keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Elä hättäile, istu mättäille

Oi että, koskahan sitä malttaisi pysähtyä tuohon penkille istumaan ja nauttimaan pihasta? Voin kertoa, että tuolle penkille ei rohkene hyvällä omallatunnolla istua.

Siitä aukenee näkymä myös Torpan nurkan pyöreään 'pionipenkkiin'. On siinä paljon muutakin silmäkarkkia. Mutta riivatun vuohenputki on hypännyt niskan päälle, taas kerran.

Muutama hajahomma on tehtävä ennenkuin pääsen polvistumaan mahtavan vuohenputken äärelle mutta sitten se riivattu saa kyytiä. Melkein kaikista muista penkeistä sitä ryökälettä on revitty esiin metreittäin, kunnon juurenpätkiä.

Eiköhän tuokin häpeäpilkku vielä selvitellä. Sitä se totisesti on, häpeäpilkku perennapenkkien joukossa.

Muualla alkaakin olla jo hommat kuosissa. Hevosille on aidattu ensimmäinen pikkupläntti, luonnollisesti naapurin mailta.

Ihan koko päiväksi en vielä tohdi heitä vihreälle laittaa, riittäköön vielä vähän aikaa iltavuoro. Kivempi niiden siellä on hyttysiä hätistellä häntää heiluttelemalla kuin rutikuivalla preerialla jota tarhaksi meillä kutsutaan. Hyvä ruoka, parempi mieli, hevosellakin.

Hyttysiä on aivan tolkuttoman paljon. Täytyy kaivella ThermaCellit talvijemmasta ja tarkistaa patruunatilanne. Niiden avulla pihan iltavuorossa pärjää pikkuisen pidempään. Mitenköhän hirveä hyttyskesä tästä oikein tuleekaan jos niitä verenimijöitä on jo nyt ilmatila sakeana ?
Jahka Iso-J kotiutuu ja toteaa itse sääskitilanteen, veikkaan ettei mene pitkään kun tontilla pörisee Mosquito magnet -tai mikä se nyt olikaan, se iso hyttysimuri.

Pärskäjuuren synkkää kauneutta

Murhanhimoisista ajatuksista iloisempiin.

Etänaperon vointi on jo paljon paljon parempi ja kotiinpääsystä on jo ensimmäisiä veikkauksia.
Peetu jumittaa hätähoitopaikassaan, on kuulema niin kiva rekku, ettei millään raaskisi luopua. Voi että. Ihan turhaan olen siis potenut huonoa omaatuntoa siitä, että pyysin hoitopaikkaa muutamaksi päiväksi ja se on vain venynyt. Se pieni roisto on hurmannut taas yhden naisihmisen. Ei ole ihme, että russeli on suosittu koirarotu, Peetua parempaa PR-koiraa rodulle ei voisi ollakaan.

Lellukin pääsi eilen kammattavaksi ja nyt on hyvin siisti ja suittu kesätukka. Plussaa lyhyestä turkista tulee siitä, että punkkisyyni on entistä helpompaa. Eilen se onnellinen hömelö loikki 'apunani' aitaamassa laidunta ja keräsi varmasti turkkiinsa kymmeniä verenhimoisia punkkeja. Ne yksilöt päätyivät kasvattajan karvaroskikseen.

Lämpimät kevätsäät ovat jo nyt pelastaneet paljon tästä kesästä. Nyt kieltämättä saisi pikkuisen ropsauttaa sadetta.

Sitä odotellessa, elä hättäile.






10 kommenttia:

  1. Ehkä mää vähän nauroin edellisen postauksen sanankäänteille seniorikansalaisen ja vesiliittimien yhteiselosta. Nyt kun voi jo nauraa, kun jälkikasvukin paremmalla tolalla :) -Marra

    VastaaPoista
  2. Edellistä kommentoijaa kompaten; sinulla on mainio tapa kirjoittaa. Ja tuotat usein iloa sanan käänteilläsi <3
    Ihanaa toukokuun viimeistä päivää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mie oon maamon puolelta vanhaa runonlaulajain sukua jotta ehkä se sieltä sitten vähän joskus pilkahtaa.

      Olen tapellut tänään vuohenputken kanssa. Hmph.

      Poista
  3. Onpa lohduttavaa kuulla, että viherpeukaloisemmillakin esiintyy vuohenputkiongelmaa! Omasta perennapenkistäni olen itse asiassa onnistunut yllättävän tehokkaasti ne vuohenputket poistamaan, mutta tilalle on tullut jättipalsami ja yhteen nurkkaan kunnon nokkospehko. Huokaus. Mitä ilmeisimminkään kitkettävä ei maailmasta lopu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonkinlainen ikiliikkujahan se on, vuohenputki ja koko pahuksen rikkakasvien suku. Kylläpä näyttääkin penkki autiolta kun kaikki vuohenputket, tai no, 80 % on revitty pois.

      Että jos äkkiä rehevää tahtoo niin sillä saa kyllä valmista nopsaan.

      Kumarruksen ja syvän huokauksen kera kyykistyn taas pian työmaani ääreen. Onneksi on kohtalotovereita.

      Poista
  4. Hieno juttu, että etänaperon vointi on parempi ja kotiutustakin jo ajatellaan! Ja tietenkin iloinen asia, että Peetukin on viihtynyt hoitopaikassaan niin hyvin :D. Positiiviset uutiset helpottavat elämää ihmeesti...niitä minäkin nyt toivon meidän etänaperolta! Ei ole sairas, mutta työpaikkakunnan vaihtoa harkitsee villisti!

    Vuohenputki on kavala kaveri, vaikka esimerkiksi Lintulan luostarissa se on perusaineena vihreässä teessä ja viherjauheessa, sielläkin he taistelevat kavalaa kasvia vastaan. Onneksi vuohenputki ei ole myrkyllistä niin saa siitä ainakin osan hyötykäyttöön. Täällä meilläkin ikuinen taisto sitäkin vastaan jatkuu!

    Punkeista en tykkää ollenkaan, onneksi niitä täällä en ole nähnyt paljoa ja kissoissa niitä on vain pari kesässä korkeintaan.

    Viikko kääntyy loppua kohden, kaikkea hyvää sinne teille ja heposille nautintoa vihreästä! Toivottavasti sääsket eivät syö sinua elävältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään on hyvä päivä! Etänapero pääsee kuuden sairaalapäivän jälkeen kotiin ! Hölskyy kuulema kuin vesi-ilmapallo, niin ovat kiivaasti häntä nesteyttäneet.

      Minä otin tänään itseäni tukasta kiinni ja komensin itseni häpeäpilkun ääreen. Pari tuntia raivokasta repimistä ja kas, kummasti sieltä löytyi viisi pionipuskaa, harjaneilikkaa sun muuta. Vuohenputkea on jättiläismäinen kasa odottamassa pääsyä ruttojuurikasvuston lannoitteeksi.

      Minä inhoan sitä reuhottajaa niin, että varmaan teekin maistuisi kammottavalle. Olkoon terveysvaikutteinen.

      On se vaan ainainen huoli harteilla noiden ipanoiden kanssa. Vaikka miten eläisivät ihmisiksi niin silti vaan huolehtii, ettei nyt vaan mitään sattuisi.

      Kiitos samoin, mukavaa loppuviikkoa sinne Kivipeltoon.
      Olkoot sääsket näännöksissä, punkit kuolonkielissä. Kaikotkoon putki vuohen, elo leppoisa ihmisen.

      Poista
  5. Meillä on myös kuoriutunut uusi, virkeä ja runsaslukuinen sääskisukupolvi. Ulkona kävellessä puhutaan vain suupielestä vähän raotellen, ettei tarvi kaivella sääskiä hampaiden välistä. Samoin toivotaan nenäkarvojen sihtaavan isoimmat lentävät joutumasta rööreihin. Niitä piruja on nyt paljon. Ja jos minä noin sanon, niin saatte uskoa totiseen sanaan. Minua ei yleensä sääsket häiritse. Thermacelin etsin itsekin taas palvelemaan tehtävässään.

    Punkeista selvisi Frontlinen litkulla karvaystävien niskaan. Ei tartu enää inhat verenimijät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun kävin hakemassa hevosia pellolta, ne tuijottivat silmät soikeina auringonlaskua. Ihastelin ensin jotta kappas, nyt on runollinen hetki ja hevosella päässä ajatus. Kunnes näin mitä ne tuijottivat. Vastavalossa näkyi sakeana pilvenä ilmassa leijuvia pikkuhirviöitä. Niin kauas kuin näki, niitä verenhimoisia imukärsätyyppejä parveili kaikkialla. Äkkiä pois ja talliin suojiin.

      Ilmankos hevoset vilkuilivat minua niin tarkasti kun taapersin pihalla huoltohommissa. Ei tehnyt mieli jäädä kitkemään yhtään mitään, hyvä kun sain kanat hoidettua ja pikkueläinten vesiastiat tankattua.

      Ja kyllä niitä on teillä sitten paljon kun sinä asiasta mainitset. Kaikista pohjoisen ihmisistä sinä.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!