Tänään näkyi tähtiä ;-)

Että osaa olla kaikkensa ulkoilmaelämälle antanut olo. Autuas.
Aamukahvit sain nautiskella pihan keinussa ja seurata kanatarhan touhuja, siellä olivat rouvat rampilla jonossa odottamassa ulospääsyä. Ja kauhealla hosulla ja tohotuksella sitten marssivat päivän hommiin.

Yllättävä kaupunkireissu siirsi iltapäivän tähtitapaamista *tyrsk* tunnilla. Mutta reissulta toin tänne yhden lapsen, kaksi kasvuturvepaalia ja yhden vikkelän borderipojan juoksemaan. Lapsi ja koira on jo palautettu oikealle omistajalleen.

Nelisen tuntia ärrieriähinää ja järjetöntä kaahausta pihalla takaavat Nasselle makoisat yöunet.

Päivän tähtitapaamiseen lähdin oikein luottavaisin mielin. Ajatuksen siemen näytti uppoavan melko otolliseen maaperään. Pikkuisen kun vielä työstää, voidaan odottaa varsin kannustavaa lopputulemaa. Ja päästään sitten niihin varsinaisiin siemenhommiin. Eräänlaisia kevätkylvöjä siis suunnitteilla. Pidemmän kaavan mukaan idätellään ja katsotaan millainen taimi sieltä ilmiintyy, joskus. Ehkä. Jos tuulet ovat suotuisat. Ja miksipä ne eivät olisi kun näin päättömästä suunnitelmasta on kysymys?

Mutta annetaanpa Iso-J:n ensin keksiä ja oivaltaa asian edut. Se on sitten niin kiva päästä toteuttamaan miehen kuningasideaa ;-)

Äitikulta työsti tänään oksasaksien ja sahan kanssa pihan pensaita. Lumipalloheisi sai oikein tyylikkään muotoilun alimpien oksaturjakkeiden osalta, pari ruusua nuorentui roimasti eikä saksilta tainnut säästyä syreenitkään. Valkoinen syreeni on hankintalistalla.

Nuorempi perillinen on nyt kipeänä joten kiertävästä pöpöstä taitaa olla kyse. Nuhakuume ja järjetön limainen yskä, aivan kuin raskasvetoruuna yskisi.

Nyt tämä raskasveto suuntaa kohti saunaa. Lupailin kyllä Hannalle niitä kanala-asioita tässä osiossa mutta jäänee huomiseen. Ja Hannahan on toki tervetullut piipahtamaan tänne katsomaan...

Laidunkausi BBQ

Sellaisena aurinkoisena Huhtikuun lauantaina jolloin aamu on lämmin ja enteilee lämmintä päivää, ei ihmiskurja voi olla naama nurin. Eihän? Silloin paluumuuttajalle tulee huima tarve päästää eläimetkin nauttimaan vapaudesta. Ja koskapa emme ole kettutyttöjä (paitsi Nasse) päätimme vapauttaa kanat.

Koppileiritys loppui ja laidunkausi 2010 alkoi:

Lauman vanhin rouva (virkäiältään) marssi ulos, huomatkaa tyyli viimeiseen saakka: sääri ojennetaan kunnolla, Sanelma Vuorrekin (RIP) ilahtuisi tästä eleganssista. Marskin marssilla rouvat ISA Brownit askelsivat juhlallisissa tunnelmissa ramppia alas.

Siitä olikin melko luontevaa jäädä odottelemaan kanojen ulosmarssia ja nojailla haravan varteen kevätauringon helliessä kalvakkaa naamaa. Koira otti kanasten ulosmarssin erittäin tärkeänä turvaamistoimena ja partioi häntä tanassa tarhan aidan viisaammalla puolella.

Hurjan nopeasti tuli siistiä jälkeä takapihalla, märät salavanlehdet ovat toki painavia mutta kuivahtavat tosi nopsaan lämpöpenkkien pohja-aineeksi.

Urho Kukkonenkin ilmiintyi rouvain jäljessä ulkoilemaan, olli kovin kovin tohkeissaan -ja kaipasi ilmeisesti aurinkolaseja kun hakeutui rouvain taakse ;-)

Mikäpä olisi parempi päätös laidunkauden avajaisille kuin grilliparty? Eiväthän mallorcalaiset pikkuperunat suinkaan vedä vertoja kotimaiselle Siiklille mutta herkut herkkuina ja tänään syötiin kuitenkin Weber-menu. Eihän se lammaskaan ollut kotimaista... sitkistynyt matkalla.

Grillivire on kuitenkin kohdallaan ja paranee tästä, vappuna ote on jo huomattavasti ammattimaisempi. Niin grillaajalta kuin grilliltäkin.

Kanaset piti nostaa rampille ja tyrkkiä luukusta sisään, sellainen pulina ja tohina kävi iltahämärään saakka tarhan puolella. Mutta nyt on rouwasväki nukkumassa ja odottaa huomista puuhastelupäivää aivan yhtä innoissaan kuin  mekin.

Nyt ihastuttava velvollisuuteni on kirmata pihasaunaan, sekin otettiin talviteloilta käyttöön. Kesäsesonki on niin aloitettu. Ja sesongin avajaisilta on erittäin otollista aikaa erinäisten projektien läpirunttaa... neuvotteluille. Ja nyt ne peukut pystyyn, joka iikka...!!!

Tässä viikon kaunein rivi, ei se ihan seitsemän oikein ole mutta onpa aika hauska muuten. En olisi vuosi sitten uskonut, että tämänkin hauskuuden saamme kokea. Siistiä.

Seuraavaksi pääsee ääneen Pihasaunan Löylynhenki, hiljennymme kuulemaan....

Sopivasti sekaisin

Sissos kun tämäkin päivä on suorastaan liitänyt. Torpan kellot ovat saletisti eri aikavyöhykkeellä kuin muualla maailmassa, täällä tunti tuntuu minuutilta.

Noh, tekevälle sattuu ja tapahtuu ja onpahan sitten jotain mitä vanhana kaiholla muistella. Nyt vain tuntuu niin monta asiaa tapahtuvan yhtäaikaa että ei oikein hahmota kaikkea.

Vaan lieneekö tuo tarpeellistakaan aina kaikkia elämän käänteitä tajuta. Pääasia on, että homma pysyy kuitenkin hanskassa ja hanskat hallussa.

Iso-J on matkalla kotiin ja kotkan oletettu laskeutumisaika on kutakuinkin tunnin kuluttua. Bastua on turhan aikaista vielä viritellä tulille, menee vain turhan kuumaksi. Ja tänään tarvitaan leppoisat löylyt, meillä on viikkopalaveri saunanlauteilla ja esityslistalla Iso Hankinta. Eli Projekti. Lienee liian läpinäkyvää hakea Gulffilta pakastekuivattu saunavasta... Valitettavasti omavaraisuusaste ei ole saunavastojen suhteen vielä lähellekään hyvällä tolalla.

Luotan Iso-J:n lempeen, rakkauteen ja huumorintajuun. Ja riskinsietokykyyn ;-)

Eilisestä Speedy-Hyenasta ei ole tänään näkynyt merkkiäkään. Wanhan sielun viisaudella ja tyyneydellä koira istuksi pihatiellä. Sateessa. Odotti arvetenkin, että lätäkkö ympärillään laajenee ja sulamisvesi kuljettaa koiran kohti uusia, huimia seikkailuja.

Ilmeisesti villahousut kastuivat ennen tulvanhuuhtomaa joten terrierin tarmolla hän pyrki mummolan ovesta sisään. Missä keksi, siellä Nasse. Ja tuo koirahan on onnellinen kun parrasta löytyy vakiomäärä pullanmuruja.

Huomenna alkaakin yläkerran remppaus pienimmästä makuuhuoneesta alkaen. Jahka näistä pintaviilauksista selvitään, toivottavasti ennen ulkotyökauden alkua, on torpan sisärempat toistaiseksi tehty. Keittiökaapistot, märkätilat ja vessa saavat vielä kelvata tuommoisenaan. Ehtaa kasariretroa ;-)

Pihahommien ohella intressit lampolan muodonmuutoksen suhteen kohoavat potenssiin tuhat. Onneksi ei ole vielä minkään valtakunnan kiire. Hosumalla ei hyvä tule.

Ja näin sitä sitten siirrytäänkin viettämään perjantai-iltaa. Vietä viisaasti sinäkin.
Laitoin muuten tuohon profiilitietoihin sähköpostiosoitteen. Sitä kautta saa laittaa privaattia meiliä. Sarika voi laittaa kommenttinsa sitä kautta, tuo kommenttiruutu ei todellakaan aina toimi. So sorry :-/

Sillälailla, moi!

Metsäsika vs. Hyena, mutasarjan puskaravit

Kuvien karua kertomaa... tuossa kuvassa on todellakin Nasse, the Super Sonic -koirani. Piskikulta jolla elävässä elämässä on kaikki neljä kuljetinta. Nyt ne ovat sporttivaihteen päällehirttämisen vuoksi käsittämättömässä nipussa jossain mahan alla. Varsinainen Roger Rabbit :-)

Ja kutakuinkin samalla vauhdilla on omakin päivä tänään kulkenut. Jossain käänteessä ehdin kahvia hörppimään henkeni pitimiksi mutta muuten piti mukavaa kiirusta. Työntäyteinen päivä ja nyt voi erittäin hyvällä omalla tunnolla hengähtää tupatarkkailijan tuolissa.

Onneksi sain tuon Nasse Hyenan ja Bob Metsäsian kisat ikuistettua. Valitettavasti äänet eivät tallennu, siinä oli ähinää, sorkkien kopinaa ja kaikenlaista läiskettä kun poikakullat päästivät höyryjään. Nasse on aivan ylivoimainen nopeudessa ja ketteryydessä, sen siitä saa kun treenaa hevosten kanssa.

Rottapirulaiset ovat sitten kärsineet tappion ja nielleet häviäjän katkeran kalk... pinkin syötin. Pariin päivään ei uusia kaatoja eikä syöttikipoillakaan enää herkutella. Väki vähenee mutta pidot ei parane.
Nyt täytyy löytää ideaali ratkaisu kauhun tasapainon ylläpitoon.

Rusakonryökäleet ovat maistaneet myös huolella verkotettuja tyrnipuskia *grrrr*
Kurkkasin uteliaana pulleiden silmujen tilannetta ja mitä löysin, törkeän röyhkeästi napsittuja oksia. Luotan kuitenkin tyrnin suhteen kahteen asiaan: 1) se on sitkeä kasvi b) Tita trokaa jatkossakin sixpackeja. Deal?

Iso-J soitteli äsken byroolta. Pakko painaa pitkää päivää... onneksi pääsee huomenna kotiin.
Nita, Tita ja Tuula ovat lisäksi saaneet privaattipostia.

Chileistä on vieläkin hieman kirvelevät muistot, mutta myös monet naurut. Etenkin Tuulan nuoruusmuisto on vertaansa vailla, käykääs kurkkaamassa eilisen kommenteista ;-)
Joka tapauksessa myös kahta sorttia Habaneroa on nyt peitelty multaan, vain viiden siemenen voimin per roisto.

Tässä vielä lopuksi Sikajuoksun voittaja ja palkinto, My little Dude. Tuima ilme ponilla, voittajalla ihan normihomma tuo älyvapaa huohotus ;-)

Se olis sitte niinku tässä, tsat-tsat-saa ja moikka!!
Rentohenkistä perjantaita kaikelle kansalle.

Kaikenlaista, Aye Caramba!

... Tosiaan, kaikenlaista sitä yhden ihmisen tuikitavalliseen päivään osuukin. En nyt lähde ihan tarkkaa lokikirjaa kertomaan, laitan vain ns. isoimmat asiat.

Tämmöinen ihana, kauan kaipaamani kaveri löysi torpanmäelle tänään. Ikkunan (joo joo, on se pesemätön) läpi paparazzattu otos ei paljoa kerro, mutta ehkä olennaisen.

Touhua ja tarmoa oli rastaallisen verran eikä se ole ihan vähän. Pupunpapanat saivat kyytiä kun lintunen myllisti omenatarhassa kaikella tehollaan.

No sitten sellainen Älä Toista Virhettäni -tarina, eli opetuksellinen osuus alkaa.

Tuli eilen hätä niistä chileistä. Koskapa vanhat chilisiementen varastoni ovat muutossa luiskahtaneet samaan mustaan aukkoon kuin Pääsiäiskoristeet, jouduin tänään hankkimaan uudet. Siis ne chilit.

Yksi siemenpussihan ei suurudenhullua kasvituhertajaa tee onnelliseksi. Pitää olla paljon, paljon, paljon.
Kaupan heviosastolta löytyi hieno lajitelma erilaisia chilejä. Semmoinen mukaan ja hommiin. Kuuden erilaisen chililajikkeen edustajat avasin, erotin siemenistään ja laitoin kuivamaan sekä itse hedelmän että siemenet. Tottakai näpräsin koko homman paljain käsin. En kerro mitä suustani pääsi kun kyhnytin epähuomiossa silmännurkkaa kolmannen chilin aikaan. Ja vaikka kuinka yritin pitää näppini kurissa, minua kirveli ja kutitti aivan järjettömästi, korvanlehteä, korvaa, nenää, ikeniä, silmiä ja sormenpäitä.

Tässä vielä googlen löytämää faktaa:
"Yksi hiukan huvittavakin käytännön varoitus liittyy kaikkein tulisimpiin paprikoihin. Jossain nähty kehotus suojakäsineiden käytöstä ei ole vitsi, vaan täyttä totta. Esimerkiksi Habanero on kaikissa muodoissaan niin käsittämättömän väkevää, että sen paljain käsin käsittely voi aiheuttaa parhaassa tapauksessa pientä poltetta iholla, pahimmillaan melkoiset tuskat silmissä tai muissa aroissa ruumiinosissa. Syytä on muistaa sekin, ettei kapsaisiini lähde iholta pesussa, edes saippualla. Murenna Habaneroa sormin tänään - varo hieromasta silmiäsi moneen päivään! Myös wc:ssä on syytä olla varovainen, ellet halua aivan uusia mielenkiintoisia kokemuksia..."
Lähde: http://www.saunalahti.fi/thietavu/Chili/C_Info.htm

Voin kertoa, että erittäin mielenkiintoisia kokemuksia on tänään koettu... kiitos Habaneron ja miedompien kumppaneidensa. En viitsi kertoa, että mulla oli suojakäsineet siinä vieressä pöydällä. Mutta eivät ne etänä toimi... :-/ Caramba!!! *##§*¤&!!*

Chilisessiosta uutta potkua saaneena (kirjaimellisesti) lähdin illansuussa toimittamaan (kera kiivaan kutinan) Hassen luennon kuvasaalista paikalliselle hevostilalle (yhdelle niistä). Eikä tarvinnut edes pyytää esittelykierrosta tallissa, semmoiseen oltiin jo varauduttu *aploodit* Ja kyllä, näin hyvän joukon hurmaavia nuoria hevosia, uljaita oreja ja tiineitä tammoja. Ja iki-ihania ruunanretaleita. Samalla tuli paljon uutta tietoa Torinhevosista.

On se vaan aina niin valtavan avartavaa kuulla asiaan oikeasti perehtyneen ja kokemuksista nöyrän ihmisen puhetta hevoskasvatuksesta. Vetistävin silmin minä kierrosta kävelin, erehdyin hieraisemaan silmiäni. Vaan eipä ollut ekakerta kun hevosta katsoin vesissä silmin...

Jotenkin se kierros päätyi siihen, että löysin itseni yhden nelivuotiaan ensanominkärotuisen boksista. Olisi tilausvarsan paikka... Voi vehje, samoja oreja olen itsekin joskus kelaillut käyttäväni jos sopiva tamma kohdalle sattuisi.

Eipä asiasta tällä haavaa enempää. Onhan se hyvä tietää missä mitäkin on. Kieltämättä talliremppasuunnitelma sai vauhtia. Hyvin olisi aikaa laittaa paikat viimeistä naulaa myöten kuntoon. Urakkahan on aloittamista vaille valmis.

Yritin lievittää chilikutinaa saunassa mutta edelleen sormenpäitä kihelmöi. Oli muuten työ ja tuska hillitä näppinsä tallikierroksella, en todellakaan halunnut viattomille hevosparoille siirtää oman tyhmyyteni tulosta ;-)

Tänään on ollut tervetullut sadepäivä. On niin helppo hengittää kun siitepölyt, itiöt ja muut ilmaa pilaavat partikkelit liiskautuvat sateen mukana maahan. Ja lunta on enää isoimmissa kinospaikoissa.

Tita ja Tuula ainakin tietävät heti mikä tuossa kuvassa pinnistelee pintaan. Helleborushan se heräilee talviunestaan. Vieressä uinuva lajitoverinsa on vielä talviunesta tokkurainen mutta kenties tuosta vielä kukkiva Jouluruusu tulee. Aina on toivoa.

Pannaas vielä väriksi välimerellistä tunnelmaa. Bougainvilleassa alkaa olla väriä. Ilmeisen hyvä talvehtimispaikka tuo meidän telkkarihuoneen länsi-ikkuna.

Nyt on korkea aika perehtyä pikaisesti fyllin antiin ja sen jälkeen ojentautua piikkimaton kautta Nukku-Matin haltuun. Opettavainen päivä, monessakin mielessä.

Nitalle laitan meilaten pari kysymystä -tiedät kyllä mistä ;-)
Hevosasioissa etenkin better safe than sorry...
Osa ei-julkisista lukijoistani kuuluu nimittäin siihen viheliäiseen kansanosaan joka on ennenkin tiennyt asiani paremmin kuin asianosaiset itse joten he voivat jatkaa valistuneita arvauksiaan edelleen, ihan keskenään ja issekseen. Kiusa se on pienikin kiusa, saati sitten hevosenkokoinen.

Kaikille kuitenkin tasapuolisen ihania unia ja oikein reipasta torstaita. Minulla huominen on kiireinen päivä. Jää blogimerkinnät mahdollisesti väliin. Katsotaan nyt.

Verokarhun kaveri

Tänään olikin historiallinen päivä, tavallaan. 

En muista koska olisin viimeksi kamppaillut henkilökohtaisen veroilmoituksen kanssa. Siitä on pakko olla kauan.

*kuka kumma kiidättää aikaa säädyttömän lujaa eteenpäin*

Joka tapauksessa, tänään eteeni pelmahti kirjekuori. Olihan se tuolla jossain puutarhakirjojen ja -lehtien seassa pyörinyt jo jonkin aikaa mutta vähemmän tärkeäksi luokiteltuna se oli saanut rauhassa ajelehtia. Kunnes tänään ajelehti silmiini. Ja kuinkas ollakaan, palautuspäivä tänään.

Eihän siinä sitten muuta kuin nimi paperiin ja kuoreen.

Jossain vaiheessa mieleen kuitenkin hiipi ajatus "liian helppoa". Palasin nöyränä tutkimaan lomaketta tarkemmin. Ja just niin. Sieltähän puuttui vaikka sun mitä. Matkakuluselvitystä ja kiinteistöveroilmoitusta ynnä muuta OI MIKSI?!OI MIKSI?! -tragedialuokiteltua aineistoa. Julmalla vaivalla pitää sinun verotettavan omaisuutesi ilmoittaman...

Eipä aikaakaan kun homma alkoi selkiintyä. Pian se oli suorastaan kristallinkirkas. Netti on tunnetusti tietoa pullollaan ja verottajan omilta sivuilta löytyy kaikki... paitsi täydelliset ohjeet veroista laistamiseen.

Sitä minä vaan tässä mietin... kun sitä tietoa meistä, muista ja naapurin kakruista on netissä lukuisissa tiedostoissa, miksei ne automaattisesti toimi synkassa ja päivitä toisiaan? Niinkuin nyt nämä minun viimevuotiset kiinteistökauppani. Siis se yksi. Onhan se nyt aivan syvältä soittimesta, että minun pitää täyttää se lomake nr. 3, myyjä täyttää lomakkeen nr. 3 ja kaikki tieto on jo x-kertaa ilmoitettu verottajalle. Siellähän ne ovat jo kiinteistöverotuksen väen karhunkäpälien ulottuvilla. Helppoahan se luulisi olevan lämäistä kiinteistöverolippuihin uusi nimi ja lykätä postiin. Osoite kun ei muuttunut. 

Minä olenkin ihan varma, että meistä ressukoista veroilla riivatuista on jokin tunnollisuusrekisteri. Vähän niinkuin äyrikuninkaista. Siellä ne varmaan katsoo, että muistaakos se Mutasen leski nyt ilmoittaa kaikki osuuskaupan osinkonsa.... ne kaikki jotka jo ovat kirjoissa ja kansissa suorasiirtoina tulleina.

Ohhjoijaa, kunhan rutkutan. Kuori on jo Posti-Pekan hallussa, skannatkoon, höyryttäköön tai tehköön mitä lystää. Hupia siitä ei ole kelleen. Mutta verottajalle toivottavasti kaiken vaivannäköni edestä tarpeellinen. Ja kohdelkootkin kunnioittaen. Ettei kukaan kesähessu rötvi batteryroiskeilla!

Velvollisuus on nyt tehty. Seuraavaksi pääsen varmasti täydentämään luomustani. Ja tekemään lisäselvityksiä. Toisinsanoen todistamaan jo kertaalleen ilmoittamani asiat oikeiksi ;-)

Kevät harppasi tänäänkin roiman loikan eteenpäin. Kanarouvain koppileiritys päättyy varmaankin jo loppuviikosta. Saas nähdä onko Sirkulla silloin yhtä tuima ilme kuin viimesyksynä räntäsateiden aikaan.

.

Tässähän nämä tältä päivältä. Rottapirulaisia ei tänään jallitettu yhtään, toivottavasti muuttivat leirinsä jonnekin muualle. Iso-J on matkalla etelään, pitkin hampain ja uloke otsassa lähti lainamondeolla taipaleelle. Ääsmaxi on pajalla *paljon puhuva huokaus*

Huspois laiska hommiin... menen siis.

Kukkuluuruu...

Ihana auringonlaskun hetki ja kuten kuvasta näkyy, omenatarhaan pääsee aivan pian käppäilemään suht kuivin käpälin.

Pitkästä perjantaista vähän venähti päivitysväli mutta kaikki on oikein hienosti, elkää ystävät hätääntykö. Ja ootte kyllä tosi ihania *hali*

Lauantaiaamuun sekä minä että vanhempi perillisistä herättiin aika huonossa hapessa. Junnulla kuumetta ja piikkilankakerä kurkussa, minulla vain lämpöä ja kaktuksen poikanen. Olo oli kuitenkin sen verran kehno, että päätettiin näyttää edes perillistä terveydenhuollon ammattilaisille. Ja kuten jo aiemmin olen ylistänyt, kyllä täällä saa veroroposilleen vastinetta. Vajaassa tunnissa selvittiin jonotuksista sun muista toimenpiteistä mitä nieluviljelyn ja pikatestin ottamiseen päivystyspolilla tarvitaan. Aika hyvin, Pääsiäisruuhkaksi ;-)

Siitä se idea sitten lähti, laiskanlomasta ja nettivapaasta. Nykäisin piuhat irti ja keskityin perhe-elämään ja puolikuntoiseen elpymiseen. Välillä toki kävin opastamassa *hehheeheh* isompiani mitä pihalla kantsii tehdä. Minut tuijotettiin takaisin sisään. Aika niuhottajia.

Iso-J on löytänyt jo 9 rottapirulaista, vainajina. Ja se on hyvä se. Ihan kaikkiahan ei toki löydetäkään. Katsotaan nyt loppuun saakka, täällä ei rotat hillu.

Mukava asia on se, että Iso-J ilmoitti lampolan muutostöiden talliksi (ja kanalaksi) alkavan mahdollisimman pian. Ei ehkä tarvitse kertoa, että nuorempi perillinen piirtää tallipiirustuksia täyttä höyryä, versio 86.4 tai jotain vastaavaa.

Hyvin suunniteltu on arjessakin toimiva joten antaapa pikkulikankin pistää ajatuksia paperille. Me sitten aikuisten kesken jalostamme kaiken täydelliseksi kotitalliksi *eheh-ehe*

Tänään saatiin Satu T ja Olli visiitille, ei ole helppoa viritellä Äitikultaa nettimaailmaan. Siinä pitää saada parametrit just millilleen kohdalleen että linkit pelaa.Ei oo helppoo ei. Ikuisena optimistina uskon, että kohta meillä on torpan mäellä semmoinen verkko että kyläkin pimenee ;-)

Kuten kuvista hyvin ilmenee, kevät edistyy huimaa vauhtia. Sulamisvedet jäävät seisomaan autotallin ajotielle koskapa ojat ovat tuhannen täynnä. Ja ne ovat kunnan ojat, ojanperkuuta luvassa ensi kesänä.

Titalle pitää vielä erikseen ihan etusivulla nyt sanoa, semmoinen sininen olisi kyllä valtavan ihana!!!

Nyt pitäisi jotenkin asennoitua siihen viiltävään faktaan, että arki alkaa tiistaista, Iso-J häipyy etelään ja minulle jää myös rottasodan etulinjan taistelut. Kiireinen viikko... onneksi se on jo maanantain osalta melkein valmis.

Palataan taas, kiva kun kävit, nähdään taas.

Pitkäperjantai

On niiin kevät, ei mitään rajaa. Lirisee ja lorisee ja torpan mäen pinnalla on vesipatja ;-)
Koirat nuhjaavat sisällä koskapa litimärkä nurmikko lentelee taivaan tuuliin kopisevien koiransorkkien kaahailuissa.

Ihan ensimmäinen pihatyö onkin sitten polkujen ja pihan kulkureittien salaojitus, pohjustus ja soraaminen. Muutama polku kaipaa astinkiviä, osa vaatii soraa. Täytyy nyt miettiä vielä.

Takaovelle ei kannata peruuttaa autoa märänmaan aikaan ;-) Järjetön velli jäi jälkeen...
Ihan vakavissaan ollaan harkittu pitkospuiden käyttöönottoa, on nimittäin useita senttejä vettä.

Pulkat, sukset ja muut talvivempeleet on nyt siirretty varastoon. Kahlasin aittaan tutkimaan ruukkuvarastoja ja ihmettelin pälvipaikkojen salamannopeaa laajenemista. Kohta pääsee leikkaamaan vattupuskia!

Paisti uuniin ja takaisin aurinkoon *tra-la-laa*
Rauhallista pyhäpäivää!

Kiirastorstai

Torpalla kaikki hyvin. Patsymummolle buukattu toinen aika, kissatohtorille. Mummokissa istuu sinnikkäästi kuljetuskopassaan ja odottaa reissuunpääsyä :-)

Mikä kevätpäivä!! Ehdottomasti kevään lämpimin, varjossa meni +10 rikki. Lumi on ihan pelkkää sohjoa vaan, pakkaslumi onneksi sulaa nopeasti vaikka sitä aika masentavat määrät ehtikin tulla virallisten talvikuukausien aikana. Pari tämmöistä päivää ja meillä on piha lumeton. Mutta aivan järkyttävän märkä. Eihän maaemo jaksa kaikkia sulamisvesiä kerralla kitaansa niellä. Onneksi tuulikin haihduttaa. Ja onneksi tuuli on lämpimän puolella.

Täytyypä muistaa seurata miten tall... eiku lampolan takapuolella lumet sulaa ja mihin vedet kertyy. Se tieto on kullan kallis kun siellä erinäisiä muutostöitä värkätään. Ja se nyt vaan on tyhmää laittaa kulkureitti vetisimpään kolkkaan.

Aamupäivällä mahtui vielä hyvin kauppaankin eikä minkäänlaisia ruuhkia ollut oikeastaan missään. Äitikulta pääsi shoppailemaan ns. ajatuksen kanssa.

Minä latasin ääsmaxin perään kananrehua ja purua, Iso-J:lle napsahti ikävämpi nakki hoitaa omien ruokaostostemme teko näin iltaisempaan aikaan *sä aina tartut tikkuun lyhimpään*

Yksi asia on tässä Pääsiäisessä paremmin kuin ikinä ennen. Meidän ei tarvitse matkustaa ruuhkassa mihinkään. Voihan se olla, että tulevina vuosina ryysitään Levin tai Ylläksen ruuhkassa koko perheen voimin. Mutta aika epätodennäköistä se on. Torpalle kun on päästy, ei täältä raaski reissuunkaan lähteä.

Saas nähdä ehtivätkö nuo helmihyasintin tintit kukkimaan pyhien aikana. Mutta kyllä kelpaa kukinta arkenakin. Sitä paitsi meillä on vielä yksi ritarinkukka ahkerana, komeasti kukkii ;-)

Tässähän ehtii ennen auringonlaskua vielä potkimaan kinoksia. Ihanaa!!

Paikka auringossa

En ollut uskoa silmiäni kun katsoin aurinkoisen puolen lämpömittaria, +19 ja täysillähän paistaakin.
Varjossa näyttäisi olevan +8 joten eipä ihme, että pihatietä pitkin lirisee pienet purot. Tervemenoa talvi, alamäkeä pitkin ojaan.

Paljasta maatakin on näkyvissä, tuo kuva takapihan puolelta. Auratuilla alueilla pääsee kohta haravoimaan.

Iso-J teki tänään pikareissun Ouluun. Vähän hirvitti päästää miestä matkaan, Liminka kun on turhan lähellä. Ja sieltä Limingasta olisi karvaista kaveria tulossa tänne niin paljon kuin otettaisiin. Niitä vuohia nyt aluksi *painaa jarrua ja kovaa*

Ei kuitenkaan aio pysähtyä aakkosasemaa kummemmalla joten vuohituliaisia en onneksi saa. Hyvä hyvä.

Enkä muuten ole ollenkaan vakuuttunut, että vuohenryökälettä tahtoisin tänne ollenkaan. Nehän rymistelee ihan estottomasti missä vaan, terrorisoivat sarvillaan rakenteita ja syövät vaivalla kasvatetut yrtit. Pitäisi olla nupo ja leikattu. Ettei haise pukille ;-)


Rottasodassa uusia voittoja. Yksi niskansa ratkaisevan vaikeasti nyrjäyttänyt roikale menetti henkensä. En koske siihen kepilläkään joten Iso-J voi poistaa saaliin kunhan kotiutuu. Myrkkysyötit näyttävät maistuvan joten  kohta Neville Noutaja ahkeroi rottayhteisössä uutterasti.

Hyvänkokoisia silmujakin löysin. Yhtään en muista mikä puska kyseessä. Riihen ja kanalan välillä tuommoinen kasvaa ja silmut ovat aika eläväisen näköiset. Pitää yrittää dokumentoida pihan kasvustoa, eihän sitä muuten voi muistaa mitä täällä oikeastaan jo on.

Ai joo, on tuossa rottasodassa ja kemiallisessa sodankäynnissä puolensa. Nyt kun koiran turvallisuuden vuoksi pihalla hengailu on erittäin rajoitettua, pitää lähteä kävelylle. Eikä se todellakaan tee pahaa talven turvottamille rasvasoluilleni.

Vähän tylsäähän se on tarpoa samaa tietä eestaas mutta kevään edistyessä pääsee metsäpoluillekin. Sitä paitsi oli tosi keväinen fiilis tökätä superstarit kuljettimiksi ja painattaa asfaltti ropisten eteen päin.

Äitikulta paistoi karjalanpiirakoita ja jo syötyjen takia tulen kuluttamaan tossunpohjia vielä monta kertaa ;-)
Nyt on oikein oivallinen hetki ottaa keppi ja lähteä tekemään kurapuroja pihatielle, perillisetkään eivät ole häiriköimässä, äiti saa leikkiä kuraleikkejä, JIPPII!!

Paljon onnea Iso-J

Tänään on kuulkaas Iso-J:n syntymäpäivä.
Korrektina ihmisenä en paljasta kertyneiden vuosien määrää... on se kuitenkin kunnioitettava lukema (miten helkkarissa mulla on jo ihan setä-ikäinen mies??).

Juhlan kunniaksi pihlajaan lehahti närhi. Kuvia on vähän picasassa kopeloitu. Nähkääs kuvasin tuvan ikkunaklasin läpi ja pesuahan ikkunat tähän aikaan vuodesta jo pyytävät. Huutavat. Okei, ääntä pitävät sen verran kovaa että pakko on vissiin (alimmat) ruudut pesaista.

Kuten jo eilisen kommenttiruutuun aamulla yököttelin, rottasodan ensimmäinen vainaja on todennettu. Kohtuullisen heikkoon happeen oli rottajuniori mennyt, hieman piti avustaa että loputkin hengestä lähtivät :-(

Ensimmäistä kertaa kananhoitajan lyhyessä historiassani menin huoltokeikalle agenttityyliin. Kaalinkerä oli iskuvalmiina ja vesiämpäri toisessa kädessä. Varmistin lattian, katon ja selustan ja tsekkasin ns. kuolleet kulmat ennenkuin astuin eteisen kynnyksen yli.

En todellakaan halua mitään niin traumatisoivaa kokemusta kuin Nitalle on ehtinyt tulla. Joten kauralaarinkin läpivalaisin maglitella kahteen kertaan ennen kuin kaapaisin viljat kauhaan.

Haettiin kaupunkireissulla synttäriskumpan sijasta rotanmyrkkyä. Joku hätäisempi voisi nyt päätellä parisuhteemme tilasta jotain hälyyttävää. Ei hätää ystävät.

Ihan yhtä hmmmm.... ööööh.... yhteenkuuluvaisia ollaan kuin ennenkin *gnnnnh* ;-D

Ai juu, minun puolestani mahdolliset muninnalliset hutilaukaukset alapesiin saavat sitten jäädä huomiotta. Minä en sokkona työnnä kättäni kanalassa mihinkään!

Hitsi tuo närhi on nätti lintu. Vanhakansa taisi jotain ennustaa närhen pihavisiiteistä. Räntää tai ryppyjä rakkauteen? Ei mitään uutta siis ;-)

Säätila tänään oli mielenkiintoinen. Komeastihan sitä plussalla ollaan ja illansuussa aurinkokin ilmiintyi ihan häikäisevänä ilmestyksenä. Siistiä!

Päivällä saatiin vettä, jalkarättejä ja räntää. Mutta kyllä vaan hanget hupenee. Kohta tuolta pilkistää ekat lumikellotkin.

Eiköhän nyt ole jo aika hinata äässi saunanlauteille ja keskittyä mietiskelemään syntyjä syviä. Mitenköhän helpolla lurittelisin perustelut rottakoiran hankinnan puolesta? Labbis ei ehkä ole ihan uskottavin ehdotus rottakoiraksi... tanskalais-ruotsalainen pihakoira, pärssöni tai joku muu tunnettu rottainkvisiittori kylläkin. Vaan kun borderi sen olla pitää. Ne nyt vaan ovat niin mainioita.

Antaa olla, kemiallinen sodankäynti on kuitenkin aloitettu ja ilmeisen tehokas. Karvainen täsmäase on tilauksessa ja aika näyttää loput. Mie meen lyömään löylyä, moro.

Kuvanlatausongelmia

[MUOKKIS; nytpä näköjään on viat korjattu, olivat ne missä tahansa]

Tässäpä mystisten metsätyöhevosten hempeämpi hetki joutoaikana. Ihmiset jos noin työkavereitten kanssa hempeilisi, olisi alemmissa oikeusistuimissa hirmuinen ruuhka harrashmentin takia.






Jostain syystä kuvat eivät nyt ilmiinny ainakaan omalla koneellani esiin, saisinko kommenttia lukijakunnalta näkyykö aiemmat kuvat? Voi hyvin olla Picasan mokkelo tai ihan joku tilapäinen bugi, ei näistä aina tiedä.

Tänään on jokatapauksessa ollut oikein superällöttävät puuhastelut superällöttävässä säässä. Rottasotaa räntäsateessa. Kuvia en viitsinyt ottaa, ketä kiinnostaa rotansonta ja revityt eristevillat? Eiliseltä arvelin hevoskuvia laittaa mutta ei onnaa lataus millään.

Niin, siis joo... asiaan.
Valitettavasti täällä maallakaan ei naapureitaan voi valita. Ja me saatiin alivuokralaiseksi kanalaan turhan röyhkeitä elukoita. Papanan koosta päätellen kyseessä rotta... lauma. Syksyllä siellä asui ihan söpö hiiri mutta ankara talvi toi rotanpirulaiset.

Revittiin osa kanalan rehuvaraston seinää ja kattoa auki jotta päästiin rötöstelijöiden reiteistä selville. Luntakin piti muutama kuutio siirtää ja lisäksi jumpata riihen puolelta heinäpaalit syrjään. Huh mikä homma, koira haisteli tunnollisesti mukana ja niissä kohdissa joissa terrikän häntä vipatti kiivaammin, olikin mojovan kokoinen kulkuaukko.

Tukittiin löydetyt kulkuaukot, asennettiin loukut ja myrkkysyötit. Syötit ovat auki otetun välikaton välitilassa joten sinne ei pääse koira eikä kana. Ja aika fakiiri pitää koiran olla että loukuillekaan pääsee. Kanasta puhumattakaan. Nyt vain sitten odottelemaan saalista. Minä en kyllä tasan varmaan kiipeä välikaton reiästä kurkkimaan pötköttääkö siellä rotta mallia niskat poikki.

Tuskin me tuolla toimenpiteellä rotista kokonaan eroon päästään, tehdään nyt kuitenkin niiden pirulaisten elämä torpanmäellä vähän epämiellyttäväksi. Rehuastioihin ne eivät ole päässeet, tiiviitä isoja kaurasäiliöitä kunnon kansilla kun ovat. Mutta kanalan puoleltahan sattumia löytyy vaikka kuinka paljon. Ja helppohan sinne on ollut livahtaa pimeässä kun kanat kököttävät orsillaan. Ja tarpeeksi härski rottahan menee ruokansa hakemaan oli kana hereillä tai ei.

Ja näitä maanantaisia hirmutöitämme siis säesti vaihteleva räntäsade. Oli vaihtelevan märkiä ja kokoisia hiutaleita/pisaroita/roiskeita ja vaihtelevalla intensiteetillä niitä taivas sylki niskaamme. Näin minä jossain vaiheessa auringonhahmonkin, tallessa se on mutta tukevasti pilvien takana jemmassa.

Koirakin väsähti päivän ponnisteluistaan.
Nyt voikin hyvällä omalla tunnolla turjottaa tuvan lämmössä. Iso-J laittoi hänkin puskaradioon kuulutuksen Avoimista Kissanviroista.

Nyt se on kuitenkiin tältä päivältä lepo. Ansaittu.

Kun nämä kuvat nyt näköjään sittenkin toimivat, 

tässä vielä "Tanssii hevosten kanssa".

Hasse ja uppiniskainen tamma löysivät  yhteisen sävelen.

Kiitos!

Tämäkin päivä on nyt sitten nähty.
Blogin matkamittariin rapsahti taas uusi tuhatluku. Ja kaikki tämä on tapahtunut reilun neljän kuukauden aikana. Muistaakseni marraskuussa vihdoin julkaisin hengentuotokseni.

Ensialkuun vähän jänskätti mitä tästä tulee, luonko hirviön ja tuleeko kuraa tukehtumiseen saakka. Yllättävän kiva tätä on ollut päivittää, kuraa ja hatemaileja on tullut ällistyttävän vähän ja positiivista palautetta sitten senkin edestä. KIITOS!!!

Ehkäpä ne, jotka ainakin ennen tuntuivat tietävän elämäni käänteet paremmin kuin minä itse, pihisevät kaunaansa ihan hissuksiin omissa oloissaan. Elleivät ole löytäneet uutta reposteltavaa. Tai sitten epähuomiossa löysivät oman elämänsä. Ja siitä KIITOS!!!

Eniweis, elämä jatkuu eteenpäin, otetaan vastaan mitä elämä antaa. Nyt näyttää antavan vesisadetta ja sen myötä kevättä. Otetaan vastaan, KIITOS!!!

Antoisan päivän vietin myös toisaalla. Paikallisella hevostilalla sai kuulla punnittua puhetta ja kokemuksen tuomaa tarinaa moneltakin hevoshomman osa-alueelta. Lyhyt demo kertoi enemmän kuin kymmenen kalvoa. KIITOS!!!

Juhlapäivän kunniaksi en laita kuvaa. Selatkaa vanhoja. KIITOS!!!
Hali.