lauantai 5. elokuuta 2017

Elokuun ensimmäiset päivät


Ensimmäinen arkiviikko JL (jälkeen loman) alkaa olla finaalissa. Aikaiset aamuherätykset on taas selkäytimessä ja ne vain aikaistuvat jahka hevoset tulevat kotiin ja arki todella vyöryy päälle. Tämä on onneksi ollut vähän harjoittelua, Perikunnan vanhin painaa kesätöissä ja työaika on 8-14. Siitä puuttuvat vielä kaikki tallirutiinit ja muut velvoitteet, vain arkeen aina kuuluvat pakkoliikkeet hoidetaan, muuten ollaan semisti lomalla.

Ensi viikolla Norssi aloittaa syyslukukauden ja sitten pitääkin jo junailla. Kesätyöt jatkuvat vielä ensi viikon joten niitä tehdään koulupäivän jälkeen. Ja taas tarvitaan Äitiä kuskaamaan. Jotta tunnit täyttyvät, pitää tehdä yksi lauantaikin.

Kaupungin lukio aloittaa lukukauden 16.8. eli sitten alkaa todellinen aikataulushakki. Onneksi bussit liikennöivät sitten aivan normaalisti eivätkä parin tunnin välein.

Tämä viikko on siis lilluttu loman ja arjen välillä.
Säät ovat olleet vaihtelevat, on saatu lämpöä, valoa, kuultu ukkosen jyminää ja tänään rankkasadetta.
Lucifer -helteet ovat meillä pelkkiä uutisotsikoita, hyvä jos +20 on mittarista herunut.

Silti kirsikkasato on näin huima:




Näistä ei jää cocktaileihin koristeita eikä muutenkaan hillopurkkeihin pantavaa. Ihan olen seisaaltaan jaksanut syödä. Ensimmäiset omat kirsikat ikinä. Jännä vain, että tänä vuonna eivät räksät ole jakosilla, mikähän niillekin on tullut kun ei näy eikä oikein kuulukaan räksän räkätystä? Keväällä niitä oli kyllä ihan kamalasti.

Luumupuu pihtaa vieläkin, ei se kyllä kukkaakaan tehnyt.
Se onkin aivan erityinen juhla kun saan omista luumupuista joskus satoa kerätä ja säilöä. Kyseinen luumu on naapurista, vanhaa kantaa ja marjat pieniä ja makeita. Talon edesmennyt isäntä minulle taimen valikoi ja auttoi irroittamaan. Nyt se on pari vuotta meillä kasvanut vartta ja tuuhistunut. Ehkä jo ensi vuonna kukkii. Ja tekee satoa.

Tänään aloiteltiin ulkokanalassa vielä yhden ulkoilutarhan laittoa. Peetu piipahti kaupungissa treffeillä ja tuli takaisin varsin väsähtäneenä. Penneleitä odotetaan Kuusamon suunnalle myöhemmin syksyllä.

Vieläkään ei päästy grillin antimia syömään ulos, edelleen oli iso kattaus tupaan. Olisihan se kiva edes yksi ateria syödä ulkona takapihan tavernassa tällekin kesälle. Mutta ei tuo epävakaa sää hirveästi houkuta ja sisällä ei ole sääskiä.

Illan hyväksi lopuksi on kiva käväistä saunassa ja höpötellä Siskolikan kanssa huonoja juttuja saunan terassilla. Mitäpä sitä ihminen oikeastaan enempää tarvitseekaan?


Rouva kylpee




torstai 3. elokuuta 2017

Nää on niin näitä

Viimeisillä voimillaan roikkuu nälkäinen kaapin kahvassa
Nyt sitä evästä. Ja heti.

Puhelimen muistiin oli tallentunut tämmöiset ääritaiteelliset otokset. 

Ylemmissä kuvissa Alati Nälkäinen aka Felix roikkuu kynsineen kaapin kahvassa. Muroja ei ollut kupissa eikä latzista jäljellä edes hajua. On se rankkaa olla kissana Torpalla. Maan painovoima veti nälkäistä puoleensa vääjäämättä niin, että huolella manikyroidyt kynnet lipesivät ovenkahvasta ja koko kyseenalainen komeus lätkähti lattiaan niin että leukaheltta heilahti.

Semmoinen pantteri meillä.

Alakuvassa Tupaukko vanhaherra Napsteri. Kävi trimmauksessa lomamme aikana ja on nyt niin suittu ja kammattu, kuin suoraan kinkereihin menossa. Tuommoinen muikea ja hurskas ilme. 

Vaan tuonkin viattoman katseen takana palaa hurja hinku saada kuvaajan mussuttamasta vohvelista edes reunariekale. Jonka se kyllä taisikin saada, parempi se oli koirassa kuin minussa.

Päätän eläinystäväkatsauksen tällä kertaa tähän, lissee luvassa lähiaikoina.

Tui. T. Nasse



keskiviikko 2. elokuuta 2017

Sateessa


Palava rakkaus

Monta ihanan aurinkoista ja lämmintä päivää saatiin kotiintulon kunniaksi.
Tänäänkin oli hieno aamu, mutta heti kahdeksan jälkeen alkoi pilvimassa pakkaantua ja paksuuntua. Sitten se jämähti paikoilleen peittäen auringon ja sinisen taivaan kokonaan. Ja vähän yli.

Sadetta on saatu. Ei mitään raivoisia rankkasateita, tasaisen tylsää ropinaa koko harmaan päivän.
Eipähän tarvitse vedellä kasteluletkuja eikä retuuttaa kannuja. Olisi nimittäin tänään ollut kastelun tarvetta jos aurinkoiset säät olisivat jatkuneet.

Eilen pakkauduttiin iltapäivällä Hopianuoleen ja karautettiin Savonmualle. Mukaan lähti Perikunnan lisäksi Siskolikka ja Äitikulta. Uskaltauduin ihan sinne Mualiman navan kulmalle, piti yhdessä tietyssä kaupassa käydä. Onneksi nuo puhelimen karttasovellukset ovat fiksuja ja opastavat kohteeseen jopa savolaisuuden ytimessä. Äitikulta intoutui toisessa kaupassa sovittelemaan adidaksia ja tepastelee nyt tyytyväisenä uusissa tossuissaan. Ei kuulema kipeydy polvi eikä särje lonkkaa.

Selvittelin meidät ulos kaupungista ja seuraavaksi sukellettiin ikealaisuuteen. Perikunnan Nuorempi tarvitsi uuden petauspatjan ja pari muuta juttua.

Pyörähdettiin pakollinen tsekkauskierros myös hevostarvikemyymälään ja lähdettiin kotimatkalle. Tulihan siinä päivälle pituutta, mutta saatiin mitä tarvittiin.

Kaikki kukassa

Kotiinpalussa kivaa on ollut se, että nähdään kesän paras kukkaloisto. Myöhässä tullut kevät ja kolea kesä ovat hidastaneet kukkien tahtia. Viimeiset pionit kukkivat vielä, nuppujakin on. Niistä ei varmaan ole näiden sateiden jälkeen paljoa jäljellä, kerään huomenna loput surutta kotiin maljakoihin.

Tänä vuonna yllätyksiä on löytynyt valtavasti. En esimerkiksi tiennyt, että meillä on niin valtavan vahva harjaneilikkakattaus. Niitä löytyy aina uusista paikoista ja kaikki eri väreissä. Yhtään en ole itse tänne hankkinut, vanhoja peruja ovat. Toinen ihastus on Palava rakkaus, sitäkin löytyi tänä vuonna aivan uusi esiintymä ja ihan passeliin paikkaan. Luulin ko. paikan olleen ikuisesti menetetty rohtosuopayrtille mutta yllättäen tänä vuonna vanha kunnon saippuakukka hävisi taistelun ja katosi. Tilalle pompahti leimuavan punaiset kukinnot.

Toissatalven jäljiltä kuolleeksi julistettuja perennoja on noussut uudestaan henkiin. Kasvit ovat yllätyksiä täynnä.



Alkukesän kaivokseni ja istutukseni ovat lähteneet hyvin kasvuun. Pikkuisen on joku tuivio ruskistunut A-Katsomossa, pari kuunliljaa samalla osastolla näyttää närkästyneeltä, mutta kaikki muut näyttäisivät voivan hyvin. Kasvaneetkin ovat.

Kanadanruusuissa on elossa 2/3 ja kukkiakin meinaavat, nuppuja on. Ehkä minä sitten pystyn tekemään jonkinlaisen lajimäärityksen. Itoh -pionit ja tämän kesän uudet ruusut näyttävät nekin hyvinvoivilta ja jos säitä riitää, saadaan jokunen kukkanäytekin.

Tänään ihan vaan piipahdin aamulla Hankkijan taimipihalla ja mukaan tarttui kaksi nyyttiä. Oli jotain kampanjakasveja tullut ja minä pääsin ekana apajille. Horina aikaisesta linnusta ei ole ihan turhaa puhetta.

Elokuun lopulla pitää kuokkia muutama kasvi ylös ja kiikuttaa uusiin paikkoihin. Hommaa siis riittää jos vain nyt säitä olisi.

Ensin pitää kuitenkin siivota ja maalata talli ja aidata loppukesän laidunalueet. Paksut pojat pitää saada kotiin, ikävä jo on. Hyvällä laidunlomalla ne epatot ovat olleet, työtä ja lepoa on ollut molemmille sopivassa suhteessa. Otto on osoittanut esteponin elkeitä ja toimii maastossa kuin enkeli. Ponimies on entisellään ja kuulema täysin starttivalmis pikkuisiin kisoihin, kiemurakuvioihin ainakin.



Kanalian asukkaat ovat kasvaneet. Paljonhan niitä helttapäitä on, mutta vain kolme munii. Muut ovat taas lakossa eivätkä nuorimmat vielä ole aloittaneet. Jättikochpariskunta partioi pihalla ja rouva munii jonnekkin jemmaan. Uskon pihaan ilmestyneen siilin iloitsevan apajista ja pitävän tiedon sijainnista visusti omana tietonaan. Nimittäin yhtään munaa tai munankuortakaan ei ole löytynyt, jemman on siis oltava hyvä.

Tällä viikolla meinataan rakentaa yksi uusi ulkotarhan osasto niin, että tukkapäätkin pääsevät ulos.
Kanalakin on siivottava huolella, meinasin kalkkimaalilla hosua hirret vanhassa kanalassa. Uuden kuljetus ei ole vielä sovittu, sitä odotellessa kitostellaan vanhoja paikkoja kuntoon.

Hommaa riittää ja ensi viikolla vielä vähän lisää kun PK:n vanhemmalla alkaa koulu. Nuoremmalla vasta puolen kuun paikkeilla. Lukiokirjojen osto potenssiin kaksi, gnnnnh. IB-linjalla on isolta osalta täysin omat ja erityiset kirjansa, vain muutama viime lukuvuonna ostettu kirja kelpaa.

Näillä mennään viikkoa eteenpäin, toivottavasti huomenna sade taukoaa ja pääsen laidunhommiin.










sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Kotona




Kotiin on kiva tulla, olipa reissu pitkä tai lyhyt. Niin myös tällä kertaa, vaikka sekä keho, että mieli elävät vielä tovin espanjalaisittain rennosti.

Yölento ei todellakaan sovi minulle, koska en nuku silmällistäkään. Etenkin kun vieressäni puhkuu roimasti makeaa partavettä päälleen hölvännyt mieshenkilö kertaa kaksi. Pariskunnan jutut olivat äärimmäisen ärsyttäviä ja ehtivät moittia suunnilleen kaikki koneen matkustajat ennenkuin oltiin päästy kiitotien päähän. En nyt lähde avaamaan kärsimyksiäni enempää, mutta hammasta sai purra ja muistella käytöksen kultaisen kirjan oppeja.

Noh, kone oli onneksi etuajassa.

Iso-J:n uusi auto kuitattiin alle Tuusulasta ja haettiin Perikunta kyytiin Espoosta. Siellä oli pakko huilata vähän ennen kotimatkaa. Siskolikka lähti extempore mukaan, sairauslomalla kun voi niinkin tehdä.

Torpalla oltiin hyvissä ajoin ja aloitettiin kotoutuminen. Koirapojilta tuli riehakas vastaanotto ja kissatkin meidät noteerasivat. Kanat ovat kasvaneet ja välillä pitää oikein miettiä kuka on kuka. 

Hommia on riittävästi joten kaikki lomalla tankattu energia on tarpeen. Iso-J vetelee viimeistelijällä istutusjuttuja esiin ja minä olen kitkenyt sateisen kesän satoa eli vesiheinää niin, että yksi hanskapari alkaa olla finaalissa. Tänään siivoan kanalan.

Kuviakin otan, kunhan nyt ensin saan Espooseen unohtuneen kamerani tänne.

Nyt olisi korkea aika laahustaa hommiin. Onneksi pihalla tarkenee tänään shortseissa ja topissa, ihan kesävaatteissa siis.

Viimeiset pionit