perjantai 30. kesäkuuta 2017

Hipsaania

Tämmöistä Hipsaania-analyysiä vuonna 1821

Pikainen päivitys.
Aurinko on tallella mutta oudon viileä tuuli puhaltaa jostain Atlantin suunnalta. 
Käräytin vatsanahkani eilen rantsussa, napa onkin lähinnä aurinkoa joten rasvata saa ahkerasti. Dieetti alkaa syksyllä.

On tavattu serkkuja ja sukulaisia, syöty hyvin ja nautittu elämästä.
Tänään vuorossa kampaaja, Ikeareissu ja ihan vaan rento koti-ilta pokkarin parissa.

Huomasin, että täällä on vähemmän turisteja kuin aiempina vuosina. Todennäköisesti tämä on joku väliviikko ennen heinäkuun sesonkia ja elokuun megasesonkia. On vaan niin outoa kun rantapaseolta saa parkkipaikan melkein helposti ja rannalla on enemmän tyhjiä patjoja kuin täysiä. Ravintoloissa on väljää ja kauppakeskukset kumisevat tyhjyyttään. Omituista.

Nyt pitää mennä, morienttes!

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Lomalla viimeinkin (voin ottaa iisimmin)

Muovigourmetia

Päällä pilvien

Harvennushakkuuta tiedossa

Aivot lomalle
Buenas dias!
Olemme saapuneet hyvässä järjestyksessä tänne Pacosin mäelle ja kaikki on oikein mainiosti. Laitan tähän muistiin viimeisen vuorokauden käänteitä, enempää ei nyt oikein jaksa vääntää.
Kunhan saadaan muutama pakollinen homma hoidettua, voidaan kääntää kokonaan loma-asetuksille ja seuraavat viikot (viisi, kehehehe) elellään astetta rennompaa elämää.

Kanadan kunniavieraat tulivat ja päätyivät kyydissämme Espooseen. Oli niin kiva kun heidät meille saimme, kiitos kaikesta.

Juhlat on juhlittu ja kivaa oli. Rentoa ja mukavaa, vailla pönötystä. Päivänsankarin täysiä kymmeniä ei kukaan uskoisi, täyttä terästä vailla ruostetta.

Mökillä paleltiin kaksi päivää (ja yötä) ja tsempattiin sateessa ja kovassa tuulessa toisiamme paremman huomisen varmuudesta.

Iso-J:n auto jätettiin ilman kyyneleisiä jäähyväisiä autokaupan omaisuudeksi, uusi on kuulema Antwerpenissä matkalla Suomeen.

Kenttäkiemuroista selvittiin rutiinilla ja sujuvasti. Kone lähti melkein ajallaan. Lento sujui nätisti ja eväät olivat taattua ylihintaista muovipussisapuskaa. Tilaamani antipastolautanen oli kaikesta nihkeydestään huolimatta yllättävän maistuva. Viiniäkään en sylkenyt pois, oli aivan liian kallista siihen.

Tavarat löytyivät hihnalta ja taksi toi kotiin.

Syötiin lähiravintolassa myöhäinen iltapala ja jatkettiin taloksi käymistä.

Rusina tuli rääkymään nälkäänsä ja sai ruokaa.

Ensimmäinen kauppareissu sai taas kerran hymyn maksajan kasvoille, se on aina riemu kun ostaa perustarvikkeet ja vähän ekstraa ja saa vielä vaihtorahaakin.

Itsepuristettu appelsiinimehu ON aina yhtä hyvää.

Iso-J on pessyt Saharan hiekat ja pölyt pois pihalta ja parvekkeelta, kalusteilta ja laatoilta.

Ja kyllä, aurinko on yhä olemassa!

Kotonakin kuulema kaikki hyvin, Peetu nauttii Jumppa-Annelin masuvahtina ja hevoset leveilevät jättimäisellä laitumellaan rajanaapureille. Leffen edesottamuksista en vielä ole saanut raporttia.

Oikeastaan juuri nyt minulla ei ole mitään lisättävää.
Hasta luego!

🙋