maanantai 4. kesäkuuta 2018

Klapihellan huminassa




Tätä kirjoitellessa on jo kahdeksas tunti ilman sähköjä. Toivo -myrsky on puhutellut meitä tänään. Klapihellassa humisee mukava lämpö, ruoka saatiin pöytään grillistä ja hellalta. Puhelimia voi ladata autossa. Ei tässä vielä hätää kärsitä, toisetkin 8 tuntia voitaisiin muuten olla sähköttä, mutta hautomakoneessa on uusi jymysatsi kultamunia eivätkä ne varsinaisesti kehity huoneenlämmössä.

Blogin tekeminen on hitusen hidasta 3G -yhteyden varassa ja kuvien lataaminen vie ikuisuuden. Lisäilen kuvia sitten kun sähköt tulevat. Sillä kyllähän ne tulevat, voimistuvasta tuulesta huolimatta yhtiön laskutuksen on pyörittävä. EDIT: sähkö räpsähti päälle ajassa 22.46, oi riemua !

'Issaan Siiri'


Oli vallan mukava joskin turhan hätäinen visiitti maan eteläiselle syrjälle.
Siskolikka oli ponnistanut tarjoomukset, Kummipoika ponnistanut mainion todistuksen ja muutenkin kaikki oli mallillaan. Pohjois-Haagan kortteerissa yövyttiin oman kummitätini luona ja siellä hurmaava harmaa isovillakoiraherra Alpo keräsi taas kerran pisteet kotiin.

Seuraavat kemut ovatkin mitä ilmeisimmin täällä meillä. Ainakin ilmoitin jo osalle juhlaväestä, että pitävät vuoden 2019 lakkiaispäivän kalenterissaan vapaana.

Kotona asiat olivat poissaollessani pääsääntöisesti hyvin. Mitä nyt Lähinapero oli hieman omavaltaisella iltalomalla. Palautui kuitenkin hyvässä järjestyksessä kotiin ja aloitti kesätyöurakkansa.


Naapuriapu oli taas kerran korvaamaton, en tiedä miten ikinä voin korvata. Hevosille kun ei ole ihan helppo aina saada lapsenlikkaa. Pakkaan edelleen värikkäitä munia kennoon ja toivon letunpaistajalle kestävyyttä, sinne naapuriin. Sähkökatkoksen vuoksi kävivät hakemassa meiltä vettä, onneksi voi edes sillä tavoin auttaa.

Ponimiehellä kävi pyhäiltana vieraita. Oikein pätevän ja mukavan tuntuinen ihminen olikin. Ajatusmaailmat tuntuivat käyvän melko lailla yksiin mitä hevosen kanssa olemiseen ja tekemiseen tulee. Onneksi tässä ei ole kenelläkään kiire ja saavat tutustua yhdessä ihan rauhassa. Silti se olen minä joka viimeisen sanan asiassa loppujen lopuksi sanoo. Olen kuitenkin varsin luottavainen, sisäpiirissä kun homma pidetään eikä mahdollisesta hevoskaupasta kylillä tarvitse huutaa, paikalle tulee vain oikeasti tolkun ihmisiksi tiedettyjä lajin harrastajia.

Pikkuisen silti oli palaa kurkussa ja hikeä silmässä kun ajattelinkin Ponimiehen mahdollisesti jossain vaiheessa poistuvan näiltä tiluksilta. Ei, en ajattele sitä tänään.


Kesäkuu teki mullistuksen säätilaan.
Kuivaa on toki edelleen, varsin vilvoittava tuuli puuskii pohjoisen kantilta ja rakkaat salavani varistavat risuja ja roskia pihaan pikkuisen liian paljon. Ensin pitää haravoida ja sitten pääsee nurmikon kimppuun.  Poissa ovat helteet ja paiste, harmaan kirjavia pilviä on taivaalla enemmän ja vähemmän paksuna peittona. Mutta sehän tässä tilanteessa on hyvä, että hirveät sääsket ja muut innittäjät ovat jossain muualla kuin iholla.

Nurmikon leikkaaminen onkin vähän kinkkinen homma. Toisaalta rikkakasvit rehottavat päätä pidempänä kuin varsinainen nurmikko, toisaalla varsinainen nurmikko on paikoittain rapisevan ruskean kuivaa. Joten teen melko turhaa työtä jos vain katkon kaulat voikukilta, nehän pomppaavat takaisin kun leikkurin perävalot vielä vilkkuvat horisontissa.

Pihamaalla on nyt pikkuisen välivaihe, kukinnan suhteen.
Valkoiset sireenit alkavat olla upeimmillaan ja lumipalloheisi kukkii suorastaan raivokkaasti. Toivottavasti mikään öppiäinen ei rumenna sen kukintaa tänä vuonna.



Pioneissa alkaa olla isot nuput ja paljon muurahaisia kömpii tahmatassuina nupuilla. En ole niitä pois koskaan häätänyt, kaipa ne tietävät mitä tekevät eikä pioni näytä olevan milläskään.
Kartanonpioniparkani ei kuki tänä vuonna, sen ainokaisen kukan varsi oli tuhannen mutkalla ja lopulta täysin katkipoikkinyrjähtäneenä. En tiedä oliko tuhon viimeistellyt muuan höpelö spanieli vai kenties touhukas Seniorikansalainen.

Yökötystä pidätellen lorottelin muutaman kannullisen nokkosvettä liljojen niskaan. En millään haluaisi kemikaalein myrkytellä joten nokkosten varsista saa veteen liottamalla aivan kauhean luonnonmyrkyn.  Toivon sen tehoavan liljakukkoihin.  Jos ei sekään auta, vaan ne punaiset penteleet riehuvat edelleen liljakasvustoissa, voidaan ihastella kukkien sijasta reikäisiä lehtiä.

Jos minä olisin liljakukko, pakkaisin kamani ja keräisin vehkeeni suunnatakseni raikkaampiin maisemiin. Nokkosvesikylpy on kuvottava. Hyvää maanantaita vaan sinne punakukoillekin, härifrån tvättas.

Jonkinlaista imurin ja mopin kanssa suoritettavaa pakkoliikehdintää olisi suotavaa tehdä, Iso-J ja Etänapero palaavat keskiviikkona.

Palaillaan taas !






8 kommenttia:

  1. Onneksi saitte virtaa, melkoinen myteri on ollutkin. Meillä ei puita ole vielä kaatunut, tipan tippaa vettä ei maahan asti ole loiskahtanut, mutta puhuria piisaa ja hallalla uhataan, onko siis normaalia - usein halla on vieraana kesäkuun alussa. Täytynee kerätä ne harvat kesäkukat vielä suojaan ennen ensi yötä, kai seuraavanakin hallaa luvataan. No me asumme mäen päällä, ihan ekana tänne ei halla tule, vasta tokana.

    Naapuriapu on korvaamatonta ilman muuta ja kyllä tuo vesikin ihan tärkeetä on, meilläkin väkeä kävi vettä hakemassa, kun kunnan putkien vesi oli juomakelvotonta.

    Muurahaiset pionien nupuissa eivät haittaa tee, sokerin perään ne sinne vain tulevat, joskus voi tulla kultakuoriaisiakin ja ne saattavat järsiä palan nupusta.

    Liljakukot ovat iljettäviä, kolme olen saattanut manan majoille, toivottavasti niitä ei löydy lisää, ikävää ääntä pitävät - oletko koskaan kuunnellut?

    Nyt pihalle, aarteet suojaan ensi yön varalle, toivottavasti halla ei tule vieraaksemme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokaisen pidemmäksi venähtävän sähkökatkon aikaan on tuumailtu aggregaatin hankintaa, ihan varuille. Ja aina se on jäänyt jonkin akuutimman hankinnan takia.

      Toisaalta ihminen pärjää kyllä ilman sähköä. Ruokaa voi laittaa ihan hyvin grillissä, edellyttäen että kaasupullossa on muutakin kuin kuoret. Klapihella auttaa ihmeesti ja puulämmitteinen sauna ynnä vesipata takaa pesuvedet. Autossa voi ladata puhelinta ja läppäriä. Ja kun kauppa ei ole ihan kulman takana, sitä on oppinut jonkinlaista kotivaraa pitämään kaapeissa.

      Kesällä tietysti pakasteiden kohtalo hieman huolettaa. Onneksi meillä on lähinnä pakastevihanneksia, marjoja ja koiranruokaa pakkasessa. Ei joutsenpaisteja tai karhunkyljyksiä.

      Tämän illan olen raapinut pihaa haravalla ja kerännyt ainakin yhden juhannuskokon tarpeiksi risuja ja oksia. Rakkaat salavani ovat vähän ravistelleet.

      Viime kesäkuussa satoi näinä päivinä räntää ja maa oli aamuisin kuurassa. Taidan kuitenkin käydä nakkaamassa kasvihuoneen asukeille hallaharsot niskaan. Pitäisikö sinne vaikka ulkoroihu laittaa?

      Hallatonta yötä sinne teillekin. Ja jos hallan on pakko panna niin aloittakoon niistä viheliäisistä liljakukoista.

      Poista
  2. Pitkät sähkökatkot saavat nykyihmisen pulaan ja osoittavat, miten sähköstä riippuvaista elämä on. Muutaman vuoden takaisen Tapaninmyrskyn aiheuttama usean vuorokauden sähköttömyys on yhä tuoreessa muistissa.
    Muutaman liljakukon olen listinyt, mutta sitäkin enemmän näyttää nyt olevan kirvoja. Nkkosuute on oivallista tavaraa. Pitääpä piakkoin tehdä uusi sateita. Kiitos muistutuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se Tapaninmyrsky oli huima. Me päästiin silloin aika vähällä, vain vajaa vuorokausi.

      Nokkosuute on kyllä semmoinen luonnon myrkky, haiseekin kuin revon syötti. Pakko olla tehokasta.

      Poista
  3. Siis onko sulla sulohelmipihlaja kukassa jo - vai mikä pihlaja tuo on? Rehvakkaasti olette edellä kesässä rutkasti. Pionitkin näyttää jo väriä, ja syreenit kukkii. Tervetuloa vain käymään täällä kevään maassa. Takaisin ajaessa sukellat taas takaisin kesään :)

    Muutoin esillä oli niin isoja asioita, etten tohdi sanoa mitään muuta, kuin että oikeat asiat tapahtuvat oikeaan aikaan ja oikeiden ihmisten kanssa. Harkittuina ja tosi punnittuina.

    Odotan kovasti pohjoista turneetasi! Ilmoita kun päivä selviää. Jos on tarvista ostoille Särkällä, niin tutkaile antia nettisivuilta. Jos toiveita on jo selvillä, niin laita tilauslistaa, niin osaavat kerätä valmiiksi mulle tai heille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, minulla EI ole sulohelmipihlajaa. Tuo on valkomarjapihlaja, Särkältä sekin lähtöisin.

      Se onkin aina mukava ajella sinne päin, näkee niin selkeästi kasvuvyöhykkeiden vaihtumisen ja kevään etenemisen.

      Isot asiat muhivat ja muovautuvat. Ja kun ei ole pakko ryhtyä äkillisiin toimenpiteisiin, niin on aika levollinen olo katsoa mitä elämä tuo eteen.

      Särkältä olisi taas tarvetta vaikka mille. Ainakin muutaman pensasruusun kovasti haluaisin. Pitäisi ihan listaa värkätä.
      Ilmoitan oitis jahka saan taas perhepalaverissa selkoa lähiviikkojen ohjelmasta. Nyt helpottaa minunkin lähtöjäni kun huomisesta on taas koko perhe yhes koos.

      Poista
    2. Reissusi jälkeen sulla sitten on oma sulohelmipihlaja :) Löytyi mun siemenkasvatusten taimistosta. Kun tämän tunnustin, niin nyt ei ole jäljellä ylläreitä. Tai noh on... yksi sentään.

      Onnea yhteen saapuneen perheen ilosta! Viikon päästä viikonloppuna sitten nähellään, mikä onkin tosi odotettu juttu!

      Poista
    3. Oooooooh, ihanko oikeasti ?? Oi että, pitää katsoa hänelle kunniapaikka. Se on oikeastaan valmiina, pitää kuoppa kaivaa. Minulle tulee oikea pihlajapuisto <3

      Täällä on suunnilleen ihan entisenlainen meno, kiva kun ei tule turhan vieraskoreaksi kylillä. Entisenlainen räähkä on.

      Ja voi tokkiinsa, omavapaa kelpaa kyllä. Tulen ilolla.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com