torstai 31. toukokuuta 2018

Semmoinen oli toukokuu


Pihankoristeita

Olipahan toukokuu.
Päällimmäisenä mieleen jää ylenpalttisus. Kaikkea saatiin ja paljon. Lämpöä, aurinkoa, hellepäiviä, kukkia ja kasvun ihmeitä. Mielessä on ollut sysip-ska viime kevät, kesä ja syksy. Ennätysluminen talvi. Odotukset keväälle eivät olleet korkealla. Mutta ihme tapahtui.

Lumet sulivat ennätysaikaisin ja sitten tuli huima lämpö.

Oikeastaan kaikki ennätykset paukkuivat rikki. Jos tämä on sitä ilmastonmuutosta niin ajatukset ovat vähän kaksijakoiset. Omalta osaltani iloitsen lämmöstä, mutta tiedän, että vettä kaivattaisiin jo kipeästi. Metsäpaloriski on superkorkealla, pikkueläimet nääntyvät janoon, heinä ei kasva. Meillä on sentään kolme omaa kaivoa ja kuntakin toimittaa taloon veden. Kastelun ainoa vaiva on taannoin selostamani kasteluletkujen ja liittimien kanssa pelaaminen sekä letkujen vetäminen.
Hevosille kärrään vettä kottikärryissä lötköttävällä sinisellä pussilla, sillä täyttää 60 litraisen juomapaljun kerralla.

3.5.2018

Kyllä näistä ensimmäisitä narsisseista ja nousevista perennojen aluista piisasi iloa. Lähes joka päivä piti kiertää kameran kanssa pihaa ja tallentaa kaikki. Ensimmäiset pienet vuohenputken alut olivat herttaisia ja niitä oli helppo nyppäistä pois kosteasta maasta.

7.5. näytti tältä:




Lisää kukkijoita ja uusia pihalla kulkijoita. Vielä ei ollut salavassa lehtiä ja oli helppo ihastella sinistä taivasta ja korkealla häilyviä pilviä.

11.5.2018


Toukokuun 13. toi aina vain lisää kevättä, se suorastaan harppoi eteenpäin;





Vuokkoja, lisää narsisseja, kuningatarkimalaisia ja lehtikuusen uutta kasvua. Onko parempaa aikaa kuin villin kasvun toukokuu?  Rikkaruohoja oli jo kitkettäväksi asti ja niitä oli vielä kohtuullisen helppo vetää pintaan kaviokoukun avulla. Se on paras kitkentätyökalu rönsyleinikkiä ja vuohenputkea vastaan. Kitkijä sai olla kohtuullisen rauhassa, ei inisijöitä. Vain nuo herttaiset raitahousuiset kimalaismatamit pörisivät kaverina. 

Ja se lintujen konsertti. Laulua kellon ympäri. 

16.5. kaikki oli niin uutta ja ihanaa, maa uhkui voimaansa. Huomaa patsaskuva, kukkapenkki on vielä niin puhtoinen. Vanha kiukku vuohenputken sinnikkyyttä vastaan oli kuitenkin jo noussut pintaan. Sääsket olivat jo löytäneet kitkijän.





Niin se toukokuu alkoi kääntyä loppupuolelleen.
Ennätyslämmin, ennätysihana. Tätä vielä muistellaan. Tänä vuonna tosin muisteltiin edellisvuotta, silloin satoi lunta, oli kylmä ja kaikkia v-tutti.

Päiväyksellä 22.5. kuva-arkistosta löytyy pitkä litania valkoisia kukkia. Tuomikin oli ehtinyt kukkaan. Tässä omenatarhan onnea:





Kääpiömanteli Prunus Tenella teki viime vuonna viisi karvaista luumarjaa. Tänä vuonna se kukki aivan hillittömästi. 

Tänään sen viereisessä pyöreässä 'pionipenkissä' pönötti monta juuriversoa ! Olivat kiemurtaneet reunatiilien alta ja putkahtivat pintaan pionin vieressä. Täytyy varmaan syksyllä kuokkia niitä sieltä pois. Minulla ei ole aavistustakaan mihin niitä sijoitan, mutta otan talteen.

En olisi ikinä uskonut, että tämä Titan tuoma söpöliini viihtyisi täällä niin hyvin. Samoin löysin vuohenputken (nyt se on tullut ihan hulluksi, kohta tarvitaan viikate ja hohtimet, että siitä pahuksesta pääsee eroon) seasta oudon piiskaruippanan. Pitkään arvuuttelin eläjän nimeä kunnes muistin. Sehän on joku saamani koekappale magnoliasta. Hiphei, täällä se elää ja voi hyvin. Kukkia ei näkynyt.




On tämä kuukausi ollut ihmeitä täynnä. 
Outoja sattumuksia on toki ollut elämässä muutenkin, niistä ei nyt enää sen enempää. 
Etänapero kuitenkin pääsi pois sairaalasta tänään ja tarvittavat kontrollit tehdään Suomessa.

Kitkentätoimenjohtajina olivat tänään Torpan koirat. Ylimmässä kuvassa Leffe parkkeerasi itsensä pömpöösin hevospatsaan taakse. Minusta jenkkispanieli kukkapenkissä on hienompi kuin tuo turhan korskea patsas. Veisin patsaan pois, mutta Iso-J retuuttaa tilalle tuulimyllyn,  joten valitsen pienemmän pahan tien.

Kottikärryllinen vuohenputkea ja ilahduttavan monta metriä sen viheliäistä juurta odottaa kärräämistä ruttojuurikasvuston juurelle.

Leffekin halusi osallistua kukkapenkin siivousoperaatioon. Onneksi huomasin mitä se touhusi, kaivoi vimmatusti aivan erään pionin juurella. Tuli lähtö.

Kesäkuun aloitan pienellä istutusrupeamalla kasvihuoneessa ja sitten rynnistän viimekesän projektikaivokselle. Siellä tarvitaan kipeästi kanttaamista ja muuta siivoamista.

On se kiva, ettei työ tekemällä lopu. Harmi, että tästä vain maksetaan pahuksen huonosti.

Kaunista kesäkuuta !









8 kommenttia:

  1. Huihai toukokuu ja teretulemast kesäkuu! Mihin tämä aika oikein menee? Nemppalassa on aherrettu arjen parissa ja hiukan pienten valkoisten, tottelemattomien pallojen parissa. Viikon paras uutinen on toipumis- ja kotiutumisuutiset Xanitin suunnalta. Harmillista kipeänä olo on aina, kuitenkaan kello kaulassa se ei tule. Hope pakkaaminen sujuu helposti ja Pikkukoirakin kotiutuu katselemaan Finnairin koiraboxia ja henkisesti valmistautuu lentoon. Ylitin itseni nyt viimeksi nukkumalla melkein KOKO matkan. Toki uni maistui vielä rengasmatkan jatkovaiheissakin. Huomenna aikainen pallojahti ja sitten Hyvän Ystävän hurmaavan Urheilijanuorukaisen valkolakkia juhlimaan. Toivotaaan Hispanian suunnalle nopeaa toipumista ja sujuvaa ja turvallista lentoa<3! Hugs from Nemppa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se kieltämättä kiva kuva jossa Perillinen oli Xanitin pihalla, suuntana parkkipaikka.

      Pikkukoira on varmastikin jo tottunut nautiskelemaan lämmöstä ja illallakin lämpöisistä pihalaatoista. Kohta tulee lähtölääkettä kitaan ja jättihäkki nielee pienen terrierin hetkeksi. Minä lupaan ja vannon lohduttaa reissussa vähän rähjääntynyttä pikkuista enkä pihtaile kananfilepaloissa. Ostin varuilta ison pussin tehtaanmyymälästä.

      Huomenna juhlitaan lakkeja !

      Poista
  2. P.S Lefa ja kukkaset on loisto otos<3! Onko Leif pyöristynyt vähän peräkammarin pojan malliin? Pian kansainvälistynyt supermiesvaljaissaan Petsa palaa pitämään vauhtia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei. Lellu ei ole pyöristynyt, kuvakulma vain on armoton. Saavat molemmat pojat herkutella kesällä myös grillin antimilla, Peetu on ihan ruoska, laiha ja jäntevä. Se söpö ukkomassu on haihtunut Pacosin kukkuloille.

      Poista
  3. Oi toukokuun hämmentävää runsautta. En nyt tähän hätään muista ihan viime vuosilta vastaavaa. Kukatkin kukkivat ihan etuajassa - mitä jää syksylle?

    No tietenkin kylmenemistä on luvassa, mutta ei onneksi halloja. Loppuu kuitenkin tämä pikakelaus kasvussa.

    Ihanaa että kääpiömanteli viihtyy ja vähän villiintyykin. Juhannuksen jälkeen nuo vesat on turvallista irroittaa. Lykkää ne purkkiin, ja paapo kastelulla juuret suuriksi, niin voit jakaa iloa vaikka eteenpäin, jos itselle ei mahdu.

    Ja ah sentään - sulla on siis Magnolia salicifolia (pajunlehtimagnolia) hengissä! Mulla ne kuoli jo kellaritalvetukseen. Eivät ehtineet ottaa mittaa perin väärällä vyöhykkeellä. Jäi vähän revanssiolo. Onnittelut sinulle viherpeukalo!

    Olen kerännyt sinulle vähän viemisiä Karjalan kunnaille. Näet sitten. Isoa tilaa ei tarvita, mutta luulisin sinun hymyilevän. Ei näistä isoa vaivaa ole istutuksissa, mutta aarteet on varattu. Vähän ja pientä, mutta harkittua.

    Etänaperolle aplodit - selätetty on vaiva ja kiusa. Kotiin on aina ihanaa tulla! Ja kyllähän noita penikoita on silleen hiljaisesti ikäväkin. Oma Esikoiseni sai kesätöitä Raahesta, joten nähdään ja kuullaan vähän tiuhemmin. Se tuntuu oikein hyvälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äläpä siellä yhtään tituleeraa millään viherpeukalotittelillä, kohta karautan pihhaan ja näytän vaikka pikkurilliä.

      Minä mielessäni kuoppasin tuon magnolian siihen tappotalveen vaan hän onkin ihan eläväinen tapaus. Mitä minä nyt sille teen??

      Ollaankos me nyt siirrytty jollekkin äitiyden toiselle levelille? Penskat on, muttei ihan iholla ja silti ätiä tarvitaan?

      Onneksi on edes tuo Elmo joka juuri eksyi pitkän pöytäliinan alle, eikä osaa ulos. Ja onneksi on Felix joka haluaa kainaloon ja Oscar jolla on aina nälkä.

      Etänapero kiittää ja kuittaa.

      Poista
  4. Tämä toukokuu oli kyllä aivan uskomaton ♥ Minulla on heinäkuussa laskettu aika pienokaiselle, joten kun ei yhtään tiedä miten loppuaikana jaksaa, olin väkisinkin onnellinen, että sai jo toukokuussa viettää niin ihanaa aikaa. Nautin kyllä niin täysin koko sielullani ja ruumiillani! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että, viimeisillään kärvistely kovalla helteellä on varmasti rankkaa. Viikonlopun juhlissa oli eräs vieras jolla oli sisäinen patteri (10/18) ja 9 kk vanha sylipatteri. Hiki valui.

      Onnellista odotusta <3

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!