lauantai 3. kesäkuuta 2017

Ei taas mennyt niinkuin Strömsössa


Juu ei ole nyt tämä kevät yhtään kiva. Minä kiukkuan sisätiloissa ja poden nielutulehdusta, tonsilliittia eli entisvanhaan puhuttiin angiinasta. Iso-J:n bakteeri hyppäsi minun eikä se tullessaan ollut yhtään rauhoittunut. Nielu ja imusolmukkeet turposivat tunnissa ja siitä saakka pelkkä nieleminen on ollut tuskaa, puhumisesta puhumattakaan. Tänään menin päivystykseen ja kun pikatesti osoitti tulehduksen eipä siinä tarvinnut enempää tutkia, lääkäri sähkötti apteekkiin V-Pen mega -kuurin.

Turha kai mainita, että hommaa olisi ulkona aivan kauheasti, jopa erittäin mieluisia askareita. Nyt on kuitenkin pakko (gnnnh!!) ottaa pari päivää rauhallisesti sillä niitä viheliäisiä jälkitauteja en todellakaan tarvitse. Toisaalta tämä lämpö-kuume-alilämpö -sahaaminen vie tehokkaasti voimat.

Säät eivät nyt kesäkuun alkupäivinä ole suosineet tippaakaan. On saatu lunta, on ollut hallaa ja kaikkea siltä väliltä. Räntääkin satoi muutaman kerran.

Tänään Perikunnan Nuorempi sai peruskoulun päättötodistuksen kiitettävillä arvosanoilla ja  perjantaina maakunnan lapsoset lauloivat HulaHulaa Laulurinteellä Suomen suven avauksessa. Hyytävässä tuulessa ja vesisateessa. Lauloivat ne Karjalaisten laulunkin. Tästä HulaHulasta kohosi pienoinen myrsky teekuppeihin mutta tenavat lauloivat ja tanssivat iki-ihanan Robinin kanssa eikä kai kenenkään nuttura sitten sen enempää kiristänyt.

Perikunnan Vanhempi on ahertanut autotallissa puomien maalauksen merkeissä. Tulee siistiä ja hyvää jälkeä. Valittiin väreiksi valkoinen, sininen, punainen ja musta sekä tehosteena muutamissa hopea. Siinä on värit hevosten alkuperämaiden lipuista, Suomen ja Karjalan värit.

Nyt päätän tämän turhautuneen päiväkirjamerkinnän ja menen mököttämään peiton alle. Ihan tyhmää.

Parempaa huomista !

Hyvällä mallilla

PeeÄäs: Siskolikka kipitti tänään Tukholman maratonin. Aikaa en tiedä mutta maaliin on päässyt. Hyvin se vetää, mun sisko.

tiistai 30. toukokuuta 2017

Poneista parhaimmat



Onnea meidän pojille !

Ponimiehellä rapsahti mittariin tänään kahdeksas synttäripäivä ja Otto vanheni viime perjantaina, seitsemän vuotta pykälässä.

Nämä hönöt ovat ehkä parhainta mitä poniäiti voi vastuulleen saada. Tai kullekin ansionsa mukaan, meillä on nämä.


Pojat saivat synttärikattauksen tänään aidatun laitumen muodossa, olisivat viihtyneet siellä aina elokuulle saakka. Otettiin kuitenkin puolen tunnin elostelun jälkeen talliin. Huomenna vähän pidempi aika luvassa. Kevät on hevosihmisen parasta aikaa!

Monia vuosia ja kepeitä polkuja kaikille näinä viikkoina synttäreitään viettävälle hevoseläimelle <3 p="">


Kuvista kunnia kuuluu Perikunnan vanhimmalle, kiitos ipana.

maanantai 29. toukokuuta 2017

Suomi100 - hengessä mukana


Ruukkushakkia

Nyt on pakko pitää tämmöinen puolivälin purkupalaveri ja koota ajatuksia ja ideoita yhteen, kun niistä vielä väikkyy visio kirkkaana mielessä.

Muinaisesta syksyn 2015 kenttätyömaasta syntynyt päätykukkula on ollut tyhjä taulu, no okei, ruohoa kasvava tyhjä kangas. Vähitellen minulle kirkastui, että kukkulan pääty kaipaa istutuksia. Muutama momentum myöhemmin (yli vuosi siinä vierähti) tajusin, että Torpan mäeltä lähes tyystin puuttuvat havukasvit saisivat siellä valtavan hyvän tilan. Valoa ja suojaavaa luntakin riittäisi kriittisiksi alkuvuosiksi.

Niinpä vihdoin tänä keväänä ryhdyin ideaa jalostamaan. Lähetin havainnekuvia ja kasvitoiveita sähköpostilla PääPuutarhurille.  Männäviikon lauantaina oli seuraavan askeleen aika, jalkauduttiin Toveri Titan kanssa Särkän taimistolle ja saatiin korkeimman tason taimenvalitsija käskassaraksi.

Reilun tunnin rivakan liikehdinnän jälkeen kattaus alkoi olla valmiina.
Koska muistini on uskottava kuin seitsemän euron seteli, uskoin viisaampiani ja ryhdyin pelaamaan ruukkushakkia. Kun ruukut olivat kaikkia miellyttävässä järjestyksessä, oli aika ottaa muistin tueksi kuvia suunnitelmasta.

Seuraava vaihe oli lastata koko kattaus Hopianuoleen. Koska PääPuutarhuri on myös pakkaamisen mestari, osakseni jäi seisoa ihastelemassa kun ruukkutetriksen taituri kikkaili kaikki kasvit kauniisti autoon, loksautti takaluukun kiinni ja toivotti hyvää kotimatkaa.

Isojen asioiden äärellä
Ruukkutetristä

Kotimatkalla kurvasimme karun Kainuun kautta, siellä saa vielä kevättä odotella tovin jos toisenkin.
Sunnuntaina flooran sekaan survottiin muutama laatikollinen faunaa ja rankkasateessa ajelimme kotia kohti. Tässä kohtaa on pakko mainita, että unohdin sitten pakata sen tärkeimmän laatikon, sen jossa oli oma kruununjalokiveni. Ynnä kaverille kaksi tipua. Onneksi linnut löytyivät hyväkuntoisina laatikostaan ja saivat siirron takaisin synnyinkanalaansa.

Auto on lastattu

Tänään ilma vihdoin illaksi selkeni ja pääsin levittelemään tuliaiset lopulliseen sijoituspaikkaansa. Koska istutusalue on laaja ja istutettavaa paljon, meinasin vähän säästää vaivojani nyt ja kitkettäessä. Tuo istutusalue myllätään maanmöyhentimellä ja peitetään maisemointikankaalla. Kasveille tehdään kankaaseen reiät ja hyväksi lopuksi kangas katetaan valikoiduilla kivillä sekä katehakkeluksella.

Rikkakasveille tulee toivottavasti niin masentavat olot siellä kankaan alla, että lopettavat yrittämisen ja hankkiutuvat muihin maisemiin.

Enää pitäisi selvittää miten se maanparannus nyt menikään, kuka oli kalkinkarttaja ja mihin väliin möyhennetään myös lantalan antimia. Muistaakseni nämä seikat huomioitiin kasvishakkia pelatessa.

Tänään luin jostain lehdestä, että kansalaisia kannustetaan Suomi100 -juhlavuoden hengessä laatimaan juhlaistutuksia. Kyseeseen voivat tulla joko kesäkukkaistutukset, yksittäiset muistopuut tai muut. Torpalle tulee vähän laajempi kokonaisuus. Minä uskon tähän kuin peruskallioon, siitä tulee hieno. Kun nyt en vain tyri istutuksessa.

Ruukkushakki osa 2
Kesätöitä näkyvissä

Kiitos vielä kaikille viikonlopun reissumme mahdollistaneille. Olette ihania!

Mukavaa viikkoa, se on kesäkuu kohta.