Vellovan Vatsan Valitusvirsi

Patsymummo lähettää terveisiä, olo kissalla mitä mainion ja lempeä riittää uuden ikean ihmeen kyljessä. Teräsmummo.

Oma olo on aivan kamala, kutakuinkin jyrän alle jäänyt ja mankelin läpi pari kertaa vedetty märkä lapanen. Aika jäätävä pöpö; paha olo, vatsanväänteet ja vilunpuistatukset tulevat aalloittain, puuskittain ja täysin ennustamatta. Just kun on hetkellisesti hyvä olo, vellominen alkaa taas. Ja päätä särkee silleen ilkeesti "hiljaa".

Joku on vissiin harrastanut woodoonukella leikkimistä ;-)

Ei tämä päivä nyt ihan pyttyyn ole päätynyt. Nuorempi perillinen on käytetty hammaslääkärillä ja molemmat partiossa. Oksupussi toppaliivin taskussa valmiina palvelukseen. Ja nuoremmalle perilliselle käyty esittelemässä tilustemme latuverkosto. Kaksi kiekkaa hissuttelin Tarmonpesän perässä, yhtään metriä enempää ei tällä kunnolla olisi mentykään. Eikä vauhtikaan päätä huimannut, onneksi.

Yrttikylvöksiäkin laitoin koskapa kuukalenterin mukaan nyt olisi niihin hommiin planeetat kohdillaan. Siis onhan se toisaalta aika epätoivoista manata maan- ja kuunhenkiä taimireppanoita kasvattamaan. Kukapa tohtii kieltää yrittämästä.

Sää on mitä ihanin. Sininen taivas, muutama hauska pilvenhattara ja kirkas auringonpaiste. Hangissa tapahtuu väistämättä pientä vajumista ja sehän on ihan positiivista edistystä sekin.
Poistun lepäilemään. Ärsyttää kun shitti olo rajoittaa puuhastelua.

Ruumiinkulttuuria

Jäniskevennyksellä lähtee viikko hyvin käyntiin. Jänisharvennuksesta en hiisku ja paistillekin kutsun vain kaatoporukan.

Komea kevättalven aurinko paistoi melko tehokkaasti ja hiki tuli toppahousuissa. Tallasin umpihankeen latua. Kyllä, latua! Koskapa eilispäivänä piinannut vatsapöpö älysi luikkia viemäriin, katsoin olevani enemmän kuin velvoitettu aloittamaan kuntokuurin liikunnallisen osuuden.

Onneksi sitä umpihankihiihtoa oli vain joitakin kymmeniä metrejä, suurimman osan ladusta sijoitin lynxin tamppaamalle reitille. Ja kaikenkaikkiaan, hätäisesti ja epätarkasti arvioiden, lenkin pituus lähentelee kilometriä.

Toisella kiekalla hiihtimet luistivat jo sukkelammin ja maltoin pysähtyä tutustumaan lähemmin jälkivalikoimaan. Pupua, rusakkoa ja jänistä on runsain mitoin. Kelkan uralla on löntystänyt ainakin pari eri kokoista supia ja yksi isompi pyöreätassuinen, arvatenkin ilves.

Parin kiekan jälkeen kävin kertomassa uroteostani Äitikullalle ja niinpä sitten piti lähteä hänelle oppaaksi. Kierroksia tuli heti kolme lisää. Ja se on kuulkaa yhteensä viisi kiekkaa. Ja se taas on tasan viisi kiekkaa enemmän kuin moneen vuoteen. En edes muista koska mulla on ollut hikilankut alla. Viime talven hiihtelöt meren jäällä jäivät armottoman selkävaivan takia hiihtelöimättä. Vasiten ostin suksetkin silloin.

Mutta nyt on latu auki ja voi mennä vaikka pyjamanhousuissa hiihtelemään, lupasin tosin lapsille nylkyttää vain pimeällä ja metsän puolella. Tuosta eteläpellosta pitää kyllä hieroa kauppaa naapurin kanssa, on niin oivallinen laidunalue. Ja sitäpaitsi sekin pläntti on alunperin tämän torpan maihin kuulunut. Karjala takaisin, tontti kerrallaan.

Kuten kuvasta näkyy, pajunkissat ovat täsmällisesti aikataulussa. Huomenissa laitan yrttejä multaan itämisen toivossa (Tita, vakavoidu ja pistä peukut kannustavasti pydeen) ja jatkan hiihtelöharjoitteitani.

Veikkaan, että kankut ja muutama muukin kropan osa (jossa periaatteessa pitäisi olla lihaksia) ovat huomenna verryttelyn tarpeessa...

Kuvasta ei valitettavasti välity se taistelutanner joka tuolla omppupuiden alarinteessä on. Siellä sitä on hipattu :-/ Onneksi oltiin Äitikullan kanssa syksyllä uutteria ja huputettiin verkolla uusistutukset.

Illansuussa piipahdettiin vielä kaupungissa, onneksi sillä reissulla ei vanhettu tällä kertaa kauaa. Mukaan tarttui vain yksi uusi siemenpussukka, on sitä selkärankaa ja mielenlujuutta vähän sentään jäljellä.

Nyt olisi oikeastaan oivallinen aika heittää venyttelyasentoon telkkarin eteen, meillä on Wallander-ilta.

Oli mulla joku muka-uutinenkin kerrottavana vaan en enää muista mikä. Mahtoi olla tärkeää...

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, torpalta moro!

Back to the basics

Kyllä vaan, takaisin perusasioiden äärelle. Olemme onnellisesti palautuneet kotiin. Hellassa rätisee pari klapia ja muutenkin alkaa olla kotitunnelma kohdillaan. Äitikulta oli leiponut pullaakin <3

Kiitos vielä kerran: Satu, Seija, Tommi, Tuomas, Margit, Rainer, Teemu, Tomi, Jonas, Juha, Otto... joku varmasti unohtui muttei tarkoituksella. Oli ihana nähdä teidät kaikki! Satu ja Seija, enää en kutsua esitä, se on nyt vaan älyttävä tulla.

"Dogs have many friends
because they wag their tails
instead of their tongues"

Ystävät ovat kalliita. Kiitos teille kun olette olemassa, aidosti.

Ihan lyhyt raportti vaiherikkaasta päivästä, siis eilisestä. Kello kelvoton näpsähti jo aikaa sitten yli puolen yön.

Aamutuimaan kirmattiin taas Omenaan, Isoon semmoiseen. Indiska on ehdoton suosikkikauppani (yksi niistä) ja ainahan sieltä jotain pientä kivaa löytyy. Seuraava etappi oli Kodin Ykkönen, sieltäkin löytyi Yllätyspäivien kunniaksi pari kivaa must-have asiaa. Ja ihan vaan mentiin katselemaan aikamme kuluksi. Eihän siis kukaan voi olla ilman parfymoitua Hello Kitty vessapaperia ja nenäliinoja, eihän? Ei ainakaan meidän 9 v-juniori ;-)

Kuvasta: toivoakseni tämäkin ritarinkukka älyää nyt jäädä kesälomalle, eihän tuommoinen hullunakukkiminen ole viisasta, eihän?! Minä olisin kiitollinen vähemmästäkin, kukaan jaksa maaliskuussa katsella tuommoista kukintaa.
 
Entisillä kotinurkilla pyörähdettiin hakemassa nuorempi perillinen, sitten kiireenvilkkaa Ruoholahteen Verkkokaupan myymälään erinäisiä datavelhojen nettivermeitä varten. Hälytys siis Ollille, nyt olisi vahvistinta ja ties mitä härpäkettä asennettavaksi. Juniori, se nuorempi, bongasi röntgenkatseellaan uuden "apinapaidan" ja tottakai höveli isukki senkin kustansi.

Siitä kumit ulvoen Hernesaareen konttorille lastaamaan julmetut mallistot autoon. Tita nyt ainakin tietää mitä tarkoittaa kun meidän auto on ns. lastissa... Ja vielä Kampin keskuksen Blippoon, pitäähän lomailevan lapsen nyt laukkuostoksilla käydä *rolleyes*

Kameran haku Mankkaalta, kahvitermarin tankkaus, vanhemman perillisen haku ja vihdoin, Kehä III itään.

Ajettiin vaihteeksi Lahden kautta ja minäkin sain puuhatuntini kohtuullisen isossa Kärkkäisen myymälässä. Härregyyd, onhan tavarataivas. Sarikalle heti porttikielto ja elinikäiset bannit ;-) Talousmarkka jäi tsekkaamatta tällä reissulla. Ensi kerralla sitten ohjelmistoon sekin kohde.

Pimeää oli kuin hmm... naapurikansalaisen helvetissä, mutta tie vei eteenpäin ja vuorokuskein matka edistyi. Iso-J:n unenlahjat ovat ilmiömäiset. Se on tasan kaksi minuuttia kun tyyppi on umpiunessa. Noh, valmiiksi tyhjää ei kauaa tyhjennä ;-)

Ja sitten, Joensuun ohitustiellä Poliisipojat kotiinpaluumme kunniaksi heiluttelivat väripuikkoja tienposkessa. Minä jo melkein hilasin äässini kuskinpukille, arvelin Iso-J:n vetäisseen Mustan Pekan. Vielä mitä, tuli Kirjallinen Nuhtelu. Olivat jutelleet kaikkea muuta paitsi asiaa. On ne vaan oikeita ihmisiä Poliisitkin. Tai sitten meillä on jotain erikoisentsyymiä pohjavedessä. Ei kompastella lillukanvarsiin ;-)

Hitsi, on niin siistiä olla kotona. Oli ihana käydä reissussa mutta kyllä me tänne kuulutaan. Koira makaa sorkat suorana tuvan sohvalla, Patsymummo torkkuu tuolini käsinojalla ja kaikki on just niin oikein.

Hyvää yötä ja mukavaa Sunnuntain jatkoa. Käytä aikasi viisaasti, ole kiltti itsellesi ja kiitä ystäviäsi. Eiks joo?

Tässä vielä muutama viisauden sananen. Tämä sekä aiempi kursivoitu sitaatti ovat kylteistä jotka ostin tänään... Ostan vain osuvimmat:

Please God -if you can´t

make me thin make my

friends fat!!!

Huomenna, heti huomenna alkaa muffin topin sulatus. Saas nähdä kumpi on sulanut Juhannukseen mennessä, kinokset vai jenkkakahvat.

Hyvässä seurassa

En muista koska Espoonlahti olisi näyttänyt näinkään lumiselta. Kävin päivällä pikaisesti kameraa ulkoiluttamassa entisessä kotirannassa. Parhaille lepuutuskallioille en lähtenyt korkkareissani tarpomaan -ja kiirekin oli.

Päivä oli antoisa. Tapasin ison joukon entisiä duunikavereita, mukava oli nähdä tuttu ryhmä melkein kokonaisuudessaan. Hyvin olivat tonttinsa hoitaneet, ei tarvinnut edes oppipoikaa ripittää ;-) Lienen säikytellyt huolella.

Perillisetkin on jaettu yökyläpaikkoihinsa, liikuttavaa oli katsella ystävysten kohtaamista, silmät loistivat ja halimisesta ei meinannut loppua tulla. Hyviä ystäviä ei ole liikaa, ikinä.

Päivän ehdoton kohokohta oli se, kun sai parkkeerata hanurinsa tutun Kirkkonummelaisen kippolan penkkiin Satua vastapäätä ja Seijan viereen. Aika kului taas kerran kuin siivillä. Monta tarinaa jäi varmasti kertomatta ja kuulematta, tärkeimmät kuulumiset taidettiin kuitenkin ehtiä vaihtaa. Ja munukkanäytteet on nyt toimitettu, eivät ole mitään virtuaalikanoja ne meidän helttapäät ;-)

Kuvituksena muutama pikaräpsy rantsusta. Oli tuttua ja silti niin vierasta. Enkä hitto soikoon muistanutkaan lentoliikennettä. Konetta suihki ylhäällä kaikista ilmansuunnista kohti Helsinki-Vantaata. Aivan vieras äänimaailma. Kohina, humina ja jyminä yllättivät voimakkuudellaan.

Mutta kevätaurinko paistoi oikein ihanasti ja ilmassa on totta vieköön aivan eri soundit, keväiset.

Tämän illan aktiviteetteihin kuuluu vielä yksi kauppakeskuskäynti. Tänään en oikein ehtinyt ajatuksella perehtyä kauppaliikkeiden antiin kun oli aikataulukin noudatettavana.

Sanelin tehtäväkseni myös aktivoitua FB:ssä, aivan liian harvoin tulee siellä enää statusta päivitettyä.

Tässä vielä minun ja Nassen iltalenkki, polun päässä jyyyyyrkät portaat ylös lepuutuskallioille. Polku oli aina kaunis, kaikkina vuodenaikoina, kaikkina vuorokauden aikoina. Harmi, etten puutteellisen varustukseni vuoksi päässyt kapuamaan ylös asti.

Kenties ensi kerralla.

Takaisin baanalle.
Halikaa ystäviänne ja olkaa kilttejä läheisillenne.
Moido.

peeäss: Tita, ostin tyhmyyksissäni (??) piparmintunkin siemeniä, jotenkin ihan riehaannuin taas siemenhyllyllä *rolleyes*

Ei millään pahalla...

...mutta oli mielestäni armeliasta Espoolle jättää julkaisematta tämän päivän kuvat. Itse asiassa poistin ne kameralta suoraan. Pelkkää rapaa ja loskaa. Aamuaurinkokin katosi jonnekin tuulentuiverruksen mukana.

Ansiokkaasti kierrettiin kauppaliikkeitä ja ihan Helsinkiä myöten. Korkkareissa keikkuminen alkoi jo huimaamaan joten pakkasin penskat autoon ja loiskuteltiin loskavirrassa takaisin Mankkaan syrjäkulmalle. Pihatie viettää kätevästi alamäkeen joten ihan sukkana solahdettiin pussinperälle. En todellakaan jaksa funtsailla millä pelillä aamulla päästään ylämäkeen... etenkin kun yöllä sataa lisää röhnää :-(

Iltalenkillä käytiin Ikean ihmeitä ihailemassa ja koskapa Ikea on Ihmekauppa, sieltä löytyi TAAS kassillinen tavaraa jota en tiennyt tarvitsevani. Onhapan mitä myydä kirpparilla sitten keväämmällä ;-)

Nyt olisi oikeasti aika heittää vaakaan, huomenna on kova päivä, muutama puutarhaliikekin pitäisi pikaisesti läpijuosta. Otan kameran taas mukaan ja käyn vaikka Plantagenilla kuvaamassa "ainavihantia pelargoneja", kunhan nyt jotain väriä saataisiin blogia piristämään.

Kirkkonummella on päiväkahviseuraa tarjolla, sinne siis, vanha paikka sama pöytä??
Nyt sitä vaakaa... buona notte & baci!

Kehä I Länteen

Ja visst, täällä sitä sitten ollaan, espoolaisuuden ytimessä wanhan Mankkaan sydämessä. Oltiin Olarin Prisman hississä kuin ulkoavaruudesta tipahtaneet alienit. Paljon hälyä, ääntä ja valoja. Me maalaiset hobbitit oltiin todellakin outsidereitä.

Reissuun lähtöä viivästytti kymmensenttinen lumipatja joka oli yön aikana levittäytynyt torpan ajotielle, poluille (juoksuhautoja ne lumitunnelit nykyään ovat) ja pihalle. Oli siinä jotain muutakin hässäkkää joten vasta vähän ennen kahta kurvattiin kuutostielle.

Ja nyt se on uskottava, täälläkin ON lunta. Aika luovia ratkaisuja ovat joutuneet nämäkin pientaloasukkaat tekemään lumia lapioidessaan. Jännittäviä korkeita kasamuodostelmia, joukossa muutama valli ja keko ;-) Yhtään en ihmettelisi jos jostain löytyisi kasa jätesäkkejä täynnä lunta.

Enkä todellakaan halua olla näissä maisemissa kun kaikki lumi muuttaa olomuotonsa loskan kautta kuravedeksi.

Huomenissa on ohjelmassa visiitti Piäkaupungin ytimeen, perilliset tahtovat shoppailla ainakin "mangakaupassa", enää pitäisi muistaa kaupan nimi... Iso-J:llä normaali konttoripäivä. Ilmeisesti ei voi välttyä Tapiolan ostarin kierrokselta eikä Ison Omenan hulinoilta. Loppukuuksi saakin laittaa maksukortit kuivumaan :-)

Nita, vielä en tiedä perjantain aikatauluja mutta vaikuttaisi siltä, että mun olisi oltava aika pian kl.18 aikoihin Ikeassa, treffit Iso-J:n kanssa... Joten mikäli iltapäivän kahvihetki passaa, ajelen mielelläni länteen päin.

Päivän kuvitus on otettu ilman salamaa, käsivaralla liikkuvasta autosta rapaisen tuulilasin läpi. Ei paha.
Photoshopista hankin suttaustyökalun rekkarilaattoja varten. Ettei kohta Iso Veli koputa olalle ja vaadi kuvia haltuunsa. Salamaakaan en tohtinut käyttää, herättäähän se epäilyksiä kun perässäajava räpsyttelee sarjatulella. Tai minä ainakin havahtuisin moiseen peliin. Ei meillä maalla semmosia kotkotuksia, kanat vain kotkottaa.

Nyt sitten iltapuuhiin, on niin outoa kun ei ole normaaleja iltarutiineja.
Big Hug, moikka.

Marsukevennys

Tänään ei tule jäniskevennystä vaan ilmoitan sitten kun jänisharvennus on suoritettu.
Ihan varuilta ilmoitan vasta jälkeenpäin, en tahdo yhtään kettutyttöä tai kukkahattuista jänistenhalaajaa rajoittamaan toimiani. Katalat suunnitelmat odottavat toteutumistaan... *njähnjäh* Mutta nyt on joku tolkku tultava noille öisille reikkujaisille, ennen kuin lisääntyvät potenssiin sata. Jäniksen potenssilla siihen ei kauaa mene :-/

Näistä harmittomista jyrsijöistä minä vielä jaksan tykätä. Aivan viaton, utelias ja seurallinen jyrsötin. Puree vain sallittuja asioita. Valitettavasti joudumme pikkuväen vapaata liikennöintiä rajoittamaan yhteen huoneeseen. Ei olisi reilua hermostuttaa koiraa tai näitä pikkuisia.

Sarika käänsi audin kärsän kohti kaupunkia ja vaihtoi majapaikkaa. Minähän sanoin jo, että torpan miestarjoilija on vähän väsähtäneempää vuosikertaa kuin me ikinuoret ihanaiset ;-)
Oli toooosi kiva kun pääsit käymään ja muistikin palailee kertauskurssin ansiosta pätkittäin. Alan vähitellen tunnistaa vastaantulijoita, ehkä. Valikoiden.

Minä sain nyt hetken ns. omaa aikaa kun muu perhe suuntasi kaupungin humuun. Osaavat he ehkä kissanhiekat ja marsun eväät ostaa ilman minun haukankatsettani. Huomennahan lähdetään etelänlomalle Espooseen ja torpanvahti pitää varustaa riittävin eväin ja kotivaroin loppuviikkoa varten.

Satu H:lle ja Seijalle varovainen ennakkovaroitus, miten olisi perjantaina sama paikka toistaiseksi epävarma aika? Mulla on huomisesta asti varakiesi Mankkaalla odottamassa joten ei nelipyörän puutekaan rajoita liikkumisvapautta. Tosi mielelläni tulisin ihan Inkooseen asti teittiä tervehtimään mutta onnistuukohan aikataulut?

Näistä torpan marsuista vielä sana ja toinen. Pojat täyttävät tämän kuun lopulla vuoden. Nämä kaksi tähtiotsaa ovat Nipa ja Kalle, american crestejä rodultaan. Sukutaulu pidempi kuin torpan emännän suvulla. Jätkät muuttivat meille viime vuonna vapun aattona.
Elämäni ekat marsuteemaiset vappubileet.

Kolmas marsumme on shelttimarsu Sulo (moppimallinen hippi) joka ei nyt näihin kuviin osunut. Sulo on jengin liideri ja jota nämä kaksi pienempää riiviötä kyykyttävät mennen tullen. Eikä Sulo edes huomaa tulleensa vedätetyksi ;-)

Korjaus edelliseen, tuossa onkin Sulo, oikealta nimeltään Vol Beat, hevihippi.
Nyt on aika rientää kanalaan, rouvilla alkaa aika käymään pitkäksi pihakommennusta odottaessa. Vaan eipä tuonne hankeen tohdi kanaa laittaa. Myöhemmin sitten.

Että ei mitään hohdokasta tänään, ihan mukava peruspäivä. Moido.

Päivän pikaiset

 

Aivan kuvankaltainen, aurinkoinen päivä tänään ei ollut. Totta puhuakseni lunta satoi välillä enemmän välillä sakeammin. Maailmankirjat ovat säiden suhteen muutenkin sekaisin, tunturissa ukkostaa, toisaalla sataa räntää ja toisaalla pakkanen panee. Taitaa kevätsäät olla tulollaan. Tervetuloa vaan tännekin, lumia olisi sulatettavaksi asti. Aurinko ei käsittääkseni ole antanut lakkovaroitusta joten nyt tehot täpölle ja loimottamaan. Heti huomisesta alkaen, kitooos.

Naistenpäivän kunniaksi syötiin oikein tuhti maalaisaamiainen. Ja siitä sitten hankkiuduttiin kaupunkiin, naistenpäivän shoppailukierrokselle. Unohdinkohan eilen mainita, että saatiin vihdoin Sarikakin tänne visiitille, Pudiksen kummitustäti? Jokin meni kuitenkin pieleen koska kutakuinkin ainoa shopattu ostos oli sipulipurkki sekä kassillinen sapuskaa. Ja kierrettiin kuitenkin n kappaletta kauppoja. Ihmeiden aika ei ole ohi. Harvoin näin halpaa kierrosta on ollut ;-)

 

Tältä päivältä ei isompia mainetekoja. Sämpylät on paistettu ja hyvin on syöty. Huomiseen, moikka!

Zuumailuja

Eipä juuri kauniimpaa maaliskuista sunnuntaipäivää voisi olla.
Lumenpudotuskin tuntuu juhlalta ja lumitaakan alle mahdollisesti lyyhistyvä aittavanhuskaan ei harmita ihan koko aikaa. Toivotaan nyt parasta että jaksaa kantaa taakkaansa vielä tämän talven. Ensi kesänä kengitetään uudelleen ja kestää toiset sata vuotta.

Mitään järkevää, hyödyllistä tai tuottavaa ei ole tänään saatu aikaan. Varhain kyllä heräsin mutta hangen kantokykyä en ehtinyt selvittelemään.

Kameran kanssa haahuilin pihalla sitten kun hanki oli jo upottava. Kokeilin ja vajosin ;-) Muutama kiva räpsy näyttää tallentuneen kortille. On nämä nykyajan valokuvauskoneet sitten hauskoja. Ja antavat paljon anteeksi kuvaajalle.

Jännä juttu mutta jonkinlainen kuvaussilmä osoittaa joskus merkkejä olemassaolostaan. Välillä huomaan katselevani asioita, esineitä, kasvoja ja maisemia "kuvitteellisen linssin" läpi. Ja sitten haen kameran ja katson näyttääkö hyvältä.

Halpaa hupiahan tämä räpsiminen on eikä taatusti ole keneltäkään pois joten hyvällä omallatunnolla jatkan zuumailujani.

Oikeat kuvaajat tietävät ja taitavat paljon enemmän. En edes yritä matkia kuvillani ketään tai luoda omaa tyyliä. Sellainen menee väkisin vääntämiseksi ja kuvat olisivat jotain mukataiteellista visiointia. En minä pysty puhumaan uskottavasti muotokielestä ja elementtien vuoropuhelusta. Aivan liian kultturellia minulle. Keep it simple, stupid.

Otan kuvan ja jos se on kiva, säilytän sen. Tämä blogi on kehkeytynyt kuvitetuksi päiväkirjaksi, olkoon niin.

Eipähän tarvitse tekijänoikeuksista kinata kun kaikki tuotokset ovat omia.

Lehdestä luin, että paikallisilla talleilla on maaliskuussa yhtä sun toista mielenkiintoista toimintaa, täytyypä seurata tilannetta. Ehkä sitten pääsen lähietäisyydelle räpsimään hevosiakin. Koirat, kissat ja kanat on aika tarkkaan kuvattu, toistaiseksi.

Yritän hankkiutua naapuriin kunhan lampaat pääsevät laitumelle. Pitäähän pikkulambien kevätriemu saada omaankin albumiin. Varsoista ja vuonohevosjuntturoista puhumattakaan. Sille reissulle pitääkin ottaa ratsastava perillinen mukaan, vähän pitää mukulaa huudattaa ;-)
Äitien oikeus on kohtuudella kiusata kakaroitaan.

Nyt jatkuu pyhäpäivän vietto pikavisiitillä paikalliseen kauppaan. Torppa on mukavan lämmin ja perhe syötetty hiljaiseksi. Iso-J ja äitikulta tuhraavat tapettiliisterin kanssa.

Saadaan illemmalla Pudiksen kummitustätikin kyläilemään, kiva ja hyvä. On sua odotettukin.

Rentoa sunnuntaita vaan muuallekin maailmaan. Tuuppaa pipoa takaraivolle ja anna kevätauringon paistaa. Etenkin jos se pipo tuppaa olemaan kireämmällä kuin ns. terve järki sallii. Moido.

Jäljillä vai hakoteillä

Eilisen kuva-arvoitus ei ole ratkennut vieläkään. Eipä kyllä tämäkään päivä lisävalaistusta asiaan tuonut.
Tuula veikkasi näätää. Ja sitä minäkin taidan päätyä kannattamaan. Vana on kaikkineen alle kymmenen senttiä leveä. Pihasaunan alta öppiäinen on tullut ja edennyt omenatarhaan. Tässä vielä kuva kertauksen vuoksi.

Aamupäivällä ihmeteltiin ralliautotrafiikkia joka torpan ohi huristi tasaisena virtana. Vihdoin älysin, että Itärallillahan on jokunen EK näissä meidänkin maisemissa. Kaupungilta kun kotiinpäin ajelin, totesin karavaanin suunnan olevan Ilomantsin tielle päin. Ja niitä huoltoautoja oli siellä sun täällä.

Yhdessä rallissa olen ollut huoltoautoporukassa ja sillä reissulla opin vaihtamaan autoon renkaat. Voin kertoa, että niitä vaihdettiin ällistyttävän monta kertaa. Pitkä ja antoisa päivähän se oli eikä synniksi ole laskettu sitäkään, että opin kohtuullisen näppäräksi renkaanvaihtajaksi. Myöhemmin oivalsin, että se jos mikä on miesten hommaa. Enää en kynsiäni katko siinä hommassa.

Tässä kuvassa on kiva valo. Pitäisi ehkä joskus pyytää oikeasti osaavaa kuvaajaa selaamaan räpsyjäni ja antamaan palautetta. Minä piutpaut välitän teknisestä puolesta, pääasia että kuva on kiva ja toimii ilman jälkikäsittelyä.

Illan ajattelin pyhittää itseni sivistämiselle. Opettelen ratsastamaan paremmin, edes teoriassa. Hankin muutaman uudehkon, mielenkiintoisen opuksen ja niihin täytyy perehtyä tarkemmin. Jos vaikka jotain uusia ajatuksia ja elämyksiä heruisi ;-) 

Mielenkiintoiset nimet ainakin; Syvemmälle satulaan sekä toinen Pennejä taivaasta ja muita istuntaharjoituksia. Kolmaskin opus on tulossa, nimeä en muista. Kyran kirjan uusin versio on pakko hommata ihan kuriositeetinkin vuoksi.

Käytännön harjoituksiahan ei pääse hevosen puuttuessa tekemään. Vielä. Mutta huolellisesti kun asian palasiksi pätkii, pureskelee ja sulattelee hartaasti, on jo yksi askel otettu. Toivottavasti eteenpäin, kohti parempaa ratsastusta ;-)

Ja sitten tulikin justiinsa suunnitelmiin muutos. Joudun hinaamaan äässini vielä kerran ääsmaxin penkkiin ja karauttamaan kaupunkiin. Äitikullan loppuremppa karahti kiville, liisteri on loppu. Mistä noita hönöjä remppahemmoja oikein tulee?? God knows but doesn´t tell *silmienpyörittelyä*

Lumiukko sai lumipesun, rusakonretaleet pöllivät nenäporkkanan jo aiemmin. On kyllä aika räävitöntä käytöstä -jopa rusakoilta- varastaa lasten vaivalla tekemältä lumiukolta nenä, aivan keskellä pihaa. Onko härskimpää toimintaa nähty?

Ei kai se auta, töhäytän kahvit ja heitän kaupunkikeikan.
Koiraparka ravaa tupaa ympäri ja yrittää muistuttaa minua koiran säännöllisen ruokinnan tärkeydestä. Jätkä vain unohtaa, että aamuruokansa tuli syömään vasta kymmeneltä. Siihen saakka makasi peittojen alla. Laiskuri. Ei se ihme, että rusakot hilluu kun koira vetelehtii punkassa.

Nyt jos lähtis, olis joskus takaisinkin.
Heippa ja moikka ja halit. Mukavaa lauantai-iltaa lukijakunnalleni ;-)

Perjantain lumikatsaus

 

Nyt on kyllä kaikki kevään elementit ilmassa. Tästä ei ole enää pitkä aika leskenlehtiin. Aamun pihahommien jälkeen istahdin hetkeksi eteläseinustalle aurinkoon ja voi jestas kuinka valohoito tekikään hyvää, siinä sitä torpantyttö retkotti kuin lisko lämpimässä ;-)

Ihan aamutuimaan kahlailin vähän kartoittamassa pihan kulmia ja lumitilannetta eri puolilla torpanmäkeä. Tuommoinen hassu vana lähti pihasaunan nurkalta ja kulkijan reitti jatkuu piiiitkälle omenapuiden siimekseen. Siellä jäljet sotkeentuvat rusakonretkujen temmellyskenttään. Mitään tolkkua ei jälkijanasta saanut sillä se oli kuorrutettu puuterilumikerroksella. Vinhan näköinen kuitenkin.

Tämä kuvarumilus näyttää kanatarhan lumitilanteen. Kieltämättä näyttää siltä, että kanarouwain koppileiritys jatkuu vielä muutaman tovin. Saattaa heltta nyrjähtää jos kanaset tuommoiseen hankeen usuttaa. Eivät ehkä arvosta lumikylpyjä vaan kuopsuttavat mieluummin sisätiloissa puhtaita puruja ja pehkuja. Ensi kesän hommiin on lisätty kanatarhan aitojen kunnostus ja haukkaverkon viritys. Aitaan voisi kyllä laittaa jotain kiipeävää kasvia... tai auringonkukkia, tuo on etelänpuoleinen aita.. merkitäänpä ajatus muistiin.

Koululaisilla alkoi nyt hiihtoloma. Lähdetään mekin reteesti ihan etelään lomalle ;-) Mutta vasta ensi viikon puolella. Äitikulta jää torpanvahdiksi ja eläinlaumaa kaitsemaan. Ilmoitti hyvin pontevasti, ettei Espoossa ole hänelle mitään. Ja ojensi ostoslistan mukaan -että jos nyt kuitenkin jotain.

Lumitilanne näyttää aika muhevalta myös etupihalla. Tarvitaan useampi keväinen auringonsäde ennenkuin tuosta kuoriutuu perennapenkki esiin. Siellä ne jossain lumen alla ovat, päivänliljat ja jouluruusut. Ja 800 kukkasipulia. Toivottavasti myyriä 0 kpl.

Päivän ajo-ohjelmassa näyttäisi olevan markettireissua ja matkahuoltovisiitti. Koskapa mitään massiivisia operaatioita ei kaupunkireissuun kuulu, voisin niputtaa samaan keikkaan munanjakelureissun, Satu T. laittakoon ystävällisesti viestiä mikäli munakuljetus halutaan kiertämään jokirannan kautta.

Nyt olen kyllä aivan aidosti onnellinen tavallisen tylsästä elämänjaksosta. On tässä riepotusta ja huolta ollut alkuvuodelle aika tavalla. Onneksi ollaan valoa kohti menossa, se kummasti tasoittaa taivalta kun saa lisääntyvässä valossa raahustaa.

Ja tähän loppuun vielä jäniskevennys. Siellä sitä on taas mellastettu. Jos minä joskus saisin katsella noita ryökäleitä kiikaritähtäimen kautta...
Jahas, kahvikin jäähtyi. Jos tästä nyt sitten taas ryhdistäytyisi. Rentoa viikonloppua kaikille!

Halkoja kouluun

First things first, meillä EI ole vielä kissanvirka auki. Kissahenkilökuntaa kyllä lisätään pihapartion verran heti kun sopivat myyränkarkoittimet ilmaantuvat tietoisuuteemme, tämä siis puskaradion kanavalle tiedoksi. Patsymummo kävi lääkärillä ja tuli pilleripurkin kanssa pois. Vähän oli jo pelko mielessä paluukuorman olomuodosta, henki mukana vai lähteneenä. Vaikka asia on pitkälle valmiiksi puhuttu lastenkin kanssa, onhan lopullisuus silti musertavaa. Onneksi saatiin mummokissa takaisin, elävänä.

Paikallinen ellä on hyvä hevosten kanssa mutta ilmeisen toistietoinen rotukissojen erityispiirteistä. Ekaa kertaa kuulin, että kihara karva olisi oire... no, sehän on kokonaan toinen juttu.

Sitten halkoihin. Koulusta tuli lappu nuotioretkestä. Jokainen ipana ohjeistettu tuomaan kotoa halon. Se oli ihan ok, ei kahta kysymystä asian tarpeellisuudesta. Halot reppuun ja menoksi. Niitähän on kaikilla kotona. Ja tänään penskoilla oli yhteistuumin rakennettu iso nuotio josta riitti roihua kaikkien makkaranpaistoon.

Pienistä puroista iso roihu ;-) Mie niin tykkään tästä karjalaisesta mutkattomuudesta. Ei jäädä turhia vinkumaan vaan yhteispelillä hoidetaan hommat kaikkien huviksi ja hyödyksi.

Kaupungin koulussa ehkä vanhempainyhdistys järjestäisi pari kokousta, sitten pidettäisiin myyjäiset ja sitten ehkä ostettaisiin huoltikselta halkomäyris. Kunnes joku keksii, että avotulen tekohan on jyrkästi kielletty koulun alueella.

Äitikullan kanssa pidettiin mullanvaihtotempaus ja uudelleenruukutustalkoot. Talvehtineet pelargonit saivat puhtaat ruukut ja uudet mullat. Pistokkaita on riittämiin. Kesemmällä meiltä saa munien lisäksi pelakuun pistokkaita mukaan ken tahtoo. Se on tuo meitin etukuisti se jossa pelakuut viihtyy. Valoisa ja viileä paikka, aivan ideaali moiseen hommaan. Saunatuvalta kannettiin pelkkiä kuihtuneita raakkeja pois. Vielä olisi tuvan sillanalusessa parvekelaatikollinen punaisia ja yksi iso laventeliruukku. Ne pitää kalastaa päivänvaloon ja kirjata tappiot.

Taulukin on nyt sitten kotona. Se taulu. Tulesta syntynyt.
Kuvasta ei ihan parhaimmalla tavalla käy esiin kehysten upeus, minulle tulee vähän mieleen puulle maalattujen ikonien reunat, on ihan älyttömän upea. Hinta oli enemmän kuin hiottava mutta hyvää työtä on tehty.

Kiitos vielä kerran teille kaikille ihanille ihmisille jotka minulle tuon taulun lahjoititte. Se on tärkeä muisto Hienosta Hevosesta ja Ystävien välittämisestä. Kiitos.

Meillä pestään nyt kissaa, Patsymummo pääsi Hexocil kylpyyn. Toivotaan nyt, että tämä Patsyn 13. elinvuosi sujuu hyvin ja katti jatkaa haahuiluaan vielä pitkään. Italialainen matroonamme ei joutaisi vielä ilmavoimiin. Olihan muuten liikuttavaa seurata Nassen ja Justiinan hätää kun Patsy pakattiin koppaan ja vietiin pois. Molemmat ravasivat epätietoisina ympäri tupaa ja etsivät kadonnutta kaveriaan. Helpotus näkyi molemmista kun koppa tuli takaisin ja tuttu sähähdys kuului sisältä.

Lokoisaa loppuiltaa, missä sitten tätä luetkin; Espoossa, Savonlinnassa, Kokkolassa.... Kiva kun kävit, tule toistekin ;-)

Ihan pihalla

Näissä aamujumppatunnelmissa aamukoomakin kaikkosi aika pian. Aurapoika kävi just sopivasti joten jälkien siivoaminen sujui yllättävän nopsasti. Onneksi tuo meidän mainstreet on aurauksessa prioriteettilistan kärjessä joten kyllä tästä kylille pääsee ihan helposti. Lunta oli tullut yön aikana vajaat 10 senttiä, kyllä sitä siis piisaa jo meilläkin.

Takatukkaisten parvi on taas kasvanut, nyt niitä on hätäisesti laskien nelisenkymmentä. Kuvaan mahtui vain osa parvesta. Ovat mainion näköistä porukkaa. Toivottavasti päivittäin kasvava parvi ei tarkoita entistä pahempia lumimytereitä...

Lumitöiden lomassa pähkäiltiin äitikullan kanssa kevään pihahommia. Kieltämättä masentumiseen alttiimmat henkilöt olisivat metristen kinosten keskellä vaipuneet ns. synkkyyteen mutta meitähän lumi ei lannista. Korkeintaan vähän toppuuttelee tahtia. Onpahan kerrankin aikaa  pläänätä kunnolla. Ja nyt on erittäin hyvin selvillä pihapolkujen paikat, lumikinokset auttavat hahmottamaan oikein hyvin.

Päivän muu ohjelma hakee vielä muotoaan. Mahdollisesti pukkaa kaupunkireissua, yritän toki viimeiseen asti vältellä sellaista. Matkahuolto on onneksi omallakin kylällä ja siellä olisi nyt kirjatilaukseni ensimmäinen osa. Onneksi kerkesi perille ennen lakkoa.

Enkä kyllä oikein  usko, että lakko jatkuu kauaa. Meitä ei lakko ihan lähiaikoina ahdista, lähiruokaa saadaan omaltakin kylältä, suoraan tuottajilta. Ja polttoaineitahan aina saa, hinta tosin nousee pian hyytäviin lukemiin.

Täällä tulee muuten päivittäin radiosta liikennetiedotus Niiralan raja-asemalta. Paikalliset käyvät todella paljon tankkaamassa autojaan rajan halvemmalla puolella. 

Pitäisikin tehdä reissu naapurikuntaan, Liperin myllyn myymälästä saa parhaat luomujauhot ja käsittääkseni siellä on jotain Valionkin tuotemyyntiä, oisko joku meijerikauppa. Omalta kylältä saadaan ostaa lähilihaa ja naapurista lehmänlämmintä maitoa. Munavuorikaan ei syömällä vaju. Melkein omavaraistaloutta ;-) 

Päiväkahviaika meni jo, nyt hommiin. Illaksi on luvassa toinen kolauskierros pihalla, sadetutkan mukaan pitäisi jo hellittää mutta ikkunasta katsoen näyttää jotain ihan muuta. Ou jee. Tää menis nyt.