Osaman lapanen

Rakas Päiväkirja, on tullut tämän päivän vuoro. Päivän jolloin Torpan eläinkunnasta viimeinenkin järjen valon pilkahdus on sammunut. Puff. Meni jo. Ja pimeys laskeutui, tyhmyyden riemuvoitto.

Juuri kun alan joten kuten toipua eilisen lätkämatsin 'tuomarilinjasta' ja Leijonalauman valitettavan aikaisesta kotimatkasta joudun kohtaamaan tämän surkeuden päivän. Meidän Osama, siis Oscar -kissa, on löytänyt lohdun lapasesta. Se reppana kanniskelee lapasta ympäri Torppaa.

Lapanen on ollut menossa talvivarastoon jo hyvän aikaa, mutta Osama ns. söi kuormasta ja otti omansa. Onko kyseessä morsiamen ryöstön kissamainen versio vai mikä, ei voi tietää.

Kun kyselin Oscarilta, että mitenkä meni kosiohommat noin niinkuin omasta mielestä, tämä konsulttiketjuun siirtynyt katti katseli rakkauden sumentamin silmin ja kehräsi, hurrpuurrrrhuurrrrpurrr.

Ei käy elämä tylsäksi näillä selkosilla ei.

Tämä älyvapaa kuva on pakko laittaa, siinä ne meidän hiirikissat vetävät latzia ja tähtimisseä niin, että rouske käy.

Ulkona hiiret, myyrät, rotat ja päästäiset riekkuvat kirjaimellisesti kuin pellossa ja nämä loikovat uuninpankolla, lapasen kanssa tai ilman.

Ulkona meni tämäkin ilta, ihan pihalla oltiin ja ihan mielellämme. Sää on mitä mukavin, aurinko paistoi eikä tuullut. Aamupäivän sadekuurot olivat painaneet koivun siitepölyt maahan ja oli helppo hengittää.

Yksi pikkuinen jobi poiki toisen ja siitä se idea sitten lähti. Kunhan tästä tokenen, laadin pitkästä aikaa pihakatsauksen.

Nyt ei jaksa, ei pysty eikä kykene. Väsyttää aivan liian paljon.

Pari kuvaa kumminkin tähän loppuun, vinksahtaneita juttuja Torpan mäeltä.
Mukavaa perjantai-illan jatkoa, missä lienetkin.

Arkipyhän iloja

Ensin tähän alkuun Päivän Kuva. Valitettavasti ei ole oma otokseni eikä oivallukseni, mutta kyllä on kuvaaja osannut keskittyä olennaiseen. Iso peukku tälle.

Nämä arkipyhät ovat kyllä kivoja. Mukavasti katkaisee viikon ja tuo tilaisuuden keskittyä kotihommiin. Paljonhan pihallakin taas aikaansaatiin, joskaan Kasvihuoneilmiö ei vielä edistynyt. Nyt kun sitä ympäröivät hommat alkavat olla hoidetut, päästäneen ihan asiaankin. Viittaan näillä ympäröivillä hommilla mm. ruohon paikkausta, voikukkien kitkentää, haravointia ja muita kosintarituaaleja joiden avulla päästään lähelle kohdetta ja suoraan sanoen, kerätään rohkeutta itse työhön ryhtymiseen.

Onhan se ihan hel-ve-til-li-nen savotta. Pari litteää pahvilootaa täynnä levyjä, metalleja ja ruuveja, kiskoja, putkia ja muuta suljua joista vain lehmänhermoinen poikkeusyksilö saa loihdittua kasvihuoneen.

Muutama istutushommakin on tehty ja kitketty metrikaupalla juolavehnän ja vuohenputken juuria. Ja pahuksen voikukkia.

Huominen pitäisi vielä pusertaa muita hommia ja sitten se on hiljennyttävä niiden kasvihuoneen osien äärelle. Huoh.

Nyt en kuitenkaan vielä hiljenny mihinkään vaan siirryn kisakatsomoon, kohta pelataan lätkää niin maan perusteellisen tosissaan. Onneksi ne ruotsalaistunarituomarit saivat 'ansionsa' mukaan ja toinen istuu jo koneessa, toinen on varmaan vielä jossain kriisiterapiassa diskuteeraamassa.

Jännää illanjatkoa, missä lienetkin!

Hämähäkki väärinpäin

Hämis (kuva netistä)

Pienyrittäjän työpöydän nurkassa on hurissut hautomakone viime perjantaista saakka. Laitoin sinne 10 maatiaiskanan munaa. Munia pitää kääntää kaksi kertaa päivässä, yritän pitää kääntöajan noin 12 tunnin välein.

Tänään oli ensimmäinen Suuri Päivä, itäneisyyden tarkistaminen läpivalaisulla. Eli vähän niinkuin ultraus. Tarvikkeina oli tehokas otsalamppu, se todellakin riittää. Netistä saa ostaa läpivalaisukynälamppuja, mutta kyllähän muukin tehokas valonlähde passaa.

Tähystyksen tulos: 9/10 oli itänyt. Kaikissä köllötti hämähäkki oikein- tai väärinpäin. Eli eivät meidän kukot mitään turhia tuhkamunia ole, hyvin on hommat hoidettu.

Yksi muna sai kylkeensä kysymysmerkin, katson sen vielä uudelleen ja jos mitään ei näy, nakkaan kompostiin.

Sukupuoltahan ei tiedä ennenkuin kuoriutunut räähkä joko munii tai kiekuu. Meillä on ollut näitä outoja lintuja niin paljon, että en enää sano kanaa kanaksi liian aikaisin.

Hassuintahan tässä on se, että samaan aikaan kanalassa yhdellä savolaiskanalla on allaan 3 itänyttä munaa, toisella 6. Että liki 20 piiperoa on tulollaan. Uhh, mihinkä minä kaikki ne kukot tungen?
On kuitenkin hyvä, että kananhautomiakin on tulossa, saan nämä konehaudotut ujutettua sinne sekaan. Täytyy vaan merkata jollain nilkkahilulla konepenskat erikseen.

Voi että, hauskaa kun noin hyvin lähtivät kasvuun!

Tässä vielä kanan kehityskaari kuvamuodossa:

Torpan rauhaan ei mitään erityistä kuulu. Töttis lähtee deittailemaan vasta heinäkuussa, sitten kun ollaan palattu Hispaaniasta. Ehkä parempi niin, on nimittäin seuraaville viikoille hulinaa ja töhinää kokolailla kiitettävästi.

Kissat jaksavat yllättää, päivittäin. Tai siis Felix, Oscarhan on kiltti ja hiljainen poika. Felix on se, joka istuu eteisessä ja tuijottaa jännittyneenä kengänkiillotuskonetta (kyllä, meillä on semmoinenkin). Se täppää koneen käyntiin tassulla ja katsoo kuinka kone hurisee ja pyörii. Ja taas. Ja taas. Ja taas.

Lisäksi se on oppinut, että tulee jännä ääni kun vessassa painaa huuhtelunappia. Aivan lumoutuneena se hönö istuu pytyn kannella ja kuuntelee kun alla kohisee. Tulemme varmasti hämmästymään seuraavan vesilaskun suuruutta.

Sää kääntyi sunnuntain paisteen jälkeen tylsäksi. Tuulee vinhasti ja välillä ripeksii vettä. Kasvihuoneprojekti ei ole edistynyt sunnuntain jälkeen, eihän tuolla myrskyssä heilu hullukaan saati kasvihuoneen pystyttäjät.

Oma kiesi sai tänään uuden rengassarjan alleen, kieltämättä oli kiva ajella kotiin ja pitokin on varmasti parempi nyt kun on tuoretta kumia alla.

Viikko etenee, kohta täytyy tehdä kakkutilaukset kesäkuun juhliin ja miettiä muutenkin juhlakuvioita. Jonkinlainen juhlakolttu pitäisi varmasti laittaa, pätkääkään ei kiinnosta sovituskopeissa äheltäminen koska se ei todellakaan ole vahvin lajini.  Onneksi koltulle on käyttöä peräti kahtena peräkkäisenä viikonloppuna, ei jää kertakäyttömekoksi.

Näillä mennään, palataan taas!
Kannusta Leijonat voittoon, missä lienetkin!!

Kakkua ja kivitöitä

Suut makiaks

Oi että, tämmöiset suloiset sunnuntait ovat kyllä niitä elämän hohtohetkiä. Ihana päivä aamusta alkaen. Retuuttivat aamiaistarjottimen yläkertaan, joka-aamuisen myslimössöni korvasivat ihanat lohivoileivät ja kahvi. En voisi kiitollisempi olla. Ja hortensia tuli, eivät luovu perinteisestä Äitienpäiväkukasta vaikka miten pyydän. No onhan se hortensia kaunis, tykkään kyllä.

Kun aamupalasta oli selvitty, siirryimme ulkokattaukseen Äitikullan vohvelibaariin. Aurinko Armas jaksoi paistaa ihan koko päivän ja hupparit sun muut ylimääräiset vällyt siirtyivät oitis narikkaan. Ihan oli t-paitakeli.

Sieltä olikin hyvä lyllertää pullean vatsansa kanssa kasvihuonetyömaalle. Tänään tehtiin kestopuusta lattiaritilä, ensin yksi iso joka sitten katkaistiin kolmeen ritilään. Niitä on kätsä liikutella huoneesta ulos pesuun jos tarvis. Kuvassa homma on vielä vaiheessa, lankut on vasta aseteltu suunnilleen omille latusilleen.

Iltapäiväkahvilla olikin yläkuvan suklaamansikkakakku jonka Nuorimmainen ihan itse värkkäsi alusta loppuun. Mansikkaruusun veisteli keklumestari Esikoinen. Ovat ne taitavia, ryökäleet. 

Hyvin suunniteltu ja niin edelleen

Tarkempi katsoja huomaa kivikokoelmia kasvihuoneen molemmin sivuin. Tuonne taakse Iso-J värkkäsi varsinaisen pirunpellon. Koko pitkä matka on kivetty etureunastaan. Hevostarha on ehtymätön kivien syntylähde, sieltä saa vaikka minkä kokoista murkulaa niin paljon kuin jaksaa kantaa. Otan kuvia lähempää kunhan päästään sitä puolta ajattelemaan. Kasvihuoneen pohjatyöt on nyt tehty sisältä ja ulkoa. On sorat, suodatinkankaat ja nurmen rajaukset. Eipä tarvitse kitkeä, kunhan vaan haravalla vetelee soraan somat kuviot. Kasvihuoneen eteen toki tulee laattaa ja muuta rekvisiittaa, sitten aikanaan.

Seuraava urakka onkin aloittaa himmelin kasaus. 

Lauantain töistä on tietysti mainittava puukuorman riiheen pinoaminen. Minä ja Perilliset tehtiin noin 5 tiukkaa pinokuutiota, siinä on saunapuuta kesäksi. Tänä aamuna tuntui kieltämättä selkä ja persaus hieman 'kireältä', jalkalihakset lyhkäisiltä ja muutenkin eteneminen oli hidasta ja kankeaa. Mutta onpahan klapit siellä missä pitääkin.

Lauantain hommia (kasvihuonetyömaalla) hidastivat kaksi kaupunkireissua. Ekalla käytiin Iso-J:n kanssa kahdestaan tekemässä asiakkaalle yksi esillepano joka on vielä(kin) vaiheessa. Tokalla Iso-J ja Perilliset kävivät keskenään, minua ei sille reissulle huolittu mukaan. Ostivat hortensian ja muita lahjuksia.

Nuorimmainen kerkesi lauantaina humputtelemaan Ihmepojankin kanssa, oli kuulema ollut mukavaa ja kivaa. Minulta jäivät hevoshommat täysin paitsioon, olihan se mielessä päästä maastoon Töttiksellä mutta kun ei joka paikkaan veny niin ei veny.

Nyt alkaa päivän ulkoilma-aktiviteetit painaa silmäluomissa ja iho kihelmöi, kevätaurinko on kuumottanut oikein kunnolla. 

Alkava viikko on aikataulullisesti melkein normaali paitsi Helatorstai taas sekoittaa pakkaa. 

Siitä sitten lisää tuonnempana. Kunhan nyt maanantaista selvittäisiin.

Mukavaa illanjatkoa, missä lienetkin!

Kaikille äideille onnittelut.

Omena kukkii jo !

Pönttö pöhisee

Munat muhimassa

Piti tämäkin päivä nähdä, se on nyt keinoemo hurisemassa pienyrittäjän työpöydällä ja merkityt munat haudonnassa.

Onhan se ihan höntin hommaa koneella hautoa, kun pesissä kököttää kaksikin maatiaismammaa munien päällä. Kokeilen nyt kun tilaisuus tarjoutui. En sentään oma hautomakonetta hommannut, yhden haudotuksen konevuokra on kokonainen kymppi, joten toki minä tilaisuuteen tartuin.

Työpöydällä ovat siksi, että koneeseen pitää lisätä vettä (kosteus on tärkeää) ja munia pitää kääntää kahdesti päivässä. Neljäntenä haudontapäivänä munaset pitää läpivalaista ja poistaa ne, joiden sisältä ei löydy 'hämähäkin seittiä' eli sellaista rihmastomuodostelmaa josta parin viikon aikana muotoutuu elävä kanantipu. Nuo meidän kukot kun ovat semmoisia hosuleita, ei voi olla varma ovatko kaikkia munia hedelmöittäneet. Laitan sitten vaikka uudet munaset poistettujen tilalle.

En sen kummemmin valinnut munia, vaikka jotkut tietävätkin, että suippopäiset ovat kukkomunia ja mahdollisimman pyöreät kanaversioita. Ihan sama, tuli mitä tuli.

Konehaudottuja tipuja saa kyllä hyysätä ihan mahdottomasti, täytyy pitää lämpölampun alla ja muuta. Jossain vaiheessa ne voi yrittää ujuttaa kanalaan. Yleensä nuo maatiaiset ovat vallan hyviä lastenkaitsijoita ja paapovat pikkuisia huolimatta siitä kenen hautomia ne ovat.

Vähän ylimääräistä hupaa tähän kohtuullisen kiireiseen kevääseen.

Tänään olikin varsinainen trafiikkiaamu. Aamulla kävi hautomakoneen toimittaja, sen jälkeen kävin kyytimässä Esikoisen viimeiseen TET-viikon työpäiväänsä, kurvasin kotiin ja vastaanotin halkotoimituksen. Peittelin klapit pressun alle, tänään ei todellakaan tehdä ensimmäistäkään pinomottia. Sitten tuli Polygonin kosteuskartoittaja tsekkaamaan lämminvesivaraajan putkiliitoksen vuotokohdan. Luojan kiitos, märkyyttä oli vain yhden lattiakaakelin kohdalla, kämmenen kokoinen läntti sementtipohjassa. Varaaja pitää tietysti uusia, mutta mitään paniikkiremonttia ei käsittääkseni ole nyt luvassa. 

Siinä välissä skannailin auton tilaussopimuksesta allekirjoittamani version takaisin myyjälle ja totesin, että olisi syytä vähän tutustua tämän Macin sieluun, en nimittäin saanut skanneria toimimaan omalla koneella. Piti nöyrtyä ja hoitaa homma iänvanhalla Acerilla. Onneksi se sentään toimi kuin se klassinen junan vessa.

Kemialliset aseet

Seuraavaksi tulikin jo kiire, piti kurvata kaupunkiin koska oli sovittu treeni koutsanderin kanssa. Koutsi oli nilkkuna (polvessa jotain) mutta se ei todellakaan tarkoittanut kevennettyä treeniä minulle. Ehei. Kyllä kyykättiin kaikissa mahdollisissa variaatioissa ja tietysti triplasarjoina kaikki. Eivätkä painotkaan olleet ihan keveimmästä päästä. Ja toistojen määrä, kolme sarjaa ei todellakaan riitä, tehtiin neljä.

Hiki virtasi korvissakin. Mutta kyllä sielu taas lauloi, on ihanaa kun pystyy ja jaksaa!

Kotipäivää viettänyt Nuorimmainen oli leiponut aikansa kuluksi Hanna Tädin kakkuja ja hitsin hyvä resepti hänellä onkin.

Kotona kävin siis kääntymässä ja nappasin Äitikullan ja Nuorimmaisen kyytiin, haettiin Esikoinen töistä (ei olisi lähtenyt millään pois) ja ryysättiin ruokakauppaan, pahimpaan perjantairuuhkaan tietysti.

Onneksi siitäkin selvittiin, nyt on Torpassa rauhallinen hetki (teinit toki nahistelee taustameluna).
Ulkona satelee hissuksiin kevätsadetta, piha vihertyy kaikkialla ja nyt on koivuissakin jo hiirenkorvat.

Arvelin pienen palauttelevan kävelylenkin heittää ja sen jälkeen painua yöunille, huomenna armo uus. Ja se kasvihuoneen laitto pitäisi aloitella.

Tuosta koirien kemikaalihommasta vielä, kyseessä on melko uusi lääke, ilmeisesti viime vuonna tullut markkinoille. Lupaa noin 12 viikon suojan niin, että punkki kuolee neljän tunnin sisään lääkittyä koiraa puraistuaan. Käytännössä koirahan on siis se kemiallinen ase, punkkien kannalta. Yhden, alle 10 kg:n painoisen piskin hoitoon riittää yksi pilleri ja se maksaa reilut 20 €. Ei todellakaan paha, etenkin kun ne pirun punkit heittävät veivinsä samoin tein eivätkä karkaa minnekään lisääntymään.

Muutama tuttava on jo kommentoinut käyttäneensä tuota lääkettä koirillaan viime kesänä, ilman sivuvaikutuksia. Kissoille laitan perinteiseen tapaan litkut niskaan jos ne ylipäätään pääsevät ulos.

Mutta nyt, nyt se on kuulkaas Hirnakalla lepo.
Morienttes, missä lienetkin!

Näitä päiviä kun...

Skyrsyömärit

Tämä on niitä päiviä joista ei oikein ota tolkkua. Aamulla päätä jäyti ikävä päänsärky vaikka nukuin pitkät ja (tietääkseni) katkottomat yöunet. Kahvin vähyyttäkään ei voi syyttää, sillä ennätin hörppiä kolme mukillista vahvaa Löfbergsiä ennenkuin tuli aika rykäistä kiesi tulille ja suunnata kaupunkiin.

Onneksi oli aikaa käydä venymässä Balancessa ja sinnehän se päänsärky jäi, hetkeksi.
Kotimatka sujui sukkelasti koska Kirkkonummelta tuli puhelu, melkein ajoin bensatankistakin ohi siinä rupatellessa. Olipa kiva, kiitos vielä kerran.

Tänään pitäisi säätiedotuksen mukaan sataa. Taivas on pilvessä ja ilma on lämmin. Melkein semmoinen ukkosta edeltävän hautova. Eilen tuuli niin paljon, että tukasta lähti väritkin, tänään ei liikahda lehti... eikun oksa. Lehdet puhkeavat puihin varmaan huomenna. Ihan ovat jo hilkulla, lehtikuusessa on jo pienet sudit.

Tämä on myös niitä päiviä kun mitään ei saa aikaiseksi, mistään ei saa otetta ja ajatuskin pätkii. Pitäisi maksaa laskuja, pitäisi tehdä vähän kuvahommia, pitäisi purkaa kameran muistikortin kuvat, pitäisi siivota (Iso-J tulee kotiin) ja kaikkea muuta tylsä -kategorian juttuja. En tykkee.

Nyt jos koskaan olisi kiva saada vaikkapa Veikkaukselta puhelu, jotta olisi lunastamaton jättipotti kuitattava tai edes posti voisi tuoda jotain kivaa. Tuskinpa tuo, plussapistesetelitkin tulivat jo aiemmin tällä viikolla.

Autokauppiaskin oli yrittänyt tavoitella, mutta ei vastaa kun yritän kilautella. Varmaan olisi tarjonnut jotain herkkujen herkkua vuodeksi (veloituksetta) testiajoon. Josta tuli mieleen, että kiesiin piti ostaa uusi kesärengassarja. No, ehkä niillä voi vielä seuraavat kuusi vuotta kurvailla, ei näistä autokaupoistakaan taida tänä(kään) vuotta valmista tulla. Nää on vähän kuin hallitusneuvottelut, tällä hetkellä tilanne on se, että neuvotteluosapuolten näkemykset ovat sangen kaukana toisistaan ja valtiovarainministeri purskahtaa kyyneliin hetkenä minä hyvänsä. Oppositio huutelee omia kommenttejaan väliin, eikä kukaan jaksa ketään. Toisaalta verottaja vaatii käsi ojossa kuukausittaisia osinkojaan ja pahan päivän varallekin pitäisi säästää.  Olkoot.

(se joka ei ymmärrä pientä sarkastista virettä tekstissä, voi siirtyä vaikka pelaamaan jotain Älypää -visaa)

Huomenna on onneksi taas perjantai, luvassa roima gluteusjumppa koutsin kanssa ja muita viikonlopun valmistelevia juttuja. Jos säät suinkin sallivat, kohoaa Äitikullan lasipalatsi korkeuksiin. Josta juurikin muistin, että pitää mennä heti inventoimaan riihessä säilötyt kakkosneloset ja etsiä joukosta 4-6 kpl kakkoskakkosta.

Huomenna tulee myöskin 7 mottia saunaklapia, eiköhän niillä päästä pitkälle saunanlämmityksessä.
No, ne on huomisen juttuja. Tänään on edessä vielä yksi kaupunkikeikka ja päätäkin taas jäytää.

Olisi kyllä kätevää, jos voisi pikakelata näiden tylsien päivien ohi ja siirtyä suoraan tehokkaaseen toimintaan.

Hohhoijaa, tulipa tämäkin säälittävä marina valmiiksi. Kiitos ja anteeksi, tämä vaan on näitä päiviä.
Parempaa iltapäivää, missä lienetkin!

*kehheheehehhhee*

PeeÄääs: no johan pomppas, Iso-J tilasi tänään auton. Kyllä kannatti pyytää useammasta paikasta tarjous, pelkät korot olivat 1,5-4,6 % Ei siis ole vaikea arvata, että kaupat tehtiin etelän kauppiaan kanssa, tarjosi parhaan hyvityksen nykyisestä ja parhaan diilin muutenkin. Paikallinen saa nyt luvan järjestää minun kiesiasiani kuntoon. Heinäkuun lopussa on Iso-J:n kuljettimen toimitus, ja se on sitten iso. Se auto siis, tarvittaessa kyytiin mahtuu 7 henkeä eli pienyrittäjä voi vaikka pimeää taksikeikkaa heittää jos elämä ahtaaksi käy (vitsi). Omastani en vieläkään mitään tiedä, katsotaan nyt. Yhteisymmärrys auton kokoluokasta meillä kuitenkin on, joten kyllä tästä vielä valmista tulee. Pitäisi vaan malttaa olla kärsivällinen.

Ja sitten taas elämä pisti asioita vähän mittakaavaan. Sain tuossa varovaisen kyselyn olenko kunnossa. No olenhan minä. Kaupungin ohitustiellä yhdessä kurvissa oli meidän auton näköinen vekotin ikävän näköisesti katollaan ja kuski heikossa hapessa.

Lopulta melkein nauratti omat marmatukset, paikallisuutisista nimittäin luin ettei hyvin mene silläkään viljelijällä joka kylvi kauransiemenensä tielle. Jahka kaurat oli siivottu, joku onneton rojautti kuormallisen perunoita samalle tielle. En tiedä missä kohtaa kylätietämme ne potut ovat mutta kaurakurvi on ihan tuossa meidän vieressä.
Olisikohan kukaan uskonut, jos olisin mennyt myöhässä tapaamiseen ja sanonut, että toki myöhästyin, tiellä oli tonni perunoita?

Ihmepoika

Eipä mulla muuta kuin että Ihmepoika reenaa ja hyvin reenaakin.
Kuvat eivät ole omia otoksiani, ansiot kuuluvat Ellille. Ratsastajakaan en ole minä. Minun osakseni jää vain iloitseminen, hieno pieni talvisen metsän varsa Skogspojke on nyt Mahtimies.

Hyvä se oli, hyvä siitä on tullut ja paremmaksi vaan kehittyy. Voi että, tätä on kuulkaa hevosenomistajan onni puhtaimmillaan. Hyväntuulinen hevonen joka tekee työnsä parhaansa yrittäen, innoissaan ja mielellään.

Olen niin onnellinen, että apuna on joukko asiansa osaavia hevosihmisiä, tyyppejä jotka oikeasti ja aidosti tykkäävät Ihmepojasta ja auttavat meitä tällä hevosenelämän pituisella matkalla.
Sydän pakahtuu ylpeydestä, tuo hevonen on niin mainio.

Pitkää ikää ja kevyitä laukkoja, terveyttä ja onnea, niitä toivotaan!

Keväinen päivä, lämmintä ja perhosia. Pitkä päivä kaupungilla. Nyt ehkä pieni iltakäppäily pihalla ja sitten ansaitut unet.

Mukavaa tiistain loppuiltaa, missä lienetkin!

Pohjalta noustaan

Vaahtoliimaa

Tänään on kasvihuoneen perustustyöt saatu siihen vaiheeseen, että varsinaisen kasvihuoneen asennus voi alkaa. Ja sehän on valmistajan ohjeen mukaan puolen päivän homma, kahdelta tekijältä. Hahhah!

Tähän asti on tehty seuraavaa:

- valittu suotuisa alue pihasaunan takaa (vesipiste) aurinkoiselta, kuivalta paikalta.

- kaivettu puolen metrin syvyinen kuoppa

- kuopan pohja vuorattu suodatinkankaalla

- kumottu kuoppaan autokuormallinen soraa (miesten toimesta)

- lapioitu liiat sorat pois (minun toimestani) välineinä kottikärry ja lapio

- tärylätkällä jytkytetty pinta kovaksi.

- merkitty kasvihuoneen paikka luotilangoin

- annettu talvehtia

- tarkistettu paikka ristimitoin (sentin heitto)

- kaivettu lecaharkoille oja

- liimattu lecaharkot toisiinsa vaahtoliimalla

- otettu noin satakaksikymmentä mittausta ristiin, rastiin ja varmaan kirkkoveneenkin muodossa

- tarkistettu vatupassilla jokaisen harkon asento

- laitettu pikipahvi harkkojen ja päälle tulevan kakkosneloskehikon väliin

- porattu harjaterässauvat (4 kpl) kakkosnelosen, pikipahvin ja harkon läpi

- ankkuroitu harjaterässauvat kakkosneloseen

- kakkosnelosten kehikko vahvistettu kulmaraudoin ja mitattu absoluuttisen suoraksi ja tasaiseksi

- tasoitettu pohjasora huoneen sisältä ja sivuilta

Kaiken tämän lisäksi voin todeta, että milli on ehkä suurin heitto joka tuolla työmaalla on sallittu, sekin pitkin hampain ja kohtaloon tyytyen.

Päivän urakasta suurkiitos Harri-serkulle joka tuli avuksi. Itse notkuin työmaalla keltaisessa nutussani pomona, pitäähän jokaisella työmaalla yksi suulas pomo olla ettei homma mene ihan syljeskelyksi.

Nyt saa tekeentyä ja odottaa asennuspäivää, tämä viikko omine aktiviteetteineen ja Iso-J:n työmatkoineen pistää työmaan seisokkiin, ehkä jo äitienpäivänä saamme luovuttaa kasvihuoneen Äitikullalle. Olihan tuolla syntymäpäivälahjalla kahden vuoden toimitusaika mutta hitaasti kiiruhtamalla hyvä tulee.

Tarkkan miehen puuhaa 

Nuorimmainen pääsi tänään höntsäilemään Ihmepojan loppuverkkailut ja purkaa työläishevosensa varusteet ja harjata työn sankarin hyväksi. Tuotiin jotain varusteita kotiin pyykkiin ja vietiin puhdasta tilalle.

Illalla kävimme vielä kaupungissa venyttelemässä Balancessa. Nyt onkin niin väsynyt ja raukea olo, että Nukku-Matin ei tarvinne kauaa maanitella mukaansa. 

Esikoinen tekaisi makean nälkäänsä laittoman hyviä cupcake -tötteröitä joissa oli joku ihana limecremekuorrutus. Minäkin sitten söin muutaman  öhh..  viisi. Ja nyt kivistää vatsaa. Tiedänpä mitä ensi viikon salitreeni sisältää, runsain mitoin katumusharjoituksia vakiokuvioiden lisäksi. Yhh, liika sokeri ei todellakaan ole ihmiselle hyväksi.

Esikoisella on alkava viikko TET-viikko ja työelämään tutustuminen tapahtuu pienellä eläinlääkäriasemalla kaupungin laidalla. Mielenkiinnolla odotan sitä itsekin.

Nyt sitten ne loput rippijuhlakutsut valmiiksi ja sitten pikkuisen lätkämatsia. Ekalla erätauolla nukkumaan, toivon minä.

Keväistä viikonalkua, missä lienetkin!

Aukeni kukkapenkin paikka

Toukokuu on täällä taas

Bridezilla

Tässä meillä lyhyt toukokuinen katsaus kesämorsiamen elämään. Mutakylpyjä ihon kuorintaan ja heleyttämiseen, ylämäkitreeniä koivikkorinteessä laukaten muhkean takaliston kehittämiseksi, laumaelämää vertaistukena ja säännöllistä ruokailua. Ah helppoa elämää. Työnteossa ei ole hevosen tarvinnut hiota. Hännänseutua tarkataan visusti, nyt taas näyttäisi olevan ottipäivät, niin huolella on Tuisku rapsuttanut perskurkkanoita ja niin vihjailevasti Töttis Tuiskun kyljessä nyhjää.

Neitihevoinen pääsi sisätiloihin puunattavaksi jossa me puunaajat saimme suurimman osan savesta ja mudasta sekä irtokarvoista ja jouhista päällemme. Kotimatkalla kiskoin lähes täysimittaisen häntäjouhen kurkustani. Ikävästi kutitti.

Mitä musta jää kun mä lähden täältä?

Peetu pääsi samalla puunausreissulla Heidin hierottavaksi, kovinkaan rentona hoidettava ei ollut, kaksi piti kiinni ja yksi hieroi. Pahuksen jäntevä ja vahva tuommoinen vähänläntä terrierinpätkä osaa olla. 

Kotimatkalla autossa nuokkui kuitenkin huomattavan rauhallinen koira. Douppasimme koiraa uskomuspillereillä sekä illalla, että tänä aamuna, tavoitteena vähän rennompi hurmuri.

Tänään kurvasimme naapuripitäjään koiranäyttelyyn. Onneksi terrierit oli sijoitettu sisähalliin, ulkona nimittäin satoi vettä. Siellä sateessa ajokoiramiehet näyttivät viihtyvän ihan hyvin.

Vieläkään eivät tenavatähden voittohanat auenneet, hyvät arvostelut kyllä tuli, mutta ei sitten mitään muuta. Höh. Eikä sitä rentoa hurmurihenkeä löytynyt tänäänkään, liikkeet olivat kuitenkin letkeämmät, kyllä sillä hieronnalla on tehoa. Tuomarikin oli niin tiukalla linjalla, että arvelen hänen luulleen niitä punaisia ja vaaleanpunaisia muovinauhan pätkiä maksullisiksi.

Eilen alkoivat taas vaihteeksi Äitikullan kasvihuoneen rakennuspuuhat. Perustushan tehtiin jo viime kesänä, muistanette kuinka lapioin kuormallisen soraa pois kuopasta johon piti tulla vain puoli kuormaa... Talven aikana luotilangat olivat liikkuneet vain sentin, ristimitta otettiin moneen kertaan ja sentti oli heittoa. Ei siis ole routaherkkää paikkaa ensinkään tuo kasvihuoneelle katsottu paikka. 

Nyt on vuorossa perusharkkojen asettelu ja kenties jo huomenna päästään itse palapelin kimppuun.

Sen minä kyllä sanon, että kun se päivä koittaa jolloin se himmeli seisoo koottuna paikoillaan, posahtaa paukkukorkkijuomapullo auki! Pelkkä osaluettelo on masentavan pitkä. Optimistinen kokoamisaika kasausohjeen mukaan on kahdelta tekijältä puoli työpäivää, hahhah!

Tuvan leivinuuni lämpiää, ulkona on kostean koleaa ja olo on vähän kehno. En oikein tiedä mikä ja mistä reistaa mutta ihan kondiksessa en ole. Peruutin huomisen Attack-maratoninkin.

Tämmöistä tänään, huomenna lisää.

Mukavaa illanjatkoa, missä lienetkin!

Rosettirauta

Esikoinen kehui heillä olleen valinnaisainetunnilla kotitaloudessa Vappukemut. Olivat tehneet alkujuomat, paistaneet munkit ja muut herkut. Ja ROSETIT!!

Heti kuulkaa vettyi vanhan Hirnakan suupieli, oi niitä lapsuuden vappuja. Sai vappuhuiskan, serpentiiniä, kotona tehtyä simaa ja rosetteja. Kevään ihanin päivä. Kesän paras päivä oli tietysti kevätjuhlapäivä, se oli jo kesää se.

Piti ihan googlettaa rosettiraudan kuva ja pölliä Kinuskikissan blogista rosettikuva. On siellä resepti ja teko-ohjeetkin, tuosta pääset Kinuskikissan keittiöön. 

Äitikulta paistoi meille rosetteja, munkkirinkeleistä ei ollut tietoakaan, ne oli kaupunkilaisten juttuja. Tippaleivät jäivät syömättä, mutta rosetit, niitä me kyllä mussutettiin ja paljon. Vaadin joskus synttäreillenikin rosetteja, elokuussa.

Rosettirauta on muutoissa kadonnut ja uutta en nyt lähde kyliltä jahtaamaan. Ehkä minä sen ensi vuodeksi hommaan!

Räntäsateesta huolimatta, mukavaa Vappua kaikille lukijoille, missä lienettekin!

PeeÄäs: katsaus vappusäähän:

Ilta todellakin on aamua viisaampi

Aamukuva (ylempi) otettu hirveässä tuulessa työntämällä käsi ja puhelin ovesta ulos ja toivomalla, ettei tuuli vie puhelinta. Alempi on suunnilleen samasta pisteestä noin 12 tuntia myöhemmin.
Sää suosii mutta oma olo ei. Päätä särkee niin, ettei edes sima maistu ja taidankin ryömiä pimeään makkariin pötkönpötkön. Toivottavasti Vappupäivä valkenee pirteämmässä olotilassa.

Se oli kukko

Kukko söhäsi

Merkittävä asia kirjattavaksi Torpan päiväkirjaan.

Vekki otsassa, törmäsin kanalan ilmatilassa lentävään kukkoon. Ja tämä tarina on tosi.

Kyseinen kukko taitaa kärsiä kohtuullisen vaikeista mentaalipuolen ongelmista, koska se on a) vauhko b) hullu c) patakamaa. Kaunishan se on ja ehdottomasti viriili, mutta eihän tuommoista päättömästi lentelevää puolihullua kukonräähkää tohdi kenenkään harmiksi myydä. Tutuille ei edes ilmaiseksi antaa. Kuva kukosta on edellisessä päiväkirjamerkinnässä, se komea heittoheltta.

Tähän saakka kaikki meillä asuneet ja eläneet kukot muinaisesta Urho Kukkosesta lähtien ovat olleet sopuisia, säyseitä ja arvonsatietäviä kukkoja. Vaan tämä pyryharakka on täysin toista maata. Siinä missä muut kukot tulevat katsomaan minkälaista evästä tulijalla mahtaisi olla tarjottavanaan, tämä ottaa siivet alleen ja lentelee päämäärättömästi ja samalla kauheasti rääkyen ympäri kanalaa. 

Sisätilat eivät ole niin avarat, että siellä mahtuisi lentämään tyylikkäästi kurvaillen ja leijuen. Ei, siellä otetaan räpsräps kaksi siivenlyöntiä, törmätään verkkoseinään (tai ihmisen otsaan) ja singotaan hurjasti rääkyen seuraavaan esteeseen. Olen minä nähnyt kun tuo vajakki lensi päin ikkunaa. Ei hajonnut ikkuna eikä kukolta lähtenyt taju. Ikkunan hajoaminen olisi harmittanut enemmän.

Vammat paikattuani siirsin eilen silkkikanat Töttiksen karsinaan. Ne kun eivät lentele eivätkä juurikaan korkealle kurottele eli eivät pasko seiniä. Tehtiin silkkikukon vaihto lennossa, entinen nuori kukko lähti lähikylälle ja tilalle tuli musta silkkikukko. Silläkin on silkkikukon tyyliin kukkakaalimainen helttaruusuke nokan päällä, mutta ilmeisesti se tehoaa kanoihin vaikka onkin aivan naurettavan näköinen. Vanha Hattarapääkin on aivan tohkeissaan uudesta kukosta. Musta Olga sai vihdoin värikumppanin mutta valkea silkkikana jää taatusti seinäruusuksi. Pitää hommata jostain toinen valkea silkkikana sille kaveriksi. Muuttohässäkässä valkean silkkikanan siiven alta tipahti tipu, se onneton oli sittenkin saanut haudottua yhdestä munasta elävän tipun. Ihme! Vanha Gaddafi kulki mukana, se nuokkuu itseksee omassa laatikossaan ja rääkäisee välillä kuin ilmoittaen, että henki kulkee vielä.

Nuoret kukot (3 kpl) siirsin Nuorimmaisen avustuksella kesäkanalaan ja sisätiloihin jäivät vielä Kääpiökochinit (1+3) ja vanhat sekarotuiset kanamummot (2 kpl). Ynnä Vappupilli ainoan elossaolevan rouvansa kanssa.

Näin tänään.

Illan ohjelmassa olisi vielä Esikoisen rippijuhlakutsujen räätälöinti, askartelu jää auttamatta huomiselle. Päätä särkee ja väsyttää, sain varmaan kukolta jonkun hullukukkobasillin.

Mukavaa illanjatkoa, missä lienetkin!

Marssilla Vappuun

Aina yhtä suloisia

Ja taas ollaan sunnuntaissa. Viikonloppu tuli -ja näköjään myös meni. Mitään suurempia mainetekoja ei muistiin jäänyt, mutta ainakin kaikki Torpan kukka- ja yrttipenkit on nyt siivottu talven roskista. Pientä kukkaa ja muuta punnertajaa puskee hartiavoimin ylös ja ensimmäiset jo kukkivat. Ovat tervetulleita! Ihme ja kumma on se, että liljapenkistä tunkee ylös myös tulppaaninlehteä, tuota myyrien herkkua. Eivät ne pirulaiset siis aivan kaikkialle uskallakaan. Valkosipulitkin pilkistävät jo heinäkatteen alta, panostin sipulipenkin syksyllä (talvella) suhteellisen täyteen. En tehnyt säntillisiä paririvejä vaan kolmen kynnen triomuodostelmia. Näköjään ovat paikkansa ottaneet ja juurtuneet.

Ilahduin kun näin valkosipulipenkkien vieressä, noin metrin turvavälin päässä tiukan kekorivistön, myyrät ovat ihan koko penkin mitalta käyneet turhautumassa ja haukanneet happea metrin välein. Ne ryökäleet eivät todellakaan tykkää valkosipulista (hyvähyvä) ja meillä taitaa olla aika topakkaa kantaa. Iloitsen!

Olkoon sato suuri ja muhkea, käyttöä kyllä löytyy.

Tätä lisää!

Nuorimmainen kävi ratsastamassa Ihmepoikaa tänään sunnuntaina, oli ottanut vähän koelaukkojakin maistiaisiksi. Ihmepoika ahersi koko viikonlopun, tehotreenissä oltiin jo päästy laukan kokoamisen harjoitteluun. Kuulema superkeskittyneesti oli hommaansa tehnyt ja jättänyt renttuilun kokonaan. Paitsi tänään kun piti lähteä viemään tarhakaveria, kolmivuotiasta tammaa tämän ekalle peltolenkille. Silloin oli iskenyt pakki ja jupotus päälle, en liiku! 

Ajelimme juuri tallille kun tämä uppiniskainen poni seisoi jalat harallaan keskellä tietä ja ilme oli juurikin se 'liiku keskenäs, minä jään just tähän koska en tee ylitöitä'. No äkkiä siihen kipaisi ratsuttajan puoliso joka talutti lyhyen, kahden hevosen karavaanin tien päähän ja pellolle. Samaa ylityövastaisuutta oli kuulema ollut koko matkan. Eli se jonka piti olla kärkihevosena, turvasi selustan ja ensikertalainen tarpoi ekana. Käyhän se niinkin.

Paitsi että ei käy. Asia otetaan nyt tehovalvontaan ja kaikki alku- ja loppuverkat tehdään kuulema jatkossa maastossa. Tuon maastoreissun jälkeen Nuorimmainen kipaisi satulaan ja sai herkutella kaikki askellajit läpi, pitkästä aikaa.

Töttistäkin kävin pikaisesti rapsuttamassa, siellä se seisoi hyvin rypeneen näköisenä lauman laitamilla ja armollisesti antoi rapsuttaa vähän kankkuaan aitalankojen välistä. Sokuriakin kelpuutti huuleensa. 

Illalla ajeltiin Nuorimmaisen kanssa kaupunkiin venymään Bodybalanceen ja kyllä vaan tuli tälläkin kertaa tarpeeseen, kireyttä oli taas vähän kaikkialla. Nyt on hyvä ja rento mieli lähteä marssimaan kohti vappuviikkoa. Kalenterissa ei ole mitään ihmeempää,  Peetun silmätarkastus on keskiviikkona, puhtaat paperithan ovat oletusarvona ja sen jälkeen saattaakin Kasvistädin puhelin piipata treffikutsujen merkeissä. Peetu on hottis ja monen muunkin kasvattajan mieleen.

Tähän loppuun vielä pari kuvaa Torpan ylijäämäkukoista. Molempia pidin kanoina kunnes ne muuttuivat tämmöisiksi. Perhana, olisivat olleet mahdottoman nättejä kanoinakin. Toivottavasti nämä kaksi saavat omat kanaparvensa, nyt käyvät vähän turhan kuumana pikkuväen osastolla. Siellä kanarouvat istuvat orrella ja kukkopojat patsastelevat alhaalla. 

Kanala on nyt siivottu kevätkuntoon ja kohtahan pikkuväki siirtyy kesäasuntoonsa. Nämä ylimääräiset täytyy uudelleensijoittaa ja järjestää parvet vähän fiksummin. Kyllähän niitä kesällä pitää eri leireissä mutta talviasunto on kimppakämppä ja kaikki rodut suloisesti sekaisin.

Mukavaa vappuviikon maanantaita, missä lienetkin! 

Röyhelöheltta

Jestas mikä heittoheltta

Parempi perjantai

Pelastava perjantai, ihan huippukiva päivä! Viikko on kynnetty ristiaallokossa, välillä ns. köli pohjassa ainakin mielialan suhteen, mitälie kevätmasentelua. Meni ohi jo.

Vaikka aamulla olikin kirkas ja kaunis auringonpaiste, se muuttui tunnissa lumisateeksi. Meillä on nykyisin ihan islantilainen ilmasto, sää muuttuu suunnilleen vartin välein. Kevät kyllä etenee, vääjäämättä.

Kun aamun sovituista tapaamisista oli selvitty, kiiruhdin hieman kivistävin lihaksin 'ette kyllä ikinä arvaa minne' eli tutulle salille. Tänään höykytin selkää ja vähän käsivarsia, etu- ja takaosaa eli hauista yritin pullistaa ja ojentajaa kiristää. Tuloksesta en nyt niin tiedä, mutta oivalsin, mitä tarkoittaa tehokas jarrutus liikkeessä. Oi varjele, että täsmentyi tekemisen kohde kun oikein keskittyi.

Sen jälkeen täysin vapaaehtoisesti ja tapojeni vastaisesti kurkkasin jopa peiliin ja yritin naamioitua normaaliksi ihmiseksi. First aid -meikkipussista löytyi vähän sitä sun tätä ja jotenkuten sain sudittua sitä sun tätä sinne sun tänne.

Vielä ihmeemmäksi menee, minä ajoin tyynesti, hyperventiloimatta ja päättäväisesti paikallisen osuuskaupan hirmumyllyyn. Vapaaehtoisesti kyllä, tällä kertaa jopa mielihyvin. Toimittelin ostoksia eläinkaupassa, hommasin täydennystä vitamiinikaappiin ja hamstrasin ihan sieltä marketin puoleltakin muutaman levyllisen Skyrejä.

Koska unohdin puolet mitä piti hommata, tein uuden kierroksen, siellä marketin puolella. Myslihyllyn ja paperitarvikeosaston kautta kiertämällä sain puuttuvat palaset ostoslistasta ruksittua.

Hyväksi lopuksi istahdin heselän pöytään blogituttavan kanssa. Voi että oli kiva saada blogille kasvot.  Bloginsa valitettavasti on nyt määrittelemättömällä tauolla (en muistanut kysyä kyllä tilanteesta) mutta jotkut ehkä muistavat Oma tila ja ajatuksia -blogin. Ihminen sen takana on mahdottoman mukava ja rento tyyppi, ei meillä kai montaa hiljaista hetkeä tullut, ehkä silloin kun jompikumpi haukkasi sapuskaansa.

Kiva kun kävit, nähdään taas! Eihän sitä tiedä mihin elämä sinutkin kuljettaa.

Loppupäivä perjantaista sujuikin perinteisen kaavan mukaan. Iso-J kotiutui reissultaan ihan ihmisten aikaan. Nuorimmainen värkkäsi salaatin johon jokainen lisäili omat lisukkeensa. Kylmäsavulohi, vahva cheddar ja munat, ne tekevät salaatista älyttömän ruokaisan ja hyvän.
Siihen kyytipojaksi tilkka rapsakan kuivaa ja raikasta valkoviiniä ja elämässä on hyvyys vikana.

Jos ei aina ole helppoa, niin kyllä nämä bonuspäivät tasoittavat kummasti.
Nyt tämä hinaa kivistävät gluteuksensa ja muut musculuksensa yläkertaan. Ilkimyskissat ovat jäähyllä ja talossa on rauha maassa.

Viikonloppuna hommia tehdään säiden mukaan, sisä- ja ulkohommaa riittää kyllä. Toivottavasti aikaa liikenee myös hevoshommille.

Mukavaa viikonloppua, missä lienetkin!

Ilmetty Felix The Ilkiö