perjantai 16. kesäkuuta 2017

Kuoppa keskellä pihaa

Muutama purkki


Hyvinhän se homma lopulta eteni.
Torstaina aamupäivällä tongin lantalavan etukeulaa ja löysin aivan täydellisesti palanutta multaa. Sitä kiidätin kolme isoa kottarillista uuteen penkkiin.

Seuraavaksi ratsasin saunan tulisijat. Vähän sain tuhkaa saaliiksi sillä edellisviikolla käynyt nuohooja oli vienyt kaiken. Saaliin kopistelin penkkiin.

Tarjoushaukkana olin bongannut hyvän pussimultatarjouksen, minulla oli 280 litraa hyvää  multaa varattuna tähän operaatioon Hopianuolen kontissa ja ne upposivat kaikki kaivantoon. Patja alkoi olla muhkea ja kuohkea.

Katekankaan asettelu kaarevaan penkkiin ei ollut ihan helppoa. Onneksi muistin, että päälle tulee vielä kateaines ja pitkin hampain hyväksyin rutut ja vekit, survoin kangasta riittävästi myös reunojen alle niin, että nurmikko ei aivan heti hyökyisi päälle.

Seuraavaksi operaatio oli ympäri tonttia jemmattujen ... varastoitujen purkkien kuskaus kohteeseen. Asettelin ne suunnilleen paikoilleen ja sitten alkoi ankara pohdiskelu jossa yritin ottaa huomioon rehujen värit, korkeudet, kukinta-ajat ja muut. Niin, että tulisi kohtuullisen tasapainoinen kokonaisuus. Ruusut penkin päihin, pionit keskelle ja muu sulju näiden väliin, eteen ja taakse.
Omat ideat loppuivat välillä, onneksi Perikunnan Vanhin piipahti paikalla ja näki kokonaisuuden selkeämmin. Pääsin vihdoin istuttamaan.

Tähän väliin on syytä mainita, että kuvia operaatiosta kyllä on, puhelimessa. Jonka pudotin vessanpönttöön ja joka mykistyi sukelluksen jälkeen niin, että tänään piti tilata uusi. On muuten varsin vapauttavaa kun puhelin on iänvanha nokialainen jossa ei ole nettiyhteyttä eikä kameraa eikä mitään. Pelkkä soittopeli. Uusi puhelin tulee joskus ensi viikolla, halusin nimittäin tulipunaisen ja se on tilaustavaraa.

Istutus sujui jo helposti ja nopeasti, olin päivällä käynyt verryttelemässä kaupungin hautausmaalla ja taputellut yhden sukuhaudan kukkaset paikoilleen.

Istutuksen aikana Iso-J kärräsi kiviä paikalle ja tänään olisi ohjelmassa sekä reunakivien asettelu sekä kateaineksen levitys. Sitten vaan kasvun ihmettä ja kukinnan runsautta odottelemaan. Sieltä pitäisi löytyä ainakin Scarlett, Hillary ja Cora Louise ja monta muuta.

Olen kyllä jo nyt valtavan tyytyväinen rakennelmaani, paikka on loistava, uskoakseni kasvivalinnat ovat näyttävät ja talvehtiminen pitäisi olla rauhaisaa, keskellä pihaa kun on ja lumipeite on varma. Paikka myös sulaa keväällä nopeasti ja vesi valuu penkistä mäkeä alas.

Kuvia siis myöhemmin, ehkä. Otan kamerani ja käyn.

torstai 15. kesäkuuta 2017

Minä olen kaivanut


Siitä se lähti

Eräs unettoman yön idea on nyt jalostunut tähän pisteeseen. Pistolapion kärki tökkäsi kenttään illalla ja pala palalta nurmi siirtyi kuopan laidalle. Ihme kyllä, Torpan maaperään olennaisesti kuuluvia isoja kivenlohkareita ei nyt löytynyt, pienempää kiveä kyllä -ja paljon. Ne on tätä kirjoitettaessa kiikutettu ja alapihan havujen helmoihin.

Kaivu-urakkaa tahdittivat äkäiset sääsket, niitä oli suunnilleen tuhat kertaa enemmän kuin pieniä kiviä. Onneksi muistin viime kesän pelastaneet elektroniset karkoittimet ja yksi sellainen pelasti eilisen. 

Nurmen alta paljastui erittäin vähäinen kerros ruokamultaa, loppu olikin soraa. Tuossa ei vesi seiso. Koska kasvuvoimaa ei sorassa käsittääkseni paljoa ole, tänään on ohjelmassa kiivasta kottikärryrallia lantalavalta pihalle. Hopianuolen perässä köllöttää 280 litraa muhevaa multaa. Titan ohjeistuksen mukaan otan vielä tuhkatkin pesästä tämän projektin tarpeisiin.

Illalla pitäisi päästä istuttamaan. Tulee ruusua, pionia, syysleimua, korallikeijunkukkaa ja pari muutakin juttua. Eihän se tänä kesänä vielä miltään näytä mutta ehkä jo ensi vuonna.

Istutusalaa on useampi neliö ja mikä parasta, optio laajennukseen on käytettävissä kohtuullisen pienin ponnituksin, kuokkaa vaan tantereeseen.

Nyt vielä pari sähköpostihommaa ja sitten pihalle. Siellä on hieno sää!!

Klo 22.30

Suunnittelukokous, tossut vinossa
Paranee päivä päivältä
Ekana kukassa
PeeÄääs:
Riemun aihetta tähän päivään tuli yhteishaun tuloksista, Perikunnan nuorempi pääsi ykkösvaihtoehtoon eli Lyseon IB-linjalle. Kova urakka on edessä mutta Perillisen tahtotila ei helposti heilu.


keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Keskellä viikkoa


Viikko alkoi epävakaalla ja sateisella säällä, nyt tuulee ja paistaa. Tuuli on kylmän puolella eikä pihalla oikein tarkene ilman pitkiä hihoja. Vähän ristiriitaista mutta ah niin kesäistä, katsoo minne tahansa. Kohta kukkii ja isosti! Toivottavasti pionit ymmärtävät pantata nuppujaan vielä vähän, ensi keskiviikon jälkeen passaa posauttaa nuput auki. Saadaan arvovieraita kaukaa ison meren takaa.

Hurjasti hommaa tässä vielä on ennenkuin saa laittaa rantasandaalit räpylöihinsä ja kaivella kaapeista rantakauhtanat ja muut hellerytkyt. Hipsaaniassa on nyt totinen helle eikä se ainakaan laannu seuraaviin kuukausiin.

Kanalassa on kuitenkin rauha maassa ja kaikilla hyvä. Sain siivottua jokaisen osaston ja järkättyä pienimmille tipuille oman eriön isompien tipujen tilaan. Sitä mukaa on kasvavat ja sulkaantuvat, siirtelen niitä isompien puolelle. Toiveissa olisi, että saisin tipulan tyhjäksi viimeistään sitten kun tullaan takaisin Suomeen. Keväällä tein kaupat uudesta kanalamökistä, sen pitäisi tärähtää tonttiin joskus elokuun aikana. Helpottaa ihan hurjasti parvien koostamista ja talvimajoitusta.


Kanalaa ajankohtaisempi asia on ollut Peetun lomahoito. Kotiin sitä ei oikein tohdi jättää, Seniorikansalaiselle on vähän turhan paljon hommaa jos kolmen koiran rulettia pyörittää kaiken muun huolehtimisen ohessa. Tokihan täällä on apukäsiä ja seuraa, mutta arkirutiinit käyvät turhan raskaiksi.

Yksi jos toinen alustavasti sovittu juttu peruuntui mutta onneksi ystävä metsän takaa huuteli käpälä pystyssä vapaaehtoisuuttaan. Niinpä Peetu menee raskausmahan vahdiksi ihan kotikulmille. Sieltä on helppo kiikuttaa rekku kotiin niiksi päiviksi kun täällä on enemmän tekeviä käsipareja.
Koiran kokoinen kivi putosi sydämeltä.

Monta muutakin asiaa olisi vielä hoidettava, tänään illalla aion istahtaa hetkeksi ja laatia muistilistan.

Nyt on kuitenkin hetki aikaa iskeä kuokka maahan ja kaivaa kuoppa jos toinenkin. Seuraa saan pihalla löntystelevistä jättikocheista, ne juosta hölkkäävät luokse heti kun takaovi aukeaa.
Heippa taas, mie meen nyt.

Tupaukko paimenessa

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Vallan viehko

Heidinkukka (Alppikello)

Nonnih. Nyt on taas uusi viikko ja uudet kiireet. Kaikenlaista kivaa on luvassa ennenkuin Hipsaanian kone lähtee, siihen on enää hitua vaille kaksi viikkoa.

Valitettavasti myös vanhat taudit jylläävät kaiken tapahtumaruuhkan keskellä.
Iso-J sai uudet, vielä jykevämmät tropit kitansa hoitoon, angiinankehveli ei ensimmäisellä penisilliinikuurilla lähtenyt. Perikunta pitää käyttää nieluviljelyssä myös, koska voivat olla oireettomia kantajia ja minä kipaisen uusintakokeisiin heti loppuviikosta kunhan eka kuuri loppuu (huomenna) ja olen muutaman päivän lääkkeettä. Sain minä jo uuden lääkkeen turhan korkeina kiehuneisiin verenpaineisiin. Pitää kohta hommata dosetti, päivittäistä pilleriä alkaa olla enemmän kuin muistissa kapasiteettia.



Viikonloppu oli vauhdikas. Iso-J kotiutui perjantai-iltana, ehdittiin sentään samaan ruokapöytään koko perhe. Lauantaina käväisin Tampereen tuolla puolen kaverin kanssa ja kotkoja oli Hopianuolen kontti täys kun takaisin tultiin. Reissuun lähdettiin aamulla kl. 05 ja kotiin kurvasin 21.30, saman vuorokauden puolella tietenkin.

Nyt on uusi komea kukko ja huikaisevan kauniit kanaset entisen upean Orpingtonparveni täydennykseksi. Yksi bonuskin tarttui kyytiin, siitä kuva tuonnempana. Mietin tuossa pitäisikö kanalalle tehdä kokonaan oma sivu tai peräti blogi? Kehittelen asiaa vaikka heinäkuussa, rantapedillä lojuessani. Ideoita otan vastaan mielelläni. Vai ovatko blogit jo aikansa eläneitä? Kävijämäärät ovat pudonneet ja sen voi päätellä sokea otsallaan ihan kommenttimäärää katsomalla. Mihinkään Vlogijuttuihin en jaksa panostaa. Jos ei kirjoitettu sana kelpaa niin sitten ollaan ilman.

Ûberartsy kuva perjantain pastasalaatista, tai sitten ei. 
Mutta hyvää se oli.

Tilanne puolimatkassa

Sunnuntaina oli vähän hidas käynnistys, mutta sen jälkeen päivä menikin pihalla. Piti veivata kanaporukoita uusiin ryhmiin ja siirrellä siipiveikkoja tarhasta toiseen. Onneksi ovat tottuneita sylikyytiin eikä isompaa hässäkkää syntynyt missään vaiheessa. Kaksi jytkylää saivat armon tallustella pihalla vapaana, Iso-J:n linnut kun ovat, lellikit. Yönsä viettävät toistaiseksi riihessä. Näyttää herrasväelle kelpaavan.

Sää oli hieno. Aurinko jaksoi paistaa, muutama satunnainen pilvi ei menoa tai työtehoa haitannut. Hetkittäin oli niin kuuma, että piti sukeltaa saunatuvan jääkaappiin ja kylmä juoma piristi ihmeesti. Pihakalusteet ovat vielä jossain varaston kätköissä, kiikutin aitasta sheriffin keinutuolin kanatarhan aidalle, siinä on hyvä lepuuttaa ja punoa uusia suunnitelmia. Niitä kyllä riittää.

Huomasin taannoin, että viime kevään sairastuminen ja nollapisteestä liikkeelle lähteminen jättivät myös tyhjän puutarhavuoden. Tappotalvi ja saamaton pihanlaittaja oli surkea yhdistelmä. Tänä keväänä on hallituskliseinen tekemisen meininki ja nyt kääritään hihat -mentaliteetti. Tekemätöntä työtä on paljon. Myös patoutunutta toteuttamistarvetta on ilmassa. Tänään hallitus kaatui mutta minä en edes horjahtanut.

Heti kun säät sallivat (tänään satoi hetkittäin), alkaa ankara maankaivuu sekä tallinmäellä, että uudessa ruusu/pionipenkissä. Huominen on logistisesti hankala kun täytyy hoitaa monta kuljetuskeikkaa sinne sun tänne. Ehkäpä jo illalla pääsen pistolapioni kanssa tositoimiin?



Hevosetkin ahersivat Pyhäkoulussa. Kumpainenkin temmelsi kentällä vuorollaan persus vaahdossa ja taas kerran tulin vaikuttuneeksi siitä, miten a) kauas omena onneksi on puusta pudonnut (Perikunta todella osaa ratsastaa) ja b) hienot ponivoimat meillä on. 

Ponimies paukuttaa laukanvaihtoja kuin vanha tekijä ja monta muutakin Helpon A:n kiemuraa on täysin hallussa. Otto paranee kuin viini, nyt alkaa soida yhteinen sävel ja kauniisti soikin. Ilo oli katsella.

Iso-J oli huolella hyväksi harkinnut estekaluston säilytysratkaisun ja niin meillä on nyt jokaiselle puomille omat pidikkeet. Pystytolppia on toistaiseksi niin vähän, että ne saavat jöpöttää kentän laidalla kunnes toisin päätetään. Pääasia on, etteivät loju ympäriinsä miten sattuu.

Sitten oli erään pihlajaupeuden istutus, muita pienempiä istutus- ja kitkentäurakoita en viitsi edes mainita. Koko päivä meni pihalla turatessa. Univelka painoi vielä vähän ja illalla ei tarvinnut Nukkumattia odotella.

Tämä maanantai on ollut, kuten jo sanoin, sään puolesta epävakaa. Oli kuuma ja oli sade ja tuli trooppinen ilta. Siivosin kanalan sisätiloissa tipuosaston niin, että nyt siellä on eskari ja toisaalla isommat tiput. Huomenna pyrin siivoamaan seinäkaapin moppitukkien asumuksen.

Tässä se uusin lisä moppitukkiin, silverpaduankukko. Ja tämä on oikeasti hieno rotunsa edustaja!

Mukavaa viikonjatkoa.