Vanhan ajan talvi

Yöllä tuiskunneen myrskyn jälkeen on poutasää. Tai no joo, aurinko kyllä paistoi mutta hurjan purevassa tuulessa pihapolkuja ja kulkuväyliä kolattiin. Hölkällä piti mennä että kerkesi pukkaamaan käytävien lumet ajotielle ennen traktorin tuloa. Vaikka tallinmäen lumityöt ovat toistaiseksi historiaa, kolattavaa riittää laajentuneen saunan terassin takia. 

Ylimmissä kuvissa käytävä mummolan kuistilta meille päin. Kohta mummosta ei näy kuin pipon tupsu hänen kulkiessaan lumikanjoneissa.

Nämä kuvat otettu autohallin nurkalta pihaan päin, huikean kaunista ja puhdasta lunta, paljon ja paksulti. Olen jo muutamana aamuna huomannut, ettei pihalla enää olekaan rusakoiden yöllisten hilupilttuiden jäljiltä papanoita ja käpälänjälkiä. Nytkin oli aivan koskematon hanki kaikkialla. Piti oikein kipaista yläkertaan ottamaan kuva eteläpellolle päin, ei jäljen jälkeä missään. Olisiko nyt käynyt niin, että rusakoien luontainen vihollinen olisi ilmestynyt maisemiin? Susiahan täällä jolkottaa ja ilveksiä on nähty ennenkin.

Kun nyt eivät tulisi ihan pihaan asti kissoja kyselemään, minun puolestani saavat metsissä jahdata rusakoita ihan sydämensä kyllyydestä.

Alemmassa kuvassa näkymä makuuhuoneen ikkunasta etelään. Kauempana pellolla näkyy naapurin ajama latu-ura, niitä kiertelee tilusten ympärillä useamman kilometrin pituudelta. Kunhan pakkaset hellittävät, saatan itsekin puhallella pölyt ja hämähäkin seitit suksistani ja käydä jonkun kiekon hiihtämässä.

Kas tässä vielä näkymä ensin yläpihalla saunalle päin. Seuraavassa kuvassa olevan kummun keskellä on maakellari ja sen takana olisi hevostarha ja ratsastuskenttä. Ei ole vielä koskaan ennen ollut noin isoa lumikasaa tuossa. Hyvin on näkynyt hevostarhaan tuvan ikkunasta. Kuvassa tököttää mittatikkuna mummon joulukuusen latva, lunta on ihan oikeasti paljon.

Auramies tiesi kertoa, että joku alueen täsmäennuste oli ennustanut lähipäiville 27 senttiä lisää lunta, alkaa kuulema tiistaina ja sataa yli yön. Tiedän siis mitä teen keskiviikkona(kin).

Koska lumi meitä saartaa yhä tiukemmin, aktiviteettia täytyy kehitellä sisätiloihin.

Ja mikäs sen mukavampaa sisätilapuuhaa kuin pikkuisten taimien hyysääminen. 

Sain vihdoin ensimmäiset chilit ylös mullasta ja kiikutin eniten itäneen kylvöosaston valoon. Munakoiso 'De Barbentanen' itävyys oli hienosti täydet 100 %. Pesuhuoneen lattialämmityksen päällä on itämässä vielä muutama laatikko, chiliä ja tarhaorvokkia. Sipulikylvöksen hajasijoitin viileään eteiseen kun en parempaakaan paikkaa sille keksinyt.

Taimia on vielä niin vähän, että en ole viritellyt kasvivaloja ja rakennellut kissavapaata kasvatuspaikkaa, ihan kohta lienee sen aika. Maaliskuulle kun päästään, kylvöpurkkien määrä moninkertaistuu koska tomaatit ja monet muut ovat silloin vuorossa.

Ikkunalaudoilla vihertää jo enemmän, sain ruokottua ränsistyneet pelargoniat siistimmiksi ja otin vähän pistokkaita. Mukavaa, että viime kesänä hankkimani paikalliset perinnepelargoniat näyttävät jatkavan kasvuaan. Vanhimmat pelargoniat ovat aikoinaan Inkoosta hankittuja ja hienosti ovat sopeutuneet tänne itärajalle, Mårbacka (kuvan lettireunaisessa ruukussa) on yksi sitkeimmistä.

Sitkeitä ovat amarylliksetkin. 

Laittelin monta viikkoa kukkineet sipulit kesälomalle katkomalla kukkavanat. Ne saavat nyt olla ruukuissa länsi-ikkunalla ja kasvatella aikansa kuluksi lehtiä, kesällä vien ne ulos. Mutta mitä teki 'Sumatra'? No päkisti vielä yhden kukkavanan.

Kaikkein huikein kukkija on kuitenkin ollut 'White garden' niminen ostos Eurobulbin valikoimasta. Se oli aivan hervottoman kokoinen jättisipuli jossa yhden sipulimurikan sijasta oli muistaakseni kuusi sipulia rykelmässä. Marraskuussa aloitti kukinnan ja vieläkin jatkaa. 

Näitä supersipuleita aion ehdottomasti hyysätä yli kesän ja syksyn tullen vien ne kellariin latautumaan uudelleen kukintaan. 

Perjantaina ajelutan seniorikansalaisen naapurikuntaan koronapiikille. Täällä ikäväestön rokottamisen suurin tulppa on ollut rokotteiden vähyys. Ja koska ei ole annoksia, ei anneta aikojakaan. Sitten kun muutama sata annosta on varmistunut, ajanvaraus kellahtaa nurin yleisöryntäyksen takia. Osuin kuitenkin ajanvaraussivustolle otolliseen aikaan, naapurikunta oli juuri avannut yhdelle päivälle aikoja ja minä klikkasin ensimmäisen sopivan. Toki varmistin, että on ok mennä naapurikuntaan, ollaan kuitenkin samaa sotealuetta ja silloin saan ajaa vaikka Ilomantsiin rokotteen perässä.

Muuta ohjelmaa tälle viikolle löytyy lukujärjestyksestä, luentoja ja itsenäistä opiskelua. Minulle suurta turhautumista aiheuttaneet moniammatilliset ryhmätyöt alkavat nyt olla viimeistä vaille valmiit. Seuraavaksi varaan tenttiajan ruotsin tentille ja keskityn yliopiston kurssin sisätautien luentomateriaaliin.

Aina välillä käyn kurkkimassa kylvömultiin ja ihan seuraavaksi vien tunkkaisen hajuiset spanielit kävelylle raikkaaseen talviaurinkoon.

Mukavaa viikkoa, missä lienetkin. Pysy terveenä.

PeeÄääs: talvipäivän voi viettää näinkin rennosti, Leffe on vienyt vetelehtimisen aivan omalle tasolleen.

Luminen laskiainen

 

 

Että osaakin olla kaunis talvi!

En tiedä johtuuko se siitä, ettei nykyisin ole hevosrutiineja päiviäni kirittämässä, mutta nyt suhtaudun talveen ennen näkemättömän rennosti. Ei tarvitse huolehtia juomavesien sulana pysymisestä, ei aurata tallinmäkeä tai kenttää eikä pukata lantakärryjä lumipolkua pitkin lantalaan. Jää aikaa lämpystää pihalla koirien perässä ja ihastella kaunista lumista maisemaa. 

Ja lunta, sitä totisesti riittää, vaikka joulun alla vähän pelkäsin tulevan taas yhden uuden vähälumisen (lue: kasvien tappotalven) nykyversion talvesta.

Viikko aloitettiin sakealla lumisateella ja lumityöt piti tehdä kahdesti ennen kuin auramies pyörähti pihaan.

Tänään tiistaina on ollut kaunis, aurinkoinen talvipäivä ja hieman kaihoten olen kuikuillut ikkunasta ja samalla osallistunut etäluentoihin.

Viikkoon kymmenen kalenteroitu hiihtoloma menee näillä näkyminen aloittamista vaille valmiina olevien kurssikokonaisuuksien suorittamiseen. Hiihtoloman teema on tänä vuonna ruuhkan purku. Onneksi ruuhkan purku pitää sisällään myös kylvöhommia. Olen vähän lajitellut siemeniä optimaaliseksi oletetun kylvöajankohdan mukaan ja suurin suma seisoon maaliskuun nipussa.

 

Pihalla partioidessani olen huomannut jänisten vilkkaan yöelämän jättämät jäljet. Iltaisin ei tarvitse kauaa ikkunan edessä kyylätä kun ensimmäinen pitkäkorva loikkelehtii laiskasti pihatietä pitkin. Ja heti perään toinen. Se, että ne juuttaat ovat oikein polkuja itselleen talloneet, meinaa sitä, että väki viihtyy pihallamme. Kertooko tämä myös siitä, että pihamme tarjoaa yökulkijoille erityisen makoisan ruokalistan, onkin suupielet mutruun ja otsan kurttuun vetävä ajatus.

Erityisen suosittu tanssiareena rusakoiden ja muiden ristihuulien keskuudessa näyttäisi olevan suunnilleen keskellä 'takapihaa' olevan lumipalloheiden ympärys. Lumen suojissa talvehtii 'Kotiliesi' -ruusujen lisäksi iiriksiä, pioneita, loistosalviat ja viimeiset jalohortensiani. Sekä muutama kilo multaan jemmattuja kukkasipuleita. Saa nähdä talvehtivatko muualla kuin toiveissani, kuvista näkyy että tampattu on.

 

 

Koskapa torpan koirista ei jäniksen ajoon ole, pitää usuttaa kissa asialle. Eikä mikä tahansa kissa. Nämä jänisten jäljityshommat ovat Felixin heiniä. Se ottaa vainua papanoista ja katselee tallattua maisemaa hyvin analyyttisesti. Välillä se katoaa hankkeisiinsa pidemmäksi aikaa ja silloin se partioi jänisten poluilla miinoittamassa niitä ns. biologisilla aseillaan.

Viime viikolla Felixille kävi hieman nolosti. Se nimittäin vilisti seniorikansalaisen vanavedessä vanhasta karjakeittiöstä tehtyyn 'huolto- ja varastotilaan' ja jäi sinne jumiin lukkojen taakse monen tunnin ajaksi. Nälänhätä oli pistänyt kissaan vipinää ja se oli kiipeillyt ikkunlaudalla ja kaappien päällä etsien vaihtoehtoista poistumisreittiä. Turha varmaankaan mainita, että varastossa säilytettyä tavaraa oli putoillut vähän sinne ja tänne, tuloksena tolkuton sotku ja kaaos. 

Kyllä osasi olla nälkäkiukkuinen kissa kun se vihdoin pääsi pinteestään pois. Sen otsankurttuja piti kauan silitellä ennenkuin ne oikenivat.

 

Vaikka lumihanki paksuuntuu ja talven ote on vielä napakka, kevättä on jo ilmassa, ihanaa. Kello tulee ihan pian viisi ja ulkona alkaa vasta nyt hämärtää, päivä on alkanut pidentyä nyt oikein uskottavasti.

Minä aion ottaa tästä talvi-illasta ilon irti ja kunhan saan opiskeluhommat säälliseen malliin, otan parit spanielit kainaloon ja kellahdan sohvan mutkaan selaamaan telkkarikanavien antia. Iso-J pyörähti reissulleen ja nautin nykyisin melko harvinaisesta vapaaillasta.

Leppoisaa laskiaista !

Ystävänpäivänä

 

Tänään paistaa aurinko ja puutarha peittyy yhä paksumpaan ja kuohkeampaan lumipeittoon. Tälle sunnuntaille osui laskiaissunnuntai ja ystävänpäivä. On niin loistavan kirkas ulkoilusää, että tuntuu aivan tuhlaukselta kököttää sisätiloissa. Eilen käytiin käppäilemässä lähiseudun järvelle tehdyllä koirapolulla, spanielit viipottivat aivan touhuissaan uudella polulla.

Laskiaisen kunniaksi Perikunnan nuorempi värkkäsi laskiaispullakakun  ja minä pyöräytin pataleivän.

Ajatukset ovat erittäin vahvasti rakkaan ystäväni T:n luona, siellä eletään käsittämättömän raskaita aikoja, voimia ja lohtua sinulle ja läheisillesi.

Oikein hyvää ystävänpäivää blogin lukijoille, tutuille ja vieraammille. Kevättä kohti.

Ladies, start your engines

On keskiviikko, helmikuun kymmenes päivä. 

Ulkona on riuskat -17° pakkasella ja tupakin kaipaa leivinuunin lämmitystä. Pihalla on häkellyttävän kaunista puiden saatua höttöisen hattarakerroksen umpiunessa nukkuville oksilleen. Pihalla liikkuvat vain ruokintapaikoille pyrähtelevät pikkulinnut. Niitä onkin valtavan paljon, vain kaipaamiani punatulkkuja ei ole vielä tänäkään talvena näkynyt.

Pehmeää ja puhdasta lumikerrosta pitkin risteilee yö yöltä lisääntyvät rusakoiden ja jänisten jäljet. Toistaiseksi ne roistot ja muut matalamieliset tihueläimet eivät ole yrittäneet tunkeutua pensasmustikkatarhaan. Usutan spanieleita juoksentelemaan mahdollisimmaan laajalla säteellä pihalla, mutta eiväthän ne mamsellit suostu umpihankeen menemään, pakko lähteä itse tamppaamaan ja hajujälkiä jättämään.

Voi tosin olla, että on aivan turhaa yrittää niitä pelotella ihmisen hajulla. Portaille asti kun sinkoavat papanoitaan, eivät ilmeisesti ihmisen tai koiran hajuja pelkää. Että tuurilla sitten seilataan tänäkin talvena ja toivotaan, että rusakot tyytyvät jyrsimään metsästä 'jotain' muuta.

Päivän valoisa aika on pidentynyt huomattavasti. Ylläoleva kuva lintujen turvapuusta on otettu joskus iltapäivällä, päivän jo käännyttyä laskuun. Vielä kuukausi sitten tuohon aikaan olisi ollut säkkipimeää. Lisääntyvän valon kanssa lisääntyy myös kylvöä odottavien siemenpussien määrä.

Vaikka miten ja kuinka usein kävisin hakkaamassa otsaani jäisenä kuutiona kököttävän kasvihuoneen oveen ja toteaisin sen jälleen kerran olevan varsin pienenkin, en ole oppinut taaskaan mitään.

Minulla on kaksi arkistolaatikkoa kasvien ja kukkien siemenille. 

Toisessa ovat edellisvuosien jämät ja pussinpohjat sekä itse kerättyjä epämääräisiä nyssäköitä. Uusille siemenille varasin taktisesti pienemmän laatikon, sillä ihan oikeasti minä yritin rajoittaa kevään kylvösten määrää. No, eihän sekään mennyt suunnitelmien mukaan. Tyhjästä aloitin ja nyt on jo kantta myöten täynnä.

Jo pelkästään tuoksuherneitä Cecilialta on seitsemää sorttia. Viime keväisiä siemeniäkin on jäljellä, joten se on taas mietittävä uusia köynnösseinämärakennelmia ja vilkuiltava luentoja kuunnellessa myös Pinterestin gardening-teemaisia tilejä. 

Olen muuten oppinut pelaamaan aika näppärästi kahden selaimen välilehtien kanssa. Yhdellä selaimella on etäluento auki, muilla välilehdillä moodlekursseja ja muita opiskeluun liittyviä. Sitten on mosaiikkinäytöllä myös liuta muita, välituntiaineistoksi nimittämiäni virkistyssivuja omalla selaimellaan.

Sen verran minulla sentään vielä on selkärankaa, että yhtään verkkokauppaa en avaa päivisin luentojen aikaan.

Joo-o, vahvasti näyttää ensi kesän vapaa-aika piha- ja puutarhapainotteiselta.

Nyt on kuitenkin mitä talvisin talvipäivä ja vielä ei isommassa mittakaavassa kylvetä eikä kynnetä. Seuraava joutohetki on syytä viettää pelargoneja siistiessä ja pistokkaita leikellen. Vähän voi kuitenkin jo mopon konetta koekäyttää ja käynnistellä, kohta jo kaasutellaan kylvösten merkeissä ja sitten kevään oikeasti koittaessa keulitaan horisonttiin.

Suomen surkeimman taimikasvattajan tittelin velvoittamana suoritin tänään chileille (vain kaksi lajiketta !) kolmannen uusintakylvön. Minä en kertakaikkiaan ymmärrä mikä niitä penteleitä jurppii.  Mokomat kasvattavat vain kalpean, ruipeloisen varren ja pitävät siemenen kuorihatun tiukasti päässään, ensimmäistäkään sirkkalehteä ei näy. Hittoon kuukalenterit ja muut, chilit pitäisi kiireesti saada kasvuun.

Tähän loppuun jälleen kerran Felixin terveiset, hän on erittäin zen ja ymmärtää, että nyt on talvi.

Iloisia ja valoisia asioita viikkoosi !

 

Sydäntalven tyynessä ytimessä

 

Tässä sitä nyt sitten ollaan, sydäntalven tyynessä ja kylmässä ytimessä, talven silmässä. Sanotaan, että hirmumyrskyjenkin keskellä on hiljainen ja tyyni ydin, niin on talvellakin. Taakse ovat jääneet talven synnyttämisen tuulet ja myrskyt, edessä kevään tuovat roskankaristajaiskuulet ja Tapion riihenpuinnit.

Ennen kuin kevät hyökyy päälle täydellä rähinällä, on hetki hyvin tyyntä ja hiljaista, juuri niinkuin nyt ja näinä päivinä. Kaikki on pysähtynyt. Kaikkialla on melkeinpä majesteetillinen rauha ja tyyneys. Täydellisen hangen rikkovat vain pihalla loikkineiden rusakoiden jäljet - ja papanat.

Helmikuun ensimmäinen viikko on pitänyt sisällään lumisateita ja aurinkoisia pakkaspäiviä, sopivasti molempia. Tätä kirjoittaessani perjantaina iltapäivällä mittarilukema on noin -13° mutta pienikin tuulenvire saa sen tuntumaan kymmenen astetta kylmemmältä. Hyvin mielelläni vietän etäopiskeluviikkoa tuvan lämmössä.

Spanielit viilettävät pihalla touhuissaan ja etenkin M.Muikkeli on onnesta suunniltaan kun rusakot ja jänikset jättävät käyntikortteinaan papanoita kaikkialle. Ei riitä, että se hölmö koira syö lintulaudan alta pudonneita siemeniä ja pähkinänmuruja, nyt se imuroi ahneeseen kitaansa myös jäniksenpapanat. Leffe ei oikein ymmärrä papanoiden kulinaristista arvoa sillä se keskittyy väijymään talipallojen maahanpudonneita jämiä. Yöllä sitten närästää ja päivällä pesen makuuhuoneen mattoja pukluista ja happamien röyhtäisyjen roiskeista. Parhaansa tekevät koiratkin, ettei päivistäni tekemiset lopu.

Opinnoissa on tällä hetkellä etäopiskeluviikot ja tekemistä riittää, etenkin moniammatillisia tiimitöitä ja raporttien kirjoittamista. Mukavaa vaihtelua niihin tuo ajatus suorittaa yksi tulevista harjoitteluista ulkomailla. Koulu tarjoaa upeita mahdollisuuksia kansainväliseen harjoitteluun ja opiskeluun kumppanuusyliopistoissa. Ties vaikka koronan niin salliessa lähtisinkin.

Tällä viikolla olen ollut Torpalla ihan keskenäni ja huomaan kuinka uppoudun hommiini niin, että ympäröivä todellisuus häipyy lähes kokonaan pois. Eilenkin upposin esseen kirjoittamiseen ja unohdin spanieleiden ruuan. Ilmassa leijui sakeana hiljainen, tuomitseva pettymys ja tunsin neljän nälkäisen ja vaativan silmän tuijotuksen. Se oli nälänhätää, kirjaimellisesti.

Olen jättänyt koirilta murot ja nappulat kokonaan pois, sillä olen ollut huomaavinani Leffen haiskahtavan "ei niin vienosti" hiivalle. Pienentyneistä ruoka-annoksista johtuen ne ovat entistä tarkempia ruoka-aikojensa noudattamisesta, viiveitä ei sallita. Eilen ruoka myöhästyi tarkalleen ottaen 38 minuuttia ja ne olivat koirille pitkiä minuutteja. On tässä myös pikkuisen dieettiajatustakin mukana, steriloitu narttu lihoo helposti eikä Leffekään liiku niin laajoja lenkkejä pitkin pihoja kuin vähemmän lumen aikaan.

Ei tekisi kyllä itsellekään pahaa siivota ruokatottumuksia. Mutta ei tänään, tänään tarvitaan Runebergin torttuja.

Lumi ja tuiskutuulet ovat muotoilleet hilpeitä hattuja, yksi hauskimmista on paljunvartijan hattu.

Portaalle unohtuneen kanervaistutuksenkin päällä on muhkea myssy.

Viikonlopuksi ei ole ihme kyllä oikeastaan mitään suunnitelmia. Ehkä kiertelen bongailemassa lisää hattuja ja myssyjä pihalta, ehkä luen vaihteeksi jotain hattarankevyttä höttöä tai katson peräti telkkaria, se on asia jonka olen unohtanut oikeastaan kokonaan. Eikä ole ollut ikävä.

Oikein hyvän viikonlopun toivotukset Felixin tapaan !