keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Menneitä asioita


Niin se joulu joutui ja menikin jo. Seuraavaan kertaan on pikkuisen pidempi aika ja kesä välissä.

Maanantaina kun Torppa hiljeni, aloitin purkamaan koristeita ja muita joulujuttuja. Elmo auttoi minkä ehti eikä ilman ärräpäitä siitäkään hommasta selvitty. Välillä piti laittaa katti jäähylle, alkoi olla semmoinen ralli päällä ja kuusiparka viittä vaille pyörtymäisillään.

Kuusi on kuitenkin poistunut rakennuksesta ja hevoset jatkojalostavat niitä oikein mielellään.

Nyt kun tässä tätä sydäntalvea eletään, ajatus karkaa väistämättä kaikenlaisiin kasvujuttuihin. Mietin jo millainen työnjako tehdään kasvihuoneessa Äitikullan kanssa. Hän nimittäin piipahti viikonloppuna sairaalanmäellä yöpymässä ja on hivenen nuutunut reissustaan vieläkin. Vaikuttaa siltä, että hän joutuu tyytymään kuivien kukintojen poisrapsimiseen ja jättämään isoimmat hommat parempivoimaisille. Ainakaan ei aio laittaa mitään siemeniä itämään ja esikasvatukseen. Niinpä minä, siemenkasvatuksen itseoppinut antiguru jään paljon vartijaksi. Onneksi lähistöllä on useampikin laatutietoisen taimien ostopaikka, ei tarvitse itse turata jo ennalta tuhoon tuomittujen taimien kanssa.


Toinen kasvatuskohde näin sydäntalvella ovat perinteisesti olleet tipuset. Tänä vuonna on toisin, toistaiseksi. Harmistuin viime kevään huonoista haudonnoista niin, että myin koneen pois ja kun kanojenkin alta löytyi pääsääntöisesti keskenjääneitä kylmenneitä munia, päätin antaa luonnolle periksi.

Nyt taas tekisi mieli yritellä ja viritellä. Lataan jäitä hattuun ja annan viikkojen kulua muuten vaan.

Voihan se olla, että kevään edetessä kiusaus yltyy ylivoimaiseksi vastustettavaksi. Kanalassa alkaa munaränni aueta viikko viikolta paremmin ja kunhan kukotkin havahtuvat talviunestaan, saattaa nuppiluku lisääntyä ihan omatoimisesti. Vielä siellä ei kukoilla heltta tutise eivätkä hetulat heilu.

Ja sitten, pari sanaa ystävyydestä.



Luulin jo oppineeni aika hyvin tuntemaan lähipiiriini kuuluvat ihmiset. Yksi järjesti kuitenkin melkoisen yllätyksen irtisanomalla pitkän ystävyytemme. Jaa että miksikö? No varmaan siksi, että kysyttäessä kerroin sangen ponnekkaasti oman mielipiteeni.

Se taisi olla a) väärä b) osua arkaan paikkaan c) se olisi pitänyt jättää sanomatta,  sillä näinkin yksinkertainen ihminen tajuaa, ettei ole enää toivottu henkilö ko. tyypin ystäväluettelossa. Suorastaan kuulin kuinka punakynä suhisi nimeni päällä.

Toki, jos vastaukselle on määritelty kysyjän toimesta kovinkin tarkat speksit ja raamit, voi vääränlainen vastaus aiheuttaa hyperventilaatiota ja muuta harmistusta.

Olkoon. Seison edelleen sanojeni takana, alusta viimeiseen.



Ja ihan tähän loppuun iloinen uutinen Tosiystävyyden rintamalta. Ottopoika lähtee tehotreeniin myöhemmin keväällä. Hevoseton, osaava ja fiksu ihminen saa Oton superpuitteisiin 'omakseen' ja se on meille kaikille täydellinen win-win -tilanne. Otto toki tulee takaisin kotiin kunhan omistajansa kotiutuu reissultaan.

Pienenä bonuksena Ponimies saa suloisen ponitamman seuraneidikseen. Siitä voi toki tulla myös varsinainen trilleri, Ponimies on kekseliäs ja pikkuinen ponitamma vielä nokkelampi. Yhdessä ne voivat yltää todellisiin mainetekoihin. Ja suuriin otsikoihin.

Ei tästä jännää puutu. I rest my case.

6 kommenttia:

  1. Jaaha, vai vetäisi ystävä herneen nenäänsä! Teillä on onneksi noita isompia ja pienempiä ystäviä, jotka ei pienistä (sanomisista) suutu :)
    Eikä täälläkään ei olla niin herkkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Klassisesti porot nokkaan ja pavut perään. Hänellä on n. 15 vuoden ystävyyden perusteella taipumusta siihen, eli ei tämä minulle ihan puskista tullut. En vain katsonut tarpeelliseksi silittää aina myötäkarvaan.

      No se siitä, nelijalkaisten kanssa pärjää (kuten useimpien kaksijalkaistenkin) olemalla reilu ja oikeudenmukainen. Sitä toki toivon muiltakin.

      Poista
  2. Joka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy. Vanha sanota on viisas ja yleensä niin totta. Asian voi aivan vain antaa olla. Omituinen on riski kysyä mielipidettä, ja sen saatuaan suuttua. Kannattaa harkita siis kysymyksiä seuraavan kerran tarkemmin.

    Tämähän on kuin mikrokoossa laajempi tilanne yhteiskunnassamme, jossa saa sanoa vapaasti, mutta vain oikeita mielipiteitä. Väärät voidaan tuomita oikeudessa.

    Otto saa vaihtelua elämäänsä. On siinä melkoinen sommittelu loman ajaksi sijoittaa eläinkuntaa, mutta teet sen joka vuosi ällistyttävällä onnistumisella. Respektiä logistisista lahjoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se taitaa olla, todeksi huomattu ainakin ennen. Tämä tapaus on sen verran ylpeää sorttia, ettei todellakaan alennu anteeksipyyntöön saati lepy tulevana vuosisatana.

      Mun on edelleen helppo hengittää ja katsoa peiliin.

      Ja tuo mitä yhteiskunnasta sanoit, on kipeällä tavalla totta. On ihan oudoksi mennyt maailman aika kun pitää olla vain yleisesti hyväksyttyjä mielipiteitä tai olet vähintään sovinistinen, suvaitsematon, ahdasmielisesti öyhäävä punaniskapersu. Hirveän surullista.

      Minulla on ollut onnea matkassa ja hyviä tyyppejä auttamassa kun elikoita on hajasijoitettu milloin mistäkin syystä. Noi lomahommat on helppo ainakin kesäisin kun hevoset menee valvotulle laitumelle ja kotimiehet hoitaa pienemmät kaverit.
      Ensi kesänähän me ollaan kotona, enimmäkseen kaikki, enimmäkseen koko ajan.

      Talvijutut on vähän kinkkisempi haaste mutta taas kävi älytön flaksi kun ajattelin ääneen oikeassa paikassa. Oli ottavat korvat kuulolla.

      Poista
  3. No voihan nenä ja nepstuuki, ystävyys on kuin räsymatto, kuitenkin se aidoimillaan kestää myös näkemyserot ja harmaammat raidat. Nemppa on taas Isolla Kirkolla ja tänään mukavana yllätyksenä oli Bokserineitojen Emännän kanssa hetki loistavassa Sognossa hyvän ruuan äärellä. Viereisen pöydän Kaunokainen jälleen osoitti bortsujen upeuden. Nasse olisi ollut haltioitunut Alma-neidosta. Seniorikansalaiselle paljon terveisiä ja voimahalaus from Nemppa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äläpä muuta sano. Eilisen epäusko on vaihtunut hiljalleen hiipuvaan harmitukseen, kukin tyylillään ja tyylilleen uskollisena.

      Helsingin uusista ravintoloista olen niin täysin pihalla, kävisi vatsan, maksan ja lompakon päälle jos yrittäisin niistä päästä päiväntasalle.

      Nasse olisi varmasti Almasta haltioissaan. Terveiset kerron huomenna, nyt on sivuasunnossa jo akkunat pimeänä.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com