torstai 12. heinäkuuta 2018

Ajopäiväkirja kuvina

Espoo, Mankkaa 9.7.18 kl.20.30
Pahoittelut heti alkuun hitaasti latautuvista puhelinräpsyistä, järkkäri pysyi visusti takapenkillä. Kukaan meistä ei jaksanut sen kanssa säätää, puhelin oli sen sijaan aina saatavilla.

Maanantaina lähdettiin Torpalta reissuun kl. 10.19 ja viimeistään viitostien jonoissa kökkiessä manasin reittivalintaa hyvin hartaasti. Onneksi siellä oli ohistuskaistoja kohtuullisen tiuhassa.

Sitä minä kieltämättä jokaisen ohituskaistan alkaessa mietin, että miksi, oi miksi?! Nimittäin jokainen kippo, menopeli, matkailuauto, rekka, ihan mikä vaan kiihdytti vauhtiaan. Eikö ohituskaistojen idea olekaan antaa tilaa takana tuleville nopeammille kulkijoille? Että nopeampi pääsisi hitaammin ajelevista ohi? Ei näköjään. Siellä kuulkaa peräkärryt ja rättisitikat saivat kyytiä, kun kuski testasi oman menopelinsä kiihtyvyyttä sen reilun kilometrin matkalla minkä ohituskaista kestää. Sitten palattiin kiltisti taas alinopeuteen, nönnnönnnönn. Ja tokihan jonossa ajetaan kärsä toisen kontissa kiinni niin, ettei siihen väliin vahingossakaan mahdu kukaan. Ihme sinänsä miten vähän jonoissa tapahtuu onnettomuuksia.

Oma lukunsa ovat varmuuden vuoksi jarrupolkimella pumppaavat.

Iloitsin, kun Heinolasta alkoi moottoritie.


Tuusulassa jätin haikeat hyvästit Hopianuolelle. Noin 60 tuhatta yhteistä kilometriä olivat helppoja ja miellyttäviä.

Uusi kärry takaa kuulema taivasosuuden, sillä ajaminen on (kuulema) maanpäällinen helvetti. No ei tähän asti. Ihan mukava, kiihtyvä ja ketterä vempele tuo pronssinen keihäänkärki on. Istuimet ovat hyvät ja moottori murisee mukavasti. Helppo tuolla on heilahtaa moottoritien liikennevirtaan eikä kehä ykkösen rytmiin pääsyyn tarvittu kokonaista kiihdytyskaistaa, heittämällä sekaan.

Pikkuisen kieltämättä pelotti jotta milloinka poliisi liputtaa varikolle, hyvin helposti rallipedaali nostaa nopeuden sinne laittoman villille puolelle.

Tuusula-Hyvinkää -välillä tutustuin uuteen ajopeliin ja välillä kurvailtiin sora ropisten, onneksi täällä ettäänperällä jokainen kuski on soratieden kunkku ja vain kulkumiehet joutuvat soraliirtoon.
Kohteenamme oli talli ja siellä muuan oikea neliveto.

Viisas ja varovainen ei näitä kahta edellistä kuvaa edes näyttäisi.
Minä sen sijaan olen oppinut, että kaikki voi muuttua hetkessä ja olisi sääli jättää nämä kuvat näyttämättä. Jos kaikki sujuu tällä kertaa niinkuin toivotaan, tämä pikkuinen pilkkuipana jalkautuu Torpalle lähiaikoina.

Kyseessä on toistaiseksi nimetön, kaksivuotias ponipoika. Toki rekisteripapereissa on nimi, mutta semmoinen kotinimi pitäisi päättää. Ehdotuksia? Miellä jotain on mielessä, mielelläni kuulen lukijoiden ideoitakin.

Hyvinkää-Kartanonkoski-Tikkurila-Espoo
Seuraava stoppi oli siskolikan parkkipaikalla jossa kassit ja nyytit vaihtoivat omistajaa.
Sitten oli aika jättää Perikunnan nuorin junanviemäksi kohti Helsingin ostosparatiiseja.
Perikunnan vanhimman jätin vähän myöhemmin espoolaisen hevostarvikeliikkeen parkkipaikkaan kassiensa ja nyyttiensä kanssa. Kesäduuni kestää viikon eikä ole työtä ensinkään, omaa aikaa ja rauhaa lukea syksyn kirjoituksiin, koiran ja kissojen hoitoa siinä sivussa.

Kotiinviemisenä nakkasin auton peräloosteriin törkykalliin satulavyön ja uudet päitset, Otolle tietenkin. Pilkkuponille ei vielä ostettu mitään, vasta kun liittyy Torpan muonavahvuuteen.

Minä kikkailin halki muuttuvan Espoon, entisen kotikaupungin. Hankin yhdet parkkisakot (60 euritoista) ja lopulta laskettelin Mankkaalla piharänniä pitkin parkkiin. Iso-J:n kotitalo on sentään ennallaan eikä sinne rakenneta enää uutta. Onneksi edes jotain säilyy.

Perikunnan nuorin palasi shoppailureissultaan metrolla ja vaari-M toimi liityntäliikennöitsijänä. Kiitos yösijasta ja aamupalasta.


Tämä kuva ei kuulu tarinaan, mutta katkaisee vähän tekstivirtaa. Kuvassa pesukone, Ahvenisen Punaisen talon kotiseutumuseossa kuvattuna.

Tiistaina kl. 11 parkkeerasin Ison Omenan parkkihalliin. Sinne sentään osasin entisiä reittejä seuraten, mutta eksyin heti jalkauduttuani. Kovasti on muuttunut, laajentunut ja oudoksi mennyt entinen omppu. Mitään en ostanut, etsimääni kauppaa en löytänyt ja koko ajan ärsytti ihmispaljous ja kuumuus. Mihinkään ei voinut keskittyä, ärsykkeitä tulvi joka puolelta.

Oli rentouttavaa päästä taas ajamaan.


Perikunnan nuorin asettautui viereeni Taco Bellin paperikassi sylissään ja mussutti onnellisena saalistaan aina Iittalaan saakka.

Espoo-Iittala-Lempäälä
Iittalan lasimäki on pakkostoppi aina kun reitti sitä sivuaa.
Mukaan tarttui söpö Rörstrandin teemuki tallituuraajalle. Teki kovasti mieli kartuttaa omia astiastojakin,  mutta budjetti ei venynyt ihmeisiin.


Näitä kohteita suosittelen aina kaikille. Hittojako te niille aakkosasemille ajoitatte vessataukonne ja kahvijanonne?

Näissä paikoissa saa hyvää ruokaa, hyvää kahvia, on siistit vessat ja monenlaista muutakin nähtävää.

Ostosmahdollisuuksiakin on.







Lempäälän stoppi oli ihan yllätys. Ideaparkin kohdalla kuitenkin jarruttelin ja kurvattiin parkkiin. Meillä oli illan tapaamiseen paljon aikaa ja kauhea nälkä. Perikunnan nuorin jalkautui ostoksille ja minä parkkeerasin ruuan toivossa pizzeriaan. Puoli tuntia piti odottaa, mutta onneksi pizza oli ihan kelvollista.

Seuraavaan kohteeseen ajellessa Nuorimmaisen olemus muuttui jännittyneeksi ja peiliin kurkkiminen lisääntyi kilometrien vähentyessä.







Kohde:

Lisää kuvateksti
Ja tuonne minä lapseni, perilliseni vein.

Tapaaminen oli kuitenkin rento, kannustava ja ilmeisen miellyttävä molemmille osapuolille. Maanantaihin saakka pitää kuitenkin odottaa jotta saamme vahvistuksen.

Minä tietysti optimistina uskon, että Perillinen solahtaa tiimiin kuin kala veteen ja tulevaisuudessa Tampere on suuntana sangen tiuhaan tahtiin.

Tämä paikka on vanhan ajan old school -kellarisali. Paikka jossa teot puhuvat enemmän kuin mikään muu.

Ihan kaikki oveen koputtelijoita ei mukaan huolita, eikä kaikille edes neuvota ovea, saati avata.


Nekala-Jyväskylä

Tylsä pätkä, kauniita maisemia, hyvä keli ja sama ilmiö ohituskaistoilla, kaikki kiihdyttää, muttei ohita.


Olipa kiva kurvata Jyväskylän Paviljongin parkkihalliin ja tallustella Nempan residenssille Jyväsjärven rantaan. Parvekkeelta kivat maisemat (joita lasitus hieman hämmentää).

Ilta venähti varsin myöhään.

Jyväskylä-Hankasalmi-Koti
Keskiviikkoaamuna starttasimme jo kello 9 viimeiselle etapille. Hankasalmella pikainen varikkokäynti ja eväsostoksia. Suosittelen ostamaan paikallisen leipomon maalaisleipää. Hirmuisen hyvää herkkua.

Pihalla oli hieno traktorinäyttely;






Loppumatkan posotimme kohtuullisen rivakkaa tahtia. Tietenkin tielle osui muutama ohituskaistalla kiihdyttelevä peräkärrykuski ja muita hönöjä.

Omassa ruokamarketissa löytyi helmi:

Kivi-sakset-paperi

Minä en edes ole mikään oluen ystävä, mutta tämä pienpanimoiden ketteryys ja tilannetaju jaksaa aina ilahduttaa. Mukava, että oma kauppias on vapaa valitsemaan ja lähtee mukaan näihin kuriositeetteihin. Ja ainahan vaalea lager on helppo, edes kannatuksen vuoksi.

Kotiin oli kiva palata. Homman olivat loistavasti hoitaneet naapuri, joka toimi tallimestarina sekä nuoruuden ystävä, joka piti huolta mummosta, koirista ja kissoista. Minä nukahdin kotiin tultua kolmeksi tunniksi. Vähän vaati reissu veronsa.

Loppuviikko on kesän paras viikko, rokkiviikko ja muutenkin kiva.

Kiitos kaikille, taas kerran.


Reissumusana raikasi latinopoppi ja reggaeton, tässä vähän mallia:


24 kommenttia:

  1. Kiva kun poikkesitte, tulkaa pian uudelleen ja pidän peukkua ankarasti erään puhelinsoiton suhteen. Hyvä myöskin että kotimatka joutui ja Torpalla kaikki hyvin niin Seniorilla kuin Elänosastollakin. Hugs and see You soon, hope!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos yökortteerista, buukkausaika oli lyhyt mutta onneksi venyit.

      Puhelua odotellaan, hyvä vaan että on tuo Ilosaarirock tässä välissä, saa muuta ajateltavaa ainakin vähäksi aikaa.

      Seuraava viikko kertonee paljon, monestakin asiasta. Sitä ennen, mukavaa viikonloppua ja onnistuneita lyöntejä !

      Poista
  2. Täplä tai Pilkku tulee ponista heti mieleen, mutta ikää myöten tuo Jäppinen vaalenee. Siis Jäppinen.

    Huikeaa kyytiä Torpan Armolla jälleen. Olisiko aika huilia välillä? Kummasti kilometrejä kertyy. Kirjoittamaasi liikennekäyttäytymistä olen kans vuosia ihmetellyt. Listasta puuttuivat vain ne, jotka hidastavat hirmusti, kun vastaan tulee rekka - ja ihan omaa kaistaansa. Juu kaikkea ei vain voi tajuta.

    Lepoa ja rentoa eloa toivotan nyt Torpan henkilökunnalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäppinen merkitään muistiin.

      On ollut kieltämättä varsin vilkasta viime aikoina. Onneksi tämä tästä nyt vähäksi aikaa rauhoittuu. On aika kyykkiä kasvimaalla ja kerätä mansikoita.

      Tallin maalaus ja ulkosivuremontti odottavat vielä aloitusvihellystä. Samoin kanalan putsaus ja huoltomaalaus.

      Niiden takia ei montaa kilometriä tarvitse ajaa, lepoa siis luvassa. Ja lämpöä myös.

      Mukavaa viikonloppua !

      PeeÄäs:
      ne samat hidastavat myös kaikkiin kurveihin ja muihin epäilyttäviin. Myydänköhän ajokortteja jossain markkinakojussa? Bingossa?

      Poista
  3. Tänään on nautittu upeasta säästä, siipeilty sivukorvalla Paviljongin terassilla Suomi Popin soundeja. Mukavan viikon, hienon sään ja ystävien kanssa vietetyn ajan inspiroimana intuition ehdotus on ponibabylle Paco, hispaanialaisittain ja ehkä Pacosin talonkin tiimoilta vietettyjen mukavien hetkien ja retkien tiimoilta. Otto and his wingman Paco<3 P.S näin huikean kuvan rokkitukasta, nyt kelpaa! Täällä pauhaa Suomi Pop, siellä Ilosaari Rock!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkuinen Pacolito <3 Kuulostaa kieltämättä paremmalta kuin ns. tapetilla ollut Nysä. Kohta meillä on varmaan jotkut arpajaiset kun nimiä on valittavaksi asti kertynyt.

      Sää kieltämättä suosii, saa nähdä mitkä jonot ensiapuun kertyy auringonpistosten takia. Ikävä puukotustapaus oli viime yönä tapahtunt, toivottavasti ei mitään semmoista enää.

      Rokrok!

      Poista
  4. ei Nysä ei, sehän on grillimakkaran mainoksessa- lyhyt kuin Suomen kesä ...Nysä! Kaverin ilme ja pilke silmäkulmassa viittaavat selkeästi Pacolitoon <3! Luin puukotuksesta heti aamulla, karuutta lisää vielä että kaverit on ns. Käpälämäessä. Toivottavasti saadaan pian pois häiritsemästä Ilosaaren tunnelmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on julkaistu niiden veijareiden kuvat ja tiedot. Toinen nimi oli tuttu, ettei vaan olisi se taannoin Vapaudenpuistossa miekan kanssa hillunut älykääpiö :(

      Pacolito, hauska.

      Poista
  5. Ootte sitten olleet minun kesäresidenssin huudeilla. Jään tänne vähäksi aikaa, koska minusta tulee ope muutaman kk:n päästä. Vähän uutta potkua uralle.

    Ihana Poju tuo teidän uusin neliveto.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jahas, missäs päin? Sielläkö Jypinkylässä?
      Opehommiin, minne?

      On se semmoinen Poju <3

      Poista
    2. Jypinkylässä juu. Jäi aikoinaan puoliväliin ope-opinnot (60 op, josta iso osa tehty), kun tuli äkkipika lähtö sumuisille saarille, ja nyt on muiden hommien lomassa aikaa tehdä ne loppuun. Sit ehkä sumuisille saarille takas tai ihan jotain muuta, täs on ollut sellainen puoli vuotta, että heikompaa hirvittäis, noin positiivisesti, mutta lopullinen niitti puuttuu, eikä se riipu lainkaan minusta vaan muista. Mutta yritän tässä nyt takoa kolmea-neljää rautaa ja viimeistellä entisiä töitä, että saa ne pakettiin.
      OP

      Poista
    3. No olisi ollut vain se yksi silta siinä välillä, Lutakon kulmalla kun oli yökortteeri.

      Jännä nähdä millainen takorautateos valmistuu, monella liekillä kun kuumottaa :D

      Poista
    4. Saa pidellä lujasti peukkuja siellä, lähetellä hyviä fiboja tänne ja pitää erityishyvää huolta minun toteemieläimestäni. Kiitos.
      (Saatan kuulostaa epätoivoiselta, sillä tämä helle on tehnyt aivoistani hyytelöä).

      OP

      Poista
    5. Minä pidän peukkuja ja kannan huolta toteemieläimestä. Pikkuisen muuten ko. eläjän olemus vaikuttaa vaivaiselta. En tiedä olisiko vaikka virtsakiviä tai jotain, ihmeen vaisu ja vähäruokainen näyttäisi olevan. Makoilee omassa rauhassaan, ei keskellä tuvan pitkää pöytää. Vien lääkäriin jos ei kohta tuosta virkisty.

      Lähetän sinne nyt aluksi vaikka jaxuhalin.

      Poista
  6. Siis tuohon on Fabio, kattokaa nyt sen tukkaa. Tai joku rokkari kaheksankytluvulta...Jovi vaikka mun suuren rakkauden Bon Jovin mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai sitten Rocky, Rokki ja kun on niin komeat kajalit niin voishan se olla vaikka Michael Monroe...

      Sama Seattlen asukki

      Poista
    2. Fabio ! Oi kyllä ;-)
      Minun vain on vaikea perustella Perikunnan vanhimmalle, talliniuhottajalle näitä ideoita, niin hienoja kuin ne ovatkin. Pitää ihan ihmefriikkeinä kaikkia meidän idoleita <3

      Poista
    3. Näen jo sieluni silmin pollen heiluttava tukkaansa Fabion tyyliin. Tai sitten nuoremman sukupolven edustajan mukaan Olli Hermanni😉 mulla kyllä ideoita riittää...

      Poista
    4. Otto ja Olli, menee jo kansallisromanttiseksi :D Sitäpaitsi lähipiirissä on molempia ihmiskaimoja.

      Poista
  7. Minä nyt kyllä ihan ponnella ajan eteenpäin kasarijysäri -teemaa <3

    VastaaPoista
  8. Fabio ei huono, joskin pitäisi rimmata hyvin Oton ja team Ottawan kanssa:)! Täällä todettiin golfin olevan varsin hot stuff, mittarissa oli +29 astetta, ukkonen jyrisi taustalla ja hiki valui... kun kiipesi kenttämme takalenkin rinteitä, tiesi muuten kiipeävänsä ihan koko rahan edestä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin paukkui mittarissa +30 rikki jo ennen puolta päivää. Onneksi ohjelmassa oli vain mansikanpoimintaa ja muita pihajuttuja.

      Fabio... hmmm. miksei.

      Poista
  9. Ihana Anton <3
    siis poni, eikä autossakaan mitään vikaa ole ;)

    Toivottavasti tuo lapsukainen liittyy torpan tarinoihin, on noissa pienissä satueläimissä puolensa.

    Mukavia hellepäiviä torpan väelle, me siirrymme naapurikunnan puolelle työleirille ;) Vanhemmuus velvoittaa,helteelläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poni nimeltä Anton, why not.

      Minä kovasti toivon, että pikkuipana tänne päätyy ja huomisesta alkaakin kovasti kuljetuksen järjestely.

      Teillä onkin ihana paratiisi työleirinä, lämpötilat alkavat kieltämättä olla eksoottisia.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!