perjantai 11. toukokuuta 2018

Ihanata


Nyt se on tässä. Käsillä ja kaikilla aisteilla. Kevät.

Minusta kaikkein upein vaihe on juuri näinä päivinä. Maa, puut, pensaat suorastaan puhkuvat patoutunutta kasvuhalua. Koivu posautti hennot vihreät hiirenkorvansa auki ja nyt meillä on jo pienet lehdet. Aluskasvillisuus ei ole vielä tukkinut maisemaa joten maaston muodot näkuyvät selkeästi.

Yläkuvassa on pienen koivikon jämät aivan tilusten rajalla. Noista koivuista tulee ihan pian hyvät varjostavat puut hevoshakaan ja ponit saavat hengailla pikkukoivikossa. Mikäli joku puu ottaa ns. fataalia osumaa, runko käytetään polttopuuna ja vuodenajasta riippuen joko saadaan saunavastaan tarpeita tai sitten ei.

Ja on niitä koivuja enemmänkin, rajasin vain pois kaikki häiritsevät elementit.

Illan kähmyssä otin kameran ja läksin pienelle pihakierrokselle. Kuvia toki sain, mutta siirtotyökalu tuli työuransa päähän, sylkäisi yhden ilmeisen tärkeän liitososan irti ja tässä sitä ollaan. Jouduin uittamaan kuvat kameralta läppärille perinteisellä tyylillä johtojen avulla. Katsotaan montako kuvaa jaksan ladata tällä kertaa.




Ensimmäiset narsissit aukenivat eilen, tänään oli jo useampi tupsu auki. Paljon on vielä tulollaan ja se on hyvä. Kevät on muutenkin niin yltäkylläistä aikaa, että toivoisi edes jonkun lajikkeen malttavan kukintaansa parin viikon päähän. Niitä kukkineita naatteja saakin sitten jemmata pitkälle loppukesään.

Mikähän siinäkin on, että syksyllä kun sipulipussukoiden kanssa kyykki räntäsateessa, ei ollenkaan muista missä kasvoi jo entuudestaan ja missä oli aukkopaikka? Pitääkin varmaan tökätä pahimpiin aukkopaikkoihin jo nyt keväällä joku merkkitikku jotta syksyllä osaa jemmata sipulit osimoilleen oikeisiin neliöihin.

Eteläpellolle kannattaisi jo nyt käydä tökkäämässä laidun pystyyn. Aluskasvillisuutta ei ole ja tuossa nysänurmessa on helppo muutenkin työskennellä. Nuo pellothan ovat ihan mitä sattuu, ei niitä kynnetä eikä kylvetä. Naapuri on toivonut, että syöttäisimme hevosille kaiken mikä kelpaa, tässä on joku perinnebiotooppi -hommeli meneillään ja kaikenlaisia biologeja hiippailee maisemassa harva se päivä. Osa kerää näytteitä maaperästä, osa ottaa kuvia. Ponit ovat ansiokkaasti photobombanneet monta tieteelliseen tarkoitukseen otettua valokuvaa.  Ainakin yhden ruudun olen nähnyt, siinä oli tuo samainen kukkula ja Ponimies häntä kaarella pissaamassa kuvan takalaidassa. Puuttui vain se sateenkaari pissasuihkusta.


Pihalla todella kuulee kasvun voiman. Ihan kohta kukkii tuomi. Vaahterat pullistelevat mahtavia kasvuhaluja ja pihlajista tsekkasin ensimmäistä kevättään täällä viettävän dodongin, tuurenpihlajan. Hyvin voi ja näyttää vahvalta. Runkosuoja saa olla paikoillaan kunnes käy ahtaaksi. Tita minua valisti, että rusakot suunnilleen kuola ristihuulen reunoista valuen kyttäävät pienintäkin suojausvajetta ja iskevät armotta. Tilaisuutta en tarjoa vapaaehtoisesti.

Luonnollisesti en saanut tähän kuvaa tuurenpihlajan päivän kunnosta, tässä sen sijaan tuomi.


Seniorikansalainen pyllötti kasvimaalla ja löysi sieltä pari oikein nättiä riviä valkosipulia. Hyvässä kasvussa näyttävät olevan.  Tuohon kun laittaa vähän hevonpaskoo ja kattaa huolella, saa loppukesästä moukarin kokoisia valkosipuleita. Meinaan laittaa jo nyt lavaan muutaman kynnen muhimaan ja syksyllä panostaa talvivalkosipuliin kunnolla.  Ensi talvi mennään varmaan ostosipuleilla, mutta ei se haittaa jos omaa tuotantoa on tulollaan. Tuodaan Espanjasta luomusipulia, ovat isoja, meheviä ja hyviä.

Meillä käytetään valkosipulia suunnilleen kaikkeen paitsi kahviin ja kaurapuuroon.



Melkein maistan jo raparperi-mansikkatortun maun.. ei ole kaukana. Torpan raparperipenkistä on annettu valehtelematta kymmenelle kysyjälle pätkä juurakkoa, pelkästään meidän aikanamme. Miten lie jakaneet aiemmat asukkaat. Valtavan hyvä vanha lajike tämä on ja kestää mitä vaan.

Hyvä mieli tuli pihakierroksella, kaikki näyttää olevan enemmän kuin vahvassa kasvussa. Paitsi alppiruusut, ne taisivat saada tarpeekseen ja heittivät henkensä ensimmäiseen talveen. Muuten näyttää varsin hyvältä.

Nämä keltavuokot olivat jo käyneet yöpuulle kun lähestyin niitä kameran kanssa, niin taidan käydä minäkin. Huomenna olisi tiedossa vadelmarivistöjen siivous ja ainainen taisto vuohenputkea vastaan. Se ei kyllä hätkähdä mistään, villiintyy vaan.

Villiinny sinäkin, keväästä. Mukavaa viikonloppua!


9 kommenttia:

  1. On tämä niin mahtavaa aikaa, kun pääsee kurkistelemaan, mitä kaikkea onkaan lähtenyt kasvuun <3 Ihanaa, lämmintä ja aurinkoista viikonloppua Sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allekirjoitan joka sanan ! Kivaa viikonloppua myös sinulle.

      Poista
  2. Komeat valkosipulit! On saatu nauttia upeista keleistä ja kevät etenee kohisten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääsivät yllättämään. Syksyllä en niitä nostanut vaan jätin talveksi maahan ja nyt ovat hienossa kasvussa.
      Kivaa viikonloppua sinulle.

      Poista
  3. Täällä aloitteleva hevosen omistaja kyselee millaisia aidantolppia käytät laitumilla. Noita siirreltäviä siis mietin? Mullon hevosen niin matalassa aidassa, että ihan hirvittää. Enkä uskalla niitä edes laitumelle jättää yöksi tai jos ei olla kotona. Ei vaan meinaa mistään löytää lasikuitukeppiä, joka ois minun mielestä tarpeeksi korkea. Tosin epäilen, että jos päättävät lähteä, niin tulevat läpi eikä yli...Seattlessa jo melkein kesä. Nautinnollista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä käytän laitumella semmoisia keltaisia polkaistavia tikkuja, mitähän lie korkeita, ehkä 120 tai 140. Niissä on pidikkeet/eristimet kahteen lankakerrokseen. Niiden lisäksi tietysti tukevaa nauhaa, ukkosjohdatin, kunnon akku ja veräjät.

      Luulen, että toi 140 alkaa olla aika maksimikorkeus, ei ainakaan täällä juurikaan korkeampia näy. Puutolpissa tietty on pituuksia, mutta kun naapurin pelloilla laidunnetaan niin sinne ei voi pysyviä rakenteita värkkäillä. Portit yritän laittaa omalle tontille niin, että saan kunnon puutolpat sinne.

      Mukavaa viikonloppua sinnekin, kiva jos ei aina sada :D

      Poista
    2. No samaa 120cm korkeutta taitaa olla nuo minunkin kepakot. Naapurin puolella meidänkin pollet nyt laiduntaa, kun sinne nyt saan näppärästi vedettyä sähköt tuosta omasta tarhasta. Aitaprojektia tosin pukkaa omallekin tontille mutta se kun tulee tuonne näkyvälle puolen,ei mies kelpuuta sinne ihan mitä tahansa vaan tahtoo tehdä sinne ihan kunnon puuaidan....

      Poista
  4. Kiitos ihanasta keväisestä postauksesta. Kyllä on kiva, kun olemme saaneet nauttia auringosta ja lämmöstä. Onpa hienot nuo valkosipulit. Mukavaa kevään jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista. On ollut todella huikean lämmintä, jo aamulla oli aivan epätodellisen kuuma.

      Valkosipulit ovat nyt Seniorikansalaisen erityisessä suojeluksessa, haraa ja nyppii niitä näköjään harva se päivä.

      Kivaa kevättä ja aurinkoisia puutarhahetkiä sinullekin.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!