Iso-J:n uusimmat kotkotukset

Jotkut miehet todellakin menevät sekaisin, tipuista! Kirjaimellisesti.
Hetkittäin toivoisin, että Iso-J liittyisi johonkin harmaaohimoisten bisnessetien MC-Evergreen mopokerhoon. Ei, Iso-J menee ja ostaa itselleen kuusi silkkikanaa!

En aluksi ihan suoranaisiin hurraahuutoihin puhjennut kun tajusin, että miehen vakaa aikomus oli ostaa kuusi hattarapääkanaa. Mutta tokihan minä nokkelahkona naisihmisenä oivalsin kanahomman avaamat myötämieliset suhtautumiset tallirempan aikaistamiseen.. Joten kiitos ja ylistys Iso-J:lle!

Tässäpä uusi laumamme. Iso kuparinruskea on Kukko, sen alla kaksi valkeaa tipua. Keskellä oranssinpunainen kananen ja etummaisena ruskea rouva. Ja näkymättömissä pikkuinen kaupantekiäinen, tiputirppanen. Hävyttömät kanat hokevat vit-vit-vit -lauluaan ja kukolla on vallan karmea rääkäisy.

Lauma sai hulppean sviitin Virtaspöntön (AIV-torni) eteisestä, valoisa ja tehokkaasti tuuletettu. Ulkoilutarhaa ei toistaiseksi ole mutta sekin on ns. työn alla.

Ja jos kenenkään lukijan tekee mieli nillittää jotain bad hair day -juttuja, palauttakoon silloin mieleensä tämän mamman frisyyrin. Siinä on oikeaa asennetta! Don´t wash but go on, babe!

Ovathan ne oikeasti ihan hirmuisen suloisia, hurmaavia kanasia. Tänään ei puutavaraa, aikaa ja vaivaa säästelty kun torpanmäen kanalaan tehtiin väliseinää. Silkkisetti talvehtii Kullervon lauman kanssa samassa tilassa. Mutta toki asianmukaisesti kummallakin kukolla oma laumansa ja soma verkkoaita välissä. Helpottaa huoltohommia ja järkeistää lämmityshommia. Ensi kesänä sitten rakennetaan uutta. Ja silkeille reteä ulkoilualue.

Tässä vielä kierrätystä. Vanha lampolasta löytynyt hyllykkö sai uuden elämän munintapesinä ja yläosassa on  hyvä säilytellä rehuja.

Lähisahalta saatiin lapiointipalkalla lastua kuivikkeeksi joten toistaiseksi loppuu se muoviin pakatun purun roudaaminen kaupungista. Hyvähyvä.

Toistaiseksi silkkisetti näyttää kärsivän pienestä jetlagista mutta elpynee puuhiinsa pian. Yhtään munaa eivät ole vielä väsänneet mutta kaikki aikanaan. Ruoka ja vesi kuitenkin kelpaavat ja se on jo hyvä alku.

Meinaan kiikuttaa pari Wanhan liiton rouvan munaa haudottavaksi kunhan silkkirouva intoutuu taas pesäpuuhiin. Nyt kun meillä on uuttera hautoja, ei tarvitse konehautomisia opetella. Onhan se ihan kiva olla omavarainen kanojen suhteen. Luksusta!

Ja koska tänään oli tämmöinen sala-asukkien esiinmarssipäivä, jatketaan samalla linjalla.

Lillanpillan Hönö-Elli laskeutui rahvaan pariin ja mulkoili portaikosta alamaisiaan. Muita kuin minä ei ollut paikalla. Mutta entré oli silti perfetto. Juuri niin kissamainen kuin pitääkin.

En minä tiedä mistä Hönis keksi, että juuri tämä maanantai oli hyvä päivä liittyä vakioasukkaiden joukkoon... tai kelpuuttaa heidät alamaisikseen. Jotenkin minusta tuntuu, että juuri niin päin se kääntyy.

Pomoneiti astelee kissanaskelin eikä ole epäselvää kuka käskee ja kuka kyykkii.
Isot veljet Winston ja Milton eivät ihan vielä tajua olevansa alamaisia. Ja Nasse-Setä koettaa hallinnoida laumaansa.

W ja M hakivat jostain ilmeisen ehtymättä hiirivarastosta taas uuden vinkulelun... ei ole kivaa katsottavaa kun kissat hupina rääkkäävät pientä pelokasta hiirtä. Parempi kalauttaa jyrsijä pois päiviltä itse :-(

Höniksen toinen nimi on Talipallo, tuo öljykampaus ei ole ehkä kaikkein pukevin.

Päivän kokemuksiin voidaan lisätä myös puolen tunnin pötköttely magneettikuvausputkessa ja aistinautinnoista kaamein, likakaivojen imutyhjennys. Minusta tuntuu, ettei ilma ole vieläkään raikas *phuuh*

Ilmasta vielä, lämmin päivä tästä kuitenkin tuli vaikka aamulla oltiin hätäisesti plussan puolella. Onneksi loppuviikosta lämpenee lisää, päästään Nempan kanssa istuksimaan tavernaan.

Aamulla olisikin sitten jo sovittu konsultaatiotapaaminen uusyrityskeskuksessa ja lisää niitä tuiki tarpeellisia laskelmia. Voi veljet että niitä lukuja pitää pyörittää. Mitähän se sitten onkaan jos lainarahoituksella lähtisi bisnestämään? No thanks.

Nyt minusta tuntuu, että on aika laskelmoida itsensä vaateriin. Huomenna rakennetaan lisää kanarakennelmia ja ainahan yksi uusi työmaa poikii lisähommaa.

Myötätuulta sinullekin, mitä ikinä värkkäätkin. Nyt nukutaan.

Torpan sala-asukkaat

Juu, älkää kysykö miksi postaan päiväkirjamerkintää tähän ruokottomaan vuorokauden aikaan. Herätys piippaa luvattoman aikaisin. Ja säkit silmien alla senkun roikkuvat entisestään.

Tänään on tehty pientä sunnuntaiajelua *tyrskii kämmeneen*
Se mitä entisessä elämässä satunnaisilla sunnuntaiajelureissuilla nähtiin, olivat ylihintaisia omakotitaloja eteläisessä Suomessa. Ja tuhannen pommeja täällä Karjalan kunnahilla. Tiedättekös muuten, kun mörskälle, murjulle ja ongelmajätteelle lyö titteliksi Hevostilan voi hintapyyntöön lisätä ihan mitä vaan kehtaa.

Noh, ne kierrokset on nyt tehty ja oma kultahippumme löydetty.
Ohhoh, menipä taas liirumlaarumiksi ;-) Oltiin kuitenkin tänään sunnuntaiajelulla. Ja tehtiin taas löytöjä. Oikeita fyndejä *hihitystä*

Meillä on ihan ehtaan Big Brother -henkeen sala-asukkaita. Hämärää, liian hämärää kuva-aineistoa on muistikortilla mutta en todellakaan ala enää niitä veivaamaan koneelle. Koetetaan huomenna uudelleen.

Ovat ne uudet agentit kuitenkin aika hellusia *huutonauru* Iso-J:n ihq-hanipööt...
Kattilössin kuulumisia päivitän sen verran, että Milton & Winston terhistäytyivät oikein kunnolla, tänään retuuttivat esille kaksi pientä jyrsijävainaata. Lillanpillan-Hönöelli voi mainiosti (syö kuin poni) ja korvatkin näyttävät puhtailta.

Nasse käy ilmeisesti salaa rinkelivarastossa koskapa maha kasvaa. Vai onko kyseessä nyt yh-iskän kotikumpu?

Ja nyt tämä huutonauraja toteaa väsymyksen olevan about kohtalokas joten adidas... Huomiseen!! :-)
Huomennakaan kukaan ei joudu äänestykseen :-)

Päivä perheelle

Tämä lauantai joka alkaa käydä melko vähiin, on mennyt ihanasti perheelle.
Aamusta pöräytettiin isommalle kirkolle eikä paluumatkalla auto kalvennut yhtään itänaapurin shoppareiden kieseille, lastin perusteella. Lidlin pihalla piti jo tuumata miten kaikki mukaan tarttunut asetellaan kyytiin.

Nyt meillä on mm. tarvikkeet kolmeen keppihevoseen! Ja se on aika hieno homma.

Kotona torpalla kissat toimivat kunnollisina tullimiehinä ja askaroivat autossa ettenkö sanoisi antaumuksella. Hassuja pieneläimiä.

Tässä oli jo hupailun makua, koiran kyytiboksi herätti iloa, huomatkaa Winstonin häkinrakosessa roikottama takajalka... "kato mä melkeen yllän pohjaan" Ja Milton konsultoi.

Milton kunnostautui sen onnettoman riihenvalloitusreissunsa jälkeen ja retuutti kotiin ekan päästäisensä. Jyrsijä sekin. Pointsit Miltonille. Winston harrastaa ilmeisesti jotain hiirten salakuljetusta, en oikeastaan tahtoisi löytää jemmaa... :-(

Iltapäivällä piipahdettiin lähinaapurissa ja se oli hieno reissu. Ansaitsee joskus oman tarinansa. Katri-rouvalla on 54:n vuoden historia näillä kunnailla ja tietää paljon myös meidän talon historiasta. Puolisonsa on jo 7. sukupolvi samalla asuinpaikalla.

Meille tulee heiltä luumupuu, semmoinen sortti joka on tullut joskus vuonna Bobrikow Sortavalasta ja jota ei valmisteta enää. Pienet tummat hedelmät. Maistiaisia saanen parin viikon sisään. Kuulema rusinaakin makeampia!

Hedelmäpuut kuuluvat muutenkin näiden mäkien historiaan, on kuulema ollut aina erittäin suotuisat olot kasvatella kaikenlaisia kotkotuksia. Hyvä homma. Oikein hyvä.

Muutamasta nyt jo nimettömästä omenalajikkeesta tilasin poikaset ja sovittiinhan me meidänkin uniikkiompun varmuuskopion ottamisesta. Otetaan usempi. Jos vaikka joku kiinnostuu elvyttämään lajiketta.

Maistoinpa elämäni ekan kerran mustikkakukkoakin. Erikoista mutta makoisaa.

Meille esiteltiin myös erittäin laaja puhelinmuseo sekä näiden mäkien perintöä erinäisten tarvekalujen muodossa. Meidän torpalta lähtöisin oleva hieno vanha Singerikin oli niin kauniisti tallessa.

Kovasti toivoisi naapurin vanha isäntä näkevänsä vielä näillä mäillä hevosia, lupasi suotuisan laitumensa meille. Ja vuokrana on kuulema hevosten rapsutteluoikeus. Diili!!

Illan kruunasi kesän viimeisiin väistämättä laskettava grillausilta ja pihasauna. Leppoisat löylyt ja tähtitaivas. Paljon lyhtytulia ja kaikki aika niiden ihasteluun.

Nyt syksyn eka paisti odottaa Ison Kiven lämpöjen tasaantumista ja uuniin pääsyä.

Minäkin menen ihan just muhimaan tuulenraikkaisiin vällyihin.

Life is good!

Huomenna on ohjelmassa autoilua Lieksan korkeille vaaroille, Iso-J on tipukuumeessa ja saanut vainun... lataanpa kameran akut ihan varuilta.  Onneksi autossa EI ole vetokoukkua vielä...

Palajan raportoimaan kunhan ehdin. Elämällä voi herkutella, kokeile vaikka.

Joko se viikko taas män?

Hei ajanpyörä, nyt höllää tahtia ja sitten seeeiiiiss!
Minä en pysy kyydissä, en millään.

Naapurin rouva, 78 v soitteli iltapäivällä ja kutsui huomenna meidän mäen porukan kahville. Valitteli kiireitten lisääntyvän vuosi vuodelta. Kenties huomenna keksimme viisaan ratkaisun siihen miksi aikakin saa siivet? Energiajuoma-aikakausi, pikakelauksena?

Eilisen aamu-usvassa oli kuitenkin ripaus pysähtyneisyyttä. Kasvu on nyt ohi. Ja raikas syyskesän aamukaste antaa upeita sävyjä yrttimaan uhkeuteen. Ajatella, että tuossa kasvoi vielä vuosi sitten metrinen tura ohdaketta, nokkosta, horsmaa ja mitälie shittikasveja.

Iso-J on matkalla kotiin. Kurvailee nyt jo loppusuoraa, kenties jossain Savonlinnan tällä puolen. Ja on hyvä että tulee. Perilliset, niin tottuneita reissuvanhempiin kuin ovatkin, kaipaavat kuitenkin koko ajan sitä poissaolevaa. Neljäs päivä on oikeastaan aina pahin, niin matkalaiselle kuin kotona odottavillekin. Sen jälkeen taas alistuu odottavan kohtaloon.

Olen tainnut löytää miljoonabisneksilleni kirstunvartijan. Se päivän ansioksi luettakoon. Kovaan ääneen. Juna on lähtenyt liikkeelle ja taitaapa puksutella ihan kiinnostaville raiteille. Uteliaana hyppään kyytiin -mutta pidän käsijarrun sijainnin selvillä. Better safe than sorry -kuten viisaat sanovat.

Viikonlopulle on mukavaa ohjelmaa luvassa. Katsotaan nyt kulkeeko kamera mukana, kaikenlaista sitä saattaa linssin eteen osuakin.

Olisin kyllä toivonut saavani äskeisen pihalla mölynneen idiootin lärvin etsimeen. Joku viskoi omenilla etuovea?!! Kieltämättä vähän säikäytti, tässä kun saa melko rauhassa elellä vaikka ihan kunnossapidettävä yhdystie tuosta tontin rajalta kulkeekin, bussit ja kaikki.

Espoossa sitä tottui kaikenmaailman hiippareihin, mutta että täällä rauhan tyyssijassa! Noh, viinaa myydään täälläkin vapaana hilluville pösilöille ja itärajan takaa karummatkin hönöt saavat röppönsä. Kelpaa sitten kylillä ördätä *nuttura kiristyy*

Loppuillaksi en kaipaa enempää koiran hälytyshaukkua.
Lillanpillan-Lellielli reipastuu päivä päivältä, nyt pieni purjehäntä tepasteli yläkerran makuuhuoneissa tutkimusmatkoillaan. Ei piittaa koirasta juuri mitään. Mutta inhoaa korvalääkkeen laittoa. Kukapa ei.

Taidanpa syventyä telkkarin kyseenalaiseen antiin. Ei tässä nyt nukkuakaan osaa.

Kissa on aina kissa

Ihanan kasteinen, raikas ja rauhallinen aamuidylli. Aurinko kipuaa vielä ilahduttavan rivakkaa tahtia ilahduttavan korkealle. Vaikka onhan päivänkaari jo huomattavasti heikompi, lyhyempi ja matalampi. Vuosi alkaa olla setäikäinen, ukkoutuu ;-)

Joskus viime vuoden puolella kirjailin erään illan tarinaksi kukko puussa -nimisen selostuksen tiukasta iltatiimellyksestämme. Turha Kakkonenhan se lehahti vapauteen ja loppujen lopuksi salavan oksaan.

No niin, jotain kovin kovin kiehtovaa yläilmoissa on kun nuoren miehen mieli vetää aina vain korkeammalle.

Miltonkin oli jo hoppaloikalla kiitämässä kotia kohti kun sai vissiin käskyn ulkoavaruudesta.

Ja karahti häntä suorana pitkin riihen seinää. Riihi ei ole ihan  matala, tuossa kohtaa korkeutta lienee nelisen metriä, kenties enemmän.


Ja mitä tekee huolestunut kissanomistaja? Hakee kameran, luonnollisesti.

Siinä kuvatessa oli aikaa pohtia kissanpalautusstrategiaa. Onneksi riihestä löytyi kokonainen trampoliinin suojalaatikko joten se vain pystyyn seinää vasten ja kattia maanittelemaan.

Älysikö katti loikata pahvilaatikolle? No ei. Se hölmö kieppui tuota nurkkahommaa ympäri ja roikkuipa välillä pelkkien etutassun kynsien varassa. Vaan ei pudonnut, sitkeä ryökäle.

Tuossa vaiheessa kun katti alastulon sijaan keskittyi ihastelemaan auringonkukkaa lintuperspektiivistä, olin jo hakemassa jatkotikkaita. Tai vaihtoehtoisesti kasteluletkua, häijynä aikeenani ruiskuttaa katti toisiin ajatuksiin -ja takaisin maanpinnalle.

Säälin kuitenkin vanhan riihen seinää ja jätin vesipyssyleikit sikseen. Ja katso! Ihme tapahtui. Milton pakitti oppikirjamaisen suoran peruutuksen vielä metrin verran ja laskeutui sievästi laatikolle. Loppu olikin lastenleikkiä. Vähän laatikon kallistusta ja katti tipahti kuin ylikypsä omena suoraan perillisen odottavaan syliin.

Tuommoista on väsätty myös. Toki Titan haukankatse huomaa puuttuvat reunakivet ja suojakankaat. Ne säästin ihan hyvää hyvyyttäni Iso-J:n hommiksi. Ja mm. tuon istutushomman jälkeen luulin ansainneeni lepohetken. Jonka Milton siis tärveli.

Mikäpä siinä, samaan kissa-angstiin kävin truuttaamassa korvamömmöt Hönö-Ellin kuuloelimiin. Jotka muuten alkavat hämmästyttävän hyvin putsaantua. Enkä todellakaan jaksa miettiä mihin se kaikki ruma ruskea möhnä kattipahalaisen korvista valuu... Perillisen petiin tietysti.

Kyllä tähän päivään vissiin jotain järkevämpääkin mahtui, mutta tuo hämähäkkikissa oli ehkä päivän hailaitti? Joo, oli se. Ehkä. Spiderpig ei näyttäytynyt.

Eräs elämän hailaitti lienee tapahtunut tänään Sarikalle ja Harrille? Ei sitä joka päivä isoa kauppaa avatakaan. Lämpimät onnittelut -ja ovipumppu soikoon!

Nyt soikoon nukkumatin sulosoinnut ja tämä kurppa kellahtaa kyljelleen.
Huomenna tapaaminen tilinpitäjäehdokkaan kanssa. On sitä niissä tileissä kohta piteleminen. Tai ainakin naurussa.

Olkoon huominen antoisa! (Iso-J tulee kotiin... tsihhihihhiihhhih)

Tulin vain toteamaan

Liirum laarum ja diipadaapa.
Tänään ei jaksa väkisin vääntää yhtään mitään. Se on syyskuu.

Todetaan pari viiltävää faktaa, syyskuu vaatii nähkääs veronsa. Minulla se verottaa ankarasti energiatasoja, yleistä motivaatiota ja mielenvirkeyttä. Kieli on ihan yhtä kerkeä kuin ennenkin, se ei tunnetusti hyydy pakkasiinkaan.

Autobiili on huollettu. Oli ihan aito autokorjaamo rasvamonttuineen eikä mikään kliininen labra. No tässähän pitää sitten todeta se viiltävä tosiasia, ettei minun rallibiilini mikään tietokoneohjattu katukiituri ole. Että ihan jakoavaimella pärjää. Mutta sujuvasti kulkee eteen ja taakse ja sehän riittää. Useimpiin reissuihin.

Paikallisliikennekin on todettu toimivaksi ja omalta osaltani voin lopettaa narinan syrjäseutujen alasajosta.

Pihahommissa resuttiin sen verran, että lukuisat purkit, pussukat ja nyytit joita Majakarin reissultani kotiin em. rallibiilillä kiidätin, ovat nyt istumassa toivottavasti lopullisilla asuinsijoillaan. Se, että joku väistämättä kohtaa kasvupisteensä pään ensi talven aikana, on.. noh, fakta.

Äitikultakin puuhasi kiivaasti ensin omalla työmaallaan kurittamassa lampaitten jättämiä nokkosia ja tuli sitten istutuspuuhiin. Näin se menee, toisaalla riivitään juurineen ylös maasta ja toisaalla luetaan loitsut hyvälle juurtumiselle. Hieman hirvitti seniorikansalaisen varustus, iso sirppi.

Se kyseinen sirppi on jotain Iso-J:n mummolan muinaisjäännöksiä, varressa on päiväys 23.8.1924 eli melkoisen vanha työkalu kyseessä. Still going strong. Tehty kestämään.

Naapurin isäntä kävi kertomassa, että toisessa naapurissa oli viime yönä mellastanut karhu. Ihan ehta kontio haki retkievästä omenapuusta. Oli kuulema remunnut melko tavalla. Hrrrr.... tiedettiinhän se, että näilläkin nurkilla on oma nallensa mutta että ihan pihaan tulee.

On mulla tunnetun karhunkaatajan numero ihan varuilta puhelinmuistiossa. Jos Nasse hälyyttää yöllä, ei kannata ilmeisestikään lähteä pihalle haahuilemaan. Tulkoot ammattimiehet hätyyttämään nallukan takaisin metsiinsä.

Että semmoista faktaa tälle päivälle. Liirumlaarumit jääkööt toiseen kertaan.
Tämä päivä on enää iltauutisia vaille valmis ja voin kuitata itseni vällyihin. Odottelemaan karhuhälytystä. No ei se tule... vaikka se on siellä. Jossain. Aika lähellä. Brrrrrrrh.

Taas tietää tehneensä

Eipä tänään(kään) istuskeltu torpan nimikkopenkillä. Mielessä kävi, mutta sitten tuli jotain muuta...

Nyt onkin jo aivan liian viileä lähteä pyjamanpöksyissä höperehtimään pihaan saati istuskelemaan rautapenkille. Persus on hallanarka.

Tuvassa on niin ihanan lämmin, virittelin tulet Isoon Kiveen eli leivinuuniin. Viimeksi joskus vapun tienoilla on isoa uunia lämmitetty. Ja sehän oli ihan äsken?

Kieltämättä hetken aikaa piti googlettaa päänsisäisesti lämmityksen askelkuvioita, alkaen halkolaatikon inventoinnista. Lopputulema on kuitenkin toivottu, upea punainen hiillos ja torppaan leviävä pehmeä lämpö.

Tarkistin syksyn must -listalta; kyllä vain, puolimetrinen koivuhalko on tilauslistalle pantu ja toimituskin on nopea. Ennakkovaraajan etuja. Vähän vielä pitäisi kuutioida montako mottia tarvitaan talven tarpeiksi. Juu, en todellakaan muistanut muistiinmerkitä viimetalven puumenekkiä... Sitäpaitsi sitä oli vähän hankala arvioida kun poltettiin riihen peräseinän vuosikertapuita.

Syysvuokko katseli ilta-aurinkoon ja eräs syksyn energiasta terhakoitunut paluumuuttaja kynsi maaemon persusta antaumuksella. Aloitin yhden naisen taistelutiimillä valtaamaan lisää kasvipintaa, tällä kertaa keskipihan salavan juurelta. Eihän siinä kasva ruohokaan joten homma on sikäli ihan helppo.

Isompi urakka on roudata siihen riittävän paksu (metri?) kerros multaa, lantaa, ravinteita ja muuta hyvää. Verryttelyn nimissä kärräsin pitkälti toistakymmentä keikkaa multaa ja hevonmokkulaa. Huomenna ne olisi tarkoitus tasoitella -ja kärrätä lisää.

Kun mainitsin mullankärräyksen olevan verryttelyä, se on ihan totisesti vasta sitä. Meinasin nähkääs asetella tuonne puiden ja likakaivonkansien väliin järisyttävän hienon, upean ja typerryttävän kivimuurin.

Hitsin vaikeaa selittää visiota -joka on vielä ylen sekaisin omassa päässäni. Mutta joskus torpan tavernaan kuuluu kivimuuri (maltillisen matala) ja pöydän kohdalla kivetty lattia. No niin, naura nyt vaan siellä mutta joskus mulla semmoinen on!

Ja silloin minä kaivelen jostain esiin nämä kuvat ja katson mistä kaikki alkoi. Ja skoolaan ouzolla tavernassa :-)

Patsymummo kehitti itselleen mojovat moukujaiset, kuvassa ei siis suinkaan ole raivohullu kissapeto vaan vähän virttyneempi seireeni. Ilmeisesti Kithen Kukhaispojista lemahtaa miehekäs testosteronin katku kun mummokissatkin virittäytyvät juoksutunnelmiin *dislike!dislike!*

Hönö-Elli lekottelee sen sijaan autuaan tietämättömänä maailman viekoitteluista ja totuttelee torpan menoon kaikessa rauhassa. Korvista nousee rumaa ryönää ja huomenissa kilautetaan eläinlääkärille. Eihän tuota katso kukaan. Samalla tuikataan rokotteet nahkaan.

Lihaksiin hiipii väsy, kottarikuskin osa ei ole ihan kevyin. Etenkin kun se raskaampi kuorma pitää lykätä ylämäkeen. Seuraavat multa- ja lantakuormat otetaan ylätontille. Kätsempi kärrätä alamäkeen. Miksen tajunnut tuotakaan silloin keväällä kun kuormia tänne ajoivat? Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis... juuri näin!

Huomiselle onkin taas ihan omat ohjelmansa. Sinänsä ihan kaunis ajatus, autoton päivä, tuottaa täällä haja-asutusalueella omat haasteensa. Mutta sitkeys palkitaan, paikallisbussien aikataulut ovat netissä kunhan jaksaa sinnikkäästi tonkia nettitunkiota. Ja minä vien rallirassini pajalle huomenna huoltoon. Taksilla ei tarvitse ajaa metriäkään vaan siirtymäkyydit sujuvat toivottavasti sutjakkaasti julkisin välinein.

Nyt hieman lihashuoltoa venytysten muodossa ja siihen mennessä uunin hiillos lienee "pelti kiinni -kunnossa".

Jaa... olipa unohtua. Tallilta soittelivat ja nyt meille tarjottiin ponin puolikasta vuokralle. Samainen poniini toimisi perillisten harjoittelukappaleena... ei paha.

Pitää nyt kuitenkin fundeerata. Onhan siinä aikamoinen vastuu. Ja toisaalta aivan huipputilaisuus koulia penskoista päteviä käskassaroita tulevaisuuden hevoshommia silmälläpitäen... Meidän kylän tallilla kun penskat koulitaan kaikkiin hevoshommiin, ei pelkkään possujunassa köröttämiseen.

Ponniinin koeajo pyritään järjestämään lähiviikoiksi ja sitten pohditaan penskojen hevosalan opintojen kurssisuunnitelmaa oikein kunnolla.

Aika kiva kuva? *ehe ehe*
Ja nyt sitten moi! Nuku hyvin.

Bye bye bäbätin

Huokaus, syvä huokaus. Kesä on mennyt. Ja muuttolambit lähteneet.

Järjestivät meille kuitenkin riuskemmanpuoleisen iltajumpan lähtiäisbileiksi. Yksitellen ne piti ottaa tuntumalle ja nostaa kuljetusvälineeseen, ei ollut hevostrailereista tuttua siltaa käytössä. Ja ennenkuin päästiin lampaan kanssa ns. tuntumalle, oli tarvittu monta rinkelinpätkää ja taitavia harhautuksia. Ja lukuisia ns. hutisyöksyjä. Hiipivän intiaanin taktiikka oli paras -ja siistein. Perilliset voivat esittää demon kiinnostuneille seuraavalla laidunkaudella. Tältä vuodelta on kioski kiinni.

Aloitettiin ihan fiksusti hankalimmasta eli Liehusta. Sitten Hector, Helmi ja Tuhnu. Sitten ruskea nopsajalka Hanna, Paavo-pässi ja lopuksi helpoimmat Tyyne sekä Kyllikki.

Junioriperillinen jallitti ison pässin ihan käsittämättömän tyylikkäästi. Pääsi maksamaan ns. potut pottuina ja puskuripässi hämääntyi täysin. Ei varmasti vieläkään tajua miten siinä niin pääsi käymään!

Yritin vähän kuutioida torpan eläinten nuppilukua. Kissoja on nyt viisi, mukaanlukien mummolaan itsensä ulkoistanut Patsymummo. Kaino-Kullervolla on kahdeksan rouvaa. Marsujen nuppiluku täsmää, se on kolme. Lisäksi monitoimikoiria yksi. Huomenna on hiljaista -ja nopsempi aamukierros. Eikä kukaan buuaa vaikka kävelen pihalla ilman rinkelipussia.

Ennen syyskylmiä (kyllä kai ne viralliset kylmät kohta alkaa) pitää hankkitua papanaralliin ja haravoida Saskatoonien täsmälannoitteet talteen.

Oli kyllä aivan huippujuttu saada bäbättimeet kesävieraiksi. Ensi kesää varten onkin jo kolme lohkoa aidattuna joten kausi voidaan aloittaa paljon aikaisemmin. Toivotaan varhaista kevättä!

Hönö-Elli sen sijaan toivoo ihan jotain muuta... pesuhetki ei sopinut kissaneidin aikatauluun millään. Mutta mirri on nyt pesty, puhdas ja kuohkea. Testasin kissatulokkaamme rakkauden rajoja myös korvatipoilla ja matolääkkeellä. Kyllä siitä vielä kelpo katti tulee, kynnetkin on leikattu säädyllisemmiksi. Ruoka maistuu ja hiekkalaatikkoasiointikin sujuu jo rutiinilla. Olipa sitten Elli tai Ernesti, mahtikatti kuitenkin.

Tässä vielä nuorisorikollinen klassisessa housut kintuissa -tilanteessa. Tänään narahti kirsikkapuun kimpusta *gnnnh* Kissatkin tykkäävät näistä virkistävistä viileistä syyskesän päivistä, vauhtia ja melskettä riittää ihan vaikka kenen tarpeisiin. Onneksi nukkuvat yön, ainakin periaatteessa melko hissuksiin. Aamuralli alkaa aamiaisesta. Jäähyminuutteja ei ole, puhutaan tunneista.

Ylitin itseni kaupunkireissulla, olin nopeampi kuin uskalsin kuvitellakaan ja nipistin jopa vähän aikaa ottaakseni pikakatsauksen Carlssonin valikoimiin. Savon Stocka on nimensä väärti. Välttämättömät syysvaatehankinnat on nyt hakemista (ja maksamista) vaille tehty. Hyvähyvä! Loput releet hommaan entiseen tyyliin agrimarketista ;-)

Iso-J lähti hampaitaan kiristellen lykkäämään Pepelinon nokkaa kohti etelää. Aina ei mene nallekarkitkaan tasan ja joku joutuu lähtemään ihan Isolle Kirkolle saakka leivän hakuun. Puuhaa ja aktiviteettia riittää toki täällä maallakin, toki vähän erilaisia. Ja hiton paljon mieluisampia.

Ihmetellään huomenna lisää, nyt ei jaksa mitään muuta kuin huokaista syvään. Lambit läks ja sushukkanen vetäisi mustapekan. Mitä mä sanoinkaan niistä nallekarkeista ;-)

Heissanheissan, kuulumisiin!

Lepopäivän pyhitys

Lehmänhermot, mikä yltiöhyödyllinen kapistus, etenkin jos sen löytää omien korviensa välistä.
Tänään niille taas oli tarvetta.

Onneksi sitä on nykyisin niin pahuksen laiskakin, että se jo osaltaan suojelee pahimpiin kotkotuksiin ryhtymästä. Päivän agenda oli oikeasti niin paha, täysi ja kiivas, että sain jäytävän päänsäryn. Oli sen verran rampauttavaa, että elpyminen vaati parin tunnin vaaka-asennon ja Hönö-Ellin seuraa.

Loppujen lopuksi vetäisin kaiken ylimääräisen veks kalenterista ja keskityin kotitorpan asioihin.

Niitähän riitti ja riittää jatkossakin. Sen verran kiivaaseen tahtiin rappasin, että unohdin päivällisen! Onneksi perilliset osaavat käyttää mikroa ja tietävät miten syödään... äidin oma aika on joskus yllättävän tärkeää....

Häkellyttävän monta tuontikasvia sai sijansa torpanmäen multatilasta, ihan itsekin yllätyin miten kivuttomasti kukin sijansa löysi. Vissiin aika hyvin osasin kuutioida kasvitarpeen. Ja olihan mulla maailmanluokan tarhurihörhö apuna :-D Thanks Tita!

Tita on semmoinen velho, että kertaakaan täällä käymättä tietää kasvitarpeet!

Hymyt hyytyivät varsin täydellisesti sillä hetkellä kun saatiin susiuutiset. Tuossa kahden kilometrin päässä oli sushukkanen hätistellyt ratsukkoa ja vain kapea metsäkaitale erottaa meidän tilukset suden havaintopaikasta... lampaat lähtevät huomenna omaan kotiinsa.

Olisi turhan karu päätös ihanalle laidunlomalle jos sushukkanen kävisi puhaltamassa pelin poikki, kirjaimellisesti :-(

Täytyy kyllä tunnustaa, että kyllähän lammasisäntä yritti marssittaa laumansa kotitilalleen jo tänään. Liehu, se vapaaksi kaihoava lipesi riveistä ja loikki ojan kautta takaisin torpan mäelle -muu lauma perässään. Niin että lupaavan lähdön jälkeen lauma löytyi lähtöpisteestä. Ja matkaavat huomenna autokyydillä tuon parin sadan metrin matkan.

Toivottavasti susinen pysyy omalla puolellaan tietä eikä jolkota tänne fastfoodin toivossa. Ei nyt, eikä myöhemmin. Olkoon tuolla omassa metsässään ja me täällä meidän mäellä. Silleen se sopu säilyy.

Hönö-Elli on kotiutunut oikein hyvin. Hurinanappi on löytynyt ja Iso-J rassasi korvista kuluneen sanonnan mukaan kilon paskoo. Nyt meillä on kuuleva kissa! Huomisesta alkaa Ellin valmennus torpan täysivaltaiseksi asukkaaksi. Nyt tulokas asustelee vielä Junioriperillisen huoneessa omassa sviitissään. Pupunaamat, Kithen Kirkhasotsat, saivat syksyn alun kunniaksi matolääkkeet ja Ellin kuuri alkaa huomenna. Tavoitteena on, että ensi viikon aikana Hönö-Elli on kattilössin jäsen, ei pelkkä hangarounder tai prospecti.

Pupunaamat, nuo Kiteen kukkaispojat, siirtyvät tuotapikaa valmentajaportaaseen. Eli eläinlääkäri saa pian napsaista pojilta pari päätäviiraavaa tiehyettä poikki. Ennenkuin päästä viiraa.

Nasse pysyy kuitenkin puuhakkaana kissalaumansa kanssa, hyvä niin. Borderilla kun vyötärönseutu katoaa niin helposti... katoaa se tosin omistajallakin. Voi jösses, nyt alkaa olla oikeasti uusi elämä kuntoilunkin suhteen. Astuin tänään miinaan, siis vaakaan *puistatus*

Sitä ennen kuitenkin kiivasta uinailua lakisääteisen lepoajan verran ja uutta viikkoa päin.
Kanavan lähetys päättyy nyt tähän, huomenna lisää, ehkä.

Hönö-Elli

Hmmmm, häkeltyneenä, väsyneenä ja itseäni olalle hakaten, I did it!
Iron Butt -kisan lämmittelyajeluna kurvasin n. 36 tunnin aikana vajaat 900 km. Autosta löytyi menomatkan munakuorman sijaan harmaa hattaraturkkinen Hönö-Elli ja kontti täys viherthingsejä, grön saker. Älköön kukaan kertoko ikinä Iso-J:lle lastin arvoa!

Olipa niin mainio reissu, että sulatteluun menee tovi jos toinenkin.

Selkäruoto on rustattu kuntoon, kiitos Timo, kiitos Tita. Molemmat jalat yltävät taas maahan asti joten loppuu se ärsyttävä kaariuran polkeminen ;-)

Lauantai-illan supertiikeriajelusta kerron kenties toisella kertaa, huikea homma!

Sarikankin tapasin mennen tullen. Menomatkalla sain ilmaisen lounaan (kyllä niitä vielä on) ja tulotiellä paljonpaljon kissanruokaa. Kiitoskiitoskiitos.

Mikä kätevintä, hämäsin perheen täysin kissayllärillä ja sain kaikessa hiljaisuudessa jemmata salavan alle kaikki kymmenet nyytit ja pussukat niitä viherjuttuja. Huomenna vielä vähän hajautan hankintoja, eikä kukaan voi esittää hankalahkoja kysymyksiä reissun kustannuksista *njähnjähnjäh*

Nyt jos koskaan on ansaittua pläjäyttää iron butt sohvan pehmukkeisiin ja keskittyä Wallander-leffaan. Yksi oli jäänyt välistä *dislike*.

Palajamme huomenissa ja silloin on kissaa karvoihin katsominen. Mitä ilmeisimmin sininen turkki pitää sisällään yhtä sun toista karkoitettavaa. Matokuuri, ensimmäinen seitsemään sukupolveen, kynsien leikkuu ja korvien rassaus noin ensi alkuun. Myöhemmin vielä punkkiliuos koko lössille.

Lienee myös syytä päättä kissaressun nimi, Hönö-Elli kuulostaa hieman... hönöltä.

Kiitos myös Nempalle ansiokkaasta taustatuestasi.

Pupunaamat ovat lievästi sanoen "pihalla" ja Justiina, vanha vosu yrittää vielä vikitellä Kiteen kirkkahia. Pitää nyt oikeasti siirtää Kithen Kirkhasotsat konsulttihommiin jottei Ellille käy köpsästi.

Ehtiväinen on kissa.

Nyt moi, huomenna lisää!

Kiitos vielä kerran kaikille asianosaisille. Erikoisterveiset välittäköön Tita, sinisen talon miehille ja Pää Puutarhurille.

Villapeitto vieköön

Voi kuulkaas kun omaatuntoa nyt korventaa. Minä unohduin, kertakaikkiaan uppouduin (ja ties mitä muutakin säälittävää perustelua) villalankoihin!

Jäi kotihommat seisomaan... noh, löytyy ne tuosta huomennakin. Silitettävät pyykit ja ruokavaraston täydennys.

Piti se tämäkin päivä nähdä. Meikätyttö kutoo silmät kiiluen (nyt jo harittaa ja likettää) villatilkkua, Elokuussa!

Miksi? Perusteluna esitän seuraavaa:

- verottajalta sain monta rahanarvoista neuvoa ja loppuvuodeksi   nollaverokortin. Siitä tuli vallan hyvä mieli :-D
- sain kahdelta luotettavalta taholta tipsit kirjanpitäjästä
- ja ostin puolet tarvittavista peittolangoista. Siitä se vasta riemu repesi!!

Ajopäiväkirjaankin muistin tehdä ensimerkinnät.

Tästä se taas lähtee, paluu elämän realiteetteihin; kalenteriin, taskulaskimeen ja mappeihin. Ja käsilaukusta pitää löytyä huulipunalajitelman lisäksi kyniä, muistilehtiöitä ja käyntikorttikansio.

Kaukana takana ovat ne ajat jolloin longchampin syövereistä kolahti pöydälle hevosenkenkä (käytetty), jalustinhihna (matkalla suutariin), vaippa (käyttämätön) sekä sekalainen lajitelma tutteja, pehmoleluja ja veskan pohjalla hyvä katekerros prix-kaura-elektrolyyttihuttua. Onko tämä nyt sitä keski-ikäistymistä?

Pitänee varmuuden vuoksi ja nolojen tilanteiden minimoimiseksi pyytää Nemin Tyylikoulusta pari yksityisvalmennusta :-)

Kuvituksena oleva peitto, sama jota itse kiivaasti yritän värkätä, on Sarikan. Onnenpossukalla on jo oma. Minä otin vähän ruskeampivoittoiset langat. Tietääpähän kutoneensa kun 3,5 puikoilla kilkuttaa aluksi 8x12 kpl tilkkuja ja päättää sitten ahnehtia vähän lisää ;-)

Puikkoterapia on kuitenkin sellainen ihanan toimivaksi aiemminkin toteamani pääntyhjennysväylä ettei parempaa oikeastaan ole. Joten puikot heilukoot ja kenties joskus loppuvuodesta saan jemmata kaamoksesta nuutuneen habitukseni villaloimen uumeniin.

Ohjeen mukaan urakka pitäisi olla noin kuukaudessa valmis. Jos kutoo yhden illan aikana KOLME palaa... jeah, tell me about it.... olenkin ulkoistanut palmikkosuikaleet Äitikullan osaaviin käsiin ja keskityn itse noihin oikeinväärinsekaisinmeni -tilkkuihin.

Olkoon tuo kutomisproggis nyt minulle se pakoväylä. Sille on varmasti syksyn sateisina iltoina tilausta.
Huomenna agendassa ei ole yhtään lomakesulkeisia, pari (virka-asia)puhelua vain ja muuten seurustelenkin patojen, pannujen sekä kakkuvuokien kanssa. Autolla en aja metriäkään vapaaehtoisesti.

Ja tra-la-laaa, perjantaina näen varikkopysähdyksellä puolivälissä Sarikan ja ruutulippua heiluttaa Tita!
Nyt lepo ja vertikaaliin mars!