torstai 5. heinäkuuta 2018

Päivä pihalla


Nyt kun ne mieltä ja sielua rasittaneet kirjanpidolliset tositteet on siirretty oppineen kirjanpitäjän vastuulle, askel keveni kummasti. Ihmeen vähällä yöunellakin näemmä nykyään selviää, ehkäpä uni on nyt laadukkaampaa?  Aivan yhtä vaikeaa nukahtaminen edelleenkin on, kai minun pitää hakea lääkärin rustaama reseptillinen levottomien jalkojen vaivaan tarkoitettua lääkettä -ja toivoa apua. Uni on kuitenkin elvyttävää ja hyvää.

Siispä hankkiuduin hyvissä ajoin pihalle, vain parin kahvimukillisen jälkeen ja ilman aamupäivän päikkäreitä.

Ensin runttasin ruohonleikkurin käyntiin, sen päältä ajettavan. Pihanurmi kukkii valkoapilaa ja oli oikeastaan ihan hyvä, ettei leikkuupituuteen ole vielä päästy. Kiitos kuiville päiville, paksut kimalaiset saavat pyllerehtiä edelleen apiloissa.

Muutaman kierroksen jälkeen totesin, ettei täällä ole mitään leikattavaa ja palautin koneen takaisin autohalliin.

Käsinpukattavalle koneelle olisi hommia marjapuskien välissä, ohitin sen urakan melko köykäisin perustein, liian lyhyttä nurmea sielläkin.  Tiedän, että tämä työn väistely kosahtaa omaan kinttuun aivan lähipäivinä. Mutta ei tänään.

Koska ruohonleikkuusta ei päiväksi urakkaa saanut, hain uskollisen fiskarssini ja runttasin lapion kärjen kukkapenkkiin. Sain siirrettyä pari äärimmäisessä ahtaudessa kärvistellyttä jättikuunliljaa väljemmille vesille. Muuan ruusukin, olisiko nimi ollut Camelot, loikkasi pihakäytävän yli aurinkoisemmalle paikalle.

Minua on rieponut kaikki nämä vuodet erilaiset angervot joihin edelliset omistajat ovat olleet aivan käsittämättömän ihastuneita. En puhu hillityistä jaloangervoista vaan aivan hillittömistä pensasversioista.  Niitä on pelottavan montaa sorttia istutettu aivan ihmeellisiin paikkoihin.

Muutaman olen siirtänyt lähes epäinhimillistä raivoa hyödyntäen angervojen alimpaan kompostiin, muutaman olen siirtänyt soveliaampiin istumapaikkoihin. Tilanne alkaa olla hallinnassa. Paitsi etupihalle pääsisäänkäynnin luo tarvitaan järeämpää kalustoa. Tällään jotain ikivihreää havua tilalle, joskus. Nyt vain tyydyn keräämään taistelutahtoa ja -energiaa. Oksasaksilla voi vähän helpottaa patoutunutta tuhovimmaa.


Tätä mitälie asteria saisi myös jakaa, silputa ja uudelleensijoittaa. On kuitenkin sievä ja soma, tyydyin nyhtämään liiat pois ja siten rajoittamaan kasvua.

Kevyen peltohien sain pintaan pelkästään kuokkimalla ylös jo aiemmin mainitun, liian ahtaaseen paikkaan joutuneen jättikuunliljan. Se on hieno kuin mikä, mutta varjoliljan ja toisen kuunliljan puristuksessa se oli kuin soutuvene ahtojäissä. Kuokka iski paakut kahtia ja kaksi uutta sisääntulon kulmaa komistui hetkessä. 

Jouluruusu pitää vielä siirtää metrin verran, valon puolelle. Penteleen paska-angervo on kasvanut niin, että ei sen juurella viihdy enää helleboruskaan. Joskus niitä oli ainakin kuusi ja kaikki voivat hyvin.

Sitten onkin aivan mysteeri. Ihana perhoangervo minulla on tuplana. Toinen kasvaa ja kukkii aivan upena, muutama isompi lilja päkistää kukkaa vierellä. Liljoille tämä onkin aivan täydellinen kumppani. 

Mutta minullapa onkin kateellinen, kitukasvuinen pikkuserkku, joka reilun metrin päässä kituu ja käpistyy, vuosi vuodelta surkeampana. Olosuhteet näillä ovat aivan samat, eroa on vain se reilu metri, sivuttaisuunnassa. Niinpä päätin kuokkia ylös pahoinvoivan sukulaisen ja retuuttaa sen A-katsomon mäelle. Eiköhän sille löydy ihan sovulla hyvä paikka. Ja ainakaan hevosenlannasta ei puutetta ole.


Istutin myös suviruusu Poppiuksen, Sulohelmipihlajan ja monta muuta purkeissaan kärvistellyttä.
Illan viimeisten aikaan minulla alkoi olla suu täynnä mäkäröitä ja muita lentäviä epeleitä.

Ehkä eniten iloinen olin kuitenkin köynnösruusujen asemapaikan viimeistelystä. Virittelin sinne maisemointikankaan, hain kiviä hevostarhasta ja koristelin ruostuneilla hevosenkengillä. Näin ne kahdella eurolla taimipihan poistoista ostamani köynnösruusut saivat nätit raamit. Ja ruusutkin voivat oikein hyvin, kukkaa pukkaa ja nuppua piisaa. Ehkä ne joskus vielä kiipeävätkin, olen valmis auttamaan.

Huomiselle on luvassa sateita, kaiken veden otamme kiitollisena vastaan. Sateiden jälkeen fiskarssi kaivaa ylös turhan varjoon jääneet päivänliljat ja korallikeijunkukat. Molemmille on jo katsottuna ottavampi asemapaikka.

Heipä hei ja kivaa loppuviikkoa, missä lienetkin.



6 kommenttia:

  1. Vallankin mahdottomasti fiskarsin kanssa olet kaveerannut, paljon olet kaikkea saanut aikaan - ahkera olet! Mulla on muuten uusi fiskarssi, sellainen kevytlapio, sopiva kukkapenkkihommiin. Kummitytöllä oli samanlainen, mutta koska neidolla on voimaa ihan erilailla kuin minulla niin väänsi varren kenoon. Hyvä lapio siis kevyessä mullassa.

    Tuo asteri on sellainen, mitä olen vuosia metsästänyt! Siskon pihalla sellainen kasvaa ja ehkä sen joskus saankin. Mun lapsuuskodissa niitä oli paljon ja jo silloin niistä tykkäsin. Minusta on siis tulossa vanha, kaikkia lapsuusjuttuja haikailen pihaan, no narukeinua en kuitenkaan.

    Perhoangervosta tykkään myös, mulla on sen kaverina punaisia kanadanliljoja, mätsää aika hyvin. Vieressä on myöhään kukkiva ametistiukonhattu ja kasvi antaa sopivaa tummuutta. Haluaisin siihen vielä vaalanpunaista kissanhäntäkukkaa (Komealuppio Sanguisorba hakusanensis), mulla on siinä nuokkuluppio, mutta tuo komea siihen sopisi paremmin. Taimen haen parin viikon päästä Vakka-Taimesta. Aika jännää, miten perhoangervosi kasvavat lähes samassa paikkaa niin erilailla!!

    Onpa komeaa kukintaa köynnösruusuissa ja edullisesti ne sait! Alet kannattaa aina hyödyntää!

    Meillä satoi eilen melkein koko päivän, tänään taivas on pilven suojissa, voi taas sataa. Nyt on paras jatkaa siivousta. Saikku loppuu huomenna ja maanantaina sorvin ääreen pitkästä aikaa.

    Mukavaa Tampereen reissua! Pitkämielisyyttä liikenteeseen, tiellä saattaa olla kaikenlaisia kulkijoita ja menopelejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogissani on sinulle haaste, vastaa jos se tuntuu kutsuvalta ja aikaa on.

      Poista
    2. Mullakin on semmoinen lyhyt ja aika kevyt fiskarssi. Meidän varaston työkaluseinä on hauska kun lapiorivissä on fiskarssia monessa pituudessa.

      Tuo alteri on muistaakseni ollut tällä pihalla jo ennen meitä, en ainakaan muista ostaneeni sitä mistään.

      Toveri Tita on hienosti yhdistänyt perhoangervon liljoihin ja on todella hieno, siitä minäkin sain idean hankkia niitä liljapenkkiin. Pitäisi vain hommata pidempiä liljoja, komean puskan perhoangervo nykyisin tekee. Se paremmin viihtyvä siis.

      Piti ihan varmistaa ja kysyä googlelta, toin viimeisimmältä Särkän reissultani Komealuppion, ihastuin sen lehtiin niin valtavasti. Hauskaa että saan vielä pinkkejä kissanhäntiä siihen heilumaan. Kukkisipa pian.

      Minä en paljoa odottanut köynnösruusuilta, polkaisin ne raaskut maahan syksyllä. Oli iloinen yllätys keväällä kun huomasin taimet rikkaruohojen seasta. Nyt on ruusulla hyvä.

      Kiitos haasteesta, sehän on ihan huippu juttu. Vastaan vielä tänään !

      Poista
  2. Se Särkältä ostamasi luppio on S. japonicum eli japaninluppio. Mulla on myös S. hakusanensis, ja ne ovat keskenään aikas samanlaisia.

    Älä liikaa riehu siellä, ystävä hyvä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, hieno se silti on. Saas nähdä osasinko lykätä hänet oikeaan osoitteeseen kerralla.

      En riehu, en.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!