maanantai 19. maaliskuuta 2018

Ja äkkiä onkin maanantai



Vilahti sitten viikonloppu ohi, en oikein kerennyt edes sisäistämään koko hommaa.
Lauantaina piipahdettiin Suurmarkkinoilla ja minulta lohkesi poskihammas. Tai ainakin kunnon klöntti amalgaamia pyöri suussani pääsiäisrakeiden seassa. Vastenmielinen kokemus.

Piipahdin lauantai-illan ratoksi päivystyksessä, jossa nuori venäläisittäin liudentava poninhäntäpää törkki hammasparkaa ja länttäsi siihen väliaikaisen paikan. Kuulema iso remontti on tehtävä, hän ei päivystyksessä semmoisiin ryhdy. Niinpä minun on lähestyttävä omaa hammaslääkäriäni ja ryhdyttävä psyykkaamaan itseäni urheaksi potilaaksi.

En kyllä tiedä toista yhtä miellyttävää lääkäriä kuin tämä omani, joten rohkein mielin loikoilen hänen tuolissaan ja avaan suuni. Hän poisti muutama vuosi sitten viimeisen viisaudenhampaani, semmoisen kyljellään köllöttäneen. Koskapa isompia traumoja toimenpiteestä ei jäänyt (kummallekaan), voinen luottaa hyvään yhteistyöhön tälläkin kertaa.


Kanalassakin ryhdyttiin yhteistyöhön ja munarännit voidaan julistaa lopullisesti auenneiksi. Pääsiäismunia ei tarvitse erikseen maalata, nämä ovat niin kauniita suoraan pesästä nostettuinakin.

Pääsiäistä en oikein osaa ryhtyä valmistelemaan sen kummemmin, ensi maanantaina kurvaillaan etelän valoihin ja yölennolla singahdan Santa semanan tapahtumiin.

Pikkuisen tässä ollaan jännän äärellä, Oton pitäisi lähteä aprillipäivänä maneesitallille leiritykseen ja itse olen silloin noin 4000 km etelämpänä. Toisaalta tyttö jonka hoteisiin Otto menee, on kunnostautunut hevoshommissa joten ei pitäisi turhia murehtia. Lähinnä vaan mietin osaavatko pakata kaikki Oton kamppeet mukaan ja ehdinkö saamaan riittävästi puhtaita satulahuopia kyytiin.

Tänne tulevaksi kaavailtu seuraponi joutuukin ehkä töihin omalla kotitallillaan joten vaihtoehto B pitää keksiä ja vähän äkkiä.

Kenttä muuten aurattiin tälle keväälle (toivottavasti) viimeisen kerran. Nyt jos ei enää sataisi lunta ainakaan isoja määriä, se olisi nopeasti sula ja kuiva.

Perjantaina otin ruunat kentälle kirmailemaan, kumpainenkin toki omalla vuorollaan. Koska kamerakin oli hollilla, otin muutaman räpsyn. Tummuva ilta teki valosta hauskan ja syntyi sangen daideellisia otoksia, olokeepa hyvät.





Ja ei, Lelluakaan ei vahingoitettu kuvauksen aikana, ihmeen hyvin se niinkin tyhmäksi koiraksi tottelee käskyjä.

Nasse pääsi trimmiin ja on nyt ajeltu lyhyeen turkkiin. Karvamörön karvojen alta paljastui ruoka-aikaan tunnollisesti päivystänyt paksukainen, aivan mahdoton pullukka. Pitää ottaa Nassekin kentälle mukaan juoksemaan.

Tämmöistä tänne, kivaa viikkoa!



4 kommenttia:

  1. Ihanat kuvat jälleen! Lellulla on varmasti ollut kuolemattomuuden fiilikset :)

    Mä jotenkin niin arvasin, että trimmaus tuo totuuden esille Nassesta. Mummon luona vietetyt ajat ja kainosti ruokapaljoa katsovat ruskeat silmät eivät ole jääneet palkkiotta.

    Minä puolestaan kopeloin talviturkkista Riekoa pohtien, että pitäisikö Junior ruoasta siirtyä jo johonkin energynappulaan. Lihaa ja kananmunia sujahtaa jo lisukkeina tuohon junioriinkin. Kananmunat on hyvää proteiinilisää koirallekin. Ilmankos se jaksaa riekkua ja turkki kiiltää. Sitä minä vain pohdin, että mikä kuivanappula olisi hyvä melko paljon liikkuvalle hyppypomppuoravalle?!?

    Osanotto hampaan puolesta. Ehditkös sen korjauttaa ennen lähtöä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Lellu liitelee omissa sfääreissään motolla 'iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn'.

      Aivan kauheat poimut Nassen niskassa, varsinainen sikaniska. Itse asiassa koneajelun jäljiltä koira näyttää lähinnä palaneelta sämpylältä. Hyvin kohonneelta sämpylältä.

      Siirry vaan johonkin energynappulaan. Kannattaa ehkä kuitenkin kysyä kasvattajalta, voipi olla jotta tuommoinen isommaksi kasvava penskakoira tarvitsee ihan eri eväät. Kananmuna on hyvä proteiinilisä ruuassa.

      Itse suosin Lellun kohdalla ehdottomasti vain viljatonta ruokaa. Hiivaa kertyy korviin oitis ja alkaa armoton korvien potkiminen. Yleensä tietää milloin eräs on käynyt näpistämässä tallin leipävarastosta, illalla jo alkaa ankara rapsutus.

      Hyviksi merkeiksi olen huomannut Eaglen holistic sarjan tuotteet, niistä etenkin Bataatti-Lammas on hyvä. Sen lisäksi nakkaan kuppiin aina muutaman mollukan sulatettua koirille tarkoitettua jauhelihaa, mieluiten nautaa.

      Hammas on lähinnä ärsyttävä, kyllä sen heti huomaa kun leegot eivät ole järjestyksessä. Aamulla kilautan hammaslääkärille ja mikäli aika heruu, kipaisen sinne oitis. Onneksi on hyvä matkavakuutus jos en ehdi korjauttaa ja äityy matkalla hankalaksi.

      Poista
    2. "Hyvin kohonnut sämpylä" oli tipauttaa minut jakkaralta! Mielikuva naurattaa tosi makeasti!

      Olen jo lukenut kymmeniä tuoteselosteita koiranruuista. Luottamusta ei herätä selosteet, joissa ainesluettelo alkaa maissi-, vehnä-, riisi- tai jokin muu viljalajike. On tämä viidakko! Kilautan kasvattajalle, josko sieltä löytyisi jotain valaistusta. Ihan keskikokorotu tämä on, mutta päivän aktiivisuuspisteet on kyllä erinomaiset. Tänäänkin koira veti hankilaukkaa pari tuntia yhteensä. Se on rankkaa juoksua.

      Poista
    3. Borderinpennut ovat pieninäkin kuin paahtuneita sämpylöitä :D

      Olen itse miettinyt, että jos koira sontii saman verran kuin syö, ruoka on vain käynyt suolentäytteenä eikä siitä silloin ole jäänyt juurikaan mitään koiran käyttöön, höttöä vain. Noita oikeasti hyviä koiranruokia usein vierastetaan siksi, että ovat hieman kalliimpia. Mutta niitä ei tarvitsekaan annostella litran mitalla.

      Leffelle sopii hyvin viljaton ruoka ja raaka liha. Spanieli joka potkii korviaan ja ravistelee päätään tauotta, on vaarassa hukata ainokaiset aivosolunsa :D

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!