torstai 4. toukokuuta 2017

Parasta keväässä


Ilta-auringon valo ruttojuuren kasvustossa on aina yhtä kiva. Kaikissa muissakin kasvustoissa, kun tarkemmin ajattelee. Kuva keväältä 2013 eikä nyt ole vielä ihan yhtä vihreää, mutta tulossa on tuokin.


Tallista häädetty ensimmäiset pesänrakentajat. En tahdo yhtään tirppaa tallin tai heinävaraston sisään pesimään. Niille käy kuitenkin huonosti kun ovet on kiinni ja auki aivan eri tahtiin kuin tirppojen tarve kulkuun olisi.


Nasse-sedän kevätkiireet lisääntyvät hurjasti kun viimeisetkin lumet sulavat ja tupaukko pääsee pötkimään pitkin pihoja esteettömästi. Joka paikassa on paljon haisteltavaa ja ruikittavaa. Nasse arvostaa jo rauhallisempaa tahtia ja saattaa unohtua tutkimaan myyränkoloja niin, että meinaa ruoka-aikakin lipsahtaa ohi. Onneksi sisäänrakennettu ruokakello havahduttaa oikeasti tärkeiden asioiden äärelle, myyrät eivät sitä ole, Nassen mielestä.


Kasvun ihme. Tarvinneeko sanoa enempää?


Veljekset Hulluudessa, RIP. Nämä nauttivat viimeisestä keväästään täysin rinnoin. Kuva otettu silloin kun kaikki oli vielä hyvin. Ikävä on edelleen kova.


Sieltä se tulee, penkkipunnertaja jossa on voimaa enemmän kuin yhdessäkään muskeliukossa oikeasti. Joka päivä uusi nupopää äheltää valoa kohti. Viime vuotisen katotalven jälkeen näitä arvostaa aina vaan enemmän.

Ei mulla oikeastaan muuta nyt olekaan, minä lähden hommailemaan ulos ja sitten otetaan hevoset talliin. Niiden ulkoiluaikaa on jo pidennetty laidunkautta silmällä pitäen. Saavat yhdet lisäheinät ulos ja tulevat talliin vasta myöhemmin iltapuuroilleen ja yöheinille. Heti kun routa sulaa, päästään aitaamaan ensimmäistä syöttelyaluetta. 

Nämä kevätillat, aurinkoiset ja tyynet ovat parhautta. Mustarastas ja muut lurittelijat aloittavat konserttinsa ihan kohta, sinne siis !



keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Selfie

Torpan Isoin Parta, eikun Armo

Ei mulla oikeastaan tähän kylmätuuliseen keskiviikkoon ollutkaan. Tämä Araucana -kananen tahtoi passikuvan -ja sen hän sai. Koska peilistä katsoo suunnilleen samannäköinen kottarainen, jätän tämän nyt ihan vaan tähän.

Peace and Love <3 p="">

tiistai 2. toukokuuta 2017

Vatukko

Ne pienet penteleet

Ihan vaan tulin leuhkimaan ansioillani.
Minä olen elämäni ensimmäisen kerran leikkonut yksin koko Torpan vatukon. Joka ei ole ihan vähäinen. Kolme nälkävuoden pituista riviä molemmilta puolin, sata metriä ei kokonaispituudeksi riitä.

Oli siellä muitakin pyörähtänyt. Papanoista päätellen kaurispeurawhatever oli lounastanut useammankin kerran vattujen versoja. Tai mitä ne risut nyt ovat? Just niitä tietysti joista olisi tänä kesänä saatu muhkeimmat vadelmat. No, on meillä vielä männävuotista pakkasessa joten ei tässä puutetta kärsitä vaikka peuraeläimet käyvät oman veronsa perimässä.

Ja sitten kun nöyränä lyö leuan rintaan ja katseen maahan, näkee multamakkaroita. Myyrät ja hiirethän siellä ovat hovia pitäneet. Ryökäleet ovat härskejä kuin mitkä, ihan Torpan nurkallakin on käyty mellastamassa. Ja tietysti kukkapenkeissä. Tulppaaneja ei kannata henkeään pidätellen odottaa, ei niitä sipuleita enää ole. Ja näyttää siltä, että osa narsissienkin sipuleista on humpsahtanut niin syvälle maanalaisiin tunneleihin, että eivät ne sieltä tässä elämässä valoa enää näe.

Tässä on selkeesti havaittavissa jonkinlaista patoutunutta pihahommaintoa, viime keväänähän ei jalka noussut eikä pää pitänyt. Jäi kaikki hommat tekemättä. Eipä sen ankean talven jäljiltä noussut moni kasvikaan. Vaan nyt on toisin. Puskat ja penkit kuhisevat elämää ja sieltä ponnahdetaan auringon lämpöön heti kun viimeinenkin lumiklöntti sulaa. Ja itsekin kovasti paljon suunnittelen juttuja ja projekteja. Heti kun routa sulaa, on syytä kaivaa muutama monttu uusia istutuksia varten.

Aion nimittäin olla kaukaa viisas ja kaivaa kuopat ja alustaa penkit valmiiksi. Sitten kun kurvaan pihaan auto täynnä kasvihankintoja (Särkältä, toivoakseni), ei tarvitse kuin juntata ostokset valmiisiin reikiin. Eivät jää kesäksi seinävierille pyörimään ruukuissaan kuten aiemmin on käynyt.

Tämmöistä tällä kertaa. Vappukin meni jo.

Keväällä on aina intoa ja uskoa...

maanantai 1. toukokuuta 2017

Karjalan ruusut kierroksella, osa II Kotiinpaluu


Hyvin nukutun yön jälkeen istahdimme aamiaiselle, sama tuttu sali. Tarjolla oli yön yli hautunutta ohrauunipuuroa, tummapaahtoista kahvia (erityiskiitos) ja hyvä kattaus voileipätarvikkeita ja paljon muuta.

Hymyissä suin kuittasin laskun ja lupasin tulla toistekin. Menkää tekin, tämä peittoaa äässihotellit 100-0. Bonukset tulee hyvästä mielestä ja aidosta välittämisestä. Niinkuin emäntä sanoi, tervetuloa meidän kotiin. Minä niin arvostan maaseudun yrittäjyyttä, perheyrityksiä ja vanhan kunnioitusta elämäntapana.

Ajelimme kauniissa aamussa kohti Huittisia. Siellä stoppasimme Hopianuolen Viljar Shopin pihaan ja vietimme mukavan tunnin ystävällisen Rogerin seurassa. Perikunnan vanhin sijoitti rahansa uusiin ratsastushousuihin ja tekniseen paitaan, minä sponssasin sukat. 

Matka jatkui kohti Köyliötä, ostohousut jalassa oli hyvä astua Orpingtonkasvattajan kanalaan ja ryhtyä valkkaamaan. Sain melkein kaikki haluamani, paitsi laventelinväristä kanaa. Hyvityksenä tälläsivät munakennoon kaksi laventelikananmunaa, ehkä tuurilla niistä tulee jotain elävää.

Koska värivalinta on aina vaikea, eikä kaikkea voi saada, pitäydyin sinisen linjan väreissä. Jätin ruskeat ja punasävyt kokonaan pois. Eihän värillä oikeasti ole väliä, nämä orpit saavat pylleröidä meillä ihan rauhassa. Mutta jos joku tahtoo hautoa, on hyvä ettei tule sekavärisiä tipuja vaan kasvattajan kova työ jatkuu myös meillä. Hyvillä mielin myyn pois puhdasvärisiä tipuja, sinistä, mustaa ja splashia nyt ainakin. 

Köyliöstä ajeltiin Poriin. Navigaattori johdatti meidät Porin torille, onneksi meitä ei pantu pärekoriin ja vedetty korissa pitkin Porin torii niinkuin sanonta kuuluu. Eikä törmätty Neumanniin.

Pian kuitenkin päästiin oikeaan treffipaikkaan ja viiriäiset vaihtoivat autoa.
Seuraavassa treffipaikassa ehdin ostamaan hortensian ja lopulta saatiin munakenno kyytiin.

Kankaanpäässä ajettiin epäuskon tuolle puolen. Kyytiin tuli laatikko täynnä kukkoa. Ja kainalossa puuhkallinen riikinkukon pyrstösulkia.


Nyt navigaattori teki källin ja ajatti meidät Suodenniemen mutkatietä pitkin Mouhijärvelle. Siellä jossain Porintien ja Kuljunperäntien risteyksessä olisi seuraava pysäkki. Tein pienen jekkusen navigaattorille ja osasin kurvata pois jonosta juuri oikealla pysäkillä. Kyytiin saatiin kaksi laatikollista ankanpoikia. Herra Ankka oli sangen äänekäs ja kommentoi jokaista kiihdytystä Tampereen ohitustiellä varsin äänekkäästi.

Ankat jäivät pois vähän ennen Jyväskylää, Korpilahden Nesteellä. Herra Ankan volyymit kohosivat kilometrin välein ja loppumatkan se mölysi kurkku suorana. Onneksi yhteinen matkamme päättyi ennekuin väänsin epelin kurkun solmulle.

Viimeinen jättöpaikka oli Jyväskylän pohjoispuolella (?), Palokassa. Sinne jäi kaksi kukkoa.

Pienen rupattelutuokion ja (huonon) kahvitankkauksen jälkeen pääsimme kotimatkalle. Kyydissä kökötti muutama laatikko kotiinvietäviä kanasia ja muutama kenno munia.

Hankasalmen tankkauksen jälkeen lähdimme taipaleelle sakenevassa lumisateessa. Keli huononi ja väsymys paheni. Pääsimme kuitenkin kilometritolpalta toiselle ja vihdoin oman kaupungin moottoritielle. Kun käänsin Hopianuolen nokan kotipihan tielle, oli pakko pysähtyä ja ottaa kuva. Maa oli valkoisena mutta me olimme ehjinä perillä.


Mittariin kertyi 1338 kilometriä ja kyytiä otti yhteensä 54 lintua. Suunnilleen saman verran munia.

Oli voittopuolisesti kiva reissu, ainakin mieli on pirteä. Toki lauantai meni vähän lähivaloilla ja uni tuli vappuaattona aikaisin, edes skumppapulloa ei huvittanut avata.

Lauantaina järjestelin kanoja uusiin ryhmiin ja nyt alkaa näyttää taas ihan järkevältä. Munimaan hommatut Light Sussexitkin pyöräyttivät muutaman munan kukkonuorison häivyttyä. Totinen ihme tuokin.

Tämmöisiä reissuja lisää, pysyy mieli virkeänä.

Paljon toiveita tässä haudonnassa
Pulmu ja Sirkku II 
Parta-Alma




sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Karjalan ruusut vierailla kylillä, osa 1




Reissuraportin ensimmäinen päivä, perjantai.

Matkaan lähdettiin täydellä autolla 9.41. Sää oli hyvä, nätti ja kuiva. Posoteltiin suoraan ensimmäiseen sovittuun treffipaikkaan, treffikiertueesta kun oli kyse. Maakunnan mainio Siiskosen kotileipomosta Juvan ja Mikkelin puolivälissä on helppoa, mutta hiton tyhmää ajaa ohi. Se hakkaa kuulkaa ne aabeeceet mennen tullen. Ja tulee samalla tukeneeksi paikallista yrittäjyyttä. Emme olleet ainoita, parkkipaikka oli lounasaikaan täynnä ja myymälässä kävi kova kuhina.

Luovutimme kolme kanalaatikkoa, meillä oli kanalassa kevätsiivous Konmarin hengessä  ja pistin myyntiin kaikki ne, jotka eivät aidosti tuota iloa. Siiskoselle jäi kuusi kanalintua.

Pakkasimme mukaan kahvit, paahtopaistisämpylät ja jotain muuta pientä. Tästä tulee pakollinen pysäkki jatkossa.

Seuraava stoppi oli Kuortissa, sinne jäi laatikollinen munia ja yksi kiljukaula Plymouth rock kukko. Kalamylly Oy:lle Lopelle saimme ajella pidemmän pätkän, sieltä mukaan tuli säkillinen munakennoja. Niitä on kohdeltu kunnioituksella, kyseessä ovat arvokkaat siitosmunat jotka jatkotoimitan harrastajakaverille pohjoisemmas. Tai siis tällä kertaa yksi yhteinen tuttu ne sinne ajaa.

Kalamyllyltä ajoimme aina Forssaan asti. Matka joutui oikein mukavasti, mutta sitten eteen osuu aina jonkun nönnöttelijän perävalot eikä ohi pääse sitten millään. Tuollakin oli joku iltapäivän ruuhka ja matka tuntui kestävän ikuisuuden. Ajaessa ihastelimme myöhäisen iltapäivän valossa hohtavia vihertyviä peltoja ja totesimme taas miten pitkä maamme onkaan. Meillä on vielä routaa ja lunta, etelässä aidataan laitumia ja odotellaan vihreitä.


Forssa on, anteeksi vaan, varsinainen hässäkkä. Tai treffipaikkamme oli varsinainen hässäkkä. Teitä sinne ja tänne. Kyytiin nostettiin kahdessa lootassa yhteensä 11 viiriäistä.

Sitten piti sieltä parkkipaikalta lähteä suuntaan koillinen, näin karttaohjelma meitä opasti. Mutta kun siellä parkkipaikalla ei ole merkitty ilmansuuntia. Ihan lottoamalla kurvasimme yhdestä lävestä ulos ja navigaattorin täti oli tovin hiljaa. Hän kuitenkin reititti meidät uudelleen ajattamalla ties mitä pihateitä pitkin oikealle tielle Koijärven suuntaan.

Ajoin pienen ikuisuuden metsätietä ja karautimme kuitenkin oikeaan pihaan. Siellä tehtiin kanavaihto. Laatikosta luovutettiin yksi ja tilalle pakattiin toinen.

Auton nokka oli suuntaan Ypäjä.
Ajoimme suoraan Ypäjästä ohi aina Loimaalle saakka.  Se oli navigaattorille helppo rasti ja treffipaikka löytyi heti. Autosta lähti kaksi laatikkoa kanoja ja tipuja ja kyytiin tuli yksi.

Tyytyväisinä ajelimme marketille iltaherkkujen ostoon kun tuli puhelu, munakenno oli meillä autossa eli unohdettiin se kokonaan. Hyvä ettei unohdettu ottaa maksua kun rupatellessa olennainen unohtui.
Uudet treffit sovittiin marketin parkkipaikalle ja treffihenkilö kurvasi paikalle uudelleen. Munakenno siirtyi sinne minne pitikin.


Loimaalta ajelimme takaisin Ypäjälle ja suoraan Hevosopiston suuntaan. Pitihän minun viedä Perikunnan vanhin pienelle kierrokselle. Ihastelimme harrastus- ja treenauspaikkojen runsautta ja monipuolisuutta. Jalkauduimme raviradalla ja vietimme pienen mykistyneen ihastuksen hetken Derbykentän äärellä. Se on hevosharrastuksen mekka, se Ypäjä.

Navigaattori sai illan viimeiseksi osoitteekseen Ypäjänkyläntien ja sieltä Myllykylän tilan, yöpaikkamme.

Aidosti herttainen emäntä toivotti meidät tervetulleeksi ja nauroi hersyvästi kun kuuli mitä meillä on lastina. Turvallinen ja ulkoilmaa lämpimämpi majapaikka linnuille löytyi tilavan tallin tyhjästä karsinasta. Turvattuamme tipusten juomahuollon siirryimme itse majapaikkaamme.

---
Tässä välissä luovutin vielä kahdelle hakijalle laatikolliset tuomisia Karjalan kunnailta. Toinen sai kaksi kanatipua, toinen kaipaamansa kukon.
---

Voi veljet miten kiva paikka !

En ala selostamaan kaikkia yksityiskohtia, mutta vanhaa arvostaen kunnostettu talo on Elämys. huone oli yläkerran vinttikamari, mukava ja tyylikkään vanhanaikainen.

Meille oli tehty pyytämämme iltapala ja se oli katettu kauniisti salin pitkän pöydän ääreen. Salaattia ja lihapiirakkaa, ihastuttavan tyylikkäällä esillepanolla. Ei turhia krumeluureja mutta valtavan kivasti ja kodikkaasti kaikki.


Iltapalan jälkeen tsekkasimme tirpat ja lähdimme pienelle iltakävelylle. Kaunis kevätilta, oli ilo käppäillä idyllistä kylätietä ja ihastella viimeisen päälle siistiä tilan konepihaa. Siellä on kaikki valmiina kevään kylvöhommia varten, koneet priimassa rivissä ja siemensäkit kuin sotilaat. Missään ei ollut kuraa eikä rapaa, ei repsottavia nurkkia eikä varsinkaan roskia ajelehtimassa ympäri ojia.

Viiriäisten laatikoista löytyi kourallinen munia jotka toimitimme tilan emännälle kiitokseksi lintujen yöpaikasta.

Pitkän päivän jälkeen oli ihanan ylellistä oikaista hyvälle patjalle, siemaista lasillinen valkoviiniä ja kuunnella iltalintujen konserttia.

Toinen osa jatkuu huomenna. Hauskaa Vappua!