Winter wonderland, pari ajatusta lumesta

Ihmisen muisti on hirmuisen lyhyt.
Penskana sitä tottui siihen, että talvet ovat yhtäkuin lumi, pakkanen ja pimeys. Tehtiin lumilinnoja ja otettiin talvestakin kaikki irti, hiihdettiin, luisteltiin ja rämmittiin pulkkamäessä sekä umpihangessa.

Sitten kun mie Karjalast läksin etelään, piti totutella märkiin loskatalviin. Koko ajan oli märkää, kylmää, loskaista ja ikävää. Sitä odotti lunta ja pakkasta ainaisen märän mustuuden tilalle.

Kun muutettiin Torpalle, ensimmäinen lumitalvi pitkään aikaan oli kiva. Koirat pysyivät ulkona puhtaina, matot sai viskata portailta hankeen ja lumi oli kuin uusi, eksoottinen elementti.
Kaikkeen kuitenkin tottuu ja asiat arkipäiväistyvät. Myös luminen pakkastalvi, semmoisia ne tällä korkeudella tuppaavat olemaan, vaikka kaikenlaisia kevytversioitakin on nähty.

Noh, on talvia ja on talvia. Ihan kaikkiin talven olomuotoihin olen tässä vaiheessa maaliskuuta aina ollut erittäin kyllästynyt, saturaatiopiste on saavutettu ja nyt talvi ns. pilaa omaa mainettaan kun ei osaa väistää ja tehdä tilaa keväälle.

Onhan se tietysti hyvä, että on oikeaa lunta.
Ruusut ja pionit talvehtivat taatusti turvassa jäneksien ja rusakoiden härskeiltä lähentelyiltä, toivottavasti pitävät pintansa myös myyrien suhteen. Pikkuisen kuumottaa tuurenpihlajan kohtalo, sen latvus on suojatta eikä jänesten rallipolulle ole pitkä matka istutuspaikalta, varjele!

Tasaisella ja aukealla paikalla, josta lumensyvyys pitäisi mitata, voin heittää silmämääräisenä arviona noin 70 cm sitä ihtiään. Näissä kuvissa näkyy pihatien reunat ja tuohon kuusen eteen on lumiaura lingonnut massaa koko pitkän talven.

Talon päädyssä olevassa perennapenkissä on ollut varsin hyvä lumensyvyyden mittari, kukko. Kivellä seisoo rautainen helttapää ja yleensä tähän aikaan vuodessa on vähintään heltta näkyvissä.

Tässä alemmassa kuvassa on kesällä hevosten suihkupaikka. Pihlajan alla tallinmäessä on hyvä huljauttaa jumpalla hionnut ratsu. Tässä menee nyt muutama tovi ennekuin tuossa ruunaa suihkutellaan. Tuskinpa vappuna grillin paikkakaan on vapaana, siinä on nyt metrinen kinos.

Bongailin tänään lumitöitä tehdessäni muitakin maamerkkejä, mitään ei näy. Paitsi lunta.

Niin, lunta on satanut koko päivän, sakeasti.
Iso-J teki aamuvarhaisella lähtiessään sen verran lumihommia, että pääsi suunnilleen kuivin lahkein autotalliin. Minä tein lumihommat päivällä ja aurakin kävi. Illalla piti taas kolata ja lapioida ja reissusta palattuaan Iso-J teki avasi pihapolut uudelleen.

Sademääräksi voi ihan rehellisesti heittää +-15 cm. Ensi yön aikana lumisade kuulema väistyy jonnekin ja pakkanen kiristyy. Perjantaina tarvitaan aurinkolaseja ja pipoa, pakkasta rapsakkaat -10°.
Ja samaa rallia luvassa seuraavakin viikko, lunta ja pakkasta, pakkaspäivinä sentään paistaa aurinko.

Tähän loppuun pitäisi kai heittää joku kiitollinen ja positiivinen ajatus. Sori, ei heru. Ei irtoa.
Minä toivon vain, että näiden pakkasten ja lumisateiden jälkeen tulisi lämpöinen etelätuuli joka kerralla humauttaisi nuo penkat ja kinokset  muistojen joukkoon.

Ihan oikeasti, minä olen iloinen siitä, että on neljä selkeää vuodenaikaa. Nyt olisi kevään vuoro. Tule jo!

Kevään uutuusmuotia

Pikkukoira sai kevään kunniaksi upouudet henkselit eli valjaat. Kuka sitä nyt ikivanhassa kaulapannassa tepastelee kun hienoja supersankarikuosillisia valjaitakin on saatavana?

Suurin ja ainoa ongelma meillä oli valinnanvaikeus. Mutta onhan se niin, että vain nämä ovat Peetulle ainoat oikeat. Koska malli on käännettävä, pyhänä voidaan pukeutua punaiseen.

Tutustu ja ihastu! www.dukier.com

Peetu lähettää kaikille ihailijoilleen terveisiä ja näyttää vähän poseerauksen mallia, helppohan se on kun ei tarvitse lumessa ja pakkasessa kärvistellä.

Kevätpäiväntasaus 2018

Hopsanhei, se on kevätpäiväntasaus tänään. Portailta katsoessa näen vain hanget korkeat nietokset. Rakkaat pionini ja ruusuni ovat vielä tukevan penkan alla, päällä vajaa metri lunta. Alppiruusuyritelmäni talvehtii toivottavasti tyytyväisenä kinoksessa, kaikista muista puhumattakaan. On jotenkin kuvaavaa, että jouluruusu kukkii meillä yleensä kesäkuussa.

Juuri nyt pyryttää oikein kunnolla ja kohtalainen koillistuuli pyörittelee uusia valleja pihaan ja pihatielle. Hevoset seisovat toppatakeissaan pyllyt kohti tuulta. Onhan tässä vähän hammastenkiristystä ja ruikutuksen makua mukana vaan minkäs säälle teet?

Tänään on siis oikein hyvä päivä saattaa paperityöt finaaliin ja piipahtaa apteekissa tankkaamassa dosetti.

Onneksi sentään sisätiloissa vihertää, taimilaatikoissa on kaikenlaista pikkulehteä ja pelargoniatkin näyttävät selvinneen vuosihuollosta. Oikein sievästi siellä freesit lehdet kurkottelevat valoa kohti.

Lyijykukkakin näytti selvinneen ensimmäisestä pohjolan talvestaan ja puskee uutta lehteä.

Se vain on tämä ihmisen mieli semmoinen, että valon lisääntyessä kaipaa jo muutosta vuodenaikaankin. Toki kevät tulee vasta kunnon karistajaisten jälkeen, eli ainakin kolme kevätmyräkkää vielä saadaan. Auttaisihan sekin, että tuulen suunta kääntyisi nyt jollekin lämpimämmälle kantille ja toisi hönkäyksen etelästä.

Vaan koska kevät ei aina tule toivottuun aikaan pyytäjän luo, täytyy pyytäjän lähteä kevättä vastaan. Ensi tiistaina toivottavasti herään taas mustarastaan lauluun ja auringonpaisteeseen.

Koetan kaivella tähän vähän mieltä piristäviä kuvia.
Hammasta purren, kevättä kohti!

20.3.2015

Ja äkkiä onkin maanantai

Vilahti sitten viikonloppu ohi, en oikein kerennyt edes sisäistämään koko hommaa.
Lauantaina piipahdettiin Suurmarkkinoilla ja minulta lohkesi poskihammas. Tai ainakin kunnon klöntti amalgaamia pyöri suussani pääsiäisrakeiden seassa. Vastenmielinen kokemus.

Piipahdin lauantai-illan ratoksi päivystyksessä, jossa nuori venäläisittäin liudentava poninhäntäpää törkki hammasparkaa ja länttäsi siihen väliaikaisen paikan. Kuulema iso remontti on tehtävä, hän ei päivystyksessä semmoisiin ryhdy. Niinpä minun on lähestyttävä omaa hammaslääkäriäni ja ryhdyttävä psyykkaamaan itseäni urheaksi potilaaksi.

En kyllä tiedä toista yhtä miellyttävää lääkäriä kuin tämä omani, joten rohkein mielin loikoilen hänen tuolissaan ja avaan suuni. Hän poisti muutama vuosi sitten viimeisen viisaudenhampaani, semmoisen kyljellään köllöttäneen. Koskapa isompia traumoja toimenpiteestä ei jäänyt (kummallekaan), voinen luottaa hyvään yhteistyöhön tälläkin kertaa.

Kanalassakin ryhdyttiin yhteistyöhön ja munarännit voidaan julistaa lopullisesti auenneiksi. Pääsiäismunia ei tarvitse erikseen maalata, nämä ovat niin kauniita suoraan pesästä nostettuinakin.

Pääsiäistä en oikein osaa ryhtyä valmistelemaan sen kummemmin, ensi maanantaina kurvaillaan etelän valoihin ja yölennolla singahdan Santa semanan tapahtumiin.

Pikkuisen tässä ollaan jännän äärellä, Oton pitäisi lähteä aprillipäivänä maneesitallille leiritykseen ja itse olen silloin noin 4000 km etelämpänä. Toisaalta tyttö jonka hoteisiin Otto menee, on kunnostautunut hevoshommissa joten ei pitäisi turhia murehtia. Lähinnä vaan mietin osaavatko pakata kaikki Oton kamppeet mukaan ja ehdinkö saamaan riittävästi puhtaita satulahuopia kyytiin.

Tänne tulevaksi kaavailtu seuraponi joutuukin ehkä töihin omalla kotitallillaan joten vaihtoehto B pitää keksiä ja vähän äkkiä.

Kenttä muuten aurattiin tälle keväälle (toivottavasti) viimeisen kerran. Nyt jos ei enää sataisi lunta ainakaan isoja määriä, se olisi nopeasti sula ja kuiva.

Perjantaina otin ruunat kentälle kirmailemaan, kumpainenkin toki omalla vuorollaan. Koska kamerakin oli hollilla, otin muutaman räpsyn. Tummuva ilta teki valosta hauskan ja syntyi sangen daideellisia otoksia, olokeepa hyvät.

Ja ei, Lelluakaan ei vahingoitettu kuvauksen aikana, ihmeen hyvin se niinkin tyhmäksi koiraksi tottelee käskyjä.

Nasse pääsi trimmiin ja on nyt ajeltu lyhyeen turkkiin. Karvamörön karvojen alta paljastui ruoka-aikaan tunnollisesti päivystänyt paksukainen, aivan mahdoton pullukka. Pitää ottaa Nassekin kentälle mukaan juoksemaan.

Tämmöistä tänne, kivaa viikkoa!

Stand by

Autoon mennessä näkee ikkunasta tämmöisen maiseman. Pikkuisen tuli katolta lunta ja tokihan sitä oli maassakin valmiina koko talven annos. Se on semmoinen juttu, että juhannuksen juomat saa nakata kätevästi jäähtymään suoraan autosta tuohon penkkaan. Ei nimittäin tällä menolla sula pohjoisseinältä ihan viikoissa.

Talvi on jämähtänyt totaaliseen stand by -tilaan. Kipakka pohjoisenpuolen tuuli terävöittää pakkasen erittäin purevaksi ja hyytäväksi. Lisäksi tuulenmokoma on puhaltanut katalia kinoksia kaikille poluille ja piha-alueille. Hevoset saivat tehdä hartiavoimin töitä puskeakseen tarhastaan polut ja reitit auki. Eikä se minullekaan ollut kevyttä raahata vesisankoja juomapaljuun.

Mutta toisaalta aurinko tekee parhaansa.
Se lämmittää jo ihan oikeasti ja nenänpäässä on ensimmäinen kesakko. Kunhan nämä pohjoisen polaaripyörteet purjehtivat takaisin sinne minne kuuluvatkin, alkaa kevät täälläkin harppoa eteenpäin kunnon askelin. Nyt se tuntuu vain pyörivän edestakaisin epätietoisena oikeasta kulkusuunnasta.

Kotona yritän viritellä kevättä parhaani mukaan. Valkoisia helmihyasintteja en kertakaikkiaan voinut vastustaa ja pienen etsiskelyn jälkeen niiden paikka löytyi eteisestä. Siellä viileässä ne viihtyvät ja toivottavat kotiintulijan tervetulleeksi.

Ruukkuja olen kanniskellut edestakaisin muutenkin, käpypalmu löysi paikkansa tuvasta. Siihen pitää varmaan laittaa karhuntarrapalat sekä ruukkuun, että aluspylvääseen, sillä tuo pylväs on toiminut enimmäkseen kissakansalaisten pomppualustana ikkunalaudalle.

Yhden ylikasvaneen ja liian pienessä ruukussa kituneen murattivyyhdin purin ja ruukutin uudelleen. Sille ja muille makuuhuoneen kasveille pitää pyöritellä uudet asuinsijat, peikonlehti vyöryy aivan kauheana massana kohti lattiaa ja kliivia tikahtuu kohta taustalle.

Syy siihen, että panostan tässä kevään stand by -tilassa niin paljon sisäkukkiin on yksinkertainen. Minä aion hyödyntää tulevan kesän (joo, kyllä se tulee) kotonalomailun mahdollisimman paljon ulkohommia hoitaen, remonttia ja muuta askaretta on paljon. Silloin ei ole aikaa kökkiä sisällä. 

Samaan hengenvetoon voin tunnustaa, että en ole montaakaan ajatusta sisäkukilleni uhrannut moneen vuoteen, on ollut kaikenlaista muuta mietittävää. Surutta olen kompostiin nakanneet ne, jotka eivät ole olostaan nauttineet. Jäljellejääneitä olen nyt yrittänyt lepytellä parhaani mukaan. Saint Pauliallekin tarjosin kahvia.

Elmo on ollut hieman nyrpeänä kun koko ajan joutuu jäähylle eikä saa osallistua kasvinhoitohommiin. Niin mielellään utelias kattinen osallistuisi, kaikkea pitää ainakin kopaista muutaman kerran ja mieluiten maistaakin. Sumutuspullon suihkeita olisi Elmon mielestä aivan superhauskaa jahdata ja se yrittääkin ihan omin käpälin saada sumutuspulloa toimimaan. Vettä onkin sitten kaikkialla.

Kylvökseni ovat ainakin vielä kohtuullisessa kunnossa. Ei kasva levä eikä home. Joku on jo puskenut vartta ylös mullasta, en vain millään meinaa muistaa oliko se Miinanköynnös vai Mimosa. Pitkää ikää vaan sillekin yrittäjälle.

Toveri Tita Unelmia ruusuista -blogistaan kehotti kokeilemaan idioottivarmaa samettiruusua ja niinpä nappasin ostoskärryyn pari läpyskää sitäkin sorttia, eihän tuossa iso vahinko tule *kolkkoa naurua*.

Äitikulta on ansiokkaasti kasvattanut joka vuosi samettikukkia, niillä pitää ryytimaan ja kasvarin vähän puhtaanpana ötököistä ja onhan se ihanan pirteä väripilkku vihreässä massassa. Tänä vuonna hän ei kuitenkaan meinaa esikasvatushommiin ryhtyä, vaan kylvää krassinsa ja hajuherneensä suoraan maahan (ja onnistuu aina) joten samettiruusuhomma jäi minun tutiseville hartioilleni. Paitsi että ennen Hipsaaniaan heilahtamistani kiikutan kaikki multakokkareet Äitikullan residenssin aurinkoiselle ikkunalaudalle. Mikäli niissä multakasoissa on vielä silloin elämää.

Viikonloppuun on kasautunut rutkasti paperitöitä ja koska kanalakin on siivottu, en voi väistellä silläkään verukkeella. Jonkunlainen koivuklapihomma on kuulema myös ohjelmassa, voi ollakin, että paneudun siihen aivan erityisen pontevana. Onhan se ihan kivaa vaihtelua matkalaskujen kuittien setvimiseen.

Viikonloppuun on paneuduttu tavallista hauskemmilla perjantaipulloilla, artesaanilimujen pienimuotoinen tasting ohjelmassa.

Mukavaa ja toivottavasti keväistä viikonloppua!

Kevätrallia

Elmon aamuinen peli oli kerrasta poikki, pikkukissa lensi välittömästi jäähylle kun ihana huonekuuseni rojahti lattialle. Kuvassa ei näy, latva on kuitenkin poikki. Olkoonkin huonekuusi, minä luotan pikkupuun sitkeyteen ja siihen, että uusi latvus pongahtaa esiin pikimmiten.

Elmokin sai armon ja pääsi penaltyboxista vartin jälkeen. On muuten toipunut pallienmenetyksestään mainiosti, vauhtia ja ruokahalua riittää.

Kissat ottavat ilon irti kun Iso-J ja kaikenlaiset leikkimisrajoitteet poistuivat Torpalta. Tuvan matot saisi naulata lattiaan kun rallin tiimellyksessä kurvaillaan. Tiesitkö muuten, että kissan tassutkin natisevat lattialla oikein tiukoissa kurveissa?

Pienoisella kauhulla odotan kevään ensimmäisiä kärpäsiä, niitä jotka ryömivät jostain pinkopahvin välistä surisemaan. Ei kestä Elmon itsekuri semmoista.

Kaipa valon lisääntyminen niitäkin villitsee. Kaikilla on hölmön pöljä ja samalla hämmästynyt ilme kun ne pysähtyvät kesken rallinsa arvailemaan seuraavaa ryntäyssuuntaa.

Valon määrä on lisääntynyt huikeasti. Eilen oli ihan oikea kevään tuntu ulkoilmassa, satoi välillä vettä, välillä räntää ja plussalla käytiin. Vuorokauden lumisumma on kaikissa olomuodoissaan pahuksen raskasta uutta lunta n. 15 cm ja katoilta vyöryy alas lisää. Täytyykin käydä katsomassa kasvihuoneen tilanne.

Auramies kikkaili pihassa liki puoli tuntia, lumi on raskasta ja sitä on paljon. Meillä on tapana kolata pihan käytäviltä lumet keskemmälle ja traktori hoitaa ne sopivasti sivuun.

Ratsastuskentän auraaminen on näin keväisin taitolaji ja onneakin tarvitaan, että ajoitus on oikea. Nyt kun pakkasella ollaan, sen voi vielä kerran aurata, sitten lumimassaa on vähemmän ja sulaa/kuivaa nopeammin. Eipä sillä, että kenttää nyt paljoa käytettäisikään, hevoset ovat talvilomalla ja riekkuvat omissa touhuissaan.

Kovasti odotan hevostenkin puolesta aurinkoisia keväpäiviä, saisivat olla loimetta ja pöllytellä villahousujaan ulos lumeen. Sen verran nuutuneilta vaikuttavat, että taidan lirauttaa pienen vitamiinikuurin juomaveteen molemmille.

Sekin vielä on mainittava, että tänä aamuna yrittäessäni hankkiutua sängystä ylös kuulin pitkästä aikaa oikeaa linnunlaulua. Ei se ollut mustarastas (vieläkään) vaan joku toinen tirppa viserteli oikein keväisellä nuotilla. Kohtahan ne alkavat parveilla tallin liepeillä ja kerätä hevosenkarvoja pesiä varten. Nyt olisi hyvä aika putsata linnunpöntöt mutta eihän tuolla pihalla pääse mihinkään kun lunta on melkein kaulaan saakka.

Tinteillä näkyy myös olevan rallifiilistä, kovin vauhdikkaita lentoesityksiä sain ihailla.

Vaikka nyt ikkunantakaista lumisadetta katsoessa onkin vaikea uskoa kevääseen, uskon kuitenkin lintujen visertelemään viestiin, on se kevät tulossa.

Ihan varuilta kuitenkin klikkasin itselleni lennot andalucian kevääseen, aamukammassa 12,  muy bien. Hevostenhoitokin järjestyi melko kivuttomasti, luotettava vt. tallimestari lupautui palvelukseen ja naapuristakin löytyy käsipareja avuksi. Saan pitkän vapaan pääsiäisen kunniaksi, jippii jihuu.

Lesoilen vielä, onnistuin kaivamaan netistä sangen kohtuuhintaiset lennot. Pääsiäinen on tunnetusti aivan katalan hintaista aikaa lentomatkustajille, vain noidat lentävät ilmaiseksi mutta meitsi veti välistä -ja vielä suorat lennot.

Kivaa viikonjatkoa, ralli päälle!

Hullua päässä

Kompostikuorma 

Felixin harharetket 

Seisaalleen kuoli

Ihan täytyy muistiin kirjata, olen tänään vaihtanut pelargoneille multia, ruukkuja, leikkonut pistokkaita ja törkkinyt niitä multiin. Kaksi vanhaa Mårbackan ränsistynyttä ruippanaa viskasin tylysti roskiin, samoin sopeutumattoman eukalyptuksen. Siivosin kaksi murattia joista isomman survoin koristelintuhäkkiin, toinen on ihan surkimus ja saa kasvatella juuriaan tuoreessa mullassa.

Piti oikein miettiä milloin olen viimeksi itse multienvaihtohommia tehnyt, ehkä joskus Espoossa. Tänne muutettua homma luiskahti ihan itsestään Seniorikansalaiselle. Nyt sitten ihan itse ryhdyin hommaan.
.
Hyvinhän mummokulta on homman hoitanut, vanhimmat pelargoniani ovat yli kymmenvuotiaita, aikanaan Hagalandetin puutarhalta ostettuja. Jopa yksi valkoinen Mårbacka sinnittelee vielä hengissä. Hoidosta huolimatta, sitkeitä ovat mokomat.

Kuva Pinterestistä

Lauantaina jo tämä keväthulluus iski. Samaa tahtia kun B-influenssa kaikkoaa, tulee jotain muuta hulluutta päähän. Lauantaina rymysin kanalassa ja siivosin koko kioskin. Iso-J raahasi ison teollisuusimurinsa paikalle ja imaisi ällöttävät pölymadot katosta pois, verkot ja hirretkin puhdistuivat hienosti.

Lauantaina otin tukkapääkanat (ne kaksi jotka enää ovat jäljellä) kainaloon ja kipaistiin tukkapesulle.
Samaan hässäkkään otin jokaisen siipiveikon ruumiintarkastukseen, leikkasin kynnet ja tuikkasin kalkkijalan hoitamiseen tarkoitetun Ivomectiinin niskaan. Munat on siltä osastolta nyt kuukauden ajan kompostikamaa.

Kaikken pahiten kalkkijalasta kärsi Iso-J:n pulska rouva (en minä). Se pääsi jalkakylpyyn ja rasvasin vielä jokaisen varpaan Scaly Leg ointmentilla. Reppana nilkutti oikeaa jalkaansa, varmaan teki kipeää kun vaiva oli niin pahana. Harmittaa, etten huomannut asiaa aikaisemmin.

Toivottavasti Paksu Bertta tuosta vielä toipuu ja pääsee pihapartioon ensi kesänäkin.

Sunnuntaina siis mesoin niiden siemenkylvösteni kanssa ja tänään rääkkäsin ruukkukukkia.
Mihinkähän tässä vielä päästään jahka viikko on ns. pulkassa?

Seuraava työmaa odottaa tallissa ja kaksi nälkiintynyttä poniaan odottaa heiniään tarhassa, Ponimiehen syyllistävä katse porautuu talon hirsienkin läpi.

Pitää mennä, moido!

PeeÄääs:
Hälyyyytys, täällä rääkätään kissoja. Ihan heitteille jätetään, ulos hankeen hylätään. T.Felix

PeeÄääs2:
Felix oli luikahtanut ovesta samalla kuin minä ja Lellu lähdettiin talliin. Päivällä, kun olin etukuistilla ruokkoamassa pelakuita, kuului oven takaa surkea parku ja mölinä. Kukapa muu kuin Felix siellä rääkyi. Reppana oli kiertänyt taloa usempaan kertaan ja etsinyt sisäänpääsyä. Onneksi ei ollut pakkasta vaan kiva, keväinen, nollan asteen päivä. Vaan onhan sekin julma kohtalo sisäpalvelukseen tottuneelle kotipossulle. Ei siinä edes linnunlaulu lohduta kun matsa kurisee nälästä ja tassuja paleltaa. Nyt on kaikki hyvin, Felix nukkuu vieressä ja kehrää.