sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Kaikkeen tottuu



Kun en kehtaa säästä ruikuttaa jokaisessa päiväkirjamerkinnässä, tyydyn sen osalta kohtalooni. Toki kohtaloon tyytymistä helpottaa ihmeesti tehty check-in ja onnistuneesti suoritettu ikkunapaikan varaus. Huomenna ei tarvitse kentällä muuta tehdä kuin jättää laukku tiskille ja löntystellä portille.

Viikonloppu antoi esimakua siitä hiljaisuudesta, joka koittaa kun Perikunta aikanaan lähtee omille teilleen. Kyllä siihenkin varmaan tottuu. Eniten oudoksuttaa se, ettei nyt olekaan pestävää pyykkiä, tiskikone täyttyy hitaasti ja vessaan pääsee jonottamatta.


Felix on ollut erittäin seurallinen. Entinen nuorisorikollinen on aikuistuttuaan muuttunut rauhalliseksi ja lempeäksi setäkissaksi. Lähes päivittäin se on luikahtanut ulos ja eilen se sitten eksyi. Minä löysin sen naukumasta riihestä ja Äitikulta löysi sen myöhemmin pihan lumikäytävistä hortoilemasta. Onhan se varmasti kissan silmin katsottuna pelottava valkoinen, kylmä tunneli.  Kun vaan nyt ei hätääntyisi ja loikkisi ison tien suuntaan. Se on paha paikka.



Tuntuu oudolta kun nyt on Palmusunnuntai eikä ole vielä mitään pääsiäisen ruokasuunnitelmia laadinnassa. Kukkia ei koskaan voi olla liikaa ja ne ovatkin tänä vuonna ainoa pääsiäispanostukseni. Vaikka keltainen ei ole suosikkivärini, näin keväällä se on kuitenkin paikallaan. Keltaiset hyasintit ovat söpöjä ja perunanarsissin hennot värit kauniita. Siihen, että kukkapenkeistä pääsee bongailemaan näitä samoja piippoja, on vielä aikaa. Eihän toista metriä korkea kinos hetkessä vaju. 

Ensimmäisiä leskenlehtiäkään ei ihan heti näillä korkeuksilla löydy. Mutta joka vuosi ne ovat löytyneet ja aina se ensimmäinen leskenlehden bongaus ilahduttaa yhtä paljon. 


Iso-J teki aimo urakan ja pudotti aitan katolta lunta vähemmäksi. Olihan siellä semmoinen puolimetrinen kerros josta alin oli jäässä. Minun pitäisi nyt tarpoa samaiseen aittaan ja etsiä taimiruukkuja, tänään on taimikylvösteni kohtalon päivä, ne pitäisi siirtää isompiin ruukkuihinsa. Yleensä chilini heittävät tässä vaiheessa henkensä. Katsotaan nyt miten niiden käy tällä kertaa.

Lellu ilahtui lauantaina aivan hirmuisesti, vt. tallimestari tuli liikuttamaan hevoset.  On totinen onni, että hän pystyy hoitamaan hevoset ja pölhön spanielin  myös ensi viikolla. Jännä miten Lellu on niin valtavan ihastunut häneen, istui sylissä koko sen ajan kun hän oli tuvassa.

Sekin on ihan tosi kiva, että hevoset saavat ensi viikolla säännöllistä liikuntaa. Otto nimittäin lähtee kuun vaihteessa kevään treenileirille, eikä sinne ole ihan viisasta lähteä suoraan hangessa seisomasta.
Sijaisponin suhteen oli vähän jännää mutta onneksi kaverilta löytyi joutilas poni. Polle on nimi ja ihan sopuisan ruunan maineessa on. Saa nähdä miten Ponimies riemastuu uudesta kämppiksestään. Toivottavasti kumpainenkin tottuu vaivatta.

Nyt sitten niihin pakkaushommiin, yksi kassillinen Fazerin karkkeja on jo valmiina. Huomenna ostan naperon tilaamat ruisleivät ja ruissipsit, Peetun suosikkipuruluut ja huoltoreissu Hipsaaniaan voi alkaa.

Hasta pronto!

The Polle







6 kommenttia:

  1. Totta, kaikkeen tottuu, nyt kuitenkin olen loputtoman kyllästynyt lumeen. Isolle Kirkolle huristellessani oli kuitenkin iloisia sulamispuroja ja täällä ainakin nyt lumi on sulanut super nopeasti. Espanjan sää näyttää hyvälle, joten nauti Kuomaseni täpöllä. Paljon terveisiä Esikoiselle ja Peetuselle sekä Torpalle kaikille tasapuolisesti. Hope Ponimies ja Polle löytävät sielujen sympatiaa! P.S ehkä Leif on löytänyt itsestään cityspanielin ja haaveilee tepsuttelusta Joenkaupungin asfaltilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin on parina lämpimänä päivänä ollut oikein keväistä. No nyt ollaan taas täyden talven vaiheessa, lunta tullut tänään vähintään 10 cm ja pakastuu. Hirveästi ei harmita huominen lento.

      Voihan se olla, että dynaaminen duo Ponimies/Polle löytyy usein naapurin kasvimaalta ja tulppaanipenkistä. Jotenkin olen jo ennakolta varautunut kepposteluihin potenssiin sata.

      Leif on ajellut hissilläkin ja ollut kerrostalossa! Koirille ei hauku mutta ihmiset haukkuu, varmuuden vuoksi. On se höpelö.

      Poista
  2. Tulin sieltä jostain justiinsa ja voisin lähteä mukaasi samantein! Mutta en ole kateellinen, huomenna töihin lumiaavikkoa pitkin tarpoen ja kahdenksan päivää ja sitten uusi polvi, jes! Ihanaista huoltomatkaa sinne aurinkoon, toivottavasti matka menee hyvin ja riittävästi sopivaa evästä olet pakannut mukaan. Ihanainen tuo Felix!

    Keltainen on niin uskomaton väri, kukahan sen oikein keksi? No Pääsiäisen aikaan se menee ja kasvimaallakin joskus kehäkukka- ja krassipenkissä, mutta...

    Oikein hyvää Pääsiäisen aikaa! Toivottavasti Ponimies pärjää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matkasi on ollut mielenkiintoista seurattavaa, ihania kuvia.

      Samaa mieltä keltaisesta, keväällä se on ihan kiva kaiken valkeuden jälkeen. Nytkin ostin punertavia krasseja ja kehäkukia ja mahdollisimman punaisia samettikukkia.

      Onnea matkaasi taapertaessasi hangessa kohti uutta polvea!
      Minä yritän kuskata kameraa mukana ja taltioida Santa Semanaa ja andalucian kevättä.

      Poista
  3. Tuo tyhjenevä pesä (kirjoitin vahingossa ensin tyhmenevä...) tuo uusia ilmiöitä. Samahan se täällä on. Kun tuo viimeinen täältäkin lähtee, niin pyykkikoneen saa lomauttaa hyväksi toviksi. Kaksi ihmistä ei kummoisia pyykki/tiskimääriä saa aikaiseksi. Sitten on eri tavalla aikaa, mikä tietenkin aluksi tuntuu oudolle, mutta se avaa mahdollisuuksia.

    Hauskaa lomaa - toivottavasti ruisleipää on tarpeeksi mukana! Hassua miten sitä kaipaakaan :)

    Ponimiehelle ja Pollelle toivotan yhteisiä ruunankujeita. Ne keksii taatusti näppäryyksiä, kuten ennakoitkin!

    Nauti Andalucian auringosta!!! Hanget täällä odottavat takaisin tullessa yhtään ryhtiään rysäyttämättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Toveri-Tita, sinä toimit vertaistukena tässäkin asiassa, pesä tyhjenee hiljalleen.

      Minulla on iso kassi varattu leipää varten, otan tuoreet leivät matkalta.

      Nuo hanget ovat ihan naurettavia jo, eihän tuommoisia ole missään!

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com