Pakkausoppia

Tämän taidokkaasti pakkautuneen leinikin myötä kerron tarinan elävästä elämästä. Tapahtui tänään.

Huolella pakkasin kolmen ison laatikon lähetystä. Sovittelin sisällön hyvin, teippiä säästämättä suljin laatikot ja väsäsin rahtikirjat kaikkien taiteen sääntöjen ja direktiivien mukaan. Kerrassaan priimaa! Sitten tuli aika tilata kuljetus.

Puhelin oli hävinnyt.

Pahinta aavistellen yritin palauttaa mieleeni missä olin edellisen kerran kälättimeni nähnyt ja ikävä johtopäätökseni oli se, että lähtevien sekaanhan se joutui. Kaikkia laatikoita en todellakaan aikonut purkaa ja pakata uudelleen. Mutta mistäpä tiedät mikä laatikko sisältäisi puhelinbonuksen.

Siispä soitamaan... Pienyrittäjä tunsi itsensä enemmän kuin hönöksi pyllyillessään korva kiinni laatikossa. Vihdoin soiva boksi paikallistettiin ja eikun purkamaan. Ja tottakai se oli se tiukimmin teipattu, täysimmäksi pakattu ja luuri alimmaisen tavaran takanurkassa. Ja kolmen laatikon painavan pinon alimmainen laatikko, luonnollisesti.

Mitenkä se jaksaakin, mister Murphy alvariinsa meillä rampata?

No nyt on luuri tukevasti perstaskussa ja laatikkopino lähtövalmiina.
Kaikkea sitä.

Lunta lykkäsi taas eilen lisää ja ilmeisesti sitä illan aikana on odotettavissa vielä vähän lisää. Onneksi Iso-J on hyvää vauhtia matkalla kotiin,  ei pääse totuus unohtumaan maalaiselämän realiteeteista kun kolailee taas parikymmentä kuutiota puhtoista lunta paikasta A paikkaan Ö.

Se tässä on hyvä homma että meillä on vajaat kaksi hehtaaria tilaa sille lumelle. Tulkoon vaan lisää, meille mahtuu. Sääliksi käy appivanhempia Mankkaalla, siellä alkaa kohta olla ainoa konsti lykätä lumet peräkärryyn ja käydä kippaamassa lumenkaatopaikalle.

Tässä käy muuten sitten niin, että meiltä lähtee ilmeisesti kaksi autoa myyntiin/vaihtoon. Mun pikkukippo myydään suoraan ja Pesolito pannaan vaihtaen.  Että kyllä maar haistan jo uuden auton tuoksua! Ja korvissani kehrää Boxer-moottorin sulosoinnut...

Taas se nähtiin, kärsivällinen odottaja palkitaan. Onneksi en vielä viime viikolla höökinyt autokaupoille tilailemaan yhtään mitään.

Tämmöistä tänään ja kuvituksena siis vanhempia otoksia. Nasse kuivaa itseään riuskalla ravistuksella, taisi olla kesä 2008 Evitskogissa kun koira hyppi pellehyppyjä laiturilta. Kanuunankuulana suoraan järveen, hullu se on!

Ja tommoinen lambibäbätin makoili lammasaidan väärällä puolella, joskus viime kesänä.

Tähän vielä loppuun vähän hevosvoimia! Adios!

Kestääkö hirret kesään?

Taas se on todistettu, Iso-J on onnenpossu, Hannu Hanhi ja Lucky Winner.
Kun Iso-J tekee lumitöitä, se on semmoista ihanan pehmeää, kevyttä pakkashöttöä, somistelunta. Hänen kotona ollessaan lumi ei muuta edes osaa olla. Mutta auta varjele kun Pesolito kurvaa eteläntielle, jo muuttuu talvi häjyksi.

Meitsi kolasi ihan akuankkana märkää, painavaa traktorin jyräämää lunta pois ajotieltä. Häijyt vallit oli hätäinen linkomies jättänyt jälkeensä. Ja kun olin saanut edes etupihaa vähän siivotuksi, jysähti Äitikullan oven eteen katolta pari kuutiota vettynyttä kattolunta. Hilfe!!

Äitikullalla onkin nykyisin eteisessään kenkälusikan lisäksi vakiovarusteena pistolapio. Sillä on seniorikansalaisen hyvä kaivaa itselleen polkua läpi lumen ja kinoksen.

Huomiseksi olisi lisää lunta luvassa. Tiesinhän minä, kyllä se lumen määrä on vakio, myös meillä. Puolisen metriä talvessa kertyy ja nyt ollaan vasta puolessavälin "tavoitetta".

Nyt jo oikeasti huolettaa vanhan piha-aittamme kantokyky ja kapasiteetti. Kestäneekö kesään ja remonttiin saakka? Mikäli jollakulla lukijoista sattuu olemaan myynnissä parisataa metriä hyvää hirttä, sitä sopii tarjota bloginpitäjälle, yhteystiedot ohessa. Myös purkukuntoiset ladot huomioidaan mikäli ei ole lahon takia purkujonossa.

Aittavanhus pitää pelastaa ja perinnekorjausporukka tulee tekemään työt. Vain hirret puuttuu. Sitten saadaan kesäksi vierasmaja oikein vanhaan kunnon kutuhenkeen.

Muihin mainetekoihin en sitten lumitöiden lisäksi ole joutanutkaan.
Lumitöiden jälkeen sitä makaa sohvalla ryhdikkäänä kuin räkä ja yrittää pysyä hereillä säätiedotukseen saakka.

Oikein elähdyttävää päivänjatkoa sinullekin! Otetaan talvesta ilo irti *hmph*

No nyt kyllä lähtee

Torppa kanalaperspektiivistä

Niin, nyt lähtee, laiskurin viikon viimeiset minuutit käsillä. Kohta on keskiyö ja kiivaan raadannan viikko alkaa virallisesti.

Eipähän tässä mittään, henkseleitä paukutellen (jos semmoiset pyjamanhousuissa olisi) voinen tähytä kohti tulevaa.
Lumityöt: tehty, Joulukoristeiden poisto: tehty, Joulukuun tositteet: tehty.... ja ihan hiton paljon muutakin: tehty!

Ei oo mulla tapana töitäni luetella mutta nyt tulisi aika vaikuttava lista. Vaan mitäpä tuota suotta itseään ylentämään, voi vielä ylenantaa itsekehusta ;-)

Onnistuin näpistämään vähän joutoaikaakin tänään ja sen vietin kanalassa. Valaistusolosuhteet siellä ovat hieman haasteeliset mutta onneksi on uusi salama jolla joku osaava saisi ehkä enemmän irti. Nää nyt vaan on tämmösiä räpsyjä.

Tämä valkea vanupuikko on Baby Kukko, silkkisellainen. Hallinnoi chabokanarouvia ja yrittää esittää jotain vanhalle silkkikukolle. Paino sanalla yrittää. Vanhempi silkkikukko vahtii silkkikanalaumaansa mutta kevytmieliset rescue-chabot ovat tämän keikarin laumaa. Kieku on erittäin epävireinen ja mm. verkontakaisen Wanhan liiton lauma pistää heltat piiloon siiven alle kun Baby mekastaa. Siis kiekuu. Ei ole kukkokaan kiekuja kuoriutuessaan.

Nämä eivät ole variksenpoikia vaan chabotipusia. Olivat ihan kämmenellä kököttäviä pikkuisia untuvikkoja kun tulivat ja nyt tuommoisia pulunkokoisia. Muuten kivoja mutta hurjan arkoja. Villinä laumana elelivät erään mummelin pihapuskissa kunnes osa joutui haavin kautta meille.

Siinä missä Wanhan liiton rouwat muljauttavat pari, kolme jymymunaa päivässä, chabojen pikkuväki päkistää 5 minimunaa. Mutta leivonnassa minimunia tarvitaan kolme yhtä jymymunaa kohti, pieniä ovat. Toivottavasti ei tule ihan lähiaikoina tarvetta väsätä marenkeja.

Neljä mahtuu alle, yksi on puh, pah, pelistä pois

Eilinen lauantai meni sitten iltapäivän ja etenkin illan osalta siihen, että allekirjoittanut paluumuuttaja, pienyrittäjä rojautti itsensä vaakaan kymmenen aikoihin ja tänään aamupäivällä oli seuraavan kerran sanottavaa perheelle. Kaikki uni tuli tarpeeseen, hämmästyttävää sinänsä, laiskurin viikko kun on takana.

Hieno homma eilisessä oli se, että tapasin piiiitkästä aikaa Tarjan ja sisarensa Riitan. Olipa mieluisa yllätys! Tarja on muuten yksi kävijälaskurin raksutuksia vauhdittavista vierailijoistani.

Kanalian hallittu kaaos, ykköspesänä vanha pahvilaatikko!

Sen verran tuli iltapäivän tunneille painetta etten niille paljon toivotuille autokaupoille ehtinyt.

Enkä kyllä uskallakaan ennenkuin saan tilitoimistolta palautteen päättyneestä vuodesta. Että nelivedoton piina jatkuu yhä vain. Vähän extremeä elämään. Eikä mitään ilmastointeja tarvita kun tuskanhiki valuu kylmänä. Ja toisaalta, jos paleltaa, terve kiukku pitää kuskin kuumana... *voimuaparkaavoimuaparkaa*

Ehdin kuitenkin eläinkauppaan ja huomenna haen (jos ehdin) marsupoikain isomman asumuksen. En oikein vielä tiedä miten se järkyttävän kokoinen häkki roudataan viikottain alakertaan ja ulos siivottavaksi... parasta viedä perillisille yläkertaan jätesäkit ja fiskarssin lapio, mättäkööt siellä likaiset purut vaihtoon. Tjaah, sehän tietää sitten sitä, että puhtaitten purujen paali pitäisi myös säilöä sisätiloissa.... no way! Uusi kämppä pojille kuitenkin tulee, se on sitten eri asia miten tekniset pikkuseikat toteutetaan.

Vanhempi silkkikukko ja nuori hattarapääblondi

Yksi vaihtoehtohan on kiireesti rakentaa se talli, muuttakoot marsupojjaat sinne. Kuningasidea kerrassaan!

Tätä ratkaisua silmälläpitäen, sovinkin tänään erään ammattitallittajan visiitistä torpalle torstai-iltana. Otetaan kahvitermari mukaan ja tutkitaan tallinaihiota ihan jalkautumalla paikan päälle. Seinäthän meillä on, lattia on ja katto korkealla. Ja jos nyt siinä marsujen asumusta väsätessä syntyy pari ylimääräistä boksia vaikkapa kesäponeja varten, ei kai tuo nyt ole iso ongelma?

Silkkitipu Tötteröpää

Kello räpsähtää ihan justiinsa maanantain puolelle ja pienyrittäjän olisi syytä painaa nuppi tyynyyn. Herätys livertää jo ennen seitsemää, arki alkaa koululaisillakin.

Tässä vieä kuvaa etupihalta, tallitouhuista palaava perillinen toimii mittatikkuna. Lunta on vasta n. 35 cm, kinoksissa toki reilummin. Tänään uutta lunta tuli useita senttejä mutta märempi lumi painoi kinoksia kasaan. Onneksi isoimmat lumityöt tuli valmiiksi ns. kevyen lumen aikaan, vasta illalla sateli jotain märempää ryönää. Ja se painuu yön aikana kasaan. Ei nyt loskaksi asti sentään.

Mukavaa maanantaita, se on nimittäin nyt jo 4 minuuttia vanha!

Mikä päivä tänään on?

Hei apua oikeesti... tämmöiset viikot saavat kyllä allakat sekaisin ja vähätehoisen nupin humisemaan.
Mun piti oikein pinnistellä tänään täsmentääkseni sijaintiani niin viikolla kuin kellonlyömälläkin. Jotenkin tämän päivän kahdeksan palvelustuntia tuntui kahdeksaltakymmeneltä ja tämä viikko on ihan outo.

Tunnollinen pikku pienyrittäjä kuitenkin on taas täyttänyt veronmaksuvelvoitteensa, siirsin verotilille oikein nätin summan työnantajamaksuja ja alveja. Käyttäkööt viisaasti. Ja pari muutakin lakisääteistä maksua on tällä päivällä vuodeksi eteenpäin kuitattu. Onhan se hölmöä maksaa laskut etupainotteisesti, mutta minun matematiikallani ne on kuitenkin joskus maksettava. Miksei siis samantien?

Huoh, ehkä tämä on virallinen ikääntymisen merkki kun aika menettää tietyllä tasolla merkityksensä muttei hetkestäkään saa kiinni. Kohta lienen yhtä tutkalla kuin Patsymummo.

Kissamummolla sentään on hommat hanskassa ja hanskat jemmassa. Ja mokoma metusalemi nauttii elämästään Äitikullan lellikkinä.

Lunta sataa, sataa ja sittenkin sataa. Nyt osui näköjään sadepilvi tällekin mäelle. Lumitöitä riittää varmasti huomisellekin. Nyt on rotsi tyhjä ja jaksaa vain tuijottaa uuninluukun läpi kauas hiillokseen.

Leppoisaa perjantai-iltaa sinulle... ja hyvää lentomatkaa huomenna lomareissulle lähteville! Nyt olisi Katabeachilla tuttuja jos sinne tieni veisi...

Loppiaisen uudet kuviot

Pihabongaus tuotti aivan uusia lajeja bongarin päiväkirjaan.
Ellinketalehan se oli taas eksynyt matkalla taustan riiheltä kuvanottopaikalle eli takaportaille.

Miten Elli sen tekee, jää ikuisesti Kissojen Suurten Salaisuuksien ryhmään. Elli pystyy ja kykenee, monimokainen kissaneiti.

Loppiaisen rauhaisa aamukahvittelu päättyi pienoiseen paniikkiin ja lentävään lähtöön. Kaupungissa kun piti olla tietyllä kellonlyömällä eikä sinne sovi ihan pyjamapartylookissa lähteä.

Ja autonkin vanha akku päätti ilmoitella, ettei just nyt hirveesti viittis liikahtaa tallista mihinkään. No onneksi armosta hörähti käyntiin ja pääsin ajoon melkein ajallaan.

Ostoslistalle kirjataan Uusi Akku ja heti sen alle pienemmällä Uusi Auto. Saas nähdä kumman pääsen viivaamaan ensin tehdyksi?

Tämmöisiä turkiksia pihapuussa ja aikamoisia minkkivonkaleita kaupungilla. Koreita ovat itänaapurin rouvat. Kovasti odotettu ja lehdissä hekumoitu turistien rahankylvämisinto taitaa olla kalajuttuja. Harvakseltaan heitä tänään näkyi, taisivat olla juhlimassa perheineen ja ystävineen Pakkasukkoa.

Kauppakeskus hiljeni varhain ja suorastaan sääliksi kävi heitä, jotka olivat varautuneet ylimiehityksellä. Ei tullut voitollista päivää. Paitsi mulle jolle jokainen euro on plussaa ja yrittäjän vapaa-aikahan on ilmaista. Joutaa töihin.

Äitikullan phaleonopsis on vuosikertakukka ja kukkii taas niin kauniisti. Omani kiikutan kaikessa hiljaisuudessa keväällä pihalle ja syksyllä kompostiin. Ja tuon kaupasta uuden. Mutta Äitikulta jaksaa ilmeisesti höpistä kasveille tarpeeksi ja ne lehahtavat upeaan kukintaan vuosi toisensa jälkeen.

Loppuviikon ohjelma on sekä työn täyteinen että risainen. Iso-J pakkaa kiesinsä sunnuntaina ja lähtee piipahtamaan etelässä. Jos sinne lumen sekaan enää mahtuu?
Mulla on seuraava vapaapäivä viikonpäästä lauantaina... jotenkin ei nyt jaksa asennoitua edes masentelemaan asiaa. Näin se vaan menee.

Nyt on kuitenkin käsittääkseni Loppiainen, ilmeisen maallistunut Joulun päätös. Kaupat auki ja kaikkee. Viikonloppuna olisi syytä pakata joulukoristeet pois. Onneksi edes ritarinkukat jäävät. Ovat melko majesteetillisia ja päättivät sitten kukkia vasta tammikuussa.

Ilokseni huomasin, että muutama viimevuotisistakin pukkaa kukkanuppua. Kissat eivät ilmeisesti saaneetkaan tuhotuksi kasvupistettä! Toisaalta luulin, että jytkyt sipulit olivat jotenkin hellekesän sekoittamina muuntuneet kurpitsoiksi, paisuivat paisumistaan.

Iso-J tarjoaa runsain mitoin silmäniloa, aloitti selvittämään pyykkivuorta, aseenaan silitysrauta! Mikäs tässä on pienyrittäjän tuvan sohvalla loikoa kun tuommoista herkkua tarjotaan ihan livekanavalta.

Tähän runsaasti tyytyväistä virnistelyä ja hyväksyvää hyrinää.
Tämmöstä meille, mitäs teille? Kerrohan kuulumisiasi tuonne kommenttiboksiin!

Ja vielä paikallisille lukijoille tiedotus: munavarasto hälyyttää. Tyhjät 10-kennot lopussa, ylituotantoa toisaalla. Tilaukset kännykkääni ja toimitus tiskin alta. Tiedätte kyllä mistä.

Mariseva koira ja kissaa mintulla

Nyt alkavat torpan kirjat olla entisellä mallillaan, ihanasti sekaisin.

Tämmöinen risa viikko on kuitenkin oikein tervetullut tähän Juhlien Jälkeiseen elämään. Arjen käynnistäminen yskii näemmä vuosi vuodelta pahemmin. Huomenna olisi jonkinlainen työpäivä, kenties ja ehkä. Sen näkee.

Senkin näkee, että torpalla rääkätään koiraa oikein ajatuksella. Tähän on syytä nyt vähän taustoittaa.

Nassehan on koira, tyypillinen borderi joka lihoo kun näkee nakkipaketin. No tietynlaista miesten välistä sympatiaa ja lojaliteettia on aina havaittavissa ja etenkin hookoon blöö siivuista heruu usein eikä koirakaveria jätetä, ilman makkaraa varsinkaan.

Mutta tässä viime viikkoina salasyöttö ja yöherkuttelut ovat ilmeisesti lähteneet ns. lapasesta. Koira on pullistunut kuin pallokala. Tänään sitten aamulla tajusin mikä oikeasti mättää. Tiskipöydällä odotti aamulla kippo jossa oli jumaleissön sentään varmaan puoli litraa koiranmuroja. Eaglen parasta premiumpipanaa kippo puolillaan! Siihen vielä NEU:t päälle ja päivän mittaan muutama hyvän koiran sattuma. Ja nuo rottweilerannokset kahdesti päivässä!

Onneksi ehdin paikalle ennen kuin koira sai "aamupalansa" ja tein uuden annostuksen. Tänään sitten koira tillittikin nälkiintyneen näköisenä jalkojuuressani jo viideltä, odotti ihan hädässä ruokaansa ja vatsankurina soitti epätoivoista sinfoniaa taustalla. Kyllä kelpasi annos, ei tarvinnut houkutella syömään.

Viikko, pari MARinaa (Mamman Annostelemaa Ruokaa) ja rekkunenkin on taas piukea lihaskimppu. Eikä mikään HK:n lenkki survottuna prinssinakin kuoreen.

Kyllähän minä ymmärrän, että Iso-J:lle tulee halvemmaksi jakaa makkaransa koiran kanssa. Edellinen koira, iso Airedale Nuppu oli varsin perso oluelle ja muille panimotuotteille. Kuinkahan monta oluttölkkiä Nuppu elämänsä aikana pölli? Vähäsen kun kulmahampaalla metallia väsytti, valui korkista ihanaa mallasjuomaa koiran janoiseen kitaan.

Joskus vähän hävetti se kaljapäissään röyhtäillyt koira...

No mitä ne minttumarinoidut kissat sitten ovat? Veljet hulluudessa tietenkin, Veli Milton ja Veli Winston. Ostettiin eläinkaupasta pikkuinen puteli  catnip-sprayta ja perilliset hieman töhäyttivät kissapojille stimulanttia. Voi jessus mä sanon! Nyt ne hullut hörisee, pörisee ja kurisee. Täynnä veljesrakkautta. Love is in the air...

Ideana oli kokeilla sitä kissanminttuaromia kissojen hylkimiin "vanhoihin" leluhiiriin. Mutta perilliset eivät siis voineet vastustaa kiusausta ja kyllästivät kissat sillä aromilla... ennenkuin minä ehdin sitä kissaakaan sanoa.

Jepjep.

Nyt on syytä poistua kanalaan ja sieltä saunaan. Mieluummin tässä järjestyksessä.

Sitä ennen julkilausun yhden ihan katalan ajatuksen. Kun siellä etelässä nyt on sitä lunta silleen maalaisten mitalla... ja plussakeliä ynnä vesisateita luvassa. Niin että mihin hemmettiin te etelän varikset oikein mahdutte sen kaiken LOSKAN kanssa? Lumi + vesisade = loska, oli ainakin silloin kun minä siellä Espoon tuulisella rannalla asuin.

Tosin voimakkaita tuulia on luvassa myös, etelästä päin. Joten ehkä te onnenpossut selviätte lumihässäkästänne ihan hannuhanhina? Tulee tuuli ja puhaltaa ne teidän lumet ja loskat tänne ylä-Suomeen... No, meille mahtuu ja viimeistään Salpausselkäänhän ne kilpistyvät, ne loskatsunaminne.

Nyt tää heittää vihdoin romurotsin niskaan ja lähtee moikkaamaan helttapäitä. Ja sitten kuuntelen kiuastontun jupinoita.

Letkeää Loppiaista!

Aloittamista vaille valmis

Koiralla sentään vauhtia riittää, satunnaisesti tosin.
Nyt on kyllä niin ote hukassa kaikesta ettei mitään rajaa. Tämä on nyt kyllä sitä syvästi harmitelemaani arjen suorittamista, ei elämistä. Sitä vain raahautuu kellon tahdissa sinne ja tänne ja koettaa pysyä hereillä.

Onneksi, oi onneksi tämä on vain väliaikainen repsahdus. Heti kun valoa tulee vähän lisää, päivä pitenee ja talven piukka pihti irrottaa otettaan, edes aavistuksen, ihmiskurja piristyy.

Nyt jokainen päivä tuntuu urakalta joka on aloittamista vaille valmis, ja sellaiseksi jää.

Perin tympeää.

Pitäisköhän sukeltaa Nassen lailla mahaplätsis pakkashankeen?

Veli Winston tuijotti tuimana koirakaverin älyvapaita puuhia ja Veli Milton tunsi niin kovaa myötähäpeää, että lymysi luudan alla.

Tänään on vielä semmoinen päivä, että pitäisi oikeasti saada asioita aikaan. Puhtaan pyykin keko on kolossaalinen ja odottaa kaappeihin siirtoa. Kaappeihin taas ei mahdu mitään, joku ei ole saanut aikaiseksi poistaa kesävaatteita tilaa viemästä.

Joulukuun kuittisulkeisetkin ovat vielä loppuäkseeräystä vailla, kuulen kuinka tilitoimistossa napsutellaan kynsiä pöytälevyyn. Tahtovat pikkuhommat alta pois ennen masiiviisia veroilmoitushippaloita.

Oi joi, minnuu niin kehtuuttaa.

Ei oo pakko jos ei haluu!
Eihän?!

Niin hyvää vuotta 2011

Aurinko etelässä, hyvin kaukana siellä jossain. Meille näkyy vain sävyjä.
Mutta niinhän se on, uusi vuosi tuo lisää valoa, päivälle pituutta ja elämään uusia käänteitä, yllätyksiäkin.

Torpalla on nukuttu pitkään, velttoiltu pyjamissa ja lopulta hinauduttiin ulos. Raitista ilmaahan sitä ihminen sisätiloissa aikansa muhittuaan kaipaa. Iso-J viilasi pihaa lumikolansa kanssa, se on rakkaan imurin ulkoilmaversio ;-)

Kissoilla ihan oma sissiluola

Oli ihan outoa nähdä koko perhe pihalla, päivänvalossa! Minä ulkoilutin kameraa. Nyt on kyllä säädöt hukassa ja sihti kateissa, mitään oikeasti kivaa ei kortille tarttunut. Ehkä huomenna. Toivottavasti vielä joskus.

Nyt on taas turvallisen pimeää ja jäälyhtyjen jono hohtaa pimeässä. Pihaan pörähti juuri auto, sieltä tulee kuulema mojovan kokoinen kuha. Äitikulta saa luvan taikoa Pyhäselän kaverista maukasta lähiruokaa, minun kuhani tuijottaa ajasta iäisyyteen pakastimen syövereistä. Ja aina yhtä syyttävästi.

Illan ohjelmistossa on perheleffaa Risto Räppääjän tahtiin. Kenties sitten myöhemmin jaksan vilkaista jotain lahjaleffaakin. Sitä ennen on luvassa glögiä ja joulutorttuja Äitikullan salongissa.

Nasse lupautui auliisti tortunpaistajan assistentiksi. Kuinkas muuten. Tänään muuten totesin, Nasse tarvitsee talvitakkiinsa pidemmän vyön tai laihdutuskuurin. Ei sitä näillä pakkasilla sovi pihalla takki auki remeltää... Ja koskapa koirien rotsivalikoima on tähän aikaan vuodesta Nassen kannalta mallia xxx-large, on kova kohtalo mahduttautua entisiin. Mitään kaljasaavin peittoja osteta. Hmph.

Kaikkea se kirkas päivänvalo paljastaakin. Pieniä pyyleviä koiria ja muita esteettisiä epäkohtia. Peiliin en tohtinut kurkata. Siellä lymyää varsinainen esteettinen ongelma.

Kynttilän valo on ah niin lempeä ja ihmisystävällinen.
Nauttikaamme siitä ja Uuden vuoden ensimmäisen päivän illasta.

Ja jos nyt eilen tuli skumppahuuruissa jotain uudenvuoden lupauksia tehtyä, ne voi ihan hyvin perua. Etenkin kaikki dieetteihin, kuntoiluihin ja paremman elämän aloittamiseen liittyvät ovat ihan humpuukia.

Tärkeintä on kuitenkin elää niin, että tohtii peiliin katsoa (edes kynttilänvalossa) ja pysyä kutakuinkin kartalla mitä elämässään tekee. Ja muistaa elää. Enimmäkseen sovussa niin itsensä kuin läheistenkin kanssa.

Veli Winston, pulkkakissa

Loppuu se, ennen vaihtumistaan!

Ihan kohta voidaan vilkuttaa hyvästit vuodelle 2010. Olipa aikamoinen vuosi.
Hyvässä ja valitettavasti myös sillä surkeammalla sektorilla. Monia läheisiäkin potki onni oikein olan takaa ja toisaalla kuritti kovalla kouralla. Suru tuli tutuksi.

Joku itsesuojeluvaisto kieltää vieläkin palaamasta alkuvuoden murheen mustaan aikaan. Voimia teille joita suru löi suurimmalla moukarilla.

On oikeastaan aivan tarpeetonta analysoida nyt jo ehtoolle kääntynyttä vuotta. Eikä löydy yhtä oikeaa sanaa sitä kuvaamaan. Ainutlaatuinen osuu lähimmäksi. Ainutlaatuinen kaikin tavoin.

Monta asiaa tehtiin ensimmäistä kertaa. Eka oma mansikkamaa, eka oma yrttitarha. Ekat omat kesälampaat ja eka oma varsaprojekti... oijoijoi... paljonpaljonpaljon!

Elämä torpalla asettui melko mukavasti uomiinsa ja kevättöiden jälkeen olikin hyvä lojua liskon lailla helteissä tavernan penkillä. Ja syksy toi omat kiireensä, haasteensa ja harrasteensa.

Syksyllä täällä pyöri pientä ja isoa petoa ihan luonnon puolesta, onneksi ns. rauhanomainen rinnakkaiselo jatkuu toistaiseksi näillä hyvillä. Rusakoiden suhteen en ehkä pysty enää zeniläiseen tyyneyteen vaan kevättalvella vapautan sisäisen Robin Hoodini jousipyssyineen (ja sukkahousuineen) harvennushommiin.

Kissoista on ollut vuoden aikana paljon puhetta ja kanatkin ovat jo saaneet omat julkisuusminuuttinsa. Nasse on Arjen Sankari aina ja joka päivä, nyt vain huomattavasti kutistuneen nahkansa kanssa. Vaikuttaa siltä, että joku on tunkenut HK:n sinisen prinssinakin kuoreen. Nasse on aika piukea. Ja mitä piukeampi nahka, sitä vinkeämmät päästöt... *tuhnu*yök*tuhnu*

Ystäväni, toivotan sinulle oikein antoisaa vuotta 2011.

 Jos ei vielä tunneta, tutustutaan tai 

palataan ystäviksi tulevana vuotena. 

Meille saa tulla, meillä saa käydä 

ja meitä voi moikata myös sähköpostissa.

Nähdään ja kuullaan!

SKÅL! CIN CIN! KIPPIS!

Onnellista Uutta Vuotta 2011

Pusi & Hali

Välipäiviä

Nämä kuumeilupäivät voisi todellakin jättää väliin. Autokuumeen ja muiden sellaisten mukavien ja hytisyttävien kanssa toki voi elää. Ne tekevät elämästä hauskaa. Mutta klöntti kurkussa ja jäytävä lämpöily kuuluu sarjaan eniten v*tuttaa.

Eilen raahauduin kampaajalle, sitähän ei peruta niin kauan kuin pää harteilla keikkuu. Sen jälkeen olikin kiiruhdettava ponikerhon loppunäytökseen. Voi että ne on herttaisia, ne poniinit! Pikkuisia karvaturreja, römppävatsa ja tappijalat. Tästä toki tulee mieleen bloginpitäjän perhepotretit, ollaankohan sukua shettiksille?

Kuva on tumma ja niin on ponikin eikä mulla ollut uuden salamani manuaalia mukana. Eikä tosin siinä pakkasessa viitsinyt näpertää pikkunamiskoita paljain näpein. Ihan vain rukkasilla räiskin menemään. Onneksi joku ponikin osui salaman eteen.

Kotimatkalla sain kuulla sata ja kaksi hyvää syytä miksi meidän pitää hommata shettis. Tai mieluummin kaksi. Ylivoimaisesti paras veto oli kasvimaan kyntöhommat. Lannoituskin sujuu samalla kun poni päästelee papanat samoin tein. Ja nämä meidän tilukset eivät todellakaan ole niin suuret, etteikö täällä selvittäisi ilman työhevosta. Noh, perilliset ovat samasta puusta ja tiedän, että tässä vielä ponikaupoille päädytään. Toivottavasti ei nyt ihan vielä, ei edes ensi vuonna.

Poniravikursseille olisi nyt päästävä. Senkus vaan, hyvähän se on kun penskat harrastavat mieluisia asioita.

Hyvin menneen ponileirin päätteeksi kurvasin ratsutarvikeliikkeeen pihaan ja vein likat fleeceostoksille. Ja samoissa paidoissa ovat olleet eilisestä saakka.

Ilta menikin glögipannua väijyessä, flunssan torjuntaa tietenkin. Ensimmäistä kertaa piiitkään aikaan kolistelin kaapin kätköistä jopa XO-pullon esiin, siitä vaan aimo luraus glögilitkun sekaan. Konjakin Ystäville tiedoksi, viskiähän minä kaadan myyräkarkoitteeksi ;-)

Kieltämättä olo korjaantui, onhan se pienessä hönössä hauskempi sairastaa.

Tänään ei kuitenkaan ääni kulje senkään vertaan. Pitää vissiin hakea vielä optimaalisemmat säädöt glögin ja konjakin välille. Tietää testailua täksikin illaksi.

Huomenna on tosin tarkoitus antaa Iso-J:lle ansaittu vapaapäivä ja mennä itse töihin. Joten ei sitä liemilääkettä passaa hörppiä liikaa.

Jouluvieraatkin lähtivät kotimatkalleen. Tuli hiljaista. Ja tuli lumisade. Mutta se oli vähäinen näytösluotoinen sade, hädin tuskin kolmea senttiä pumpulilunta. Juuri sopivasti kuitenkin peittämään Nassen huolella merkkaamat jäälyhdyt. Inha kusenkeltainen jäälyhty on kirkkaassa päivänvalossa todella ruma. Todella.

Vähitellen täällä siirrytään arkeen. Ehkä näkyvin muutos on joulukuusen uloskantaminen. Se varistaa nyt neulasiaan niin huolella, että Loppiaisena meillä on pelkkä koristeltu ranka :-(

Äitikullan kuusi senkus tönöttää tyylikkäänä. Ja ihan sama sulatusaikakin oli molemmilla. Outoa. Outoa oli kyllä viimekesän hellekausikin, pakostahan se näkyy puiden outona käytöksenä.

Perilliset valittavat tekemisen puutetta. Huomenna on onneksi heppakerho kotikylän tallilla, pääsevät taas touhuamaan.
Ensi viikkohan heillä olisi vielä ihan kokonainen lomaviikko, en suoraan sanoen vielä tiedä, mitä ohjelmaa pystytään järjestämään. Töitäkin kun pitäisi ehtiä tekemään.

Pitkäkilpisten autojen letka vyöryy rajan yli ja se tietää töitä. Nyt olisi eurot kerättävä kuleksimasta. Harmi vain, että jäi venätän opiskelu lukioaikoina vähän muiden kiireiden taustalle. Nyt olisi pasalhstalle ja muille ilmaisuille tarvetta. Harasoo.

Nyt olisi kuitenkin maltettava huilata kun kerran rokulipäivää vietän.  Tässä malliksi Veli Winstonin lempiasento. Katti makaa ketarat oikosenaan sylissä ja yleensä jopa kehrää täydellä teholla. Aivan käsittämätön kumieläin. Rentoa elämää sinullekin, moikka!

Otetta elämään

Pakkasviikko, vuoden viimeinen viikko on alkanut varsin nihkeästi. Paljon olisi vuoden vaihteessa tehtävää ja pakollista suoritettavaa. Normaalit arkihommat kiinteistönhuoltohommineen, perillisten loma-aktiviteetit, alekuviot, vuosi-ilmoitukset ja mitälie muuta. Mulle olisi passannut konvehtien mässytys ja rästikirjojen lueskelu, viikonpituinen pyjamaparty.

Nyt jos koskaan sosiaalinen elämä jää pahasti alakynteen. Ja kieltämättä, takaraivossa soi mollisävel vuodentakaisen Sellon hirmutyön takia. Suoraan sanoen pelottaa, millaiset vuosijuhlat lehdistö ja julkisuudenkipeät hörhöt asiasta vielä saavatkaan aikaan. Oikein revitään, riivitään ja raadellaan, että varmasti jokainen Sellon ohi pyyhkäissyt pääsee avautumaan kokemuksistaan. Missä olit kun Sellossa ammuttiin ihmisiä?  :-(

Minä olin kotona ja pelkäsin jokaista puhelua, viestiä. Ja valitettavasti pelko oli aiheellinen.

Torpanväen talveen kuuluu juuri nyt yhtä sun toista aktiviteettia.

Perilliset kituvat ponikuumeessa, tänään pääsivät molemmat ajamaan raviponia. Varmasti aika siistiä.
Ja kyllä minäkin ihan ajatuksella niitä pikkuisia karvaturpia rapsuttelin, hauskoja tappijalkoja.
Herra Harmaa Hevonenhan oli iiiiiso ja pitkäkoipinen "enempi svengaava hirvi" hevoskaveri, nämä pikkuiset ponittimet ovat ihan oma lajinsa. Niin hyvässä kuin pahassakin.

Mutta ihan älyttömän mainioita opettajia perillisten hevosharrastukseen.

Kieltämättä vähän huvitti kun toinen perillisistä nappasi ponipoikaa otsatukasta ja painoi nenänsä ponin nenäpiihin ja luki käytöksen kultaisen kirjan valitut palat. Poni nolostui ja seisoi sen jälkeen oikein kauniisti paikallaan.

Kyllä minä arvelen, että meille tulee yksi lelliponi, sitten joskus. Perilliset ovat viilettäneet ponin perässä niin minisuksilla kuin pulkallakin, ajaneet ja ratsastaneet. Ja into (ja itseluottamus) senkuin kasvaa. Hyvähyvä. Hullunrohkeus on kuitenkin äärimmäisen kiellettyä, sillä ei mitään voita.

Minä vannon kokemuksen tuoman itsevarmuuden myötä opittuun taitoon ja hevosenlukutaitoon. Huimia pellehyppyjä hevosten kanssa remunneet yleensä viettävät puolet ajastaan kipsattuina..

Tästä kuvasta muuten näkee meidän lumimäärät. Ei oo häävit ei. Mutta lumityöt pysyvät helposti hanskassa ja ilman nelivetoakin pääsee pihaan saakka. Kuvasta ei oikein näy tuo nousu, ei sitä suuren suuresti ole, mutta pahimmilla liukkailla on pitänyt tulla aika lujaa ylös ylettyäkseen. Riihen edessä on tilaa kässärikäännökseen ;-)

Tänään sain sitten vihdoin aikaiseksi marssia silmäklaassikaupan ovesta sisään.
Tietyn merkin perässä menin, ekat näkemäni olivat Ne Oikeat ja maanantaina silmälääkäri tsekkaa tarvittavat vahvuudet. Mullehan laseroitiin takavuosina haukankatse ja hyvin sillä on pärjätty. Mutta nyt hämärässä ajaessa ja pientä pränttiä lukiessa joutuu välillä siristelemään. Ei voi olla ikänäköä, ei näin nuorena!!! Varmaan oli lounaan jälkeistä väsymystä laseroineella lääkärillä ja nyt sitten huono työnjälki näkyy...

Onhan se tietysti armeliasta parisuhteenkin kannalta, ettei kaikkia väsymyksen merkkejä kaverin naamasta näe... mutta yleisen turvallisuuden maksimoimiseksi aion nyt varanäkimet laittaa. Iso- J:n optikko operoi Tiimarissa, Teboililla ja missä milloinkin. Meitsillä homman nimi on Polo Sport, tietysti.

Vielä kun saisi aikaiseksi konsultoida erästä toisen pään eksperttiä *puistatus* niin voisipa taas hengähtää hetkeksi.

Ja kun terveydentilasta tuli puhe, talven ensimmäinen räkänuhakuume yrittää telläytyä kylään. En huoli, häädän kiivaasti pois. Aseina D-vitamiini (supervahva tuplasatsi), valkosipuli, tyrni, punaviini ja echinaforce. Yöksi kuumelääke ja eukalyptushunajakökkäre kurkkuun. Aamulla voisi vaikka olla terve.

Alennusmyynneistäkin on jo perskohtaista kokemusta.
Lasten untuvatakit ja toppavaihtoehdot ovat tästä kaupungista vallan vähinä. Talvi yllätti Suomalaiset.
Huomiseksi näyttää jäävän yksi joutotunti ja sen vietän tonkimalla paikallisen hevosvarusteliikkeen outlettiä. Jospa sieltä löytyisi joku ökyuntsikka -80 % alessa?

Tämmöistä, kaikenlaista sekavaa säätöä kuuluu siis torpanväen talvenkirpeään viikkoon.
Kanalassa uudet chabot harjoittelevat hautomista, vanhan liiton rouvia ottaa moinen vauvakuumeilu päähän ja nokkapokkaa käydään verkon läpi. Nuori silkkikukko kekkaloi voimansa tunnossa ja vanhat kukot myhäilevät helttoihinsa, molemmin puolin väliverkkoa. Veikkaan että valkea silkkikukko saa vielä pataan oikein isän kädestä. Eli nokasta.

Kattilössi jatkaa samaa turmeltunutta velttoiluaan. Juoksevat hännät pörheinä mummolaan päivävuoroon. Elli tosin unohtui ulos yli kuudeksi tunniksi eilen. Istui takaovella ja pui nyrkkiä (tassua) kun Äitikulta tuli valoja sytyttelemään. Moneen tuntiin ei Elli hievahtanutkaan pehmolelukopasta, siellä on ilmeisesti varsinainen Nuorten Nerojen Kerho, Elli ja Teletappi LaaLaa kera pehmo-Nasun ja muiden Älyn jättiläisten...

Nassella kiristää vatsanahka.
Kenelläpä ei, kysyy hän ja nakkaa vielä yhden konvehdin kitaansa!

Tapani tunnetaan

Täten julkisesti tunnustan rajallisen tekniikan omaksumiskykyni kauheat puutteet. Tässä sitä nyt ollaan. Maailman ykkösihanin läppäri, aito Omenakirja sylissä, järkkärillä otetut kuvat käytössä ja muutenkin pitäisi olla kaikessa olla vain ja ainoastaan vanhaa kunnon hyvyysvikaa.

Ja sitten blogin kuvituksena on niin nähty hikinen helleborus, uusintana. Häpeän!

Mutta tästä sitä noustaan kuin usva paskasta ja tulettepa vielä ällistymään väläytyksiäni. Joskus. Kun se sokea kana jyväsen löytää.

Ihanaa Joulunaikaa tässä on saatu viettää. Torpan mäellä on temmeltänyt kaikkiaan 11 henkilöä ja entisenlainen nuppiluku niitä eläinmaailman edustajia.

Ruoka on ollut tuhtia ja sitä on syöty yölläkin. Pyjamanhousuissa on juuri riittävän anteeksiantavainen joustokuminauha. Tänään tosin kokeilin varovasti farkkujen (stretch) pukemista. Ja kyllä ne vielä ylös asti nousivat yhden kynttilöiden vientikeikan ajaksi. Mutta kiireenvilkkaa sipaisin raappahousut takaisin ylleni kun kotiin palattiin.

Pakkanenkin lauhtui, nyt on semmoiset -11.
Sitä minä vaan en älyä, että missä se itäisen Suomen paksu lumipeite oikein on? Ei meillä ainakaan.

Huominen tuo tullessaan arjen, alennusmyynnit ja perillisten ponileirin. Oli ihan järisyttävän ihq joulun päätöslahja tuo ponipuuhapäivien lahjakortti ja leiriohjelma. Toivottavasti pakkanen pysyy maltillisissa lukemissa seuraavat kolme päivää. Perjantaina olisi ihan normaali heppakerhopäivä joten hevosvoimien parissa lapsoset lomaansa viettävät. Tosi kiva. Ja äiti on hyvin hyvin kateellinen.

Taidanpa pestautua paikalliselle tallille satunnaiseksi karsinanputsariksi, terapiaahan se olisi, minulle.

Ja koskapa kuvamateriaali on niiiiin nähty, ei tällä erää heru enempää. Laitan ihan nolouden huipentumaksi tuon saman yrtin vielä uudelleen, kas näin:

Tapani tunnetaan ja kenties tulevana vuotena uusiakin opitaan. Onhan mulla pelit ja vehkeet nyt niin huippua, niin huippua. Vaan kun mikään tekninen vehje ei peitä sitä faktaa että taidot ei riitä, ei niin millään ;-)

Hauskaa loppuvuotta, älä tikahdu torttuun! Eikä mitään rumia temppuja aleryysiksissä.

Joulurauhaa

Torpalla kaikki hienosti.

Pakko tunnustaa, uuden tekniikan käyttöönotto vaatii sen verran opettelua 

ettei näillä glögisäädöillä oikein toimi...

Elä sinäkin pyhäpäiväsi viisaasti, nauti elämästä ja vapaista.
Jos niitä kohdallesi yhtään ylimääräistä osuu.

Torpalla vietetään pakkaspäiviä, väijytään glögipannua ja elellään hissuksiin.

Kuvia myöhemmin. 

Peace and love,

halipusi,

Hirnakka & Co.