Tervepä terve!

Jep, se todellakin olen taas minä, Torpan Armo täällä näppiksellä.

Sunnuntai oli surkea päivä eikä eilinen maanantai sen kummoisempi ollut. Tänään heräsin huomattavan levänneenä ja vatsa rauhoittuneena ja totesin, että minulla on NÄLKÄ! Ensimmäistä kertaa sitten perjantaiaamun minulla oli oikea, rehellinen nälkä.

Muutenki olo on hyvä, mielialasta puhumattakaan.

Tänään pitäisi olla rankkasadepäivä mutta ainakin tällä hetkellä ulkona tarvitaan aurinkolaseja, linnut vislailevat iloisina ja on muutenkin mahdottoman nätti sää. Kostea toki, sadetta on tullut kahtena yönä ja tänään aamullakin satoi. Ulkona voi taas hengittää normaalisti ja pitää jopa ikkunoita auki, ihanan raikas ja puhdas ilma. Sinne menivät siitepölyt, sateen myötä maahan.

Hevoset eivät olisi millään tahtoneet sadenuttuja niskaansa, mutta laitoin ne kuitenkin. Nyt seisovat portilla sen näköisenä, että on hiki, on kuuma, tule orja auttamaan nämä palttoot pois.

Palttoista puheen ollen, eipä ole kummoinen kasa loimipyykkiä pestävänä. Tallitoppiksia ei tarvitse pestä ollenkaan, käyttökertoja tasan nolla. Tuuletus riittää. Vanhat Rhinot pesen, uusien varaloimien vöitä ei ole säädetty, pituus vain mitattu hätäisesti. Joten nekin selviävät ihan tuuletuksella. Ulkotoppiksia käytettiin ehkä 5 kertaa joten eipä niissäkään pesemistä ole.

Olen toki sangen kriittinen loimittaja, mutta viime talvena en kertakaikkiaan nähnyt tarvetta loimitukseen, en edes 'varmuudenvuoksi' pukemiseen.

Ensi talvena tilanne on mitä todennäköisemmin ihan eri, eiväthän vuodet ole veljiä keskenään. MOT.

Tältä päivältä ei toistaiseksi muuta, kuviakin on vasta kameralla. Haminasta ei juuri yhtään kuvaa, asia joka hitusen harmittaa. Täytyy tehdä sinne joskus ihan turistireissu ja kuvata ne kauniit vanhat talot, kujat ja kadut. Raatihuoneentori -vai mikä se keskusympyrä nyt olikaan, on nätti, käykäähän katsomassa jos kulmille osutte.

Toimeliasta tiistaita, missä lienetkin! Tänään pelataan lätkää! Toivottavasti Suomi-Ruotsi -matsikin nähdään, tänään pitää ensin selättää Saksa.

Pyörii ja kiertää

Näin leppoisasti vietettiin Peetun kanssa hotelli-iltaa perjantaina. 

Leppoisa ilta muuttui levottomaksi yöksi kun alakerran yökerhon asiakasralli pyöri kaduilla ja paikalliset harrastivat kortteliralliia. Kyllähän V8 -moottorista jykevä ääni lähtee mutta puoli kolmen aikaan aamuyöllä se ei enää ilahduta. Etenkin kun ei ole nukkunut silmällistäkään sitä ennen. 

Naapurihuoneesta kuului jykevä kuorsaus ja toisesta känniääliöiden mokellus ja örinä.

Jokaisesta uudesta äänestä Peetu pomppasi jalkeille ja parketti rapisi partiokoiran tassujen alla.

Herätys oli ankea, joskin myös helpotus koska pääsi vihdoin tekemään jotain muuta kuin odottelemaan Nukku-Mattia.

Itse näyttely oli nopeasti ohi. Peetulla oli hyvät korvat mutta muuta hyvää Svante ei tappijalasta löytänyt. H niinkuin hyvää kotimatkaa ja niinpä karistimme Haminan tomut tassuistamme ja kurvasimme kotimatkalle. 

Koska hotelli ei tarjoillut aamiaista, käytin saamani kupongin aakkosasemalla pahvikahviin, pahviteehen ja voileipään. 

Virhe! Närästi ja väsytti niin penteleesti ja Imatralla oli pakko stopata hakemaan energiajuoma. Loppumatka oli täyttä tuskaa kun vatsassa kiersi ja tiekin näytti keinuvan.

Hyvin päästiin kotiin ja rojahdin oman sängyn syliin. Uni ei tullut koska olo oli kaamea. Ja illalla alkoi tyhjennys. 

Äitienpäivän aamupalatarjoilu oli ihana mutta smoothieta ja banaanilettuja kykenin vain maistamaan. Kahvia en ensinkään. 

Tätä kirjoittaessa (20.35) sisällä ei pysy haalea tee, mistään muusta puhumattakaan. 

Aamulla Iso-J hilpaisee reissulle ja nuorimmainen leirikouluun. Toivottavasti tauti on ohi aamuun mennessä.

Tämmöistä tänään. 

Se oli se rosson lohi, alkupalana hotkimani rapuleipä tai ABC:n eväspatonki. Ei ole muuta selitystä.

Taas yksi hyvä syy hankkia eväänsä muualta tai tehdä ne kotona.

Parempaa oloa sinulle, missä lienetkin!

Pee niinkuin Perjantai ja paljon ympyröitä ympyräkaupungissa

Näin sitä mennään. Torppa jäi taakse pikkuisen ennen neljää ja nyt köllötellään haminalaisessa hotellissa. Ennenkuin tänne saakka päästiin, muutama ärräpää piti täräyttää. Ei nimittäin ole ihan helppo rasti ajella turistina tässä kaupungissa jossa on isoympyrää ja pikkuympyrää ja kauheasti kaikenlaisia kääntymiskieltoja milloin minnekin. Haminassa siis olemme, minä ja Peetu.

Matkahan sujui hyvin, ei ollut isompia ruuhkia kutostiellä. Muutama peräkärryä kiskova mökkiläinen körötteli edellä ja pari puutavararekkaakin piti ohittaa, muuten matka taittui Nempan kanssa turistessa.

Lappeenrannassa Peetulle iski turistiripuli ja oloa piti keventää marketin viereisessä puistossa. Samalla minä tankkasin auton ja varasin yömyssyksi Barefootia.
Loppumatka sujuteltiin sukkelasti ja sitten päästiin pyörimään rulettia ympyräkaupunkiin. Yhtään ei auttanut puhelimen karttapalvelu, ei niin millään. Kunnes vihdoin uskoin, että Hotelli Seurahuone onkin  naamioitunut jonkun Hospitsi Kompostin tai sentapaisen oven taakse.

Parkkipaikka löytyi sekin parin korttelinkierron jälkeen kun uskaltauduin yksityispihaksi luulemastani portista sisään.

Peetu ihmetteli aitoon maalaispojan tyyliin kaupungin katuja ja hotellin portaita ja hotellihuoneen isoa peiliä. Vähän kaikelle piti urahdella ja murahdella ja ainakin pörhistellä. Lähdettiin siitä samoilta seisovilta lenkille, näyttelypaikkana toimiva Hamina Bastion on ihan tuossa nurkalla ja kierrettiin linnoituksen vallit ja katsotiin kun näyttelytoimikunnan vapaaehtoiset ja talkoolaiset naputtelivat kehiä kuntoon ja mainoksia paikoilleen. Hyvältä näytti, totesimme ja käppäilimme pari kierrosta ympyräkatuja.

Sen verran satoi, että jätin canuunan hotelliin, nämä ovat kännykkäräpsyjä tihkusateessa.

En saanut millään Peetua hyppäämään koristeena olleiden tykkien päälle, täytyy vaikka huomenna kokeilla uudemman kerran.

Lenkin jälkeen oli niin naukuva nälkä, että oli pakko lähteä kyselemään ruuan perään. Tämän majatalon baarin antimet ovat selkeästi olutta juovien ja lihaa syövien äijien tarpeita varten, meille kanasalaatin kyselijöille ohjeistettiin siirtymistä Rossoon. Sinne siis. Onneksi perjantai-ilta täkäläisittäin ei ole perinteinen ulkonasyömisilta ja sain alkuruokani salamannopeasti. Kuin myös viinin ja veden. Pääruokakin kiidätettiin eteeni vikkelääkin vikkelämmin. Eikä se nyt niin pahaa ollut kuin yleensä ajattelen ketjuravintoloiden eväiden olevan. Ihan maistui lohi lohelta ja limerisottokin oli mukavan napakkaa.

Muistan elävästi vieläkin sen erään Horseshown takavuosilta, jolloin Nemppakuoman kanssa aurinkoisen ja kuuman skumpanporeisen hevoskisapäivän päätteeksi istuimme samassa kippolassa odottamassa pizzojamme toista tuntia ja laskuakin sai odotella kauan.
Nyt homma hoitui salamana. Laskukin tuli pyytämättä.

Peetu huilaili ruokailun ajan autossa, omassa häkissään sillä meno hotellissa oli melkoisen levotonta. En tohtinut pientä matkailijaa jättää yksin, naapurihuoneessa vinkuu toinen koira eikä Peetua tarvitse isommin haastaa räkyttäjäisiin. Hotelli ei ole sovelias paikka harjoitella kilvanhaukuntaa joten parempi oli olla omassa kopassa omassa autossa.

Nyt alkaa olla ihan säädyllinen aika asettua yöpuulle, meillä on molemmilla oma pehmeä peti. Peetu tosin ei näytä arvostavan omaansa vaan vääntyi pienelle kiepille tuohon kylkeen.

Huomenna sopii pitää niitä peukkuja pystyssä kello 10 jälkeen, nuorten luokan urokset ovat kehässä varmaan melko nopeasti. Toivottavasti Svantella on maailmoja syleilevän avarakatseiset ja värejä rakastavat lasit päässä. Anteeksi ei pyydellä sen enempää väriä kuin muutakaan, Peetu on hieno rekku ja minähän esitän sen niin hyvin kuin osaan. Pahemmissakin taisteluissa olen ollut!

Haminan kattojen yllä

PeeÄääs:

tämmöiseen hauskaan kesärenkutukseen törmäsin ja alkupätkä on kuvattu meidän salilla. Yksi puolituttu mörkökin siinä jotain murikoita pumppailee. Ihan hyvä asenne, rantakunnossa se hyljekin on. Aina.

Ma-ti-ke-to...

Tästä viikosta tuli semmoinen sekasotku, että tuskin olen muistanut läppärin kantta raottaa.
Viikon ykkösansioihin kirjattakoon Rouva Kirjanpitäjän järkyttäminen peräti KAHDEN kuukauden siivolla tositenipulla YNNÄ matkalaskuilla. Nyt ollaan taas niin päiväntasalla kuin olla voi. Toki pientä jännitystä täytyy elämässä olla, nyt niskassa huohottavat huhtikuun matkalaskut.

Ja ennen lomalle lompsahtamista täytyy saattaa KAIKKI matkalaskut kirjanpitoon, se nimittäin tilikausi loppuu kesäkuun lopussa ja me skoolaamme sille siellä miss on lämmin, missä niin paljon elävämmin, loistaa tähdet ja kuu…

Vaan ennenkuin Hispaaniaan päästään, tässä on tiukka loppurutistus edessä. Iso-J kaahaa renkaat soikeina kyliä ja minä yritän pitää tässä päässä kalenterit järjestyksessä ja ihmiset oikeaan aikaan oikeassa paikassa, itseni mukaanlukien.

Kouluissa on pelkkiä poikkeuspäiviä ja niiden poikkeuspäiviä, myyjäisiä ja Pestuupäivää sun muuta. Ilahduin jo hetkeksi ajatuksesta, että saan reippaita koululaisia pestattua ikkunanpesuun Torpalle. Nähtyäni Esikoisen nyrpeän naaman, totesin peseväni ikkunat itse. Meille ei kuulema voi tuoda ketään ja sitä teiniblaablaata pitkät litaniat perään.

Kyllä se on niin, että Esikoinen tekee pestuupäivän työnsä ulkona, ei talossa sisällä. Minä en sitä jäpätystä kuuntele, etenkin kun minä olen maksajana. Leirikoulutilille toki ilomielin parikymppisen tilitän. Mutta ilman jäpätystä, kiitos. Äitikulta varmasti keksii jotain pientä risusavottaa ja mullankärräystä moneksi tunniksi.

Toukokuussa 2012

Toukokuussa 2013

Yöpakkasia on pitänyt edelleen, eikä sateita ole saatu. Taivas on nytkin lupaavasti pilvessä, mutta ainoa ropina ulkona kuuluu pellolta kun naapurin viljelijä kylvää lietelantaa.

Äitikullan tilaamat perennanjuurakot saapuivat ja voi varjele mikä määrä multiinpantavaa meillä onkaan. Plus kaikki siemenkylvötaimet. Toisaalta paikkaistutuksille on tarvetta, myyränjuuttaat ovat kaivaneet kauheita onkaloita, myös kukkapenkkeihin.

Hevosetkin ovat saaneet osansa myyrien kolttosista, iltaisin kun ne saavat mussuttaa tuoretta vihreää pihanurmea, vähän väliä jommankumman alla pettää maa, myyräntunneli ei hevosen painoa kestä. Onneksi kumpikaan hevonen ei korvaansa heilauta vaikka maa alta pettäisi, ovat semmoisessa tuoreen vihreän transsissa.

Ja mitä nyt olen noita naapurin peltoja katsellut, sinne kyllä pääsee pian aitaamaan.
Varmuuden vuoksi varasin vielä kuusi isoa pyöröpaalia kuivaheinää, tänään haettiin ensimmäiset. Pikkupaalit ovat nyt kolmea viimeistä vaille syöty enkä enempää hae, laatu alkoi olla jo männävuotista.

Hevoset siirtyvät kesäkuussa laiskanläksyn muodossa lähitallille kesäopistoon, ainakin Sörsselsson kaipaa kipeästi  uutta ajateltavaa, uhmaikä laantuu työtä tehden, ei laiskotellen.

2012

Huomenna minä, Esikoinen ja Peetu hurautetaan kaakkoon ja lesoillaan Seurahuoneella yksi yö. Lauantaiaamuna piipahdetaan kehässä ja kotimatkalle päästään varmaan heti. Tuomari on muuan Svante naapurimaasta ja kennelväen tietotoimiston mukaan hänelle ainoa oikea russelin väri on ruskeavalkoinen. Meidät mustavalkoiset passitettaneen kotiin yksilöarvostelun jälkeen.

Toivottavasti Esikoisen vointi ei nyt hirveästi huonone, tämän päivää on lepuuttanut kotona, niin tekee huomennakin. Autossa saa nukkua ja jatkaa lepoa hotellissa. Lauantaina se pikavisiitti kehään ja sitten kotiin. Julma äiti ei anna armoa, kehään on mentävä. Ihan viimeisenä valttina sipsuttelen itse Peetun kanssa arvosteluun, sitten se varhainen kotiinlähtö ainakin sinetöityy.

Näillä on menty tätä viikkoa ja samoilla tahdeilla sätkitään loppuviikkokin. Paitsi että lätkäkisat ovat täällä taas! Oioioi, kisakatsomo on valmis, pitää vielä löytää ne sinivalkoiset hurmoslasit päähän.

Pientä kivaa sinulle, missä lienetkin!

Haaste Marralta

Sain taannoin haasteen Marralta  
Yleensä en hirveästi jaksa blogihaasteista innostua, mutta tämä maanantai on juuri oivallisen ankea ja silloin voi hyvin kaivella omaa napaa ja vastailla kysymyksiin. Eivätkä ole muuten helppoja ensinkään.

KYSYMYKSET
1. Mitä aiot tehdä isona? (Tämä ei sitten ole ikäkysymys!)
Toivottavasti suurenen iän myötä vain lihasten osalta. Egokin on just passeli nyt. Toivoisin toki olevani viisaampi ja parempi ihminen ennen lopullista valaistumista. Sitä odotellessa voisin vaikka yrittää elää jokaisen päivän niin, että illalla voisin hyvillä mielin kallistaa pään tyynyyn ja todeta, että olipa kiva nähdä tämäkin päivä. 

Maailmanparannushaaveita ei ole, ihmisten käsissä on aivan liian paljon valtaa ja rahaa.

Ajoittain hellin haavetta täydellisestä irtiotosta. Jos voisi vaikka vuodeksi syrjäytyä jonnekin tuuliseen islantilaiskylään valokuvauksen merkeissä, se olisi aika kivaa. On eri asia olla yksin kuin olla yksinäinen. Minä arvostan ja tarvitsen yksinoloa. Sitä, että on oma tila ja omaa ilmaa, aikaa omille ajatuksille. Kellon nakkaisin huitsulan kuuseen.

2. Jatka lausetta: Jos olisin rohkeampi, niin . . .
… julkitoisin oikean mielipiteeni esiin useammin. Olen turhan usein turhan korrekti. Elämäni aikana olen yrittänyt opetella pitämään pokerinaaman kaikissa tilanteissa ja ehkä sen myötä ihmiset eivät tunne todellista minääni. Tarttuisin ehkä pikkuisen rohkeammin tilaisuuksiin, nyt yritän ajatella kaiken järkevimmän kautta.

3. Mitkä asiat saavat sinut kyyneliin?
Hyvin monet. Joulukäynti hautausmaalla, Suvivirsi, kirkon urut, jotkut musiikkikappaleet. Se tunne kun lentokoneen pyörät irtoavat kiitotiestä. Lopulliset hyvästit.

Onnesta en muista itkeneeni, surusta ja lohduttomuudesta kyllä. Yksinäisyydestäkin joskus. Epäreiluus, epäoikeudenmukaisuus ja pettymiset ihmisten toimintaan saavat aikaan harmin kyyneleitä. 

4. Jos sinulla olisi mahdollisuus, niin mitä harrastusta haluaisit kokeilla?
Onnekkaana olen jo saanut kokeilla yhtä jos toistakin harrastusta. Haluaisin oikeastaan vain kehittyä paremmaksi valokuvaajaksi, kertoa tarinoita kuvien kautta. Saada kuvien ihmiset näyttämään hetkeksi onnellisilta.

5. Ottaisitko jonkin kauneusleikkauksen vanhempana? Onko mielipiteesi tästä muuttunut iän myötä?
En usko, että lähden koskaan kauneusleikkauksilla etsimään itseäni. Onneksi se ei ollut mahdollista silloin kun olin nuori ja epävarma. Olen huomannut, että liikunta ja kohtuulliset elämäntavat saavat peilikuvan näyttämään paremmalta. Kun sisin voi hyvin, peilikuvakin on nätimpi.

Joskus olen surrut nenääni jonka olisin niin mielelläni halunnut suoremmaksi ja kapeammaksi. Epäsymmetrinen selkäkin on joskus ahdistanut hurjasti. Nyt selkää sietää paremmin kun se ei ole kipeä. Suren niitä ihmisiä, jotka paikkaavat jotain elämänsä aukkoa kauneuskirurgian kautta. Heistä tulee lopulta itsensä irvikuvia.

6. Mikä laulu on viime aikoina soinut päässäsi? Entä onko jokin biisi ollut joskus oikein riesana ja korvamatona?
No sehän on Eilisen aurinko. Riesaksi koen erityisesti Mamban koko tuotannon ja Yö tulee hyvänä yökkökakkosena. Korvamatona nillittää yleensä joku pahuksen mainosrenkutus, pullava, pullava…. 

7. Mitä tietotekniikkaa ostaisit heti, jos olisi mahdollisuus/varaa?
Välttämätön hankinta ihan näinä päivinä on uusi printteri. Muilta osin tekniset helyt ovat ihan toimivia. Jos kameravarusteet luetaan tietotekniikkaan, voisin linkittää tänne muutaman Sigman -linssin. Sitä paitsi, enemmän kuin uutta tekniikkaa, tarvitsisin 'kuinka saat tietotekniikastasi enemmän irti' -kurssin. En jaksa hekumoida nörttihaaveilla, minulle riittää se, että koneet toimivat rykimättä.

8. Opiskeluhaaveita, mitä?
Taisin tuossa yllä jo vastata tähän. Olisi älyttömän hyödyllistä käydä Mac-tuotteet for dummies -kurssi.

Vakavammin puhuen, valokuvaus olisi se mitä oikeasti haluaisin opiskella, jopa johonkin tutkintoon saakka. Voisin myös ajoittain kuvitella löytäväni työsarkaa kuntoliikunnan puolelta. Uskon, että omasta ikäryhmästäni saattaisi löytyä hyvinkin ihmisiä, joille minulla olisi jotain annettavaa. Enkä nyt tarkoita PT-bisnestä härskeimmillään jossa jokainen yhdet bikinikisat käynyt heitukka tilaa PT -käytikortit.
Jonkinlainen vertaistuki voisin hyvinkin kuvitella olevani. 

9. Mikä on kaikkein tärkein arvosi ja miksi?
Hyväksy itsesi.  Oma elämänpolku, kuinka 'minusta tuli minä' -on vaan siedettävä ja hyväksyttävä. Olen tehnyt itsekkäitä, piittaamattomia ja älyttömiäkin ratkaisuja, mutta jälkikäteen voin sanoa, että kaikkia niitä on johonkin tarvittu. Kaikkien tarpeellisuutta en vieläkään käsitä, mutta kohtalo on näin päättänyt. 

Suoraan sanoen, se päivä jolloin hyväksyin itseni sellaisena kuin olen ja pystyin antamaan itselleni jotkut ratkaisuni anteeksi. Ymmärsin myös, etten tästä sen hohdokkaammaksi tule. Se oli loppuelämäni paras päivä. Päivä ajoittui jonnekin 90-luvun loppupuolelle.

Ihminen joka ei hyväksy itseään, on yleensä hyvin kärkäs arvostelemaan toisia ja heidän päätöksiään. En haluaisi olla toisten tunkioita tonkiva kapeakatseinen, kaunainen ja omahyväinen typerys.

10. Riitätkö itsellesi?
Aina voisi yrittää olla parempi ihminen, puoliso, äiti, tytär, sisar. Pitää olla armollinen itselleen ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Aina ei tarvitse jaksaa. Joskus on hyvä ja puhdistava kokemus itkeä ja parkua omaa riittämättömyyttään.

11. Minkälainen käsillä tekeminen on sinulle mieluisinta?
Hirveän vaikea kysymys ja mielenkiinnon kohde vaihtelee kausittain. Käsillä voi tehdä niin paljon hyvää -ja hirvittävän määrän pahaa. Tykkään sämpylätaikinan runttaamisesta, tykkään levypainojen siirtelemisestä, tykkään hevosen silittämisestä, tykkään kukkien istuttamisesta, setelien laskemisesta.  Parasta on se, että käsissä on tunto. Käsien välittämä tunne on tärkeintä ja mieluisinta.  

Haasteen nakkaan tällä kertaa Seattleen. Ja toisen Kirkkonummelle Jillalle. Kaksi täysin erilaisessa elämäntilanteessa olevaa ihmistä antavat varmasti mielenkiintoisia näkökulmia.

No nythän mää sen hokasin

Pätkä töis...

No nythän mää sen todellakin (todellakin!) hokasin, tämä vetämätön olo, vetistävät silmät ja sisältä päin kutiseva pää ovat ihan selkeitä allergiaoireita. Siitä viimeisestä allergiakeväästä on vaan niin pahuksen pitkä aika, etten enää muistanutkaan miltä tuntuu kun koivu kukkii ja kärsässä kihelmöi.

Kun noita meidänkin pihakoivuja katsoo, niiden latvat ovat tuhannen täynnään niitä pahuksen siemenpommeja ja tuuli oikein lennättää sitä ryönää herkkään nenäelimeeni. Minullahan on, kuten jotkut ehkä tietävätkin, maailman herkin hajuaisti. Olen varmaan ollut edellisessä elämässäni tullin väkeä, koirana.

Sitten piti kiivetä tuvan kaapistojen ylimmille hyllyille tonkimaan allergialääkevarastoja. Löysin pieniä sinisiä pillereitä. Niitä pari päivittäin käkättimeen ja kas, olo helpottaa hetkessä.

Eilinen menikin pikkuisen puhallellessa, välillä piti käydä tuvassa hengittelemässä. Tänään oli aamusta alkaen helpompaa, maassa oli nimittäin lunta ja taivaalta tihuutti kylmää ja märkää kevätsadetta (öh?).

Illalla saunassa sain vielä maailmanlopun reaktion kun hyvää tarkoittanut Iso-J roiskaisi aimo satsin löylytuoksua kiukaalle. Sattui olemaan synteettinen koivu -tuoksu ja minähän tein kaikkien saunastapoistumsten ennätyksen, pää meinasi haljeta ja keuhkorakkulat poksahdellen ryykelsin löylyistä ulos haukkomaan happea. Muutama minuutti meni yskiessä ja sitä löylytuoksua tulvi silmistä, nenästä ja  suusta, aivan hirvittävä sisäinen kärvennys.

Meidän piti taannoin lopettaa perinteisen saunatonttumme tervaus kun sain yhtenä jouluna julmetun migreenin tervaesanssin kärystä. Se oli joku niistä kymmenestä joulusta jotka vietimme Kolilla. Nyt sama saunatonttu asuu meillä, mutta ei kylve tervassa.

Viheliäistä olla vähäinen ihminen jolla on koiran hajuaisti.

Tulevaksi viikoksi on luvassa kaikenlaista mielenkiintoista. Säätila voi olla mitä vaan monsuunisateista helleaaltoon ja jäähileiseen lumipyryyn. Paperitöitä on luvassa heti maanantaiaamun kuittisulkeisista laskutukseen ja loppuviikosta varmaan joutuu viettämään aikaa nettipankissa laskupinoja vajutellen.

Perjantaina alkaa MM-lätkä, joskin pikkuisen tympii se, että kisat ovat siellä missä ei todellakaan pitäisi olla mitään muuta häppeningiä kuin kolme viisasta miestä ratkomassa seutukunnan sotatilamurheita.

Meillä on taas joku uusi tv-kanavasysteemi, nyt voi tsiigailla mm. NHL:n loppumatseja ihan reaaliajassa. Kanavia on kuulema nyt yli 150.  Hohhoi, eipä jaksa vanha enää innostua. Pitää tutkia näkeekö sieltä ratsastuksen gp-sarjoja tai mitään oikeasti mielenkiintoista. Joskin tunnen itseni ihan törpöksi kun en enää osaa loihtia telkusta kympin uutisia vaan täytyy pyytää Perilliset apuun. Kaukosäätimiä on riesaksi asti ja vielä pitää osata valita oikea valikko josta löytyy ne peruskanavat. Joitakin kanavia ohjataan läppäriltä ja varmaan joitakin saa näkyviin vain jodlaamalla.

Että pitää olla hankalaa. Tämä on kai nyt sitä runsauden pulaa? Olkoot.
Minä vetäisen vielä yhden sinisen pillerin kitusiin ja löntystelen nukkumaan. Viikko alkaa kello kuuden herätyksellä.

Hyvää yötä ja kaunista maanantaita, missä lienetkin!

Viikon kuntopiikki, ei sinne päinkään

Keväällä ja minulla oli tänään vähän huonompi päivä. Taivaalta, joka välillä oli huikaisevan sininen ja sees, pyrytti välillä lunta, välillä rakeita. Ja sitten taas paistoi. Pilviä oli enemmän tai vähemmän. Iltaa kohti kylmeni ja veikkaan, että pakkasella käydään ensi yönäkin.

Minä kuvittelin tekeväni hyvän treeniviikon huipentumaksi hyvän jalkajumpan, mutta puhti loppui ihan tyystin, mie niin romahin jalkaprässin ja hack-kyykyn jälkeen. Hiki virtasi kuin ravihevosesta mutta voimia ei ollut yhtään. Ihan silkalla kiukulla runttasin läpi sen mihin pystyin, eli minimin. Ärsytti niin, että olisin voinut viskoa kamojani. Mutta kun se ei tapoihini kuulu, tyydyin ravistamaan palautusjuomashakeria pikkuisen riuskemmin. Helpotti.

Älköön nyt kukaan aloittako saarnaa ylikunnosta. Kyllä tämän päivän puhdittomuudesta voin ihan itseäni syyttää. Mitäs löhnäsin puolen yötä soffalla katsomassa tallennettuja jaksoja Mustat lesket -sarjasta ja  mitäs kaadoin vielä yhden lasillisen punaista rypälejuomaa.

En edes tiedä pidänkö tuosta sarjasta vai en. Kaikki jaksot on kuitenkin katsottu ja aion loputkin katsoa, ihan mielenkiintoinen tapahtumaketjuhan sieltä kaiken sälän alta paljastuu.

Enemmän minua polttelevat kaikki ne dvd -boksit joita Iso-J on ehtymättömään leffakirjastoonsa hankkinut, Silta -sarjan tuotantokaudet näkyvät olevan tuoreimpien pinossa. Ja mulla on vielä näkemättä kaikki tuotantokaudet Sons of Anarchystakin. Samoin Boardwalk Empirestä ja monesta muusta.

Tänään en aio katsoa edes Dallasia vaan nappaan mukaani yläkertaan tuoreimman akkainlehden ja kömmin vaateriin.

Salilta tultuani marssin kassit purettuani sänkyyn ja nukuin ihan suorin sorkin, vailla huonoa omaatuntoa, täysin härskisti parin tunnin päiväunet. Pikkuisen helpotti.

Nuorimmainen on melkoisen uupunut siitepölykauden takia ja pitihän se arvata, että pientä lämpöähän tuo hengitysteitä rassaava tilanne nostaa. Esikoinen on onneksi ihan kunnossa.

Eikä Peetunkaan viikko sitten mennyt ihan niinkuin piti. Peetu kainosteli morsiamen luona niin, että homma puhallettiin poikki. Morsian siirrettiin kiireen vilkkaa Peetun velipojan luo joka sitten hoiteli homman parin haistelun jälkeen.

Mikähän karma se langetti meidän koiriksemme raivoraittiin Nassen joka kaiken hyvän lisäksi näkyy olevan kallellaan poikiin päin? Ja Peetun joka on niin äijää, niin äijää treeneissä ja näyttelyissä mutta jolta menee pupu pöksyyn kun pitäisi machoilla oikein luvan kanssa?

Ei voi ymmärtää. Peetupoloinen onkin saanut tämän viikon ajan Nasselta 'veljellistä' ohjausta kuinka elämästä voi iloita ilman morsiamiakin. Samperin vispiläkinttu, että kehtaakin.

Että osasikin perjantai ottaa koville. Onneksi nyt illasta pikkuisen virkosin ja jaksoin touhuta Esikoisen kanssa tallin ja huoltaa kanalan. Hevoset saivat nyhtää tuoretta vihreää ja Poni Sörsselson KURNUTTI onnesta saadessaan ahnaaseen kitaansa pienekin pätkän tuoretta. On se outo, poniksikin.

Tammakaan ei yhtään kruusaillut, ihan veteli nokkosen aluista lähtien kaiken eteensä tulleen vihreän.
Pikkuisen happamat ilmeet seurasivat tallista poistuvaa selkääni (tunsin sen tuijotuksen), olisivat niin mielellään vielä paistatelleet ilta-auringossa ja herkutelleet vihreillä versoilla.

Pikkuisen jos sataisi, laidunta saisi aidata aika piankin. Turha sitä nyt on vielä tehdä, ei kasva kun on niin kuivaa.

Huomiselle on ohjelmassa ainakin pihahommia ja p-askan ajoa tulevan kasvihuoneen paikalta. Siellä on niin hyvä ja niin multava maa, että otetaan talteen parhaat osat ennekuin kaivetaan perusta, asennetaan suodatinkankaat ja sorat.

Voin vain kuvitella miten Seniorikansalainen kihisee pidäteltyä tarmoa päästä peuhaamaan kasvihuoneensa kimpussa. Hällä se on kyllä kuntopiikki kohdillaan, voimat eivät vain enää riitä entisenkaltaiseen työtahtiin. Ja sekös näkyy harmittavan kun pitää odotella toisten aikataulujen ehdoilla.

Tältä päivältä ei muuta mainittavaa. Luulen, että kunnon yöunet parantavat paljon ja huomenna jaksan kärrätä kukkapenkeille tuoretta multaa ja pollenpotkua.

Nuorimmainen näkyy nukahtaneen sohvanpohjaan, pitää jotenkin keplotella hänet tuosta ylös ja omaan petiin. Taidan tehdä seuraa, mitäpä tässä suotta leukojaan repimään kun nukkuakin voi.

Mukavaa viikonloppua, missä lienetkin!

PeeÄäs, kuvat sunnuntaiselta lähiretkeilyltämme. Paitsi tammanturpa, se löytyy ihan näiltä asuinsijoilta. Onneksi.

Toukokuu

Jee, se on jo toukokuu. Enpä muista näillä selkosilla olleen Vappupäivää jolloin voi jo antaa hevosten maistaa tuoretta vihreää. Koivuissa on ihan minipienet hiirenkorvat ja lumi, kuka semmoista veden olomuotoa edes muistaa?

Laiskan aamun jälkeen ryhdistäydyin ja katselin vähän päältä kun Nuorimmainen varusti uljaan, joskin hieman pyylevän Poninsa ratsastusta varten. 

Nätisti jumppaavat ja kyllä huomaa, sokeakin otsallaan, että kuskissa on edistymistä talven aikana tapahtunut. Nätti ja stabiili istunta tekevät hevosenkun olin helpommaksi. Poni ahersi ja jumppasi ihmeen kuuliaisesti. Vain muutama niskuroitiyritys ja nekin kuski korjasi tyynesti, sen enempää ihmettelemättä. Ne kaksi todellakin täydentävät toisiaan.

Eilen herkuttelin maltillisesti, vain yksi pieni korvapuusti ja vain yksi lasillinen skumppaa. 

Tänään Perillisillä oli ratsastustunti eteläisessä naapurikaupungissa ja sinne suuntasimme koko perheen voimin. 

Heti kun jäätiin kahden, kaahattiin kiireellä naapurikuntaan. Katsottiin mitä tarvitaan mukaan seuraavalle hautausmaakäynnille. Multaa ja kukkia, ehkä koristekatettakin. 

Sitten pantiin elämä risaiseksi. Teki mieli kahvia ja teetä ja vitriiniin tuoreet munkkirinkilät olivat aivan liian houkuttelevia. Koska elämään pitää mahtua myös vatsan iloja, en nähnyt mitään järkeä kieltää herkkuhetkeä itseltäni. Ja voi elämä miten hyvää se oli!!

Nämä pienet herkuttelut ja sopivan lunki elämänasenne pitävät pään kasassa ja elämän paljon mukavampana. Arkea jaksaa huomattavasti paremmin kun sitä muistaa arvostaa. Huomisesta kun kukaan ei tiedä. Suunnitella voi mutta ei ole ihmispoloinen se joka päättää ja määrää. 

Tänään oli kiva päivä! Torstai pitäisi olla vapaana useamminkin. 

Mukavaa perjantaita, missä kuljetkin!

Nykyajan huono äiti… vai miten se nyt meni?

Kirpputorilöytö, 5 €

Sorry vaan, mutta nyt menee vappupäivä pilalle teiltä jotka avasitte tämän sivun hyvän mielen hyrrityksen toivossa. Huti meni ja sitä kuusitoistakiloisella puntilla päähän joka vastaan väittää!

Tiedättekö, nyt minä olen hyvin hyvin, ihan suorastaan oikeasti Vihainen. Äkäinen. Pottuuntunut. Nyppiintynyt. Ärsyyntynyt. Pahoillani. Pahana.

Luettuanne tämän tekstin ihan isolla ajatuksella ymmärrätte varmaankin miksi.

Minä en ole aikaisemmin lukenut tuota blogia, en tiennyt olevankaan. Sosiaalinen media tätä postausta vapunaattona levitti ja olkoonpa juttu faktaa tai fiktiota, mulle se on ihan sama. Kauhuesimerkistä se käy, oikein mainiosti. Sanalla sanoen v-tuttaa kirjoittajan puolesta.

Jos minä jotain asiaa ylipäätään näen tarpeelliseksi vihata, niin se on juuri tuo helevetin pikkusieluisuus joka näemmä riivaa joitakuita, valitettavan monia keskuudessamme. En voi edes kuvitella, minkälainen luiskaotsa näkee tarpeelliseksi tehdä lastensuojeluilmoituksen kyseisessä tapauksessa. Todennäköisesti joku pahuksen kateellinen ja kaunainen 'ystävä' jolla ei ole kanttia ottaa asioista selvää. Suoraan asianosaisilta kysymisestä puhumattakaan.

Ehei, on hiton paljon helpompaa vetää mutkat suoriksi ja tehdä omat hienot johtopäätöksensä. Ja toimia niiden perusteella. Kyllä kelpaa taas hurskastella ja kiitellä omaa hyvyyttään.

Ensinnäkin, ihminen joka ensimmäisen päähän pälähtävän kilahduksen perusteella tulkitsee fb:ssa näkemänsä kuvan lapsen heitteillejätöksi ja huonoksi hoidoksi, on itse itsetutkiskelun tarpeessa. Usein peili on hyvä ja halvin terapeutti. Ihan rohkeasti vaan siltä kyselemään ken on maassa kaunaisin.

Hätäiset päätelmät, omat analyysit (jotka omankin kokemukseni perusteella) perustuvat päättelijän oman ahtaan maailmankatsomuksen pohjalle, ovat yleensä täynnä ennakkoluuloja, kaunaa ja silkkaa tietämättömyyttä. Järjestyksen voi edellisille valita vapaasti. Ennakkoluulo. Kauna. Tietämättömyys. Nuo kolme kun saisi kitkettyä pois, olisi maailma meille kaikille paljon miellyttävämpi paikka elää. Tietoakin useimmiten saa, kun kysyy suoraan mikäli joku asia kanssaeläjien touhussa mietityttää. Kaunat ja ennakkoluulot pitää jokaisen ihan itse käsitellä, paha rasti monelle. Tiedetään.

Sivistyskin kuuluu tähän samaan teemaan, suljetaan kuitenkin pois kouluissa tarjolla oleva sivistys, sillä koulutushan ei valitettavasti ole tässä maailmassa kaikkien saatavilla. Sydämen sivistys ja sen tarve onkin kokonaan yksilöllistä, se hankkii joka tarpeelliseksi kokee...

Surullisinta, nuo kaikki kaunaan ja ties mihin perustuvat anonyymit huolenilmaukset viranomaisille ovat pois todellisten ongelmien selvittelystä. Viranhaltijan on tutkittava kaikki ilmoitukset. Ja hyvä niin. Mutta kun näinä ahtaina aikoina niukkoja resursseja tuhlataan tämänkaltaisiin hommiin, se jos mikä on ihan oikeasti härskiä yhteisten varojen väärinkäyttöä ja tuhlausta.

Jokainenhan elää niinkuin parhaaksi näkee, jokainen saa lapsia laittaa, vaikka joskus toivoisin jonkinlaista lastenhankintalisenssiä rajatapauksille, ajokortin tapaan. Mutta onhan se helvetti ihan tuhannen väärin jos Äiti ottaa itselleen viikon 168:sta tunnista  NELJÄ TUNTIA oman fyysisen ja henkisen hyvinvointinsa eteen, onko? Baaritunnit ovat siis moraalisesti hyväksyttävämpiä kuin treenitunnit?

Minä sanon ihan oman kokemukseni perusteella, että olen kymmenen kertaa paremmin ja enemmän läsnä nykyisin. Ennen douppasin aamulla itseni hereille kourallisella painkillereitä ja välillä arvelutti ajaa koulukyytiä kun järki oli niin sumeana kipulääkkeistä. Nyt olen aidosti väsynyt, liikunnasta ja oikeasta työstä, en lääkkeistä. Kumpi lienee isompi paha? Perilliset käyvät halutessaan lenkillä, syövät tolkusti ja osaavat löhötä jos ei ole muuta mielekkäämpää tekemistä. Huostaanoton paikka?

Syön samassa pöydässä ihan samaa ruokaa kuin muu perhe ja ennenkaikkea, voin sata kertaa paremmin. Tämä kaikki tosin vaatii kuukaudessa 53 euroa kuntosalin jäsenyyteen ja treeneissä vietetty aika, noin 5-7 tuntia viikossa. Eli viikon 168:sta tunnista perheelle jää kuitenkin vähintään 160 tuntia, päivää kohden melkein 23 tuntia. Hätäisellä matikalla laskien, pubissa ei montaa tuntia juhli kun 53 euroa on juotu ja kustu. Uskallan väittää, että ei viittä tuntia tarvita.

Nouskaa sohvasta äidit! Huolehtikaa itsestänne.

Blogin kirjoittajalle perheineen toivon kaikkea hyvää. Tutkikoot viranhaltijat kun se heidän työhönsä kuuluu, mutta sen jälkeen toivon heille työrauhaa oikeasti ongelmallisten tapausten parissa. Ennekuin taas iltapäivälehtien otsikot kertovat karua tarinaa kuinka ihan tavallisessa perheessä menivät sukset lopullisesti ristiin jonka jälkeen puhuivat nyrkit ja aseet, eivät ihmiset.

Otan itse tämän avautumisen jälkeen taas entiseen malliin eli rennosti, koska olen sen arvoinen. Ojentajat laitettiin laulamaan tänään tekniikantarkistustreeneissä (TTT) ja hyvänmielen hormonit (sallitut sellaiset) ovatkin tehneet tästä(kin) päivästä astetta paremman. Ilman kemikaaleja. Edes pubiin ei tarvinnut lähteä rentoutumaan.

The Greatest Wisdom. By cats. As usual.

Hauskaa Vappua ja kuplivaa kevättä… eiku...

Serkkupoika pörähti pihaan näin upealla vappukaaralla, Guppelvaageni sai leiman ja pääsee täten liikennöimään Vappukulkueeseen (ei siihen viinanhajuiseen lipunliehuttajien lössiin).

Täällä kaikki hyvin, rauhallista ja leppoisaa.
Meitä ei kyllä saisi millään ilveellä ajettua vappukinkereille, ei etenkään niihin 'hip hei ja huonoon kuntoon' -kemuihin. Syötiin hyvin, skoolattiin ja palattiin normaaleiden päivärutiinien kautta iltaan. Erona on se, että huomenna ei kukaan herää kellonsoittoon, paitsi minä. Ja kun hevoset ovat ulkona, aion köllähtää toviksi soffaan. Nukun tai en, nousen ylös pikkuisen myöhemmin.

Säästä riippuen syödään ulkona tai sitten tuvassa. Hyvin syödään kumminkin.
Lakkiakaan en jaksa tänä(kään) vuonna kaivaa naftaliinista, homehtukoon sinne minne se viimeksi muutossa lajiteltiin. Ei tietääkseni kompostiin vaikka ulkonäön perusteella kuuluisi ehdottomasti sinne.

Hauskaa ja iloista iltaa ja muista villahousut huomenna jos meinaat pihalla piknikkiä pitää.

Mulle tehty minipulla… ei munkkeja :(

Homma jatkuu

Peetun ilme muuttui sunnuntain kihlajaistiimellyksessä kauhistuneen epäuskoiseksi. Tänään oli morsmaikulla ollut pikkuisen suopeampi mieli ja melkein oli homma sinetöity. Valitettavasti Peetun harvat kuivaharjoittelut kissalla eivät vielä riittäneet. Huomenna uusi yritys, kolmas kerta toden sanoo.

Kyllä siellä Kasvistädin pihalla on kiva telmiä ja puuhastella, paljon kivempi kuin hihnanpäässä ihmisten jaloissa.

Elämme toivossa että homma menee nyt ns. ykkösellä purkkiin ja vaaveleita voidaan odotella osimoilleen noin 63 vuorokauden kuluttua.

Onko tämä näsiä vai joku muu??

Maanantainen aamu oli aurinkoinen ja lämmin. Iltapäivällä se muuttui vielä aurinkoisemmaksi, suorastaan tunsin välimeren ja vuorituulen tuoksun. Olimme nimittäin Iso-J:n kanssa pähkäilleet lomareissun ajankohtaa ja minulla oli online -buukkaus päällä matkahakuun. Kun päivät oli valittu ja lennot katsottu, oli aika nimetä matkustajat ja viimeistellä tilaus. Oi se onnen hetki, lämmin ailahdus rinnassa ja korviin saakka levinnyt hymy kun painoin OSTA -nappulaa. Kohta sähköpostiin kolisi e-lippuja. Ja niin tämä lössi lehahtaa norskin siivin Hispaaniaan kesäkuun puolenvälin kieppeillä.

Pois tullaan kunhan joudetaan, menee juhannukset ja vaihtuu kuukausikin ennenkuin palataan kotiin.
Tätä on kyllä niin odotettu.

Toki minä realistina tiedän, että tässä on vielä enemmän kuin pari muuttujaa edessä, ratkottavana ja setvittävänä. Tällä hetkellä kaikki pitäisi olla reilassa. Hevosten laidunpaikka, Peetun hoito, Äitikullan vahtim… silmälläpit… no hitto, kyllä te tiedätte. Jonkun pitää katsoa vanhan ihmisen perään ja sillä hyvä. Ja kun tämä meidänkin Seniorikansalainen on sen verran ketterä ja vihmerä, peräänkatsojan on syytä olla itsekin tarkkana. Onneksi hänelle jää vain vajaa viikko yksinoloa.

Tänään en kuitenkaan mieti enkä murehdi mahdollisia vastoinkäymisiä. Katsotaan niitä sitä mukaa kun tulevat eteen.

Kiva kun on taas mukavia asioita näköpiirissä. Kävi vielä niin julmetun hyvä tuuri, että Siskolikka kahden nuorimmaisen Perillisensä kanssa sattuu samaan kaupunkiin samaan aikaan. He tosin ovat viikon, me muutama enemmän. Mutta silti, luvassa leppoisia rantapäiviä Siskolikan kanssa, yhteisiä illallisia ja varmaan pari kannua sangriaakin saadaan vajutettua.

Ensimmäiset vihreät ovat ihan pian valmiina

Kevät etenee, tämä lämpöaalto alkaa kohta kuivattamaan joten ihan mielihyvin otamme vastaan mahdolliset sadekuurot ja pilvisemmät päivät. Koivujen siitepöly hyökyy kohta täydellä voimalla päälle ja kosteampi ilma painaisi pölypilviä pikkuisen matalammaksi.

Tämä viikko menee hujauksessa Vapun takia, toukokuussa piipahdan Esikoisen ja Peetun kanssa koiranäytelmässä etelän suunnalla ja ehdimme kotiin Äitienpäiväksi. Minä tosin en vietä äitienpäivää tänä vuonna, tämän aion hyvin ponnekkaasti ilmaista myös perheelle. Säästäkööt ruukkuruusurahansa siihen, että tarjoavat mulle mukavan illallisen sitten siellä lomalla. Samalla rahalla minkä saavat törsättyä johonkin pakastealtaan Prinsessatorttuun ja ruukkuruusuun, saadaan nätti kattaus yhdessä suosikkiravintoloistamme. Kortit toki otan ilolla vastaan. Ne ovat parhautta Äitienpäivässä.

Toukokuulle mahtuu toki koulujen karkeloita, Nuorimmaisen leirikoulu ja päättäjäiset. Joten paljon kivaa kalenterissa. Kyllä se elämä risukasassakin on mukavaa, kun päivä sattuu tännekin paistamaan.

Eipä mulla tänään oikeastaan muuta kerrottavaa olekaan. Kaikki hyvin ja hyvä niin.
Hyvää mieltä hyrrittäen poistun yöorsille. Nempalle toivotan leppoisaa lentoa ja mukavaa lomaa!

Kevättä sinunkin rintaasi, missä lienetkin!

Älä ota sitä vakavasti… :D

PeeÄäs:

Olgakanasen parin päivän ikäinen ipana loikkasi pois pesästä ja paahtaa hurjasti piipittäen ympäri kanalan lattiaa, Olga yrittää pysytellä perässä ja pitää tipulin helmoissaan. Muut kanat ja kukot yrittävät väistellä pientä kiitäjää parhaan taitonsa mukaan. Vappupillikin istuu akkoineen orrella kun eivät maahan uskalla pikku hurjapään rallin sekaan.  Pesään jäi hautomatta kolme munaa, ei taida nyt Olga joutaa hautomaan. Nykynuoriso!

Yhdet polttarit ja ensimmäiset häät

Missä muruseni on?

Nuorta lempeä

Nuoripari on toisensa nähnyt, hyväksi haistanut ja pikkuisen halaillut. Sen pidemmälle ei tänään morsio suostunut. Kihlajaiskahvit juotiin ja ulkoiltiin kauniissa kevätsäässä. Huomenna nuori pari tutustuu lisää, seuraavaksi kokeillaan Kasvistädin pihaa, olisiko se romanttisempi paikka kuin meillä jossa kaksi hurjan kiinnostunutta hevosta pällisteli aidan takaa nuorten ensikohtaamista.

Eilen vietettiin Peetun polttareita. Kuten jo kerroin, sulho haki valmiiksi käryävän sikarin kissanvessasta ja nielaisi sen samantien, hiekkamuruset vain tipahtelivat lattiaan. Voihan se olla, että jos hääpäivänä sulhon kita lemahtaa kissanpskalle, ei morsiokaan ole välttämättä suopeimmalla tuulella.

Peetun seikkailut tyttöjen maailmassa jatkuvat ja raportoin toki asiasta sitten lisää kun on jotain kerrottavaa. Ja mahdollisista pennukoista yritän tietenkin hankkiutua ottamaan pari kuvaa muistoksi.

Kohti uusia seikkailuja

Aamupäivällä kävimme lähiseudulla patikoimassa reilun neljän kilometrin maastoreitin. Hienoja maisemia ja kaunista luontoa, teen siitä reissusta joskus oman päiväkirjamerkinnän. En tiennytkään  muistanutkaan, että tämä meidän kotiseutumme kuuluu Salpausselän harjustoon ja jäät ovat totisesti jyllänneet mielenkiintoisia muotoja näihin kunnaisiin. Hurjia nousuja, kapeita harjanteita ja jyrkkiä laskuja. Sinne mennään kyllä uudestaankin, niin oli paljon nähtävää, kaikille aisteille.

Koko viikonloppu meni pihahommissa, ei paha asia ollenkaan. Mikä mukavinta, kyykkiminen istutusalueiden äärellä näkyy, kerrankin (vain hetken) on siistiä ja putsattua. Selkä ilmoittaa, että kyykkiminen myös tuntuu, eipä ole aikoihin kiukutellutkaan tällä tavoin. Äkkinäinen selkänsä särkee pihahommissa, näin se vaan on.

Sen voin kertoa, että kaura, (juola)vehnä ja vuohenputki ovat talvehtineet perennapenkeissä erinomaisesti. Maa ja myyrät ovat nielaisseet sietämättömän monta pionia ja kolmesta sinivaleunikosta löytyy vain yksi.

Iho kihelmöi auringon ansiosta ja pienoinen raitisilmamyrkytys takaa hyvät yöunet. Sauna kruunasi päivän uurastuksen.

Näillä mennään kohti uutta viikkoa, se on sitten Vappuviikko! Simat taidetaan hakea kaupasta, ellei Äitikulta innostu vielä laittamaan ihan ehtaa tavaraa. Minä en niihin hommiin ryhdy, tulee vaan jotain hiivanmakuista pikakiljua.

Mukavaa viikkoa, missä lienetkin!

Bestmanin kaikenkertova ilme tämänpäivän häistä