Ylistyslaulua monellekin hyvälle asialle

Nyt kyllä täytyy kiittää ja ylistää sitä viisasta insinööriä joka keksi toimivan keinon viilentää ilmaa.
Viime yön nukuin sorkat suorana paksun peiton alla (ihan kuin kotona torpalla) ihanan viileässä ja sääskivapaassa mökissä.

Tunnustan, olen ihan poispilattu, mutta kyllä taas kelpaa!

Eilinen oli ihana päivä, monta tuntia törsättiin härskisti Majakarin väen tehokasta työaikaa istumalla kahvittelemassa ja kiertämässä pihaa myötä- ja vastapäivään. Illalla otettiin ohvia ja kummasti jättivät örkit rauhaan. Miksei kukaan kertonut hyttyssuihkeista aiemmin ;-)

Kuvia on paljon mutta kun surffaan kännykkäverkon kautta, kuvien siirto kestää pienen ikuisuuden. Laitan kuvat vaikka sitten kotoa tähän täytteeksi.

Harvoin näkee semmoista rauhan tyyssijaa kuin Majakarin torpan puutarha. On siellä kiviä taiteiltu vatupassin kanssa vaakaan, pystyyn ja poikittain *aaltoliikettä*

Samaan aikaan kun me Titan kanssa pällisteltiin kasveja, Maestro runttasi Iso-J:n handut ja ruhon toimintakuntoon. Myönnän, sain elpyneen ja vetreytyneen miehen. Itse sain Titalta aimo annoksen nauruterapiaa ja hyvää mieltä. Vielä kerran, iso kiitos Majakarin velhoille.
Perillisetkin vänisivät autossa poislähdön aikaisuutta (!!!).

Autoon kannettiin monta nyssäkkää kaikenlaisia kasvikunnan valioyksilöitä levittäytymään torpanmäen multiin. Vaalin niitä parhaimman taitoni mukaan ja lupaan laittaa kiertoon, sitten kun niistä on jaettavaa.

Tänään aikataulut pettivät heti aamusta kun nukuttiin possuina yhteentoista *ooops* Oulussa aika sai jälleen kerran siivet ja loppupäivänkin aikatauluista piti veivata pois kaikenlaista. Joten vasta huomenna, poislähtiessä pääsen Särkän taimistoon mellastamaan. Tita on kuulema jo säästänyt puolestani tunnin, keräsi kultaisena ihmisenä minulle valmiiksi osan kasvilistani must-have-kasveista. Mitenköhän ne mahtuvat autoon?? Ja kukahan ne kotona istuttaa?

Ja vähän olen itsekin tänään reippaillut. Paljon paremmalla omallatunnolla rohkenen nyt ryystää sangriaa, juoksinhan shettisponin rinnalla paahteessa puolisen tuntia. Perilliset jytyyttivät ponipenteleellä ilman satulaa.

Illan ohjelmassa on saunaa ja nuotiomakkaraa. Ihan kuin olis lomalla!
Seuraava päivitys tapahtuu ilmeisesti vasta torpalta, huominen on taas rautaisten istumalihasten koetuspäivä.
Heipat!

[MUOKS: KUVIA LISÄTTY 18.7.2010]

Torppa On the Road

Jeah, myö jätimmä Karjalan kauniit helteessä kylpevät kunnahat taakse -ja palellaan nyt täällä pohjan perukoilla ;-)

Iisalmessa ihasteltiin paikkakunnan uutta ja uljasta kauppapaikkaa -lämpimät onnittelut kauppiaille- ja karautettiin sitten tänne Liminkaan. Lämpötila tippui auton mittariston mukaan hälyttäviin +23 lukemiin. Vähän turhan arktista meille lämmönlempimille... mutta eihän tästä ole napapiirille khuin ykshi phorhonkhusema. Onneksi tulthiin sulan maan aikhaan, ehkä joku perenna saadaan ikiroudasta irti siellä Särkhällä.

Täällä möykkää ukkonen, sääsket innittävät ja ilmanpaine on jotain helvetillisen ankeaa. Jos ensi yönä ei migreeni aloita jäytämistään, olen sille immuuni. Ja siitä muuten iloitaan. Kera ehtymättömän skumppasaavin. Nemppa nyt ainakin tietää mitä tuskia kärsin siitä, että pitää skumpanjuontiakin vain nynnynä katsella vierestä. Siitäkin tulee päänsärky.

Älkää nyt ystävät ja lukijat luulko, että Torpanväki olisi jotain kerma-ahtereita, ei sinnepäinkään. Kunhan länkytän joutessani.

Nita, älä sinä yhtään kuvittele, että väistelet 30 vuotta seuraavaa syvän idän visiittiä. Eieiei. Mieti nyt vähän, minkä ikäinen olet seuraavalla kerralla ;-) Parasta nyt vain huomioida ajan rattaan yhä kiihtyvä vauhti ja visiittien puoliintumisajan puoliintumisen puoliintuminen. Että ihan kyllä vuoden sisään ne meidän mehukestit pidetään. Wausavalvojaiset!

Nyt painan tuota "Julkaise" namiskaa ja toivon, että kännykkäverkko jaksaa julkituoda tämänkin hengentuotteen. Huomenna ehkä kuviakin. Titaa varoittelen lähestyvästä pullapitkosta ja Iso-J:n handuista (remppakamaa) heti kun nämä aikataulut selkiintyvät. Aamulla on väistämättä jetlag. Tosin aasiherra mekastaa seiskan pintaan hyvät huomenet, mitä mahtavat tuumia naapurilaitsan alpakat? Ja millä volyymillä?

Niin että ihan samaa jorinaa tämä kanava suoltaa kuin ennenkin, nyt vain ollaan reissunpäällä. Moro.

[MUOKS: KUVIA LISÄTTY 18.7.2010]

He ain´t heavy, he´s my brother

Ei ole veli toiselle paha, rento mieli ja kroppa kummallakin. Se on Pupunaaman kesää.
Jätkät köllöttelivät torpan viileässä sisäilmassa. Samaan aikaan toisaalla hiottiin äärimmäisissä oloissa. Eivät ole nämä helteet ja ilman kosteusropsentit tästä maakunnasta, eivät. Mittarin punaviiva jöpötti varjossa terhakkaasti +32:ssa ja auringon puolella loppui asteikko kesken.

Huomiseksi on vielä rajumpaa keliä luvassa. Voi meitä!

Taverna oli tänään ihana pikku paratiisi. Sieltä löytyi kiitettävän kylmiä janojuomia, suolapalaa ja muuta mukavaa tankkauspisteen valikoimaa, aamupäivän sitruunatäytteisistä oliiveista iltayön roséviinitarjoiluun.

Minä tuhannen daiju polttaa kärväytin olkapääni (moneen kertaan tänä kesänä rusketetut) enkä siitä viisastunut. Könysin lounaskattausta odotellessani trampoliinin matolle lueskelemaan... ja selkä kärventyi hiileksi.

Onneksi torpan kaapista löytyy aina Tummelia ja muita varmoja voitehia. Rupisinkin kurpannahka vertyy ja notkistuu kummasti Tummelikäsittelyssä. Mikäli tämä mediterraaninen ilmanala tekee ns. pesää tänne kauniiseen Karjalaan, on pakko hankkia jotain raakaa oliiviöljyä jolla elvytellä kovia kokenutta kroppaa. Ja saunoa koko yö. Toimiskohan terva??

Päivän muihin hohtohetkiin kuuluu ehdottomasti se, kun Iso-J meni sörkkimään harjanvarrella saunan katon reunaa... ja sai ampparipimpparit silmilleen. Nenä ja otsa saivat osumaa *virn*

Lambit köllivät tyynenä, makoilevat enimmäkseen varjossa maata pitkin -ja märehtivät. Voi luoja mitä länkytystä. Maitohorsmasylyksen heristely aikaansaa yleisöryntäyksen, ovat tosi persoja rentun ruusulle.

Niin, kuvituksessa on siis Pupunaamabändin hellepäivää... ei voisi kissanpäivät lokoisampia olla?
Eipä tässä ole kyllä omassakaan olossa tai elossa moittimista. Mitä nyt väsyttää vähäsen.

Huomisesta en tiedä, tässä on vähän vääntöä roadshow:n alkamisajankohdasta. Minä en kuitenkaan liikahda mihinkään ennenkuin Korrestäydennys on hallussani. Kiitos jo etukäteen Nempalle avustasi.

Ja otsikko tuli mieleeni heti, kun näin Pupunaamojen päivän koreografiat ;-)
Tämmöttis, moi.

Torpan Taverna

Välimerellinen tervehdys. Torpalla on nyt Taverna ja on kuulkaa Hampargan paras miljöö ;-)
Tarjoilija ei ole kieltämättä ihan tuoreimmasta päästä mutta yrtit ovat...

Sisäinen kreikkalaiseni itkee ilosta... ei tarvita hääviä mielikuvitusta kun salavan veivaa ajatuksissaan "pari sataa vuotiseksi" oliiviksi ja lämpöhän tulee samasta lähteestä. Autenttinen lampaanhönkäkin löytyy. Eikä sovi unohtaa Kukkoa. Se mekastaa kiitettävän uutterasti koko aurinkoisen ajan.

Turha lienee mainostaa, tänään on lounaasta lähtien kaikki ateriat vietetty pihapuiden siimeksessä.
Se, joka ei tiedä Terijoen salavan kasvutapaa, voi kuvitella tuon pöydän vihreän sateenvarjon alle. Oksisto kaartuu melkein maahan saakka, auringon säteet toki löytävät laiskan lekottelijan soffalta päivälevolta. Pieni, luontaisesti laiska ihmisenpätkä mahtuu tuohon mainiosti kun mynttää tyynyt selkänojaan.

Nuo auringonrakastamat marjat ovat muuten ekat omasta mansikkamaasta nypityt -ja hirmuisen makeat! Ei ole oman maan mansikkaa makeampaa *mmmm-mmmmm-mmm*

Ja kun nyt meni tälleen herkutteluksi niin laitanpa hunajakukan kukinnan aloitteluakin. Tuoksuja en valitettavasti voi lähettää, Blogger ontuu teknisesti tällä saralla. Kenties vielä joskus sekin puute korjataan.

Alkava helleviikko on luojan kiitos harkiten ohjelmoitu. Pientä laittoa siellä täällä ja sitten haastavaa aikataulujen kanssa puljaamista. Nyt näyttää huolestuttavalta, Inkoolaiset tulevat lähelle ja me olemme ilmeisesti silloin suuntaamassa pohjoiseen... :-/ Täytyy nyt jotenkin koettaa muljata.

Lähdekaivo pitää turvatsekata ja asentaa pumppu. Jotenkin veikkaan, että se on semmoinen hätävara jota vielä tarvitaan jos helteet oikein kunnolla runttaavat päälle. Mikäli tämänpäiväiset lukemat vielä kovenevat, seuraavat yöt seistään letkunvarressa ;-)

Keski-ikäistyvän naisväen uusia iloja! Oh-la-laa!

Hikistä maanantaita sullekin, missä lienetkin.
Jassu!!

Hottiskuumaa

Tuossapa tarha-alpin rehotusta, ainoa joka jaksaa helteellä rehottaa, säärikarvojen ohessa ;-)
Saunanikkunasta tsiigailtiin että nyt muuten tulee ilmaiset suihkut taivaalta... just joo... alennusmyynnit näköjään sielläkin -tai joku teki källin- hädintuskin pyyhe kastui  "sateessa".

Tämä päivä meni myllätessä. Pihapenkki köyhtyi muutaman isomman kivenlohkareen ja kymmeniä pienempiä murikoita. Yrttimaa sai kottarikuormallisen reunuskiviä ja kaikille tuli hiki.

Huoh.... kuuma.... ulkolämpötila yhä yli +22 eikä todellakaan sada! Huomisen antia ootellessa... pusi ja hali. Nempalle tervetuloa kotimaan kesään!

Merkeleellistä

Vallan merkeleellisiä luonnonilmiöitä! Ukkonen jymisee, jylisee ja tummentaa taivasta moneen kertaan tänään, eikä sitten saa ekaa salamanläpsyä aikaiseksi. Kymmenen kilometriä etelään on muuntajat mäsänä ja sähköporukoille hommia koko päiväksi.

Sadetta on edelleen saatavilla vain kasteluletkun avulla. Aamulla tuli pieni näytösluonoinen kuuro, kasteli pihakivet pintapuolisesti.

Voin myös kertoa, että monta pävää jatkunut painostava helle takaa mojovan päänsäryn. Buranaa kuluu vallan hurjia määriä.
Muta koetan muistaa tämän lämpöaallon sitten lokakuun loppupuolella kun ekat rännät iskee päin fasaadia.

Ilmankosteus liki sata ja mittarissa asteita +31, varjossa. Pilvisenä päivänä. 

Merkeleellinen on kissalapsen juomatyyli. Freestyle drinking? Eipä jätkää kupin koko huimaa, eikä ota murhetta siitä, että litkii Nasse-sedän paljusta. Noi varmaan menee ihan pokkana bäbättimien paljulle kunhan siirtyvät ulkoilemaan.

Bäbättimien kuulumiset voi kiteyttää: Silence of the lambs. Onneksi ei ihan silleen oikeesti... elokuvan mukaan. Ovat vain niin tiiviisti turpa maassa ja jauhavat leuat lonksuen ettei siinä enää mäkättämään ehdi. Ihan hyvä.

Tänään on sitten vihdoin kuulunut mukavia uutisia Tammisaaren suunnalta, lämpimät onnittelut asianosaisille ja pitkää ikää odotetulle hevosenpoikaselle. Se on WAUSA!!!

Kävin itsekin paikallisella tallilla ihastelemassa laidunhevosten leppoisaa eloa ja alustavasti sopimassa Perillisen ratsastustunneista. Elokuussa alkaa "totinen veivaaminen", pienryhmä 45 min kahdesti viikkoon. Luulisi perusaskellajien ja juttujen olevan Jouluun mennessä hallussa.

Kuvien kukkaset ovat myös varsin merkeleellisiä eläjiä. Viime kesänä tällä mäellä ei ollut yhtään harjaneilikkaa, whatever tuo sitten onkaan. Ja nyt niitä kuikistelee joka puskan juurella, ainakin neljää eri väriyhdistelmää. Joku hyvin vanha istutushan tuo on, varmaan torpan kukoistuksen vuosilta.

Silloinhan täällä viljeltiin omenaa myyntiin asti. Kuulema varsin merkeleellisen erikoinen lajikekin meillä on. Pitäisi joskus paneutua kasvimonistuksen saloihin ja pelastaa ainoasta jäljellä olevasta yksilöstä versot sukua jatkamaan.

Tällä leinikillä lykkään onnittelut vielä kerran hevoslapsen johdosta! Bonuskärpänenkin kuuluu väistämättä hevostenkin elämään.

Leppoisaa kesäyötä, missä sitten sen vietätkin ;-)

Lambadaa kesäyössä

Hahaa, torpan nuppiluku lisääntyi ruohonleikkureilla! Meillä on vanhan lampolan taakse aidatulla alkulaitumella Paavo pässi, neljä mammalammasta ja kolme lambiotusta. Suomenlampaita ovat kuulema rodultaan. Kaksi siellä on ruskeaa, muut harmaanvalkeita.

Ovatpa kerrassaan mainioita! Hirmuisen suloisia, uteliaita ja ilmeisen kulinaristeja. Jokaikinen juoksi kuljetusvälineestä nätissä muodostelmassa aitaukseen, slideback-jarrutus ja turpa maahan: rouskrouskrousk. Tuommoisista easygoing -kesävieraista mie tykkään!

Lammasaitaan nojatessani ja yölämmöistä (kl. 00.30 +21) hiotessani vain mietin miten täysin elämä voikaan vaihtaa suuntaa, vuodessa. Viime kesänä tähän aikaan pääsin sairaalasta sappirakkoa vajaampana ja älyttömän huonossa hapessa. Siitä suorin vartaloin kaupantekoon ja tilalliseksi. Ja nyt on tontilla sakkia enemmän kuin SaiPa:n matsissa ;-) Ja voi jestas kun sitä osaa paluumuuttaja olla onnellinen kaikesta saamastaan!

Tämä kuva ON PAKKO julkaista... kertoo nimittäin kaiken oleellisen Borderterrierin hermorakenteesta. Kaksi mustapekkaa tappaa tarmolla ja ponnella heiluvaa häntää ja koira senkun jyystää hullunrinkiään. Nasse ja Nassen pennut ;-) Hullut pikkuset mivvit *hrrrrrpurrhrrrpurrr*

Näihin leinikkien iltatunnelmiin päättyy torpan päiväkatsaus tältä antoisalta päivältä. Lupasin Titalle perinneneilikoista kuvia mutta nyt ei enää pysty, pakko hankkiutua vaakaan. Päivä on ollut pitkä, kuuma, nihkeä ja äärimmäisen tapahtumarikas. Mulla pitäisi olla sanelukone päivän käänteiden dokumentoimiseen. Se lienee vähän ylimitoitettua... jaa, vielä yksi kuva:

Rentun ruusu on jo pitkällä kukinnassaan... onneksi on etuajassa. Eihän kesä ole vielä lopussa. Ei ollenkaan!!

Hei me pörrätään

Karvahousuinen kimalainenkin heittää kuperkeikkaa helteen takia. Tai sitten tuon simasuun lentosuoritukseen vaikuttaa mesipäihteiden liikakäyttö. Pörrää pörrää...

Nyt on bäbättimien eka kattausalue aidattu. Portista puuttuu vielä vaakalankut ja sitten sopii marssia sorkat kopisten peremmälle.

Yhtään ei pysty eikä kykene ulkosalla ponnistelemaan, kävelykin vaatii yli-inhimillisiä pakkoliikkeita. On niin kuuma! Nämä lämmöt kun pystyisi ihomuistiin ohjelmoimaan -ja niitä uudelleenelämään tuossa marraskuun loppupuolella ;-) Silloin olisi valo- ja lämpöterapia tarpeen.

Nyt lienee pakko sonnustautua kaupunkireissulle. Leipä loppuu ja eilisen keikan vetoautokin pitää palauttaa. Vähitellen voidaan kenties jotain lomareissun ajankohtaakin ilmoitella asianosaisille, katsotaan nyt ensin ne bäbättimet laitsalle. Palaan illemmalla lisäkuvien kanssa.

Odottavalla kannalla

Rakas päiväkirja,
paluumuuttajan arki on sitä kiireisempää mitä korkeammalle hellelukemat lämpömittarissa nousevat. Samassa suhteessa muuttuvat työt raskaammiksi. Tässä ei nyt ole mitään logiikkaa, tai sitten en ole vielä sisäistänyt maalaiselämän kaikkia puolia. Nämä lienevät niitä kyseenalaisia iloja?

Mutta kivikaivanto (ent. mehevän maan kukkapenkki) edistyy tasaisen varmasti.
Bäbättimien aitaus on valmis, siihen saakka kun saamme puuttuvan aitaverkkorullan. Eikä se ole meidän vallassamme. Ootellaan vain ihan hötkyämättä.

Tänään on sitten vielä perslihasten kuntoisuustesti, haetaan tamma kotitallilleen ultraa oottelemaan.
Matka on pitkä mutta onneksi vetoautossa on ilmastointi. Tammalla saattaa olla persus vaahdossa kun tallille päästään. Otetaan vaikka vesitankki mukaan jotta saadaan kastella tarvittaessa.

Tässä ootellessa ilmestyi aitaverkotkin pihaan joten homma joutuu.
Kiitos Savulle aamupuhelusta, toivottavasti ehdittäis kahvittelemaan?
Mukavaa hellepäivän jatkoa kaikille, vähän kun ootellaan vielä niin ollaan taas Marraskuun räntäsateessa...

Lykkään illalla (tai huomenna) kuvia kehiin, nyt on jo kiirettä.

Hellelauantai

Lääh ja lääh, hiki tulee vaikka vain istuisi hiljaa paikoillaan.Nyt ei parane valittaa, ruikuttaa taikka vänistä, kesä on ihmisen parasta aikaa!

Kullervo kukkokin virkosi vasta illan tullen, heltta vinossa makasivat henkilökohtaisissa kylpypoteroissaan koko päivän. Tomerimmat kanat puuhasivat luoja ties mitä suojakatoksen katolla, ehkä siellä oli helteen tainnuttamia ötököitä?

Huomenna on ohjelmassa lammasaidan tekoa, meille tulee naapurin päkättimiä kesälaitumelle! Ilmeisen nopeutetussa aikataulussa, naapurin isännän ilme oli paljon puhuva kun käveltiin laidunmailla...

Mutta tämä ilta vietetään hyvän ruuan ja hyvän seuran merkeissä. Lapsia istuu pöydässä viisi ja kohta on aikuisten kattaus.

Tässä kaikki tältä illalta, adios, moro ja letkeää lauantai-iltaa!
Torppa ei todellakaan vaikene...

Illan virkku

Torpan nurkalla on ruusuromantiikkaa -ja jokaisessa ruusussa äänitehosteena pörisee ja surisee. Kukkia ja mehiläisiä ponnekkaalla keskikesän asenteella.

Perhe on taas koolla ja hyvä näin. Tein survivalreissun kaupunkiin, linjuribiilillä taittuu matka puolessa tunnissa. Siellä tapasin taas Iso-J:n ja perilliset, ihanaa nähdä mokomia pistiäisiä.

Uusi kiesi on ihan vinha, kiva ajettava ja tilaakin riittää. Iso-J:kin mahtuu ihan mukavasti kuskinpenkin ja ratin väliin, noilla hujopeilla on välillä vähän vaikeaa löytää auto miestä myöten. Seuraava mun auto on varmaankin järkevä landeauto, neliveto pick-up jolla pääsee pellolle -ja pellolta pois.

Illan kruunasi saunaterapia ja sovittiinpa muuten, että annetaan naapurin päkättimille laidunmaata kesän ajaksi. Minä säästyn viikateriehunnalta ja pari lambadaa pääsee uusiin maisemiin. Lähiviikkoina pidetään aitatalkoot ja sitten ihmetellään eläviä ruohonleikkureita. Maalla kaikki on mahdollista. Ja välillä aika hauskaakin.

Kohtapian taidan heittää Winstonin tyylillä kintut oikoseen, en tosin ihan tuommoiselle mutkalle.
Huomenna uutta matoa koukkuun, hellumarei.

Kohti korkeuksia

Up -kohti korkeuksia ja kohti kymppitonnia! Tänään, väistämättä blogin matkamittari kierähtää uusille tuhansille.

Huimaa!

Aamuyöllä satoi ihanasti, maahan asti. Valittiinpa eilinen parahiksi lannoituspäiväksi. Nyt ne ravinteet on just siellä missä pitääkin. Paluumuuttajan tuuria :-)

Nyt aurinkoinen aamupäivä lupaa hikisen helteistä iltapäivää. Minä saan tänään torpalle vieraan, Alf eli Anu tulee kahviseuraksi! Kivakivakiva.

Kahvista on pakko muuten mainita viiltävänä tosiseikkana, minulla on vieläkin aamukahvi ns. juotavana. Pupunaamaosasto pitää huolen siitä, että yhtään mukillista en ole vielä tänään saanut juotua keskeytyksettä, kuumana ja kahvirauhakin on enää muistoissa.

Kolinaa, pauketta ja karkuun koikkelehtivia mustapekkoja säntäilemässä...

Mukavaa päivää sinullekin, missä lienetkin. Laiturin nokassa, työpaikalla, matkalla matkalle -tai jotain.
Tää kaataa kohta kahvit kissan niskaan ja keskittyy päivän oikeisiin hommiin.

Mansikki ja Hanhikki

Ehkä vuoden säälittävin räpsy, mutta kohde on sitäkin harvinaisempi.
Se on ihan ehta aho/metsämansikka, you´ll name it. Tiedät kuitenkin mikä marja -ja miltä kesän eka sellainen maistuu.

Meillä nuita tuommoisia on maakellarin katolla monta -ja kukkia sekä raakileita vielä enemmän. Räksät kyttäävät mansikkasadon kypsymistä mansikkamaalla, minä saan nuo herkut ihan kiistelemättä. Eikä Nassekaan ole vielä keksinyt käydä kuseksimassa kuopan katolla.

Tämä päivä on ollut fyysisten ponnistusten päivä. Herranjestas sentään miten me pienet naiset rehkittiin.

Nyt torpan iltahämyssä leijuu tasaisen vieno kananpskan haju, oli lannoituspäivä...

Aamupäivällä henkilökohtainen aarteenetsintävaltaukseni laajeni taas muutamalla neliöllä. On se vaan semmoinen kaivanto, että järki lähtee ennenkuin se kukkii tai kukoistaa...

Perilliset jäävät vielä huomiseksi biitsielämän iloihin Evitskogin mökille, mässäävät vaarin muurinpohjaletuilla ja epäilemättä hengaavat ikeassa iltahodarien merkeissä. Perjantaina kuulema joutavat kotiin.

Ihanan huoletonta tuo pikkuihmisten elämä ja kesänvietto.

Huolettomia lomapäiviä toivon kaikille ystävilleni, erityisesti Nempalle joka ottaa mäkilähdön lomaan Kreetan lämmöstä. Titan lomaa aion itsekin terrorisoida hinaamalla oman raihnaisen ruhoni sekä Iso-J:n handut näytille... ja te muut, toivottavasti nähdään. Lomalla tai sen jälkeen.

Nyt on aika heittää vatupassiasentoon.
Nähdään/kuullaan/luetaan huomenna lisää!