Perjantai, päivistä parhain!

Portaat jotka eivät lopu... Noitakin tallasin yhtenä päivänä kuin unissakävelijä. Paras keino nollata pää tässä ajassa on uppoutua punttien kanssa mörssäröintiin. 

Neljä noin 90 minuutin punttihartautta harjoitin, tänään aion iltatallin jälkeen könytä saunaan ja toivoa, että rennolla kropalla nukkuu hyvin. 

Viikko on mennyt loppujen lopuksi nopeammin kuin uskalsin toivoakaan.

Asiaa auttoi se, että olen täysin unohtanut tiistain. Se katosi johonkin enkä ole muistanut perään huudella.

Tämän päivän punnitus toi koululuvan ja Ruipeliina pääsi tekemään historian kokeen. Minäkin sain ihan uutena tietona (hmph) oppia (koealuetta kuulustellessani), että se oli Napoleon joka kikkaili Aleksanteri I:n kanssa ja ne venkulat härräsivät Suomen sodan. Mitä lienen tehnyt itse hissantunnilla kun tuommoinen asia on mennyt ohi? Taidettiin pelata laivanupotusta nekin tunnit.

Aamut ovat olleet sumuisia ja/tai kylmänhuuruisia. Syksy on nyt ihan liki ja läsnä. Ruska on laimea, vielä. 

Luin valtavan surullisia hevosuutisia, hieno Into-Setä on siirtynyt taivaslaitumille. Kaikki voima ja lämpimät ajatuksemme Kirkkonummelle, siellä on nyt hevosenkokoinen reikä Inton ihmisten ja hevosystävien sydämissä. 

Tämä kuva kertoo viime viikonlopun työhommista. Kanalaa fiksattiin talvikuntoon ja meni ihan kuutamokeikaksi. Kanaa pukkasi sisään kulkuaukosta, kovasti olivat nukkumaan tulossa. Siinä sai Iso-J suristella ruuvinväännintä melko haipakkaa kun oli tuima pomo.

Tulevan viikonlopun hommat riippuvat hyvin pitkälti säistä. 

Tähän loppuun vielä kuva lelusta jota olen totisesti etsinyt. Torpan poikien lelut eivät tahdo terrierin hampaissa kestää, mutta tämä sitkeä kumiorava on ihme. Se on ollut meillä Nassen pentuajoista saakka. Ja nyt se vihdoin pompsahti näkösälle. 

Mukavaa viikonloppua, missä lienetkin !

Syysromanssi

Syksy alkaa siitä, kun talli valmistellaan hevosten sisämajoitustilaksi. Kesällä (loppukesäkin lasketaan) pesty ja puunattu talli sai pikkuisen valkoista paikkamaalausta. Suurempiin remontteihin ei ole vielä, kolmen talven jäljiltä mitään tarvetta. Sisäkatto uusitaan jossain vaiheessa, samalla uusitaan tallinvintin lattia. Katto on jo parsittu kasaan.

Ensin haettiin heinäkuorma. Hyvää heinää löytyy ihan naapurilähiöstä (tää meidän city on laaja kuin kiinan kartta) eikä heinänhakuun tärväydy kaikkine puheineen puolta tuntia.

Seuraavana päivänä tuli pellettikuorma. Hiabilla lavalta nyytti suoraan tallin pariovista sisään ja pumppukärryllä lava paikoilleen. Siellä on.

Meinasi jo hätä tulla käteen hevosten sijoittelun suhteen. Mutta onneksi älysin laittaa viestin myös Heidille tuohon naapurikylään. Hommahan meni niin, että Ihmepoika jäi vielä hiomaan kuvioita ratsuttajan talliin ja Töttis oli valmis tulemaan kotiin. Vaan eihän Töttis yksin voi olla, kaveri piti saada. Yksi jos toinen suunnitelma meni mönkään milloin aikatauluongelmien milloin kuljetuspulmien takia. Vaan Heidiltä löytyi apu tähän vaivaan. Vallu on Mahtipappa, hieno ja iso komistus.

Siellä se miun oma Hunksi on, on se komee!

Vallu (ei mikään ruipelo-Valpio)

Pusuja kaltereiden välistä

Pusuja... eikun puuroa!

Hevosten saapumisen ajoittaminen oli tarkkaan pläänätty. Kun Vallu on lastattu, lähden hakemaan Töttistä. Osimoilleen samaan aikaan oltaisiin sitten meillä pihassa.

Mutta eihän se niin mene. Töttis oli pitkän laitumen takimmaisessa laidassa ja sinne ja takaisin tarpomiseen meni aikaa. Sitten saimme todeta, että traileri oli peruutettu sangen luovalla tavalla sellaiseen kuoppaan, ettei maasturin koukku ollut lähimainkaan hollilla.

Niinpä me sitten naisissa nostettiin traikun vetoaisaa ylös ja puntattiin se jollain perinaisellisella sisukiukkuraivolla vetokoukun päälle.. ja viisi senttiä kuulasta ohi. Lisää sisua ja vähän voimaa ja kyllä, siihen loksahti mihin pitikin.

Kun koppi oli valmis, hain tallista hevosen. Joka yleensä kävelee koppiin sen kummemmin ihmettelemättä. Yleensä. Nyt piti muutama täysin tarpeeton tammamainen kiemura ja harhautus tehdä ennenkuin oli valmis astumaan sillalle ja löntystämään koppiin. Luukku kiinni ja matkaan! Kotona Vallu jo oli hyvän tovin odotellutkin, tutustunut tarhaan ja Torpan mäen maisemiin. Tyrkkäsin Töttiksen sekaan ja sitten kamerat ojossa kuvaamaan tutustumisrituaaleja jotka joskus ovat varsin vauhdikkaita.

Iuh! -vinkaisi Töttis ja sitten vaihdettiin vähän poskipusuja. Ja syvennyttiin ripi rinnan saman heinäkasan ääreen syömään. Meillä loksahti useampikin leuka rinnuksiin: ai olikstää niinku tässä??
Oli se.

Illalla taluteltiin hevoset talliin ja nehän ovat kuin vanha pariskunta. Isännällä pikkuisen kaihia silmissä joten emäntä ensin vaikka heikoille jäille.
Tallissa Vallun piti tutkia seinät ja heinät, maistaa vettä ja nuolaista kivennäistä. Sitten tervetuliaispäästöt ja ruunan oli hyvä syventyä ruokailemaan. Vähän väliä piti kummankin tarkistaa, että kämppis on paikalla ja tallessa.

Tänään talliin astuessani Vallu hörhötti huomenet ja Töttis touhusi jo uloslähtöä. Vallu hirnui kovasti perään vaikka ihan oltiin näköetäisyyden päässä. Jätin hevoset tarhaan sillä en ollut kaikessa tohinassa ehtinyt tsekata laitumen aitoja.

Päivällä Heidi osui paikalle silloin, kun minäkin olin käymässä kotona ja siirrettiin hevoset laitumelle. Nyt nähtiin jopa laukkaliikehdintää. Mutta eipä sitten muuta. Hevoset etenivät laidunta pitkin päivän mittaan rinta rinnan, turpa maassa. Kaikessa rauhassa. Ja illan pimettyä kaikessa rauhassa, hyvässä järjestyksessä yöksi talliin.

Kiitos vielä kerran Heidi, että tuon mainion Pappahevosen annoit Töttikselle kaveriksi. Yritetään pitää hyvää huolta ja mieli pirteänä. Jossain vaiheessa tehdään vielä yksi hevosten vaihto, Ihmepoika tulee kotiin ja Vallu siirtyy takaisin omaan laumaansa. Mutta nyt on näin ja hyvä on näin.

Muilta osin on todettava, että minä, kamera, tapahtumat ja blogi eivät nyt ole oikein kohdanneet toisiaan. Asiat eivät etene millään tavoin kronologisesti niinkuin kelvollisilla päiväkirjoilla on tapana. Asiat ovat niin sekaisin ja kummallisesti, että en jaksa ottaa paineita.

Tänään tuli punnituksessa takapakkia, kotilepoa perjantaiaamuun saakka ja sitten onkin vähän isompien päätösten aika. Ei se helpolla päästä, ei millään.

Mutta se siitä. Minäkin sain tänään diagnoosin, se alkaa u:lla ja loppuu s:ään eikä kyseessä ole unettomuus (vaikka toki sekin seuranani on). Nyt edetään todella pienin askelin ja tehdään vain välttämättömin.

Kiitos kaikille viesteistänne ja kommenteistanne. Luen kyllä kaiken.
Kohti torstaita, missä lienetkin!

Aamu-usva joenmutkassa

Äitikullan mahtijoriinit

Ei mitään hätää

Täällä on kaikki ihan hyvin. Punnituspäivä oli totinen tunnelmaltaan mutta koska paino oli pysynyt ei estettä koulunkäynnille ole. 

Sitä minä vaan ihmettelen, että omaa läppäriä en saa käsiini muulloin kun aamuyöllä. Silloin yritän toki kuroa univajetta kiinni.

Viime viikkoisen inventaarion mukaan talossa on käytössä 1 pöytäkone, 4 läppäriä, yksi tablettikone ja yksi iPad. Plus neljä älyluuria. Plus X -kappaletta tarpeettomia älyluuria. Silti minun rakas vanha Mac book on aina jossain muussa sylissä kuin omassani. 

Viikkoa hankaloitti myös massiivinen vika dataliikenneyhteyksissä. Mobiilissa samoin, edes tekstiviestit eivät liikkuneet. 

Palaan pian kunhan saan sen läppärin kulmasta pitävän otteen. Ovat pirun sinnikkäitä nuo teinit... 

Ja lopuksi vyölaukkusalihousutrauman purkua. Uusi ohut vyö joka nielee puhelimen joten sitä ei enää tarvitse tunkea salilla treenivaatteiden saumoihin. 

Ihana kapistus, salamannopea toimituskin oli. Varuste.net ansaitsee kukkasen!

Kukonvaihtoviikko

Syksy on perinteisesti kanalassa vilkasta muuttoaikaa. Osa muuttaa uusiin koteihin, osa lähtee ilmavoimiin. Meidän hieno Kukko Savolainen oli yt-neuvotteluissa. Päätin, että niin on komea ja hyvä kukko, että ei lähdekään mustinmurkinaksi, vaan saa olla meillä talven yli. Eivät ne tänä keväänä kuoriutuneet kananuorikot ala kumminkaan hautomaan ennen ensi kesää. Niinpä peruin jo sovitun teuraaksi viennin ja uuden, erisukuisen kukon haun.

Sukusiitos kun on lintujenkin kohdalla välteltävä asia, koska näiden maatiaisrotujen pitäisi pysyä elinkelpoisina ja vahvoina kantoina. Vaikka en itse kuulukaan säilyttäjäohjelmaan, katson, että oma velvollisuuteni kiuruveden kantaa kohtaan on pitää porukka 'laajakirjoisena'. Se tietää kukon vaihtoa parin vuoden välein.

Nuorikot vm 2014, kukko keskellä. Yksi tyttö livisti kuvasta

Viime perjantaina lähti alkukesästä kuoriutuneista tipuista ainoa kukko (ihme, vain yksi kukko!!) uuteen kotiin isännöimään omaa parveaan. Nöösipoikahan se vielä on ja kanamammat varmasti viittaavat kintaalla mokomalle rimppakintulle. Talven aikana mieli muuttuu kanalassa ja rimppakinttukukko alkaakin olla sangen tavoiteltua seuraa. Nähty on.

Lauantaina pihaan ajoi naapurimäen isäntä ja oli kiuruvetistä kukkoa vailla. Pikaisen, mutta sitäkin kiivaamman viestittelyn jälkeen uskalsin luvata kukon naapuriin koska olin saanut viime hetkellä otteen erisukuisen kukkopojan kintusta. Samasta paikasta löytyi meille uusi kukko josta Savolaisenkin hain. Helpotus!

Lauantai-iltana nostin haikein mielin Kukko Savolaisen orrelta ja laitoin kuljetushäkkiin. Jossa matkusti muutaman sata metriä uuteen kotiinsa. Hyvä, että tuo mainio helttapää sai pitää henkensä. Vielä ei ole kiekumista kuulunut.

Sunnuntaina hain uuden kukon. Älkää nyt naurako, kyllä tästä kukko tulee.

Tätä ruikkukukkoreppanaa kanarouvien vanhimmat katsovat hyvin viistoon ja nuoremmat pitkin nokkaansa. Mutta kuten sanottua, kyllä kukko talven aikana paikkansa ottaa ja keväällä kanaset ovat onnesta lääpällään sukimassa kukon sulkia ja kurnuttavat kylkimyyryssä.

Pikkuväen puolella oli toinen ongelma, vanha Gaddafi, kuten jo monesti sanottu, alkaa olla elämänsä ehtoossa ja heittää veivinsä hetkenä minä hyvänsä. Ei se kärsi, reipas on kun sattuu havahtumaan hereille ja hyvin pontevasti yrittää kiekua. Lähinnä kiekuminen on tasajalkaa paikoillaan hyppimistä ja kähinää.

Siispä hain silkkikukon tuosta lähistöltä ja uskoin tilanteen olevan kunnossa. Vaan pahus, se silkkikukko olikin päivänvalossa tarkasteltuna sekarotuinen.

Tämä on se lähtölistalle siirretty silkkimix -kukko. Hakekaa joku pois, vaihto vaikka lakupussiin. Kiltti ja kohtelias kaveri.

Uusi ylläri oli jo nurkan takana odottamassa. Kas kun kesällä hain kaksi silkkikanaa parvea täydentämään. Valkean ja ruskean (riistanvärisen?).
No eilen sitten kohtasin tämän näyn:

Siinä nuori silkkikukko rivakasti polkee kääpiökochinkanaa vaikka kääpiökochinkukko tonkii kaikessa rauhassa maata ihan rikospaikan vieressä. Tyyppi pois kanan selästä ja lähempään tarkasteluun... jippii, se on kukko! Problem solved. Jahka Gaddafi unohtaa herätä, meillä on kruununperijä valmiina.

Tämähän alkaa olla kuin Kauniista ja Rohkeista, kohta varmaan paljastuu uusia meheviä käänteitä. Nimittäin kolme kanaa (musta Olga -silkkikana ja kaksi kääpiökochinkanaa) hautovat vimmatusti samassa pesässä. Jokainen päätyi syystä tai toisesta Vappupillin (Chabokukko) völjyyn ja seurauksista ensimmäinen on jo nähtävissä, lisää on tulossa ihan näinä päivinä.

Eikä Vappupillin kolttoset tähän jää, aiemmin on jo yksi rakkauslapsi ilmestynyt kanamamman helmoista:

Eikä tästäkään voi olla ihan varma, hautomisen suoritti musta Olga, mutta munijasta ei ole tietoa ja isääkin voi vain arvailla:

Etteivät vaan jäljet johtaisi Vappupillitehtaalle? Siinähän se tomerasti seuraa kanasen touhuja.

Vappupillin omat viralliset rouvat, nuoret chabokanat ovat aloittaneet muninnan, pieniä puikulamunia on löytynyt jo kaksi.

Kovin on vaisua munantuotanto, kiuruvetiset kanat pitävät sulkasatoa eivätkä muni, tehokanamummot eivät ole munineet koko kesänä ja pari valkoista tehotyttöä päkistää munan kerran viikossa jos silloinkaan. Pitää kohta hiippailla kaulukset pystyssä kaupan munahyllylle ja turvautua ostomuniin tai kysäistä naapurin isännältä ruoka-apua.

Mielenkiintoisia aikoja, hyvin mielenkiintoisia. Todennäköisesti kaikki nyt tuloillaan olevat tipuset tulen uudelleensijoittamaan muiden iloksi, vähän riippuu toki siitä mitä tulee.

Vappupillin motto näyttää olevan tuli sitä taikka tätä, kanaa polkematta älä jätä.
Näin tänään, huomenna lisää. Tai sitten ei koska punnituspäivä.

Mukavaa keskiviikkoa, missä lienetkin!

Mummoenergia

Heti kun ilmat vähän asettuivat (ei sateita, ei paahteita), Seniorikansalainen säntäsi kuokkansa kanssa pihalle. Sisälle Torppaan kuului semmoinen jyske ja jytinä, että oli pakko mennä katsomaan mitä hittolaista siellä värkätään, kaivaako Putiinin Maximus Sotimuksen varalle poteroita vai perustuksia Torpan lisäsiivelle. Kuvista näkee, että ahkerana on oltu. Ja koko kesähelteiden ajan padottu mummoenergia on käytetty kivienpyörittelyyn.

Tuohon penkkiin on viime vuosien aikana upotettu euro jos toinenkin, pioninjuurakoiden muodossa. Kymmenestä pionista jäljellä on viisi. Koska myyrät. Pionien kukinnan jälkeen penkissä ei kukkinut mikään, ukonhattu, syysasteri ja vuosi vuodelta estottomammin leviävä tarha-alpi reuhottivat levällään kuin... ööh.. pappilan kinkerikahvit.

Niinpä Seniorikansalainen kaivoi kaikki muut paitsi pionit pois ja jätti vain tuommoisen tupsukan syysasteria. Sitten tuli komento lähteä kaupoille. Kiesi kohti taimistoa. Onneksi monessa paikassa oli perennoiden tyhjennysmyyntien viimeiset päivät.

Tässä ensimmäisen kierroksen saalis. Syysleimuja, päivänliljoja, palavaa rakkautta ja korallikeijunkukkaa. Ja narsisseja. Sekä tulppaaneja. Ja jälkimmäisille myyränkestäviä (??) istutuskoreja.

Seuraavalla kierroksella ostin multasäkkejä takakontin täydeltä, kympillä neljä säkkiä ja niitä tarjousmultalasteja on nyt ajettu tontille kolme. Saattaapa vähitellen piisata.

Kuulema vielä pitää noita tulppaanikoreja tuoda pari settiä, sipuleita on kuulema vielä jokunen nyytti. Seniorikansalaisen laskupään tietäen 'jokunen' on 10-15 pussukkaa.

Joko myyrillä on talven aikana mässäilyorgiat tai meillä keväällä kiivas kukkaloisto. Äänestän jälkimmäisen vaihtoehdon puolesta sillä sitä on kaivattu. Sen sanon, että mahdollisille tulppaaninkukinnoille on turha laskea hintaa. Niin monena vuotena on tulppaaninsipuleita istutettu eli myyrille syötetty. Naattiakaan ei ole pintaan noussut.

Vaan tässäpä Äitikullan aherruksen tulos. Ylin kuva on aloituskuvan penkki mullitettuna ja mukuloita pullistelevana. Alemmat kuvat Torpan etupihan pyöreästä penkistä jonka eräs Seniori ohimennen ruoppasi siistimmäksi. Tita kohdistakoon katseensa Mantsurian jalopähkinään ja Kirjosaarnivaahteraan. Ne näyttäisivät viihtyvän.

Se Torpan floorasta. Faunasta sen verran, että kukonvaihtopäivät päättyivät paremmin kuin hyvin. Ja nuppiluvussa löytyi yksi uusikin. Niistä enemmän vaikka huomenna.

Nyt olisi syytä koota itsensä ja ottaa tiukka ote kirjanpitotositteista. Jotain vikaavikaa tässä nyt on, väsymys iskee odottaen ja pyytämättä keskellä päivää, rintaa puristaa ja korvissa jytisee. Yöt sitten heräilen tunnin välein, samoihin oireisiin plus päänsärkyyn. Että ei ole minusta nyt vastusta mummoenergialle, ei lähellekään. Kunhan yritän raahautua päivästä toiseen ja toivoa, että tämän kehnommaksi ei enää olo muutu.

Mukavaa tiistaita, missä lienetkin. Varo, ettei omena putoa päähän!

PeeÄääs: jokohan nyt uskaltaisin julkaista kuvan Titalle postittamistani luomakunnan ihmeistä?
Kas tässä Johanneksen leipäpuun siemenkotia:

Omat ovat jo itämässä ja varapanokset tallessa. Odottelen ekan koe-erän itämistä.

Näkikö kukaan??

Otsikko kysyy viikonlopusta, se kuulema oli ja meni. Minä en päässyt kyytiin enkä oikein nähnytkään mokomaa. Niin että näkikö kukaan minne se meni?

Ylimmäinen kuva on napattu jonain edellisenä sunnuntai-iltana. Naapurin isäntä se kävi levittämässä oman likakaivonsa sisällön tuohon tienvieruspeltoon. Oli varsinainen kunniakierros ja viimeiseksi jäi. Nuo pellot ovat nimittäin tulevina vuosina meidän laitumia.

Tuo kiitos ja kunnia -kierros oli muuten se kuuluisa viimeinen niitti peltojen omistajalle.
Asiasta ei nyt enempää, mutta olkoon todisteena sille, ettei ihmisen härskiydellä näemmä ole mitään rajaa.

Ja edelleen, minä kyllä siedän yhtä jos toista hajua, maalla kun asuu niin kaikkeen tottuu. Mutta se, että neljä kertaa vuodessa ajetaan lietteet peltoon, kesällä vihreälle,  ei mene minun järkeeni ollenkaan. Eikä niitä möyhitä peltoon, siihen jäävät ja sillä hyvä. Vihreän päälle roiskimisen jälkeen parin viikon päästä koko 'sato' niitetään ja pakataan säilöpaaleihin lehmille rehuksi.

Kameralla on kuvia vaikka miten paljon ja silti minä näitä puhelinräpsyjä paremman puutteessa tuuttaan näkösälle. Kiirettä oli kuin kirpuntappajalla (kiitos Nollis, loistava sanonta). Lauantai tosin meni väsymystä pois häätäessä. Sain nukkua aamulla pitkään, jaksoin huojua valveilla muutaman tunnin ja kaupassa meinasin heilahtaa hyllyä vasten kun uniaalto iski täydellä voimalla. Kotiintultua nukuin pari tuntia, kävin saunassa ja simahdin suunnilleen suorilta jaloin.

Viikonloppuun on mahtunut kuitenkin yllättävän paljon myös aktiivista toimintaa. Perjantaina läksi yksi kiuruvetinen kukkopoika (edellisessä postauksessa taisi olla helttapäästä kuva) oman parven piällysmieheksi, lauantaina meidän hieno ja kiltti Kukko Savolaenen lähti naapurimäelle isäntäkukoksi. Ja tänään hain uuden pikkukukon. Se on vasta kolmikuinen mutta toivottavasti miehistyy äkkiä. Nimeä ei ole, ehkä siitä tulee Poeka Savolaenen.

Perennapenkit on myllätty mummoenergialla uuteen uskoon ja Iso-J on hosunut monella rintamalla samaan aikaan.

Peetu pääsi tänään agilitytreeneihin ja pahuksen hienosti se pieni tappijalka kipitti koko radan. Oli kirjaimellisesti mahanalus jalkoja täys, kiivaasti sai tassuttaa ja hyppiä ja loikkia ja sukeltaa pussitunneliin. Hieno pikkumies.

Varsinainen ansio oli omalta osaltani valkosipulisadon nosto ja putsaus, kas näin:

Hiki tuli pellolla, oli harvinaisen lämmin päivä.

Olisin minä pessytkin nämä, mutta homma jäi kesken kun piti kukonhakuun lähteä. Takimmaisissa kipoissa ovat siemensipulit ja pikkuisen Giant Red -lajiketta pestynä. Mahtavan kokoisia murikoita. Syöntiin raskin ottaa vain muutaman, enin osa menee ennen lumien tuloa peltoon kasvamaan. Vaikka ihan hyvä sato tuli silloinkin kun kolasin pellosta lumet pois ja ryhdyin istuttamaan...

Tuossa kahden ritiläkorin päällä on pesua odottamassa kymmenen kiloa omatuotantoa. Eipähän tarvitse kiinalaista tuotosta syödä.
Ilon ja onnen päivä!

Huomenna molemmat Perilliset lähtevät kouluun ja minä lähden heti aamulla kaupunkiin. Pakkaan toiveikkaana treenikamat mukaan, tiedä häntä vaikka ehtisin jumpalle.
Mukavaa viikon alkua, missä lienetkin.

Kanamaista menoa

Pitkästä aikaa käydään katsomassa kanalan kuulumisia.
Kesän aikana pikkuväkeä kertyi ihan huomaamatta. Yllättäen ja pyytämättä (melkein) pikkuväen parvi kasvoi useammallakin helttapäällä.

Yläkuvassa ovat Vappupilli -kukon lapsimorsiamet. Kaikki kolme hengissä ja hyvinvoivina. Nämä hain Nuorimmaisen kanssa Pielisen toisesta päästä. Ne kolme ensimmäistä, lähempää hakemaani  kuolivat kirjaimellisesti käsiin. Neljäs osoittautui kukoksi ja löytyi männäviikolla yhtenä aamuna lätäköstä kuolleena kuin kivi. Oli varmaan tipahtanut öisen rankkasateen takia yöpuusta ja menetti henkensä pudotessaan.

Kaikki kuolleet tiput olivat konehaudottuja. En sitten tiedä ovatko konehaudotut heikompaa tekoa kuin pesään, kanamamman alle syntyneet, mutta jokainen luomuhaudottu tipu on hengissä.
Vappupilli alkaa vihdoin oivaltaa, että nuo kolme kaunokaista ovat ihan oikeasti vaimoainesta joskin viriili kukko kurkkii mielellään kaikenväristen helmojen alle. Tämä harmaanmusta tipu on silkkikanan hautoma sekarotuinen tipu. Meillä viimetalvena sekin on kuoriutunut ja hyvin pärjäilee.

Nämä kaksi tässä ovat myös kesän tulokkaita. Ylimmässä ja alimmassa kuvassa 'valkoinen' kääpiökoch -rotuinen kana. Tämä näyttää olevan sitä valkoista sorttia joka näyttää aina likaiselta. Sitä ainapuhdasta valkoista sorttia meillä edustaa silkkikana, se näyttää aina niin freesiltä ja föönatulta.
Kesä toi kaksi muutakin kääpiökoch -mammaa, mutta ne jumittavat nyt pesässä hautomassa. Kaikkien munissa kehittyvien tipusten isäukko on kukas muu kuin Vappupilli. Eli vallan vinkeän näköisiä tipuja sieltä sitten aikanaan kuoriutuu. Ensi viikolla pitäisi ensimmäisten ilmiintyä.

Viime viikolla hain tästä lähistöltä tuon keskimmäisten kuvien kääpiökochkukon. Komea on ja vähän äijämäinen. Ei kuitenkaan rehentele Vappupillille ja se on hyvä tieto, talven kun joutuvat viettämään samoissa neliöissä.

Tämä silkkikukkovanhus se jaksaa vielä sinnitellä. On tullut meille aikuisena kukkona vuonna 2010 eli on jo oikeasti vanha räähkä. Mutta yhä jaksaa kiekua. Ääni ei ole enää heleä (ei se sitä koskaan ole ollutkaan), ennemmin surkean käreä rääkäisy. Taitaa olla lähellä se aamu kun vanhus ei enää muista herätä. Uusi silkkikukko on jo kiikarissa, se tietää vielä yhtä ajoreissua Pielisen toiseen päähän...

Vanha kehno Gaddafi

The shining beauty

Kukon alla olevassa kuvassa säihkyy aina puhdas silkkikana, tämän kesän hankintoja hänkin. Ja alimmassa kuvassa samasta poikueesta toinen silkkikana.
On meillä kaksi muutakin silkkikanaa, vanha sutturamme Hattarapää ja musta Olga, se raviradan parkkipaikalta talvella haettu. Olga on nyt kiireinen, hän hautoo taas. Ja siitä sakista sitä riemua riittääkin koska isänä on, yllätysyllätys, Vappupilli. Luvassa räjähtäneen näköisiä silkkichabomixejä.

Ensi vuonna ei ole tarkoitus haudottaa yhtään sekarotuista poikuetta, yritän vaalia kanojen rotupuhtautta parhaan kykyni mukaan. Mitään muuta ideologiaa ei tuon rotupuhtauden vaalimisessa ole kuin se, että voin sitten myydä puhdasrotuisia tipuja, erityisesti luomuhaudotuista chaboista on kova kysyntä. Kaikki sekarotuiset myyn pois, olkoot vaikka miten hauskan näköisiä. Jos (ja kun) se vaatii parvien eristämistä niin sitten se tehdään.

Maatiaisia on edelleen sama kiuruveteläisten parvi, kukko lähtee nyt viikonloppuna naapuriin uudeksi isännäksi ja minä haen pohjoisesta kaupunginosasta uuden, erisukuisen kukon.
Maatiaisten talviasuntoa pienennettiin parilla neliöllä, joten ennen talvea pataan lähtee seitsemän tehomunijakanaa. Ei niistä enää muni kuin yksi ja sekin satunnaisesti.

Kiuruveteläisiä tipuja kuoriutui kesällä neljä. Niistä yksi on kukkopoika ja hän lähtee tänään uuteen kotiinsa. Seuraava aktiviteetti onkin jahdata kukkopoika kiinni... kananjahtauskantri soikoon, siinä tulee kuuma!

Kiuruveteläinen kana kylpytynnyrissään

Kukkopoika keskellä

Alimmassa kuvassa etummaisena on metka tapaus. Se on onneksi kana, sillä haluan todella nähdä mitä tuosta väristä kehkeytyy. Siskonsa ovat harmaa ja musta. Ja isänsä Kukko Savolainen on riemunkirjava komistus.

Kanalassa kaikki hyvin. Viikonloppuna askarrellaan kanalasta loputkin talvikuntoon, laitellaan lisää orsia ja värkätään maatiaisille rivitalo munimista varten.

Toivotaan nyt kuitenkin pitkää ja lämmintä syksyä niin, että kaikki voivat olla mahdollisimman pitkään ulkona. Onhan se pitkä talviaika kanallekin ankeaa kun pitää pyöriä sisätiloissa. Vähemmästäkin masentuu ja tulee sulkasato eikä huvita munia.

Kuvissa maatiaisten pääty talviasunnosta pesun ja desifioinnin jälkeen. Orsia tulee lisää ja muutakin sisustusta pitää uusia.

Eilen käytiin pitkästä aikaa moikkaamassa hevosia. Hyvin ne siellä voivat eivätkä näytä vielä yhtään kaipaavan kotiin. Ainakaan kumpikaan ei heittäytynyt maahan itkupotkuraivareissa kun teimme lähtöä...

Ilahtuivat kovasti viemisistä, säkillinen kuivattuja ruisleipäpalasia ja vadillinen omppupudokkaita.
Mukavasti tuoksuivat kädet hevoselle, pitkäsä aikaa. On se kiva, että edes Töttis tulee kotiin ensi viikolla. Poni S. jää vielä treeniin, mitäs osoittautui luonnonlahjakkuudeksi.

Puolileikillä juteltiin ratsuttajan kanssa ensi kesän Vuonismestaruuksista, ei nimittäin ole ollenkaan poissuljettu ajatus. Tässä on kuitenkin pari muuttujaa matkalla talven aikana, joten katsotaan mistä pisteestä ja miten aloitetaan keväällä. Talvi höntsäillään kotona. Nyt kun niitä lisähehtaareja tuli laitumiksi, pääsemme ihan kunnolla rymyämään hankilenkeille. Jos vain tulee hanki.

Iso-J tulee kotiin tänään ja maanantaina Nuorimmainen menee kouluun. Paino ei ihan vielä riittäisi, mutta nyt on tärkeää saada elämänpiiriä laajemmaksi ja mikäs sen luontevampi paikka nuorelle kuin koulu. Tulee vähän muutakin mietittävää elämään kuin aamiainen, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala.

Nyt olisi korkea aika siirtyä kukkopojan jahtauksen kautta valkosipuleja nostamaan. Äitikulta kyntää maata kukkapenkkien ympärillä, takapihan pionipenkin mylläsi  pioneja lukuunottamatta uusiksi ja nyt siinä on pari sataa kukkasipulia sekä runsas kattaus mm. syysleimuja ynnä uudet mullat.

Kaupunkireissu edessä iltapäivällä. Täytyy laittaa töhinä päälle.
Mukavaa viikonloppua, missä lienetkin!
Toveri Titalle lämmin halaus, olette ajatuksissa.