Kiitoksen paikka

Uskomattoman paljon on kannustusta ja tsemppiä satanut vaivaisen mieltä ilahduttamaan niin blogin kommenttien, sähköpostien, käyntien, puheluiden, muiden viestien kuin tervehdystenkin kautta.
Tästä kaikesta suurkiitos teille kaikille!

Nyt blogi taitaa jäädä vähän niinkuin hiihtolomatauolle, jotenkin tuntuu, ettei ole mitään annettavaa. Arki ja tapahtuneen konkreettisuus iski päälle niin voimalla, että sulattelemista riittää toviksi ja toiseksikin.

Palataan, nähdään, kuullaan!

Voi hyvin, missä lienetkin!

TJ2

Tiimi kävi visiitillä

Tänään on selvästi hyvä päivä.

Parin päivän kahlailut syvissä vesissä on kahlailtu ja nyt taas kellutellaan leppeillä laineilla kohti uutta nousua. Ajopuu seilaa taas!

Aamulla lääkärikierrolla lähti ylimääräiset lääkkeet karsintaan, tänään loppuu Lyrica ja muitakin mömmöjä on vähennetty ilahduttavalla tahdilla. Kun en tarvitse päänsekoituspillereitä niin niitä ei sitten annetakaan. Lisäksi lääkäri veti henkselit sairauskertomukseni ylle sillä tavoin, että mappini siirretään arkistoon ja siviili häämöttää jo perjantaina.

Kävin kuitenkin keskustelemassa psykiatrisen hoitajan kanssa ja se oli huojentava keskustelu.

Olen kokenut vakavan sairauden ja toivun siitä vielä pitkään. Vaikka kävelen ilman keppiä, askel on vielä lyhyt. Kuntoutus jatkuu ja ennuste on hyvä. Suuri työ tehdään jatkossa henkisellä puolella, se ei ehkä näy missään mutta ottaa aikansa hyväksyä tapahtunut ja kääntää se vahvuudeksi.

Jatkossakin 'hyvää tarkoittavat' möläytykset tilastani ja kunnostani on syytä jättää sanomatta tai ainakin sanoa ne niin etten kuule. Typeryystoleranssi on matala.

Se, että en enää kelaile rullatuolissa tai naama ei enää roiku, ei tarkoita, etteikö kuntoutuminen jatkuisi pitkään. Pää tulee perässä hitaammin ja hyvä niin.  Vaikka olisin päällisin puolin reipas ja pirteä, saatan olla aivan kuolemanväsynyt ja sinnittelen jalkeilla vain pahalla sisulla tai kohteliaisuudesta. Päiväunet ovat osa kotihoitoa, ettäs tiedätte!

Sairauslomaa on aluksi toukokuun loppuun saakka, jatko katsotaan sitten uudelleen. Tarvitaan paljon työtä ja lepoa, ei tässä vielä olla kuukauden takaisessa kunnossa läheskään. Ajokielto on samoin toukokuun loppuun, mutta yritän toipumisen mukaan ruinata Hopianuolen käyttölupaa jo aikaisemmin. Menee aivan hemmetin ahtaaksi maailma jos pitää kotinurkissa kökkiä ja vain toisten kuskaamana pääsen ihmisten ilmoille.

Keskustelun jälkeen askelsin keventynein mielin huoneeseeni ja kuulin ison lähetystön käyneen kyselemässä. Eivät kuulema olleet Veikkauksen edustajia eivätkä minkään lahkon evankelistoja joten jäin rauhassa odottamaan. Eikä aikaakaan kun oven täydeltä huoneeseen marssi huiman saliyhteisömme lähetystö. Kuuden hengen retkueen tapaaminen oli hieno hetki, silmähikeä puski silmäkulmaan ja äänikin taisi vähän vapista. 

Voi että!

*snif*

Kiitos murut kun tulitte, hieno yllätys!

Eilen oli ystävien hyöky puhelimitse, tänään tällä tavalla. Olen valtavan onnekas kun ystäviä, kavereita ja välittäviä ihmisiä on niin paljon. Erityistervehdys Sudburyyn, oli kiva sähköpostiviesti!

Tänään olin jumppailemassa sairaalan kuntosalilla ja kyllä vaan vanha kunnon Pilates on vahva valtti kuntoutumisessa. Sain toki sotkea kuntofillarillaki, mutta kunnon kuumotukset aikaansain jumppapallon ja pienemmän palleron kanssa. 

Tuli taas uutta motivaatiota opiskeluja varten, aion hioa perusliikkeet valmiiksi syksyyn siirtyneitä opintoja varten, omaan laariinhan sekin työ sataa sekä kuntoutuksen, että opiskelun kannalta.

Nyt on hyvä mieli, tänään oli todella hyvä päivä.

Kivaa päivää sinullekin, missä lienetkin!

Nyt on kakku kohdillaan

PeeÄäs:
edelleen korostan sitä, että vaikka minä olen päässyt vähällä ja olen valtavan onnekas kun puhun, kävelen ja velli pysyy suussa, minun tapaustani EI ole reilua eikä oikeutettua verrata kenenkään toisen kokemaan sairauteen. Se, että minä selvisin varsin vähin vaurioin, ei lohduta ketään lyhyemmän tikun vetänyttä ja kovemman kohtalon kokenutta. Eikä myöskään auta jossitella mitä olisi voinut tapahtua. Näin kävi, näillä mennään ja olkoon niin.

Minulle tarttui omaan reppuun omat kantamukseni tästäkin käänteestä eikä sääli tai katkeruus kevennä taakkaa yhtään. Ei ole tarvis.Yritän myöskin olla sairastumatta vahvuuteen ja itken jos itkettää, ilosta ja/tai surusta. Sillekin että nauran, on jatkossa varmasti aina jokin erittäin hyvä syy, elämä on aivan liian lyhyt ja hauras tyhjänlänkyttämiselle.

Kehässä ja kentällä

ERI1, SA, PU2, Vara-SERT

Peetu pyörähti kehässä ja rusetin arvoinen kiekkohan se oli. Tosin tuo varaserti on yksi maailman turhimmista ruseteista, sellainen 'lälläslää, hyvä kakkonen' -palkinto. Pitkän tauon jälkeen tuokin on lupaava saavutus. Pikkukoira on pysytellyt näyttelykäyntiä lukuunottamatta tiiviillä tuntumalla koko viikonlopun ajan ja se on ihan kiva.

Töttis nauttii laumaelämästä Heidin luona ja askeltaa ihan ratsuna kentällä, se hevonen tykkää ja nauttii tekemisestä, Heidillä näyttää olevan automaattisesti hyvä tuntuma Töttiksen mielen liikkeisiin, olen niin valtavan iloinen, molempien puolesta. 

Toimiva tiimi

Nuorimmainen kävi jumppauttamassa Ponimiehen perjantaina ja sielläkin on kaikki hyvin, puuttuvaa etukenkää lukuunottamatta.

Minä olen pyörinyt tuvassa ja koettanut olla 'kuin kotonani'. Auttamatta vähän turha ja laitostunut olo.

Ensi viikko tuo eteen pohdittavaa, missä kunnossa voin kotiutua, miten kulkemiset ja jatkokuntoutus järjestetään ja monta muuta kysymystä. Ääh, nyt en jaksa. 

On kiva ollut kotona. Mutta miten tänne kotiutuu, koska tämä pitkäksi venähtänyt reissu on kuitenkin muuttanut minua ja meitä. Ihan koko aikaa ja tauotta en jaksa olla kiitollinen, en vaikka syytä olisi.  Minäkin olen pienisieluinen ihminen jota ihan oikeasti ottaa päähän tämä perhanan takapakki. Voisin toki ottaa tämän tilaisuutena kasvaa ihmisenä, mutta just nyt ei voisi vähempää kiinnostaa. 

Höh. Pää ämpäriin ja pois tyhmät arvailut. 

'

PeeÄäs, kuvien kanssa minulla ei ole mitään tekemistä, Heidi lähetti kaksi ja ekan otti Esikoinen.

Yksijalkainen kavaljeeri

Siinä hän on, uusi kavaljeerini. Tällä on hyvä hätistellä teinien kinttuihin vauhtia ja ylipainoista kissaa liikkeelle!

Olen iloinen.

Turismia

Tarkasti vartioitu

Rampa-Ossi

Välikäsipostaus

Feikki-Hirnakka taas bittitaivaasta päivää! Koska sairaalaolosuhteissa on hankalaa päivitellä blogia, niin väliaikatiedotteena iloisia terveisiä Reality-Hirnakalta kaikille! Kälättimellä vaihdeltiin kuulumisia ja sovittiin välikäsipostauksesta. Luonnistuuhan se näinkin!

Torpan hevosvoimat ovat siirtyneet apukäsien huomaan tuokioksi aikaa. Töttiksen kuulumisia voi lukea http://tuiskunmaailma.blogspot.fi/. Tuttuun laumaan Töttis pääsi ja ihanat on kuvat Heidin postauksessa!

Iso-J, tytöt ja mummo pyörittävät nyt koira/kissa/kana/huusholliarkea lutvikkaasti ja Hirnakka toipuu Joensuun sairaalassa kovaa vauhtia.

Jokainen voi kommenttilootaan heittää terveiset Hirnakalle! Luurilla lukee, vaikka blogipostaus onkin haasteellista.

Terveisin Tita

Minä ja tsemppikoirani Sisu

Kiitos kaikki <3

Olette ihania!

Operaatio meni niinkuin piti, komplikaatiot tulivat yllättäen ja pyytämättä.

Toivun ja tokenen, ehkä vähän sitkistyn.

Nyt sitten tsemppihalit toiseen suuntaan, sinnekin iski kovaa ja yllättäen.

Välitetään toisistamme, missä lienemme.

Meni vähän pitkäksi...

Ensin pitää moittia Hirnakkaa kehnosta tietoturvasta, sillä postauksen takana ei ole Torpan Armo itse - vaan stunttina langoilla Toveri Tita. Aikani arvoin tiettyjä tunnuksia ja salasanoja muistini lokeroista päätyen postaamaan Armon kuulumisia Sawonmaan reissulta.

Ei mennyt ihan putkeen, mutta Hirnakka on jo toipumassa Kuopijon isossa hospitaalissa. Vierailu Kuopiossa vaihtuu pian Karjalan omaan sairaalaan. Iso-J soitti kuulumisia ja pyysin lupaa postata sellaisen "Alive" tiedotuksen, koskapa täälläkin on monta jotka välittävät ja ovat olleet huolissaan radiohiljaisuudesta.

Laitetaan tässä porukalla Hirnakalle virtuaaliset topilasruusut:

Torpan Armo on lujaa tekoa ja sisukas sissi. Kaikkia näitä hyviä ominaisuuksia tarvitaan toipumisen aikana. Pidetään vain peukkuja tanassa edelleenkin!

Iso-J:lle lämmin kiitos, että soitit! Tytöille lämpimät terveiset ja kaikille karvakuonoille kunnon paijaukset!

Tita

Vähän erilainen laskiaistiistai

On tukisukkaa, on pumppusukkaa, on termopukuu... Katetri ja kanyylikin löytyy. 

Enää kypärä päähän ja matkaan.

Pitäkää peukkuja, niin minäkin teen, kunnes Nukku-Matti korjaa matkaansa.

Adiós!

Maanantaina sairaalassa

Leffe teki sen taas!

Leffe ja Romanovin mansikat -jugurtti, taas purkki juuttui ahneen spanielin leukaan.

Pölhövisiota en nyt näe, mutta tämä odotustilan soffa on ihan ok ja telkan aamuhartaus vaihtui johonkin englantilaiseen maalaispoliisisarjaan. 

Muut huoneen odottajat pönöttävät nutturat kireinä epämukavissa kaupunkivaatteissaan, minä heitin kengät pois ja kohta käyn vaihtamassa farkut pyjamanhousuihin. 

Vielä kun saisi Wi-Fin toimimaan niin homma olisi varsin jees. Tämän päivän osalta ei ole enää tutkimuksia eli ihan vaan laiskottelua.

Tekisi mieli jotain herkkuja mutta ehkä jätän väliin.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, Puijon juurelta terveisiä!

Sunnuntaina kotona

Tänään on ihan rento ja toisaiseksi suhteellisen leppoisa sunnuntai. Pölhövisiossakaan ei ole ollut mattojen rynttäämistä kummoisempaa menoa tai meininkiä. Kaipa kissat ja koiratkin tajuavat, että yhtenä päivänä on ihan ookoo olla vähemmän aktiivinen.

Illalla menen Nuorimmaisen kanssa riparipassia täydentämään messuun ja sieltä vielä hengittelemään ja venyttelemään BodyBalanceen.

Sen jälkeen kamat kassiin aamua odottamaan.

Yöllä satoi lunta ja nyt se on lauhtumisen myötä muuttunut lumipallolumeksi. En ehkä kuitenkaan lähde lumiukkoa rakentamaan vaan pysyn sisätiloissa ja laittelen paperijuttuja kuntoon.

Kivaa ja rauhallista sunnuntaita sinulle, missä lienetkin!

Sötnosar

Liha, tule lähemmäs, mie maistan

Peetukin tuli katsomaan kun Ponimies ja uusi tiiminjäsen liikehtivät kentällä.

Kenttä oli pehmeä ja raskas, linkouksen jälkeen on satanut kuitenkin liki 20 cm uutta, pehmeää lunta. Koska kenttä on aivan sula lumen alla, se on nyt todella raskas pohja tehdä juuri mitään, hevonen jolla on järkyttävä talvikarva (Ponimies liioittelee aina) on hyvin hikinen hyvin äkkiä.

Olen todella vaikuttunut uudesta tiiminjäsenestä, saakoon hän nimen Ässä, etunimensä ensimmäisen kirjaimen mukaan. Hän katsoi ensin kuinka Nuorimmainen ratsasti, antoi muutamia toimivia ohjeita ja sitten vaihtoivat lennosta kuskia. Ponimies on niin hyvin koulittu (pisteet meille ja meidän tiimille), että hänen oli helppo löytää ne oikeat, hyvin herkät ja pienet avut joilla Ponimies liikkuu parhaiten. Tähän on kyllä myönnettävä, että minulla ei ole mitään tekemistä Ponimiehen ratsastettavuuden kanssa. Olen vain kantanut heinää eteen ja kuskannut hevosia talliin ja takaisin.

Samaan aikaan Peetu teki nenätuttavuutta Töttiksen kanssa, yritti tietysti heti näykätä nenästä palasen maisteltavakseen. Töttis oli hyvin lempeällä tuulella ja antoi pikkukoiran haistella. Mutta rajahan se on hevosenkin huumorilla, Peetu sai tyytyä nuuhkimaan kauempaa kun yritti uudelleen kajota Töttiksen turpakarvoihin.

Älä pikkurekku jaksa

Niinpä Peetu keskittyi kaivelemaan lantakikkareita lumen alta. Töttis nojaili Esikoiseen ja oli niin tyytyväinen, että haukotteli mojovasti ja melkein nukkui ihmistyynyynsä nojaten. Lämmin ja unisen rento hevonen on muuten valtavan hellyttävän näköinen tapaus.

Kun Ponimies oli asianmukaisesti hoidettu ja loimitettu, me siirryimme tupaan lämmittelemään kahvimukillisten äärelle.

Koska Ässä piti näkemästään ja me vastavuoroisesti koimme hänet oikeaksi tyypiksi tiimiimme, sovittiin seuraavaa. Hän käy näillä näkymin (sääolojen salliessa) aluksi joka sunnuntai pitämässä tunnin Nuorimmaiselle ja Ponimiehelle ja tarvittaessa ratsastaa Ponimiehen 'läpi' ennen tai jälkeen opetustuokion.

Kevään ajan jatkamme näin, sitten ratsukko jää kesätauolle kun hevoset siirtyvät laitumelle lähitallille, sille tutulle ja turvalliselle ja me lehahdamme Hipsaaniaan. Syksyn lukujärjestys pohditaan sitten myöhemmin. Kesällä harkitaan mitä pikkukisoja voisi käydä nypyttämässä tai hoppaloikkaamassa.

Edelleen jatkamme hyväksi havaitulla rennolla tekemisellä niin, että se on mukavaa ja mielekästä kaikille osapuolille. Kun kysymys on kuitenkin harrastuksesta. Ikävää ja epäreilua on saattaa hevonen niin nyppiintyneeseen tilaan, että se protestoi kaikkea vastaan. Ei ole kuskillekaan kiva hammasta purren ratsastaa. Ne harvat hohtohetket jossa sekä ratsastajalla, että hevosella on hyvä päivä ja biorytmit kohdallaan, ovat tämän harrastuksen suola. Niiden takia jaksaa hiertää perustreeniä.

Jännä nähdä miltä estekorkeudelta jäädään ensi syksynä talvitreenijaksolle eli chillailemaan.

Jos ei saa hevosenlihaa, syön hevosenlantaa

Muiltakin osin lauantai on ollut rento ja kiva. Aamulla kurvailin Nuorimmaisen teamgym -harkkoihin ja kipitin itse salille, aamu alkoi rivakalla askeltamisella BodyStep -tunnin merkeissä, teemana taas kerran syvät kyykyt. Voipi olla huomenna pohjelihas lyhkäisen tuntuinen. Eipä se kyllä järin pitkä ole muutenkaan.

Olen tuntenut itseni BodyStep -tunneilla kauhean kömpelöksi, hitaaksi ja kaksi vasenta jalkaa omistavaksi. Ihana koutsi kertoi, että minulla on sen verran lihasta jo kertynyt kinttuun, että se ei voikaan olla yhtä nopea kuin rimppakinttuisemmalla kanssajumpparilla. Ihanasti lohdutettu, kiitos.

Huomiseksi kalenterissa olisi kirkonmenoja Taizemessun merkeissä sekä BodyBalancetunti Perikunnan kanssa. Jotenkin kaipaan molempia, toivottavasti ehditään kirkosta salille ajoissa.

Siitä onkin hyvä laskeutua huiliin ja pakkolepoon muutamaksi päiväksi.

Tänään on vuorossa iltatallin lisäksi sauna. Vetäisin just pikkupussillisen karkkia, nyt tuntui ansaitulta.

Hyvää lauantai-iltaa, missä lienetkin!

Tämä loppukaneetti tässä alla pätee muuten myös ihmisiin...

Amen to that!

Viikko 5

Sydäntalvi Suomessa

Viikko perjantaissa. Kaikkea sitä muutamaan päivään mahtuukin, eikä tarvitse edes yrittää. Hurjan kiva viikko kuitenkin ja tänään oli erityisen kiva päivä. Lounasseuraksi valikoitui Esikoinen jolla on tässä jaksossa lyhyt perjantai ja hetkeä myöhemmin pöytään istahti myös Nemppa jolle osui työreissu näille kulmille. Ja kummipojan synttärit. Ja olipa paikallinen autokauppias tyrkyttänyt kaupungin mehevimmän Runebergin tortunkin kahvin kera, aidosti kateellinen täällä jälkikäteen huutelee. Siinä vaiheessa päivää tosin minä ja Esikoinen olimme jo ruokaettonilla Torpalla. Minä nimittäin tilttasin vatsani tukkoon ihanalla Browniejälkkärimössöllä.

Niinkuin se lounaaksi nauttimani Luomuhäränlihacheddarburgeri ei olisi riittänyt.

Tänään ei sitten ole tarvinnut muuta syödäkään. 

Oli kiva saada Nemppa Torpalle vielä illallakin. Ihan huippujuttu kun jaksoit ohjastaa Redsien ilta-ajelulle. Eläinosasto väläytteli taas lahjakkuuttaan, älä enää kysy kuinka voit? vaan kuinka henkinen tilasi voi? Ei tässä seurassa voi enää olla kovinkaan ryppyotsainen, oh my, oh my...

Lauantaille on ohjelmoitu vähän jumppaa Nuorimmaisen teamgymtreenien ajaksi ja nyt vihdoin puhun oikeasta lauantaista kun on syytä odotella sitä uutta treenaria Ponimiehen tiimiin. Viime lauantaina olin aikaani edellä eli plärännyt kalenterista yhden viikon ohi. Kenttä on lingottu alkuviikosta vähemmälle lumelle ja nyt satanut lumikertymä tekee siitä todella pitävän ja hyvän treenipohjan. Ponimies on liikehtinyt oikein hallitusti ja hyvin tällä viikolla. Ilman satulaa tosin, kuskin kanssa tai ilman. Ei se päämäärä vaan matka.

Lunta on satanut sen verran, että kolaa on saanut kävelyttää pitkin pihapolkuja. Ja kahdet nokoset on keskeytetty äkäisellä haukkurähinällä kun Torpan Soldiers of Dogarmy piskipartio on raportoinut pihaan tunkeutuvasta lumitykkitraktorista. Se oli kyllä kiva, että hevoset eivät noteeranneet kentän linkoamista juuri muuten kuin karauttamalla kolmen raviaskeleen verran vasemmalle ja sitten takaisin heinäkasalle.

Maanantain savonkiemuroista ei sen enempää, kyynärtaipeeseen laboratorion näytteenotossa nakutettu tuplareikä mustelmineen alkaa haalistua. Ensi viikolla sitten lisää sitä sorttia.

Tämä allaoleva kuva kertoo millä asenteella lähden aneurysmaa selättämään, nyt sanan lamb voi korvata sanalla aneurysm...

Asenne ratkaisee!

Leppoisaa viikonloppua, missä lienetkin!
Minä lähden nyt oikoseen, aamulla on taas aikainen lähtö.

PeeÄäs:
tässä linkki tänään julkaistuun musiikkivideoon jossa Karjalaisten laulu päivitettiin tälle vuosituhannelle. Kannattaa katsoa maisemien vuoksi jos ei muuten kantti kestä :D