lauantai 21. heinäkuuta 2018

Yksi pieni hevosvoima


Hän on saapunut -ja koska poni näyttää mielestäni aivan Kasperilta, hänestä semmoinen tehtiin. Lempinimiä kertyy tämän poniotuksen tempausten ansiosta varmasti loputtomasti.

Kasper on kaksivuotias poniruuna, tuontiponi Liettuasta. Koska pallit on poistettu vasta pari kuukautta sitten, orin elkeitä on. Onneksi ei juurikaan tukanheiluttamista enempää, ainakaan vielä.

Säkäkorkeutta noin metri, väriksi on merkitty rekisteripapereihin appaloosa, koska pilkut. Saa nähdä mitä tunnistaja aikanaan lausuu, käsi kipeänä ainakin saa piirrellä pilkkuja ja pylpyröitä papereihinsa.


Ponin tottelevaisuuskoulutus alkoi toki jo eilen, tänään oli ihan oikeasti ensimmäiset treenit opettaa kakara talon tavoille. Kuopiminen on kielletty, ehdottomasti. Samoin kaikenlainen muukin perseily käsiteltäessä. Tottahan jääräpää kaikkea kokeilee, mutta topakka EI:llä ojentaminen riitti.

Onhan tätä minimiestä käsitelty ennenkin,  perussivistetty ja sosiaalistettu.
Ulkona harjoittelivat taluttamiskäytöstä, pysähdykset etenkin olivat aluksi kamalan ärsyttäviä ja tukkaa heilutettiin oikein uutterasti, poni sanoi EI ja pudisti päätään. Hetken päästä seis -sanasta pysähdys olikin maltillinen ja täsmällinen.



Hassua miten Kasper näyttää kiukkuiselta, ikään kuin kulmat kurtussa olisi. Ihan hyvillä mielin kuitenkin kipitti. Kiukkuista orikiljuntaa kuulimme silloin, kun Oton tallituokio alkoi ja Hän joutui jäämään tarhaan yksin. Onneksi se oli vain pari kiljahdusta ja heinä tukki suun lopullisesti.

Se on kuitenkin jo nähty, että ponin söpö ulkokuori pitää sisällään ihan kokonaisen hevosvoiman eikä tämänkään persoonan kanssa pääse lepsuilulla muuhun kuin hatelikkoon ja syvälle ongelmiin. Kuri on oltava ja käytöskukkasten eteen on tehtävä töitä, jopa pienen ponin.

Tässä vielä pari kuvaa eiliseltä, poni saapui klo viiden heinien aikoihin. Otto oli jo tovin katsellut maantielle päin, selkeästi osasi odottaa.

Kun trailerista kipitti alas ehta hevoseläin, Ottokin innostui hörisemään ja hirnahteli muutaman kerran. Ihan äänetön ei ollut tulijakaan.

Trailerissa Hyvinkäällä

Ihan pihalla Torpalla
Pitkän kuljetusmatkan takia ponia kävelytettiin huolella ympäri tonttia. Lopulta alkoi vesikin maistumaan ja Torpan nurmikko sai hyväksyvän pärskähdyksen maistiaisten jälkeen. Tälle otukselle onkin käyttöä nurmikon viimeistelijänä. Mukavampi tätä on ulkoiluttaa kuin siimaleikkuria.

Otto kuikuili tarhasta valtavan kiinnostuneena ja uteliaana. Lopulta Kasper päästettiin tarhaan ja alkoi tutustuminen ihan nenäst nokkaan. Otosta sukeutui välittömästi aito Setämies.
Niin rauhallisesti ja nätisti kumpikin tutustui, ei juurikaan inahteluja eikä protestointia. Kumpikin sai tällin sähkölangasta ja molemmat mulkoilivat erityisesti alalankaa kiukkuisesti, se ottaa harmillisesti korvaan jos yrittää kurkottaa liian pitkälle aitojen ali.

Olikin aikamoinen homma asentaa aitalankojen eristimet uusiin korkeuksiin. Onneksi on pelit ja vehkeet jolla homma joutuu ja sain urakan valmiiksi hyvissä ajoin ennen ponikyydin saapumista. Poltin hartiani, aurinko oli todella pistävä.




Seurailimme illan mittaan syrjäsilmällä tarhan tapahtumia, kaikki oli niin rauhallista ja leppoisaa.
Iltatallia aikaistettiin kun alkoi hartaasti odotettu vesisade. Kasper hyväksyi Ponimiehen entisen yksiön omakseen ja kurkki hetken päästä vesiämpärin luukun kautta tallikäytävän tapahtumia. Luukun ovi siis poistettiin ja varsinainen vesiämpäri asennetaan paremmalle korkeudelle. Jos tämä vesiluukkusysteemi on sinulle outo, kurkkaa Hirnakan tallin puolelta rakentamisvaiheiden selostusta. Mitään muita karsinan muutostöitä ei tarvitse ainakaan tässä vaiheessa tehdä.

Kävin vielä myöhemmin iltayöstä katsomassa, kaikki hyvin ja rauhallista. Aamulla ulkoistin kaksi rauhallista ja korviaan myöten puruissa pyörinyttä harmaata ponia. Kun Kasper haettiin tallituokioonsa, väri oli hieman syventynyt. Vaikuttaa, että Hän on kotiutunut. Karsinassa oli asianmukaisesti pieniä lantapalleroita joten aineenvaihdunta toimii. Se on hyvä.

Tällä kokoonpanolla siis jatketaan, myötä- ja vastamäessä.

Lika on hyvästä t. Kasper


6 kommenttia:

  1. On se nätti ja nimikin käy oikein hyvin. Tuo appyjen perusilme on vähän vihaisen näköinen ja luonne vähän sassy. Tämä mun oma tammukkaiseni on pintoloosa eli joku appaloosasotku ja sillä on kyllä usein työskennellessä sellainen bitch face ja tukan heittelyä myöskin, että välillä oikeasti hirvittää. Kentällä varsinkin, maastossa täysin erilainen. Jäämme innolla seuraamaan Kasperin touhuiluja.

    Seattlen Suvi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Temperamenttia tässä pakkauksessa kyllä on, onneksi ei ole tamma... minulla on äärimmäisen epäileväinen suhde tammoihin muutenkin (kiitos sen yhden 'Opetusmestarittaren') ja ponitamman kanssa joutuisin varmaan heti nyrkkitappeluun.

      Lievästi sassy ruuna on vielä ihan ok, Ottokin on vähän hienohelma.

      Raportoin jatkossakin Kasperin kuulumisista. Seuraavassa postauksessa ollaan puutarhassa, kukkakuvia on ihan julmetusti. Sitten on vielä tiput... ja kissat. Ja koirat.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. On on, hänmies on komea ja valitettavasti tietää sen itsekin. Kukaan ei ole raaskinut kertoa hänelle, että taannoinen eläinlääkärin tapaaminen ja kevyt päiväkänni ei ollut ihan mikään rokotusreissu. Tulkaahan visiitille jahka Kasperia on vielä vähän sivistetty ja puutarhahommissa on aikaa hengähtää.

      Poista
  3. Ai että mielenkiintoista tulee olemaan Kasperin kotiutumista ja kepposia seuratessa! Onnea perheenlisäyksestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitoskiitos. Itse en isompia odottele, onhan kyseessä lapsihevonen joka vielä jää kitukasvuiseksi poniksi. Mutta jolla on suuren hevoen mieli ja sielu. Siinä niitä kasvun rajoja koetellaan.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!