tiistai 3. heinäkuuta 2018

Katse maahan päin


Heinäkuu alkoi niinkuin kesäkuu loppui, pikkuisen alavireisesti ja koleassa ilmassa. Tuuli oli navakka ja ilmassa lenteli pääskysten sijaan salavan risuja. Sadettakin on saatu, veikkaan sadesumman olevan kohtuullisen normaali, sen verran rankkoja yösateita on saatu maahan asti.

Hetkittäin aurinkokin paistoi ja oli mukava kuljeksia pihalla kameran kanssa. Kesäinen valo on niin mielenkiintoinen. Joskus se oikein alleviivaa kasvin dramaattisuutta, esimerkkinä nämä kolme ensimmäistä kuvaa sinivaleunikosta (Tita ?) Kuin pienet karvaiset sormet pistäisivät pullistelevalle nupulle kampoihin, sitten nuppu ryöstäytyy vapaaksi ja kohta kääntää kukkineet kasvonsa maata kohden. Lyhyt mutta hieno elämänkaari.

Nämä 'vale'kasvit ovat hauskoja. On sormivaleangervoa, sinivaleunikkoa (myös liilana) ja ihan omana porukkanaan punaiset sinivuokot. Luontoäidin huumoria vai onko kasvin nimeäjällä aikanaan ollut ideat vähissä, en tiedä eikä tarina kerro.



Männäpyhänä kävin siskolikan kirittäjänä maastojuoksukisoissa pohjoisessa kaupunginosassa, matkaa meiltä kisapaikalle noin 70 km, suurkaupunki nääs.

Olihan se hurjaa kun kilpasarjat tömistivät pöhheikköön yhteislähdössä. Nuoret suunnistajaurhot tietysti pinkoivat rinta kaarella keulille, tasaisen tahdin nylkkääjät maltillisemmin.

Suurinta kunnioitusta herättivät M60 ja M70 ryhmäläiset, eli ikämiehet. Siellä oli ruoskankuivaa ultrajuoksijaa ja muuten vaan piinkovassa kunnossa olevaa senioria. Töminä vain kuului kun maalisuoralla pinkoivat maaliin, useita minuutteja ennen monia nuorempiaan. Tietty ne suunnistajat ryykelsivät maaliin ensimmäisinä.

Siskolikka paransi viimevuotista aikaansa yli viidellä minuutilla ja sattuipa serkkulikkakin samoihin kisoihin, hän pokkasi pokaalin ollen oman ikäluokkansa toinen.

Tunsin itseni siinä lycran ja trikoon joukossa hieman kömpelöksi, onhan kuntoni ja kestävyyteni kohtuullisen olematon tällä haavaa.



Samaisena sunnuntaina myös Iso-J pyyhälsi baanalle ja työmatkalle pohjoiseen. Seuraavan kerran nähdään puolen kuun paikkeilla. Eihän sinne jänkhälle toinna hätäisenä lähtä, parempi varata aikhaa. Jääpi monta mehevää tarinaa kuulematta jos hoppu on olkapäällä. Kenties monta kauppaakin tekemättä.

Ja niin vain löysä aikataulu tuottaa tulosta. Iltoja ei suinkhan humpata naistentansseissa vaan omassa hotellihuoneessa tilauksia koneelle takoen. Tai jotain.

Minä kasasin loput tositteet ja matkalaskut nippuun, survoin kaiken tilitoimiston postilaatikkoon ja huokaisin -vähän ennakkoon kylläkin - tyytyväisenä. Kohta se on loppu, ihan kohta olen taas ihan tavallinen kansalainen ja yrittäjän status jää historiaan.



Ruusut, nuo ihanaiset jatkavat kukintasesonkiaan. Nyt ovat vuorossa urhoolliset pienet kanadanruusuni, ne äärimmäisen kehnolla hoidolla olevat. Sitkeitä ovat mokomat. Muutama jaloruusu pääsi viime kesänä (sateessa) kuokkimaani ruusu-pioni -penkkiin ja siellä on nuppuja piukassa. Itoh -pioneille kukaan ei kai muistanut kertoa talven loppuneen. Ne kasvattivat komeat lehdet, eivät nupun nuppua.

Onneksi toisaalla pionit ihastuttavat mahtavalla kukinnallaan. Ja päivittäin läimin itseäni kiitellen olalle, keväällä asentamani pionituet ovat pelastaneet paljon. Toisaalta leikkopioneja ei raski millään ottaa. Toisin oli viime vuonna, sateen piiskaamat kukat oli suorastaan pakko pelastaa maljakkoon.




Kanalassakin täytyy luoda katsetta maahan. Jokaisessa porukassa joku hautoo, kaksi parhaassa. Kohta meillä on pikku sulkavarpaita pesät täynnä -ja syksyn tullen kukkopojilla väistämättä ajolähtö edessä.

Pihakukko änkeää kohta eteiseen, hänelläkin rouva makaa pesässä (ei munia alla) ja isäntä hengailee päivät yksin pihalla. Tokihan siinä käy aika pitkäksi ja seurankipeä kukko tulee vaikka tupaan. On se vaan mainio tapaus. Saunan kuistilla se näyttää viihtyvän erityisen hyvin. Siltä on ilmeisen hyvä tähystää ja tarkkailla pihan tapahtumia.

Autoa pihalla siirrellessä saa olla aivan erityisen tarkkana, mokoma kukko meinaa jäädä katveeseen kun sen yläheltta (harja) ei yllä parkkitutkan sensoreihin. Tällä kukolla on kohta yhtä hyvä kunto kuin niillä M60/M70 -juoksijoilla, ihan suvereenisti se hölkkää rinnalla kun kuljen kanalan suuntaan, joskus minä jään jälkeen.


Tälle viikolle ja osittain seuraavallekin mahtuu vielä paljon kaikenlaista. Piipahdamme Savonlinnassa, alkuviikosta kurvaamme pikareissulle etelän kylille. Siellä katsastamme jossain Kytäjän suunnalla ponihommia ja teemme toisaalla autonvaihtohommia ja Tampereen kautta takaisin kotiin.

Perikunnan vanhin jää reiluksi viikoksi 'kesätöihin' entiseen kotikaupunkiin eläintenvahdiksi, isäntäväki lennähtää Kreikkaan. Perikunnan nuorimmalla on huipputärkeä valmentajatapaaminen Tampereella ja sitten kurvataan tukka suorana kotiin, Ilosaarirockia ei tänä vuonna kuulema jätetä väliin.

Jossain välissä pitäisi ruohokin ajaa ja monet muut kotihommat hoitaa. Porkkana on sentään harvennettu ! Minun kaksi riviäni porkkanaa oli aivan ennätyshelppo ja -kiva kitkeä, ei tarvinnut kyykkiä eikä kumarrella, kiitos ja ylistys kasvilavoille !

Luvassa on siis paljon muutakin kuin murehtimista. Tilanne tallissa on vakaa ja hyvä, Ponimies näyttelee potilaan roolin äärimmäisen huonosti. On tullut aika vetää tarhan sähköt uusiksi ja väsätä 'sairastarha' -osasto. Otolle teemme uuden laidunalan näkömatkan päähän. Sekin on syytä varustaa vähintään kahdella langalla ja elvytellä toinen akku hommiin. Eihän Otto mihinkään mutta mahdollisesti pian saapuva seuralainen voi olla paksunahkaisempi tapaus.

Näillä mennään, tie vie.





8 kommenttia:

  1. Lindas imagens. Maravilhosas flores. Feliz semana.

    VastaaPoista
  2. Kyllä nuo valekasvit ovat ihania! Mulla on vain sinistä ja valkoista sinivaleunikkoa, tosin satiinivaleunikon pitäisi olla tuollainen retuliini, saa nähdä kunhan nuput avautuvat. Mutta kuitenkin, tuo retuliininenkin on tosi kaunis ja metsästettävän arvoinen!

    Itohit kukki meillä tosi aikaisin, viimeisissä kiinanpioneissa on vielä kukkia (samassa varressa monta nuppua), tosin nyt on satanut niin, että kukkien katseet ovat maahan painuneet lähes alistuneesti. Maljakkoon niitä juhannuksena otin ja koitin keventää taakkaa leikkomalla kukkineet pois. Kanadanruusut ovat tosi ihania, ne meilläkin ovat sitkeimmät.

    No vipinää taas siellä teillä riittää, sammaloitumaan ette pääse.

    Että kaipaan noita karvajalkakanoja, vaikka onhan nuo vilkkaat pohjalaisetkin tosi kivoja, mutta...

    Kaikkea hyvää sinne teille ja turvallista reissua tännepäin :D. Tampereella on muuten kaikkea kivaa kulttuuriakin nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Retuliini :D Semmoisen saa Särkän perennataimistolta. Ja minullakin on kohta jaettavaa.

      Outoa on itohien elo, viime kesänä heti istutuksen jälkeen hätäisin kukki kuin viimeistä päivää. Nyt ei koko keväänä nupun nuppua, kolmessa kasvissa.

      Vipinä on välillä ihan kivaa. Tänään olen rehkinyt pelto-orjana pihalla. Sain paljon rästissä olleita istutuksia tehtyä ja ryhdyin muutamaan siirtohommaankin. Olen ihan pikkuisen aliarvioinut kasvien pöyhistymistä ja niiden tilantarvetta. Käykö sinulle ikinä niin, että kärräät kasveja ympäri tonttia ja ripottelet jakopaloja uusiin väljempiin oloihin? Minusta tuntuu, etten muuta teekään.

      Minkälaisia karvajalkoja sinulla oli? Minulla on kääpiö- ja jättikocheja. Kääpiöt turvallisuussyistä ulkotarhoissa, jättipariskunnalla AAA-passi eli vapaa pääsy kaikille ulkoalueille ;-)

      Voi olla, että en lähde uudella autollani ihmettelemään Tampereen uusia ratikkareittien liikennejärjestelyjä. Jätän auton sovulla jonnekkin laitakaupungille ja karautamme taksilla loppumatkan. En tosin vielä tiedä edes tapaamispaikan osoitetta. Olisi mukava jäädä sinne yöksi ja tutustua kaupunkiin tarkemmin. Siellä on valtavasti kaikkea kivaa nähtävää. Joskus olen käynyt jollain todella kivalla Tallipiha -nimisellä paikalla (melko keskustassa). Ja syötiin muuten taivaallisen hyvät pizzat jossain kulttipaikassa, mikähän se olikaan nimeltään. Ei ainakaan Ohranjyvä :D

      Voi kun olisikin joskus mahdollisuus reissata omaan tahtiin, pysähdellä puutarhoilla ja nähtävyyksissä.

      Poista
    2. No jakopaloja en paljoa retuuttele, joskus kyllä, ne menevät kaikki jakoon ilman muuta sukulaisille ja uutta tilalle, jotain mielenkiintoista. Pionien tieltä ovat saaneet väistyä leimukukat ja angervot.

      Mulla oli sekarotuisia kääpiöitä silloin joskus kultabrahmojen kanssa. Että niistä tykkäsin, pienet olivat vilkkaita, brahmat hyvin hitaita ja arvokkaita, upean kotkamaisia. Vähän tuntui pahalta kun brahmakukko astui kääpiötä, ei siinä neitosesta juuri mitään näkynyt, toisaalta Elvis katsoi tarkkaan ketä astui.

      Tampereella on aika tunkua nyt. Keskikaupungille ei kannata mennä autolla ollenkaan. Nyt on sellaisia sisääntuloparkkeja, jonne voi jättää auton ja siitä jatkaa bussilla keskikaupungille. Ensi viikonloppuna on jotkut hermeettiset yleisurheilukisat ja Tammerkosken sillalla -tapahtuma, eli yksin et kaupungilla joudu taapertamaan, toivottavasti takseja löytyy. Ohranjyvä ei varmaan ihan pitsapaikka ole, miellän sen vanhojen ukkojen tietovisakapakaksi. Hyviä ruokapaikkoja on nyt monta, kannattaa tutustua vähän etukäteen, niitä on tullut uusiakin. Niin ja uusi ostoskeskus - Ratinakeskus, jos sinne uskallat mennä, se on kisapaikan lähellä ja varmaan sielläkin joku muukin saattaa taapertaa ja etsiä eilistä päivää. Tallipiha on tosi kiva paikka ja sen lähellä on pitseria ja panimoravintola, jossa on aika kohtuullista ruokaakin ja oluita vaikka kuinka paljon maisteltavaksi. Ai niin, melkein unohdin! Tampereen Kalevan kirkon vieressä on vielä herättäjäjuhlat, jonne odotetaan 20 000 henkeä veisaamaan.

      Tervetuloa siis Tampereelle.

      Poista
    3. Ollaan sitten valittu kesän paras viikko Tampesterin visiitille, vielä Herättäjäjuhlatkin ! Jätän auton ihan sovulla ettäämmälle. Tuo sisääntuloparkki onkin aivan loistava ratkaisu.

      Nyt jäi kyllä vaivaamaan sen pizzapaikan nimi, ihan se oli siinä Finlaysonin lähellä, kävelymatka. Tampere on ehdottomasti kiinnostava kaupunki, otan ohjelmaani !

      Poista
  3. Upeat kukkakuvat! Tuo violetti sinivaleunikko on lajikkeeltaan 'Henson Violet'. Sinivaleet puhuttelevat aina - värillä millä hyvänsä.

    Meillä pionit ja ruusut vasta aloittelevat. Kanadalaisten maa näyttää hyvin nuppuisalle. Tänään saatiin vaatimattomat 3 mm vettä, mikä ei piisaa mitenkään. Niillä on nyt kuitenkin pärjättävä.

    Nosta leukaa kuitenkin vähän ylemmäs välillä. Elämä tuo ja vie tasaista tahtia. Koitetaan pysyä jotenkin kärryillä. Hugs!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihan kivoja kuvia siellä oli joukossa.
      Onko sinivaleita muissa väreissä ? Minulla oli muistaakseni valkoinen mutta se katosi ensimmäiseen talveen.

      Punainen sinivaleunikko olisi niin hieno :D

      Nyt alkaa taivas näyttää siltä, että huomiselle ennusteltu sade tulee maahan täällä asti. Ihan hyvä, kuoppasin tänään aika monta kasvia ja siirtokyyditykset päälle.

      Yritän kannatella leukaa välillä ylempänä, tulee nimittäin julmetut hetulat jos aina painaa alas.

      Tsemiä myös sinne !

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!