Kesävät ja kevätsä

Voi mahoton sentään kun kesävät yllätti ihmisen. Kestävä se ei ole. Kevään ja kesän vaihtumista ei huomannut, se suli helteisiin. Keväthelle ja kesähelle, vieraita asioita semmoiset ovat meille peräkurjalan eläjille, nähtyä ja koettua nyt nekin.

Rynnäköllä tulivat molemmat, kuin Sveitsi Suomen maalille. Samanlaista ryntäystä odotan Ruotsalaisten reppuun pelissä joka on ihan just katkolla. Hermo ei anna katsoa, kuuntelen mölytason nousuja ja laskuja, turvallisesti tuvasta käsin. EDIT: Alexsander Lukas / Hannu Hanhi :(

Niin se kevätsä tai kesävät, kerralla tulivat molemmat ja nousuviikolla jatkuu, hellelukemia näyttää sääkartat. Sataisi kuitenkin edes öisin, ei tuo satunnainen yökaste oikein riitä. Ainakaan painamaan koivun siitepölyjä maantasaan pois sierainkorkeudelta.

Jokainen nyt julkaistu kuva on katsaus menneisyyteen.
Ylimmän kuvan vaahteran kukinnasta lähetin kummitädilleni, nyt on jo iso lehti. Kellertävä ja kaunis toki, pehmeä ja vähän tahmea, oikea kevätnekku.

Kaunis rouva kylvyssä 

Ei viikonloppua ilman kanauutisia.
Perjantaina Hopianuoli suuntasi nokkansa kohti keskimaata. Jypinkylän rantaväylältä vilkutin kiivaasti Nemppalan suuntaan ja kaasu pohjassa jatkettiin kohti Hämeenkyröä. Sieltä Taata Sillanpään kutuaitan toisesta päädystä kyytiin lastattiin Kupu-Kalle, ihana pikkuinen häikäisevän valkoinen kukko. Korpilahdelle olimme jo jättäneet kyydissä hengailleet jättikanit.

Pikainen hölkkälenkki Kirkkonummen cittarissa ja suunta kohti Evitskogin ihania rantamaisemia.

Siirrettiin kanaboksit terassin pöydän alle ja vietettiin leppoisa perjantain myöhäisilta melkein yöttömässä yössä. Yöllä joutsenet olivat kaakattaneet omia juttujaan, kuuluisa kahden kilon siika tai sen serkku, tappajahauki puljasi ihan rantavedessä ja lopulta herättiin Kallen kiekumiseen.


Lauantaina tehtiin pikakoukkaus Karjalohjalle, halki kauniisti kukkivan läntisen Uudenmaan läänin. Ei se oikeasti mikään pikakoukkaus ollut, parituntinen vierähti kuin siivillä.

Lähtiessä kontti näytti osimmoilleen tältä:

Vantaan Kartanonkoskelta kyytiin nousi ihan tavallinen pahvilaatikollinen ihan tavallista turhaa tavaraa Siskolikan ehtymättömistä varastoista talletettavaksi Torpan tallinvintin ehtymättömään varastotilaan.

Tankattiin kuski ja apukuski kiinalaisravintolan lounasbuffetissa ja jatkettiin matkaa jonnekin Porvoon saariston peräkylään. Siellä pitikin jo lastata Hopianuolen takapenkille, vaihteeksi yksi piipittävä tipulaatikko. Sitten otettiin suunta kohti äärimmäistä itärajaa. Juuri ennen passintarkastusta koukattiin ylävasempaan ja Lappeenrannan kohdalta auton kompassi näytti suuntaa pohjoinen.

Kuulema kumia poltettiin melkein 1300 kilometriä. Suomen tiestö on hälyttävän huonossa kunnossa heti, kun poiketaan valtaväyliltä yhtään sivumpaan. Semmoista tilkkutäkkiä ovat tiet ja julmettuja monttuja, ettei taatusti yksikään ministeri asu niiden teiden varrella. Kelirikkoa, päällystevaurioita ja horsmaa kasvavia 'asfalttiteitä', niillä ajaa sisämaan asukki.

Lauantai-illan loppuhomma oli purkaa pahvilaatikoiden asukit säädyllisiin yösijoihin.

Sunnuntain aloitin haravoimalla ulkotarhat, putsaamalla kesämökit, latasin munintapesät, ruokasäiliöt, vesiastiat ja sitten pelasin kanatetristä. Yhdistelin parvet ja porukat niin tehokkaasti, että pari osastoa jäi varallekin. Minulla on tipula, teinilä, kukkola ja putka. Jokaiselle jotakin. Putkassa istuu suuruudenhullu pikkukukko jonka kohtalo on vähän kiikunkaakun. Eläinrakkaana ihmisenä annan ymmärrystä, mutta kun ei ole antaa omaa kanaparvea niin päivänsä ovat rajalliset. Yksinäinen ylijäämäkukko on surullinen luuseri.

Tulevaisuuden Toivo

Uusia kukkoja toin matkassa niin, että pikkuiset kisällikukot ovat valmiina palvelukseen sitten kun palveluksia aikanaan tarvitaan. Toivottavasti ottavat oppia mestareistaan ja pysyvät ruodussa, silmillehyppijöitä uhkaa välitön häätö Kukkolaan. Siellä opetellaan ryhmäkuria poikaporukalla ja tytöistä puhutaan vain salaa supatellen.

Hautomakoneessa tapahtui jymy-yllätys, kompostissa kertaalleen käytetyistä munista nimittäin kuoriutui neljä hyvin pirteää ja hyvin äänekästä tipusta. Maanataina ne muuttavat tipulaan, keinoemon eli lämpölevyn hellään huomaan. Koneen putsaan ja laitan matkaan, kiitos palveluksesta. Suutariksi jääneet kultamunat pääsevät kunniakierrokselle ja päätyvät toivonsa menettäneinä kompostiin. Toisessa koneessa muhii vielä parikymmentä munaa, niiden eräpäivä taitaa mennä ihan kuun loppuun.

Pariviikkoisen karenssin jälkeen uudet kanatytöt saavat hautomisluvan ja toivonkin runsain mitoin piipittäviä pesiä, kaikille paikkoja on.

Kaunokki 

Pörrö 

Kultamunat eli kompostikersat 

Kalle

Muita Helluntain operaatioita;

Iso-J laittoi sports trackerin päälle ja nylki nurmikkoa kävellen reilut 10 km, päältä ajettavalla vähän lisää, yhteismäärä oli noin 14 km. Aika tarkkaa työtä.

Hevoset tekivät osuutensa, ne niittivät suoraan kitoihinsa tunnin aikana ihan kiitettävät kilomäärät. Ponimies eniten. Hää on meidän Nätti-Jussi joka tekee aina pikkuisen isommin, kaiken.
Seniorikansalainen sai päänsä ylös ja saattoi yrttimaan uudistusprojektinsa finaaliin. Niin on hienoa jälkeä, että ansaitsee tulla kuvatuksi ihan oikealla kameralla. Palaan asiaan.

Nousuviikolla listalla on virallisia asioita, lääketieteellisiä tutkimuksia ja laitumen laittoa. Kaiken muun lisäksi. Niistä sitten tuonnempana.

Mukavaa toukokuista viikkoa sinulle. Missä lienetkin.

Tilannekatsaus

Tuomi ehti kukkaan ensin tai tasatilanteessa on perusvaahteroiden kanssa. En todellakaan muista, milloin tuomi olisi tällä korkeudella kukkinut toukokuun puolivälissä. Yleensä se on loppukuun kukkija. 

Pihlajat tulevat heti perästä, sitten sireenit ja lopuksi lumipalloheisi. Onhan minulla toki iso uusi istutusalue, jossa majailevien kukinnan ajoitusta en ole sen kummemmin vielä miettinyt. Nämä valittiin lehtien, muotojen ja värien takia, joku niistä on kaunis aina ja havut ympäri vuoden. Luotin ammattilaisiin kuin kallioon, semmoista se on Särkän taimistolla. Tyytyväisenä maksoin laskun ja katsoin kun mestari pelasi takakonttitetristä ostosteni kanssa.

Puhun siis viime kesän projektistani, kaivoksesta joka sijaitsee jätemäellä. Jota hienosti A-katsomoksi kutsutaan. Jätemäki syntyi, kun ratsastuskentän pintamaat läjättiin nätiksi kummuksi rytökivikkoon.

Rusakko typisti kaikki kolme puskaa

Lähes päivittäin pitää käydä katsomassa näiden uusien puuvartisteni kunto ja kieltämättä näyttää lupaavalta. Omatoimisesti lisäsin kattaukseen syksyllä pallesorvarinpensaan ja mongolian vaahteran. Kasvihuoneessa vartta kasvava Amurinvaahtera pääsee aikanaan samaan seurueeseen sitten aikanaan.

Tämä viikko taitaa jäädä aikakirjoihin ennätyshelteisenä.
Niin ihana kuin aurinko, lämpö ja valo ovatkin, kyllä se vähän työtehoja karsii. Sitten voikin hyvällä syyllä istuksia jossain päin pihaa ja tankata. Tänne pitää ehdottomasti saada muutama uusi istuskelupaikka lisää. Ja pihanuotio, semmoisen minä haluan. Paistanpa nuotiossa sitten vaahtokarkkeja tai makkaraa, pääasia, että tuli rätisee ja tuo tunnelmaa.

Vuokkopioni on aivan suuruudenhullu. Ja saakin olla. Se pöyhistyy vuosi vuodelta, onneksi sille on reilusti tilaa, ei tarvitse kaivaa vieruskasveja pois. Narsissit kukkivat vieressä, mutta jäävät hienosti kukittuaan katveeseen jahka tämä pöhheikkö läväyttää nuppunsa auki.

Otto tuli eilen kotiin. Ja Polleponi lähti omaansa. Kovasti ne kolme laukkailivat yhdessä, totesinkin, että meille oikeastaan mahtuisi yksi pikkuponi oikein mainiosti. Naapurin pikkutyttö oli ollut aivan lohduton kuullessaan Pollen pakanneen kauralaatikkonsa ja muuttaneen pois. Eikös jo siinä olisi pätevä syy hommata yksi pikkushettis tänne ruohonleikkuriksi?

Otto ja Ponimies ovat parturoineet tallinmäen nurmikkoa oikein antaumuksella. Otolla sentään on jotain 'pöytätapoja' mutta eräs norjalainen röhisee kuin porsas mussuttaessaan tuoretta vihreätä. Se ei paljoa turpaansa malta maasta nostaa, Otto sen sijaan katselee välillä maisemiakin.

Näin on hyvä, pojat yhes koos ja kaikki hyvin. Otto on lipsahtanut reissussaan laihan puolelle. Onneksi Dr. Green hoitaa homman nopeasti.

Kultamunista pitäisi kuoriutua edes jotain. Päivät olisivat täynnä. Niiden kanssa on kyllä ollut luvattoman paljon huonoa tuuria, toivottavasti tuuri kääntyy kun saan ensi viikolla uudet munat.
Sitä ennen tänne rantautuu uusia kanatuisia, isoja ja pieniä. Samoissa roduissa pysytään toki edelleen, uudet värit ovat nyt se juttu minkä takia reissuun lähdetään. Aina keväällä alkaa tie houkuttelemaan ja kanojen perässä on ennenkin ajettu kilometrejä kaihtamatta.

Minä tänään olin lainakonetta tyhjentämässä munista putsaamista ja palautusta varten. Yritin tulkita munasia läpivalaisemalla ja etsimässä elonmerkkejä. Siirsin kennollisen munia ja vähän päällekin kompostikeikkaa varten. Uteliaana napautin pari munaa rikki nähdäkseni vetisiä keltuaisia, eli tuskin olivat edes hedelmöittyneet. Ihan silkkaa vatkulia. Paitsi yhdessä olikin elävä tipu.

Valitettavasti tipu ei ollut vielä ihan valmis ja kuoli hetkeä myöhemmin verenvuotoon. Teki mieli lyödä itseäni nokkaan, tyhmä minä ! Vähin äänin kiikutin suurimman osan munista takaisin kotiin ja itseäni soimaten lastasin takaisin koneeseen. En tiedä mitä muut mahdollisesti elossa olleet tiput tykkäsivät ulkoilusta. Mikäli tämän käsittelyn jälkeen kuoriutuu yhtään elävää tipua, ne ovat kultaakin kalliimpia ja erinomaisen sitkeätä tekoa.

Olen ehkä tehnyt kaikki mahdolliset virheet mitä konehaudonnassa voi ylipäätään tehdä ja ne kaikki voi surutta kertoa kolmella.

Tämä on se väri, bobtail. Valkoinen kana harmaalla pyrstöllä. Nuo keltaiset jalkasulat ovat vain huonoa hygieniaa.

Huomiselle aamulle on yksi aika tärkeä tapaaminen, sitten lähdetään reissuun. Onneksi minulla on apukuski ja jo nyt veikkaan hänelle aika runsaita kilometrejä, riippuu aivan siitä, miten väsyneeksi huominen aamutapaaminen minut tekee, semmoista se on kun pitää pysyä skarppina yhtään pidempään.

Tämä helleviikko jää kirjoihin ja kansiin ennätyksellisen kuumana. Kevät tuli ja meni, nyt on kesä. Vaikka lämmöt hetkellisesti laskevatkin, se ei haittaa yhtään. Juttelin heinämiehen kanssa ja nyt pitäisi saada pikkuisen sadetta. Sitten taas sopii lämmetä. Muttei liikaa. Kävin myös siemenpakkaamolla tankkaamassa kesäksi kaurat ja muut jyvät kanalan väelle, siellä oli traktoreita kuin näyttelyssä konsanaan. Isännät hakivat siemenet kevätkylvöjä varten.
Parempaa satovuotta heille !

Jääkiekossa menee hyvin ja hyvin huonosti. Valitettavasti illan Sveitsi -peli ei näytä tässä jamassa hyvältä.  Olisi toivonut vähän tasaisempaa pelisuoritusta, nuorelta ja julmetun lahjakkaalta joukkueelta. Ja päävalmentajan pestille kunniallista loppua. Saahan sitä toivoa.

Mukavaa perjantaita ja sitä kautta rentouttavaa viikonloppua !

Suomen surkein taimikasvattaja

Tältähän se useimmiten näyttää kun meitsi ryhtyy jokakeväiseen taimikasvatushommaan.

Kovalla touhulla multia, ruukkuja ja sumutuspullojen suihkintaa. Kohta jo vihertää ja sitten iskee joko levä tai kuivaneet ruippanat nuokkuvat surullisina kuin yksityisyrittäjän silmäpussit.

Yleensä tässä vaiheessa mullokset kannetaan nöyränä kompostille. Asia kirvelee, mutta unohtuu kunnes seuraava maaliskuu koittaa. Silloin taas pelataan tuvan pöydällä pasiannsia siemenpusseilla ja usko omiin kykyihin on entistä lujempi.

Kyllä minä tänä vuonna onnistun ! Yleensä se joka onnistuu, on paikallinen puutarhuri jolta ostan tomaatit ja chilit.

(Äitikulta luonnollisesti melkein vanhuudenhöperönä ja puolisokeanakin onnistuu kasvattamaan maailman pontevimmat taimet omalla ikkunallaan. )

Tänä keväänä sama homma. Luja usko ja hirmuinen into.

Mutta tänä vuonnapa kaikki meni toisin, sokea kana löysi jyväsen. Jyvä on tässä tapauksessa mummolan ovi. Pidin minä niitä taimia hengissä useamman viikon. Sitten tuli lähtö Espanjaan Etänaperon vointia katsomaan. Enhän minä toki voinut kallisarvoisia taimia hylätä varmaan kuoloon kotijoukkojen hoiviin. Ei, minä vein ne mummolaan.

Taimet näyttivät viihtyvän mummolan ilmastossa niin hyvin, etten raaskinut kantaa niitä kotiin, pakkanenkin olisi pannut ja lumi tuiskunnut herkkien taimien päälle. Ja uutta huoltoreissua Hipsaaniaan pukkasi päälle. Sinnehän ne sitten jäivät, Äitikullan hoiviin.

Voilà, kasvihuoneessa näyttää nyt tältä;

Tomaatti rehottaa näin eläväisenä. Vielä on matkaa kukintaan ja lajikekin on mikälie satunnaistomaatti.

Taimistolta on haettava ainakin luumutomaatin taimi, semmoinen makeaakin makeampi, aromaattinen taimi joka suorastaan syttyy saadessaan kavereikseen basilikaa, chiliä ja valkosipulia, hautuessaan pitkään pastakastikkeeksi.

Ikinä en ole saanut näin eläväisen näköisiä taimia aikaiseksi, nyt ainakin 10 % on minun ansiotani.

Chilien suhteen on oltu kaksi talvea omavaraisia ja yksi huippumonikäyttöinen lajike on tullut suosikiksi. Eräs on aivan liian tulinen normaaliin ruuanlaittoon, mikälie lohikäärmeen hönkä. Tämä on satoisa ja hyvä lajike, ei voi annostella liikaa.

Äitikulta pukkasi multaan samettiruusua. Sitä meillä kasvaa siellä, minne toivotaan räikeää oranssia piristystä ja ötökkäkarkoittajaa. Eli vähän kaikkialla.

Tässä siemenpussissa on koko riemukirjava värien ilotulitus hempeän keltaisesta kirkuvan oranssin kautta punaiseen.

Let's see.

Miinanköynnös, ensimmäistä kertaa se tarvitsi tukikepit. Eräs näppärä seniorikansalainen kipaisi laitumen peränurkkaan ja nylki pari pajua. Tästä heräsi oitis kysymys, miten minä ikinä saan nuo elävinä irti tuistaan kun tarkoitus oli a) vapaasti roikkuva b) vapaasti kiipeävä kesäkasvi. Halusin niitä saunamökin kaiteelle ja kulmatolppaan.

Eiköhän tuolle jotain keksitä.

Kasvihuoneessa on lisäksi aikamoinen keko käppyräisiä turveruukkuja, niissä multaa ja ainakin muutamissa Johanneksen leipäpuun siemeniä. Itävät jos jaksavat. Kastelen jos jaksan.

Yksi sysisurkea sitruunantaimi ja sitten tuo ylimmäisen kuvan yritelmä, en edes muista mitä siinä piti olla.

Tämä sen sijaan löytyi hengissä talven jäljiltä. Vaahtera se on ja Titalta lähtöisin. Nyt pitäisi tietää liittyykö lähistöltä löytynyt laminoitu nimisäle ko. taimeen vai onko minulla jossain jemmassa Amurinvaahtera vuodelta 2010 ?

Eikä tässä vielä kaikki. 

Menin onneton voittamaan Maatiaiskanasen blogin siemenpussiarvonnassa monta pussia siemeniä.  Vastuutin ne oitis Äitikullalle.  Ne pääsevät multiin kun ajankohta on sopiva, kuu nouseva ja taimilavat valmiit. Kasvihuoneessa on lisäksi tämmöisiä (alakuva) jaa muistaakseni jossain muualla hukkapiilojemmassa on vielä kymmenkunta muuta. Huhhahhei, tässähän alkaa tuntea olonsa melkein päteväksi.

Ainakaan kompostiin en ole vielä vienyt yhtään yritelmää.

Että tämmöisiä, joskus sitä saattaa päästä ainakin maalisuoralle -ja kompastua kalkkiviivoihin. Nyt kyllä näyttää aika hyvältä tämä taimikasvatushomma. Minä opin !

Hellekeli hellii, kasvihuoneeseen ei ole ikinä vedetty vesiletkuja näin aikaisin ja varsinaisiin kasvualustoihin pitäisi istuttaa aika paljon taimia. Heti kun paahteessa kykenee jotain tekemään ilman lämpöhalvausta. Meillä tänään +28.

Ponit makasivat sorkat suorana tarhassa ja Ponimies sai kesäkengät vihdoin. Kun kengittäjällä on 720 tuhatta ajettu auto, ei sillä liikuta ihan pilkulleen sovitulla viikolla. Onneksi tuli nyt, huomenna kuulema alkaa peltotyöt.

Toimeliasta tiistaita, missä lienetkin !

Pohjolan palmu, Tuurenpihlaja

Onhan mulla punaistakin primulaa !

Herranterttunen

Kaikenlaisia kulkijoita

Näistä mainioista matameista tykkään ihan mahdottoman paljon, ovat niin hauskaa sakkia, että ihan ihmettelen miksi en näitä plymouth rockeja ole aiemmin hankkinut. Rauhallisia, uteliaita ja ihan kelpo munaajiakin.

Niin sitä saatiin taputeltua Äitienpäivä 2018 historiaan. Ennätyshelteet vähän hillitsivät hommia, mutta aina sitä jotain pientä saa aikaiseksi. Aamukahvitarjoilu oli ihan inhimilliseen aikaan eikä ruukkuruususta tarvinnut tinkiä tänä vuonnakaan. Meillä on vähän perheen sisäisenä vitsinä tämä ruukkuruusuhomma, Perikunnalle taitaa olla kunnia-asia löytää ökyisin ruusu. Eipä siinä mittään, kaunis on katsella.

Pihakierros kertoi kevään harppovan eteenpäin valtaisin askelin.
Luonto on nyt tuoreen vihreä ja kaikki on niin uutta ja raikasta.

Ponimies pääsi eilen peltolaukoille naapurin toimesta. Sekin teki pienet ilopukittelut ja lenkin jälkeen sai mussuttaa vihreää, suukin meni vihreäksi. Otto on tulossa kotiin keskiviikkona ja valitettavasti pieni valkea ystäväni Polle lähtee samoihin aikoihin kotiinsa. Kyllähän minä mokoman pitäisin, on se niin mahdottoman veikeä tapaus.

Pollenkin karvanuttu alkaa irrota, huomattavasti vähempänä on jo se mammutin turkki. Ja uusi sileä kesäkarva kiiltää pellava- ja hamppukuurin jälkeen. Hieno poni.

Ponimiehen häntä ja Polle

Nasse Napanderillekin riittää virtaa. Vanha vispiläkinttu jaksaa sipsuttaa pihalla, varjosta varjoon. Vähän väliä se käy meidän takaovellamme narisemassa, pieniä purutikkuja on aina uponnut tuohon kitaan tolkuttomat määrät, niin nytkin.

Tulee aina hyvä mieli, kun näen tuon pienen ja nyt jo harmaantuneen, Pullervo-norppaa muistuttavan hahmon pötkeltävän maisemassa. Onhan 12-vuotias borderi jo aikamoinen ikänestori. Onneksi on terveyttä ja terrierin sisua, niillä pääsee pitkälle vaikka näkö jo vaatisi vähintään lukulaseja eikä kuulokaan ole ihan terävimmillään. Kuulo on jalostunut entistä valikoivammaksi. Jonniinjoutavat tiedustelut 'missä Nasse?' eivät aiheuta koirassa juurikaan toimenpiteitä. Mutta auta varjele jos joku avaa grillin kannen tai nuolaisee jäätelöä, Nasse on paikalla viivana.

Monia vuosia Nasselle !

Sitten nämä, näille punapenteleille en toivo monia vuosia enkä pitkää ikää. Siellä ne liljan lehdellä viettävät hillitöntä elämäänsä ja minkä pariutumiselta ehtivät, syövät reikiä liljoihin. Onhan tuo nyt ihan härskiä peliä enkä suvaitse sitä laisinkaan.

Kuningatarkimalaiset ovat olleet lentoliikenteessä. Näitä näkee nyt todella paljon kun etsivät sopivaa pesäpaikkaa. Kiikutin kolme sisätiloihin eksynyttä surisijaa ulos, ihan perinteisellä kuppi ja kortti taktiikalla pyydystin ikkunalta ja päästin ulko-ovelta vapaaksi etsimään soveliaampaa asuinsijaa.

Tämä pyllerö touhusi kasvihuoneen kulmalla. Pitäisi varmaan hankkia jokin uusi makrolinssi, ihan näitä pienimpiä varten. Olisiko suosituksia Canonin kameraan ?

Tämmöistä tänne ja uutta viikkoa kohti. Täällä ollaan jännän äärellä tipujen suhteen. Niitä pitäisi kuoriutua aivan näinä päivinä. Eilen huomasin kauhukseni, että toisen hautomakoneen virtajohto oli poissa seinästä, pullea Elmo on ilmeisesti survoutunut turhan ahtaaseen koloon ja toheloinut piuhat irti. En tiedä kuinka kauan kone oli ilman virtoja, ainakin se oli jäähtynyt. Nyt sitten kädet ristiin kyynärpäitä myöten ja toivotaan, että kultamunat eivät ole nyt kompostikamaa.

Aurinkoa viikkoosi !

Äiti ihan pihalla

Tita, onko tämä nyt skopolia vai sittenkin jokin muu? Se synkeän sininen varhainen perenna.

Ihana lauantaipäivä takana! Jo aamulla aamuaurinko paistoi todella kuumasti tallin päätyyn. Eikä siitä ainakaan lämpö laantunut, autossa piti näpyttää ilmastointia astetta rankemmalle ja ottaa ratinlämmitin pois päältä. Kyllä tarkeni.

Piipahdin äkkiä kaupungissa ja sitten olikin jo hirmuinen kiire pihahommiin. Meinasin vattupuskat siivota, sen mitä kauriiden talvisyöminkien jälkeen on enää siivottavaa. Siellä oli kuitenkin niin tolkuttoman kuuma, että luikin äkkiä takaisin ja kumarruin ikuisen työmaan, vuohenputken kiusaamisen pariin.

Mielessä kävi jo hankkia jotain lehtiin siveltävää tappomyrkkyä, siis vuohenputkelle. En oikein tiedä, kemiallinen sodankäynti on aina vähän arveluttavaa. Kyllähän minä olen viskiä ja konjakkia kaatanut myyränkoloihin litratolkulla, mutta että ihan torjunta-aineita. Pitää tuumata.

Vietin mukavan tovin kentän laidalla katsomassa kun Ponimies jumppasi, hyppäsi ja asetteli askeleitaan puomien väliin. On se vaan niin pahuksen hieno kapistus.

Pääsi mokoma vielä maastolenkillekin, löysivät oikein kivan jälkilämpöjen tasaamislenkin. Enin osa metsässä, sitten pellolla ja sitten ihan asfalttitietä pitkin kotiin.

Polle huusi kurkku suorana tarhassa, ei taatusti suostu enää elelemään yksinään jahka täältä kotiutuu. Kyllä minä tilaa järjestän mikäli Polle tänne jäisi. Otto on tulossa kotiin ilmeisesti vähän etuajassa ja Polle joutuu luopumaan hulppean kokoisesta yksiöstään. Mutta kuten sanoin, aina on tilaa ponille.

Molemmat ponit saavat mussuttaa uutta vihreää aina kun joku joutaa narun jatkona seisomaan. Ponimies etenkin vaipuu suorastaan transsiin, vihreä on huumaavan ihanaa.

Kaikenlaista saatiin pihalla väsäiltyä, yksi jos toinen paikka alkaa olla kunnossa kesää varten. Pottumopo on parkkeerattu kasvimaan laidalle, se myllätään huomenna. En ole ihan varma, pannaanko tänä kesänä peruna ylä- vai alapeltoon, ylös olin vähän kaavaillut niitä lavoja. Äitikullan löytämä valkosipulirivistö muuttaa vähän tilankäyttösuunnitelmia.

Pähkäiltiin myös puutarhajätteen kompostointia ja vähäisen biojätteen jatkojalostusta. Meiltä kun ei kompostoriin heru kahvinporoja kummempaa, kanalaan uppoaa kaikki ruuanjämä. Myös tallin lantalava on sijoitettava vähän fiksummin, nyt se on ihan tyhmästi ihan liian näköisällä paikalla. Mutta kun pitää huomioida talvella satava lumi ja lumiauran reitit, ei lantalavalle olekaan ihan niin helppoa paikkaa. Tai on, mutta kun se pitäisi saada säännöllisesti tyhjäksikin. Tämmöisiä sitä pohtii vaikka näennäisen laiskana lojuu korituolissa ja pyörittelee viinilasia käpälissään.

Uusia esikoita puhkeaa kukkaan päivittäin. Ainakin keltaista, valkoista ja lilaa täällä on. Helakan punainen olisi ihana lisä.

Totesin myös, että täällä olisi jaettavaksi asti pikkusydäntä, sitä särkynyttä miniversiona. On ryöpsähtänyt ihan hulluksi kasvihuoneen aurinkoisella seinustalla. Punaista ja valkoista, molempia on ihan hillittömästi. Saa tulla kuokkimaan! Pollenpotkuakin olisi tarjolla, niin paljon kuin jaksaa itse lapioida säkkiin.

Vuokkopioni pitää ehdotomasti jakaa syksyllä, kohta se tukehtuu omaan suuruuteensa. Piti poistaa aiemmin asennettu pionituki, se on ihan auttamattomasti pieni. Ei mahdu kuin keskusta tukeen, loput reuhottaa valtoimenaan. Muistaakseni puutarhamyymälässä oli semmoinen tuki jonka halkaisija oli about 80 cm, se olisi ehkä riittävä. Tänä keväänä.

Liljakukot ovat saapuneet:

Punaisia penteleitä on liljapenkissä vaikka miten paljon ja kaikissa muissakin liljakasveissa on joko punaisia pariskuntia tai siistejä reikiä lehdissä. Yhtään en tykkää ja murhaan kaikki ihan saman tien kun mokomia näen. Millainen kesä tästä onkaan liljoille tulossa jos jo tässä vaiheessa noita ryökäleitä on noin paljon? Pitää ehkä usuttaa kanat liljapenkkiin.

Kanoja katselin tänään moneen otteeseen. Ovat ne ihan hirmuisen herttaisia. Mitä isompia, sitä rauhallisempia ja hiljaisempia. Rouvia pylleröi vähän joka puskan juurella joko ottamassa aurinkoa, kylpemässä tai tonkimassa matoja. Huomenna niilläkin on juhlat, pottumopon mylläyksen jälkeen kasvimaalta löytyy vaikka mitä herkkuja.

Oli kivaa grillailla illalla kun ihan jaloissa notkuivat koirat ja parin metrin päästä herkkuja härkkyi tomera kanalauma.

Tuskin maltan odottaa ensi viikkoon jolloin kultamunien ensimmäinen erä pitäisi kuoriutua. Ensi viikonloppuna tehdään pikainen kanarundi etelä-Suomeen ja voi pojat, sieltä sitä on herkkuja tulossa! 

Nyt nautitaan kuitenkin lauantai-illasta ja toivotellaan jo ennakkoon kaikille äideille, äitien lapsille ja muuten vaan oikein aurinkoista ja leppoisaa pyhäpäivää !

Siirryn lätkäkatsomoon, hyvällä mallilla on Suomen peli nyt. Europliisuista en niin välitä, sitten Paradise Oscarin ei ole kummoisia viisuja ollut. 

Leppoisaa iltaa ja mukavaa sunnuntaita, olitpa äiti tai jonkun äidin lapsi!

Karvaista kauneutta 

Mahtilipstikka