maanantai 23. huhtikuuta 2018

Inspiraatio, missä olet ?



Siinä se on, tämän päivän tilanne.
Tässä kevään edistymistä odotellessa ylikierroksilla käyvä komentokeskukseni yrittää saada kiinni ideasta, mieluummin kahdesta. Auttakee ihmiset.

Ylemmästä kuvasta ei ihan koko totuus näy, Torpalle nouseva pihatie ei ole ihan noin lyhyt, pituutta tällä tienpätkällä on hyvinkin sata metriä. Tietä pitää taas vähän parsia, se on painunut aika tavalla. Eikä ihme, onhan edellisestä maa-aineskuormasta jokunen vuosi.

Asiaan. Minua on nyt alkanut vähän vaivaamaan tuon pihatien alkupätkän vasen laita. Se on ihan nurmialuetta ja semmoisenaan vähän tylsä. Siinä olisi ainakin kymmenen metriä pituutta laittaa joku tyyliin sopiva istutusjuttu. Mieluummin niin, että olisi kerroksia ja näkyisi edes osittain talvellakin.

Vasemmalla alatiellä on salavien rivi ja välissä tuijakolmikoita ja niiden edessä kaikenlaista sekalaista kukkivaa, tähän malliin:

Lisää salavia en ota enkä laita, se on tuhannen vissi.
Tuo alatien pätkä on muuttunut, kuvat vuodelta 2015, reunuskiveys on tehty ja tuijatkin kehystetty kivirakennelmin.

Mitä sinä tekisit pihatien reunalle? Oikealla (talon puolella) on iso perennapenkki ja tuuhea ruttojuurikasvusto aitan päädyssä. Perennapenkissä on pioneita, päivänliljoja, syysleimuja, kuunliljoja, esikoita, sipulikasveja, liljoja ... jajajaja.

Osa minusta näkee ajotien suuntaisen rivistön kauniita pihlajia joiden edessä kenties ruusuja tai pioneja ja ehkä jotain täytejuttuja.

Entäpä aitan länsiseinusta? Minä näkisin siinä ehkä mieluiten jotain kaunista korkeaa ja rentoa ruusua, punalehtiruusu tai torniolaakson ruusu voisi kasvutapansa vuoksi olla kaikkein kaunein.
Kaunishan tuo vanha hirsiseinäkin on, mutta mahtuisi siihen kai jotain värikästäkin?

Aivan pihatien liittymässä, postilaatikoiden luona, on muutama vaahtera ja niiden edessä muutama hanhikki.

Jätän tämän ideahomman hautumaan ja mielelläni kuulen vaihtoehdoista. Pitäisi olla kuitenkin maalaistalon pihamiljööseen sopiva ratkaisu.

Sitten takaisin kevään penkkipunnertajiin:




Vähitellen ne sieltä puskevat esiin. Tunturipoimulehti on ihana, akileijan ruusuke löytyy ensimmäisten joukosta ja laukkojen pönäkät lehdet  kurkottelevat kohti korkeuksia. Varmasti tämän päivän paiste ja porotus antavat lisäkyytiä lumelle. Lumi onkin muuttunut ihan sohjoksi ja suhina kuuluu sen sulaessa.

Sunnuntaina oli niin hieno sää, että viskottiin monen monta säkkiä kalkkia pihalle. Sitä ei olekaan aivan viime vuosina muistettu/ehditty tekemään, joten tarpeeseen tuli.

Reipasta viikon alkua !


9 kommenttia:

  1. Vinkkejä et multa saa, mutta inspiraatio on täällä. Edit- tätikin saisi tulla. Lähetän inspiraation sinne heti, kun en tarvitse sitä.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno homma, että inspis löytyi, pidä vaan ihan rauhassa ja anna Edit -tädin tehdä tehtävänsä. Laita sitten kiertoon kun joutaa :D

      Poista
  2. Eipä taida ideoita täältäkään tulla. Olen surkea ideanikkari ja luotan siihen, että joltain toiselta saa pätevät vinkit.
    Inspiraatio tuppaa välillä katoamaan. Yleensä inspiraatio iskee silloin, kun olisi vähiten aikaa innoituksia toteuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tismalleen ! Inspiraatio iskee aina vääränä vuodenaikana, vääränä hetkenä tai muuten vaan tilanne tai resurssit rajoittaa.
      Pitää kaivella taas kerran Pinterestiä ja puutarhalehtiä, kyllä sieltä jotain löytyy. Onneksi ei ole kiire. Sataan vuoteen ei tuossa kohtaa ole mitään istutuksia tietääkseni ollut joten ei passaa hötkyillä.

      Poista
  3. Tuo vanha hirsiseinä on tosiaan niin kaunis, ettei mitään korkeaa siihen kannattaisi laittaa. Laakeita kiviä toisin muutaman, sellaisen ison ja ruusuja tietenkin, Titalla varmaan olisi hyviä ehdotuksia vaikka sellaisista, jotka eivät tee kovin juuriversoja, Kivien päälle saisi talvella lyhdytkin. Mitenkäs matalat sireenit tai helmipihlajat, ehkä pesäkuuset tai kääpiöserbiankuusi Nana...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivet ovatkin loistoidea, kiitos. Niitä täällä riittää.

      Mietin nuokkuvaa, aika siroa ruusua. Pitääpä kartoittaa, tuolla aurinkoisella ja suojaisalla länsiseinustalla olisi kyllä hyvät oltavat vaikka kanadanruusuille.

      Kiitos, tästä se lähtee.

      Poista
  4. Odotas kuoma hetkinen, niin ideoita tulee. Kiitos siis kuvista, jotka on hyvä pohja. Parempi vielä, kun tiedän paikan ihan livenä. Nyt olen niin hypetunnelmissa onnistuneen atakkini johdosta, ettei ihan heti kykene analyyttiseen toimintoon.

    Mutta vastaus ei ole kaukana ruusuista. Niin aurinkoinen paikka tuo on. Mitä sitten lisäksi, niin katotaan paremmalla mietinnällä ja harkinnalla. Ehkä jotain nyansseja tarkistan puhelimitse.

    Mä olen nyt niin tavoitteeni saanut - kuin kissa myyrä suussaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että minä olen iloinen kun työkuvioissa nappasit melkoisen makoisan voiton, hyvä sinä !

      Aitan kulmalle tulee tornedal, se kasvaa kauniisti ja on talvellakin nätti.

      Sitten tuo muu.... odottelen kovasti ideoitasi. Herkuttele nyt rauhassa myyrälläsi :D

      Poista
  5. Meilläkin on tuo pihatie päässyt painumaan taas aikalailla täällä Helsingissä. Sen lisäksi varastorakennuksen toinen pääty kokee samaa kohtaloa ja saattaa olla oikaisu lähivuosina edessä. Voi, että odotan jo kevättä kun kaikki kasvit alkavat taas puskea esiin ja pääsee pihalle touhuilemaan!

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com