lauantai 10. kesäkuuta 2017

Omanlaisensa lauantai

Kun lauantaiaamuna herää vapaaehtoisesti valomerkin aikaan ja on kahvinkeitossa 04.20 ja starttaa auton 04.59 on tiedossa jotain spesiaalia.

Sen saman auton stoppaa kotipihaan 21.30, avaa kananpskan hajuisen takaluukun ja nostelee n-kappaletta höyhenaarteita kanalaan. Silloin tietää kokeneensa hyvin erilaisen kesälauantain. 

Ajettuja kilometrejä ei jaksettu ynnäillä mutta hauskaa meillä oli !

Ja kotiintuomiset ovat upeita. Kuvia sitten joskus ensiviikolla. Kotkot.

torstai 8. kesäkuuta 2017

Iltakierroksella




Hankkiuduin pihakierrokselle varsin myöhään. Aikaisemmin oli meininki lähteä -ja kunnianhimoinen vuohenputken ja liljakukkojen tuhoamistaistelu oli mielessä myös. No liljakukot unohdin ja vuohenputkea on aivan liikaa kaikkialla. Muutaman metrin sitä pirulaisen juurta nyhdin kuitenkin ylös.

Nyt kun kesä vihdoin tuli meillekin, kaikki posahtaa yhtä aikaa kukkimaan. Toisaalta kiva, toisaalta sääli,  että tämä ihanan kukkein aika on hetkessä ohi.

Tulevan viikonlopun ohjelma täsmentyi, lauantaiaamuna lähden kaverille seuraksi ja varakuskiksi, semmoinen tuhannen kilometrin lenkki meinataan päiväseltään huitaista. Kanojen takia tottakai.

Sunnuntai on istutuspäivä ja sekin homma tietysti lähti ihan laukalle.
Niinkuin se A-katsomon Suomi100 -projekti ei olisi riittävän iso yksinään. Ei, minulle kirkastui etupihalta uuden istutusalueen paikka. Ja koska sattumoisin minulla on jemmassa ruusut kahteen ryhmään, kolme Itoh -pionia ja hyvä setti muuta mukavaa, saan aivan jäätävän hienon penkin aivan parhaalle paikalle.

Ensin pitää kuitenkin vähän myllätä maata, kärrätä ja lapioida. Ja katekangas on nyt uusi musta. Ilman sitä en enää suostu yhtään isompaa istutusaluetta kyhäämään, helpottaa hoitoa aivan mielettömän paljon. Se, mitä tuohon tulee kankaan päälle, on minullekin vielä arvoitus. Täytyy ottaa kierros puutarhoille ja tutkia tarjontaa, uskon ratkaisun olevan lähellä.

Päivä oli kaunis ja aurinkoinen. Just semmoinen suomalainen alkukesän päivä, pelkkää hyvyyttä siis.

Loppuun vielä kanalan iltakokouksen kuvia, nähdään taas !








tiistai 6. kesäkuuta 2017

Kaikenlaista savottaa

Yhtenä iltana

Morjestapyttyyn!

Angiina alkaa kääntyä tappion puolelle ja mieliala samassa tahdissa nousuun. Tänään oli ihana lounashetki Vesikioskin herkkujen äärellä. Pitkästä aikaa sain ikikiireisestä ystävästäni seuraa ja pääsin pullavohvelin makuun minäkin. Toki alkuun otettiin täytetyt vesirinkelit, ei tuottanut pettymystä sekään valinta. Ja kahvi oli niin hyvää, että otin kaksi santsimukillistakin. Hitot siitä rantakunnosta, ei kuulu tämän kesän trendeihin omalla kohdallani.

Kotiin ajelin matkahuollon kautta, istutettavien purkkien armeija senkun kasvaa. Niitä on hajasijoitettu vähän sinne sun tänne ja jonkinlainen visio alkaa vähitellen hahmottua.

Ihan ensimmäinen homma on kuitenkin kanalan väen kesäasumusten puhdistus ja siivous. Maalausta tehdään kun joudetaan. Ensimmäiseksi ulos pääsivät Jätit, seuraavaksi ruuvailin auki Sussexien kesäoven ja nyt meinaan kunnostaa Orpingtoneille ja pikkukocheille kesäresidenssit.

Sisätiloihin jäävät vielä tukkapäät ja pienemmät tiput.

Säät ovat kääntyneet vihdoin lämpimämmän puolelle, vaikka on pilvistä ei silti ole jäätävän kylmää.

Eilen sain ihastella Torpan Ponivoimien työskentelyä, Perikunnan vanhin tuuppasi Otolla varsin nättiä kiemuraa ja valmentaja kiipesi Ponimiehen selkään. Melkein itkin onnesta, on se vaan niin hieno, se Ponimies. Ja alkaa olla valmis peli kisoihin, vaikka osaa jo aika vaikeita asioita, toki ekat kisattavoitteet ovat 'kunnialla maaliin' -tasolla. En tahdo jäädä kiinni näistä 'kyllä se kotona veivaa vaikka mitä' -rehvasteluista. Kyllähän se ihan oikeasti veivaa vaikka mitä, olisittepa olleet näkemässä eilen.

Ahkeran työnteon jälkeen Ponimies jäähdytteli suihkussa ja lampsi oikein tyytyväisenä laitumelle illanviettoon.

Heti sopivan tilaisuuden tullen pestään molemmat raparipat munaskuita myöten ja tyrkätään pitkäkestoinen ötökkämyrkky niskaan.

Nyt kanalaan mars!

Tiput tuhka-astiassa