lauantai 13. toukokuuta 2017

La-la-la-lauantai

Hellikki (kuva netistä)
P.M.A. Tigerstedt (kuva netistä)

Tänään on sikäli maininnan arvoinen päivä, että aion istuttaa Torpan ensimmäiset rhodot.

Sain eilen äitienpäivälahjaksi kaksi vapaavalintaista taimea ja nepä aion nyt parhaan ymmärrykseni mukaan sijoittaa otolliselle kasvupaikalle. Olisin valinnut 'Haagan', mutta sitä ei ollut saatavilla. Asuin aikoinaan etelä-Haagassa ja kuuluisa Laajasuon rhodopuisto oli vakituisen koiranpissityslenkkini vieressä. Haaga on kaiken lisäksi suosikkikaupunginosani Helsingissä. Hellikki taas kuulosti nimenä somalta ja kivalta, siksi sai armon.

Urakka alkaa kiivaalla lapioimisella, vaihdan varmuuden vuoksi vanhan töyhtöangervon vuosikymmenet vanhat mullat isolta alalta tuoreempiin, optimoituihin rhodomultiin. Värkkään vähän niinkuin kohopenkin, jotta pysyisi mahdollisimman pitkään alusta muhevana ja otollisena juurtumiselle.

Koska opiskelin netistä rhodon juurien olevan varsin pienet ja pinnassaviihtyvät, varattuna on kuoriketta siihen pintaan.

Meinasin jahdata varjoyrttiä maanpeittokasviksi ja kunhan semmoista kohdalle osuu, tiedän mitä tehdä.

Ensin aion kuitenkin siivota tipulahäkin. Sieltä muuttaa nyt kaksi teini-ikäistä tukkapäätä (kukkoja, arvaan ma) isompien häkkiin, pienet viiruhousut jäävät vielä varttumaan tipulan lämpöön. Plymouth Rockit sulkaantuvat valtavan hitaasti joten en vielä niitä tohdi Light Sussexien sekaan laittaa, pieniäkin ovat.

Plymouth Rock (kuva netistä)

Ärsyttävä kurkkukipu yrittää sabotoida päivälle asettamiani tavoitteita. Kuumetta ei ole, eikä semmoista kauheaa viskibassoääntä kuin esimerkiksi eilen kotiutuneella Iso-J:llä. Henki kulkee, mutta kurkku on arka, harmittaa. Kiedon vaikka villahousut kaulaani ja painelen pihalle, tässä ei nyt jouda eikä malta sairastelemaan.

Sitä paitsi, tänään ei ole vielä satanut yhtään lumihiutaletta, ettei vaan meinaisi kevättä tehdä?

Leppoisaa lauantaita!

Tämä meille (kuva netistä)



torstai 11. toukokuuta 2017

Sekalaisissa hommissa

Hopianuolen tilaihme

Kaupunkireissu otti ja venähti. Harmittava takaisku oli se, että hartaasti odotettu lounas Nemppakuoman kanssa vakiopaikassa jäi aikatauluongelmien takia väliin. Kuittaamme asian Hipsaaniassa.

Kotiinpalatessa kyytiin ei olisi mahtunt oikeastaan enää mitään. Olihan siellä jo 5 kuivikepaalia hevosille ja kaksi kanoille. Lisäksi monta kassillista ruokaa ja muuta tarpeellista. Onneksi ei tarvinnut yhtään hevosten tai kanojen rehusäkkiä survoa kyytiin, sitten olisi pitänyt etupenkkikin ottaa tavaratilaksi. Nyt jo osoitin hämmästyttävää taitoa takakonttitetriksen pelaajana. Itsekin yllätyin.

Sää oli ihan syvältä tänäänkin, tuuli oli kylmä ja kiivas. Niinpä otin ikkunanpesun sijaan hommaksi Kanalian siivouksen, osasto kerrallaan. Ulkojäseniksi talliin siirtyneet jätit saavat osansa siivouksesta huomenna. Tai viikonloppuna. Sisäpalvelusta on pakko suorittaa huomenissa, Iso-J nääs tulee kotiin ja tupa ei todellakaan kestä siisteystarkastusta.

Mutta Kanalia kestää. Ensin otin käteeni Ryobin jolla ruuvailin irti jokusen ruuvin ja raahasin ulos pari rakennelmaa joille ei nyt ole käyttöä. Lasten muoviharava on oikeastaan talikkoa kätevämpi kanalan lattian siivouksessa, seinähäkkikin oli nopea ja helppo siivota haravan avulla. Nakkasin kaikki sisusteet, kipot ja rehuastiat pois ja lisäsin uudet kuivikkeet. Hamppukuivike on osoittautunut ihan ylivoimaiseksi kanalassa. 

Reikäpää kuivaharjoittelee

Osasto kerrallaan etenin ja tässä ylemmässä kuvassa valkohuntukana koeponnistaa Rutirexillä pehmustettua munintapesää. Nämä ryökäleet ovat kuulema varhain viriilejä ja munahanat aukeavat hetkenä minä hyvänsä. Kivakiva.   

Kanalian siivous on aina palkitsevaa. Notkuin oven pielessä pitkään ja katselin helttapäiden touhuja. Ne tonkivat uutta kuiviketta tohkeissaan ja tutustuivat osastonsa uuteen järjestykseen.

Tämä uusi kääpiökoch -kukko on kyllä nättimys. Tänään sekin osoitti kukon elkeitä kapuamalla hautovan kanan selkään. No, ehkä se oppii joskus ketä kannattaa lähennellä ja ketä ei.

Nätti-Poika
Pylleröisiä

Nuoret orpingonkanaset ovat vielä harmillisen arkoja, ne höntyilevät hädissään vaikka miten rauhallisesti niille puhuisin ja liikkuisin. No ehkä ne tuosta vielä tasaantuvat ja kunhan saan niille oman kukon, niin sitten se autuus heillekin koittaa. Näistä orpeista odotan paljon, on hieno väripuhdas porukka ja koneessa hurisee lisää.

Kanathan ovat vielä koko toukokuun sisällä, lintuinfluenssaa kun pitää varoa ja niin kauan kuin vesilinnut muuttavat eikä meillä ole täysin katettua ulkotarhaa, täällä ei ulkoilla. Säiden puolesta olisikin ollut julmaa työntää kanat kesäresidensseihin. Lämpimämpänä keväänä houkutus olisi ollut kovempi.

Seniorikansalainen oli tänään saanut todistaa valtavan kurkiparven ylilentoa, niitä oli ollut taivaan täydeltä. Harmi kun en ollut paikalla. Hienoja luonnonnäytöksiä tuommoiset ylilennot.

Sitten tietysti oli tallihommat ja kotihommat ja olisipa vielä ollut paperihommatkin, mutta ainoa paperityö mihin illalla enää kykenin, se oli paikallislehden luku.

Nyt ei enää jaksa muuta kuin komentaa Äitinpojat nukkumaan ja hiippailla punkkaan. Pakkasyö tulossa.

Huomenna onkin jo perjantai ja se on aina kiva juttu ! Toivottavasti sinullekin.

Haistan vihreän!




tiistai 9. toukokuuta 2017

Toukokuussa 2017

Sillalla

Tämä vuoden 2017 versio keväästä on farssi. Vitsi. Pila. Jekku. Källi. Luontoäiti on sekaisin.
Näitä kelejä saa Luontoäiti hyvitellä pitkään lämmöllä, auringolla ja lempeillä tuulilla. Maanviljelijät kaasuttelevat turhautuneina koneitaan kun pellolle ei pääse. Eläimet eivät pääse laitumeen eikä mikään kasva. 

Ei mulla oikeastaan ole tähän mitään lisättävää. Näillä mennään nyt. Luvassa on vielä lisäbonuksena ties miten mones pakkasyö.

Katsellaan vaan niitä sääennusteluita ja arvauksia, todetaan tilanne sitten aamulla ikkunasta.

Lunta sataa hiljalleen...
... maahan valkeaan...

PeeÄäs: Perikunnan vanhimmalle tuli mieluisia terveisiä Hipsaaniasta, vaihto-oppilaspaikka on varmistunut. Ensi kevät onkin sitten jotain ihan muuta!

maanantai 8. toukokuuta 2017

Pihalla

Kenttämestarin erikoinen

Lauantai oli hyytävän tuulinen ja kolea päivä vaikka aurinkokin välillä paistoi. Muistaakseni mitään ihmeellistä ei satanut, tuuli vaan. Ratsastuskenttä piti lanata ja todettiin, että kokeillaan ensin päältäajettavalla leikkurilla. Terät vaan ylös, lava perään ja paali painoksi.

Koska kuski oli kevyt, työkone jäi välillä sutimaan pehmeään nurkkaan. Iso-J sitten massalla jyristeli. Minäkin pääsin välillä painoksi kun muutamaa kohtaa piti kurittaa enemmän.

Todettiin, että kentän kevätkunnostus saatiin tehtyä loppujen lopuksi helposti ja nopeasti. Jatkoa varten hifistellään tuo lava. Kun siihen takalaitaan nakuttaa nätin rivin nauloja, saadaan nätti viirujälki kentän pintaan. Ja toki lava pitää maalata Tiimiväreillä. Enää pitäisi päättää mitä ne ovat.

Edelleen voin todeta, että hyvä ja toimiva ratsastuskenttä syntyy ilman miljoonasatsauksia. Meidän käyttö on toki eri tasolla kuin joku Ypäjän derbykenttä, kukin tarpeensa mukaan laittakoon. Me ollaan tyytyväisiä tähän:

Tuliko hyvä?
... ei hyvä, tuli superhyvä!

Tallinpäätyä ja pihaa siivoillessani katsastin myös tyrnit, joo ei hyvältä näytä. Mutta eikös tyrni ole vaatimattomien, säänpieksämien rantojen sitkeä kasvi? Eiköhän se kestä muutaman rusakonjyrsimän oksankin? Saas nähdä tuleeko satoa ensinkään vai menivätkö vielä kerran vaihtoon nämä tyrnit.

Alunperinhän niitä oli 12, sopivassa suhteessa tyttöjä ja poikia. Ekaan talveen kuoli 10 ja niihin tuli muutama 'takuutaimi' korvaukseksi. No nyt on jäljellä 3 tyttöä ja yhden kyljessä kyyristelee vähänläntä poikataimi. Korkeutta on jo kolme metriä ja muutama marjakin on saatu vuosien saatossa. Ensi kesän piti olla jonkinlainen näytön kesä tyrneille. Katsotaan.

Näläkätalavi

Ja sitten tämä! Peehanan peevelit ovat käyneet jyystämässä purppuraheisiangervoakin. Komea puska se jo on, ehkä tällä on vielä toivoa, onhan tuolla muutama ehjäkin oksa?
Muilta osin tihut ja tuhot ovat yllättävän vähäisiä. Myyrän kekoja ja multamakkaratunneleita on kaikkialla, reikiä ja koloja tuskastuttavan paljon. Mutta niin vain samalla kukkulalla puskee pintaan myös ruusuistutukseni ja sieltä seasta jopa muutama tulppaanintupsukin. Nauroin pitkään myyrille, herkkuapaja ollut ihan vieressä eivätkä tolvanat tajunneet.

Tämäkin piti tuhota

Edelliseen tappotalveen kuoli Torpan koillisnurkalla vuosikymmenet rehottanut töyhtöangervomikälie. Viime kesä annettiin sille armonaikaa. Vaan niin oli hiljaista tänäkin keväänä puskan paikalla, että lauantaina marssin pistolapion kanssa suorittamaan viimeistelyt. Se on sitten RIP puska. Nätti olit ja hyvin kukit. Nyt se on ohi.

Tämän tuhosin minä
Tähän alppiruusut

Tilalleen olen jo valinnut uudet kasvit, siihen tulee punainen ja valkea alppiruusu. Kate ja turve on valmiina, ei tarvitse kuin vähän lannoittaa. Tai jotain, Tita toivottavasti auttaa ohjeistamalla.

Aiemmin pidin niitä, kuin myös havukasveja tyypillisenä espoolaisen rivitalon pihakasveina. En todellakaan ajatellut istuttaa yhtään kummastakaan lajista tälle tontille. Mutta vuodet viisastaa joskus jopa minuakin ja nyt ostoslistalla on sekä havuja että rhodoja. 26.5. Hopianuoli kiitää Raahen suuntaan ja sitten siihen lastataan nätti setti uusia yrittäjiä.

Havuistutus tulee paljon kiitellyn ratsastuskentän päätyyn, siihen kasattiin kentältä kivenlohkareita ja pintamaata nätiksi kummuksi. Mahtuuvat olemaan ja kasvamaan vaikka mitenpäin.

Tähän väliin sitten tämmöinen tyhmä teinihuumorijuttu jolle nauroin ihan ääliönä monta kertaa:

Hirveen huonoa teinihuumoria

Lauantaina alulle saatiin Iso-J:n toimesta Seniorikansalaiselle entistä ehompi ja isompi terassialue. Monta muutakin paikkaa ja perennapenkkiä kohentui päivän aikana. Illalla oli hyvä saunan jälkeen napsauttaa suurin toivein auki tuommoinen Skumppa. Noh, ei se kyllä hyvää ollut.  Juomatta jäi.

Sunnuntain suuret suunnitelmat kaatuivat iltapäivällä siihen, että makasin tuvan soffalla vatsataudin uhrina. Piti peruuttaa kaikki kivat suunnitelmat ja odotella pahoinvoinnin loppuhuipennusta. Illalla seitsemän aikaan odotus palkittiin ja vatsa kääntyi lopulleen ympäri ja solmuun. Enhän ollut aamiaisen jälkeen mitään edes syönyt, silti sitä roinaa tuli. Hyi. Nukuin aamukuuteen asti ja nyt alkaa jopa kahvi maistua hyvältä.

Enkä minä yksin potenut, Perikunnan Nuorempi oli jo aamiaisen aikaan naama kalpeana ja huulet sinisinä vällyjen alla, samaa vellovaa pahoinvointia hänellä. Ja illalla mojova päänsärky. Perikunnan vanhempi pysyi tänään kotona, ääni lähti ja hengitys rohisee.

Ei tässä ole koko talvena sairastettu, nyt sitten tuli kerralla kaikki. Iso-J sentään voi hyvin, lähti jo aamulla viikon taipaleelle.

Minunkin pitää tänään vääntyä ihmisten ilmoille, Hopianuolen tekoälyllä on joku dementia, ruikuttaa rengaspaineista vaikka ne on ihan oikein. Saa huolto vilkaista.

Kaikesta huolimatta, kepeää viikkoa sinulle. Täällä satoi pakkasyön jälkeen vähän lunta.

Ai niin se paha saunajuoma:
Nå jåå, parempaakin on maistettu