Kaivokselta toiselle ja muutamat nuput

Siinä se nyt on, taas yksi lapasesta iloisesti karannut projekti, kevään ensikaivos.
Keskeneräisenäkin se on aika kiva, ainakin omasta mielestä.

Hommahan menee niin, että tuossa istutusalueen keskivaiheilla olevien kahden kepin (rusokirsikat) välissä oli kauhea norjanangervoryteikkö. Risuinen ja rähjäinen ikivanha kasvusto.

Ensimmäiset vuodet ajattelin, että olkoon, otetaan puskat ylös sitten kun tontille tulee jotain muutakin hommaa varten kaivinkonekalustoa. Koneita on tontilla käynyt, mutta tuntuisi liioitellulta komentaa järeän koneen kuski kukkapenkkiä ruopimaan ja varoitella, ettei sitten vaan vahingossa tärvele jouluruusua tai kartanonpionia.

Istutin penkin Leffen (alimmassa kuvassa) puoleisen reunan pituudelta syysleimuja ja päivänliljoja ja ne ovatkin siinä oikein hyvin viihtyneet. Minua kuitenkin ärsytti vuosi vuodelta enemmän risukkoiset angervot jotka ovat kauniit vain kukintansa aikaan. Tänä keväänä tuli sitten mitta täyteen ja kaivoin ja kankesin juurakot ylös. Iso-J avustuksella tietenkin, ei niitä yksi vaivainen naisihminen olisi saanut ylös kuin räjäyttämällä.

Angervojen tilalle istutin kaksi rusokirsikkaa, ne siis ovat nuo kepit. Oisi niiden välimatka saanut olla pidempikin, kymmentä metriä suositellaan. Nyt niiden välillä on kuusi metriä ja se saa luvan riittää. Kyllä niillä varmaan muutama vuosi menee, ennen kuin oksansa toisiaan haittaavat.

Penkissä on tien puoleisella laidalla esikoita jotka saavat siellä levitä ihan huoletta jatkossakin.
Ylösnousemus on ainakin Siirimummon peruja olevan ukonhatun, Joutenvaaran mummolan kulleron, kuunliljojen ja muutaman muun kohtalona. Niille olen jo katsonut uudet asemapaikat toisaalla.

Koska alue on nyt huomattavasti valoisampi, sinne tulee muutama pioni lisää ja rusokirsikoiden väliin varasin perhoangervoa. Ei muuten pidä tuomita perhoangervoa nimensä perusteella, se on oikeasti oikein hieno kasvi eikä mikään angervo. Kaunis ja siro kasvutapa, ihana kukinta ja huikea syysväri, minulla on niitä kaksi ennestään ja tykkään kovasti.

Vaikka olenkin avoimen angervorajoitteinen omalla pihalla, nekin ovat mainioita kasveja oikealla paikalla. Tänne on aikoinaan istutettu ilmeisen helppohoitoisia kasveja jotka ovat saaneet levitä holtittomasti. Minä nyt niitä siivoan vähemmäksi, tehköön minun jälkeeni seuraavat sitten tästä taas vaikka angervopuiston.

Norjanangervon (Spiraea) hohtohetki. 

Perhoangervo Gillenia Trifoliata

Eihän se penkin uudistus angervoiden poistoon päättynyt.
Alue on ollut juolavehnän ja vuohenputken riemuvoitto useamman vuoden ja niiden kasvua halusin hankaloittaa ja vaivata. Monta metriä juurakkoa sainkin valoon kun nostin reunustan kattotiilet ylös.

Äitikulta aikoinaan reunusti penkin Torpan vanhoilla kattotiilillä ja minusta se on ollut ihan kiva tapa rajata tämä alue. Niinpä otin kanttausraudan avuksi ja siivosin reunat huolella. Istutusalue laajeni joka suuntaan noin 30 senttiä melkein vahingossa. Lisätila tarvitsee multaa ja sitähän minulla  riittää. Kattotiiliä on varastoituna aittaan monta tuhatta, ei jää tulevatkaan laajennukset niistä kiinni.

Penkissä on ennestään muutaman vuoden paikkaansa hakenut 'Ballade' -niminen ruusu ja taidanpa laittaa sen seuraksi 'Queen of Swedenin' jahka Mustilasta saavat lähetyksen matkaan. Tai sitten siirrän Balladen vielä kerran kokonaan toiseen paikkaan, viime kesän kaivokseen jossa asuu myös samaa ruusua, siellä se on nimeltään 'Kotiliesi'.

Pioneita minulla on kasvihuoneessa odottelemassa istutusta ainakin kymmenen ruukkua, 'Myrtle Gentry' ainakin pääsee paraatipaikalle. Ehkä jo olemassa oleva kartanonpionikin piristyy kun valoa tuli lisää.

Koska tänään on vesisateinen päivä eikä mullan kärräys isommin nappaa, hiippailin tutkimassa nuppuja.

Ensin tilannetta ulkoa:

Saskatoon on melkein valmis.

Ruttojuurialue punastelee

Tuomi ehti ekana, kohta kukkii.

Vaahtera on kuin popcorn.

Krookukset ovat hommansa jo hoitaneet ja nyt ensimmäiset narsissit ovat saaneet nuppunsa auki.
Eniten iloitsen siitä, että vuosien tauon jälkeen sain tulppaanit ainakin nuppuvaiheeseen. Myyrät ovat siis olleet tämän talven jossain muualla, asia josta olen vilpittömän iloinen.

Kasvihuoneessa on vielä leppoisammat oltavat.

Istuttamista odottavat kärhöt ja pionit nauttivat kasvihuoneen lämmöstä ja valosta.
Vaikka miten yllytetään katkaisemaan pionista ensimmäiset nuput, minä en kyllä suostu 'Myrtle Gentryn' nuppua teloittamaan. Kaikki sen kolme juurakkoa menivät heittämällä talven yli ja ovat hyvässä kasvussa.

Viiniköynnös 'Somerset Seedless' meinaa myös tehdä ainakin lehtiä mikäli tulkitsin tuon pullistelevan kyhmyn lehden aluksi.

Muina asioina voin kertoa, että meillä on virallisesti kaksi hömelöä jenkkispanielia. Miasta tehtiin eilen paperit ja pikkulikka on nyt meidän. Hienosti on kotiutunut ja on kieltämättä tuonut vähän sutinaa Peetun ja Lellun ukkokotiin.

Iso-J on pitkästä aikaa reissussa ja heti meni tipuja katsomaan. Neljä brahmakakaraa kotiutuu huomenna.

Rahmatit välilaskeutuivat Evitskogiin

Täälläkin on ollut melko vilkasta lintuliikennettä.
Pihahommia säestävät nyt ylilentoja tekevät hanhiparvet ja tänään kuulin käen kukkuvan.
Västäräkki keikutteli pihalla pyrstöään alkuviikosta, pääskyset tulivat jo aikaisemmin.

Kevät etenee huimaa vauhtia ja tekemistä riittää.
Ei meinaa malttaa edes norppaliveä vahdata (juuri nyt kivellä makoilee yksi norppa).

Etupihapenkin uudistuksessa rikkoontui joitakin tiiliä ja ne on jo kärrätty odottamaan seuraavaa sijoituspaikkaansa. Pääsevät keittiötarhan reunuksen pohjalle. Ei täältä kaivokset lopu.

Mukavaa sunnuntaita !

Toukokuu, maanantai ja kepponen!

Oi mikä ihana aamu !

Aamulla kuuden aikaan tallustelin uudenkarheissa äitienpäivälahjaksi saamissani kukkakuosicrocseissa talliin. Vaikka tuuli oli viileä, ilmassa oli lämpöä sillä aurinko paistoi täydeltä terältä.

Aamupäivällä hankkiuduttiin kaupunkireissulle ja mittarissa jökötti jo suloiset +16° lukemien ollessa yhä nousussa.

Sitten tapahtui maanantai. Pilvimassa sammutti auringon lämmöt ja vesisade alkoi tihuuttamalla. Kohta ropisi jo kunnolla.

Mitäpä siitä. Täyttelin kasvilavoja ja kesäkukka-astioita valmiiksi, laitoin köynnöskrassin siemenet likoamaan. Ensimmäisessä daaliassa on tupsu pinnalla. 'Vulcano' on hyvässä kasvussa, sen pitää saavuttaa reilu metri luvattua korkeutta kesän aikana.

Sitten pelasin kasvihuoneen lämmössä pokeria porkkanansiemenpakkauksilla. Ehkä jonkinlainen viljelysuunnitelma on kehittymässä, valmista siitä ei tänään tullut.

Olen suoraan sanoen jo nyt hurjan tyytyväinen keittiöpuutarhaani -ja se on vasta ihan kesken.

Yhdessä lavassa alkaa näkyä piippoja viime syksynä siihen lataamistani valkosipuleista. Toisaalla maahan syksyllä unohtuneet yksittäiset valkosipulit ovat hyvässä kasvussa ja saavat kohta seuraa puna- ja salottisipuleista.

Mikäli tänään leikkelemäni bataatin versot juurtuvat, laitan bataattikokeiluni varmaankin kasvihuoneeseen.

Huvimajakatosta en sinne tänä kesänä saa, mutta se on asia joka ei haittaa ensinkään.
Tavoitteena on saada siisti, selkeä ja esteetön keittiötarha jonka käytäville mahtuu kottikärryt
- ja rollaattori. Pitäähän Seniorikansalaisenkin päästä ryytimaalle.

Raparperilla on muuten hurjan hienosti taitellut lehdet tässä vaiheessa kun se vasta puskee maasta ylös. Noita on laskosteltu talven pimeydessä ajan ja ajatuksen kanssa, luonto on nerokas.

Silmut odottavat pullahtamistaan.
Tänään totesin muun muassa kirsikan, koivun, tammen ja syreenien olevan aivan hilkulla, tuomi hosui taas itsensä ensimmäiseksi. Ruusuilla on kiivas loppukiri ja aurinkoisimpien paikkojen asukit läväyttävät omat lehtensä auki ihan pian.

Luumut, omenat, vaahterat ja pihlajat ovat maltillisempia.

Mutta sitten maanantai toi mukanaan kepposen, jekun ja muistutuksen kevään oikullisuudesta.
Lämpöennätyksestä lumisateeseen.

Keskellä yläpihaa odottaa nuppikuormallinen multaa.
Se on tarkoitus siirtää salavien alle ja tehdä sinne vähän maisemointihommia.

Tämä kaivos tuli ihan yllättäen ja pyytämättä. Vähän niinkuin ne pihatiilet ja laatat.
Ilmeisesti puolileikillä ilmoille heittämäni idea oli Iso-J:n mielestä toteuttamisen väärti koska mullat ja tiilet ovat nyt pihassa. Kannattaa näköjään vähän harkita sanomisiaan, minun tuurillani joutuu lapiohommiin.

Tänään sille ei kuitenkaan tehty yhtään mitään ja nyt se on jo lumen peitossa.

Ihan hyvä selitys sille miksi laiskuri jää päivällisen jälkeen tuvan lämpöön eikä aherra pää märkänä kottikärryjen ja lapioiden kanssa, eikö?

Joka aamu armo uus, multakasa tuskin yön aikana itsestään levittyy ja porkkanoille tulee vielä monta parempaa kylvöpäivää.

Pensasmustikoille varattu alue vanhan mansikkamaan paikalla on kunnostettu ja katteiden levittämistä vaille valmis, vain aidat ja puskat puuttuvat. Aikataulussa ollaan silläkin osastolla.

Mansikkamaa on harjattu puhtaaksi vanhoista kasvustoista ja paikkaustaimien tarve on suunnilleen selvillä. Lajike vain pitäisi valita. Varmaankin päädyn 'Koronaan', ihan vain muistaakseni jatkossakin tämän kummallisen kevään.

Pikkuinen santtu innostui hoidostani huolimatta kukkimaan, tänään se päätti lähteä ryöppyämään ruukusta eteen ja alas.

Koiratripla ja kissat saivat punkkikarkoitteet niskaansa ja perhe pitkästä aikaa uunifetapastaa.

Että ei tämä nyt ihan sysikehno maanantai ollutkaan. Sitä paitsi, maaperä oli todella kuivaa ja nyt satanut vesi ja lumi tulivat ihan oikeasti tarpeeseen.

Nyt onkin hyvää aikaa (vältellä sisätilojen siivousta) keskittyä hiomaan kasvilavojen kylvösuunnitelmia ja tutkailemaan otollisia suorakylvöjen ajankohtia kuukalenterista.

Viikolle ennustettu sää lupaa koleampia päiviä ja kylmiä öitä.
Toukokuulla on onneksi taipumus olla lisääntyvän valon ja lämmön kuukausi joten ei tämä nyt mikään järkyttävä käänne ollut. Odotellaan muutama päivä ja pesen odotellessani vaikka niitä ikkunoita.

Mukavaa viikkoa, kaikesta huolimatta!

Äitienpäivän pionot ovat kuin vaahtokarkkeja.

Toukokuun toinen sunnuntai

Uskomatonta miten nopeasti Äitienpäivään on tultu.
Korona kirittää ilmeisesti myös kalenteria vai onko se sittenkin niin, että aika rientää kun on paljon tekemistä.

Kuluneella viikolla olen päivittäin joutunut tekemään valintoja sisä- ja ulkotöiden suhteen. Repsottavasta ja sekaisesta kodista päätellen valintani on selvä. Eikä kovin yllättävä.
Sama tahti jatkunee tulevinakin viikkoina, ei haittaa minua yhtään.

Jollekin pilviselle päivälle on kyllä lukkoon lyötynä ikkunoiden pesua.
Tällä kertaa saan Iso-J:n avuksi sillä sisälle avautuvia yläikkunoita en enää ryhdy yksin pesemään. Edellisellä kerralla pahuksen painava ikkunan karmi rojahti ranteelleeni koko painollaan ja ranne oli sanalla sanoen romuna pitkän aikaa.
Koska mies rientää apuun, hänellä on siihenkin hommaan työtä helpottava kone, höyrypesuri.

Tänä keväänä ei ole juhliakaan. Seuraavan kerran täällä skoolataan ylioppilaalle joulukuussa ja siihen mennessä on taas löytynyt aikaa sisätilasiivouksellekin, oletettavasti.

Tänään vuosia täyttävää Seniorikansalaista juhlitaan pienimuotoisesti omalla porukalla ja tietysti vietetään äitienpäivää. Juhlan kunniaksi istutan rusokirsikat. Perinteisesti äitienpäivänä on täällä käkikin kukkunut.

Oikein mukavaa sunnuntaita ja äitienpäivää kaikille joiden elämään äiti jossain muodossa kuuluu tai on kuulunut.

Keväällä on helppo olla kiitollinen

Näin keväällä sitä on äärettömän helppoa olla kiitollinen.
Ensinnäkin, toukokuussa voi jo näilläkin korkeuksilla näyttää pitkää nenää talvelle, siitäs sai mokoma kylmä ja märkä vuodenaika.

Toisekseen, jokainen aurinkoinen ja lämmin toukokuinen päivä on ihana yllätys. Aivan sama, onko päivä maantai vai torstai. Jos aamu valkenee aurinkoisena, on ainakin minun hyvin helppoa olla herttaisen huoleton -ja kiitollinen.

Kevään säihin ei ole ladattu sellaista odotusta helteistä, auringosta ja lämmöstä kuin kesäparan kohdalla usein on (pois lukien muuan Heidin outo asenne kesän lämpöjä kohtaan). Niinpä jokainen suunnilleen räntäsateeton päivä jolloin aurinko pilkahtaa on keväällä ihanuutta ja parhautta.

Tämä toukokuinen torstai on ainakin tähän saakka ollut erinomainen.
Aamulla otin vastaan kesän saunaklapit, kaikki on jo sievästi liiterin ovien takana.

Sitten Iso-J kurvasi pihaan ja päästiin lukemaan tiilenpäitä.
Pyörähdettiin nimittäin eilen paikallisen kiviliikkeen pihamyynnissä ja suorastaan kompastuttiin ihaniin punaisiin mukulakiviin. Siellä se minun kasvihuoneen edustani oli!

No, joutuu ehkä vähän jumppaamaan ennen kuin saan lämmitellä varpaitani auringon lämmittämillä tiilillä.

Sitten lähdettiin kurvailemaan kohti eteläistä savonmuata.

Olisipa ollut valtavan kiinnostavaa tutustua taimiston valikoimaan silleen ajan kanssa. Ehkä viikko olisi riittänyt. Nyt siihen ei ollut aikaa eikä mahdollisuutta eikä Iso-J:llä harrastuneisuutta joten kiireesti takaisin tien päälle ja kohti etelää.

Seuraavalla stoppipaikalla peräkärryn kyytiin lastattiin muutama järjettömän painava piharuukku ja juuri kun olin poistumassa, katseeni kiinnittyi kahteen outoon möhkäleeseen. Nurinpäin pyörähtäneinä näyttivät ihan merimiinoilta. Tarkemmin tutkittuna olin juuri löytänyt kaksi unohdettua rautaista pataa ja joita ilman en voinut elää. Siispä nekin lastattiin kyytiin. Aivan täysiverinen onnenpäivä !

Savonlinnasta suoriuduttiin nopeasti ja seuraavaksi syötiinkin ulkona.
Silmien edessä suomalainen järvimaisema - sylissä prisman ruokatiskistä valikoitu lihapulla-ateria.
Parisuhdeaikaa puhtaimmillaan, kippisteltiin pepsipulloilla.
Tässä korona-arjessa onkin syöty usein ulkona, noutoruokaa parkkipaikalla.

Oli mukava ajella kotiin heleässä kesäillassa, Iso-J vienosti kuorsasi repsikan paikalla.
Reissussa nähtiin kurkia ja joutsenia, kuovi ja metso.

Itse kuulin ukkometson pulputusta eilisaamuna ihan tuosta meidän takametsästä, siellä teutaroi tätä nykyä hormonihuuruinen kosiskelija. Toivottavasti ei osuta koirien kanssa ihan nokakkain.

Olikin ensimmäinen kerta vuosikymmeniin kun kuulin metson pulinaa, kovin harvalukuisia tuntuvat metsälintukannat olevan. Viimeksi näin metsot soitimella kun isävainaan kanssa vasiten hankkiuduttiin katsomaan. Mukavaa jos nyt yleistyy niin, että täälläkin niitä edes kuulee.

Torpan pihalla peräkärrystä nostettiin viimeisenä päivän jymypotti, kaksi hyvinvoivaa rusokirsikkaa!
Kyllä nyt on elämässä hyvyys vikana. On niin helppoo olla onnellinen, kuten laulussa sanotaan.

Kivaa perjantaita sinulle, missä lienetkin!

Ihanasta aamusta pitkälle iltaan

Aamun ihanin sooloserenadi.

Kun herää minuuttia vaille kuusi aurinkoiseen aamuun, on vaikea pitää enää silmiä kiinni.
Kaksi spanielia vaanii heräämistä eikä hännänheilutus lopu vaikka miten yrität jemmata itsesi vielä vartiksi peittojen alle.

Se on muuten jännä, kuinka koiran tuijotuksen ja hännänheilutuksen tietää tapahtuvan vaikka olisi vällyjen alla silmät kiinni.

Kun talutin vielä unenpöpperöistä Ottoa tarhaan, korvani rekisteröivät kauan poissa olleen ja silti kerrasta tutun liverryksen, herra pääskynen istui tutulla paikallaan.  Kyllä kuulkaa vetäisi kevään komeimmat soolot, tirautti soolon loppuun todella komean fanfaarin. Piti ihan pysähtyä kuuntelemaan ja sitä laulua riitti.

Äänet ulkona  (ei pelkästään päässäni) ovat lisääntyneet huikeasti.
Olen jo bongannut joutsenet ja kurjet monen muun pikkusirittäjän lisäksi ja nyt sitten pääskysten etujoukko pääsi perille.

Lokit mekastavat pelloilla, kuoveilla on omat kiekaisunsa, räksät säkättävät taustalla, peipposet livertelevät ja monta minulle tuntematonta laulajaa komppaa kuorossa. Ihan parasta.

Saatiin muutama tarpeellinen sadekuuro ja sehän edistää kevättä.
Lämmöt kipusivat tänäänkin hyvinkin +15 asteeseen ja luonto kuhahti kerrasta väreihin.
Ihan kuin salavan latvus oloisi saanut aavistuksen keltavihreää, tuomi on ainakin ihan hiirenkorvilla.

Eihän sitä puutarhahörhö muuta tarvitsekaan, lupaus vihreästä riittää.
Heti kun sain sisähommat pulkkaan ja pakettiin, vilistin viivana pihalle.
Kasvihuoneella taimet tarvitsivat kastelua ja kasvimaalla oli hommaa vaikka miten.
Enain piti kuitenkin käppäillä piha ympäri ja bongailla kukkivia.

Keväällä kelpaa kaikki värit mutta kaunein on valkoinen.

Uskomatonta kuinka noin puhdasta kauneutta jaksaakin punnertaa pinnalle kaiken roskan ja silpun keskeltä.

Eihän näistä kevään kukkijoista saa tarpeekseen, mitä enemmän sitä parempi.

Ensimmäiset pienet sinililjat, posliinihyasintit ja muut saavat levitä nurmikollakin täysin vapaasti. Kukinnan jälkeen ensimmäinen ruohonleikkuu päästää pikkuiset kesälomalle ja keräämään voimia seuraavaan kevääseen. Ilahduttavan paljon ovatkin jo levinneet. Villit ja vapaat kevääntuojat eivät penkissä pysy - eikä tarvitsekaan.

Ainokainen helleborukseni sinnittelee vielä hengissä. Ties vaikka se nyt innostuisi uuteen kukoistukseen kun elämää varjostanut angervoryteikkö on poissa. Iloinen olin kahdesta kukasta ja parista nupusta, ehkä ensi keväänä enemmän.

Sinivuokkoja meillä on monessa paikassa. Osa on tuotu vanhasta mummolasta, osa ostotavaraa.
Ensimmäinen keltainen vuokkokin päkisti nuppunsa auki, olikohan tämä nyt se ternivuokko?
Valkoiset ja punaiset tulevat aina myöhemmin.

Maamon vuokot.

Kevät vyöryy nyt vahvana, yhtään en estele. On tätä odotettukin.
Pihalla riittää tekemistä koko valoisan ajaksi ja nyt sitä säestää kaikki ihanat laulajat.
Selkeästi on tirpoilla kieli irti toisesta päästä ja patoutunutta laulun tarvetta.

Tänään istahdin hetkeksi kasvihuoneen edustalle tuoliin ja katselin herra peipposen esiintymistä.
Ensin se huusi rinta kaarella itään. Sitten kääntyi ja sama laulu länteen. Sitten se hetken aikaa pörhisteli itseensä tyytyväisen näköisenä, veti henkeä ja kajautti uudestaan molempiin suuntiin.

Iltahämärän tultua alkaa laulurastaiden konsertti, siihen on niin ylellistä nukahtaa. Meillä on makuuhuoneen ikkuna etelään ja siellä on pellon laidassa paljon laulupuita.

Kyllä kevät on ihmisen parasta aikaa!

Voi hyvin, missä lienetkin.