Kuinka sujuu multa maanantai?

Jeh, uusi viikko kääntyi alkaneeksi eikä maanantai enää ahista ollenkaan. Joskus muinoin sunnuntai-iltapäivällä jo mieleen hiipi seuraavan viikon työasiat, inhosin silloin sunnuntaita. Tavallaan viikonloppu oli ohi sunnuntaiaamuna. Aika masentavaa.

Vuorotyövuosina viikonpäivät menettivät merkityksensä koska perjantai ei välttis ollut vapaan viikonlopun alku vaan arkivapaat sekoittivat pakkaa oikein tehokkaasti. Ja terveellisesti. Se oli vähän samaa kuin jos olisikin alkanut liikennöinnin ulko-oven sijaan kyökin ikkunasta. Virkistävää.

Näinpä ollessa asiainlaidan, maanantai on oikeastaan ihan normisettiä, päivä muiden joukossa.
Tänään nyt sattui olemaan oikein hieno aurinkoinen kevätmaanantai. Aamulla ennen kahdeksaa mittari oli kiivennyt jo +19 lukemiin.

Päivällä kasasi pilviä ja samalla tietysti viileni, eihän se nyt pilven alla helle ole. Ja kevään eka ukkoskuurokin on sitten saatu. Ei tullut rakeita eikä muuta kuraa mutta vettä tuli ja paljon.

Hyvähyvä.

Koivun ja muiden kukkivien lehtipuiden pölyt ovat toistaiseksi huolella huuhdottu maahan ja sen tuntee kyllä heti hengitysilmassa. Kävin heittämässä illan riemuksi fillarikympin. Voiko ilma oikeasti tuoksua saunavastalle? Kyllä voi. Ihanaa.

Äitikulta hääräsi lämpölavansa kimpussa ja nyt on ruukku poikineen kiikutettu harson alle odottelemaan maanlämpeämistä. Ei se traktorimies tänään tullut, tulee ehkä huomenna. Ei kai se nyt oo niin justiinsa sen mansikkamaan laiton kanssa, ehtiihän tuota ;-) Ihan niinkuin perunatkin, kaupasta ne on tähänkin asti haettu joten hyvin malttaa odotella oman maan perunoita. Maistuu ne syksylläkin.

Tänään muuten ruokatehtaitten työseisokki näkyi kaupassakin. Meidän lähiäässi oli leikkele-liha-valmishöttö -laarien kohdalla aivan tyhjä. Voisin vaikka vannoa, että monessa huushollissa on kerrankin jouduttu vähän miettimään päivän menyytä kun niitä kanannahkapihvejä ei nyt saakaan. Hyvä ruoka kunniaan!! Oikeasti hyvä ruoka.

Omenapuun kukinta on taas piirun verran lähempänä, täpinää pukkaa *hytinää*

Iso-J se "viihtyy" etelässä, Länsiväylän aamuruuhka on kuulema ihan entisellään ja sama juttu illalla länteen päin. Yhtään ei käy kateeksi, ei vaikka kuinka koetan keksiä syyn matkustaa Isolle Kirkolle.

No tietysti ystäviä ja kavereita olisi ihana tavata... mutta muuten, ei mua siellä tarvita.

Jotta että sujuihan se maanantai, kelpo päivä. Suotta parjattu.
Huomenna taitaa paukahtaa seiskatonninen rikki blogin matkamittarissa ja se on oikeasti aika Juttu!
Kiitos jo etukäteen kaikille lukijoille, tutuille, tuntemattomille ja anonyymeille uteliaille.

Palataan asiaan uusilla tuhansilla, heippa!

Pyhäpäivän ratoksi

Näitä nyt on sitten ihan parveksi asti. Äärimmäisen hyvä hankinta, varmasti jokainen pikkusipuli on monistautunut talven aikana ja pongahti pintaan just nyt tänään. Hassut parvitulppaanit. Titalle kiitos vinkistä, nuo ovat aika hassuja.

Päivä on mennyt jotakuinkin eilisen malliin. Kuumaa, hellettä ja älyttömän lämmintä. Käsivarret ovat punaiset kuin kinkun pinta ja kihelmöinti lupaa ankeaa yötä. Sileätkään lakanat eivät ole tarpeeksi sileitä. Oma moka, olisi pitänyt kunnon sunblockerilla mönjätä talvenkalpea iho. Perilliset sentään kulkivat suojavoidepurkin kautta, eilen ja tänään.

Iso-J viilettää jo itäisen Uudenmaan halki kohti Espoota, eipä kyllä innosta hihkunut kun "pääsi" lähtemään. Lähtöhömellyksessä unohti sormukset kotiin ;-) Meinaa ihan sinkkuna pari päivää heilua. Noh, bumerangikin palaa aina takaisin lähtöpisteeseen... no hätä.

Päivän ansioihin luettakoon ensimmäisen lämpölavan rakentaminen. Urbaaneille voin kertoa, että se on semmoinen laatikkoon tehty kasvipenkki joka tuottaa kylän suurimmat kurpitsat ja muhkeimmat tomaatit. Monsterikasvisten syntykoti.

Huomenna saadaan traktorimies zuumailemaan mansikkamaan, yrttitarhan ja juurikasvimaan vaatimia rouhimistöitä. Joutaa kuulema jonain iltayön tuntina touhuamaan kotitarvepalstoja. Ilmeisesti hällä on tärkeämpää tekemistä päiväsaikaan... No on tietysti. Ei se vilja pellosta nouse ilman hirvittävää työrutistusta.

Sain tänään kuulla kiivaista vesisateista lähiseudulla ja muualla Suomessa. Meillä taisi sataa pari pisaraa. Eilen ei sen vertaa. Ja huomaa kyllä, että nyt on pölyt tapissa. Nenä vuotaa, silmät punoittavat ja olo on tavallista tollompi. Mutta ei tässä valittamaan aleta, pois se minusta.

Voisikohan kiivaan niistämisen syy olla vaikka tässä?

Komeasti kukkii koivu ja salava. Omenapuut vasta vihertävät, hiljalleen ja varovasti. Mitenköhän sitä malttaa paluumuuttaja nukkuakaan silloin kun omena kukkii? Pitää varmaan kuvata kukintaa kaikkina vuorokauden aikoina kaikista mahdollisista kuvakulmista.

Jäin itseasiassa miettimään, näinköhän sitä jaksaa kameran kanssa pihalla tähän malliin heilua enää ensi vuonna? No, jos kaikki menee niinkuin hulluntuurilla menee, ensi keväänä olisi kenties aivan upouusia kuvauskohteita tiedossa.

Naapurinsedän tiluksilta kuului tänään kiivasta hirnuntaa ja tasaisen bäbäbäbä-huminan hokasin lampaitten mäkätykseksi vasta piiiiitkän ajan kuluttua. Ne on nyt niin pihalla, lampaatkin. Pitääpä ängetä visiitille kamera kaulassa. Hulluille kaupunkilaisille kaikki on melko hyväksyttävää.

Nyt jos olisi niin fiksu kuin mitä itseään pitää, olisi aika siirtyä yöorrelle. On niin vaikea asennoitua arkimaanantaihin kun on ollut pitkä viikonloppu. Eiköhän se siitä kuitenkin. Etenkin kun valo- ja lämpöhoitoa on saatu yllin ja kyllin.

Voi hyvin, sinäkin. Moi.

Kevätillan pikaiset

Kevään eka tulppaani. Pieni on ja alamittainen mutta a) tulppaani b) kukkiva c) siksi lasketaan.

Aamulla, kello 08.13 lämpömittari juorusi varjossa lukemiksi +19 eikä se siitä laskenut. Iltapäivällä sadepilvet pysyivät kutostien itäpuolella eikä meille herunut pisaraakaan. Joensuussa, kaupungin puolella taivas oli musta -ja satoi kaatamalla.

Paljon ehdittiin tänäänkin vääntämään, erityisesti pihan puolella.

Viiden vanhan hanhikin klikki on nyt silputtu ja siirretty paremmalle paikalle, autotallitien varteen.

Kaikkein parasta tässä päivässä oli tilan entisen isäntäväen tapaaminen, vihdoinkin. Paljon saatiin uutta tietoa torpan historiasta, rempoista ja elämänkäänteistä. Viimeiset kymmenen vuotta piha ja puutarha ovat olleet (kuten jo arvailinkin) lähinnä oman onnensa nojassa. Nyt on sentään suuntia mistä hakea yrttimaan pohjia -ja se on jo paljon se.

Lisäksi saatiin erittäin mukavia uutisia, tilan ympärillä on semmoista "kukaan ei mitään" maata joka on kuitenkin pidettävä hoidettuna, tavalla tai toisella. Yksi naapuri ottaa nyt heinät ja yksi ala on ihan joutavana. Oikein oivallinen itäsuunnan alava pläntti laitumeksi. Eikä tulevaisuudessa ole käsittääkseni mahdotonta ostaa omaksi lähipeltoja. Tarkoitta hyviä tiluksia hevosenpitoon ;-)

Tuon ekaksi mainitun alan alareuna on hyvin vetistä peltoa, siellä on lähde. Eli saadaan sekä maastoradan märkäosa että laidunjuottola sekä mutakylpyosasto (hevosille).

Oikein mukavalta näyttää. Kaikin puolin.

Eilisestä kettukohtaamisesta vielä. Tuula, ei Nasse ole mitenkään loistokkaasti koulutettu mutta uskoo sanaa EI. Ja kun isäntä sen sanoo, ei koira lähde. Edes ketun perään. Tappeli nuorena maneesin alla asustaneen supin kanssa ja tietää jo kaukaa ettei pörröhäntäin kanssa ole kiva painia. Saa kuset silmilleen ja kipeää kaulaan.

Tämmöinen lisävaruste löytyi Murraystä tänään ;-)
Onneksi ei silloin kun perilliset treenasivat ajelua. Melko näppärästi esikoinen jo rattia veivaa. Hauska homma sinänsä, pikkusiskoa tarvitaan istuimelle painoksi. Liian kevyt kuski aikaansaa koneen turvastopin. Monta multakuormaa ajoivat kasalta tarvepaikalle ja se on aina pelkkää ajansäästöä se.
Tenavat hyötykäyttöön!

Ton lonkerotötsän isäntä itse asensi cooleriin kun lähti -jos ei maailmaa niin ainakin takalaitaa valloittamaan.

Nyt on aika heittää tähän koirannaama ja siirtyä itse vuodeosastolle piikkimaton kautta nirvanaan.

En ole ollenkaan varma saati vakuuttunut ehdinkö huomenna päivittämään päiväkirjaa, riippuu niin säistä. Ja Iso-J lähtee kutostietä alaspäin :-(

Itse aloitan huomenna torpan päädyn pituisen penkin kaivaukset. Tita, Tuula ja muut tietäjät, laittakaapa kasvilistaa mietintään. Punaista, pinkkiä ja sinisen sävyjä. Aamuaurinko paistaa ja iltapäivän aurinko. Kuumimman keskipäivän saa huilata varjossa. Käsittääkseni ihanteelliset olot?

Nyt se koirannaama, keksin toivossa:

Kukahan tuonkin trimmais? Anyone? Ihan olisi täysylläpito tarjolla trimmisession ajaksi... ;-)

Kyllä pääsky kesän tekee

Kovasti oli lauluseuralaista vailla tuo pääsky, kiivas luritus.

Tänään se sitten oikeasti pössähti päälle, iholle ja tajuntaan: KESÄ! Hellelukemat paukkuivat jo aamupäivällä ja auringon kiertäessä talon alkoi mittarista loppua asteet. Eihän pihalla voinut tehdä juuri muuta kuin suunnitella ja siihenkin oli välillä liian kuuma.

Vasta illemmalla uskaltauduin lapiohommiin, kas kun sain ilokseni tänään tämmöisen:

Siivilöityä, seulottua, kalkittua kunnollista peltomultaa, nam!
Taustalla pönöttävässä sepelikuormassa lukee isoin kirjaimin: Vain Miesten Töihin eli ei koske mua sokkelinvierussepelit. Päätin, että on turha kottarikuormallisia laskea, oli kyse sitten kitketyistä juurista tai kärrätystä mullasta, paljon sitä menee ja tulee. Tuossa on 10 m3 parasta isänmaata. Ei tule riittämään kesän puuhissa alkua pidemmälle.

Tänään tuli myös halkokuorma. Joten on sitten puuhaa ja askaretta sateistakin päivää varten, halkojen lajittelua ja pinoamista.

Tunnustan, ettei minussa tänään ollut paljoakaan elämää jäljellä joten jätin fillarilenkin väliin. Aika luuseriasenteella "edistyy" kuntoiluni mutta menkööt nämä kottariavusteiset pihapunnerrukset edes säälittävänä selityksenä läpi. Antakee armoa, en minä jaksa nyt enää kuntoilla :-)

Tovin puuhastelun jälkeen pihalla näytti tältä. Tuossa oli vielä pari päivää sitten se 9 neliöinen ala rusoryökäleängervön avohakkuuraiskiota. Nyt kehtaan sanoa omaksi työkseni.
Enää puuttuu istutukset. Taidan tänä vuonna laittaa pelkästään kesäkukkia, ei sitten ahista jos joutuu kääntämään vielä kertaalleen ympäri, veikkaan ettei angervo ole vielä lannistunut.

Riihen seinässä on tuommoiset merkit. Perimätiedon mukaan tällä mäellä on tehty länget jos toisetkin ja tuossa muotissa tiuhasyisestä tuomesta on väännetty länget. Tiedä häntä onko totta mutta mukava pala historiaa kuitenkin.

Niin ja tuo vasemmalta sojottava lankku ei kuulu systeemiin.

Perhe meni nyt saunaan, minä en taida jaksaa. Pitäähän jonkun pysyä ajan tasalla lätkämatsistakin ;-)

Oli ihan kiva, että tästä päivästä tuli lasten vaparin myötä itsellekin ns. vapaapäivä. Oltiin aamulla hyvin särmänä lähdössä koulubussille kun kuitenkin kurkkasin nettisivuilta. Pitäisi kai uskoa lasten juttuja -joskus.

Eiköhän tämä ala olla tältä päivältä tässä. Ihanaa, että Suomi on pitkä maa ja pohjoisen ystävillä kaikki tämä kevätryöpsähdys on vielä edessä. Pitäisköhän ängetä pohjoiseen niin saisi vielä kerran nauttia kevään tulosta ;-)

Tässä vielä tämä nuottirivistö ja illan solisti. Hyvä asenne ja ihan ilmiselvästi ns. Iso Haku Päällä.

Iloista kevään viikonloppua ihan kaikille, nyt on viimeistään aika heittää kireä pipo narikkaan ja nauttia lämmöstä.

Wheee!

Jo Karjalan kunnailla lehtii puu...

Vähänkin viitseliäämpi tai kunnianhimoisempi bloggeri tälläisi tähän nyt musalinkin jossa olisi käen kukuntaa ja tirppojen viserrystä. Mutta tämä ei ole mikään Gonzo-tv:n suora lähetys joten kuvitelkaapa se käkönen ihan vaan virtuaalisesti ;-)

Vihreäksi paukahti Karjalan koivikot, se oli kyllä niin salamaviherrys ettei oikein tajunnutkaan. Aamulla oli vielä haalea aavistus ja illalla vihreätä. Siistiä.

Koko päivä meni pihalla. Lämmintä oli enemmän kuin olisi näihin hommiin tarvittu mutta ei passaa valittaa, ei yhtään.

Aika huiman hauska tunne oli sekin hetki kun julmetun iso Scania tunki kärsänsä (ja michelinukkelit katolla, tietty) meidän pihatielle ja nosti lavan tappiin. Soramursketta ropisi tonneittain pihamäkeen ja autotallitien pistollekin. Sattumoisin istuin just paikalleen kannetussa sheriffin keinussa etupihan ilta-auringossa ja pääsin aitiopaikalta seuraamaan pihatien uutta pinnoitusta.

On se vaan yksi ihmispolon hohtohetkiä sekin. Ikinä ennen en ole omalle pihatielleni ostanut sorakuormaa. Ja nyt se on jo tullut.

Seuraavaan kuormaan olin jo valmistautunut, tuli sepeliä. Se kipattiin keoksi riihen vastaperattuun vierustaan, vanhan tiipiin salot on nyt sahattu polttopuiksi, uusi tiipii tulee joskus tontin takarajalle vierastuvaksi ;-) Siellä sopii nautiskella vaikka tuliliemiä ilman että talon kanat häiriintyy älämölöstä...

Sen verran meni kuskilla homma ns. käteen ettei hoksannut sitä multaa tuoda tänään. Ja sitä eniten ooteltiin. Multa tulee huomenna. Ehe ehe... tulee se.

Sitten taas kasvintunnistusta. Onko tuo joku selja vai koiranheisi? Pensaana kasvaa kahden salavan välissä. Jotain nuppuja siellä seassa on, valitettavasti en saanut parempaa kuvaa tähän tuskaan.

Huominen on kyllä ihan turha arkipäivä, perilliset pitää herätellä kouluun ja kuitenkin pääsevät jo puolilta päivin kotiin. Pitkä viikonloppu tekisi ipanoillekin terää.

Onneksi on ihan vapaa viikonloppu edessä. Paitsi että kun paikallista hevostapahtumalenteria kurkkii, olisi vaikka mitä nähtävää. Katsotaan nyt mihin tässä ehtii. Kohtapuoliin elämää rytmittää erään tietyn pikkutamman follikkelit ja niiden tahdissa sitten rampataan kutostietä etelään, toivottavasti ei niin montaa kertaa ;-) Ja moukan tuurilla osutaan heti napakympiin. Tai siis ori osuu.

Jännitystä elämään, puutarhapuuhat eivät ehkä ihan maksimaalista sykettä tuo. Vaikka kunto kyllä kasvaa.

Nyt alkaa olla ns. pajatso tyhjä, taidan kömpiä petiin.
Iso-J oli jotenkin juuttunut saunaan, minä jo mietin meinaako saunoa maratonin... Ilmeisesti selkälihas oli kirrannut aikamoisen jumin ja koppakuoriaisena oli könynnyt lauteilta alas. Pitääpä kurkata lukeeko hanurissa Helo-oleH

Mukavaa perjantaita ja sitämyötä viikonloppua missä lienetkin.
Sarikalle kiitos pitkästä juttutuokiosta, Nemppa lyö palloa Vierumäellä, sinne respektiä. Tita taitaa olla omimmillaan, puutarhamessuilla ;-)

Lämmin kevättuulen henkäys Karjalan Kunnailta, tuutha sie toistekkii?

Morjens.

Kevättä illassa

Tuosta noin vähän kevätillan sävyjä Torpan mäeltä. Valo, varjo ja illan ihanuus ovat kutakuinniin balanssissa. Ei mistään photoshopista voi shopata aidompia valoja tai varjoja. Ihan hifiniilojen kiusaksi en tällää kuviini mitään lisää. Tuosta rajasin pois yhden myyränkeon ;-) Se sallitaan Torpan säännöissä.

Olipa oikeasti hieno päivä. Auton data kertoi lämpötilaksi jossain vaiheessa +21,5 mutta omat anturit kesken kiivaimman kuokinnan hälyttivät täysiä helleasteita. En tiedä kuka oli oikeassa mutta kevät on kiivaimmillaan. Oujee!!!

Tämä kaippari ei ole mikään bionicle-ukkeli vaan ehta Jokin, löytynyt lammasaitauksesta. Aiotaan säästää ja taltioida osaksi Torpan pitkää historiaa. Aika makea, katsoi mistä kulmasta tahansa. Tuohon oikeaan alareunaan nojailee melkein puhkiruostunut peltinen rikkalapio, se ei kuulu oikeasti kuvioon.

Se, mihin The Thing päätyy, on vielä arvoitus. Ei ainakaan tuohon missä se nyt on. Painaa kuin synti joten saa toistaiseksi turvata Tammelan Kaunottaren asuinsijaa. Ihana valkea syreeni pääsi Torpan multiin tänään, asiankuuluvin juhlallisuuksin.

Se on aina niin sydäntä lämmittävä tunne kun saa oman puun istuttaa oman kodin pihaan  (harmittaa vieläkin se Kanadan Hemlokki joka oli pakko jättää Espooseen...). Vähän niinkuin reviirinsä merkkaisi ;-)

Saatiinhan me tuon Peltiheikin lisäksi Kivimieskin kylään. Kuvassa kuitenkin Peltiheikki toisesta kulmasta.

Kivimies tuo huomenna 10 kuutiota multaa ja ajaa nuppikuormallisen soramurskaa (whateva) pihatielle. Jossain vaiheessa ensi viikkoa tulee vielä nupillinen "jotain" sepeliä sokkelin elikkäs kivijalan puskuriksi.

Meinasi kauppamies aluksi hermostua kun ei heti suorilta älytty kalliomurskeen ja minkälie nollanelosen soraseoksen eroa... Mutta kun suoraan sanoin, että ollaan ekaa kertaa pihatien soraa ostamassa, muuttui asenne suopeammaksi ja saatiin aimo koulutus asiaankuuluvin ohjeistuksin ynnä sisäpiirin vihjein. Ja tehtiin kauppoja. Olipa muuten Kivimiehellä hemmetin hieno Volvo, harvoin näkee moista monsteria. Se ei hyydy hikisimpäänkään sorakuoppaan. Melkein pääsi kateuden ruma peikko päätään nostamaan...

Pikkuisen turhan jännäksi menee tuo jääkiekon peluu.
Ennen oli niin helppo vetäistä pitkävedot matsipäivinä, nyt menee ihan rosvosektorille ja mustapekkahommiksi. Toisaalta ihan hyvä, että näitä mustiahevosia kirmaa kentille -vaikka sitten juutinmaalta.

Sitä minä vaan mietin,  miltä planeelta se Vancouverin jenkkijengi tuli? Se joka niisti Leijonat railoon mennen tullen? Ja mistä alppien rotkosta tulee Kanadaa kurittava porukka? 4-1 Sveitsille, Kanadaa vastaan??? Daah?

Tämä kuva on Titalle ja Tuulalle... saa muutkin huutaa HEP ja kertoa mikä on kyseessä. Ostin Tokmannin tarjouspuntissa. Onko tuo joku saxifraga vai joku matala leimu?

Kotona ollaan vajaalla kokoonpanolla. Iso-J ja esikoinen vahtaavat kiekonpeluuta, pikkujunnu kantoi romppeensa mummolan jätskibaarin ääreen yökylään. Koira sentään jäi kotiin. Oli kyllä ponnekkaasti pyrkimässä mummolan ovesta sisään. Mokoma Juudas.... :-/

Kauppias oli hoitanut myymälään hienon koirankeksien irtsarivalikoiman, sieltä sai kerätä pussukan täyteen hurtanherkkuja ja piskinpurtavia, hinta on vakio, per pussi. Hyvä homma ja koirat kiittää.

Tässä vielä kurkottaa zoomia kohti omppupuun silmu. Ei mene enää kauaa kun pääsen kuvaamaan omenapuun kukintaa *tra-la-laa*

Suoraan sanoen en tiedä miten päin onnesta kieppusin, ikinä ennen en ole oman omenatarhan kukintaa päässyt kuvaamaan. Tuskin maltan odottaa.

Nyt lienee parasta napata nivaska päivän lehtiä mukaan ja hinata bärsse pedin huomaan. Huomenna tulee se kymppikuutio multaa... aion saada alulle ainakin yhden uuden istutusalueen.

Heleätä Helatorstaita kaikille, tutuille ja muutenvaan mukaville.
Nempalle antoisaa golftreenitystä sinne Vierumäen viheriöille.

Huolella pidetyt kirjat

Huoh ja läählääh, nyt on kirjaimellisesti huolella pidetty kirjat, täsmäytetty ja kirjattu taseet. Koko päivän se vei mutta nyt on kaksi sievää pinkkaa valmiina jatkotoimia varten. Ja niitä minun ei tarvitse tehdä.
Viimeisen version kanssa piti takuta oikein antaumuksella mutta sitten selvisi syy... pienenpieni virheviittaus laskentaohjelmassa :-P

Enää en ala amatööritasolaisena veivaamaan moisia hommia. Tehkööt ne jotka hommasta oikeasti leipänsä saavat.

Kukka ahkeruudelleNI ;-)
Pihallekaan en joutanut punnertamiseltani. Äitikulta pyllyili pihankoristeena aamusta alkaen ja sai seuraa Iso-J:stä iltapäivällä. Kiviä siirsivät, maata mylläsivät ja käsittääkseni massiivinen röyhyruusurytö on nyt eliminoitu. Monen muun puuhastelun lisäksi.

Hieno ja todella lämmin päivä tänään ja onneksi jatkoa on luvassa. Pää kohisee pihasuunnitelmia, ei enää puutu kuin aika kaiken toteuttamiselle. Kevät on ihmisen parasta aikaa!

Nyt on oikeastaan ainoa oikea osoite loppuunväsähteneelle torpan tontulle oma peti. Buona notte amici.

Ostaisko angervon??

Hattivatit ja örkit kevätkarkeloissa ;-)
Melko psykedeelisen näköinen tuo (japanin?)ruttojuuren kukkaloisto. Nyt kun kukinta alkaa olla tältä keväältä ns. pulkassa, kasvi ryöpsähtää huimaan nosteeseen ja kasvattaa yli kahden metrin korkeuteen yltävät norsunkorvalehdet. Laitan kuvan viimekesän kasvusta jos löydän tähän hätään. Löytyy ihan loppuosasta, toim.huom.

Varsinaisia hattivatteja tai ainakin ryysyistä päätellen Örkkien kantaäitejä on ollut torpan pihalla bongattavissa tänään useampiakin.

Aamupäivällä siirsin habitukseni kyseenalaiseksi pihankoristeeksi ja aloitin ryöpyttämään vanhaa taistelutannertani. Sitä rusopajupirulaista oli monen päivän pieksäjäisten jäljiltä silti vielä liikaa jäljellä.

Laitan tähän kuvasarjan ja yritän pysyä ytimekkäissä kommenteissa. Tita ja Tuula nyt ainakin edelleen ymmärtävät tuskaani. Muille tämä olkoon varoittavana esimerkkinä.

Kas näin masentava oli lähtötilanne riihen edustalla muutaman tunnin leikkomisen, vesuroinnin ja muun väkivallan jälkeen, kuvaa klikkaamalla pääset likaisiin yksityiskohtiin. Kuka jaksaa katsoa pihallaan tätä:

En kerro kuinka monta tuntia meni, että tähän allaolevaan tulokseen pääsin. Titalle tiedoksi, tänään kuskausvuorossa oli Ellu II, Mummo I oli muissa hommissa... Alakuvassa on sama alue vähän eri kulmasta mutta melkein siivilöitynä mullikko kummiskin. Naapurin töllikin näkyy tuolla peltojen takana. Tuossa seiväsaidan vasemmalla puolella on ängerön viimeinen linnake. Muhevaa mustaa multaa ja mukavan muotoisia kiviä... siitä se ajatus sitten lähti!

Noin, nyt on vyörätty kivirydöstä ekat kuormalliset kiviä "pitämään juurimattoa paikoillaan". Tässä vaiheessa ängerön viimeiseksi tiedetty linnake vielä on paikoillaan mutta vallankaappausideoita on jo tekeillä....

Niin, no sitten iski se grandioosi ja niitä kiviäkin löytyi ihan sikana... ja oli ihan pakko vähän laittaa astinkiviä keskelle väsäelmää.... en tohtinut ihan mersunmerkkiä laittaa enkä toisaalta hippien piismerkkiäkään. Näyttää uffomiehille liian houkuttelevalta. Tuossa olisi nyt mukavan aurinkoinen paikka istutella jotain... vaikka angervoa!! Ellei nyt joltain suunnalta pukkaa parempaa ideaa. Olisi noin 8 neliötä mustaa kuohkeaa istutustilaa vapaana *viheltelee*

Puolustuksekseni sanon, että "muuri" on vielä ihan vaiheessa ja multaakin tulee istutusalueille vähän hiton paljon enemmän. Mutta näihin kuviin ja näihin tunnelmiin tänään hommat jäi. Ja siihen viimeiseen linnakkeeseen tulee valkea sireeni... syreeni, whateva! Valkea ja tuoksuva. Ja ihana. Onko se Holger? Tai joku muu...

Äitikulta hiljentyi moneksi tunniksi muutaman kukkapenkin muinaismuiston ääreen ja tuloksena oli mm. tämä:

Joudun kertomaan vielä, että tuo ruusukulma oli täysin nurmettunut ja iljettävän juolavehnän valtaama turakko jossa ei mustaa multaa näkynyt. Muutaman tunnin aherruksen jälkeen sieltä löytyi mm. akileijaa ja pari muuta kasvustoa joita veikkailemme mm. vanhoiksi orvokeiksi sekä ... tiesmiksi. Ruusu tiedetään viime kesän perusteella vanhaksi ja upeasti tuoksuvaksi "yksinkertaiseksi" tönöruusuksi. Ajattelin tuonne takaosaan ukonhattua tai jotain korkeampaa sinistä ilta-auringossa viihtyvää ja etuosaan jotain pientä kevennystä.
En todellakaan tiedä mitä.

En tiedä millä kahvipaussilla äitikulta ehti tätäkin takapihan tunkioksi luultua rysää tonkimaan. Löytyi tajuton määrä ukonhattua, tarha-alpia ja jotain syysasteria. Kaikki piti pinseteillä kaivaa juolavehnä seasta. Penkin keskelle jos meni seisomaan, putosi vähintään nilkkoja myöten myyrätunneleiden syövereihin *OMG*
Nyt ne ukonhatut tönöttää sievinä taimiriveinä, tuosta on helppo hakea täyttöjä muuallekin. Kiviä tietysti piti vyörätä aluerajojen merkiksi ;-) Tuokin paikka hakee vielä pitkään muotoaan ja lajejaan. Aamupäivän auringossa herkuttelee, sitten tulee torppa väliin. Ihan varjossa ei ole kuitenkaan koko päivänä.

Huoh, nyt alkaa olla melko tattis ja tasaraha saunan kautta punkkaan. Jätin tältä illalta sekä jumpan että fillarikympin väliin. Voisin jotenkin uskotella itselleni tehneeni aika hyvän treenin tänään.

Muuta havaintoa päivän tapahtumista ei oikeastaan ole. Ihan pihalla olin.

Ai niin, tuossa vielä kuva jossa näkee ruttojuuren kasvun vimmaa:

Kohdista katse kuvan oikeaan reunaan, siellä se rehottaa ;-)  Nyt taidan hoippua viimeisillä voimillani saunaan ja jos kunto kestää, päädyn omaan sänkyyn nukkumaan. Lätkänpelaajille maksetaan ihan riittävästi, eli mun EI tarvii oletettavasti kyylätä pelimoraalin perään. Rasmus-Nalle on ihan kingijengi ;-) Läpällä voittivat tänään... On oikeasti vaikeaa kuvitella NHL:n setien katsovan vakavalla naamalla Juuttien kaukaloihin... Mutta joskus pitää katsoa sinne minne päivä ei yleensä paista... -aurinkokin nousee idästä ;-)

Kukkia, kakkuja, käsilaukkuja ja kilokontrollia

Oikein ihanaa Äitienpäivää!!

Nuorempi perillinen (se jota isosisko opetti salaisuuksien säilytykseen löylykauhan avulla) kiikutti aamulla Horentsian sänkyyn. Iso-J kannatteli kahvitarjotinta ja toinen perillinen viekkaan näköisenä lahjakassia. Kyllä minä olin jo 6.27 hereillä mutta kiltisti poistuin takaisin budoaariin kun muistin mistä päivästä on kyse. Ja aivan täysillä nukuin ehtaa unta kun porukkaa paukkasi oven täydeltä onnittelulaulua veisaamaan.

Huoh, kyllä lapset kasvavat ruokotonta vauhtia. Ja miehet harmaantuu ;-)
Oikein hitaalla on tänään oltu, ei mitään kiirettä mihinkään. Vettäkin tuli niin tasaiseen tahtiin, ettei pihahommiin ryhtymisessä olisi ollut mitään mieltä. Johan siinä lapiokin ruostuu kun sateessa työstää... *aieivai*

Mutta tänään sitten tein sen mistä on ollut pitkään puhetta. Otin fillarin ja karautin lenkille. Matkaa tulee reilu 11 km ja aikaa meni tällä kunnolla n. 40 min. Suorastaan kuulin kuinka hyvin turvotetut rasvasolut haukkoivat henkeään ahteriosastolla. Tarkoituksena on näivettää ne säädylliseen kokoon tulevan kesän aikana. Ja mahtua viime vuotisiin farkkuihin.

Tällä haavaa ainoa vaate joka ei ahista ja purista ovat vanhat kammottavat verkkarit. Salihousut ovat niin auttamattoman no-no-no joten pakko tehdä omalle itselleen jotain. Se jotain = joitakin kiloja.

Fillarilenkin ja kokonaisen greipin jälkeen olikin hyvä siirtyä Äitikullan myöhäisen lounastarjoilun ääreen ;-) Paistia ja vihreää salaattia menisi läpi tiukemmankin ravitsemusterapeutin seulasta. Ja ne kaksi kumottua viinilasillista laitetaan ennaltaehkäisevään sydän- ja verisuonitautien hoitoon.

Ja koskapa aurinko lähetti pari viekoittelevaa sädettä pilviverhon läpi, siirryn seuraavaksi venyvissä ja paukkuvissa piharyysyissä takaisin riihen kulmalle. Päivän hartaushetki Ärsyttävän Ängervön ääressä näyttäisi olevan seuraavana päivän agendassa.

Eikös olekin aika hurmaava kesäveska? Ehtaa nahkaa ja kaunista käsityötä. Ja komeasti kukkii.  Ja se on mun!! *iih aah*

Ainahan voi toki spekuloida onko Iso-J nyt oivaltanut käsiveskojen keräilyn taloudellisesti tuottoisammaksi kuin hevosenpidon. Älkää pliis kertoko hälle totuutta -kummastakaan sijoituskohteesta sillä tieto lisää tuskaa.

Nitalle piti vielä lähettää pikkumustat terkut, vallan mainio tuo teidän Plan B ;-)
Voikaatten hyvin ja nauttikaa sunnuntain annista. Suut makiaks!

Kukkia kans

Ohoh, joku pihisti mun päivästäni tunteja... hädin tuskin ehdin tämän vuorokauden puolella päiväkirjamerkintää tekemään.
Enää pitäisi tietää mihin tämä päivä katosi ;-)

Perinteinen lauantain kaupunkireissu vei kylläkin useamman tunnin. Kahdella autolla liikennöitiin kun oli yhteensä viisi tenavaa, mummo ja kaksi muuta aikuista liikkeellä. Ja koira.

Olikin ihan hyvä idea jakaantua kahteen autokuntaan, sain hommattua Äitikullalle orvokit ja kassillisen muita ihanuuksia Tuhatkaunolta. Ja ilmeisesti Iso-J ahkeroi tahollaan... Nuorempi perillisistä, armoitettu hölösuu taisi jo möläyttää huomisen jymy-yllärin. Ainakin siitä päätellen, että isosisko mätkäytti hölösuuta saunassa löylykauhalla hanuriin.

Kuten jo tuolla eilisen kommenteissa taisin mainita, säätila oli haasteellinen.
Kylmää, sateita ja tuulta vaihtelevista suunnista vaihtelevalla nopeudella. Huomenna pitäisi olla lämmintä, huomattavastikin lämpöisempää.

Nyt on syytä poistua takaisin kisakatsomoon, menee jännäksi jääkiekko kun nyt jo näyttää tulevan Rasmus-Nallelta pataan.

Mukavaa äitienpäivää jo ennakkoon, saattaa jäädä huominen päivitys yhtä myöhälle kuin tänäänkin. Etenkin jos sää suosii.

Sitä ihtiään

Karu maa alla angervon...
Tita ja Tuula ainakin ymmärtävät tuskani. Riihen ovien vasemmalla puolella on vuosikaudet rehottanut Rusopajuangervo, varsinainen sikapuska. Ja ettei aika tulevaisuudessakaan kävisi pitkäksi, ovien oikealla puolella on varsin rehevä kasvusto Viitapihlaja-angervoa.

Nohevimmat varmaan jo oivalsivat, että tässä olisi tarkoitus hankkiutua angervoista eroon. Ja päättelyjatkumo kertoo sen, että homma on aika työläs. Juuristo on laaja. Onneksi se ei ole syvä. Mutta se on laaja. Maan pinnassa risteilee noin 10 cm:n patja juuririhmastoa piukassa. Osa on paksuja valtasuonia, osa pienempiä sissiversoja.

Titaa jo päivällä hätäpäissäni tekstareilla hätyytin, oli ihan pakko varmistaa perkaamisen tarkkuus. Että niinkuin siivilöitynä multa takaisin vai riittääkö harattu. Onneksi ei tarvita siivilää *phuuh*
Lohdullista on se, että juurimaton alla on paksulti muhevaa ja mehevää mustaa multaa, eihän tuossa angervon alla ole kasvanut muu kuin angervo.

Päivä oli suotuisa, säidenkin puolesta. Suoraan sanoen pikkuisen turhankin lämpöinen noin hikiseen urakkaan. Mutta eipä valiteta. Taivas meni yötä vasten pilveen ja jotenkin tuntuu nyt siltä että kohta sataa ns. saavimitalla.

Kierretään nyt veistä haavassa, kuvassa sekä osittain perattua maata, juuria että perkaamatonta aluetta. Hiottaa pelkkä kuvan katsominen. Aseina ovat niin rautakanki kantojen veivaamiseen, pistolapio, hara ja terävänä täsmäaseena istutuslapion kärki. Tuo työmaa jäi tänään pahasti vaiheeseen. Piti rientää kaupunkikeikalle. Tuntui vähän oudolta vaihtaa ns. lennossa piharyysyt kaupunkihepeniin.

Vaan eipä ollut turha reissu. Osittain työasioissa erehdyin Iso-J:tä jahdatessani M´s World nimiseen kauppaan ja siellä oli ällistyttävän kauniita laukkuja. Ne vaatteet oli vähän too much mutta laukuissa oli oikeasti kauniita kapistuksia. Tuskin  maltan odottaa älysikö Iso-J yhdistää laukku ja tuleva Äitienpäivä ;-)

En kuitenkaan palannut kaupungilta tyhjin käsin. Autossa tungeksi yhteensä viisi tenavaa. Voi sitä pieruhuumorin ilotulitusta -ja taisipa jokunen tuhnukin naurunkikatuksessa turahtaa... Yksi poika (Julle) ja neljä likkaa ikä 5-12 v *joskus sitä vain tuntee itsensä niin tädiksi*

Onneksi olin tietoinen lapsiluvun väliaikaisesta kasvamisesta ja varannut runsain mitoin ranskanperunoita ja lihapulleroita. Hyvin kelpasi, etenkin kun usutin penskat trampoliinin ääreen puoleksi tunniksi ennen ruokaa. Ottivat myös muutaman Rode & Pole -kierroksen *tädille tuli hiki pelkästä katsomisestakin*

Ja illan kruunasi kolme kuormaa sitä ehtaa ihtiään. Naapurin setä tyhjensi lantapatteria ja ryskytteli peltojen poikki kuorma perässä meidän puolelle. Nyt on kuulkaa hevonsontaa ennennäkemätön keko.

Huomennakin haiskahtaa kaikista ilmansuunnista, lietelantatankit ovat liikkeellä täälläkin. Meidän tiluksia ympäröi (toistaiseksi) kolmelta sivulta rehupellot ja nehän pitää lannoittaa. 

Tänne maalle siis kuuluu linnunlaulua ja tuulen huminaa mutta käsite raikas maalaisilma on näinä ahtaina aikoina hieman venyvä käsite. Niin pirtissä kuin pellollakin. Se karaisee ;-)

Raikkahin terveisin,
Hirnakan torpan täti

Valon voima

Valohoidossa villiintynyt Äitikulta poseerasi pihan kulmalla kutakuinkin tuossa asennossa kutakuinkin koko päivän. Äsken kun pääsin kurkkimaan työmaata, totesin meillä olevan uuden ruusujen istutusalueen. Okei, nyt meillä sitten on käsittääkseni priimoista priimoin paikka jaloruusukokeiluille. Koko päivän paistaa eikä vesi seiso kintuilla missään vaiheessa. Talvella on rauhaisa paikka hyvän lumipeiton alla.

Taustalla on tyrnipuskain parkkipaikka. Jostain niiden takana tulee olemaan aikanaan jonkinlainen liikennöintiväylä hevoshakaan. Luonnollisesti nuo vanhat puhelinpylväät arkistoidaan muuhun paikkaa odottamaan jatkokäyttöään. Ja tuo puinen kompostinkehikko on jo kyörätty pois piiloon.

Tuossa penkissä on nyt kokoelma paikalla jo olleita ja ilmeisen hyvin viihtyviä Nina Weibulleja, Tornedal ja nuoremman perillisen nimikkoruusu. Ja öööh... Sommerwind saa jatkaa suuntaansa aivan vapaasti vaikka maakellarin katolle.

Samaan aikaan torpan ikkunalla ihana Mårbacka jatkaa kaunista kukintaansa. On jo metrin korkuiseksi venynyt vaikka aikamoista avohakkuuta mielestäni suoritin kevätharvennuksen aikaan.

Tämän päivän ansioiksi voitaneen lukea kadonneeksi luullun laskunipun löytyminen. Illalla ohjelmaan kuuluu väistämättä lähtöpainotteista rahaliikennettä.

Sain myös erittain odotetun viestin, follikkelit ovat nyt liikkeellä ja testiorikin havahtui kevään tuoksuihin. Katsotaan nyt jos tästä heti seuraavaan ottiin lähdetään reissuun. Onneksi matka ei ole mahdoton, ajaa sen useampaankin kertaan. Millään en tohdi uskoa, että heti ekalla kerralla natsaa saati tärppää. Mutta onhan näitä ihmeitä nähty -ja tehty ennenkin ;-)

Kiimakierto on kevään merkki ja valolla on voimansa. Luonto herää.

Josta tulikin mieleen, Iso-J on matkalla kotiin. Ei vaikuttanut yhtään pettyneeltä (vieläkään) kun työviikko typistyi yhdellä päivällä.

Viikonloppuna ohjelmassa on runsaasti pihahommia, jos säät sen suinkin mahdollistavat. Eihän säätila ole oikeastaan muuta kuin asenne- ja pukeutumiskysymys. Mutta onhan se ihan älyttömän turhauttavaa möyhentää mansikkamaan paikkaa räntäsateessa.

Aion myös jollain napalmin kesymmällä seoksella räjäyttää taivaan tuuliin ylimääräiset ja täysin ryöstäytyneet angervot. Mulla on  muu visio riihen seinustan kasvillisuudesta kuin ränsistyneet angervotiheiköt. Koetan huomenna räpsytellä lähtötilanteen. Yleensä Ennen-Jälkeen kuvasarjat ovat kaikkein puhuvimpia.

Mikäli käsivoimat, paha sisu ja erinäiset astalot eivät auta, on paikalle kutsuttava maansiirtokone. Tulia en lähde sytyttämään, noita wanhoja riihiä kun ei enää valmisteta. Eikä replikariihi ole oikein uskottava.

Nyt usutan perilliset löylyihin ja koetan saada jotain tolkkua yhteen tilinpäätökseen. Toinen on vielä aloittamatta... onneksi päiväkirja koostuu alle sadasta tositteesta ja tilitapahtumasta.
Moikka.

Vihdoinkin kahden!

Nyt on vihdoin se aika illasta kun voin parkkeerata ahterini kasipallon lailla kulmapesään. Perilliset hätistelty sänkyihin, kanoille laulettu munatuotantoa edistävät iltalaulut ja koira käynyt pellolla kyykkämässä.

Sää oli tänään niin käsittämättömän vaihtelevan epävakaa etten muista moista. Miten voi yhtä aikaa sataa, tuulla, paistaa, pisaroida, lämmetä, olla koleaa ja sitten taas synkentyä? Jos tämä on oikukas toukokuu niin moro, toivottavasti kesäkuulla on kauniimmat kasvot tai ainakin paremmat ilmeet.

Kuva on ihan Titan iloksi, vanha kehno viitapiruangervo tai mikälie ehdottoman moitittava pihapusikko. Antaumuksella sitä on nyt (luvan saatuani) kuritettu kirvein ja kassaroin. Mikäli saan äitienpäivälahjaksi oman pienen puskutraktorin, jyrään mokoman riesakkeen tontin takalaitaan. Syökööt rusakot, polkekoot hirvet!

Kauppareissu oli vielä ihan lohdullinen, lihaa riitti valittavaksi saakka ja pakasteenahan saa kaikkea biisonista kenguruun. Niin että lakkoilkoot rauhassa. Kauppias hoitaa  homman.

Kreikkalaisten lakkoilua en ihan yhtä kannustavasti jaksa ajatella. Tai eihän se nyt ehkä tavallisen Georgoksen ja hänen viiksekkään rouvansa vika ole että hallinto on mätä. Mutta silti, jopa meikäläisen ekonomistin taidoilla ja tietämyksellä vähän yskittää nykymeno. Kunhan eivät nyt koko maata polttaisi lakkoriehunnoissaan. Voi tulla vähän ankeampi kriekkulan reissu maisemien puolesta sitten joskus.

Jos ylemmässä kuvassa pönöttää ilta-auringosta iloiten viitapiruangervo, tässä söpöilee pekoninpinkki begonia.

Nyt, ystävät hyvät ja tuttavat kivat Hirnakan torpalla ehtoisa emäntä hylkää bloggarinurkan ja rojahtaa toviksi sohvalle. Ihana hämärä, pehmeä sohva, lasi viiniä ja Tuure. Tuure Kilpeläinen.

Kyllä, minulla on uusin levy enkä kylliksi saa sulosoinnuista.

"Kanna mukanasi unelmaa, sille pieniä lantteja heitäKanna mukanasi unelmaa, sillä unelmat kantavat meitä
Kanna mukanasi unelmaa, älä sen laulua peitä
Kanna mukanasi unelmaa, sillä unelmat kantavat meitä"

Keskeneräisenä lojuva Kajsa Ingemarsson yrittää kitistä jotain mutta nyt rulettaa Tuure. Menköön Kajsa terapiaan ;-)

Mukavaa illanjatkoa. Hippa! *läps*