tiistai 12. kesäkuuta 2018

Illalla pihalla


Pitkästä aikaa.
Tallessa ollaan, koko perhe yhes koos ja muutenkin asiat ihan mallillaan.

Tässä on pidetty vähän pakolla taukoa bloggaamisesta ja kuvaamisesta. Toimeliaan toukokuun jälkeen tervehdin oikeastaan ihan ilolla viileitä kesäkuun alkupäivien säitä. Oli aikaa totutella täysjäseniseen perheeseen, raivata myrskyn jälkiä ja kunnostaa pihaa.

On myös ollut huippukivaa saada tallihommiin avuksi Etänapero, paljon on taas saatu aikaan ja Oton kuntokuurin ensimmäiset tunnit on nyt pidetty.

Kaikkea tekemistä kun kuitenkin rajoittaa tolkuton väsymykseni joka ei totisesti armoa anna kohdalle osuessaan.

Vaateriin on päästävä asap, ainakin auton ratista. Joskus riittää ihan vaan istahtaminen hetkeksi. Yleensä nukun huoletta pari tuntia. Ja niin se ilta venyy kun on taas levännyt ja pirteämpi.

Pihalla ei iltaisin voi nyt tuulten tyynnyttyä tehdä paljoakaan ilman, että Thermacell suhisee vieressä, mieluiten kaulassa roikkumassa.

Ensi keväänä meille niin tulee se Mosquito magnet. Semmoinen härveli pitää kuulema asentaa heti keväällä niin, että ensimmäinen verenimijöiden sukupolvi imeytyy itse suoraan pömpeliin ja sitä kautta kadotukseen. Jos sen kesken kesän laittaa, laitteen teho ei ole niin hyvä. Ainakaan ekana kesänä.

Turha olla huolissaan, pääskyt ja muut pikkulinnut saavat tältä tilukselta riittävästi evästä poikasilleen vaikka ihan tuosta oleskelualueilta niitä vähemmäksi imuroidaankin.


Totesin taannoin, että tämä piha alkaa nyt olla sellainen ikiaikaisten toiveideni mukainen satupuutarha. Alkuvuosina raivattiin tilaa nurmelle ja istutuksille, tuhottiin ohdaketta ja muita vähemmän toivottuja kasveja. Olen varmaan aiemmin jo kertonutkin, meillä kasvaa valtavan elinvoimainen vuohenputkikasvusto, haaraoksaisia horsmia ja taivaita tavoittelevia ohdakkeita.

Uskallan nyt yhdeksän vuoden kitkemisen ja ruohonleikkuun jälkeen sanoa, että alamme päästä voitolle.

Voi kun vielä jostain löytäisin ensimmäisen kesän kuvia pihalta, oli se aikamoinen savotta mihin ryhdyttiin. Alussa pihalla etenemiseen tarvittiin moottorisahaa, raivaussahaa, viikatetta ja muita järeämpiä työkaluja. Lammaskatras oli aivan huipputehokas tuhoamisyksikkö hevosille ajatellulla alueella.




Katsoessani tallin kulman maisemia nyt, en voi uskoa tapahtunutta muutosta. Oikeastaan ainoa toteutettava asia sillä nurkalla on itse rakennuksen uudelleen verhoaminen, ovien uusi panelointi, maalaus ja vähän pihatöitä. Sitten passaakin jo kiikuttaa paikalle kukkasia ja kalusteita.

Nuo kolme edellistä kuvaa ovat Torpanmäen vastakkaiselta kantilta, omenatarhan laidalta. Istutimme sinne kuusentaimia joita edellinen asukas oli ripotellut vähän sinne sun tänne. Vailla mitään suunnitelmaa. Tänään ihmettelin valtavia vuosikasvustoja, nuohan ovat jotain nakkisormikuusia. Ei semmoisia totutunlaisia pihakuusia ensinkään. Ja kyllä minä kuuset käsittääkseni tiedän. Mikä lie luikerolajike. Onko jossain paikkaa jossa voi tehdä geenitestejä havupuille?

Huomaa kuvien oikeassa reunassa rehottava tyylikäs vuohenputkiaidanne.



Täällä viihtyvät erinomaisen hyvin pohjoisesta tuodut kasvit, kiitos Toveri Tita ja Särkän Perennataimisto.

Olen kantanut tänne myös valtavat määrät kalliita, kauniita ja ihania erikoisuuksia. Osa on mennyt myyrien, rusakoiden ja kauriiden ravinnoksi, osan ovat vieneet väärin valitut kasvuolosuhteet, tappotalvi 2015-16 ja muuten vaan huono tuuri.

Mutta ne jotka täällä nyt pärjäävät, viihtyvät ja suorastaan rehottavat ovat sitäkin rakkaampia. Unikot, pionit, päivänliljat, leimukukat ja monet muuten vaan ihanat.  Saa rönsytä, saa rehottaa. Kiitos Iso-J:n aherruksen, penkkien kiveykset ja särmät viimeistelijällä tehdyt leikkaukset korostavat kukkapenkkien rehevyyttä.


Erilaiset akileijat näyttävät viihtyvän. Yhdessä vaiheessa pidin tummanlilaa versiota lähes rikkakasvina, sitä on kitketty pois valehtelematta kymmeniä kiloja. Esiin onkin nyt noussut aivan upeita erikoisversioita. Tämän ballerinamaisen hennon pinkinlilan kerrottukukkaisen nimeä en millään muista, aivan ihana se on.

Seuraaviin kuviin latasin White Barlow'n ja Black Barlow'n. Muita, jotain sekoituksia ja mitälie sötköksiä pilkahtelee vähän kaikkialla. Seniorikansalainen näkyy kasanneen ns. Keräilyerien penkkeihin omia kokoelmiaan. Siellä on valkoista, pinkkiä, tummaa lilaa ja välivärejä.

Keräilyerien penkkejä meillä on vähän siellä sun täällä. Sinne kärrätään liikaa rehottavia yksilöitä ja toivotaan luonnon hoitavan homman. Lisääntykää ja täyttäkää maa. Tai hävitkää.



Iso unikko meillä onneksi viihtyy. Kerrottukukkainen pioniunikko taisi kadota tai pitää välivuotta, se on aivan ihana ja toivotan tervetulleeksi jahka päättää taas tarjoutua esille.

Lisäksi on keltaisia pieniä, punaisia espanjalaisia ja jotain muutakin. Ne tulevat ja menevät mielensä mukaan, ihania ovat kaikki. Sinivaleunikko on ihan omaa luokkaansa. Onneksi ne näyttäisivät viihtyvän täällä, minulla niitä on jemmassa kolmessa eri penkissä ja jokainen kukkii.




Juhannusruusu on nyt hieman taantunut, huimasti kukkiva lila sireeni on saanut väliaikaisen vyörytysvoiton. Tämän kesän operaationi onkin kaivaa valkoiset pimpinella -ruusut esiin sireenipuskien seasta ja paapoa niille pitkää elämää.

Muutenkin olen rohkaistunut hankkimaan enemmän näitä vähääntyytyviä vanhanajan pensasruusuja. Punalehtiruusu on aivan huikea puska ja vanhasta mummolasta tuotu 'maamonruusu' on sekin juurtunut.

Alppiruusujen kanssa sen sijaan en pärjää, kaksi viime vuonna lahjaksi saamaani yksilöä ovat täysin pystyynkuolleita. En tiedä saivatko kusimyrkytyksen jouduttuaan koirapoikain päivittäisen ruikkimiskierroksen etapeiksi vai mikä ne vei ensimmäisenä talvenaan.

Pikkuisen harmittaa, mutta joku vahva varjon kasvi tuvan itäikkunan alla toivottavasti löytyy.

Sillä arvaa mitä ! Minä lähden perjantaina Hopianuolella kohti Raahea. Sieltä löytynee taas vaikka mitä. Menomatkalla seuranani on muutama ponteva kanatyttö, tulomatkalla kurvaan kainuun kautta. Luvassa hyvää seuraa ja kuulumisten päivittämistä. Ihan parhautta tähän arjen keskelle.

Kivaa viikonjatkoa sinulle, missä lienetkin !



10 kommenttia:

  1. Ai että minä odotan perjantaita ja lauantaita täällä! Ihanaa saada sinut tänne perusteellisten kuulumisten vaihtoon! Kun jaksat ajaa tuon matkan, niin takaan lokoisat olot tarjoomuksineen. Sitten vähän elämyksiä siihen päälle.

    Ja tervetuloa takaumiin keväästä. Me ollaan hiton paljon jälessä teistä. Tuomet varjossa kukkivat edelleen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä jo starttiin tunteja lasken. Onneksi Etänaperon status muuttui vanhemmaksi Perilliseksi ja voin huolettomin mielin karauttaa baanalle.

      Ohhoh, vielä tuomi kukkii ? Meillä jo mansikka villinä helottaa. Maamme on pitkä. Tulkitaan se rikkaudeksi. Aina jossain on jotain tulollaan, meneillään, lopuillaan tai sadollaan.

      Poista
  2. Huikean kauniita kukkasia! Uskomatonta että vietätte lähes tulkoon pyöreiden vuosien vuosijuhlia Torpalla! Ajele maltilla Hopianuolella, Redsylle räpsähti kamera- EI KIVA! Ensi viikolla kurvaillaan Pohjois-Karjalaan , tosin tällä tietoa landing very late. Ihanaa Reissua Raaheen toivottelee Nemppa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun niin pitää tulla tänne, ihan sama mihin aikaan laskeudut. Jos vaan aikatauluihisi passaa niin tänne vaan.

      Onneksi mulla vaihtuu rekkarit aika pian.
      Eipä sillä, ei ole rikkeitä kertynyt nykyisillekään niin, että riskirajoilla menisin. Hirmuinen tuuri kyllä kieltämättä. Sinun kilometreilläsi on jo tilastollinen pakko saada kamerakuva reissuistasi. Ja tod.näk. nuhteilla selviät.

      Nähdään pian <3

      Poista
  3. Miten sinun Pulit talvehti? Minulla toinen kuoli ja toinen kituu joten ei menesty täällä Pohjois-Pohjanmaalla.
    T.Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun pikkuinen Pulini talvehti hyvin. Puski uutta hörsöä oikein reippaasti ja vaikka heilahti syksyn sateissa vähän vinoon, pitää oikaista pikimmiten.

      Täällä on oikein suotuisa paikka aika erikoisillekin, tämä meidän kulma on kolmosvyöhykettä. Ihme ja kumma, ettei sinun Pulisi viihdy, onko se Särkältä ?

      Poista
  4. Jopas olettekin olleet melkoisia korven raivaajia, mutta eikös hevoset syö ohdakkeita ja meillä horsmat on kanojen herkku, vuohenputki oikein namia, toisaalta, ei kai ne eläimetkään ihan määrättömästi syö, paitsi lampaat. Oivallinen ympäristönhoitaja!

    Vai nakkisormiluikerokuusia siellä kasvaa, hyvin mielenkiintoinen lajike! Ihania nuo teidän akileijat, meillä kasvaa pääosin vain mummonmyssyjä. Tuo sireeninäkymä on kaunis!!

    Hopeanuoli on siis starttivalmiina nokka kohden pohjoista! Onnea matkaan, iloa, valoa ja vauhdikasta puheensorinaa - Särkkä tuskin jää väliin, tarhurin paratiisi sekin Titan paratiisin lisäksi. Hieno juttu ja varmasti kiva matka! Aja varovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä hevoset syö aika hyvin. Silloin kun alettiin tätä rytöpesää siivoamaan, meillä ei ollut hevosia. Siksi ne naapurin ukon nälkäiset lampaat hotkivat oikeasti niin tehokkaasti. Nyt siinä pahimmalla tura-alueella on hiekkakenttä eikä hevosten tarhassakaan kasva kuin kiviä. On meillä toki horsmakulmakin, sieltä haen kanoille vihreätä. Hyvin kelpaa.

      Minäkin iloitsen ihan valtavasti sekalaisesta akileijaloistosta. Jotkut hienot kääpiöversiot ovat näemmä poistuneet perennavahvuudesta ja vain nämä vahvimmat selviävät ja kukoistavat. Erityisen iloinen olen tuosta pinkistä, se on ihan kuin ballerinan tutuhame.

      Hopianuolen kanssa on viimeinen yhteinen reissu, snif.
      Minä vietän niin oman loman kuin mahdollista, aina parhaassa seurassa. Tämä on jo perinne <3

      Poista
  5. Pulit hain sinun innoittamana Särkältä :) Tämähän on 5 vyöhykettä joten nähtävästi paleltuivat vaikka olikin lauha talvi. Hain tänään pesäkuusia, ne menestyvät hyvin.
    T.Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi voi, Toveri Titalla Raahessa on myös Puli ja siellä hyvin rehottaa. Huonoa tuuria sinulla tai sitten sattui herkkä yksilö.

      Pesäkuusi olisi kieltämättä kiva. Ehkä minä jossain vaiheessa korvaan ruskettuneet ja talvessa rähjääntyneet tuiviot vahvemmilla havuilla. Tuiviot eivät näytä täällä erityisemmin viihtyvän.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!