torstai 17. toukokuuta 2018

Tilannekatsaus





Tuomi ehti kukkaan ensin tai tasatilanteessa on perusvaahteroiden kanssa. En todellakaan muista, milloin tuomi olisi tällä korkeudella kukkinut toukokuun puolivälissä. Yleensä se on loppukuun kukkija. 

Pihlajat tulevat heti perästä, sitten sireenit ja lopuksi lumipalloheisi. Onhan minulla toki iso uusi istutusalue, jossa majailevien kukinnan ajoitusta en ole sen kummemmin vielä miettinyt. Nämä valittiin lehtien, muotojen ja värien takia, joku niistä on kaunis aina ja havut ympäri vuoden. Luotin ammattilaisiin kuin kallioon, semmoista se on Särkän taimistolla. Tyytyväisenä maksoin laskun ja katsoin kun mestari pelasi takakonttitetristä ostosteni kanssa.

Puhun siis viime kesän projektistani, kaivoksesta joka sijaitsee jätemäellä. Jota hienosti A-katsomoksi kutsutaan. Jätemäki syntyi, kun ratsastuskentän pintamaat läjättiin nätiksi kummuksi rytökivikkoon.

Rusakko typisti kaikki kolme puskaa




Lähes päivittäin pitää käydä katsomassa näiden uusien puuvartisteni kunto ja kieltämättä näyttää lupaavalta. Omatoimisesti lisäsin kattaukseen syksyllä pallesorvarinpensaan ja mongolian vaahteran. Kasvihuoneessa vartta kasvava Amurinvaahtera pääsee aikanaan samaan seurueeseen sitten aikanaan.

Tämä viikko taitaa jäädä aikakirjoihin ennätyshelteisenä.
Niin ihana kuin aurinko, lämpö ja valo ovatkin, kyllä se vähän työtehoja karsii. Sitten voikin hyvällä syyllä istuksia jossain päin pihaa ja tankata. Tänne pitää ehdottomasti saada muutama uusi istuskelupaikka lisää. Ja pihanuotio, semmoisen minä haluan. Paistanpa nuotiossa sitten vaahtokarkkeja tai makkaraa, pääasia, että tuli rätisee ja tuo tunnelmaa.




Vuokkopioni on aivan suuruudenhullu. Ja saakin olla. Se pöyhistyy vuosi vuodelta, onneksi sille on reilusti tilaa, ei tarvitse kaivaa vieruskasveja pois. Narsissit kukkivat vieressä, mutta jäävät hienosti kukittuaan katveeseen jahka tämä pöhheikkö läväyttää nuppunsa auki.

Otto tuli eilen kotiin. Ja Polleponi lähti omaansa. Kovasti ne kolme laukkailivat yhdessä, totesinkin, että meille oikeastaan mahtuisi yksi pikkuponi oikein mainiosti. Naapurin pikkutyttö oli ollut aivan lohduton kuullessaan Pollen pakanneen kauralaatikkonsa ja muuttaneen pois. Eikös jo siinä olisi pätevä syy hommata yksi pikkushettis tänne ruohonleikkuriksi?

Otto ja Ponimies ovat parturoineet tallinmäen nurmikkoa oikein antaumuksella. Otolla sentään on jotain 'pöytätapoja' mutta eräs norjalainen röhisee kuin porsas mussuttaessaan tuoretta vihreätä. Se ei paljoa turpaansa malta maasta nostaa, Otto sen sijaan katselee välillä maisemiakin.

Näin on hyvä, pojat yhes koos ja kaikki hyvin. Otto on lipsahtanut reissussaan laihan puolelle. Onneksi Dr. Green hoitaa homman nopeasti.


Kultamunista pitäisi kuoriutua edes jotain. Päivät olisivat täynnä. Niiden kanssa on kyllä ollut luvattoman paljon huonoa tuuria, toivottavasti tuuri kääntyy kun saan ensi viikolla uudet munat.
Sitä ennen tänne rantautuu uusia kanatuisia, isoja ja pieniä. Samoissa roduissa pysytään toki edelleen, uudet värit ovat nyt se juttu minkä takia reissuun lähdetään. Aina keväällä alkaa tie houkuttelemaan ja kanojen perässä on ennenkin ajettu kilometrejä kaihtamatta.

Minä tänään olin lainakonetta tyhjentämässä munista putsaamista ja palautusta varten. Yritin tulkita munasia läpivalaisemalla ja etsimässä elonmerkkejä. Siirsin kennollisen munia ja vähän päällekin kompostikeikkaa varten. Uteliaana napautin pari munaa rikki nähdäkseni vetisiä keltuaisia, eli tuskin olivat edes hedelmöittyneet. Ihan silkkaa vatkulia. Paitsi yhdessä olikin elävä tipu.

Valitettavasti tipu ei ollut vielä ihan valmis ja kuoli hetkeä myöhemmin verenvuotoon. Teki mieli lyödä itseäni nokkaan, tyhmä minä ! Vähin äänin kiikutin suurimman osan munista takaisin kotiin ja itseäni soimaten lastasin takaisin koneeseen. En tiedä mitä muut mahdollisesti elossa olleet tiput tykkäsivät ulkoilusta. Mikäli tämän käsittelyn jälkeen kuoriutuu yhtään elävää tipua, ne ovat kultaakin kalliimpia ja erinomaisen sitkeätä tekoa.

Olen ehkä tehnyt kaikki mahdolliset virheet mitä konehaudonnassa voi ylipäätään tehdä ja ne kaikki voi surutta kertoa kolmella.


Tämä on se väri, bobtail. Valkoinen kana harmaalla pyrstöllä. Nuo keltaiset jalkasulat ovat vain huonoa hygieniaa.

Huomiselle aamulle on yksi aika tärkeä tapaaminen, sitten lähdetään reissuun. Onneksi minulla on apukuski ja jo nyt veikkaan hänelle aika runsaita kilometrejä, riippuu aivan siitä, miten väsyneeksi huominen aamutapaaminen minut tekee, semmoista se on kun pitää pysyä skarppina yhtään pidempään.

Tämä helleviikko jää kirjoihin ja kansiin ennätyksellisen kuumana. Kevät tuli ja meni, nyt on kesä. Vaikka lämmöt hetkellisesti laskevatkin, se ei haittaa yhtään. Juttelin heinämiehen kanssa ja nyt pitäisi saada pikkuisen sadetta. Sitten taas sopii lämmetä. Muttei liikaa. Kävin myös siemenpakkaamolla tankkaamassa kesäksi kaurat ja muut jyvät kanalan väelle, siellä oli traktoreita kuin näyttelyssä konsanaan. Isännät hakivat siemenet kevätkylvöjä varten.
Parempaa satovuotta heille !

Jääkiekossa menee hyvin ja hyvin huonosti. Valitettavasti illan Sveitsi -peli ei näytä tässä jamassa hyvältä.  Olisi toivonut vähän tasaisempaa pelisuoritusta, nuorelta ja julmetun lahjakkaalta joukkueelta. Ja päävalmentajan pestille kunniallista loppua. Saahan sitä toivoa.

Mukavaa perjantaita ja sitä kautta rentouttavaa viikonloppua !






2 kommenttia:

  1. Ihanat silmut ja kukat! Hirveä vauhti on nyt kaikilla kasveilla. Jo päivässä ehtii tapahtua tosi paljon. Hengästyttää katsellakin.

    Niin paljon pitäisi ehtiä puutarhassa, mutta eihän tähän vauhtiin tahdo kerjetä. Maailma vihertyy nyt ihan silmissä. Rakastan tuota tuoretta kellanvihreää sävyjen sinfoniaa. Samoin kaikki kevätkukkijat ovat balsamia talven näivettämille verkkokalvoille.

    Toivottavasti munintakone antaa kuitenkin tipusia. Aina ei vain voi onnistua, vaikka kuinka yrittäisi. Siis yritetään uudestaan vaan :)

    Minulla on iloisia päiviä, sillä odotan saavani sinut tänne, ystäväni! On tosi hienoa parkkeerata ahterit saman pöydän äärelle, ja pitkän kaavan kautta vaihtaa kuulumisia. Antoisaa viikonloppua koko Torpan väelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevät meni jo, nyt on ihan kesä.

      Ihan parasta on se, että maan muodot näkyvät vielä eli aluskasvillisus ei ole ehtinyt mukaan.

      Neljä tipua on nyt ja sirkutus hirmuinen. En minä siis kaikkia murhannutkaan. Tämä poikue on kompostipoikue ja kokainen nokallinen saa pitää henkensä tasan niin kauan kuin se kulkee!

      Ei tässä enää kauaa mene, kanat valmiina, kiesi valmiina, minä enemmän kuin valmiina. Kunhan vaan sovitaan kesäkuulle joku sopiva hetki.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!