tiistai 31. heinäkuuta 2018

Heinäkuu 2018



Kaikkien aikojen heinäkuu ! Kyllä tämä kesä on omalla tavallaan kuitannut edellisten sadekesien ankeuden. Sata vuotta sitten tämä olisi varmasti ollut viimeinen niitti lukuisten katovuosien ketjuun, näin ne nälänhädät ja kansoja koettelevat surkeudet kai syntyvät, ihminen ei pysty kamppailemaan luontoa vastaan.

Jos nyt kuitenkin sivuutan maatalouden, marjantuottajien ja monen muun tahon totiset ongelmat ja kiittelen ihan itsekkäästi hyviä säitä. Talvella sitten maksetaan kohonneita hintoja monessakin kohteessa. Mustikoita ei ole pakkasessa vielä yhtään litraa, metsässä ei kertakaikkiaan ole kuin rutikuivia rupeloita. Mansikat kuivuivat kuumuuteen tai homehtuivat harson alle. Samoin vadelmat. Viinimarjoista näyttää tulevan kelpo sato, ihan liiaksi omiin tarpeisiin ja kirsikat olen jo syönyt.

Tomaatteja tulee paljon. Kurkkusesonki taisi olla jo, kesäkurpitsaa vielä tulee ja chilisatoa vielä odotellaan. Valkosipulia tuli pikkuisen, ei riitä mihinkään.

Peruna on hyvää ja sitä on paljon, taisimme nyt vihdoin löytää hyvän paikan perunamaalle. Enkä voi kyliksi ylistää Afra -lajikkeen makua ja upeutta.

Vettä on kaivossa piisannut kasteluunkin eikä kunta ole ainakaan vielä tiedottanut mistään rajoituksista veden käytölle. Hyvä niin.

Kaikki kukinta lehahti ja kuhahti, nyt mennään jo syysleimuissa. Joka vuosi olen istuttanut syysleimuja tupsun jos toisenkin ja nyt ne sitten kerralla ryöpsähtivät aivan massiiviseen kukintaan.

Päivänliljat ovat tänä vuonna hitaita, mikä lie syynä. Täytyy aivan ajatuksella pohtia mitä siirrän ja minne, voi olla, että syksymmällä aloitan taas yhden uuden kaivoksen, päivänliljoille ja ruusuille.

Koin myös jonkinlaisen kärhöherätyksen ja ajatus vallan villiintyi. Pysyn puuhakkaana tulevinakin vuosina.

Kanalan väestönlaskenta vaikuttaa nyt siltä, että valkoisia kääpiökochin tipuja on viisi, bobtaileja 4 pientä ja toukokuussa kuoriutuneet kukko ja kolme kanasisartaan lisäävät nuppilukua entisestään. Otan kuvia jahka pikkuisen kasvavat. Räikeässä päivänvalossa untuvikot näyttävät hehkuvilta palleroilta. Ja vikkeliäkin penteleen ipanat ovat. Ei vanha jaksa perässä.




Torpan alkuperäisistä hevosvoimista ei ole enää jäljellä yhtään, vuosikerta on vähitellen vaihtunut. Töttistamma tuottaa iloa ja harmaita hiuksia pohojammaalla, Ponimies voi hyvin täällä synnyinseudullaan. Otto ja Kasper asuttavat nyt Hirnakan mäkeä ja etenkin tämä uusin tulokas on sangen suuri persoona survottuna vähänläntään pikkuponin nahkaan. Pilkullinen pirulainen.

Tänään, heinäkuun viimeisenä päivänä Iso-J ja minä lähdimme pitkästä aikaa ihan kahdestaan reissuun. Viime viikon savon keikka ja etenkin sen aikataulut tökkäsivät niin pahasti jo Kuopiossa, että kotiin palattiin ihan samaa kiemuraista tietä kuin aina ennenkin.

Meidän piti poiketa Heinävedellä Valamon luostarissa. Tänään poikettiin. Kovasti on paikka muuttunut siitä kun siellä viimeksi piipahdin, ikää taisi edelliskerralla olla roimat 8 vuotta.

Nyt tallustelin siellä roimasti varttuneempana ja maltoin pikkuisen paremmin jopa keskittyäkin.

Valikoin itselleni matkamuistomyymälässä niin kauan tuohuksen pidikettä ja tuohuksia, että pistivät jo uuden kirkon ovet säppiin. Sinne pitää siis poiketa uudemman kerran ja meinattiin yöpyä siellä sekä osallistua laivaretkelle m/s Sergeillä.


Kiersimme näyttelyt (käspaikka ja metalli-ikonit), ihmettelimme kirkkoaarteita, tutustuimme vanhaan kirkkoon ja luostarin hautausmaalta löytyi useampikin tuttu, tuonilmaisiin siirtyneen nimi ristien laatoista.

Lykkään tähän loppuun joitakin kuvia sekalaisessa järjestyksessä, kohde on hieno ja ehdottomasti käymisen arvoinen. Piipahdimme pikaisesti myös Lintulan nunnaluostarissa. Siellä oli huomattavasti hiljaisempaa kuin Valamossa. Yhtä kuuma oli molemmissa kohteissa.

Huomisesta alkaa jo elokuu, säiden on ennustettu kylmenevän kymmenellä asteella lähipäivien aikana. Uskoo jos näkee, muuten en.


















Pentti Saarikoski


Elina Karjalainen



Tätä kuumaa ja aurikoista heinäkuuta muistan pitkään. Paljon kohtaamisia, haikeita eroamisia, hyvästejä ja iloisiakin hetkiä. Pari lopullista pistettä ja ehkä jokin uuden alku. Aika näyttää.

Annan tilaa elokuulle, olkoon se lempeä päätös hienolle kesälle.



8 kommenttia:

  1. Ostittehan Valamon maan mainiota valkoviiniä? Ei ole sen viinin voittanutta! Oma vuotuinen Valamokeikka jäi nyt sattuneista syistä käymättä. Siihen on kuulunut luostarikäynnin lisäksi kesäteatteri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eihän me hönöt semmoista tajuttu ! Onneksi paikka on matkan varrella (reittivalinnasta riippuen) ja sinne on helppo poiketa ostoksille.

      Kiitti vinkistä ja ihanaa vauvaelämää sinne teille <3

      Poista
  2. Olipa kauniisti kirjoitetettu paahteisesta heinäkuusta. Näin ulkoilmassa työtä tekevänä en ole arvostanut yhtään astetta yli +22:n. Vaan ei tuota saa valita - valittaa tosin voi. Kyllähän nämä pitkät helteet voisi sietää, jos kasvit eivät kärsisi hirveästä janosta samaan aikaan.

    Odotan innokkaasti postausta, jossa kerrot Kasperin piirteistä enemmän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mun sympatiat on kyllä teidän ulkona raatavien puolella. Omassa lähipiirissäkin on sekä virkahaalariväkeä, että muita joita nämä helteet enemmän kuin rassaavat. Helppohan mun on täältä ilmastoidusta tuvasta kirjoitella.

      Kasperista tulee juttua, elä huoli. Sen poninpenskan tempauksista ei ole vielä nähty kuin pieni pintahipaisu.

      Poista
  3. Oi helteinen heinäkuu, sanotaan että tämän kaltainen kesä olisi kerran sadassa vuodessa. On ollut kyllä kiva mökkeillä, viihtyä rallihumussa ja nyt ahkeroida golfkentällä, tämään oli kesän 30.kierros ja tasoituskin laski. Kasperin kuulumiset kiinnostaa toki, samoin hauska olisi tietää Tötterönkin edesottamuksista, oli Hän siinä määrin omaperäinen. Kuinka Seniorikansalainen on pärjännyt tämän helteen kanssa? Ottaa varmasti hänen voimien päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinunkin loman ajoitus oli enemmän kuin täys napakymppi, et voi ainakaan säitä verrata Hipsaanian säihin, nyt Suomi pärjäsi hyvin.

      Jahas, pitää ehkä kysellä Tötterön kuulumisia. Mulla on vähän semmoinen tunne, että siellä on pohdittu varsakuvioita.

      Seniori vetäytyy budoaariinsa kuumimmiksi tunneiksi ja hoitaa kasvihuonetta aamun varhaisimpina tunteina. Rankkaa on hänellekin tämä hirmuhelle, kellepä ei.

      Poista
  4. En uskaltanut aikaisemmin sanoa, mutta ymmärtääkseni nämä pikkuponit ovat aikamoisen pirullisia tapauksia. Täällä oli yhdessä vaiheessa kova miniboomi ja sitten niitä dumpattiin rescuihin, kun tajuttiin, että pienestä koosta huolimatta niitten kanssa pitää tehdä paljon töitä. Mutta pitkää pinnaa sinne, eiköhän siitä ihan kelvollinen poni tule. Meillä ihanan viileä pilvinen aamu, muuten säät ovat olleet samaa kuin sielläkin.

    Seattlen Suvi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei tullut millään tasolla yllätyksenä tämä fakta :D
      Ikävä, että niitä hankitaan ilmeisen kevyin perustein, aina pitäisi olla riittävästi kokemusta näinkin vaativia tapauksia kuin hevosia hankittaessa.

      Minua pikkuisen huolettaa nykyinen kanabuumi, kuka tahansa niitä voi aika vähällä rahalla pihaansa ottaa, syksyn tullen sitten ollaan ihmeissään ja sairasta kanaa ei osata/haluta hoitaa. Eikä varsinkaan lopettaa.

      Kasper on kieltämättä varsin ponteva pikkuponi. Enemmän olen joutunut ratakiskosta vääntämään tälle parissa viikossa kuin Ponimiehelle monessa vuodessa.

      Tänne on ennusteltu ukkosia ja sateita, pilvetön taivas ja trooppisen kuuma yö ei ennusta muuta kuin hikistä huomista.
      Olemme sen verran idässä, että luotettavamman sääennusteen saa itäisen naapurin kanavilta kuin ilmatieteen laitokselta :P

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!