sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Tropiikissa kukkii

Palava rakkaus 
Joku jalopähkinöistä, ehkä Japanin siipipähkinä



Onhan tämä ihan oikeasti aivan mahdottoman hurjaa ja hillitöntä, meinaan nämä hirmuhelteet. Auringossa palanut pihanurmi rutisee kuivuuttaan sandaalin alla ja jopa ruttojuuret nuupottavat masentuneina. Mansikat kuivuvat ennen kypsymistään ja kaikilla on kuuma.

En muista kesää jolloin hevoset olisivat olleet näin paljon sisällä. Yleensä ovat ulkona vähintään 12 tuntia per päivä, nyt ovat ulkona vain aamulla ja illalla. Mutta hyvin ne viihtyvät viileässä tallissa ilman paarmoja ja porotusta.

Kaikki kukkii, aivan hillittömästi, en ennätä kameran kanssa perässä. Kun toisessa kädessä on kasteluletku ja toisessa poni, ei kamera enää siihen yhtälöön mahdu.





Nämä neljä edellistä räpsyä ovat ratsastuskentän A-katsomosta, viime kesän kaivokselta. Ihme ja kumma, sillä kuivalla kukkulalla kasvit viihtyvät oikein hyvin. Pupujen typistämät kuutamohortensiat  aloittivat kukintansa, mielestäni vähän etuajassa.

Valitettavasti siellä viihtyvät myös rikkakasvit ja joudun tekemään varsin tiukkoja rajauksia kuviin, että varsinainen kohde näkyisi selkeästi. Kovasti minua säälittää tuo alimman kuvan kanadanruusu, kaunis, pieni ja sitkeä suloisuus. Sinnittelee voikukkien ja muiden elinvoimaisten joukossa, on kukkinut ties miten monta viikkoa.




Kuunliljat aloittivat kukintansa, samoin värililjat.  Tänä vuonna täällä riehui inhottavaa rupusakkia, liljakukkoja. Ne tuhosivat irstailullaan valtavan määrän pontevia kasvustoja. Pellavalilja ei jaksanut avata ensimmäistäkään nuppua, varjoliljat kaatuivat kesken kukinnan ja muutenkin näyttää aika inhalta. Mutta onneksi edes joku jaksaa sinnitellä. 

Kun liljat eivät tänä vuonna jaksa, ruusut ja pionit ovat kukkineet senkin edestä.
Ukonhatut ja ritarinkannukset näyttävät varsin uhkeilta. Samoin leimukukat, ne todella viihtyvät tässä maaperässä. 

Tälle(kään) kellokukalle minulla ei valitettavasti ole nimeä, sievä ja soma on kuitenkin. Uskoakseni kyseessä on Mariankello, tiedä sitten onko.


Tänään piti olla todellinen rankkasadepäivä. Noh, ukkonen jyrähti ohimennessään pari kertaa, vettä on tullut vähän paremmin. Siltikään ihan jokainen kolkka tiluksista ei ole kastunut, ratsastuskenttä pöllyää oikein komeasti. Samoin salavien alla ja kanatarhoissa on aivan kuivaa. Ja aina ponien harjaustuokion päätteeksi hampaissa narskuu hiekka.

Kyllähän sitä ollaan kiitollisia kaikista taivaalta tulleista pisaroista, enemmänkin maa imisi.

Ihmeellinen mäki tämä kyllä on, sateet ja ukkoset kiertää. Sitten kun osuvat ihan kohdilleen, saadaan aivan jumalainen näytelmä. Mikä lie muinaisen Pyhäselän kivisin karikko kyseessä.



Äitienpäiväruusut tulivat helteestä aivan hulluiksi, kumpainenkin kukkii kuin viimeistä kesäpäivää.
Sääennuste lupaa lämmön jatkuvan. Tällä hetkellä kosteusprosentti on 96 % ja ulkona lämpöä +23°.
Ihan kasvihuonelukemissa mennään, joskin kasvihuoneessa on noin +50°. Taidankin ryhtyä yltiöpäisiin koekasvatuksiin mangon, kiiwin ja paraguaion kanssa.

Heinäkuun loppupuoli näyttää varsin lupaavan lämpimältä, ei tarvitse halloja pelätä. Saskatoonin sato kypsyy hirmuisella vauhdilla ja mikäli joku satoa tahtoo, pitää tulla nousuviikolla poimimaan. Muuten räksät vievät kaiken ja käteen jää vain mustapekka ja paljaaksi syödyt pensaat.

Nyt on syytä lähteä huuhtomaan pölyt itsestään, palataan kukkakuvin ihan pian !






lauantai 21. heinäkuuta 2018

Yksi pieni hevosvoima


Hän on saapunut -ja koska poni näyttää mielestäni aivan Kasperilta, hänestä semmoinen tehtiin. Lempinimiä kertyy tämän poniotuksen tempausten ansiosta varmasti loputtomasti.

Kasper on kaksivuotias poniruuna, tuontiponi Liettuasta. Koska pallit on poistettu vasta pari kuukautta sitten, orin elkeitä on. Onneksi ei juurikaan tukanheiluttamista enempää, ainakaan vielä.

Säkäkorkeutta noin metri, väriksi on merkitty rekisteripapereihin appaloosa, koska pilkut. Saa nähdä mitä tunnistaja aikanaan lausuu, käsi kipeänä ainakin saa piirrellä pilkkuja ja pylpyröitä papereihinsa.


Ponin tottelevaisuuskoulutus alkoi toki jo eilen, tänään oli ihan oikeasti ensimmäiset treenit opettaa kakara talon tavoille. Kuopiminen on kielletty, ehdottomasti. Samoin kaikenlainen muukin perseily käsiteltäessä. Tottahan jääräpää kaikkea kokeilee, mutta topakka EI:llä ojentaminen riitti.

Onhan tätä minimiestä käsitelty ennenkin,  perussivistetty ja sosiaalistettu.
Ulkona harjoittelivat taluttamiskäytöstä, pysähdykset etenkin olivat aluksi kamalan ärsyttäviä ja tukkaa heilutettiin oikein uutterasti, poni sanoi EI ja pudisti päätään. Hetken päästä seis -sanasta pysähdys olikin maltillinen ja täsmällinen.



Hassua miten Kasper näyttää kiukkuiselta, ikään kuin kulmat kurtussa olisi. Ihan hyvillä mielin kuitenkin kipitti. Kiukkuista orikiljuntaa kuulimme silloin, kun Oton tallituokio alkoi ja Hän joutui jäämään tarhaan yksin. Onneksi se oli vain pari kiljahdusta ja heinä tukki suun lopullisesti.

Se on kuitenkin jo nähty, että ponin söpö ulkokuori pitää sisällään ihan kokonaisen hevosvoiman eikä tämänkään persoonan kanssa pääse lepsuilulla muuhun kuin hatelikkoon ja syvälle ongelmiin. Kuri on oltava ja käytöskukkasten eteen on tehtävä töitä, jopa pienen ponin.

Tässä vielä pari kuvaa eiliseltä, poni saapui klo viiden heinien aikoihin. Otto oli jo tovin katsellut maantielle päin, selkeästi osasi odottaa.

Kun trailerista kipitti alas ehta hevoseläin, Ottokin innostui hörisemään ja hirnahteli muutaman kerran. Ihan äänetön ei ollut tulijakaan.

Trailerissa Hyvinkäällä

Ihan pihalla Torpalla
Pitkän kuljetusmatkan takia ponia kävelytettiin huolella ympäri tonttia. Lopulta alkoi vesikin maistumaan ja Torpan nurmikko sai hyväksyvän pärskähdyksen maistiaisten jälkeen. Tälle otukselle onkin käyttöä nurmikon viimeistelijänä. Mukavampi tätä on ulkoiluttaa kuin siimaleikkuria.

Otto kuikuili tarhasta valtavan kiinnostuneena ja uteliaana. Lopulta Kasper päästettiin tarhaan ja alkoi tutustuminen ihan nenäst nokkaan. Otosta sukeutui välittömästi aito Setämies.
Niin rauhallisesti ja nätisti kumpikin tutustui, ei juurikaan inahteluja eikä protestointia. Kumpikin sai tällin sähkölangasta ja molemmat mulkoilivat erityisesti alalankaa kiukkuisesti, se ottaa harmillisesti korvaan jos yrittää kurkottaa liian pitkälle aitojen ali.

Olikin aikamoinen homma asentaa aitalankojen eristimet uusiin korkeuksiin. Onneksi on pelit ja vehkeet jolla homma joutuu ja sain urakan valmiiksi hyvissä ajoin ennen ponikyydin saapumista. Poltin hartiani, aurinko oli todella pistävä.




Seurailimme illan mittaan syrjäsilmällä tarhan tapahtumia, kaikki oli niin rauhallista ja leppoisaa.
Iltatallia aikaistettiin kun alkoi hartaasti odotettu vesisade. Kasper hyväksyi Ponimiehen entisen yksiön omakseen ja kurkki hetken päästä vesiämpärin luukun kautta tallikäytävän tapahtumia. Luukun ovi siis poistettiin ja varsinainen vesiämpäri asennetaan paremmalle korkeudelle. Jos tämä vesiluukkusysteemi on sinulle outo, kurkkaa Hirnakan tallin puolelta rakentamisvaiheiden selostusta. Mitään muita karsinan muutostöitä ei tarvitse ainakaan tässä vaiheessa tehdä.

Kävin vielä myöhemmin iltayöstä katsomassa, kaikki hyvin ja rauhallista. Aamulla ulkoistin kaksi rauhallista ja korviaan myöten puruissa pyörinyttä harmaata ponia. Kun Kasper haettiin tallituokioonsa, väri oli hieman syventynyt. Vaikuttaa, että Hän on kotiutunut. Karsinassa oli asianmukaisesti pieniä lantapalleroita joten aineenvaihdunta toimii. Se on hyvä.

Tällä kokoonpanolla siis jatketaan, myötä- ja vastamäessä.

Lika on hyvästä t. Kasper


torstai 19. heinäkuuta 2018

En sano hyvästi...




Remppareiskana

Omalla kentällä

Ensimmäiset yhteiset heinät Oton kanssa

Kotitallikoirat


Työhevosena

Bromance














Polleponi kävi kylässä


Toipilasta potuttaa


Kesäkaverit

Työkengät

Mie oon nyt Ratsu

Hiki tulee töitä tehdessä

Seuraavat seitsemän kuvaa irtohypytyksestä ja ratsutreenistä ottanut Elli S.








Haiseva ämmä


Tulin kotiin !


Mammanpoika





Ystävyys


Makaan lounaspöydässä t. Ponimies

Lika on hyvästä


Hirveen pieniä esteitä, ekat kisat kuitenkin

Kisareissulla ja sen jälkeen

Torpan kuningas

































Ensikohtaaminen

Katse


Skogspojke

Iso-J ja pieni poni

Ensimmäinen juoksutus

Ajo-opetuksessa


Varsaharja...

... ei varsaharjaa



Ekat loimet

... sanon näkemiin !

Rakas Ponimies, kuka muu muka, matkusti tänään viettämään toipilasaikaa ja kuntoutumaan.
Paikka on tuttu viime kesältä ja hoito on varmasti hyvä ja asiantunteva. Parempi kuin mihin itse pystyisin kotona.

Monia vuosia rakas ystävä ! Nähdään !

*meni roska silmään*