perjantai 19. toukokuuta 2017

Jännittää



Vappuaattona latasin uskollisen Brinseani 99%:sti täyteen ja kolmen viikon kuumottava odotus alkoi. Kuumotusta lisäävät nuo oikean ylänurkan vihreät rastilla merkityt munat sekä erityisesti keskimmäisen rivin kaksi vasemmanpuoleista V-merkattua munaa. Niissä on aarteita.

Väliaikatarkistuksessa muutama rastimuna piti poistaa keskenmenneinä ja ilmeisesti toinen V-munakin on tyhjä/keskeytynyt. Ikuisena optimistina toivon kuitenkin, että maaliin pääsee edes jokunen aarre ja mahdollisimman monta muuta.

Lauantaina ja/tai sunnuntaina pitäisi koneesta kuulua kiivasta piippausta ja munankuorien ritinää. Tänään poistan välijakajat ja lisään vettä kosteuden nostamiseksi. Samoin loppuu kääntely. Nyt ovat omillaan ja toivon hartaasti kaiken menevän hyvin.

Säät ovat vihdoin lämmenneet ja maisema vihertyy kiivasta vauhtia. Viimeöinen vesisade teki luonnolle ihmeitä ja huomiseksi on luvattu aurinkoa ja keväisiä lukemia, vihdoin! Kyllä se pitkä kylmä kausi oli yhtä kärvistelyä ja hammasten kiristelyä. Nyrkkiä puin taivaalle lumisateessa ja manasin hartaasti kaikki osaamani säidenparannusloitsut. Niistäkään mitään apua ollut, flunssa vain tuli.

Flunssanpahus on onneksi nyt loppusuoralla, enää pitäisi saada putkisto tyhjäksi limasta ja räästä. Sitten sopiikin alkaa niistämään nokkaa koska koivu kukkii pian.

Viikonloppu on ihan käsillä ja siihen on kaikenlaista kivaa hommaa.
Huomenna käväistään Savonmualla ja illalla pestään hevoset. Ehkäpä päästään aitaamaan laiduntakin, kysyin jo naapurilta luvan.

Muuten toivon viettäväni aikani pihalla, siellä on vaikka mitä työmaata joko kesken tai aloittamatta.

Kivaa viikonloppua sinulle, missä lienetkin !

Hullu paljon töitä tekee,
viisas pääsee vähemmällä... t. Ponimies

Jätkät kanatarhssa, ihan luvan kanssa
 luita syömässä

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Hiton Itoh ja kaikki nettikaupat

Hillary (kuva netistä)

Voi että. Ensimmäiset keväisen lämpimät päivät ja minä jo villiinnyin nettiostoksilla.
Hommahan meni niin, että eilinen ruokakaupan kassajonotus lisäsi ostoskoriini puutarhalehden. Olisi pitänyt tajuta, että kun juutuin sitä illalla lukemaan, alitajuntaan jää kaikenlaista.

Tänään mietin moneen kertaan pitäisikö ideat ja ajatuksen pätkät kirjata ylös, tässä tapauksessa ehkä piirtää. Niin monta kehittelemisen arvoista ajatusta pyöri päässäni, pyörii edelleen. Moni minut tietävä ja tunteva muistaa, että joskus olen tuskallisen hidas työstäessäni jotain ajatusta. Joku kaakeleiden valinta tapahtuu melko nopeasti, mutta kenttää, tallia, kukkapenkkiä, muuta rakennelmaa vatuloin vaikka vuositolkulla jos semmoinen suinkin on mahdollista.

Hyvänä esimerkkinä oma makuuhuone. Tapetit siihen ostettiin vuonna 2009 mutta ne ovat yhä rullalla jossain varastossa. Keittiön kaakelit on ostettu samana vuonna ja ne ovat samassa varastossa tapettien kanssa. Hiljaa hyvä tulee nääs. Mutta nyt on selkeästi kitukevään takia patoutunutta toiminnan tarvetta.

Tänään näin tuskallisen kirkkaasti kaikki ne pihan kohteet, joihin olen luvannut (itselleni) syventyä sitten joskus.

Kuinka ollakaan, sähköpostissa oli mainoskirje (kanta-asiakkaalle) ja linkkiä klikattuani klikkasin pari muutakin kohdetta ja kohta postiin jysähtää mojova paketti istutettavaa. Jotenkin se etusormi (liipasinsormi) oli herkillä ja mieli altis. Niinpä pari uutta pionia, yksi ruusu ynnä niiden kehyskasvit lähtevät lähipäivinä matkaan.

Nyt pitäisi päättää, aloitanko hillittömän eteläseinustaprojektin vai tälläänkö kaikki tilatut paikkausistutuksina vanhoihin penkkeihin.

Cora Louise (kuva netistä)
Sitten pitäisi kipaista kaupungin kirppikset ja romuliikkeet, monta istutusastiaa ja vasua tarvitaan visioideni toteutukseen. Lisäksi heinäseipäät, vanhat taulun kehykset ja vedensävyiset kaakelinpalaset tietävät täällä paikkansa. Rautakaupasta pikasementtiä ja kalustemaalia, oi voi kun pukkaa ideaa.

Kiviä pitää taas kärrätä ja isompia maansiirtotöitä varten tarvitaan taas minikaivurimieskin. Ellei sitten vuokrata minikaivuria ja kaiveta itse.

Nyt pitäisi hillitä itseään ja hallita aikataulut. Isoja operaatioita ei ehdi viedä maaliin ennen Hipsaanian lomaa. Sen jälkeen on toivottavasti monta lämmintä loppukesän viikkoa aikaa. Ja jos se uusi kanalakin tulee niin en pääse pitkästymään syksylläkään.

Talven varalle on jo katsottuna muutama kohde jotka saavat tuta chalk painting -kokeilut.
Seuraavana keväänä värkkään uuden kanalan pihan ja ja ja... oh dear.

Nettikaupat koituvat vielä tuhokseni. En viitsi edes mainostaa enempää mitä herkkuja löysin englantilaisen kanafarmarin sivuilta, Essexin reissua pukkaa. Ja 'matkamuistoksi' hommattavat munakennot jemmaan Tescon kassiin, pekonisiivupakettien ja marmite -purkkien alle. Ruokatarvikkeita saa tuoda, minä tarkistin.

Oi että. Joku tilaa rättejä, minä kasveja ja munia. Tuhon tie on lavea ja hemmetin hauska taivaltaa. Koskaan ei voi tietää mihin seuraavaksi innostuu !

Toiveikasta torstaita. See you.

Lavender isabel -väri (kuva netistä)

tiistai 16. toukokuuta 2017

Lämpenee

Äitienpäivä 2017

Muistiin on syytä merkitä; tänään tiistaina 16. toukokuuta, paistaa aurinko lähes pilvettömältä taivaalta, tuuli on maltillinen ja aurinko lämmittää muuallakin kuin muistoissa. Mielestäni nurmikko on vihertynyt muutaman aamupäivän tunnin aikana huomattavasti ja aivan tuotapikaa alkavat silmut poksahdella auki joka puussa ja puskassa. Se taitaa meinata vihdoinkin kevättä !

Olen jo kertaalleen pessyt pipot ja lapaset, sittemmin niitä on otettu uudelleen käyttöön arktisten tuulten ja lumimytereiden takia. Tänään voisin uhmata Luontoäidin oikkuja ja myllyttää ensimmäisen koneellisen toppatakkeja ja -housuja. Eivätköhän nuo nyt jo jouda kesän ajaksi varastoon.

Kevätflunssa asiaankuuluvine yskineen ja muine vaivoineen saattaa sekin kääntyä jo lopuilleen. Hurjan vähän tänä talvena on räkätauteja sairastettu, siksi tämä ainokainen tuntuukin niin vaivalloiselta. Apteekissa on syytä piipahtaa päivän rehuostosten lomassa, yskänlääkepullo on syytä olla käden ulottuvilla etenkin öisin. Hakkaavaan yskään on inhottava herätä ja vielä inhottavampi yrittää nukkua sen kanssa.

Muilta osin viikko on lähtenyt käyntiin ihan perinteiseen tapaan. Muutama pakollinen kuvio olisi veivattava, muuten on kohtuullisen vapaata. Seuraavana pilvisenä päivänä pesen edes tuvan ikkunat, toivottavasti se päivä ei ole huomenna, ei nimittäin nappaa yhtään mokoma urakka.

Tämmöistä tänne, antaa kevään tulla nyt !



PeeÄäs: alitajunta taitaa tehdä töitään, yllätyin nimittäin itse eniten kun huomasin ostaneeni itselleni ratsastuskypärän. Mitähän sen kanssa pitäisi tehdä?

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Äidit nuo, väkevien toivossa

Kyllä kelpaa

Räkäflunssa piti minut tiukasti vällyissä aamuun saakka ja tällä kertaa perhe ja Perikunta pääsivät oikeasti yllättämään. Pulskat aamiaisletut, vahva kahvi ja ajatuksella harkitut muistamiset, niistä on hyvä ja kiva Äitienpäivän aamu tehty.

Tämä oli taas yksi niistä päivistä jolloin tunnen olevani juuri siellä missä pitääkin, juuri oikeiden tyyppien kanssa. Olen kyllä oikeasti aika onnekas.

Down under
Maassa ei ollut viime päivistä poiketen yhtään lunta, joitakin höyheniä kyllä. Eilen oli vallan massiivinen hanhiparvi aivan Torpan ilmatilassa ja kiittelin (ensimmäistä kertaa) hidasta kevättä, kanaset ovat turvallisuussyistä sisätiloissa vielä tämän kuun loppuun. Tuossakin ylilentäneessä parvessa saattoi joku flunssainen hanhi räpistellä eikä niitä tuontipöpöjä tarvita, ei meille eikä varsinkaan naapureiden tuotantotiloille.

Omissakin pöpöissä on kieltämättä sietäminen. Sitkeä kevätflunssa piinaa meitä kaikkia, minuun se iski voimalla eilen ja tänään on ollut ehkä pahin päivä, toivottavasti huomenna jo helpottaa.
Perikunta voi sen verran vahvasti, että ratsastustunnille osallistui vuorollaan kaksi taitavaa poniratsukkoa.

Ponimies nostaa ja kokoaa itseään niin hienosti, että keräilin leukaani maasta. Tänä keväänä otettu kehitysaskel ei ole askel, se on loikka. Ja kyllä, Ponimies olisi rantakunnossa, vatsalihakset näkyivät selkeästi, ei tarvittu edes vaaleanpunaisia aurinkolaseja.

Puoli vuotta (kohta) täällä asuneena Otto pisteli hyvää askellusta, persaus on pyöristynyt ja poni jaksaa jo kantaa itseään aivan uudella asenteella. Laukka rullaa ja homma etenee.

Päivän treeninä oli kummallakin avotaivutus, tuo tuikitärkeä jumppaliike kaikille hevosille. Nätisti sujui kaikille uusi asia. Tallissa kumpainenkin neliveto upotti turpansa pyhäillan erikoiseen, lämpimään ja tuoksuvaan mash-puuroon. Se on semmoinen ponien palkka hyvin tehdyn duuniviikon päätteeksi.

Team Otto

Alkava viikko pitää toivottavasti sisällään paljon terveitä päiviä ja muutenkin mukavia sattumia. 
Keskiviikolle on lupailtu lämpenevää ja vesisadetta. Jos kerrankin pitäisi sääennustus kutinsa ja Luontoäiti lupauksensa, mekin saataisiin kevät, ihan oikea terminen kevät. Ja kasvukausi käyntiin.
Voin vain aavistella miten paljon patoutunutta kasvuvoimaa tuolla silmuissa ja juurissa kytee, tarvitsee vain vähän vettä ja lämpöä. 

Sitä odotellessa otetaas vielä yksi huikka munkintippoja, niillä pysyy henki raikkaana ja ääni kulkee. Väkeviä siis, kerrankin.

Uskalla olla erilainen
PeeÄäs:

A) yleensä on Äitienpäivä ollut se päivä, jolloin täällä kuulee ensimmäistä kertaa käen kukunnan. Nyt pysyi vaiti.

B) yleensä on Äitienpäivä ollut se päivä, jolloin teen kevään ensimmäisen fillarilenkin. Nyt en.

C) tänä Äitienpäivänä tajusin, että meillähän on täällä kaksi niin pätevää poniratsukkoa, että ne pitää toimittaa muidenkin nähtäväksi. Syksyllä voisivat käväistä joissakin paikallisissa kisoissa hakemassa kokemusta.