Ihanasti rempallaan

Väkisinkin veti suuta korviin kun tuommoisen mörön bongasin kasvilavan unhoitusten kulmasta. Tuosta tulee kuulkaa melkoisen verevän värinen unikko. Kera suuren mielenkiinnon jään odottamaan kukan avautumista.

Harmi, ettei ole makroluuppia kameralaukussa. Noh, onneksi on edes tuo kamera.

Samaisesta unhoituksen kulmasta löytyi myös monta muuta mielenkiintoista multapaakkua... nimisäleiden mukaan siellä on vaikka mitä jymy-yllätyksiä, mikään ei ole niin sekaisin kuin tämän torpan kasvilavan nimisäleet :-)

Tämän siitä saa kun sotii monella rintamalla yhtä aikaa. Yhtä kun kumarrat, toiselle pyllistät. Näin se vaan menee.

Mitähän sitä keksisi, että tämänkin päivän saisi paketoitua sievään nippuun, leiman päälle ja arkistoon? Näitä päiviä varten on ehkä se kalenterissa väijyvä musta aukko joka imaisee päivästä tunnit, viikosta päivät jne jne...

On tämä vaan niin vinkeä että lykätääs toinenkin räpsy samasta aiheesta.

Niin, tämän päivän työlista oli melkoinen ja aika hyvin sieltä sainkin ruksittua hommia pois roikkumasta. Onneksi huomenna on vain yksi kaupunkikeikka ja kalenterimerkintä. Sen jälkeen voi taas rauhassa repsottaa kotikuosissa koko viikonlopun.

Siitähän ei pääse enää mihinkään, että syksy on ottanut niskalenkin, ellei peräti puolinelsonin kesästä... eipä mene kauaa kun aamulla nurmi rapisee huurteessa, brrrh! Päivä oli suloisen lämmin mutta illalla jäähtyy.



Nyt sitten kaikki kaunosielut ja kitch-allergikot hyperventiloivat, Seuraava kuva ei ole kaikkien katsottavaa... yyy, kaa, koo, HEP! Meillä on oikein ponteva porrasvahti! Lähipiiri tietää oman puutarhatonttufobiani joten tuo pajurekku on enemmän kuin kompromissi. Enempään en pysty, en.

Torpan fiksut kissat kävivät vuoronperään julmistelemassa Pajuselle mutta Nasse ei nähnyt asiassa mitään moitittavaa. Heilautti häntää ja nuuhkaisi kukkia. Onneksi ei sentään aloittanut tarmokasta nylkytystä :-)
Nasse muuten nautti suunnattomasti kaupunkireissusta. Istui tarkkana ja tomerana sekä vahti autoa huolella. Loistorekku.

Pupunaamat näyttävät taas kerran rennon elämän nuotit, noin sitä pitää. Ei kissaa huolet paina (herkkuja täynnä on vatsat aina). Mikäli selkävaivoiltani taipuisin, loikoisin Winstonin tyylillä itsekin. Mutta ei taivu, ei millään.

Ainoa mihin tästä enää tälle päivälle taipuu, on jonkinasteinen lyyhistyminen omaan pehmeään punkkaan. Huomisen bonuksena saattaa hyvinkin olla Nemiystävän laskeutuminen torpan tavernan päättäjäisiin, ollos tervetullut mikäli jaksat ajella tälle puolen Suomen.

Iso-J:kin pääsee huomenna kotiin, on "viihtynyt" konttoripäivillään entistä huonommin. Minä kyllä voisin huomenna pörrätä kärpäsenä stadikan ilmatilassa, U2 on aina U2. Edellisellä Suomen keikalla pääsin katsomoon, siitä jaksaa iloita vieläkin.

Tita kyseli loppukuun ajoreittejä, edelleen mulla on kalenterissa varausta sekä Iisalmen tarpeisiin että Raahen reissuun. Myös Särkkävisiitti on budjetissa :-) Ja mikä tärkeintä, pitäähän mun Herra Nelson noutaa kotisatamaan (oisko sulla muuten uusia kuvia?).... mukavia asioita luvassa.

Hyvää yötä, Bacibaci, dormi bene!

Alussa kauppa oli autio ja tyhjä...

... Joo-oh, kyllä sitä ehtaa ja aitoa kauppiashenkeä tarvitaan että tuostakin vielä kauppa tulee.
Olisi pitänyt ottaa tänään lähtiäisiksi kuvia, ennen ja jälkeen -teemalla. Oli meinaan pikkuisen enemmän tavaraa hyllyissä tänään.

Onneksi avajaisiin on vielä ruhtinaallisesti aikaa *vino hymy* joten tuonnehan loihditaan vaikka sun mimmoiset systeemit. Hyvällä mallilla homma näyttää näin maallikon silmään olevan ja kyllä kauppias hoitaa homman. Tyylillä.

Minä sen sijaan lojun jo kotona, omassa laiskanlinnassani  ja Milton pitää seuraa. Kehrää niin että pärinä kuuluu.

Torpalla on kaikki hienosti, tuskinpa poissaoloani olisi edes huomattu. Paitsi eilen, äiti olisi ollut tarpeellinen ensiaputarvike Pienen Ihmisen Suuressa Traumassa. Nuorempi perillinen nähkääs teki surullisen löydön. Yksi Britney löytyi munintapesästä hengettömänä. Tarina ei kerro kuka tai mikä Britneyltä hengen otti, vissiin vanhuus. Nyt on enää yksi blondi laumassa ja munakennojen väriskaala supistuu ruskean eri sävyihin. Se niistä Herra T:n värikkäistä munista...

Taidetaan kuitenkin jättää rouwalauman freesaus kevääseen, katsotaan sitten montako punahelttaa tarvitaan lisää. Väistämättä talven aikana lisämenetyksiä tulee, kanan elämä on surullisen lyhyt. Mutta ehkä ne elävät täyttä kananelämää? Ainakin pulisevat kovin tyytyväisinä kuopsutellessaan ulkotarhassaan.

Pässillä näyttää olevan pientä epäpuhtautta oikeassa etupolvessa ja Tuhnu -pikkupässi treenaa puskuharjoituksia lauman vanhimman mammalampaan kanssa. Ei haasta isoa pässiä, ainakaan vielä.

Muilta osin eläinlaumamme käy ja kukkuu täysin palkein. Nasse-Setä on edelleen ylen työllistetty Pupunaamojen kaitsemisen haasteellisella sektorilla ja ainakin Winstonilla on jonkinlaiset kaivaukset meneillään yhdessä kukkapenkissä... toivottavasti siellä on joku nyttemmin jo hylätty jyrsijän asumus.

Huomisen agendaan kuuluu lähinnä autoilua ja house-keepingiä. Koskapa aamu alkaa räävittömän aikaisin, lienee viisainta parkkeerata raihnainen kroppa yöpuulle.

Oli muuten hauska huomata, miten pieni ja kätevän kokoinen borderterrieri loppupelissä onkaan. Vertailukohtana kun on viime päiviltä lagottopojat. Jotenkin sitä automaattisesti täälläkin hakee missä Toffe killistelee sukkanyytti suussa ja missä makaa Santtu.... ja lattiatasolta katseleekin vain pieni ruskea rekkunen.

Taidanpa ottaa rekkusen huomenissa kaupunkireissulle, ihan vain siksi kun Nasse niin kovasti tykkää autoajeluista. Ja mulla oli rekkua ikävä.

Taisivat ne helteet nyt sitten käydä tältä kesältä vähiin, lopulta. Ihmeen raikas -ja viileä- ilma, kohta tarvitaan villasukkia.

Ja kohtapuoliin tarvitaan myös tätä. Eikö olekin upea torkkupeitto? Tahtoo tuommoisen ja siksipä ostoslistalla on monta nyyttiä lankaa. En todellakaan tiedä kuka nuo kaikki tilkut neuloo, mutta sieluni silmin vedän jo ympärilleni tuommoista pehmoista villaunelmaa.

Mmmmmmmh, se oli niiiiin kaunis peitto.

Täytyy hieroa jonkinlainen diili Äitikullan kanssa. Jos minä vaikka veivaisin semmoiset sileän neuleen tilkut ja hieman osaavampi seniorikansalainen väsäisi nuo letit, palmikot ja muut kohokuvioiset.

Älkääkä hämmästelkö ystävät hyvät mikäli Joulupukki tuo teille kaikille runsaasti epämuodostuneita villapatalappuja ;-) Joltakulta vain meni hermot eikä neulomisen tyynnyttävä elementti toiminutkaan.

Nyt mouimoui ja heissanheissan!

Ylä-Savo calling

Eilen ei updeittaus onnistunut, nettiyhteys tökki mutta ehkä väsymykselläkin oli jotain syytä asiaan.
Erittäin hauskaa ja tervetullutta vaihtelua tämä tämmöinen oikeiden töiden tekeminen.

Ja että mitäkö minä täällä peräsavossa teen? Auttelen parhaan taitoni mukaan kun kauppias hoitaa homman ;-)
Uutta cittaria tehdään. Ja minähän olen siellä missä pullot eniten kilisee. Eilen oliiviöljyt tänään soijakastikkeet. Ylenpalttiset valikoimat.

Nyt on aika kallistaa rääkätty kroppa patjan myötäisesti ja siirtyä Nukku-Matin seurapiiriin.
Palataan lähipäivinä, heippa!

Perjantai, kolmastoista

Kukkia ja mehiläisiä, sitähän se kesä on.

Tänään syksy otti aimo harppauksen -taaksepäin ja kesä otti loppukirin. Lämpöasteet kihahtivat +28 lukemiin ja hikihuntu oli uskollinen ystävä. Nyt illasta jo asettui.

Ihan yllättäen meillä tehtiin tänään lammasaitaa. Mitä kuumempi sitä varmemmin leka heiluu ja maa nielee aitatolppia. On muuten suureksi avuksi tuo lambiaita myös tulevaisuutta suunnitellessa. Parin vuoden päästähän lambiaidat (toivottavasti) poistuvat ja tilalle tehdään järeämmästä tavarasta hevosenpitävät aidat. Nyt on jo helpompi hahmottaa mitä mihinkin sitten joskus ehkä tehdään.

Iso-J on ilmeisesti päättänyt jo yhden tärkeän asian, talli tulee pohjoispuolelle. Viisas ratkaisu, hieno mies!

Kehu mies kerran päivässä tekee ihmeitä -ja luo suosiollista ilmapiiriä monellekin asialle. Hevosharrasteisiin periaatteessa varsin suopeasti suhtautuva mies joutuu pois omalta mukavuusalueeltaan siinä vaiheessa kun antaa vaimon ymmärtää, että kavioeläimiä voisi tulla omaan pihaan. Edes kokeeksi. Edes osa-aikaisesti.

Joten on äärimmäisen tärkeää kannustaa miestä kaikissa hevosharrastusta edesauttavissa päätöksissä. Ja on erittäin tärkeää ylläpitää ns. turvarajaa miehen sietokyvyn suhteen. Ei liikaa kerralla. Näissä asioissa mies on kuin hevonen, pakoeläin.

Hitaasti siedättämällä päästään parempaan lopputulokseen ja kestävään kehitykseen.

Päiväkahveja ei tarvinnut juoda issekseen, sain vähän yllättäen, iloisesti sellaisesti, nettitreffit ;-)

Nettimaailmassa erittäin korkealle rankkaamani fyllipalsta on semmoinen runsaudensarvi, että sieltä löytyy vaikka mitä. Myös erittäin mukavia pihavieraita. Kiitos Riitta käynnistäsi -tulethan toistekin. Se tuomasi kuunlilja on mykistävän hieno. Ja suuri.

Sain muutaman uuden oivalluksen mitä pihalla seuraavaksi tehdään (tallipihan tälläpuolen) mutta niitä ideoita sulattelen ainakin pari viikkoa, kenties ensi kevääseen. Hosumalla kun ei hyvä tule.

Nyt olisi syytä viritellä itseään työmoodiin, pitkästä aikaa. Ja tosi kiva!

Kuulin muuten tänään, että lähitallin pelloilla liikkuu karhuja kaksittain. Ja on niitä täällä muuallakin. Ilmeisesti niille on riittävästi syötävää muuallakin, ei tarvitse huuliaan lipoa hevos- tai lammaspaistin takia.  Eipä tarvitse hyvinsyöneen Miltoninkaan himoita kukkopaistia, kunhan vain katselee... kattaus on puoli ruokaa.

Time to go, adios!

Peeäääs: Tuula ja Nemppa, teidät pitäisi ehkä saattaa yhteen, westien merkeissä ;-)

Aina sattuu kun tapahtuu

Täten virallisesti perutaan kaikki mitä aiemmin tänään kirjoitin lambien tyynnyttävästä seurasta! Ikiajoiksi.

Tässä sitä vielä iloisena hengataan aidalla ja kerjätään rinkeliä... ja noin tunnin kuluttua viisi rinkelinhimoista lammasta oli luiskahtanut aidan ali. Helppohan se oli noita pieniä nostella aidan yli niskapersus -otteella ja isommat menivät sievästi siitä mistä tulivatkin. Paitsi Liehu... h-tin-prke-leen-samp-rin Liehu!

Yhtään en lyö lapinlisää jos kerron, että kaksi tuntia arvokasta ilta-aikaa meni yhden hemmetin rosvopaistin perässä juostessa. Sitä maaniteltiin, rauhoiteltiin, sumputettiin... jopa polviluisulla surffasin vauhkon lampaan persvilloissa roikkuen -kunnes kynsi katkesi ja ote lipesi. Hirveä sarvi kasvaa nyt vasempaan kinttuun... Niin monta kertaa se hönö lammas juoksi avointa porttia kohti, kunnes teki uukkarin ja pakeni paikalta.

Vihdoin sitten saatiin se osumaan portista paremmalle puolelle. Yläfemman paikka!! Lampaitten omistajakin kaahasi paikalle ja hänkin lipesi papanakasaan ja dyykkasi pari melko tyylikästä sukellusta lambin perään.

Nyt on aitaa vahvistettu ja huomenna tehdään kolmoslohko. Yöksi saivat kottarikuormallisen kitkoksia ja puoli paalia heinää. Laitumen lisäksi.

Aika epeleitä. Eivät yhtään tyynnyttävää seuraa. Perilliset pinkoivat hiki päässä Liehun perässä ja jallittivat sitä toivottuun suuntaan. Äitikultakin temmelsi nokkospuskassa suorastaan kiukulla.

Tätä riesaa se tiesi kun leipomon poistorinkelit lampaille päättivät antaa, miehet tekevät harvoin viisaita päätöksiä... etenkin lampaiden suhteen ;-)

Rouvat sentään pysyvät siellä missä pitääkin, päivästä toiseen ahkerina ja toimeliaina. Kullervolla on pienimuotoinen sulkavaje pyrstössä, kaksi komeaa vihreänmustaa sulkaa on nyt päätynyt koristamaan jotain ihan muuta paikkaa. Sporttikukko, lyhyt perä.

Nämä kaksi pupunaamaa seikkailivat tänään kanatarhan aidan takana. Ei niitä kanat kiinnosta, enemmänkin keltasirkut jotka hengaavat kanalaumassa, Kullervon bändäreinä ;-)

Välillä Pupunaamoillakin ote lipsuu, kesken tiiviin tuijotuksen päätyvät jahtaamaan toistensa häntiä. Ja kiireesti juoksevat kotiin syömään ja toilettiin, eihän sitä nyt ulkoruokintaan voi kissaa laittaa.

Mutta missä Nasse?
No hyvin todennäköisesti koira on mummolassa hakemassa herkkuja tai seurustelu-upseerin roolissa milloin kenenkin luona. Kiitettävän ahkerasti Nasse jaksaa paimentaa pikkupoikia vaikka kyllä se ote lipsuu välillä koiraltakin.

Joo, vallan vilkasta aktiviteettia tälle illalle. Huomisessa jännittää lähinnä se, pääsenkö koipeni kanssa mitenkään liikkeelle. Vai jumittiko selkä lopullisesti. Sen verran ilkeästi vasen puoli nitkahti kun ote lipesi ja lammas rimpuili itsensä vapaaksi.

Tämä on sitten vissiin sitä kamaa joka oikeasti tyynnyttäisi mielen... unikon -sen yhden tietyn- siemenkodat!
Kukinta pääsi karkuun mutta nuo hillittömät mollukat jäivät huojumaan. Aika julppeita. Luonto on lystikäs, energinen kukinta ja sitten pieni taideteos siemenkotana. En tiedä kummasta tykkään enemmän, kukasta vai kodasta. Huolestuneita tahoja tyynnytän kertomalla, että minussa ei ole kotikemistin vikaa joten en lähde uutteita liottelemaan saati mitään huimausaineita tuottamaan. Tykkään vain katsella kukkasia.

Tämä pinkki roihu taas on silkkikukan show. Toivottavasti muistan hommata siemeniä ensi keväänäkin, on kyllä kaiken vaivan arvoinen kukkija.Silkkikukka on ihan hauska lisä yrttimaan koristeeksi, tässä alempana ryytimaan välikäytävää. Yrtit on siellä välissä :-)

Viime vuonna tuossa kasvoi metrinen tura ohdaketta ja sen ärsyttäviä kavereita. Ainoa hyötykasvialueeksi tunnistettava paikka oli vadelmarivistö ja Saskatoonit. Seasta löytyi umpeenkasvanut hernepenkki... vähän töitä ja tulos on tässä:

Jotain mainittavaa mulla oli päivän muista ansioistakin mutta jääköön, lambit varastivat primetimen ja se meni sitten siihen. Nyt otan ansaitun lasillisen tyynnyttävää punaista rypälejuomaa ja asettelen varovaisesti runnellun ruhoni patjan myötäisesti.

Pupunaamat makaavat päivän seikkailuista voipuneina tuvan sohvan uumenissa ja koirakin lataa jo unta huomisen aktiviteetteja varten. Minä en tohdi moisia ajatella, en nyt. Minä elvytän itseäni.

Ennen nukkumaan menoa on kyllä pakko kurkata salaa lambiosastolle. Mutta hyvin hiljaa. Ne rinkelinhimoiset penteleet kuulevat nykyisin kaiken.

Määmää-kuoro muuttuu nopeasti buu-buu- kuoroksi mikäli rinkelipussi ei rapise.

Että tämmöistä idylliä tänne tänään. Kinttu sinisenä ja hervoton paise jatkaa nousuaan. Mutta jostain syystä suupieltä vetää hymyyn... on tämä kyllä aikamoista elämää. Elämää!

Pelkkää hyvää

-ja joskus yhtä kiviaitaa... tämä elämä meinaan. Kuten jo tuolla edellisessä merkinnässä kerroin, tutustuin ihan perskohtaisesti paikalliseen terveydenhoitoon. Onneksi mitään isompaa vikaa ei löytynyt ja pääsin kirran polilta yön yli tarkkailun jälkeen kotiin. Vanha kehno sappihan se vieläkin tekee kiusaa. Kivut olivat niin infernaaliset, että katsoin paremmaksi käydä kertomassa niistä päivystyksessä.

Toivottavasti jatkotutkimuksissakaan ei löydy mitään mullistavaa ja että saisi kutakuinkin terveenä kitua jatkossakin.

Ihanaksi elämän teki (eilisen sairaalasta terveenä kotiutumiseni lisäksi) se, että veljenpoika tuli visiitille. Mokoma iso roikale <3

Eilisen bonuksiin mainittakoon myös pieni tuikkiva hevoslapsen alku tammamamman syövereissä. Tuiki tuiki tähtönen, ihan niinkuin Nitakin jo nokkelana toivotteli.

Eräältä toiselta kanavalta luin, että joitakuita ihmisiä ärsyttää blogeissa yltiöpositiivisuus ja elämän kaikkinainen ihanuus. Kertookohan ärsyyntyminen enemmän mainitsijasta kuin ärsytyksen kohteesta? Tätä blogia ei sentään malliesimerkkinä mainittu. Mutta kyllä ne pisteliäät kommentit saivat miettimään. Hetkeksi.

Se, että kertoilen täällä yleensä elämääni ilahduttaneista asioista on ihan tietoinen linjanveto blogini sisällöstä. Ei ketään kiinnosta tietää perheriidoista (juuu-u, myös meillä osataan puhua isoilla kirjaimilla), nuhakuumeista tai rahahuolista. Eikä ne kenellekään kuulu, perheasiat.

Voin toki joskus luoda inhorealistisen päiväkuvauksen Paluumuuttajan ankeammasta viikosta ja laittaa kuvitukseksi lampaanpaskaa ja vaikka tiliotteeni ;-)

Tietynlaista julkista itsensäpaljasteluahan tämä bloggailu on, sitä en kiellä. Onneksi kukaan ei odota minulta syvän henkevää yhteiskuntakriittistä pohdintaa, suuria filosofisia mietteitä tai hurmahenkisiä Elä näin ja olet riittävän hyvä ihminen -saarnoja.

Tämä on toiminut mainiona yhteydenpitovälineenä ystäviin, muistilappuna ja dokumenttiarkistona monelle arjen sattumalle ja noh, nettipäiväkirjana ja valokuva-albumina. Ja semmoisena jatkakoon.

Ne on ihan muut ihmiset jotka tuottavat syvällistä sisältöä ja antavat ajattelemisen aihetta. Hirnakan torpalla ollaan jatkossakin pääasiassa hyvällä tuulella ja liehutetaan lippua antoisan arjen kunniaksi.

Takaisin tähän päivään... täällä alkoivat koulut ja ensimmäinen koulupäivä on aina jännittävä, vanhemmille ainakin. Varsamaisen hontelo esikoinen veivasi fillarillaan, ilmeisen ylpeänä uudesta itsenäisyydestään. Mukavuudenhaluinen nuorimmainen matkusti mukavasti koulubussilla. Enkä voi peitellä iloani siitä, että perilliset saavat käydä maalaiskoulua.

Maalaiskoulu voi olla hirvittävä kiusaamisen ja ahdashenkisen prässäämisen pesäke jossa muualtatullutta tai erilaista katsotaan vinosti tai peräti kieroon. Mutta meilläpä ei näin ole. Oikeesti. Salaa olen äärimmäisen iloinen, että tänne muuton myötä perillisten lapsuus jatkuu muutamalla vuodella. Espoolaisessa lähiökoulussa penskoilla on pikkuisen erilaiset pärjäämisen ja näyttämisen paineet kuin täällä pussinperällä.

Seuraavaksi ohjelmassa on kaupunkireissu. Äitikulta piipahtaa terveydenhoidon ammattilaisen luona ja me hankitaan sitä paholaisen keksintöä, kontaktimuovia. Jokavuotuinen maanpäällinen kiirastuli on taas ajankohtainen. Mutta kirjat on päällystettävä. Mitäpä sitä ei tekisi perillisten huolellisuusnumeron eteen ... huoh. Tästä(kin) syystä jatkossakin vastaanotan täysin ansaittuina lahjoina käsilaukut sun muut ihanuudet joita syliini kannetaan Äitienpäivän aamuna!

Kuvituksena on kaikenlaista kortille tallentunutta, Kiteen hautausmaan kiviaitaa, nauhuksia samalta paikalta, Jedi the Heartbreaker, hevosenpoikasia, pervoja pieneläimiä ja kukkasia meiltä ja Majakarilta. Osa lienee jo ennenjulkaistuja, osa uusia. Tuo asettelullisesti ala-arvoinen kuva kissojen ulosjuoksusta on oikeasti hyvin kuvaava. Toinen katti jallittaa muurina seisovaa koiraa ja samalla toinen painaa längistä läpi. Ilmeisen tehokas taktiikka.

Nyt on aika luovuttaa kone nuorimmaisen käyttöön ja kyhätä jonkinlaista ostoslistaa. Sen kontaktihirvityksen lisäksi! Jatketaan hyvillä mielin jatkossakin, hakusanoilla ahistus, vtutus, epätoivo ei ainakaan Hirnakan torpan blogiin eksy ;-)

Pusihalinaminami!

Alive and kicking -no kidding

Kyllä se vaan on niin, ettei tätä elämää ole tosikoille tarkoitettu.
Mieti nyt omalle kohdalle kun olet menossa pihalle ja tuommoinen tilataideteos on iloksesi sommiteltu. Ihan vaan synttäripukettina mammalle ;-)

Ja jos se oikeesti on niin, että nauru ikää pidentää, sitä eletään satavuotiaaksi. Isävainaa tosin aina mainitsi tupakan kiroista valistaville, että sieltähän se huonommasta päästä lyhenee.

Niin että nyt kun tässä eletään taas monen monta vuotta lisää kaiken ilon ja naurun säilömänä, meinaako se lisää vaippavuosia? Voe tokkiisa, toivottavasti järkikulta sumenee armollisesti aiemmin jottei niitä tarvi miettiä ;-)

Pitkä kuuma kesäpäivä tänäänkin.
Yli kolmenkympin asteet hidastavat askeleen letkeäksi, hawaianakset läpsyvät aina vaan verkkaisemmin. Mihinkäs tässä sunnuntaiksi sattuvana synttärinä olisikaan kiire?

Mutta koska ei jaksa jouten olla, rymyttiin pusikoissa pari hikistä tuntia. Saaliina kolme litraa Saskatoonia ja sama satsi vadelmia. Kuivuus syö satoa ja hyvä kun saadaan edes maistiaiset, nekin esikuivattuna suoraan puskaan. Mutta juuri äsken kiikutin kellariin jemmaan kolme litraa makoisaa hilloa. Talven pannarihillot on nyt hommattu.

Nassekin liputti, mahtaa olla kieli kipeänä moisesta löyhytyksestä.

Niin, en edes yritä muistella kaikkia viikonlopun sattumuksia. Mutta täysin muista syistä kuin silloin joskus nuorempana...

Menköön jauhamisen puolelle (me vanhat saadaan jo horista samoja juttuja uudelleen) mutta on kieltämättä ollut yksi parhammista vuosistani. Mainio suorastaan.

Harmi, että mm. muuan Peter Mayle on ryöstöviljellyt Provencen, eikä samalla idealla oikein voi ryövätä Karjalaa takaisin. Korkeintaan tölkki kerrallaan ;-) -enkä edes juo olutta.

Tänään yllätin itseni pohtimasta sipulikasvien hankintaa, jokohan ne kohta ilmestyvät kauppoihin? Sitä ennen on kuitenkin monenmonta multakuormaa ajettavana.

Kuvassa Neville Noutajaa leikkivä Winston lepotauolla pallorallin tiimellyksessä.

Hyvillä mielin lähden uutta vuodenkiertoa päin. Minulla on oikeastaan kaikki. Perhe, koti, elämä juuri sellaisena kuin niiden pitääkin olla. Ihania ystäviä ja niin... kaikkea mitä ihminen tarvitsee ollakseen elävä.

Eletään tänään kun huomisesta ei tiedä. Vuoden aikana on nähnyt jo niin paljon elämän oikkuja ettei oikeastaan osaa enää pelätäkään mitään.

En osaa enempää pyytää. Enkä kehtaa. Näin on hyvä -ja huomisella on kuitenkin jotain uutta mukanaan.

Uteliaana uutta päin. Nuorempi perillinen näyttää oikean asenteen!

Uuden vuoden aatto

Kyllä vaan! Nyt pitäisi ilotulittaa, valaa tinaa ja pippaloida. Meillä on Torpan ajanlaskun mukaan Uuden vuoden aatto.

Tasan vuosi sitten (silloin oli 7.8.) perjantaina tähän aikaan purettiin rekasta kamaa ulos. Meitä oli reilut 10 henkeä purkuhommissa ja kahdessa tunnissa oli jättimäinen muuttorekka tyhjä. Pakkaamiseen meni Espoon päässä täysi työpäivä. Mutta toisaalta, väkeäkin oli vähemmän apuna.

Ei sitä vieläkään oikein käsitä. Vuosi on mennyt kuin siivillä. Mutta niinhän se on, aika rientää kun on mukavaa, kivaa ja hyvä olo. Hyvä elämä.

Kulunutta sanontaa käyttäen, juhlimme työn merkeissä. Illalla grillattiin ja nautittiin tavernassa helleillan lempeästä lämmöstä. Hieman jäätää uutiset joiden mukaan itänaapurilla on yllättäen ja ilmeisen pyytämättä luiskahtanut radioaktiivisiakin aineksia ilmaan tulipalojen myötä. Onneksi osaavat varoa suomalaisia meijerituotteita :-/ Pingviinijätskissä piilee paha elämä :-/

Eikä me ilman kahviseuraa tänäänkään jääty. Kisareissulle saapuivat porvoolaiset ystävämme Jokke ja Arja. Kunnioitusta herättävä yhdistelmä kun pannaan yhteen farkkumersu ja piiiiiitkänpitkä vaunu. Lisäksi saatiin pakastimenhakureissulta lainalapsi. Jonka ansiota on nyt sitten se, että soittoäänessäni lauletaan: murut hei, takki auki, täältä tulee hauki...

Niin tai näin, elämä jatkuu ja uusi vuosi torpalla alkaa tänään. Toivottavasti tänäkin alkavana vuotena saamme nauttia ystävien ja sukulaisten visiiteistä. Tulkaa, olette tervetulleita! En minä erikseen jaksa ketään kutsua, tulette kun pääsette.

Nähdään -ja halataan kun tavataan!!

Sekalaista / Diverse

Olipa haasteellinen kuvattava tuo unikko. Ei asettunut nätisti mihinkään kuvakulmaan. Onneksi kukinta on vasta alussa joten ehdin ehkä saamaan yhden hyvänkin.

Perhe on koolla taas. Ja se on hyvä. Oikein hyvä. Iso-J tosin vaappuu raihnaisena, uusi nimi lienee kohta aktuelli, Pappa-J ;-) Onneksi sukunimi ei ole Tunturi *kierii naurusta*

Päivälle ei voi kirjata mainetekoja. Makaronilaatikko laskettakoon minulle ansioksi -ja se riittää.

Äitikullan kanssa ihmeteltiin sääilmiöitä. Tänäänkin saatiin monenlaista pilveä (taivaalla) mutta vetisiä niistä oli vain yksi pikavauhtia ylipyyhältänyt tupsaus. Ei vissiin maahan saakka yltänyt sekään sade.

Huomenna ei tarvitse haeskella villasukkia, idästä vyöryy jo nyt lämmintä hönkää. Pitääkin kalastaa jostain villasukkien kokoontumisajoihin koko orkesteri ja pyykätä kaikki ennen syyskylmiä. Harvinainen kesä, olisinko joskus kesäkuussa pitänyt villasukkia yömyöhällä jalassa?

Tässäpä vielä nykytrendin mukainen pinkki kokoomuskukka ;-) Sopii jotenkin ko. puolueen ajamaan työväen aatteeseen tuommoinen rouvanpinkki.

Illan ohjelmistossa on Pappa-J:n bjuudaama leffailta, katsotaan Jens Lapiduksen kirjaan perustuva leffa Snabba cash eli Rahalla saa. Kirja oli vähän puuduttava mutta kieltämättä oikeinkin uskottava.

On Tukkiluodon kaupunki muuttunut paljon sinä aikana kun siellä olen rampannut. Viimeksi... mmmmm.... jokunen vuosi sitten Stockholm Horse shown aikaan (kiitos Nempalle tasokkaasta reissuseurasta) oli jokaisella taksikuskilla turbaani. Ja suu täynnä kultahampaita.

Pikantti ruotsalainen yksityiskohta joka jäi mieleen, demokraattisesti kaikille yhtä lämpimän valkoviinin lisäksi. Kaikille tuli yhtä paha mieli siitä viinistä ;-)

Ei tarvitse matkustaa Delhiin jännittävien pirssikyytien perässä, Tukholma riittää mainiosti *vieläkin puistattaa se gangstericruisailu*

Noh, taas lähti juttu lapasesta mutta mullahan on kaikki valta hillua tällä palstalla ihan miten lystään. Tältä illalta digiboksin jemmaan jää ihana komisario Montalbano. Mulla on jo kaksi jaksoa jemmassa sadepäivien varalle. Ihanan siististi puhuttua italian kieltä (vertaa Napolin murre), upeita maisemia ja tuo sisilialainen vastine komisario Beckille ;-)

Ja kyllä mä taas mieleni niin pahoitin kun vanhalla hevosaiheisella foorumilla tietystä syystä piipahdin. Mikä ihmeen kollektiivinen viha oikeuttaa ihmiset sättimään, haukkumaan ja ties miksi analysoimaan pelkän nettikirjoittelun perusteella? Siis siellä hevosaiheisella foorumilla. Hyvät muistot eivät itsellekään jääneet ajasta, jolloin siellä aktiivisesti vapaa-aikaani tuhlasin. Mutta sain muutaman ihanan ystävän *hali*

Nämä taivaskuvat asettavatkin pienen ihmisen ja nöyrän paluumuuttajan taas takaisin ruotuun. Pieni on ihminen tuon näytelmän edessä. Kuvat eiliseltä, myrskyn jälkeiseltä taivaalta. Ekat idästä ja nämä toiset pohjoisesta.

Jahka rikastun (ja lakkaan köyhtymästä), hommaan salettiin pari idioottivarmaa objektiivia. Ja tuuuuuhdin salaman. Hieman kateellisena katselin Nitan kameralaukun antia, oli kaikenlaista luuppia. Oi, meitsin karkkikauppa on paikallinen kamerakauppa.

Tasan vuosi (torstai-iltana, päivä ei ihan täsmää) sitten Espoon koti oli punaisten muuttolaatikkotornien Manhattan. Aivan käsittämätön määrä tavaraa ahdettiin perjantaiaamuna rekkaan, mersupakuun, kuomulliseen peräkärryyn ja Ääsmaxiin. Ja kuinka monta mersupakun keikkaa oli viety jo aiemmin? Monta. Ja montako keikkaa Ääsmaxi toi jälkeenpäin. Monta. About älyttömästi.

Huomenna aamulla vietän oman hiljaisen kiitollisuuden hetkeni paluumuuton vuosipäivälle. Maksan kiinteistöveroni naukumatta, rajoitan edelleen henkilökohtaisen materialismini minimiin. Ja jumaliste, nautin nykyisestä elämästäni.

Kerran täällä vain eletään, eikä mukaan saa muuta kuin muistot. Miksi ei siis nauttisi siitä mitä arki antaa. 

Kylläpä taas tänään rönsysi ja ryöppysi, niin kuvien kuin ajatustenkin osalta. Elämä on.
Huomenna ehkä hiljaisempaa, helle rauhoittaa.

Moido, tää hyppää nyt Stockholm Noir -tunnelmiin. Välj språk, tack.