Syyslomaviikolla

Mitämitä??! Nytkö?

Vähän pääsi syysloma yllättämään, minä kun olen nautiskellut pitkästä ja aurinkoisesta kesästä likimain tänne saakka. Varsinaiseen syksyyn en ole edes kunnolla orientoitunut. Ja nyt on jo syysloma, varjele ! Ihan kohta siirrytään *kääääks* talviaikaan *inhotuspuistatus* ja sitten alkaakin adventti.

Syyslomaviikolla on perinteisesti tehty edes jotain. Käyty pikareissulla jossain lähikohteessa ja oltu jopa yön yli poissa kotoa. Vaikuttaa siltä, että tällä syyslomalla ei lilluta kylpylässä eikä suuremmin ostostella isommassa kaupungissa.

Perikunnalla on jo niin omat juttunsa, että eivät he enää vanhempien järjestämää ohjelmaa taida kaivatakaan. Toki vanhempien kustantama ostosreissu kelpaisi, sen tietää kysymättäkin.

Vailla karttaa, vailla suunnitelmia

Täällä sitä sitten ollaan, ihan kotoisasti Torpalla. Keräsin lukemattomia kirjoja ja lehtiä pinoksi helposti saataville. Ehkä iltatallin jälkeen lämmitän vähän glögiä ja otan ihan pienen palasen suklaata kyytipojaksi.  Kaikki rojalistifaniystäväni, Suomalaisessa Kirjakaupassa on alessa The Crown -sarjan taustoja avaava hieno kirja. Löytyy sieltä paljon muutakin lukematonta ja lukemisen arvoista.

Olisi mukava käydä Perikunnan kanssa syömässä jossain ulkona, yleensä kiinalaisesta menusta on löytynyt jokaiselle jotakin. Ongelma vain yleensä on löytää se hyvä kiinalaisen keittiön ravintola. Tässäkään asiassa emme ole enää tämän kaupungin suhteen tuuliajolla, vihiä ja vainua on. Toki myös varmaa tietoa.

Etsin ensin oikealta

Oli miten oli ja meni miten meni, viikko etenee vaikka olisi minkälaiset suunnitelmat, lukkoon lyötynä tai ihan auki. Onneksi kinttujani riivannut kyhmyruusu alkaa vähän asettua -tai sitten minä alan tottua ainaiseen jäytävään kipuun. Tänään en kuitenkaan ole ottanut kuin yhden särkylääkkeen ja se on saavutus.

Sääkin näyttää ennusteiden puolesta olevan ihan kohtuullinen joten ainakin laitumen saan purettua jossain välissä ja kärrättyä muutaman kottikärrykuorman salavanlehtiä muualle maatumaan. Pihassa ne eivät sitä tee, ainakaan yhden talven aikana.

Notta näillä mennään ja ollaan valmiita äkkinäisiinkin käänteisiin jos semmoisia tarjoutuu.

Mukavaa syyslomaviikkoa tai jos et lomalla ole niin viikkoa numero 42 !

Haa, kurssinmuutos !

Kultainen sunnuntai

Maailma on juuri nyt kuin kullalla silattu. Harmikseni en ehtinyt hakea kameraa taannoisena aamuna jolloin auringonnousu oli punaistakin punaisempi. Olisin saanut vähän väriä näihin keltaisiin sävyihin.

Lokakuun versio 2018  on ollut mainettaan parempi ja tänään on rikottu kaikenlaisia lämpöennätyksiä. Meilläkin oli mittarissa vähintään +17° ja se on kyllä mahtava lukema näin myöhäiselle syksylle. Vuosi sitten näinä päivinä on satanut roimasti lunta, kertoi Äitikullan vuotuinen ajantieto.

Kävin nykäisemässä lavasta porkkanat ylös ja siellähän oli huilakat pari kiloa porkkanaa. Pikkuisia naperoita Kasperin kitaan ja isompia pötkylöitä Otolle. Näillä ei kuitenkaan talvea pärjätä ja pitääkin taas kaivella porkkanakuskin numero esiin.

Lellu oli taas kerran nopea ja näpisti ainakin neljä isoa porkkanaa, en tiedä montako Peetu ehti kähveltää. Kumpainenkin koira on aivan lääpällään porkkanoihin ja erityisesti hevosilta pihistetyt ovat kaikkein makeimpia ja parhaita.

Koirapojat humppasivat virantoimituksessa ahkerasti ja varmasti saivat päivän liikuntapisteet täyteen ilman remmilenkkiä. Laidunpelto tuoksuu ilmeisen ihanalle, myyrät ja hiiret, rusakot ja kauriit papanoivat ja jättävät kiintoisia hajuja joita on ihan pakko Ällin ja Tällin seurata.

Yksi suhari, Felix oli jossain aamun ruuhkatilanteessa harhautunut pihalle ja purjehti aitasta hirveästi parkuen kotiin. Yhtään en tiedä kauanko kattipolo joutui viettämään aitassa hämähäkkien ja muiden vipeltäjien piinattavana. Vasta iltapäivällä se rohkaistui sieltä ulos ja kuten jo sanoin, parku oli surkea.

Oscar piti tänään reissuvapaan eikä livistänyt kertaakaan. Elmo yritti olla atleettinen ja hypätä pyykinkuivaustelineen päälle. Seurauksena julmettu kolina, kaatunut teline ja hirmuisen nolo kissa. Felix on ulkoilunsa jälkeen juurtunut hyvin tiukasti keinutuoliin eikä osoita minkäänlaista mielenkiintoa mihinkään aktiviteetteihin. Vain uunista leijailleen pannukakun tuoksu sai sen hetkeksi hereille.

Viikonloppu on muilta osin sujunut hyvin perinteisen kaavan mukaan. Perikunta viipottaa omilla teillään ja onneksi tulevat kotiin parkumatta, toisin kuin muuan katti. Totesin tänään, että jatkossa riittää pikkuisen pienemmät paistovuuat, eikä makaronilaatikkoon tarvita enää kiloa jauhelihaa. Tämänpäiväisestä riittää pakkaseenkin. Pannaria olisi riittänyt puolikas annos.

Minulla on kuluneella viikolla ollut varsin kehno ruokahalu -sinänsä ihan tervetullut asia. Mutta kun se johtuu ihan upouudesta vaivasta. Jokunen aika sitten vasempaan kinttuuni nousi pahkuroita ja hirmuisen kipeäksikin se herkesi. Siinä vaiheessa kun nilkka turposi niin, että sukka suunnilleen imeytyi sinne pöhön sisään, soitin lääkäriin. Kävin näyttämässä ja kyhmyruusuksi kehuivat. Sinänsä ihan vaaraton vaiva, ainakin tohtori Googlen mukaan. Oletettavasti olen kyhmyni ja ruusuni saanut syyskuun flunssan aiheuttaneen streptokokin ansiosta.

Loppuviikosta kyhmyjä alkoi tulla toiseenkin jalkaan ja tuntui kuin sääriluu hehkuisi sisältäpäin äkäisen kiukaan tavoin. Soitto lääkäriin ja äkkilähdöllä kokeisiin. Huomenna saan tulokset ja kenties jatkoa varten toimintaohjeet. Koska koipi on terveenäkin aika rujon näköinen, en laita kuvaa.

Sen sijaan tämä mikälieruusu jaksaa puskea aina vaan uusia nuppuja. Yhden kerran olen jo kaikki nupulliset varret leikkonut maljakkoon.

Tämmöistä tänne. Alkava viikko on Perillisillä syyslomaa ja Iso-J kurvaa reissuun ainakin alkuviikoksi.

Iloa ja valoa viikkoosi, lomalla tai missä tahansa oletkaan !

Luopumista

Taas ollaan maanantain illassa. Aurinkoisen ja hyytävän kylmän päivän jälkeen taivas meni pilveen ja nyt on taas lämmin hönkä ilmassa, taisipa sataakin jonkin pisaran.

Ensimmäiset pakkasaamut on nähty täälläkin. Kylmimpinä päivinä varjoisan seunustan jäähuurre ei katoa päivän aikana ollenkaan ja esimerkiksi yksi varjon puolen lintuallas on ollut jäässä aamusta iltaan.

Toisaalta on ihan kiva kun on taas jäykkä ja rapiseva ruoho tossun alla, toisaalta kaipaan hellepäivää enteilleitä kesäaamuja. No joo, on ikinä hyvä, just nyt on ihan mukava vuodenaika.

Koirapojat riemastuivat erinomaisen paljon ensimmäisenä jäisenä aamuna. Salonkipoikien herkät anturat saivat shokkihoitoa heti aamupissan aikaan.

Kasperponi on jokseenkin tyrmistynyt äkillisestä kylmyydestä, tuskin on pakkasta ikinä vielä kokenutkaan? Ainakin se kasvatti salamana itselleen muhkean talvitakin, valehtelematta parissa päivässä pörhisti pilkullisen runkonsa ympärille pehmoisen talviturkin. Nyt se on vielä koomisemman näköinen, täplikkäissä villahousuissaan.

Ottoa selkeästi korpeaa koppurainen maa tarhan portilla. Välillä näen sen tuijottavan kaihoisasti laitumelle, tänä vuonna laidunelämä jäi monen sattuman summana varsin vähään.

Otto on ollut muutenkin vapaalla. Torpan Abilla oli kirjoituskiireensä ja sitten oli muutaman päivän reissu Lontooseen. Kasperilla on syytä aloittaa syyssulkeiset joista pääsee sitten lomille viimeistään jouluna. Kaikenlaista kurittomuutta ja ilkitöitä on yön pimeinä töinä häärännyt. Minä en ole vielä keksinyt miten se kumihuuli onnistuu nyhtämään tallin oven kynnysmaton karsinaansa tai oman sadetakkinsa karsinan puolelle. Kaikkien fysiikan lakien vastaisia tapahtumia. Ja silti tapahtuu.

Ruskahan se on täällä meilläkin.

Vielä ei ihan huiminta syyslehtien ilotulitusta ole nähty, paljon on lehtiä puissa ja kovasti ihmettelen pihlajien touhua, ei meinaa väri vaihtua millään.  Tuurenpihlaja on ihan vihreä palmukasvi edelleen, sama vika muilla sorbuksilla. Näitä kirjavampia pihlajia löytyy kylätien varresta, kauniita ovat. Marjoja oli viime syksynä niin paljon, että puut meinasivat lyyhistyä taakkansa alle. Tänä vuonna marjoja on todella vähän. Vain valkomarjapihlaja näyttää tekevän suht normaalin sadon. Pikkuinen sulohelmipihlajani ei tehnyt vielä yhtään marjaterttua.

Voisikohan tästä nyt ennustaa jotain? Viime syksynä oli hurjan paljon marjoja ja niin tuli luntakin vaikka joku sanonta kahdesta taakasta onkin. Noh, tämänkin asian näkee kun malttaa odotella kevääseen. Että oliko paljon lunta ja silleen.

Vielä ei kuitenkaan tarvita pysyvää lunta, siitäkin kyllä saatiin ihan uskottava näyte viime perjantaina. Onneksi ei tarvinnut lähteä autolla sen kummemmin mihinkään, pahaa keliä ja pahaa jälkeä oli liikenteessä ollut.

Muutama kasvikin pitäisi vielä istuttaa. Ja valkosipulin kynnet jemmata maahan.

Kieltämättä syksy on kaunis, raikas ja ihan piristävä vuodenaika. Onhan se toisaalta toki luopumista, kesästä, valosta, väreistä ja lämmöstä. Lintujen maastamuutto on täydessä käynnissä. Majesteettinen kurkiaura läpsytteli kovalla metelillä yli ja seitsemän joutsenen laivuekin liikkui lounaaseen päin. Pikkulintuja pyörii jo kovasti pihalla, tintit penäävät pähkinöitään ja varpuset kärkkyvät siemeniä.

Tässä on kovasti pohdittu Nassemestarin tilaa. Koira oli meillä tupaukkona sen aikaa kun mummo oli palosiivousevakossa ja meillekin paljastui seniorikoiran tilanne. Se on käytännössä ihan kuuro, näkö on mitä on ja monta närästysoksennuslänttiä ilmestyi matoille (Sic!) päivittäin. Jonain päivänä Nasse on niin väsynyt, ettei meinaa jaksaa kävellä aamulehteä hakemaan reilun sadan metrin päästä.

Se on totinen päivä meille kaikille kun Naaderi lähtee viimeiselle eläinlääkärikäynnilleen. Toivottavasti se päivä ei ole vielä huomenna, vaikka henkisesti olemme asiaan valmistautuneet, luopumisen lopullisuus tuntuu kovalta.

Vanha on vähän väsynyt

Tällä viikolla on muitakin muutoksia. Perikunnan nuorempi joutui vaihtamaan koulua ja jättämään hyvin alkaneet IB-opinnot sikseen. Uudessa koulussa on onneksi paljon kavereita ja jahka urheiluakatemian koordinaattorin kanssa saavat reivattua kurssit ja tavoitteet kohdilleen, napero saa entistä enemmän tukea tavoitteilleen. Se on hyvä homma se. Kun vielä sopeutuisi opiskelemaan suomeksi.

Iso-J pakkasi autonsa ja suuntasi pohojammaalle.

Tähän loppuun erityisen paljon aurinkoisia ajatuksia, taistelutahtoa ja sinniä kauas Atlantin taakse Sudburyyn. Isoja muutoksia sielläkin.

Mukavaa viikkoa, missä lienetkin !

Taas yksi vähän erilainen viikko

Darralooks

Oton hammashuollon jälkeisellä krapulanaamalla uuteen kuukauteen, toinen oli ihan väsyksissä. Loppujen lopuksi boksiin tarvittiin ihmistä rapsuttamaan otsaa ja sitten vasta poni suostui siirtymään päätään roikottamasta tuosta oven päältä.

Nyt on ilme kirkas ja hampaat kunnossa. Vielä tämän viikon Otto saa pitää syyslomaa, Torpan Abi lehahti aamulla Lontooseen kansainvälisyyskurssin porukan kanssa. Kotikaupungin kentällä piti olla kl. 05.00 ja Helsingistä lento lähti kahdeksan maissa.

Kaiken kaikkiaan edessä on taas yksi vähän erilainen viikko. Perikunnan nuorin joutuu vaihtamaan koulua. Nykyinen IB-opintoja (kansainvälinen ylioppilastutkinto) tarjoava Lyseorakennus on talotekniikkansa osalta finaalissa ja sisäilmaongelmat sen mukaiset. Terveys edellä tässä kuitenkin edetään ja niinpä juniori vaihtaa pikkuisen paremman ilmanvaihdon perässä eteläiseen kaupunginosaan. Toivottavasti saa jättää silmätipat, allergialääkkeet ja hengitystä avaavat lääkkeet pois.

Luopumisen tuskaa auttaa toivottavasti edes vähän mahdollisuus päästä urheiluakatemian puolelle opiskelemaan.

Kovin on alakuloista ja apeaa tämä tilanne juuri nyt. IB-tutkinto kun on ollut hänen haaveenaan viimeiset 6 vuotta.

Sen verran tilanne kirpaisee, että pari kaupungin virkavastuun velvoittamaa virkamiestä pääsee selittämään tilaongelmia, niiden syntyjä ja mahdollisia ratkaisuideoita meille. Hyvällä tai julkisuuden kautta. Tämä tilanne ja koulun pakkovaihto kun eivät mielestämme millään tavalla johdu meistä tai toiminnastamme. Jos johtuu, selityksen on paras olla merivettä pitävä.

Näissä kuvissa on taatusti raikas ja puhdas ilma. Kuvat ovat Iso-J:n syyskuiselta työmatkalta pohjoiseen. 

Huomenna keskiviikkona asettelen Äitikullan etelän junaan. Hän lähtee palosiivousta evakkoon Siskolikan luo. Savuvahinko haisee yhä, yli viikon hurisseista otsonointilaitteista huolimatta. Vakuutusyhtiö kustantaa perusteellisen pintojen, kalusteiden ja ties minkä pesun.  Tuleepahan taatusti puhdasta ja joulusiivous etuajassa.

Nasse pitäisi sovitella tänne meille ja estää turhat rähinät Peetun kanssa. Saa nähdä minkälaista päiväjärjestystä päädyn noudattamaan koiratrion kanssa. Nasse pitää ensiarvoisen tärkeänä joka-aamuista sanomalehden hakua, eli minunkin on hankkiuduttava aamuvarhain talutusremmin päähän ja vietävä Nasse virka-asioille. Varmasti viikon aikana monta muutakin uutta nassemaista metkua ja rutiinia tulee tutuksi, näillä Torpanmäen senioreilla on ihan omat systeemit ja kuviot päivittäisestä marssijärjestyksestä. Minä koetan tulkita Nassen komentoja oikein ja pitää vanhuksen tyytyväisenä.

Pihahommiakin olisi vielä. Se on aika tarkkaan seurattava sadekuurojen liikeitä ja sännättävä lapion kanssa hommiin jos vähänkin näyttää selkenevän.

Kanalan sisätilat ovat valitettavasti vieläkin samassa jamassa kuin kesäkuussa, höyheniä ja pölyä on aivan mahdottoman paljon. Onneksi tein viime syksynä isomman pintaremontin, nyt ei tarvitse kuin putsata pölyt ja vaihtaa kuivikkeet. Ihan ensiksi on kuitenkin lähestyttävä kesän tipuja rengastuksen merkeissä. Eihän niitä enää talven tullen erota toisistaan, värikoodaus on oikein toimiva systeemi eli hilut kinttuun.

Paljon on siis muutoksia tekeillä. Onneksi porukka on suurin piirtein yhes koos viimeistään sunnuntai-iltana.

Enpähän pääse minäkään tylsistymään. Jaa niin, sen verran nyt vakuutusyhtiö antoi siimaa, että jonkinlaisen työkokeilun kautta kartoitetaan tilannetta uudelleen.  Tuleepahan siitäkin vähän muuta mietittävää. Se on tämä terveys kyllä semmoinen juttu, että jokainen päivä on omanlaisensa yllätys jonka päivän kunto hyvin pitkälti määrittää. Nykyisellä lääkityksellä en todellakaan ole ajokykyinen ennen aamupäivää, pää on sumuinen ja huimaus melkoinen. Sikäli voin hyvinkin samaistua postauksen ensimmäisen kuvan ilmeeseen.

Näillä mennään !

Muista ahkeroida pyhäpäivänä

Selkä huutaa haloota, hoosiannaa ja haistattaa pitkät. Iho on kuin (vasta)tuulitunnelissa maratonin juosseella ja muutenkin kroppa kaipaa palavasti lähituntumaan oman patjan kanssa. Mutta olipahan vaan hirmuisen aikaansaapaa porukkaa tontilla viikonloppuna.

Lauantaina hankkiuduttiin pihahommiin. Minä rahjustin lapion kanssa edestakaisin, yritin saada hommaa alulle. Homman teki vaikeaksi se totinen seikka, että päästyäni ns. kohteeseen, en välttämättä enää muistanut pitikö kaivaa joku kasvi ylös vai peräti raivata tilaa uudelle tulokkaalle.

Seniorikansalainen ja Iso-J kuokkivat maata toisaalla ja pelasivat omanlaistaan shakkia havupuilla.

Sitten saatiin jostain idea, että eiväthän nämä oikein tahdo riittää, hypättiin autoon ja karautettiin puutarhalle viimeisen aukiolopäivän loppuunmyyntiin.

Niin ne suunnitelmat muuttuu. Urakkaa aloiteltaessa istutettavia ruukkuja oli jonossa about 15, pienen ostosretken jälkeen määrä oli pompsahtanut lähelle 30 kun kaikki syysleimun taimetkin lasketaan.

Jonossa oli 3 hopeakuusta, surukuusi, kartiovalkokuusi, niitä laakeita koristetyrnejä, muutama ruusu, pioneita, villiviinejä ja paljon paljon muuta.

Niinpä vain lauantain pimetessä iltaan tyhjien ruukkujen pino oli kasvanut ja koristekate loppunut. Minun työmaani tavallaan laajeni, ylöskaivettuja oli välillä enemmän kuin istutettuja. Osan jätin sovulla maahan, ensi keväänä kaivokseni nimi olkoon "Pitkä rivi päivänliljoja".

Lopulta se minunkin hommani eteni vallan mainiosti. Istumassa ovat ruusuista Merveille ja Teresanruusu ynnä Poppius suviruusu. Lisäksi molemmat uudet pionit ja KAIKKI syysleimut. Oikeastaan yhtään täysin uutta kuoppaa ei tarvinnut kaivaa, kaivelin vain ylös kaikenlaista turhaa, typistin hanhikkia ja jatkoin penkkiä ruusun verran.

Odottamassa on vielä villiviinitrio, pari jaloruusua, yksi hopeakuusi ja hirmuinen rivistö sieltä täältä pelastettuja korallikeijunkukkia.

Huhhai, hyvin kuitenkin aherrettu. Huomenna jatkuu jos sää sallii. Eipähän tuo tämänpäiväinen vesisadekaan hirveästi haitannut. Hyvät hanskat ja kestävät vehkeet pitävät työmotivaation korkealla.

Koirapojat ovat ahkeroineet mukana hommissa, Nasse tietysti ahkerimpana. Peetu lähinnä kytistää ikkunalaudalla ja Lellu vahtii tupaa.

Vaikka nyt pyhäillan kunniaksi naamanahkaa kiristää ja vähän ehkä punoittaakin, olen hurjan tyytyväinen viikonlopun työsaavutuksiin. Samalla tuli kuitattua syyskuu kunnialla maaliin.

Peruna on nostettu ja nätti sato onkin jemmassa, niillä pärjätään ehkä jouluun saakka. Lavassa on vielä pikkuisen porkkanaa ja muutaman tupsun ainakin lipstikkaa meinaan ottaa talteen.

Saa nähdä mitä lokakuu tuo tullessaan, kylmyyden, pimeyden ja märkyyden lisäksi.

Hyvää lokakuun ensimmäistä päivää !

Kääntyy kylmän puolelle

Pihalla kasvaa kaikenlaisia sieniä. Tämä kaunis valkoinen ilmiintyi tontin alakulmalle koivikkoon. Eivät nämä ainakaan mustia torvisieniä ole, eivät lampaankääpiä, tatteja tai kanttarelleja. Eivät myöskään suppilofafferoita. Jätin siis nämä niille sijoilleen ja pesin kädet huolella kun olin nyppäissyt irti yhden kolmikon kuvaa varten. Nättejä kuitenkin ja ihan madottomia.

Syyskuu kääntyy finaaliin, maalisuoralle ja loppuojennukseen.
Samalla se näyttää kääntyvän kylmille säädöille eli pikkuhiljaa tekee talvea. Tällä kertaa en sano 'taas' sillä meitä on väittämättä hellitty tämän vuosikymmenen lämpimimmällä ja pisimmällä kesällä. Toukokuussa kun alkoi lämpeämään, vasta syyskuussa viileni, sittenkin oikein ihmisystävällisesti ja maltillisesti. Olisiko ollut kesäkuun puolella yksi viileämpi ja sateisempi jakso ? Juhannuksena meillä ainakin oli ihan superhieno sää, aurinko paistoi ja ulkona tarkeni ilman villapaitaa.

Nyt jos saisin toivoa, tilaisin äkkiä viilenevän säätyypin. Ihan saisi olla aika pikaisesti pakkasöitä ja kuivaa. Ja lunta saisi tulla heti pian marraskuussa kaamosaikaan valoa tuomaan. Ehkä eniten maailman säätyypeistä vihaan pimeää ja märkää räntäsateista vuodenaikaa. Silloin on kylmä ja naama roikkuu.

Huomiselle lauantaille on kuutioitu kaikkien istutettavien kasvien ja puiden istutus (ja siirrot). Sääennuste lupaa kohtuullisen kuivaa säätä ja pikkuisen auringonpaistetta. Aika nopeasti saamme valmista, koskapa minulla on kristallinkirkkaana istutuspaikat lähes kaikille. 

Siirtokasvien kanssa joudun ehkä pienen sightseeingin ajelemaan pitkin tiluksia ennenkuin kaikki löytävät toivottavasti hedelmällisemmän maaperän ja kasvupaikan. Suurta epätietoisuutta aiheuttaa toinen perhoangervoistani. Metrin päässä kasvaa suuri ja mahtava puska, tämä kitukasvuinen pikkusisko on kurja piiskanippu. Mihin minä tämän änkeän kun jo kaikkein otollisimmat paikat on niille valittu?? Perinteinen dumppauspaikka on liian varjoisa ja ratsastuskentän A-katsomo on ehkä liian köyhää maata. Toki lantatehdas on ihan liki... 

Taivas on tällä viikolla tarjoillut kaikenlaista hyvin monipuolisesti. Tässä pohjoistaivaan pilvitaivas eräänä iltana rankkasateen jälkeen. Ihan kuin nuo pilvet palaisivat sisältäpäin. On ollut räiskyviä revontulia, tähtiä ja umpisankkaa harmaata. Syksy on parhaimmillaan juuri tätä, vaihtelevaa ja dramaattista.

Ruska ei ole kummoinenkaan vielä, pihlajat punastelevat pikkuisen latvoistaan, marjoja niihin ei tule juuri yhtään. Vaahterat ovat todella laimean kelmeitä, koivut kellastuvat ja tipauttavat lehtensä, salavista ei ota kukaan mitään tolkkua. Ne vaan ovat.

Leikkasin tänään loput auringonkukat maljakkoon. Samoin kävin saksimassa Queen Elizabethin nuppuisat piiskat, piikkisiä ja tanakoitahan ne ovat, toivottavasti kukkivat sisätiloissa. 

Ensi yöksi on luvassa pakkasta,  joten aamun leiville ei varmaan enää salaattia toinna hakea kasvilavasta. Ennemmin tuikkaan tulet klapihellaan ja poltan roskia leivinuunissa, vähitellen niitäkin pitää herätellä talven työvuoroon.

---

Muuta mainittavaa tähän viikkoon ? Torpan Abin syksyn urakka on takana, lyhyenä kielenä espanja tuntui menneen ihan ookoo, arvosana-arviota ei vielä opettajalta saatu. Hyväksyttynä kuitenkin lähtenee. Kokelaan itsekritiikki on armoton, äitinä katselen suorituksia aina pikkuisen sumeampien, pinkkien linssien läpi.

Samainen Abi toi näytille oikein komean ja kohteliaan nuoren miehen, pakkasi viikonloppukassinsa ja poistui tiluksilta. Kuulema sunnuntaina nähdään. Okei sitten. Sen verran sain palautetta, että oltiin kuulema oikein kivoja. Pitänee laittaa tuvan pitkän pöydän ääreen yksi pehmustettu tuoli lisää, taidetaan saada yksi poika taloon. Ainakin lainapoika.

Torpan Perikunnan nuorempi joutuu nöyrtymään sisäilmaongelmien edessä ja vaihtamaan koulua. Samalla joutuu jättämään hyvästit IB-tutkinnolle. Ensi viikolla selvitellään opinto-ohjaajien kanssa siirtoa kansainväliseltä kansalliselle puolelle. Turha varmaan mainita, että koko kirjasetti menee uusiksi ja tentittäviä kursseja on paljon.

---

Oma suhteeni Bloggerin kanssa alkaa olla tiensä päässä sekin. Olen niin loppuun saakka kyllästynyt tähän toimimattomaan blogialustaan, sen kankeuteen ja ainaisiin ongelmiin sisäänkirjautumisessa. Juuri nyt olen systeemille vieras ja vaikka kuinka kirjaudun ihan oikealta tililtä sisään, en kuitenkaan pääse sinne. Joudun koko ajan todistelemaan pyhälle bloggerille että en ole robotti, klikkailemaan kuvia ja taas todistelemaan. En näistä kirjautumisongelmista johtuen pääse kommentoimaan kaikkia seuraamiani blogeja edes nimettömänä. Kyllä minä teitä luen ja täällä olen !

---

noissa kolmen ---:n kohdissa pitäisi olla kuva, joita blogger ei anna ladata. Ai että kun hiertää !

Heippa ja kivaa viikonloppua.

No kun halavalla sain

Viime viikonloppuna Iso-J karautti pihhaan ja hosui minua takapihalle katsomaan. Osui hänelle nähkääs lauantaina ostohousut jalkaan, kyydissä oli iso hopeakuusi, kartiovalkokuusi ja kaksi puutarhatyrniä, jotain pensasmallia joka ei marjo.

Oli siellä autossa onneksi myös ne kuorikatesäkit joita lähti hakemaan, ei siis ihan kintuille mennyt se reissu.

Istutettavien taimien määrä senkus kasvaa. Flunssan pentele vei voimat viime viikolla, migreeni jokapäiväisenä nonstop -versiona viimeistelee ja tämän päivän monsuunisade piti huolen, ettei tänäänkään kuokka heilunut.

Se hyvä puoli tässä sairastamisessa on kuitenkin ollut, että teoriassahan kaikki on jo istutettu ja siirtoa vaativat perennat on siirretty. Homma on siis enää aloittamista vaille valmis.

Syyslannoituksen tein sentään ihan oikea-aikaisesti, elokuun loppupuolella.

Löysin myös varastosta muutaman paperikassillisen joululta jääneiden hyasinttien sipuleita. Meinaan jemmata ne johonkin penkin kulmaan ja toivoa iloista jälleennäkemistä ensi keväänä. Pikkuisen taantuneina ne yleensä nousevat -jos jaksavat.

Lisäksi on pari pikkuista nyssäkkää tulppaaninsipuleita, enempää en varmaan hankikaan.

Mietin myös, että ensi keväänä on hiljainen pakko uudistaa vadelmarivistöä. Kauriin ryökäleet ovat pitäneet vatturivistöä talvibaarinaan ja jälki on sen mukaista. Taidan vähentää kolmannen rivin kokonaan pois ja laittaa jotain muuta kivaa tilalle, ehdotuksia?

Mitteepä muuta ? Viikko on jo puolessa ja syyskuukin alkaa tulla finaaliin. Armosta päästin Kasperinkin Oton seuraksi iltavihreille, ihan vajaa tunti vain riitti. Ponin ulkoinen habitus muistutti oitis talipalloa, vihreällä on semmoinen hassu vaikutus pikkuisiin kavioeläimiin.

Vaan eihän se ole poninkaan suu tuohesta tehty, joten kesän viimeiset herkkuhetket heille sallittakoon.

Viikkoon on mahtunut vanhempainiltaa, jokunen kaupunkireissu ja semmoista peruskauraa. Huomiselle sääkartalle on piirretty hiutale, kylmäksi kääntyy ja syksyn sateet pakottavat tuikkaamaan tulet uuneihin.

Tämmöistä tänään, sama rauha ja entiset kujeet.

Kivaa loppuviikkoa !

Hankaluutta toisensa perään

En vielä uskalla sanoa parantuneeni, kyllä flunssa on yhä vahvasti läsnä. Uutena herkkuna migreenimäinen päänsärky. Mutta antibiootti vaikuttaa sittenkin saaneen ainakin väliaikaisen niskalenkin hirviöbakteerista.

Viikko meni niinkuin meni, säät ovat olleet sanotaan vaikka vaihtelevat. On mummoja lennättävää myrskytuulta, raivokkaan rankkaa vesisadetta, lämmintä, aurinkoa ja kaikkea siltä väliltä.

Mummojen lennättämisestä puheen ollen, täällä oli totinen vaaran paikka torstain vastaisena yönä.
Äitikulta oli herännyt yöllä pamahdukseen ja kun ei unentokkurassa heti keksinyt selitystä äänelle, meni takaisin petiin. Vasta aamulla selvisi, että muuan lämpöpatteri oli pamahtanut, sulattanut itseään ja korventanut peukalon kokoisen reiän seinän kipsilevyyn. Luojan kiitos seinämateriaali sillä kohdalla oli juurikin kipsilevy eikä puupaneeli tahi tapetti.

Aineelliset vahingot olivat näennäisesti pienet ja lievät. Mutta se haju ! Tiedäthän semmoisen hirvittävän kirvelevän sähkölaitteen palamiskäryn? Sepä juuri. Ilmassa oli varmasti ollut jotain häkää ja palokaasujakin mitä nyt sulamisesta syntyy. Ilmankos mummoa nukutti.

Vakuutusyhtiön valtuuttama henkilö kävi kiikuttamassa ensiavuksi otsonointihärvelit ja luvassa on katosta lattiaan pesu ja siivous, ilmeisesti alkavalla viikolla alkaa urakka. Kaikkihan siellä pitää pestä ja tuulettaa jotta kauhea kitkerä käry lähtisi pois.

Mummo on nukkunut yönsä siitä lähtien pihasaunan takkatuvassa, siellä onkin ihana nukkua.

Meillä oli kaikenkaikkiaan kolme sellaista Biltemasta ostettua lämpöpatteria, yksi Perikunnan vanhimman kammarissa. Ne on nyt kaikki irroitettu seinästä ja toimitettu ohjeiden mukaan pois. Kuulema kyseinen laite on poistettu myynnistä jo vuonna 2016 paloriskin vuoksi. Pikkuisen aikaa piti Bilteman etusivua selata ennenkuin äkkäsin oikean linkin.

https://www.biltema.fi/asiakaspalvelu/tuotetiedot/takaisinkutsut/takaisinkutsu-lasipaneelielementti/

Noh, ihan hienosti myyjä asiaan suhtautui ja tämmöisiä juttuja vartenhan sitä xxxl -laajuista kotivakuutusta maksetaan. Onneksi selvittiin säikähdyksellä.

Ettei tämä taas ihan valittamiseksi menisi, olen iloinen voidessani kertoa syksyn yo-kirjoitusten alkaneen osaltamme lupaavasti. Torpan Abi kuittasi perjantaina terveystiedon kokeen ja totesi jälkeenpäin lukeneensa suunnilleen oikeat asiat, piti koetta varsin järkevänä ja kohtuullisena.

Maanantaina on vuorossa lyhyt kieli, meillä se on espanja. Seuraavan kerran eväitä pakkaillaan kevättalvella, syksyn kokeet ovat nämä kaksi. Onnea  matkaan kaikille abeille !

Tähän loppuun vielä pari räpsyä ruusuista, Queen Elizabeth jaksaa puskea nuppuja ja vielä avatakin ne. On se vaan niin valtavan kaunis ruusu. Alimman kuvan ruusulle ei ole nimeä (oli joku naishenkilö) mutta kaunis on hänkin.

Leppoisaa lauantai-iltaa !