lauantai 27. toukokuuta 2017

Jätän tämän nyt vaan tähän...

Suomen poikki on ajettu idästä länteen ja pohjoista reittiä lännestä itään. Nyt ollaan Kainuussa, Nuasjärven rannalla.

Raahen reissu oli antoisa kaikin puolin, tässä puolimatkan kuva. Huomenna ehkä kyydissä on vielä vähän lisää tavaraa kun kotitaipaleelle lähdetään.



torstai 25. toukokuuta 2017

Helatorstai

Pitkäaikainen korvamato sai vihdoin nimen: 




Helatorstai on minulle perinteinen hevosenpesupäivä. Tänään ei siihen hommaan ryhdytty, jätettiin vielä lämpimämmälle ajalle. Sen sijaan Helatorstai 2017 oli juuri sopiva sekoitus työtä ja huilia. Aamupäivä lorvailtiin ihan vaan pyjamassa, kahvimuki tiukasti käpälässä. Vasta puoliltapäivin oli ryhtiliikkeen aika ja Presidentti Koiviston hautajaisia katsottiin jo ihan pukeissa.

Kauniin ja juhlavan seremonian aikana ehdin miettiä omaa historiaani Koiviston kauden aikana, silloin tapahtui paljon nuoren Armon elämässä, hyvää ja pahaa, kaunista, rumaa ja opettavaista.  Oppivuosia kaikki tyynni.

Iltapäivällä olikin vahva olo siirtyä pihahommiin. Hentoinen sade ei tahtia haitannut, monta odottanutta hommaa saatiin maaliin. Saskatoonit on leikattu matalammiksi, ehkä niitä nyt yltää sekä suojaamaan räksiltä, että poimimaan.Alppiruusut jöpöttävät nyt vihdoin omassa rauhassaan, saivat kivimuurin ympärilleen ja katetta juurilleen. Sipulikukkia vielä sekaan ja hyvä tuli. Mukava juttu on se, että uudessa penkissä on istumispaikka jollekin varjossa viihtyvälle kasville. Pitää miettiä mikä se olisi.

Yläkuva kertoo muuten sen, että edelleen joitakin asioita pääsee tekemään ensimmäistä kertaa. Keskiviikkona vierailtiin maankuulun hevoskauppiaan luona, ostin elämäni ensimmäiset esteet. Kyytiin lastattiin neljä pystytolppaa, kaksitoista puominkannatinta, jalustaruuvit ja akkupaimen. Perjantaina Hevoskauppias tuo meille kotiin ensimmäiset kymmenen kolmemetristä puomia, ne maalataan sekä tiimivärein, että osa Karjalan punamustaksi. Osa jätetään valkoisiksi.

Alakuva kertoo toisen ensimmäistä kertaa elämässä tilanteen. Nyt on eka lava kananrehua toimitettu kotiin. Tämä lava on enimmäkseen kanssaharrastajan mutta minulle jää muutama säkki, tarpeen mukaan.



Kevät etenee huimaa vauhtia nyt kun käyntiin lähti. Aamulla on yhtä ja illalla jo ihan toista, aina vaan enemmän vihreää. Minusta nämä kevään ensimmäiset hennot viikot ovat vuoden parhaita viikkoja. Kaikki maan muodot näkyvät kun aluskasvillisuus on vielä matalaa, koivut hehkuvat uutta vihreää ja salavat syttyvät eloon. Pääskyset riehuvat pihalla pesäsotiaan, ne reppanat tulevat aina viimeisenä ja silloin parhaat asumukset on jo buukattu. Niinpä ne pyrkivät talliin ja päivittäin saa hätistää luudan kanssa pesintäviettisiä pitkäpyrstöjä. Kaikki piharakennusten ovet on syytä sulkea perässään heti, muuten joutuu hätistelyhommiin.

Pullistuvat silmut ovat niin vahvoja, vaahtera on yksi parhaista.
Perjantaina minä suuntaan Hopianuolen nokan kohti Raahea, ihana nähdä Toveri Tita.

Kivaa viikonloppua, missä lienetkin !

Vahva vaahtera

Laidunkoivikon iltahyssy

Jk.

Tämän haluan tallettaa Torpan päiväkirjoihin, "olettakaamme että kaikki käy hyvin".



tiistai 23. toukokuuta 2017

Tipotii


Brinsea vaikeni ja nyt on tuvan äänimaailma taas hyvin hiljainen. Kissojen tassutus kuuluu selkeästi ja radio tuntuu koko ajan olevan liian kovalla. Eihän se hautomakone nyt kovaa hurise, semmoinen tasainen humina kuitenkin ja siihen kolmessa viikossa tottuu. Tänä keväänä kone hyrrytti kaikkiaan kolme kertaa eli yhteen menoon yli kaksi kuukautta.

Tämä toistaiseksi viimeinen haudonta oli puhtaasti omiin tarpeisiin. Näiden tipujen kukoistakin luovun vasta pitkän harkinnan jälkeen, kanat pidän ehdottomasti.

Latasin koneeseen kaikkiaan 24 munaa, tulokseksi jäi 11 elävää tipua mikä on mielestäni varsin huono tulos, n. 49 %. Yleensä se on luokkaa 80-99 %. Näiden munien alkutaival oli toki haastava, rytkyttiväthän niistä monet yli tuhannen kilometrin taipaleen Hopianuolen kyydissä.  

Muutama munanen ei lähtenyt alkuun ollenkaan, joku meni kesken alkuvaiheessa ja osassa kuolo korjasi tipun aivan kalkkiviikoilla. Maaliin päässeet ovat kuitenkin pirteitä ja eläväisiä tipuja jotka viihtyvät hyvin lämpölevyn alla. Eräät siellä jo jahtasivat laatikkoon eksynyttä muurahaisparkaa.

Nyt on meikämaallikon melko turhaa arvailla sukupuolia. Siellä on kukkoja ja (toivottavasti) kanoja. Väreistä voi jo vähän veikkailla, aika näyttää senkin varmaksi. Mutta kaikkia näitä ipanoita yhdistää suloisuus ja söpöys.



Tämä viikko on alkanut mukavan lämpimissä asteissa, eilen auton mittari näytti jopa +21°. Hetkittäin on jopa tuntunut siltä ja takkia on saanut riisua usein. Jokakeväinen hämmästys hevosten ryystämän veden määrästä yllätti taas, se on kerran päivässä kiskottava vesilasti tarhaankin. Kohtahan sinne voi vetää vesiletkut, homma helpottuu paljon.

Pihalla riittää pällisteltävää jokaiselle päivälle moneen kertaan. Pari päivää sitten poksahtivat pienet narsissit auki, eilen ensimmäiset isot. Tänään vihertävät jo koivutkin, pihlaja ja vaahtera ovat ihan kintaalla. Eikä tässä mene enää montaa päivää kun ensimmäinen ruohonleikkuu-urakka kuuluu Iso-J:n ohjelmaan.

Torstaina pidetään vapaapäivää, perjantaina Hopianuoli suuntaa nokkansa kohti pohjoista Pohjanmaata. Mutta on tässä kaikkea vielä sitä ennenkin asialistalla, pysytään kuulolla !

Kohta lähden jututtamaan paikkakunnan kuulua Hevoskauppiasta, nyt ei katsella hevosia vaan puomeja ja estetolppia.

Voi hyvin.


PeeÄäs:

Hirvittävät aamun uutisotsikot, tällä kertaa Manchesterista. Toivottavasti se ihmissaasta joka itsensä räjäytti, päätyi paratiisin sijasta johonkin maahisämmien synnyinkoloon.
Surullista on se, että 'jännitettävä' asia näissä iskuissa ei ole enää se, että niitä tapahtuu. Nyt jännätään sitä missä tapahtuu. Maailma on rikki.

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Jouluruusu toukokuussa

Ihana Helleborus

Olipa uuras viikonloppu !

Lauantaina karautin Hopianuolella savonmualle, mukana Perikunnan vanhin ja taitava kuvaaja Taru. Ponit kuvattiin perjantai-iltana ja varmaan koko yön Taru ahersi kuvankäsittelyohjelmansa parissa, valtavan hienoja kuvia on tiedossa.

Savonmualla oli vain yksi osoite, se Ikeakeskus tietty. Ensimmäinen tunti vierähti hevosvarustekaupassa, ratsastussaappaita sovitellessa. Vaikka kaupasta ei poistuttu saappaat kainalossa, mukana oli tarkat speksit tietyistä saappaista jotka onkin jo tilattu netin kautta. En voi kyllin kiittää myymälänhoitaja Terhin asiakaspalveluasennetta, homma toimi taas kerran paremmin kuin missään. No ehkä me vähän ylitettiin budjettia kun loimihyllystä nappasin Otolle ikioman coolerin. 

Kenkäkaupassa kompastuin hyvään tarjoukseen ja poistuin kahdet kengät mukanani. Ikeassa kipaistiin suoraan alakertaan ja siellä totesin, ettei nyt ole ostohousut jalassa, en löytänyt mieleistäni kalustusta A-katsomoon. Kunnes kirjaimellisesti kompastuin yhteen supertukevaan supermukavaan rottinkituoliin. Otettiin yksi tuoleista kuljetukseen, enempää Hopianuolen konttiin ei olisi mahtunut. Iso-J saa hoitaa loput isommalla autollaan.

Bromance
Kuva Taru K.

Kotona oli aika käytetty hyödyllisesti hyväksi, Iso-J ja Seniorikansalainen olivat mellastaneet marjapuskien äärellä, kuva tuolla myöhempänä.

Minulle iski illalla ankara väsymus, paha olo ja muutakin kurjaa tuntemusta. Joku keksi verenpainemittarin ja minähän tietysti nakutin siinä lajissa enkat, kolminumeroiset luvut molemmissa, syke sentään pysyi kaksinumeroisena. Menen huomenna lääkärin puheille, pitää vissiin jotain asialle tehdä.

Jaksoin kuitenkin värkätä vaasiin pionit ja muut upeudet, ne tarttuivat mukaan savonmualta. Pentikille menin synttärikorttia ostamaan mutta poistuin pöytäliinan kanssa. Hain kortin myöhemmin.
Me kun ollaan yleensä poissa omien pionien kukinta-aikaan niin nautitaan nyt edes leikkokukkien suloisuudesta. Ne jopa tuoksuvat.

Ensimmäinen tipukin kuoriutui, araucanan vihreästä munasta ryömi maailmaan topakka ipana. Se sai seuraa tänään kun kaksi orpingtonin munaa räksähti rikki. Juuri äsken toinen vihreä muna halkesi, tilanne siis 2-2. On siellä säröjä monessa muussakin munassa, aamulla saattaa koneessa napottaa useampi nuppi. Toivottavasti napottaa, kaikki otan kiitollisuudella vastaan. Valitettavasti laventelinvärisen orpin muna on mykkä, ei siellä taida olla kukaan tulossa mihinkään. Se tietää uutta Köyliön keikkaa.

Kuvat tulokkaista yritän napata sitten kun kone on tyhjä ja ipanat tipulassa.

Pioni on kukkien aatelia

Tänään oma vointikin oli paljon parempi ja jaksoin vähän askaroida pihalla.

Naapurissa käytiin kahvilla ja saatiin lupa aidata naapurin tontille tänäkin kesänä.
Iltaa kohden vointi vielä koheni ja kykenin apukäsiksi marjapuskaosastolle. Alimmassa kuvassa ensimmäinen rivi. Jo 16 puskaa on saanut uudet tanakat tukikehikot ja leikkauksen. Nämä mustaherukat saivat lisäksi terveisiä tallista, munkkeja helmoihinsa. Muiden vuoro on sitä mukaa, kun hepoista irtoaa jytyvoimaa.

Puutavara loppui puskan nro. 16 kohdalla. Neljä olisi vielä laitettava. Näissä tukikehikoissa on käytetty viime kesänä puretun pihakeinun rimoja ja Seniorikansalaisen vanhan terassin lattialankkuja. Uutta tavaraa on käytetty pystytolppiin. Se on kyllä hyvä kun Torpalla on ahkera ja nuuka mies, pistää vanhankin tavaran talteen ja hyötykäyttää varsin kekseliäästi uusissa projekteissa.

Ja taas saivat kylällä lissee länkytyksen aihetta, nyt alkaa nimittäin olla nämä puskatkin varsin näyttävät, näkyvät myös tielle, särmät rivit on malliksi muille. 

Ja kirjosieppo sain vihdoin seisovan pesän, vinossa repsottanutta se ei kelpuuttanut mutta selkeästi odotti korjaustoimenpiteitä. No nyt pitäisi kelvata.

Mukavaa maanantaita! Jännityksellä odotan, olisiko huominen sellainen.

Puskat mintissä

PeeÄäs: sää on ollut ihan kiva. Kuivaa ja puolipilvistä. Hirmuisia helteitä ei ole ollut mutta plussan puolella myös öisin ja viimeisetkin lumikökkäreet ovat sulaneet.  En olisi ikinä uskonut kirjoittavani tätä, toukokuussa. Mutta tämä vuosi onkin oma poikkeavuutensa.