein arvokkainta.

Eilen juhlistin omaa vuosijuhlaani koeponnistamalla upouuden pyykkärini. Voi varjele kun on mahtava peli ! Etupaneeli on kuin lentokoneessa, paljon vilkkuvia valoja. Eikä siitä puutu kuin Netflix. Yksi on vielä kokeilematta, nimittäin koneen höyrytysohjelma. Tässä käy varmasti niin, että istun nokka konetta päin ja ihmettelen täysin uutta ohjelmaa. Ainakin Elmo tulee varmasti kaveriksi katsomoon, sitä kissaa kiinnostaa kaikki hurina ja suhina, vesi ja varmasti höyrykin. Meillä tulee olemaan Elmon kanssa niiiin jännää.

Jännä sekin, että kyllä se edellinenkin kone ihan hyvin hommansa toimitti. Siitä vain meni ohjelmat sekaisin, eikä osannut enää toimittaa viimeisiä huuhtelu-linkouus -toimenpiteitä. Vehje vietiin myymälän kautta kierrätykseen ja uusi tuli tilalle. Nyt vasta ymmärrän, mitä tarkoittaa syväpuhdas.


Arki tarkoittaa ainakin meillä joitakin aika suuria muutoksia. Ainakin unirytmi pitää korjata, hyvällä mallilla ollaankin jo sen suhteen.

Ruokarytmin fiksaaminen onkin vähän toinen juttu. Täällä kun on noudatettu lähes välimerellistä ruokailurytmiä, päivän isoin ateria syödään illalla, päivän viilennyttyä. Kun on kuitenkin pakko huomioida aikaiset aamuherätykset, illallista ei voi ihan puoleen yöhön venyttää.
Eiköhän tässä päästä ihan säädyllisiin ruokailuaikoihin viimeistään iltojen ja ilmojen viilennyttyä ja pimennyttyä. Jätetään illallinen pois ja siirrytään päivälliseen, kuudelta kattilat pöytään.


Hevosten osalta arki ei tuo mitään muutoksia. Paitsi syksy tuo loimituksen, sitten kun se syksy joskus sateineen koittaa. Kasperille pitää ostaa sadeloimi ja varmaan joku toppanuttukin, ainakin Horsewarella on Petite -mallisto, ne ovat aivan huippusöpöjä ja jokaikisen sijoitetun euron arvoisia koska kestävyys on aivan huippuluokkaa. Toivottavasti Kasper ei ole loimentuhoaja. Mikäli se semmoiseksi osoittautuu, pitää ryhtyä kemialliseen sodankäyntiin ja hankkia jotain pahanmakuista loimenkyllästettä. Otolla varmaan niin palaa hihat ja hermot mikäli poninrääpäle roikkuu loimenhelmoissa.

Minä vietän enemmän aikaa tallissa, ylläpitohommat siirtyvät kontolleni lähes kokonaan, tuttua puuhaa sekin aiemmilta vuosilta. Olen menettänyt tallimestarin tittelini Perikunnan vanhimmalle ja palautetta tulee milloin mistäkin.

Tallinpäätyremontti oli suunnitelmissa tälle(kin) kesälle. Vielä se on aloittamatta ja laudat sun muut kaupassa. Se on kuitenkin pikkuinen pakko aloittaa, meinaan nimittäin siirtää osan kanoista tallin neliöihin. Pölyasia on kuitenkin ensin ratkaistava. Minä en halua höyheniä hevosten vesiastioihin enkä kanapölyä heiniin.

Tämmöistä kaikkea arki tuo tullessaan. Kaiken tähän mennessä kokemani perusteella toivon, että arki pysyisi kohtuullisen ennustettavana ja tasaisena. Se on sellaisenaan hyvää ja arvostettavaa.

Tasaista arkea sinullekin, missä lienetkin !




PeeÄäs:

tänne loppuun vielä sangen osuva kuva siitä, miltä minä ainakin tulen näyttämään muutaman viikon kuluttua kun arki on tehnyt ns. tehtävänsä:



maanantai 6. elokuuta 2018

Uhkeata elokuuta



Vilvoittavien vesisateiden myötä puutarhakin villiintyi entistä huimempaan kukintaan. En kyllä olisi ikinä osannut ennustaa, että muutaman kolean ja sateisen kesän jälkeen täällä päästään näin hurjiin lämpölukemiin. Ihan keikahti koko homma uusille säädöille, liekö tämä nyt sitä ilmastonmuutosta? Toisaalta en kauheasti kehtaa valittaakaan säistä, minulle passaa Andalucian lämmöt kotimaassa.

Kun puutarha puhkuu ja uhkuu runsauttaan, myös minä totean puhkuvani entistä helpommin ja ilmeisesti olen jotenkin runsastunutkin kun yksi jos toinen vaate on kaapissa kutistunut. Huomaan valitsevani mieluiten päälleni jotain jossa on joustava vyötärö ja väljä mitoitus muutenkin. Asialle täytyy varmaan tehdä jotain, sillä talvi tuppaa muutenkin varastoitumaan minuun, vuosi vuodelta runsaammin ja sitkeämmin.

Toistaiseksi olen lohdutellut itseäni sillä, että hellepäivään nyt kuuluu olennaisesti jäätelö ja muut herkut, ei roseeviini maistu marraskuussa yhtä hyvälle ja suun myötäiselle kuin kesäiltaisin. Ja hyvänen aika, kyllä grillattu halloumijuusto nyt vaan on ihan parasta. Kuin myös grillattu maissi, uudet perunat ja voinokare. Onhan noita herkkuja.






Takaisin puutarhaan. Keväällä suurin toivein virittelin lavakaulusviljelyksiä. Kylvin, kastelin, kitkin ja harvensin. Aivan sama muffinssi-ilmiö kävi lavoissa kuin mikä minulle housunkaulusten kanssa, yli tulvii. Eli onnistuin jotenkin ylenpalttisesti. Eniten iloitsen taaemman laatikon ristikossa kiipeilevistä hajuherneistä, ne näyttävät todella viihtyvän. Odottelen kukintaa alkavaksi aivan näinä päivinä.

Yrttimaalla on muutenkin aivan hillitöntä. Yrtit kukkivat, tuoksuvat ja leviävät, sipulit punkevat jo ylös maasta, valkosipulit nostettiin jo. Lipstikka tulee vuosi vuodelta hullummaksi, nyt se kaatui omaan suuruuteensa helteissä ja etenkin niitä seuranneissa rankkasateissa.






Kasvihuone on yleensä ollut varmin paikka saada satoa. Nyt se osoittautui aivan liian kuumaksi paikaksi vaikka miten tuuletusta ja kastelua yritettiin tarjota. Ulkolavoissa kesäkurpitsa viihtyy mainiosti, kasvihuoneessa kitui. Kasvihuonekurkku antoi aluksi hienosti satoa, helteiden myötä kurkut lötkähtivät yksi toisensa jälkeen.

Mansikkasato jäi minimaaliseksi, pensasmustikoita saatiin vajaat kymmenen maistiaismarjaa. Kauriit söivät talven pimeydessä vadelmarivistöt melkein tasaiseksi ja säästyneet vadelmat kuivuivat paahteeseen. Hernepenkki kärähti, ensimmäistä kertaa ikinä.


Vähän jo suunnittelin, että pienennän vadelmarivistöjen osuutta, aivan liikaa siellä niitä on ollutkin. Toisaalta olen kutsunut ystäviä ja naapureita poimimaan itselleen talveksi herkkuja ja hyvin ovat kelvanneet. Kun nyt kuitenkin ainakin jotain paikkausistutuksia on tehtävä, meinaan kokeilla jotain uusia lajikkeita. Ottawa on meidän vadelmalajike, saa ehdottaa uusia tuttavuuksia.

Viinimarjoja tulee ylenpalttisesti. Omenoita näyttäisi vaivaavan pihlajanmarjakoi, hedelmät ovat ihan rupisia. Viime vuonna omppuja vaivasi rupi, mätä ja mikälie muumiotauti, sadekesän satoa sekin.

On niin kiva käppäillä marjapuskakierrokselle, erityisesti rakastan karviaisia. Ne ovat ihan parhaita suoraan puskasta syötynä. Valitettavasti myös Leffe ja Peetu ovat mieltyneet karviaisiin ja hotkivat minkä ehtivät. Vapaana löntystelevä kukkokin löytyy yllättävän usein marjapuskista. Se on aivan tohkeissaan saskatooneista ja onkin nyppinyt alimmat oksat aivan tyhjiksi.

Saskatoonia täällä on aivan liikaa, tekisi mieli pistää ainakin yksi rivi tasaiseksi. Mikäli nämä kesät jatkuvat tämmöisinä, täällä voi oikeasti alkaa vaikka viininviljelijäksi. Mesimarjaa meinasin ainakin laittaa osaan vadelmarivistöjen aukkopaikoista, se vasta on herkkua.







Onhan tämä kieltämättä aika ihanaa ja ylellistä kun voi kasvattaa paljon syötävää omalla maalla, omalla tavallaan. Seniorikansalaisella on lisäksi omat rivinsä retiisiä, pinaattia ja mitähän lie muutakin. Perunalajikkeemme Afra on aivan valtavan ihana ja maukas peruna, suosittelen lämpimästi.

Näillä mennään uutta viikkoa etiäpäin. Perikunnalla alkaa opiskelu vielä tällä viikolla, Iso-J lähtee reissuun ja arki alkaa muutenkin. Itselläni toki on luvassa silkkaa hauskaa ja hemmottelua, kampaajalla aloitan huomisen ja ties mitä tällä viikolla vielä ehdinkään. Luvassa olevat leivoskahvit, pullavohvelit ja kreikkalainen katuruoka pitävät minutkin varsin runsaana ja uhkeana.

Pulla päivässä pitää pyllyn pyöreänä ja nutturan löysällä.

Tähän loppuun vielä muutama kuva silmänruuasta, sitäkin tarvitaan ja sitähän täällä piisaa.
Mukavaa viikkoa, missä lienetkin.