Kaksi merta ja kapeita reittejä

Matkailu avartaa, todellakin ja me teimme yhden parhaista retkistämme ikinä.
Perjantaina pakkauduimme autoon ja heitimme yöpymisvehkeet takaboksiin. Suunta oli lähteen ja ensimmäinen pysähdys oli Gibraltarin jälkeen Tarifassa. Minä tollo en aivan heti älynnyt, että siinä vaihtui muuten merikin. Viimeksi olen Atlantin aaltoja ihmetellyt Islanissa, nyt oltiin taas saman lätäkön rannalla, mutta hieman eri koordinaateilla.

Tarifassa tuulee aina. Siksi siellä oli paljon surffaajia ja leijanlennättäjiä. Ja tuulivoimaloita.
Manner-Euroopan eteläisin piste on nyt nähty, EU:n itäisimmässä kolkassa (Ilomantsissa) käyty ja Maailman pohjoisimmassa pääkaupungissa käyty. Aika hyvin näihin ääripisteisiin on pieni ihmiskurja päässyt. Hienoja pieniä merkkipaaluja elämän polulla.

Tarifan tuulinen ja suolainen ilma aiheutti armottoman tahmean olon ja jumalattoman nälän. Nälkä hoitui Conilissa, se on pieni kaupunki Cadizin suuntaan.

Cadizissa pyörähdettiin kaupungilla jalkaisin, Iso-J jäi autoon ottamaan päiväunet. Perillisillä on ihme vainu löytää ostoskadut ja niinpä löysin minäkin itseni Bershkan rättirekeiltä vaikka piti vain vähän oikoa koipia autossa istumisen vastapainoksi.

Yöpaikaksi Iso-J oli valinnut Arcos de la Frontera -nimisen kaupungin vähän Jerezin yläpuolelta.

Hotellihuoneet löytyivät ihan mukavasta hotellista ja Iso-J pummasi ilmaisen parkkipaikan hallista. Kaikkihan se on kotiinpäin minkä tingittyä saa.

Seuraavana aamuna ennen Setenilin suuntaan lähtöä Iso-J päätti ajaa Arcosin kaupungin yläosaan, olimme nähneet, että kaupunki on kahdessa osassa. Hotelli oli siellä alhaalla ja ylhäällä oli joku muinainen linnoitus. Ja linnoituksen pihalla lintuäijä! Merirosvon näköinen käppänä jolla oli lintunäytöksiä.

Hän koulutti nuorta haukkaa (?) mutta piti tauon ja esitteli meille lintujaan. Olihan se aika huikea tunne pitää jäätävän kokoista huuhkajaa kädellä ja pientä valkoista pöllöä toisella. Se pieni valkoinen paskoi tyynesti ranteelleni mutta lintuäijällä oli desinfiointiaineet ottosalla. Homma jatkui.

En ole ikinä missään päässyt näin lähelle isoja lintuja, tämähän oli todellinen jackpot!
Upeita lintuja. Pienen mangustin kohtalo minua hieman suretti sillä niidenhän kuuluisi olla isossa porukassa eikä hengailla tiilimuuriin nojaillen, yksinäisenä.
Minipossu Timon oli mainio. Se heitti sorkat oikoseen heti kun Esikoinen sitä rapsutti eikä meinannut millään saada kyllikseen rapsutteluista. Suloinen otus.

Lintuäijä sai meiltä vapaaehtoisen avustuksen ja poistuimme paikalta edelleen täysin ällistyneinä. Huikea paikka, huikea kokemus.

Vaan eivätpä sen päivän yllätykset siihen loppuneet. Linnoitusvuorelta pääsi alas vain yhtä reittiä, erittäin kapeaa katua. Välillä piti taittaa auton sivupeilit luimuun ja välillä taidettiin vetää vatsatkin sisään koska katu oli todella kapea.

Nämä kuvat on räpsitty auton likaisen tuulilasin läpi, pahimmissa paikoissa en kyennyt kuvaamaan, puristin rystyset valkeina penkkiä ja toivoin parasta.

Kaksi alinta kuvaa on otettu kaupungin ulkopuolelta, tuolla ylhäällä oli lintumies. Voi pojat!

Suunta jatkui kohti Setenilin luolakaupunkia, mutta siitä juttu seuraavaksi. Nyt täytyy saada läppäri lataukseen eikä uni tee pahaa itsellekään.

On suuri etuoikeus päästä näkemään tälläisia paikkoja ja huomata, kuinka ihmeellisiä tyyppejä tätä palloa kanssamme asuttaa. Lyön vetoa, että Lintuäijän elämäntarina olisi varmasti mielenkiintoinen. Hän puhui varsin rajallista englantia enkä minä ymmärrä espanjaa sen vertaa, että olisi juttua saatu aikaiseksi. Voin vain kuvitella.

Sää on mitä on, aurinkoa ja paahdetta. Kevyt pintahiki on alituinen kumppani eikä puutereita kannata juurikaan tupsutella. Loma-asetuksilla mennään, värin puolesta aletaan jo sulautua paikallisväestöön. Kyllä se kahdessa viikossa kummasti nahka tummuu vaikka varsinaisia auringonottopäiviä ei ole vielä pidettykään. Nuorimmaisen kanssa oltiin sunnuntaina iltapäivällä rannalla neljä tuntia.

Tähän loppuun vielä pari räpsyä Tarifasta.
Hasta pronto!

Fly you fools

On siinä pieni ero. Fly you fools, anyway.

Paljon on kuvia kamerassa, nyt ei jaksa purkaa. 

Hasta pronto!

Lähde länteen

Toinen lomaviikko pitkällä.
Säätilassa on nyt tapahtunut semmoinen ihme, että armoton paahde ja porotus ovat hetkiseksi tauolla, taivas on tanakasti pilvessä. Edes kuvassa tököttävän Antennivuoren huippua ei näy eikä noita kauimmaisia talojakaan. Ihmeen vilpoisaa, vaikka lämmöt ovat kuitenkin +25°.

Meillä on nyt nyytit pakattuna ja porukka valmiina. Lähdemme ajelemaan kohti länttä. Ohi Gibraltarin aina Cadiziin saakka ja kenties vielä vähän pidemmälle. Tuskin nyt ihan Portugaliin sentään. Tai mistä sitä tietää.

Takaisin on tarkoitus tulla yläkautta kiertäen, ehkäpä kurkkaamme Setenilin tällä reissulla.
Yöpymiskamppeet on kuitenkin mukana eli varaudutaan vähän pidempään turistikierrokseen.

Palataan taas, laitan koodia jahka kerkeän. Läppäriä en ota mukaan, kameran kyllä.
Pidä huolta, missä lienetkin!

PeeÄäs, kotipuolesta kuului eilen sen verran tylsiä uutisia, että meinasi v-tutuskäyrä hujahtaa katosta läpi ja menikin se. Remu mitä ilmeisimmin ei nyt kuitenkaan tule meille ja Töttiksen deitit menivät niin hankaliksi, että taidan skipata koko homman.

Että mua ärsyttää kun jo sovittuja asioita muutellaan ihan vaan 'koska mä nyt päätinkin näin' -periaatteella. Ja sitten lähetetään pari hilpeää hymiötä perään. Teki mieli lähettää vastapalloon vähän rumempi hymiö, mutta koska kotikasvatus, en sitä tehnyt. Maailma on kuitenkin niin pieni paikka, ettei kaikkia siltoja kannata poltella vaikka mieli tekisi.

Gnnnnh.

Puutarhan ihmeitä

No nyt vihdoin sain liitettyä kameran piuhan tietokoneeseen ja siirsin ensimmäiset kuvat. Tosin en oikein tiedä mihin ne siirsin, ainakin kuvien löytäminen hienosta kansiosysteemistäni on lähestulkoon epäinhimillisen vaikeaa. Ja pelkään pahoin, että minulla on kaikissa mahdollisissa kuvaohjelmissa samat kuvat isoina alkuperäisversioina. Koettakaa nyt kestää, ei tämä kuvakurjuus ikuisesti kestä eli saan varmaan jossain vaiheessa jonkun vääntämään ratakiskosta tai rautalangasta simppelit systeemit kuvien hallintaan.

Järkkäri lähti kuitenkin reissuun mukaan, joskin säädöt ovat kuvausrutiinin pitkistä katkoista johtuen (uusi tekosyy) ihan päin sanonko mitä. En sano, näette kyllä itse.

Enimmäkseen sitä räpsii kuvia puhelimella, se kun kulkee mukana kaikkialla.

Talon pihalla kasvaa kaikenlaista. Uusin tulokas on kakkoskuvan viikunapuu jossa on jo ilahduttavan monta hedelmän alkua. Saas nähdä joutuvatko nuo kypsiksi ennen kuin sanotaan talolle hyvästit vai päästäänkö maistamaan aitoa lähiviikunaa. Sitruuna ja appelsiini löytyvät luonnollisesti samalta pihalta. Viiniköynnös puuttuu vielä ja pieni oliivipuu.

Täällä eläisi hedelmillä. Ne ovat niin hyviä, tuoreita ja aidosti auringossa kypsyneitä. Ei maistu kylmävarastolle, eivätkä vaadi pitkää kotikypsytystä. Siitä vaan ääntä päin. Valinnan varaa on, persikan sukulaisiakin lituskasta paragajosta (?) keltaiseen pyöreään ja tummanpuhuvaan peruspersikkaan.

Kirsikat ovat ihania, mutta mansikat ovat kotona parempia.

Yritin vähän inventoida puutarhan kasveja. Kadunvarsilla kasvaa kiinanruusua ja oleanteria pensasaitoina, bougainvilleaa harvennetaan vesurilla ja monta muuta meillä huonekasvina varjeltavaa ei täällä edes tunnista niiden suuren ja luonnollisen kasvutapansa takia. Niinkuin nyt kaupungilla bongaamani fiikus. Katsoin puuta ja mietin mistä se on tuttu. No, semmoista on joskus kotona pidetty olkkarin nurkassa seinää vasten kenollaan, ettei hutera rehu kaatunut holtittomasti. Lehdistä piti pyyhkiä pölyt säännöllisesti. Täällä se oli iso ja tanakka puu.

  

Tämä se vasta on metka esitys, Johanneksen leipäpuu. Etuparvekkeen edessä tämmöinen kasvaa. Se on nätti kokonaisuutena ja kerrassaan merkillinen sisältä päin. Tuommoisia papumaisia palkoja on lehvästön sisus täynnä, vihreitä ja ruskeita. Siitä saisi kätevästi poimittua aamiaiseksi papuja, terveysherkkuna kuulema myydään Suomessakin.

Viime vuonna meille toimitettiin pussillinen palkoja, piti tehdä koeviljely. Niin taidokkaasti jemmasin talletin palot, ettei niitä kylvöaikana löytynyt mistään. Vien siis tänä vuonna uudet ja teen kylvöksiä. Tiedä vaikka kasvihuoneessa itäisikin joskus.

Täytyy yrittää hankkia kirja Välimeren alueen kasveista, olisi kiva saada monelle ihmeelle nimi. 

Tämäkin kirjavalehtinen parvekkeen sivussa kasvava rehu on jollain etäisellä tavalla tuttu mutta en sitten millään saa sen nimeä päähäni. 

Bougainvilleaa olen bongannut punaisen eri sävyissä, keltaisena ja valkoisena. Ja yksi villi sielu oranssi kiipeää jonkun havupuun (tuija?) latvaa kohti, nyt jossain kuudessa metrissä.

Arki sujuu ihan loma-asetuksilla. Iso-J herää ekana ja hoitelee työjuttuja. Sitten jossain vaiheessa yleensä lähdetään jonnekin ajelemaan. Monena päivänä Perilliset on jätetty johonkin ostosparatiisiin ja itse lähdetty löntystelemään lähiseudulle.

Eilen käytiin tiistaimarkkinoilla Feria -alueella. Tyhjin käsin poistuttiin, sillä tarjonta on suunnilleen sama kuin viime vuonna ja sitä edellisenäkin. Toki sieltä haetaan muutama keramiikkavati ja pöytäliina jos sopivan pitkä Torpan tuvan pöytään löytyy.

Iltaisin syödään (myöhään) joko grillaamalla kotona tai liinapöydässä kaupungilla. Ihan tässä meidän lähistölläkin on kiva ravintola jossa on oikein hyvät pizzat.

Nyt kun nämä alkuloman pakolliset kuviot (parturit, kampaajat, ostokset) on hoidettu, on aika miettiä tulevien viikkojen ohjelmaa. Iso-J tahtoo jo auton rattiin, se meinaa kaupunkikeikkoja pidempiä reissuja. Huomenna on kuulema meininki lähteä Gibraltarin suuntaan ja siitä sitten jonnekin ylös vuoristoon. Pakataan varuilta hammasharjat mukaan jos ei ehditä illaksi kotiin.

Itse Gibraltar käydään katsastamassa kun Toveri Nemppa laskeutuu maisemiin.

Monta kohdetta on listalla, saa nähdä mihin kaikkiin tänä vuonna ehditään. Malagassa on paljon nähtävää ja Nerjakin on listalla. Samoin Rondan takana oleva Setenil.

Säätilasta ei ole mitään uutta. Aurinko paistaa aina vain kuumemmin.

Aurinkoa sinullekin, missä lienetkin!

PeeÄäs:

kotoa kuuluu muuten hyvää, mutta kanaharrastajien kanaloita riivaava mycoepidemia liippaa pelottavan läheltä meidänkin kanalaa. Yhdeltä jo todetulta tautitilalta tuli meille kääpiökochin munia jotka kaveri haudotti koneessa. Neljä kuoriutunutta tipua on nyt lopetettu ja kuopattu ohjeiden mukaan syvälle. Oireita ei meillä ole, mutta kun oireettomanakin voi olla kantaja niin pidetäänpä kanalan osalta homma stand-by -asetuksilla.

Eihän tuo karanteeni tehnyt tiukkaa silloin kun oli se Töttiksen pääntauti, pumppuruisku aina tankattuna desinfiointiaineella ja tiukka seula pihaan tulijoille, hevosväellä ehdoton kielto. Tämä mycoplasma on vähän kimurantimpi juttu, Evirassa ollaan kuulema kiireisiä ja ohjeistus on vähän sitä sun tätä. Joten odotellaan rauhassa.

Viikko yksi

Ensimmäiset päivät tiivitettynä

Näin se alkaa kohta ensimmäinen lomaviikko kääntyä lopuilleen. Lämpöä ja rentoutta on riittänyt ihan jokaiselle. Univelkoja on kuitattu ja vähitellen solahdetaan andalucialaiseen elämänrytmiin jossa illallista syödään yhdeksän maissa, mieluummin vähän myöhemmin. 

Pimeys putoaa näillä selkosilla säkin lailla juurikin kymmenennellä illan tunnilla ja sitten elimistö herää vaatimaan evästä. Sisäinen termostaatti puksuttaa hullunlailla yrittäen pitää kehon viileänä kun ilman lämpötila paahtaa omiaan.

Sitä minä vaan mietin, että kun ihmisen normaali ruumiinlämpö on osimoilleen +35° niin miksi hitossa tämä +30° tuntuu ihan kauhean kuumalta?

Näitähän sitä voi pieni ihminen pohtia samalla kun pitää nestetasapainoa yllä huurteisen kylmän tinto de veranon avulla.

Puerto Marítimo Benalmádena

Ostoksia on tehty useampana päivänä, joskin meidän aikuisten ostokset ovat lähinnä ravintolalaskujen kuittaamista ja tunnuslukujen näpyttelyä Lidlin ja Mercadonan kassoilla. Perikunta sen sijaan sipsuttaa ostoskeskusten käytävillä ja nauttii talven säästöistään pitämällä tämän maan kansantalouden rattaat pyörimässä omalla panoksellaan.

Se täällä on kiva, kun perikunnan voi melko huoletta jättää ostoskeskukseen ja luottaa siihen, että lukuisat vartijat ja joutilaat putiikkien ovimiehet pitävät silmällä asiakasvirtoja. Melko tehokkaasti näyttävät karsivan jo ovilla epämääräisen aineksen. Ainakin Marbellan La Canadan ostarilla sisääntulijat tsekataan huolella, mutta ihailtavan huomaamattomasti.

Rantakadun, Paseon, riesana ovat Välimeren vastarannalta tulleet yömustat kaupustelijat. Mitä tahansa voi väärentää, selfiekepeistä merkkilaukkuihin ja rannekelloihin. Euroakaan en heille maksa siitä muovikrääsästä, muovisia kestokasseja saa n. 20 snt:llä supermarketeista ja uskon niiden kestävänkin pidempään kuin nämä Mikael Korssit, Luis Vuihonit ja Ryan Byet.

Kaupungin keskustan kujilla liikumme vähän tiivimpänä porukkana eikä juurikaan mitään syytä ole poiketa pienimmille kujille. Öisin varsinkaan.

Autolla pääsee kätevästi paikasta toiseen ja pienet koipienoikomislenkit tekevät terää kunhan muistaa katsoa missä sen tekee.

Tänään kurvailtiin rantabaanaa pitkin Benalmadenaan. Siellä oli ihan sama meininki kuin ennenkin ja pari harvinaisen ärsyttävää sisäänheittäjääkin jaksoi huudella samat huonot jutut kuin aiemmillakin kerroilla, terveterve onko jano? Kyllä kai meidät melko hyvin suomalaisiksi tunnistaa vaikka parilla tyypillä oli kansalaisuutemme hakusessa, tarjosi jotain flaaminkielistäkin tervehdystä. Saattoi se olla tanskaakin.

Ruokapaikka löytyi. Se oli juuri sellainen paikka jossa juomat tulee pöytään nopeasti, ruoka hitaasti ja lasku salamana. Mutta ihan kohtuullinen eväs kohtuulliseen hintaan ja taas jaksoi.

Löytyi sitten kiva pikku talokin, tuosta sitten laitetaan Torpan etäresidenssi, mahtuu isompikin sukulaisporukka yöpymään.

Asuntosäästötilille tavoitetta

Ruuasta virkistyneinä jaksoimme vielä suunnistaa Torremolinoksen läpi Malagan aeropuerton liepeillä sijaitsevaan Plaza Mayor kauppakeskukseen. Siellä on muutama outletmyymälä joihin Perikunta kuulema haluaa. Voin minäkin toki vilkaista tarjontaa, etenkin Niken outletti kiinnostaa.

Kotiintultua lysähdin hetkeksi takapihan aurinkotuoliin ja noin vartissa tunsin kuinka pekoni käryää ja hiki valuu. Eihän siinä viilennä Tinto de veranokaan vaan tarvitaan kylmä suihku.

Nyt olo on kuin uudestisyntyneellä ja illan viiletessä voisi ehkä pohtia jotain ruokailuaktiviteettia.

Tällä hetkellä, tässä ja nyt on oikein hyvä. Julkaise -nappulaa painettuani luen pari lukua 'kevyttä' kesälukemistoa, vuorossa Erik Axl Sundin Varistyttötrilogian kakkososa. Enpä oikeastaan tiedä miksi luen kirjaa josta tulee paha olo, mutta luenpa nyt kuitenkin. 

Tämmöistä tänään, huomenna on maanantai eikä ärsytä yhtään!

Pidä itsesi lämpimänä, missä lienetkin!

Kliseekin voi osua joskus kohdalleen

Lomalomaloma!

Hola!
Täällä sitä kuulkaa ollaan ja köllötellään Hipsaanian (kuuman) auringon alla.
Kaikki sujui matkan osalta mutkattomasti, Norskin pyörät tömähtivät Malagan kenttään puolisen tuntia etuajassa ja talolla oltiin ketterästi tunnin sisään laskeutumisesta.

Perilliset jumittivat lentokentän Victoria's Secret -myymälään toviksi jos toiseksi mutta sekin aika olisi mennyt matkatavararemmillä pakaaseja odottaessa joten kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Iso-J jonotti remmillä, minä myymälän ulkopuolella. Sisään en voinut mennä koska aromien ilotulitus oli jotain pökerryttävää.

Pikainen siivous venähti vähän pidemmäksi mutta onpahan nyt tehty. Pölyä kaikilla pinnoilla sisällä ja ulkona. Ei ole enää.

Kauppareissut olivat taas kerran iloiset, etenkin maksamisen hetkellä. Nelihenkinen perhe ei todellakaan syö eikä juo näin hyvin tällä rahalla kotimaassa. Mutta kun nyt ollaan lomalla viimeinkin, otetaan kaikki ilo irti myös ruokailusta, silkkaa säästöähän se on.

San Juanin aattoilta vietettiin ystäväpariskunnan kanssa lempiravintolassamme ja kyllä meillä hauskaa olikin. Seuraavana päivänä lojuin sängyssä iltpäivään saakka, välillä lueskelin, välillä pelasin  puhelimella ja sitten taas oli nokosten aika.

Iltapäivällä kurvailtiin Mijas Puebloon josta Esikoinen löysi tutusta galleriasta hienon maalauksen. Kokoa tuolla työllä on 40x60 cm ilman kehyksiä. Kotona vasta kehystetään, nyt kulkee hyvin pakattuna ja kelmutettuna kotiin saakka. Mieluinen rippilahjahan tuommoinen on kun saa itse valita.

Muilta osin lomaa on vietetty rennosti ja aikataulutta. Syödään myöhään ja otetaan nyt ainakin alkuun ihan iisisti. Mikäs kiire tässä.

Hasta luego!

Juhannus 2015

Paljon kaikkea, enemmän tulossa

Juhannus vm-2015 alkaa olla pulkassa. Hyvin syötiin, mutta ulkona on niin paljon sääskiä, että syötiin sisäkattauksissa. Tänään oli mittarissa kesän lämpimin päivä, yli +23°  eikä vettäkään tullut taivaalta, vaikka hetkittäin näyttikin siltä, että taivaallinen vesihana aukeaa hetkenä minä hyvänsä.

Kitkin aurinkoisen viisimetrisen uuden perennapenkin, kasvihuoneen etelälaidalla olevan. Kitkin kahteen kertaan, harasin ja haravoin. Sitten kaadoin siihen viisi säkkiä á 50 l pussimultaa ja asettelin kevään aikana hommatut taimet mielestäni järkevään järjestykseen. Melkoista shakkia pitikin ruukuilla pelata ennenkuin visioni ja todellisuus oli sievästi synkronoitu. Totuushan tulee olemaan se, että noita istutuksia siirretään lähivuosina paikasta toiseen, olen tunkenut eturiviin kasvin josta tulee metrinen ja joka kukkii syyskuussa... ei olisi ehkä ihan ensimmäinen kerta se.

Ehkäpä Luoja pitää huolen hulluistaan ja nuokin kasvit saavat elämänsyrjästä kiinni. Moni taannoiselta Raahen reissulta tuoduista purkeista haisi koirankusemalle, ihmeen kaupalla itse kasvi kuitenkin oli hengissä, ainakin näennäisesti. Nasse etenkin pissaa jo happoa joten paikkausistutuksiakin tarvittaneen, ensi kevät näyttää paljon.

Äitikulta roilasi istutuksille kastelut ja luki loitsut, katsotaan miten käy.

Paljon on To do -listan hommia tehty, paljon on vielä tekemättä. Huomenna pitäisi puskea silkkikanojen osasto valmiiksi ja roudata asukkaat tallista sinne. Vihdoin nekin hattarat pääsevät ulkoilemaan.

Yksi monista lajikkeista

Komeasti kukkii, kaikkialla. paras kukinta on vasta edessä. Esimerkiksi pioneja tulee valtavasti, samoin unikot ja juhannusruusut posahtavat kukkaan vasta tulevina viikkoina.

Juhannusheila Remu on sopeutunut loistavasti, se on kyllä varsinainen toivevävy. Niin rauhallinen ja säyseä tapaus perusluonteeltaan, mutta semmoinen hassu pennunhupakkohan se tietysti on. Välillä on ihan pöljäenergiaa täys koko pakkaus, silloin mennään ulos loikkimaan. Ja miten pölhöltä se näyttääkään tennispallo suussa.

Huomenna on tiukka paikka jättää koira tallireissulla pois kyydistä. Nyt jo huokailuttaa, huomenna puskee silmähikeä. Toivottavasti ero on vain väliaikainen ja Remu liittyy Torpan muonavahvuuteen vakituisesti heinäkuun lopulla. 

Nuorimmainen on kuplinut iloa ja hyvää mieltä koko viikonlopun ajan, se on paljon se ja enemmän kuin tervetullut muutos. Kulunut vuosi on ollut todella raskas ja rankka ja siksipä arvostankin naurua ja hymyä enemmän kuin mitään muuta. Aito ilo ja yhteenkuuluvuus näkyy kauas, ei sitä voi feikata. Pidän itseäni jonkinsortin asiantuntijana mitä tulee Nuorimmaisen mielialaan.

Uskon, että Remu on se puuttuva palanen jolla särkyneestä saadaan taas ehjä ja entistä vahvempi.

Lumisotaa luvassa

Huomenna sunnuntaina otetaan matkalaukut esille ja nakellaan välttämättömät lomanaloittajaiskamppeet kyytiin. Sitten onkin koko päivä rästihommien suorittamista. Illan päätteeksi palautamme Remun ja suuntaamme vielä kerran Body balanceen venymään. Maanantaiaamuna on pikainen piipahdus sairaalalla ja sitten suunta on kohti etelää.

Tänään tein pöytävarauksen San Juanin aattoillaksi lempiravintolaamme. Ekana iltana syödään hyvin liinapöydässä. Pöytä on kahdeksalle eli ei ihan keskenämme olla. Kaksi tuttavapariskuntaa liittyy seuraan ja se on kyllä ihan kiva se. Toinen pariskunnista asuu tässä samassa tuulisessa kaupungissa, toinen siellä Torreblancan mäellä. Ja miehet ovat veljeksiä keskenään. Maailma on pieni ja joskus pitää matkustaa kauas, vaikkapa nähdäkseen shiatsuhoitajansa. Hoitoonhan en ole tänä keväänä joutanut.

Nyt alkavat nämä tämänvuotiset juhannustalkoot vaatia valomerkkiä ja illan kuittausta, siirryn ihan sovulla sänkyyn. Otan varuilta mukaan jonkun lukemattomista lehdistä vaikka tiedän, etten saa päätä tyynyyn kun jo nukun.

Kaunista kesäyötä, missä lienetkin!

Riepu kainaloinen