Kaupunkimme ruusupuisto

Joensuuhun aloitettiin puuhaamaan ruusupuistoa vuonna 2016 paikallisten Lions Clubien toimesta. Puiston on suunnitellut jo eläköitynyt kaupunginpuutarhuri Kai Ahmio.

Useiden talkoiden jälkeen Penttilänrannan ruusupuisto avattiin kaupunkilaisille vuonna 2017. Kyseessä on yksi Suomen suurimmista ruusutarhoista (1,4 hehtaaria), pensasruusuja on 131 eri lajia ja lajiketta, yhteensä ruusuja on n. 900 kappaletta.

Ruusupuistolla ei käsittääkseni ole omia virallisia nettisivuja ja aika nihkeästi tietoa löytyy kaupunginkaan tiedotuksesta. Hakusanoilla Penttilänrannan ruusupuisto löytyy ainakin ajo-ohjeet ja joitain aiheeseen liittyviä artikkeleita.

Vierailimme siellä juhannusviikon perjantaina. Sattui huisan kuuma ja paahteinen päivä, joten kuvat eivät todellakaan tee oikeutta näille kaunottarille. Tuoksu leijui ilmassa jo kauas, se toimikin opasteena paremmin kuin muutama satunnainen pikkuinen opaskyltti (jotka huomasin vasta poisajaessani).

Autolla pääsee melko lähelle, vielä jää pikkuisen kävelymatkaa joka kannattaa ainakin ikäihmisiä tai vaikeasti liikkuvia kyyditessä ottaa huomioon.

Käyntimme aikaan nurmikko oli leikkaamatta ja muutenkin puisto oli vähän nukkavieru. Koska ruusut ovat ihania, kasvoivatpa ne melkein missä tahansa, huomio kiinnittyi väistämättä niihin.

Puisto on jaettu alueisiin, jotka on kaikki rajattu harmaalla sepelillä. Itse ruusujen alue on katettu hakkeella. Näin ruusut erottuvat alustasta hyvin. Jokaisen lajikeryhmän edessä seisoi siisti  metallinen nimikyltti josta selvisi laji ja nimi ja ruusun lahjoittajat. Kutakin lajia ja lajiketta oli hyvänkokoinen ryhmä ja oitis korvissani soi Toveri Titan hokema: kolme kappaletta on ryhmä.

Ruusut saivat kasvaa omaan tyypilliseen tapaansa, niitä ei ole mielestäni paljoakaan tuettu tai aseteltu.

Taustalla pönöttävä leijonapatsas liittynee puiston puuhaihmisiin ja kummeihin, Lions clubilaisiin.

Patsaita oli alunperin kaksi ja ne vartioivat paikallisen 'kyläkauppiaan', nykyisen kansanedustajan ja kaupunginvaltuutetun kaupan sisäänkäyntiä. Kaupan alasajon jälkeen ne siirtyivät vartioimaan kauppiaan taloa. Talon äkillisen ja yllättävän tulipalon jälkeen toinen patsaista siirtyi Ruokolahden leijonaksi ja toinen päätyi Lions clubin ruusupuistoon. Toivottavasti leijonapatsaiden ei tarvitse enää muuttaa, että ainakin tämä ruusupuiston leijona saa vahtia kukkaisaarteitaan vuosikymmenet.

Valitettavasti en tajunnut kirjata ylös ruusujen nimiä, enkä ottanut opastaulustakaan kuvaa. Muistan kuitenkin, että ruusut 'Elsa' ja 'Herttoniemi' puhuttelivat minua aivan valtavasti ja semmoiset vielä jonain päivänä saan istuttaa omaan Hirnakan Torpan ruusupuistooni.

En tiedä millaisia kehityssuunnitelmia kaupungilla tai Lions clubilaisilla puiston suhteen on. Toivottavasti projektia kehitetään, eikä puistoa jätetä ihan pelkästään kaupungin kesätyöntekijöiden hoidon varaan.

Itse näkisin mielelläni puistoa kehystämässä vaikkapa havukasveja, nykyiset jokirannan lepikkopuskat eivät ole ehkä kaunein mahdollinen tausta. Mieluummin kaunis ja avara jokinäkymä ja vaikka muutama havuryhmä.

Seuraavan kuvan oikeassa laidassa seisoo 14 -kerroksinen puurunkoinen kerrostalo, vielä kesken. Kunhan symmetrisen kaupungin visio kehittyy ja Penttilän asuinalue rakentuu, panostetaan toivottavasti myös tämän alueen maisemaan. Ruusupuisto sijaitsee jätemäen ja joen välissä, joki ei näy oikeastaan mistään kohtaa, koska ruusupuiston ja joen välissä on pusikkoa, koivikkoa ja ties mitä kasvillisuutta. Pyöräreitistäkin saisi puita siivoamalla paljon kauniimman.

Noh, toivottavasti kaupungin suunnittelijoilla on viisautta ja visioita ja he korostavat Pielisjoen hiljaista mutkittelua halki kaupungin.

Omassa mielikuvituksessani ajatus karkasi jo alueelle mainiosti mahtuvan puulajipuistikon mahdollisuuksiin, ties vaikka jonniinsortin arboreettumi olisikin kaupunginsetien ja tätien suunnitelmissa.

Ja mahtuisihan tuohon jokirantaan oikein mainiosti myös alppiruusupuisto...

Valtavan kaunis kohde tämä ruusupuisto kuitenkin on ja tämmöinen itseoppinut ruusufani kyllä tykkää. Aion ehdottomasti vierailla puistossa toistekin, nythän siellä kukkivat vasta ensimmäiset.
Käy sinäkin jos paikallisia olet tai tänne muuten päädyt.

Tässä vielä loput räpsyistä.

Kesäaamut

Koko Blogistania kukkii. Ja se jos mikä ihmistä ilahduttaa. On niin ihana selailla omaakin blogiarkistoa marraskuun mustuudessa, nyt on muutama uusikin räpsy taltioitu talven varalle.

Eikä siinä vielä kaikki, lisää huimaa kukintaa on luvassa. Näissä kuvissa muutama räiskäys tältä aamulta, valo oli jo ankara ja pohdin kovasti kierränkö myötä- vai vastapäivään. Päädyin toikkaroimaan pihalla vähän siellä sun täällä.

Kelvottomana puutarhurina hukkaan aina kasvien nimisäleet, yleensä hautaan ne jonnekin kasvin juuristoon istutusvaiheessa. Siinäpä on tuhannen vuoden päästä maantonkijoille ihmettelemistä, viestejä menneisyydestä.

'Ilo', nimensä veroinen upeus kukkii täällä ensimmäistä kesäänsä 

'Alba' -tai joku muu ihana valkoinen upeus kasvihuoneella

Pioneja olen ripotellut ympäri pihaa, vähän jokaisessa perennapenkissä niitä on. Alussa istutin niitä aivan liian tiuhaan ja osa on kadonnut talvien myötä. Onneksi muutama on osunut kerrasta oikeaan paikkaan ja ilahduttaa kukinnallaan juuri kun sitä vähiten muistaa odotella.

Perennapenkkeihin ilmestyviä aukkopaikkoja olen paikannut lähes poikkeuksetta pioneilla, se kun on ällistyttävän sopeutuvainen kasvi. Viihtyy paahteessa ja katveessa. Ainoa pioni joka meillä toistaiseksi enimmäkseen mököttää on Kartanonpioni. Tasan yhden kukan se tänäkin keväänä teki, enkä sitten muistanut sitäkään vähää kuvata. Onneksi vieressä kasvaa neljä muuta pionilajiketta.

Tämä kasvihuoneen sivun perennapenkistä ponnistava valkoinen lajike on pakahduttavan ihana. Kukinto on valtava ja ihmeen pystypäin tämä roteva pioni siltikin kruununsa kantaa. Niin ja se tuoksu, aivan omaa luokkaansa mitä tulee tyylikkyyteen.

Heucera 'joku iso punainen ihanuus'

Suviruusu 'Poppius' 

Suviruusuja olen istuttanut useampia, tietysti vähän eri puolille puutarhaa, samalla taktiikalla kuin pioneitakin. Aina joku kukkii jollain kulmalla. Pihasaunan kulman hanhikkipuskarivistön päätyihin olen istuttanut kaksi suviruusua, Poppiuksen ja Morsionruusun. Jälkimmäinen on istutettu tänä keväänä ja päättää silti kukkia, muutama nuppu löytyy kun pysähtyy katsomaan.

Torpan nurkalla on ruukuissaan pyörinyt kaksi köynnösruusua, 'John Davis' taitaa nimilapussa lukea. Nämä nappasin mukaani keväällä kun pyörähdettiin Mualimannavassa. Siellä on tosi kiva puutarhakeskus, Focus. Valikoima on ilahduttavan runsas, kannattaa hankkiutua erityisesti ruusu- ja pionivalikoiman äärelle. Ruusut ovat pikkuisen jemmassa, mutta etsimisen arvoisia.

Juhannuksen tiimellyksessä ehdin jo kaivaa istutuskuopan näille köynnösruusuille, siihen se sitten unohtui kun tuli muuta ohjelmaa. Tänään kävin katsomassa kuopan kuulumisia ja kas, kukkaa pukkaa. Uskoakseni paikka on suotuisa, saavat lämpimän seinustan, enimmäkseen valoa josta osa tulee omenapuiden ansiosta siimeksessä. Ilta-aurinkokin paistaa aikansa. Hyvästi vaan hevosenlantaa kuopan pohjalle ja pitkää ikää !

Toinen köynnösruusuistutus minulla on tallipihalla. Polkaisin sähkötolpan juureen muutaman rautakaupan kukkapihan poistotaimen ja jo viime kesänä Flammentanz kukki tuskanpunaisin kukin, tänä vuonna kasvu on rotevaa ja nuppuja on ilahduttavan paljon.

Köynnösruusu 'John Davis'

Hosta 'Blue mouse ears' 

Kuunliljat ovat ihania ja lajikkeita löytyy jättimäisistä viidakkoversioista pikkuruisiin hiirenkorviin. Tosin tänä kesänä jopa pienimmät hostat näyttävät tulleen suuruudenhulluiksi. Ilta-auringon penkissä viihtyy supersuloinen 'Blue mouse ears' ja aamukastepisarat sen lehdillä ovat kuin helmiä.

Tämä on joku ihan yleinen peruspioni jonka nimeä en tätä kirjoittaessa saa millään päähäni. Ei ole Sarah Bernhard vaan "se toinen hyvin yleinen", huutakoon hep ken nimen muistaa minua nopeammin.

Kohta on liljojen aika. Tämä varjolilja istuu todellakin varjossa ja näyttää viihtyvän. En minä tiedä olisiko se onnellisempi valoisammassa. Keväällä kävin raivoisasti ja armotta liljakukkojen kimppuun ja liiskasin niitä valehtelematta parin rykmentin verran. Kovaa peliähän se oli, ne yrittivät pudottautua ja maastoutua, minä kyyläsin pienintäkin vilahdusta ja opin aika näppäräksi teloittajaksi. Asia, josta sinänsä en ole kovinkaan ylpeä, liljojen kukinnasta sen sijaan olen.

Onneksi päivänliljojen aika on pian, eikä niiden vitsauksena ole ainakaan ennen punaisia tihulaisia näkynyt. 

(Blogger muuten elää taas kerran ihan omaa elämäänsä, eikä suostu keskittämään kahta edellistä kuvaa, sori siitä.)

Aamun kukkakävelyn päätin, kuinka ollakaan pionien ja ruusujen äärelle. Itoh -pioneita hankin sysisurkeana vesikesänä 2017 jolloin omin pikku kätösin kuokin niille aurinkoisen rinnepenkin pihakuusen eteen. Viime kesänä kukkivat ruusut, pionit mököttivät. Tänä keväänä odotus on palkittu. Tämä hullunsuureksi pörhistynyt tummanpunainen on aivan huikea. Nuput ovat hyvin tummia, syvän häränverenpunaisia. Ja vaikka kukinto ei olekaan kauhean kruusattu, se on silti hyvin vaikuttava.

Samassa penkissä on kaksi muutakin itoh -lajiketta, ilmeisesti molemmat meinaavat kukkia ainakin muutaman nupun verran. Kaikkia kiitollisuudella tervehdin ja sielu heittää volttia sekä kärrinpyörää ilosta !

Itoh -pionilajike 

Uusia ruusuja vm. 2019

Erittäin ylpeä ja iloinen olen näistä omakasvatusorvokeista. Lajike on 'Rococo' ja röyhelöinen kukka onkin aivan supersöpö. Olin jo nakata taimenruippanat kompostiin, mutta istutin niitä kuitenkin muutamaan ruukkuun ja maljaan. Nämä yksilöt reunustavat valkoista tupakkaa. Pitää ehdottomasti muistaa kerätä siemeniä talteen !

Tämmöinen anti tämän aamun kukkakävelyltä. Saa nähdä minkälainen iltapäivälehtien lanseeraama 'lipaisu' Eurohelteiltä tänne saakka yltää. Saisi kyllä sataa, edes öisin.

Kaunista kesäviikkoa, missä lienetkin !

Eikä siinä vielä kaikki! t. pioni

Yöttömän yön aikaan

Ihanaa kesän kukkeinta aikaa, yöttömän yön taikaa

T. Hirnakan Torppa

Pikkukesän sadonkorjuu

On tämä kevät ja alkukesä, toiselta nimeltään Pikkukesä, aivan valtavan pakahduttavaa aikaa.
Satoa korjataan silmillä, ääninä ja tuoksuina, kellon ympäri. Kukinta lupailee myös valtavaa satoa, sitten kun sen aika joskus hamassa tulevaisuudessa Ison kesän kääntyessä syksyyn on.

Selasin puhelimeen, tablettiin ja kameran kortille kertynyttä kuvamateriaalia ja tässäpä kooste pikkukesän sadonkorjuusta.

Valkoiset kukat kuuluvat pikkukesään, palloarovuokko ja raparperikin antavat parastaan.

Ylemmässä kuvassa unikkopenkki leimuaa keskipäivän auringossa, alemmassa Tuurenpihlaja leväytti auki lautasellisen kukkia.

Valkoisten syreenien kukinta jatkuu vielä juhannuksenkin yli, lilat jo kuihtuivat. Istuttamista odottaa vielä kaksivärinen 'Sensation' -lajike.

Huomaan, ettei minulla ole ensimmäistäkään valkoista alliumia, laukkaostoksille siis !

Pitäähän punaisen mökin pihalla valkoisia ruusuja olla, vanhaa kunnon juhannusruusukantaa tietenkin.

Tämä kurjenmiekka (jonka tarkempaa lajiketta en muista) on vähän ristiriitainen tapaus. Toisena päivänä se on aivan ihastuttava, toisena päivän varsin lihaisa sävy on kauneudenkaipuulleni liikaa. Jotain hyvin vanhanaikaista siinä ehdottomasti on:

Näinä kymmenenä vuotena jotka olemme Torppaa asuttaneet, en ole nähnyt näin valtavia lumipalloheiden kukintoja, suurimmat ovat luokkaa 'lapsen pää'.

Yksi lukuisista hohtohetkistä, itoh -pioni avasi ensimmäisen kukkansa. Monta nuppua on vielä jäljellä ja kaksi erillistä lajikettakin. Oi tätä pienen ihmisen onnea!

Punalehtiruusu on kasvanut kituliaasta taimesta (Espoon kodin pihalta kuokin sen talteen, alkujaan Majakarilta) valtavaksi puskaksi, ensimmäiset kukat ovat kuin pieniä valoja.

Toinen ihanuus, ruusupioni:

Vuokkopioni on selkeästi oikeassa paikassa, se kukkii ja leviää aivan hillittömästi.

Luonnonkukissakin riittää herkkää kauneutta:

Ensimmäiset ruusut ovat aina yhtä ihania. Onneksi näitä on istutettu moneen paikkaan, valoisaan ja varjoisampaan. Näin kukinta jatkuu kauan. Nämä kaunokaiset kasvavat Äitikullan takapihalla.

Tämä on todellinen perinneruusu, yksi aarteistani. Kuokin Joutenvaaran mummolan villiintyneestä puutarhasta ruusunpätkän talteen ja polkaisin multaan, ihme ja ihastus oli valtava kun se seuraavana kesänä päätti kukkia. Sen tuoksu on aivan omaa luokkaansa. Ruusu on peräisin rajantakaisesta Karjalasta eikä näitä varmaankaan saa taimistoilta isollakaan rahalla. Yritän vaalia tätä yksilöä ja ottaa talteen varakopioita jotka sijoittelen eri paikkoihin. Minulle tämä ruusu on todella rakas ja yritän muistaa päivittäin käydä sitä tervehtimässä.

Nämä Rococo -orvokit ovat hauskoja, ihan itse siemenistä kasvatin ja siitä huolimatta sain kukkiviksi asti. Näitä on istutettu ruukkuihin eri puolille pihaa.

Akileijat leviävät ja tässä Takapihan Tavernan siimeksessä ne ovat ihan oikeassa paikassa. Lajike on 'white Barlow'.

 

Pikkukesä päättyy juhannukseen ja siitä alkaa iso kesä. Luvassa lisää kukintaa, toivottavasti hillitön tomaattisato ja paljon muuta ihanaa. Yrttimaalta saisi aivan valtavasti ainakin oreganoa talven tarpeisiin eikä ensimmäinen itsetehty pestokaan ole enää kaukana, basilika rehottaa kasvihuoneessa aivan villinä.

Tänä keväänä olen vihdoin malttanut pysähtyä nauttimaan pihan ja puutarhan tarjoamista elämyksistä, sitä on pitänyt ihan oikeasti opetella mutta kylläpä kannatti! Eihän elämä voi olla pelkkää kitkemistä ja raatamista, joskus pitää kääntää katse pois loputtoman pitkästä työlistasta ja nauttia kaikilla aisteilla.

Ihania kesäpäiviä sinulle, missä lienetkin!