lauantai 12. toukokuuta 2018

Äiti ihan pihalla



Tita, onko tämä nyt skopolia vai sittenkin jokin muu? Se synkeän sininen varhainen perenna.

Ihana lauantaipäivä takana! Jo aamulla aamuaurinko paistoi todella kuumasti tallin päätyyn. Eikä siitä ainakaan lämpö laantunut, autossa piti näpyttää ilmastointia astetta rankemmalle ja ottaa ratinlämmitin pois päältä. Kyllä tarkeni.

Piipahdin äkkiä kaupungissa ja sitten olikin jo hirmuinen kiire pihahommiin. Meinasin vattupuskat siivota, sen mitä kauriiden talvisyöminkien jälkeen on enää siivottavaa. Siellä oli kuitenkin niin tolkuttoman kuuma, että luikin äkkiä takaisin ja kumarruin ikuisen työmaan, vuohenputken kiusaamisen pariin.

Mielessä kävi jo hankkia jotain lehtiin siveltävää tappomyrkkyä, siis vuohenputkelle. En oikein tiedä, kemiallinen sodankäynti on aina vähän arveluttavaa. Kyllähän minä olen viskiä ja konjakkia kaatanut myyränkoloihin litratolkulla, mutta että ihan torjunta-aineita. Pitää tuumata.

Vietin mukavan tovin kentän laidalla katsomassa kun Ponimies jumppasi, hyppäsi ja asetteli askeleitaan puomien väliin. On se vaan niin pahuksen hieno kapistus.

Pääsi mokoma vielä maastolenkillekin, löysivät oikein kivan jälkilämpöjen tasaamislenkin. Enin osa metsässä, sitten pellolla ja sitten ihan asfalttitietä pitkin kotiin.

Polle huusi kurkku suorana tarhassa, ei taatusti suostu enää elelemään yksinään jahka täältä kotiutuu. Kyllä minä tilaa järjestän mikäli Polle tänne jäisi. Otto on tulossa kotiin ilmeisesti vähän etuajassa ja Polle joutuu luopumaan hulppean kokoisesta yksiöstään. Mutta kuten sanoin, aina on tilaa ponille.

Molemmat ponit saavat mussuttaa uutta vihreää aina kun joku joutaa narun jatkona seisomaan. Ponimies etenkin vaipuu suorastaan transsiin, vihreä on huumaavan ihanaa.

Kaikenlaista saatiin pihalla väsäiltyä, yksi jos toinen paikka alkaa olla kunnossa kesää varten. Pottumopo on parkkeerattu kasvimaan laidalle, se myllätään huomenna. En ole ihan varma, pannaanko tänä kesänä peruna ylä- vai alapeltoon, ylös olin vähän kaavaillut niitä lavoja. Äitikullan löytämä valkosipulirivistö muuttaa vähän tilankäyttösuunnitelmia.

Pähkäiltiin myös puutarhajätteen kompostointia ja vähäisen biojätteen jatkojalostusta. Meiltä kun ei kompostoriin heru kahvinporoja kummempaa, kanalaan uppoaa kaikki ruuanjämä. Myös tallin lantalava on sijoitettava vähän fiksummin, nyt se on ihan tyhmästi ihan liian näköisällä paikalla. Mutta kun pitää huomioida talvella satava lumi ja lumiauran reitit, ei lantalavalle olekaan ihan niin helppoa paikkaa. Tai on, mutta kun se pitäisi saada säännöllisesti tyhjäksikin. Tämmöisiä sitä pohtii vaikka näennäisen laiskana lojuu korituolissa ja pyörittelee viinilasia käpälissään.



Uusia esikoita puhkeaa kukkaan päivittäin. Ainakin keltaista, valkoista ja lilaa täällä on. Helakan punainen olisi ihana lisä.

Totesin myös, että täällä olisi jaettavaksi asti pikkusydäntä, sitä särkynyttä miniversiona. On ryöpsähtänyt ihan hulluksi kasvihuoneen aurinkoisella seinustalla. Punaista ja valkoista, molempia on ihan hillittömästi. Saa tulla kuokkimaan! Pollenpotkuakin olisi tarjolla, niin paljon kuin jaksaa itse lapioida säkkiin.

Vuokkopioni pitää ehdotomasti jakaa syksyllä, kohta se tukehtuu omaan suuruuteensa. Piti poistaa aiemmin asennettu pionituki, se on ihan auttamattomasti pieni. Ei mahdu kuin keskusta tukeen, loput reuhottaa valtoimenaan. Muistaakseni puutarhamyymälässä oli semmoinen tuki jonka halkaisija oli about 80 cm, se olisi ehkä riittävä. Tänä keväänä.

Liljakukot ovat saapuneet:


Punaisia penteleitä on liljapenkissä vaikka miten paljon ja kaikissa muissakin liljakasveissa on joko punaisia pariskuntia tai siistejä reikiä lehdissä. Yhtään en tykkää ja murhaan kaikki ihan saman tien kun mokomia näen. Millainen kesä tästä onkaan liljoille tulossa jos jo tässä vaiheessa noita ryökäleitä on noin paljon? Pitää ehkä usuttaa kanat liljapenkkiin.

Kanoja katselin tänään moneen otteeseen. Ovat ne ihan hirmuisen herttaisia. Mitä isompia, sitä rauhallisempia ja hiljaisempia. Rouvia pylleröi vähän joka puskan juurella joko ottamassa aurinkoa, kylpemässä tai tonkimassa matoja. Huomenna niilläkin on juhlat, pottumopon mylläyksen jälkeen kasvimaalta löytyy vaikka mitä herkkuja.

Oli kivaa grillailla illalla kun ihan jaloissa notkuivat koirat ja parin metrin päästä herkkuja härkkyi tomera kanalauma.

Tuskin maltan odottaa ensi viikkoon jolloin kultamunien ensimmäinen erä pitäisi kuoriutua. Ensi viikonloppuna tehdään pikainen kanarundi etelä-Suomeen ja voi pojat, sieltä sitä on herkkuja tulossa! 

Nyt nautitaan kuitenkin lauantai-illasta ja toivotellaan jo ennakkoon kaikille äideille, äitien lapsille ja muuten vaan oikein aurinkoista ja leppoisaa pyhäpäivää !

Siirryn lätkäkatsomoon, hyvällä mallilla on Suomen peli nyt. Europliisuista en niin välitä, sitten Paradise Oscarin ei ole kummoisia viisuja ollut. 

Leppoisaa iltaa ja mukavaa sunnuntaita, olitpa äiti tai jonkun äidin lapsi!

Karvaista kauneutta 
Mahtilipstikka


4 kommenttia:

  1. Juu juu, skopoliahan se siinä kukkii. Meillä olisi semmoista syvän violettia esikkoa, jolla on keltainen nielu. Ruukutanko mukaasi?

    Tänään ehdin ihan omallekin pihalle puuhastamaan, ja tulipa siistiä! Huominen menee koiranäyttelyssä, kun Miss Rieko suorittaa ensiesiintymisen. Odotuksia ei ole, mutta bonusta on jos koira ei yritä kiivetä tuomarin syliin. Takuuseen en mene, vaikka kuinka pitäisi talutinta kireällä, ja koiraa otteessa. Hirvittää juu pikkasen :)

    Onnea Torpan äideille molemmissa polvissa! Oli mukanäppärä toivotus tuo :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, se sitten on skopolia. Minä pidin sitä koko ajan jonain sormivalejuttuna. Vieressä kasvaa joku hulluna leviävä variegata -versio. Sun pitää tulla tänne tunnistamaan!

      Oi, minä olen hengessä mukana Riekon reikkuloissa, koiranäytelmät eivät ole oikeasti ihan niin vakavaa puuhaa kuin kuvittelee, pentuluokissa etenkin rima on matala. Onnea matkaan!

      Hyvää äiteinpäivä sinnekin, kaikille polville!

      Poista
  2. Minäkin veikkaisin skopoliaa. Mukava lukea näitä sinun heppatapahtumia. Kiitos muistutuksesta: täytyy tarkistaa liljakukot. Hyvää äitienpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se varmaan skopolia, Titaltahan se on lähtöisin.
      Liljakukkoja on iljettävän paljon, nitistän niitä parhaani mukaan. Toivottavasti sinun penkkejäsi ei ole vallattu puna-armeijan toimesta, tekevät niin inhottavaa tuhoa.

      Hyvää äitienpäivän iltaa sinullekin.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!